tiistain tokoilut ja kuvia

Sarkkiselle sopii ihan älyttömän hyvin se kasikon juoksentelu alotteluna. Sille sopii myös tosi hyvin se että rikkoo kaavoja. Huomasin myös että vauhtiliikkeissä tapahtuvat lähtöhaukut jää pois kun vähän rikkoo sitä kaavaa. Esim. että kapulan heiton jälkeen lähdetäänkin seuraamaan tai käsketään eka maahan tms. Sempasta yleisesti, että ku mikää liike ei oo kymppi ni jännä mennä kokeeseen. Saralla oli niin päin että ku mentii ekaa kokeeseen ni kaikki liikkeet oli kympin liikkeitä, ei vaa pystytty alokkaassa kertaakaan pitää koko pakkaa kasassa kokees. Ja sen kanssa ny muutenki tulee tosi hyviin ilmi se tokon syvin olemus: liikkeiden opettaminen on se helpoin asia...

Sempu oli ekana. Se kävi tekemässä kepit tosi taitavana ja karkas vielä aallekin kun oli vapaana kun kannettiin esteet sivuun. Ei sitten siis enää ollut kun aa kannettiin.. Oli aika innokkaassa mielentilassa sit. Tehtiin siinä kontaktihöntsäilyjä ja sitten kimpassa paikkamakuu. Marko kellotti 2 min tai vissii vähä yli. Tulin loppupuolella vähän lähemmäs. Pysy mun mielestä aika hyvin. Aijoo ja ekana luoksepäästävyys, Marko oli tuomari, siinä se istu. Paikkamakuu oli aika kiva, välillä se kyllä unohtuu aika pitkäksi aikaa tuijottelemaan jos naapurissa tapahtuu mutta pysy kuiteski, se pääasia. Tein sen jälkee vielä maassa ootteluja niin että palkkailin millon menosta, millon pysymisestä ja millon sivulle nousemisesta.

Useempi luoksetulo. Ekassa hidasti jo reilusti ennen mua. Tokan tein sitten reunassa ja kun oli onnistunut rapsuttamaan ponnarin päästään niin meinas rassu juosta päin hyppyestettä joka oli melkein matkalla. Palkkasin parista odottamisesta kans.

Liikkeestä seisomisia, kysyin markolta että paljon lähtee pisteitä, tarkottaen sitä mun olkapäännytkäytysapua ja marko sano että eikai tuomari alokasluokassa noista parista askeleesta ees vähennä, eli apu ilmeisen huomaamaton :)

Hyppy oli taas täällä ok, epäilen että kokeessa siis siitä kii minkänäkönen hyppyeste siellä sattuu olemaan...

Tehtiin seuraamiset nyt vikana. Vähä meinas olla jo veto pois ehkä ku tehty montaa asiaa, ei ihan parasta meitä. Kai sillä seiskan ois saanut. Tehtiin vaan vapaana seuraaminen. Sitten vielä pari liikkeelle lähtöä ja palkka siitä että alotti hyvin.

Sarkin kanssa ne alkujuoksentelut ja sitten se teki paikkamakuuta itekseen sivussa. Ja sen jälkeen parin askeleen seuruutus ja odottelu ja istuminen. Istu suorassa vaikka olin vinossa. Hyvis. Makuussa haluu kääntyä väenvängällä vinoon jossain vaiheessa kun oon sivussa.

Metsku tehtiin niin että takas tullessa juoksutinki jalkojen välistä ja siitä kiertämään siivekkeen ja sitte palkkasin lennosta ku tuli takasin.

Kierräteltiin siivekettä ja stoppeja, kiers välillä kaukaa sivusta hyppyesteenki.. Kun lähetti stopista uudelleen kiertämään niin ihan ku ois pysähtyn seuraavalla kerralla paremmin. Tiiä sit jos kuvittelen.

Seuraamista. Oli taas aika huono ylipäätään. Hyvääkin oli; jätin askelista seuraa käskyn pois ja olin hiljaa niin ei kuumottanut yhtään niin paljon. Käännökset paikallaan on maailman rumimpia. Nyt aattelen taas niin että jos se vaan löytäs sen pa:n ja sitte pikkuhiljaa rupeis tajuumaan ettei tartte venkslaa sataan suuntaan ku kuiteski pitää tulla pa:n lopuks. En tiiä. Hitaan käynnin oli hiljaa. Oho!

Kolme kokonaista hyppynoutoa ja ei vaan kiertänyt. Hyvis. Yritin heittää vähän vinoon niin meni aika optimaalisesti suoraan esteen taakse. Este oli keskellä hallia ja sivussa esteen kohalla oli merkki. Lähetin kauempaa Saran merkille, siitä hyppäämään hypyn yli ja noutamaan esteen takana odottavan kapulan ja hyppäämään takaspäin esteen yli vaikka mä olin iiiihan vinossa ja sillä ois ollut kapulalta suora linja mun luo. Teki ku enkeli. Se on heti niin hyvis ku pitää vähä ajatella että mitä tekee ja tarttee mua kertomaan että mitä tehään.(Ja saa olla kauempana musta..)

Luoksetuloa vähä niiku kokonaisena. Yks stoppi niin että kävelin stopin jälkee kaukaa luokse palkkaamaan ja sitte samassa kohti uus ja oli aika hyvis. Siitä loppuun asti. Maahanmeno, välit ja loppu oli semmosii et ei mulla pal sanottavaa. Täähän oikeesti kai paranee reenaamalla?!

