lauantain tokoreenit

Mitä myöhemmin kirjottaa sitä vähemmän muistaa? Liekö hyvä asia, jos saisin kirjotettua ylös selkeesti ja jaarittelematta pääkohdat? Ehkä?

Autosta ulostuleminen - meni tosi hyvin ollakseen hauhau täällä aineski haukun aina- hallin piha. Odottaahan Sara osaa autossa vaikka kuinka kauan mutta se sieltä ulostulemisen jälkeinen elämä... Olin hienosti auttamassa koiraa ja sen ei tarttenu tehdä kuin pari pyörähdystä itsekseen siinä hihnassa ni olin jo saanut ovet kiinni ja oltiin kävelemässä eteenpäin. Ja ihan äänettä! Jee! Tosta kun pikkupikkuhiljaa jatketaan niin että se uloshypyn ja liikkeelle lähtemisen välinen aika säännöllisen epäsäännöllisesti pitenee.

Reeneistä jäi päällimmäisenä mieleen että jos reenaisin Saran kanssa puol tuntia ennen reenejä niin mulla ois ihan ok:sti käyttäytyvä koira joka jo malttaa ja itteki oon jo ihan rentona enkä hermoile haukkua. Eli eka puol tuntia vähä hermostunutta puolin ja toisin sitte rupes taas yhteistyö sujumaan..

Paikkamakuu - piippas. Sähläsin jotai siinä jätöissä kun ei mennyt suoraan niin aiheutti varmaan lisää syytä piipata. En käynyt palkkaamassa välillä. Oli onneks hiljaa ku luokse palattii. Vinotti vissiin piiloon päin.

Istuminen - tykkäsin kovasti. Näytti hyvältä ja skarpilta eikä vinottanut piiloon tai nostellut tassuja. Paitsi sitten ohikävelyssä se perinteinen yhden tassun nosto joka kun tein paluun uudestaan jäi taas pois.

Reenin teemana oli ruudusta luoksetulot. Tehtiin eka lähetyksellä ja onnistuin jotenki sössimään että sen ois pitäny korjata vaikkei osaa ja tarjos sitte merkkiä taas.. Korjattiin niin tuli sitten niitä lähetyksiäkin tehtyä pari.. Mä osasin myös pysäyttää koiran ennen ruutua kun yleensä oon pysäyttänyt vasta sen jälkeen. Tärkeä reenattava: Sara hakee itse oikeeseen kohtaan välittämättä siitä mitä mä huutelen. Parasta tässä oli että yhessä välissä koutsin kanssa puhuessa laitoin Saran maahan oottelee "käy siihen" käskyllä ja se oli hiljaa! Nyt ei saa ahnehtia tän kanssa vaan pikkupikkuhiljaa..

Otin ne seuraamaan tulemiset niin että mulla oli nami kädessä ja Sara tais tietää ku tuli niin nätisti ilman hyppy pomppu loikka juttuja. Höh. Vähän meinaa mennä yli ja siitä jäädä taa. Tein joku päivä kotiparkkiksella niine ttä vähän suhisin kun tuli kaukaa seuraamaan, toimi megahyvin! Seuraaman tuloja harjoteltava paljon! Puolissa ei mun mielestä pal eroi, tietää siis missä sen kuuluu seurata, noin niiku aineski sen että kummalla puolella mua jos ei sitten muuta.

Aikaa kun oli niin tehtiin merkiltä ruutuun menoja, molemmilta puolilta. Eka yrityksellä läks suoraan ruutuun kun yritin matkan päästä lähettää merkille. Sen jälkeen osas taas. Oli mun mielestä aika makeita. Tykkään siitä kun se menee niiiiin kovaa :) Ja ei kysellyt kertaakaan merkiltä lähtiessä vaan painatti ihan suoraan!

Väliajalla tein jonku verran m-s kaukoa, jossai eteni, osa onnistu. Mulla on idea miten saan sille kivan s-m ja sitä on olkkarissa jo vähä alettu työstämään, tässähän ruvetaan olemaan kaukoissa puolen välin korvilla, siis jos mitää häiriöitä ja kokonaisia liikkeitä ei lasketa mukaa, ainoastaan se yksittäiset vaihdot ja etäisyys.. Tein myös vähän seuraamista niin että palkkasin nopee heti ku teki heti alun hyvin ja oli hiljaa. Keksin myös aika hyvän miten se on vaikka kuinka kauan hiljaa ja paikallaan jos mun pitää kuunnella.. jätän sen seisomaan jonneki useemman metrin päähän musta... en kyllä aio ehkä ottaa käyttöön, huomasimpahan vaan...

Loppuun tehtiin vielä jäävät-leikkiä kaikki yhtä aikaa. Yhden seisomisen teki istumisena muuten kaikki oikein. Taitokoira.

Kotireenailut on ollut aika vähillä tällä viikolla kun Sempulla alkoi juoksut ja molemmilla meni ilmeisesti siitä (oli viimekski Selman juoksujen aikaan..) massut sekas niin ei oo pal voinut nameja syötellä. Mut jospa tästä kohta jo. Jäi myös väliin eilinen schapehallivuoro ja vieläpä tokovuoro. snif! Tosin perjantaiksi on tunnin vuoro Sporttikoiralle joten ehkäpä se vähän hyvittää :)

Viime viikolla mulla oli pariin otteeseen lelu mukana lenkillä ja harjoteltiin leikkimistä (ku mä en osaa leikkiä). Hassua kuinka ne koirat on niin erilaisia. Saran mielestä lelusta tulee tyhmä ja sitä ei kiinnosta enää sillä hetkellä kun mun käsi irtoaa siitä, tai siis on heitetyn lelun mulle tuominen kivaa mutta muuten. Selman mielestä taas jos lelun saa niin sen kanssa pitää mennä yksinään rundaamaan keskelle peltoa ja mieluiten jättää se sinne ettei kukaan muu vaan saa.. Onneks Sara sitten kiltisti käy hakemassa kun Selma unohtaa... Sara on myös aika paljon ronskimpi ja rajumpi, murisee ja purisee ja roikku ja riekkuu. Selma puolestaan on aika varovainen. On se paristi lapasella leikkiessä jo murissut. Ja siis jos lelun heittää niin Sara juoksee täysiä perään ja nappaa lelun ja kääntyy salamana takaisin tuomaan sitä, Selma juoksee ihan suht koht kovaa perään, nappaa lelun ja jatkaa matkaa lelunsa kanssa.