Lopuks kaukoi. Vähä liian pinkeenä. Mulla oli myös jäänyt nami käteen, niissä kaikissa onnistuneissa ei oo ollut namia kädessä. Ei ymmärtänyt s-m käsimerkkiä tai sitten mä en enää osannut tehä sitä sillee miten se toimi, epäilen jälkimmäistä. Lopetettii onnistuneeseen m-s vaihtoon. Se alkaa olla mun suosikki.

Loppuun kauhee kuvapläjäys. Ihanaa kun aurinkokin on palaamassa talviunilta. Oon ehtinyt jo suunnitella kameran huollattamista kun kuvat on niin rumia :)

minä!minä!

tuttu asento? namia?

tokot kodin ykkösen pihassa ja terveystuloksia

Eilen reenailemassa, sain kerranki ajettua eri paikkaan. Oli sulaa jee. Ja vähän ylimäärästä häiriötä ku Sempun ajan joku autos pörräs pitkin parkkista ja olin varma että ne on tulossa valittamaan että koirat pois parkkipaikalta, jossain vaiheessa tajusin että tais olla ajo-opettelu menossa.

Semppa sai eka tarjoo kontaktia ja sitten tehtiin kutakuinkin aloa järjestyksessä. Paikkamakuussa nous prkl seisomaan ku kävelin poispäin. Ääh ei oo tehny pitkään aikaan tota. Ääh. Jotain kivaa ni meni kaukaa hienosti maahan-käskyllä takas maahan. Menin palkkaamaan siitä ja sit uuestaan alusta.

Seuraamiset tein niin että eka hihnassa ja sitten vapaana ja vapaasta palkkasin. Aijjai ku näky vapaana seuraamisessa vähä kyllääntymistä että ei tuu palkkaa ja aina vaan jatkuu. Vähän Sara-oireitakin kun ois pitänyt joku roska tarkistaa maasta. Mut on ne edelleen parempaa ku ykskään Saran alokkaan kokeessa seuraaminen että ihan reippain mielin viikon päästä seuraamisia tekemään. Pitää myös muistaa että jos yhtää käskevämmällä äänellä sanon että "hei" "seuraa" tms. niin Semppa skarppaa heti ja tosi hyvin, ihan silleen että oijanteeks teinkö minä väärin. Pitää kokeessa muistaa jos lähtis vaikka haahuilee. Tuli kokeiltua ku aattelin noista roskien nuuskimisesta olla aika jyrkkä ettei tulis toista Sarkkia joka seuraa sillon ku mitään mielenkiintosempaa ei oo näkyvillä...

Maahanmenoon tartti kaks käskyä. Hitto. Tehtiin sitten vielä nopeita maahanmenoja erikseen ja lopussa yks kokonainen ja se oli ihan ok, sillä kyllä menee ne kaks askelta ennen ku toimii käskyn jälkee. Kai se miettii oikeesti että mikä tää oli, Sarahan tekee sen hänen mielestään pyydetyn jo sillo ku mun suu aukeaa.

Luoksetulo oli hyvä, tekee matkalla semmosen pikkumutkan tähdätessään sivulle mutta samapa tuo.

Liikkeestä seisominen olkapään nytkäytys avulla oli super, parhaita ikinä. Jee! Mitenköhän osaan kokeessa tehdä tuon avun en varmaa mitenkään.

Hyppy sitten. Voi äly. Selma halusi tehdä takaakierron. Ja uudestaan. Ja kolmannen kerran. Se on sen mielestä aksaillessakin kivempi vaihtoehto jos saa itte päättää. Voi äly. Sain sen jotenki hyppäämään sitte suoraan mutta sitte taas töpöteltiin esteen takana, ja ois myös pitänyt koittaa hypyn jälkeen palata mun luo. Voi äly. Eihän siitä kauaa oo kun tää oli ihan ongelmaton?! Sarkin jälkee otin Sempan vielä uuestaan niin että esteen takana oli matonpala ja ei mitään ongelmaa. Ei ees ku poisti matonpalan. Oliko sillä joku hetkellinen muistikatko?

Tehtiin kanssa noutoa. Ekalla varasti kapulalle ja kapula oli loivassa alamäessä ja tassut eeltä kapulalle ja se lähti pyörimään mäkeä alas ja oli ilmeisen hauskaa törkkiä kapulaa menemään joku 15 metriä. Sitten tajus että hui oompa kaukana ja lähti tulemaan mun luo ekaks ilman kapulaa, uuesta käskystä kapulan kaa. Toka oli parempi. Sivulle tullessa pudotti nyt kapulan kyllä ku käsi tuli kohti. Mitäköhän oon sössiny olkkarireeneissä.

Viikon päästä kokeeseen varasijalta. Tavoitteena ainoastaan se että meillä ois kivaa ja mä osaisin toimia enkä olla jäätynyt puupökkelö. Tuloksia tai hyviä tuloksia voiaan hakea sitte myöhemminkin.

Jännä huomio muuten että Sara the hauhau-tyttö ootti autossa hiljaa ku Semppu teki. Saran tehdessä Selma huusi haukkui meuhkas ja komensi autossa.

Sarkkinen oli superkivalla päällä<3

Tehtiin ekana kasikkoa juosten seuraillen ja pari jäävää sinne väliin ja niistä seuraamaan. Olin ihan hengästynyt ku niin juostiin. Sitte pitkä (mun mielestä, oikeesti varmaa 15s) sivulla istuskelu josta lopuksi palkkaa ja paikkamakuu. Autiolla parkkiksella käveli just mies lumivuoren takaa joten kävin palkkaamassa kun lopetti miehen tuijottamisen. Sen jälkeen joku 4 min vielä. Ja oli superhyvä. Niin levollisena. Ainoo vaan että jossai loppupuolella sitten kävi nukkumana ja veti toisen etutassun alleen ja laittoi pään maahan vinoon autoa (jonka takana olin) kohti. Aargh. Paikkamakuusta vapautus pari askelta seuruuta ja istuminen perään, ihan joku tosi lyhyt. Oli hyvä ja tassuja liikuttelematon.

Seuruussa kaikki muu oli varsin kivaa paitsi ne askeleet joissa piippaa ja paikallaan käännökset jossa menee aina yli. Nyt oli myös uus ongelma. Kun oltiin ekana tehty askelia niin tavallisissa pysähdyksissä yritti jäädä seisomaan, niinku oottaen että tästä kohta lähdetään sivulle. Jotain kivaa, hitaassa käynnissä ei piipannut. Yks täyskäännös repes ihan totaalisesti kun koira jatko suoraan, sanoin vähän että höpsisköpsis ja oli sen jälkeen tarkempana. Mut periaatteessa oli ihan kivaa.

Liikkeestä istuminen kokonaisena palkatta ja sen perään siirtymä ja metallinouto josta palkka. Istuminen oli hieno. Ja kesti taaksemenon tassua nostamatta hienosti. Metalli kalisi vähän takas tuodessa mutta ihan sama, oli omasta kapulavalikoimasta se vähiten Saran mieleen oleva ja oli pakkasta ja olin lämmittänyt sitä ihan vaan hetken kädessä joten se oli oikeestikin aika kylmä. Sivulle asettui vähä liiotellusti, pylly meni mun taakse..Pikkuvikoja.

Kokeilin luoksetuloa taas ihan ilman takapalkkaa kun ei ollut mukana rasiaa eikä assaria. Sanoin seiso-käskyn vähän kovemmin. Se pysähty mun mielestä yllättävän hyvin. Menin aina luoksepalkkaamaan ja uudestaan alkuun ja tein muutaman version jossa pysäytin aiemmin ja välillä vähän myöhemmin. Tolla tekniikalla (ei etujalkojen lukkojarrutus) niin ne oli mun mielestä ihan hyviä ne pysähykset. Tehtiin sitte parhaasta pysähyksestä niin että tein liikkeen loppuunasti ja se oli jopa melkein kiva. Semmonen että kokeessa vois tyytyväisenä kiittää eikä vilkuilla että antaako tuomari ollenkaan pisteitä.

Jossain välissä tehtiin yks hyppynouto. Ihan hyvis.

Lopuks sitten kaukoja. Kokeilin täydeltä matkalta S-I-M sarjaa joka on nyt onnistunut olkkarissakin. Ja jestas sehän onnistu! Oli ehkä parasta aikoihin! Tein sitten yhen pelkän seisomaan nousun ja palkkaa siitä. Oli edelleen hyvä. Sitten tehtiin I-S-M sarja ja jotenki se kaikista vaiken vaihtokin eli S-M oli semmonen hallitumpi eikä täysmahapläts jossa siirtyy plätsin voimasta. Mieletöntä. Toivottavasti tää nyt ei ollut vahinko. Selvästi Sarkkinen on tajunnut että jalkojen paikallaanpito on se juttu kun tänään lenkillä teki I-S vaihdon niin että kaikki jalat pysy paikallaan. Jooo se ei oo tavote ja ei näyttänyt kauheen hyvältä :D

Terveystuloksia

Jep, tää on ollut aikamoinen järkytyksen viikko. Nyt voin jo sentäs ajatella asiaa itkemättä... Selma kävi Mevetissä kimppakuvauksissa ja silmät oli terveet ja lonkat ell arvioi A:ksi mutta kyynärät sitten olikin hurjempi juttu. Ne näytti kolmosta. Nivelrikko. Tuli kyllä aikamoisena järkytyksenä. Vaikkakin Selman siskolla oli pentuna joku juttu, ontui tms. mitä omistajat epäilivät tulleen perheen isomman koiran kanssa leikkiessä joten ei siihen kiinnitetty silloin sen enemmän huomiota, muuta kuin että tarkkailtiin että Selma liikkuu ok ja mietittiin että ei saa liikaa laskea sen varaan että se on terve ennen kuin on kuvattu. No kaikkien agility yms. haaveiden mukana pääsi unohtumaan koko juttu ja oletusarvona oli että Semppa on terve. Toisin sitten kävi.

Kuvaushetkellä ell:ssä oltiin kyllä kumpikin sen verran järkyttyneitä että ei osattu oikein kysellä yhtään mitään. Sen verran suu aukes että agilityura tais nyt olla tässä? Ja että miten se on mahdollista kun se ei ole oireillut mitenkään (samana aamuna olin huomannut koiranettiin tulleen siskon kuvaustulokset jotka näytti 3/3, työpäivän googlettelun aikana tuli selväksi että niillä lukemilla koiran olisi pitänyt oireilla: ontua, olla haluton liikkumaan, haluton hyppäämään ja jäykkä esim. noustessa lattialta, Selmalla ei mitään ko. oireista ollut joten vielä matkalla ell:n sanoin markolle että no ei sieltä ainakaan niin pahoja tuloksia voi tulla kuin siskolla..)? Ell Per Axelsson (ja siinä olleet assarit) olivat sitä mieltä että kun se ei kerta oireile niin ei sen agilityä tarvitse lopettaa, pitää vaan syöttää nivelravinteita ja hoitaa. Joku sanoi että radikaali muutos liikunnassa myös vähempään päin voi aiheuttaa sen että oireilu alkaisi. Ell sanoi myös että jos se ei ole tähän mennessä oireillut niin ei se välttämättä tulekaan oireilemaan jos pysyy edelleen hoikassa kunnossa ja lihaskunto hyvänä kun on niin pieni ja kevytrakenteinen koira.

Kotona tajuttiin että ei kyllä tajuttu paljon mitään ja saatiin soittoaika toiselle eläinlääkärille joka perjantaiaamuna katsoi vielä uudelleen kuvia ja kommentoi. Hän oli myös sitä mieltä että koska koira ei oireile niin muutoksia nykyiseen ei radikaalisti kannata tehdä, toki niin että lisätään ruokintaan nivelravinnelisät, ohjelmaan säännölliset fyssarikäynnit. Tuo ell, pk-harrastaja kuulemma itse, oli agilitystä myös sitä mieltä että niin kauan kuin koira on oireeton niin ei ainakaan kannata lopettaa kokonaan. Kisatakin voi, mutta maltillisesti, esim. yhdet kisat kk:ssa. Reenejä voi keventää hyppimällä minikorkuisia esteitä yms. Ja tietenkin olla vielä normaalia varovaisempi että haavereita ei pääsisi tulemaan. Sanoi myös että agilityn kannalta sillä onko kyynärät 1,2 vai 3 ei ole oikeastaan mitään merkitystä, 1 on alkava nivelrikko ja nivelrikko ei parane, ainoastaan huononee joten 1 kuvatut kyynärät ovat jossain vaiheessa kolmoset. Sanoi myös että Selman kyynärät nuorempana kuvattuna olisivat olleet tod. näk. 1 koska ikä vaikuttaa kuvaustulokseen. Sanoi myös että jos palo agilityyn ohjaajalla on kova niin kannattaisi se pentu hankkia jo kasvamaan, koska vaikka voivat pysyä oireettomina koko koiran loppuelämän, voi myös oireet ilmestyä niin että agilityn harrastaminen joudutaan lopettamaan kuin seinään. Suositteli myös lajivalikoimaan lisäämään tavoiteellisena harrastamisena esim. tokon niin agility ei ole se ainoa juttu. Ja koira kannattaa pitää ennemmin juuri sen kilon "liian laihana" mitä se on nyt ollutkin ja hyvässä kunnossa.

Eläinlääkäri myös sanoi että ilman kuvaamista voisi olla että koira olisi kisannut täyden kisauran ilman mitään ongelmia. Sanoi myös että teidän rodussanne hän olisi kaikista eniten huolissaan kyynäristä ja kataraktasta, muut perinnölliset ja asiat ja niiden ilmenemiset ovat aika pientä niihin verrattuna. Nämä kaksi perityvät vahvasti ja niitä on nyt ilmestynyt enenevässä määrin. Jalostuskäyttöön toki ehdoton ei, mitä nyt ei missään nimessä oisi kyllä ajateltukaan. Ell myös sanoi että tällainen on monigeenisesti (olikohan se oikea termi) periytyvää, ja siskon tulokset ja rodun yleensä huomioiden tässä ei ole epäilystäkään etteikö olisi perinnöllinen. Monigeeninen (?) siis tarkoittaa sitä että se ei tule pelkästään isän tai emän linjoissa, vaan isän geenit + äidin geenit on saanut tämän aikaan. Vastaavia yhdistelmiä ei suositellut tehtäväksi. Mutta periaatteessa isässä tai emässä ei siis ole yksinään vikaa ja kummankaan ei pitäisi yksinään periyttää tätä.

Huvittavaa kun itse olen ollut aina sitä mieltä että kyynärvikaisella koiralla ei kyllä saisi harrastaa agilityä. Nyt kun osuu omalle kohdalle niin niin ne ajatukset muuttuu. Ehkä kun ihmismaailmassa oon jollain kummallisella tavalla nuorempana kunnioittanut näitä it's better to burn out than fade away-kurt cobain-ajatuksia (marko just kertoi mulle että se on alunperin lainaus jostain neil youngin biisistä, ja mä ku oon koko elämäni luullut että cobainin oma juttu..hah) niin se lähtökohta siihen että mitä tehdään on se että miten koira saa kaikista mielekkäimmän elämän. Onko hyvän elämän mitta mahdollisimman pitkä elämä? Vai onko hyvän elämän mitta mahdollisimman virikkeikäs elämä? Vai oisko se kuitenki jotai näitten väliltä? Se että oireeton koira lopettaisi kaiken mistä voisi olla sille tippaakaan haittaa on mun ihan ensimmäinen ajatus että mitä pitäisi tehdä, koska olen semmoinen ylivarovainen perusluonteeltani. Kun ajattelen myös järjellä enkä tunteella niin mielipiteeni on vähän loivemmat. Koirien kanssa tämä on hankalampaa kuin ihmisten, ihmiset päättävät toisen elävän olennon kohtalosta. Vastuu on kamalan suuri. Omasta näkökulmasta teen toki itselleni haitallisia asioita jotka varmasti tulevat lyhentämään elinikääni muutamalla vuodella, juon toisinaan alkoholia enemmän kuin naisille suositeltu kerta-annos, sou what, se on kivaa. Syön epäterveellisesti, liikun liian vähän, otan aurinkoa. Mutta nautin niistä asioista juuri sillä hetkellä niitä tehdessäni. Jos jään auton alle huomenna, jos vuonna 2012 tulee maailmanloppu, olisinko ollut onnellisempi säästöliekillä kaikkea varoen? Tuskin. Koiran elämästä päättäessä tällaiset asiat on vielä vaikeampia kun päätetään toisen puolesta eikä omasta itsestään, toisaalta, koirat on ehkä paljon enemmän "täysillä eläjiä" kuin ihmiset. Ne tekee jokaisella hetkellä juuri sen mikä niistä on sillä hetkellä paras vaihtoehto eivätkä omasta puolestaan osaa ajatella tekevänsä jotain nyt siksi että sitten vuoden päästä jotain muuta.

Tuo on vain ajatusvirtaa, mutta vastaavia asioita viisi päivää pohtineena ja eläinlääkärien mielipiteiden valossa: Selma ei tule lopettamaan agilityä. Jos jollain on sanottavaa nivelrikkoisen koiran kanssa harrastamisesta niin kommentit ja rakentava keskustelu tullaan ottamaan mieluiten vastaan livenä ja kasvotusten. Niin ikävää kuin se onkin niin ihmiset omistaa koirat ja me omistetaan juuri tämä nimenomainen ja tehdään niinkuin itsekkäissä ihmisimielissämme mielestämme on parasta juuri tälle koiralle. Jokainen muu vastaavassa tilanteessa oleva tekee sitten omat ratkaisunsa omien koiriensa kohdalta omista näkökulmistaan. Tottakai elämä muuttuu. Ravinnelisät, (ruokaa ei kyllä vaihdeta, raakaruokaan ihastuneena on tullut jopa mieleen että onko ruokavalio voinut myötävaikuttaa siihen että se on oireeton kun sisko ei ole ollut), uinti säännölliseksi harrastusvalikoimaan, kevyempiä agireenejä, miniesteitä, reenejä ei niin usein, kisoja maks. kerran kuussa, tokossa vaihtuu varmaan ohjaaja ja agilityssa tavoitteet muuttuu matalammiksi. Jatkossa varmaan sitten rankkoihin koulutuksiin lykätään Sara, kun tähän asti se on ollut se jota on säästelty. Jos oireita ilmestyy, niin sitten eletään taas sen mukaan. Radikaaleja muutoksia ei tehdä nyt sen perusteella mitä paperissa lukee vaan katsotaan sen koiran voinnin mukaan. Vaikka ei olekaan ollut vuoden agility-tulokas tms. niin mun silmissä Selma haluaa harrastaa agilityä. Kun tiistain reeneissä se jäi mulle hihnaan oman vuoronsa jälkeen ja se huusi ja kiukutteli ja hyppi ja pomppi ja riekkui ja raapi koska olisi vielä halunnut tekemään. Mun mielestä ihan hyvä terveyden mitta on se että vapaana ulkona juostessaan Selma itse haastaa Saran juoksemaan ja Sara jää Selman kanssa juostessaan kuin nalli kalliolle. Vaikkei ontumista tms. tulisikaan niin tuota omaehtoista liikkumista voisi pitää yhtenä kriteerinä että mitä katsotaan oireiluksi.

Ja toivon koko sydämestäni että Tesla-sisko olisi terve, se lottovoittaja, poikkeus joka vahvistaa säännön. Se kun on tähän astikin jo elänyt aika onnellisten (ja menestyksekkäitten) tähtien alla ;) Onnea vaan uudelle kakkos-luokkalaiselle!

Niin ja se pentu. Pentu jostain kasvamaan ja pian. Mä en edes harrasta koko agilityä (ja näillä koirapuutoksilla en ihan heti tulekaan harrastamaan, ehkä sitten kun koiria riittää...) mutta tahdon että meillä on koira josta voi ajatella että sillä on tavoitteena sm-kisat ja mm-karsinnat. Jos sillä pennulla on sitten jotai aktiiviuraa estäviä juttuja niin sitten pitää varmaan muuttaa jonnekin kehäkolmosen ulkopuolelle isompaan asuntoon jossa on isompi piha niin ensisijaisesti tokoa harrastavien koirien lauma voi sitten kasvaa... Jos jollain ois muuten ylimäärästä agilitykoiraa jolla voisi kisailla niin meiltä löytyisi yksi äärettömän innokas lainaohjaaja...

Näillä mennään siis nyt ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Toivottavasti ainakin koirille paljon onnellisia päiviä. Nehän on onnellisia jo saadessaan ruokaa, juostessaan vapaana, päästessään autoon mukaan, aamuherätyksistä ja kaikesta arkipäiväisestäkin.Ja kun se oikea pentu jostain ilmestyy niin se tiedetään että meillä on sille maailman paras esimerkki opettaja jolta voi ottaa mallia kuinka käyttäydytään uusissa paikoissa, miten levätään kun mitään ei tapahdu jne. ja muutenkin välittää loistavan ihanaa luonnettaan sitä kautta eteenpäin :) Tarkoitan siis Semppaa, en hullua hauhau-tyttöä joka on ottanut kaikki käytösmallinsa ilmeisesti suoraan multa. Hahha.

edit. ja siis ei sarassa mitään vikaa ole tietenkään, senkin vaan ois voinut opettaa rauhottumaan ja odottamaan kisoissa yms. mutta miten semmosta opettas jos itekään ei osaa :)

tiistain tokot

Marko oli hallikokoustelemassa niin olin reeneissä ilman assaria. Piti pissilenkittääkin koirat (vetojuhdat) jäätiköllä oikein erikseen.

Ekana Semppa. Aluks hösättiin ja pyörittiin ja vähä juoksenneltii ja otettii kontaktia. Ihan hetken oli vaisu sitten lämpeni. Kivaa seuruuta. Suorilla. Oli semmonen intensiivisen olonen. Ja tarkkana.

Paikkamakuut rivissä, reunassa. Vieressä oli actionia ja kaikkee ja Semppa makas niin hienosti, kävin jopa kerran palkkaamassa ja pysy senkin jälkeen. Ja kun kävelin vierelle pysy tosi hienosti maassa. Mitä nyt sivullenousu tais tapahtua Päivin käskyllä.

Luoksetulossa ihan vähän kaartaa mutta tulee tooosi nätisti perusasentoon ihan loppuun asti. Tein odottelua useempaan otteeseen ku joku päivä lenkillä luoksetuloa ottaessa Selma oli sitä mieltä että idea on se että sitten ku mä oon kävellyt tietyn matkaa, kääntynyt koiraan päin ja seissyt hetken, kuuluu tulla luokse, mun käskyllä ei ilmeisesti ois mitään tekemistä asian kaa. Nyt kyllä pysy mutta vahvisteltiin lisää.

Reenailtiin seuraamisen käännöksiä, juosten seuruuta ja jääviä peruutellen. Otin istumistakin sinne sekaan, eihän sitä tiiä vaikka se selkeyttäs pikkukoiraa että arpomisvaihtoja voi olla useampi ku kaks. Ei se kyllä nyt oo sekottanut. Seuraamasta maahanmenot oli ok, seisomiset vähä hitaita. Pari miettimisaskelta käskyn jälkeen. Kokeessa kun sinne joskus ehkä mahduttas niin pitää muistaa varmistella harkitulla vartaloavulla.

Lopuks hyppyä. Eka oli kaikin puolin korrekti mutta se sais kyllä mennä kauemmas esteen taa ja lähteä kovempaa. Sitten mentiin yhessä vauhilla esteen yli, tai mä sivusta siis. Ja sen jälkeen tuli vähä pontta, ainoo vaan että siinä sivuvaikutuksena tuli teputtelu esteen takana odottaessa. Harkattiin pari kertaa seisomista niin että mä kiertelen lähetyspaikalle ja Selma ei teputa.

Pari kertaa ootteli maassa käy siihen-käskyllä. Hyvin pysy. Kaikin puolin tosi mukava reeni ja kiva koiruus :)

Sarkin kanssa vaihdettiin autolla pari hillittyä perkelettä ja oltiin sitten ihan hiljaa. Halliin meno oli taas semmosta että koira pinko eeltä, palas mun luokse ottaa namin, pinko taas jne. Lopulta tajusin että mun on palkattava tiheemmin. Tää on kyllä vaikea homma tää asiallinen siirtyminen suorituspaikalle!

Huomio: Teetettävä enemmän tarkkuutta vaativia juttuja ja vähemmän kuumottavia juokse täysiä juttuja reeneissä. Toimii.

Huomio 2: Se kasikon juosten seurauttaminen pitemmän pätkän kunnes koira rentoutuu toimi tosi hyvin!

Alotettiin siis juoksentelemalla seuraten ympyröitä ja kasikkoa. Voi että, koira seuraa juosten niin kivasti. Ei oo yhtään ponkasemassa katosta läpi vaan tosi kiva. Ehkä mäki oon rennompi ku juoksen. Eikä se ees piippaa juostessaan. Ja tuntu ihan että se rentoutu, ja seuras sitten paljon tasasemmin. Vasempaan kierrokseen mennessä koira meinas vääh edistää ku mä juoksin ympyrän ulkoreunalla. Yllärinä pari jäävää, oli oikein hyvät.

Sitte ooteltin maassa. Hyvhyv. Ootteli taas useempaan otteeseen, paristi puhuin muille Saran oottaessa, nopeet onnistu, pitemmissä meinas vähän hermostua, kerran tuli haukkukeskustelu hallissa. Pitää vaan itte osata semmonen kylmän rauhallinen suuri kivi joka toteaa että et hauku.

Tehtiin seuraamisen käännöksiä, niitä Sempan läksyjä, askel-käännös-askel. Voi taivas että oli vaikeeta ne oikeelle käännökset. Koira lipsahti koko aika liian eteen ja joutu pakittamaan perusasentoon. Tajuiskohan se toistoilla että säästää askelia jos pysyy paremmassa paikalla vai onko sen mielestä ees taas teputtelukin ihan kivaa...

Yks metsku. Vähän kapula kalisi lähellä tuodessa, peruasentoon tulo oli hyvä, ihan perilleasti.

Askelia tehtiin seuruussa, se on tooosi paljon levollisempi jos saan itteni semmoseks vähän "laiskaks" olemukseltani :D Yritin tehä oikeelle pitempää pätkää mutta ei kestänyt kyllä montaa metriä sivuasennossa vaan takapää rupes laahaamaan perässä. Muutama meni kyllä oikein nätisti. Vasemmalle pomppii vieläkin. Peruuttamista seinän vieressä. Vaivaa kun se peruuttaa snadisti liian takana. Ja kovempaa ku mä. Peruuttelua erikseen, peruuttaa jo tooosi kauas ilman että liikun mukana. Ja teki hiton siistin maahanmenon siitä peruuttaessa. Miten peruuttamist hyödynnetään kaukoissa. Ööh?

Hyppynoutoa, yritetään sinne lihasmuistiin. Tuolla on semmonen kapeempi tokoeste joten hyvää harkkaa. Kaikki ihan korrekteja siltä osin että meni ja tuli esteen yli ja takastullessa oli kapula suussa. Jee! Ekalla lähtiessä kuulu lähtöhau. En uskalla pyytää sitä takasi tms. muuta hirveen radikaalia noista haukuista. Mutta tehtiin sit toka niin että ku olin heittäny kapulan ni käskinki maahan ja sitten maasta hakemaan, ihan hiljaa lähti! Sara kaipas selkeesti vielä enempi yllätyksellisyyttä reeneihin. Pois ne missä se tietää täsmälleen jutun. Etenki noissa kivoissa asioissa.

Tein jossain välissä itekseen tosi nopeet paikkamakuun ja istumisen niin että Sara oli keskellä hallia ja poistuin ulos ja tulin about heti takas. Muuten ihan kiva, vähän kyllä katteli muitten puuhia. Loppupuolel tehtiin yhessä. Liikkuroin ja Sara aika hienosti omista käskyistä toimi. Katteli taas jonku verran ympärilleen ja lonkanki vaihto. Totesin että sitte ku on haettu ne pari voi0:laa niin sitten opetan sen kyllä olemaan pää maassa, ois itellä paljon kivempi olo ku ei tarttis miettiä sen pyörivää päätä. Mietin kyllä myös sitä että, se kyllä korkeessakin vireessä osaa nykysin melkein järestään jäädä paikkamakuuseen ihan rauhassa, ei oo yhtään hullun pinkeenä. Pitäs vaa reenata lisää lisää ja lisää.

Tänään tehtiin mettälenkillä käpytunnaria niin että vein pitämäni kävyn kohtaan missä oli paljon käpyjä ja lähetin Saran ettimään. Nuuhkaisi ekana yhtä käpyä, osui sitten oman kohdalle nappas sen suuhun ja toi mulle. Tosin sylkäs sen mun jalkoihin jo ku kehuin mutta pikkuvikoja, oikea tuli ja vieläpä aika nätisti :) Sulais nyt ne lumet ni päästäs harkkaamaan oikeeta! En vaan uskalla sössiä sitä lumella vaikka hirveesti mieli tekis, mutta oon jo näin pitkälle oottanut nurtsia ni ootan ny lopunki. Marko vois käydä lappamassa meidän pihasta lunta johonki sivumpaan, vink vink.

toko-opissa

(hullun koiran kanssa)

Tammisen Katja Bat-hallilla schapeille. Ehotin että Sarkki voi olla eka. Oltiin paikalla tunti(!) etuajassa että tulee koirat lenkitettyä. Vois silti miettiä sitä koira autosta-suoraan halliin (tai no matkalla vähän, "en tule (siis mä) ennen ku mennään yhtä matkaa"- rumbaa) ottamista. Ja sitä että sen kanssa pitäs vähän teetättää jotain. Hoh. Se oli ihan hullu. Ollaan reenailtu nyt niin paljon ittekseen että oon ruvennut tyhmänä ajattelemaan että johan se haukkuongelma on helpottanut. Ja paskat. Pahempi ku ikinä. Olin mäki kyl aika kauhee. Rupes suunnilleen kädetki vapisemaan samantien ku koira haukku. Sitten yritän maahan sitten yritän käskeä olemaan hiljaa sitten yritän olla huomioimatta sitten yritän antaa namia. Katja tais neuvoa useempaa tapaa mitä voisin tehdä kun se komentaa mutta tolleen kun se haukku tulee niin pitäs kyllä juuri sillä hetkellä olla järjestelmällinen ja toimia ainoastaan yhdellä tavalla kerrallaan.

Otettiin ruutua, Sara lahjakkaasti kiersi vasemmasta sivusta sisään kauheella hidastuksella. Merkiltä lähti nätisti ruutuun kyl. Ohjeeks että ku jos haahuilee ja löytää oikeen paikan ni eka kerta semmosiaki palkataan. Tokaa ei. Helpotettava. Alusta ruutuun. Voisin kuulemma pitää alustan vaikka keskellä ruutua kun Sara kiertää siihen takakautta ja jää taaemmas muutenki. Ja alustasta tosi hyvä pointti. Oon ruvennut tyytymään siihen että koira menee ruutuun, enkä oo vaatinut että alustaa pitäs enää koskea tassulla. Pitää pitää kriteereistä kiiinni ei saa olla suurpiirteinen! Hyvä pointti oli kanssa että voin välillä vaihteluna kun alusta on ruudussa tehdä niin että oon itte jo ruudussa  ja palkkaan koiran täsmällisesti kun se tulee ja koskee alustaan.

Katottiin myös vähän sivuaskelia. Ne ei töki jos mä en astele tökkien. Ristiinastuminen tuntu paljo toimivammalta (etenki nyt kotona ku ollaan tehty) Ja askelia kannattas reenatessa tehä vaikka pitkää sarjaa eikä just sitä kahta.

Sen lisäksi että Saralla pitäs olla snadisti enemmän kuria (jännä ku kaikki on sitä mieltä, jopa minä itte :) )niin mä voisin olla vähemmän innostava. Mun ei tartte kiekua sille käskyjä eikä kehua nostattavasti. Vaan voin olla ennemmin semmonen matalaäänisempi ja muutenki jäykkiksempi. Helppoa, muistan aina sekunnin ja huomaan taas kiljuvani koiralle innokkaasti kiitosta. Onhan se tietty hyvä tietää miten sen virettä on helppo nostattaa jos vielä joskus tulis niitä samoja ongelmia mitä meillä oli ennen ku siitä tuli Sannaa komentava tokohulllu...

Käytin Sarkki vielä safkiksella ja sitten koulutuksen jälkeen hallissa tekemässä jotain suurpiirteistä tolpan kiertoa yms. niin että pointtina oli että korjattiin vähän sitä käy siihen-odottelua. Ei siinä taas ollut pahemmin ongelmaa kun itte olin koonnut itteni.. Mut oli se kyllä ihan ylivireessä. Karkaili moikkailemaan ihmisiä ja kaikkee.

Yks hyvä pointti alkuvirittelyyn oli myös että vois tehä esim. hyvän aikaa juosten seuruuttaen kasikkoa. Sitä pitää kokeilla ja vaikka ottaa tavaks.

Selmalle seuraamista ja meidän liikkeestä seis-ongelma. Seuraamisessa pitäs sitä askel-käännös-askel että tulis tarkkuutta. Ja vasemmalle käännökset on kauheita mutta nyt meinas olla oikeelle käännöksetki vähän huonompia kun se tipautti kontaktin aina käännöksessä. Outo homma, häiriöreenin paikka taas varmaan.

Liikkeestä seis-ongelma ei nyt ollut ongelma niinkään siinä että se ei ois pysähtynyt. Pitäs pysähyksiä teettää enempi myös peruutellen, sivuttain seuruutaen yms. Mutta Katja huomas että Semppa pysähtyessä heittää aina takajalat vinoon jommalle kummalle puolelle. Varmaankin sen tapa mutta vois joo yrittää korjaa.

Muuta mitä tuli mieleen oli aineskin se että Saran vuoden tavotteet uusien temppujen osalta laahaa niin jäljessä. Selityksenä että oon hukannut kosketuskepin ja Marko rikko naksun ku astu sen päälle (välineurheilua..seliseli). Nyt on uus keppi ja naksu tulossa postissa niin joskos me taas.

Ajattelin opettaa ainakin Saran seuraamaan molemmilla puolilla.

Toinen mikä tuli mieleen oli että mulla on ollut kaukojen s-m vaihdossa joku eri käsky mutta tajusin että oon taas taantunut käyttämään maahan-käskyä ja sehän tekee just semmosen maahamenon ku muissaki liikkeeissä..

Kun kaukoissa harjottelee matkaa niin palkata väärästäkin tekniikasta. Katja ei suosisi takapalkkaa kun sillä saa aikaan vinotuksen, me ny ollaan menossa vielä sitä takapalkkatietä ja jatketaan ainakin jonkin aikaa.

Kiitos kaikille päivään osallistuneille!

hullun (emännän) kanssa toko-opissa

Oltiin sunnuntaina toko-päivässä. Aavistin jo aamusta että nyt on jotain jännää kun emäntä oli niin puuhakkaana. Se jotenkin liikkuukin sisällä eri tavalla. Tiedän aina oonko lähtemässä mukaan vai en. Nyt olin. Olin kotona oikein kiltisti, koska musta on alkanut tuntua että se (emäntä) ei oo tyytyväinen kun haluan kertoa ääneen innostani. Se on paljon paremmalla päällä jos tanssin sen ympärillä mutta oon hiljaa. Viime aikoina en oo ees saanut mitään hyödyllistä aikaseks äänellä, mutta tänään tunnistin heti että nyt ois hyvät tsänssit vähän kouluttaa!

Paikan päällä olin käynyt kerran aiemminkin. Sillon emäntä oli siellä taas sillä kivalla tuulella, helppo koulutettava, heti ku vähän komennan, sen käsi menee taskulle missä on namipussi, kun komennan lisää se pyytää multa jotain helppoa temppua ja saan namia! Näin helppoa se koulutus on! Joskus jopa, silloin ku se on oikein vapiseva, ei tarvi tehdä temppuakaan, se ottaa namin käteen heti kun edellinen loppuu ja syöttää sitä mulle, taitaa vähän tyhmä olla kyllä kun pitää niitä sormiaan edessä niin että mun on vaikeempi syödä namia. Omatpahan on sormensa.Toisin kuin viime kerralla niin nyt se vei mut sentäs ihan kunnon lenkille aamulla. Tunsin jo lenkillä kun se piti jotenki jännästi hihnasti kii. No päästiin sitten vielä autoon hetkeks päikkäreille. Sitten se tuli mut hakemaan kauheella tohinalla autosta, olin ihan että no vauhtia nyt, mennään nopeesti sisälle. Jotain se jumitti siellä ja piti koko aika mennä hakemaan että tule nyt yhtä aikaa mun kaa. Mä kyllä tiesin mihin mennään ja olin jo sekunnissa ovella, yks vaan roikku siellä perässä. Siis kyllä osaa olla hankala. Lopulta päästiin sinne sisään. Emäntä lykkäs mut markolle ja rupes puhumaan vapisevalla äänellä jolleki tyypille, tajusin heti että tää on näitä juttuja. Näissä missä kestää ja kestää. Ja näitä missä saa sanoa emännälle koko aika että nyt vauhtia. Kotioloissahan sille ei saa sanoa, haluu muka päättää itte, näissä tapauksissa mä onneks osaan pitää ohjat käsissäni. Kun avaan suuni niin päästään eteenpäin ja saan emännän huomion itteeni. Väillä piti komentaa vähän pitempäänkin mutta onneks aina päästiin asiaan. Eka koulutuskerta oli tosi onnistunut, sain emännän antamaan mulle tosi paljon herkkuja nopeasti kun käskin! Pääsin myöhemmin vielä kahteen otteeseen sinne halliin, emäntä oli taas vähän hankalampi ja se halus päättää mitä tehään, käy mulle nekin. Ei mun tartte olla koulutusvastuullinen kun vaan sillon ku se ei ite pysty vaan on semmonen ei oikeen tilanteen tasalla oleva.

Tehtiin sitä pömpeleitten väliin juoksutemppua. Tiiän oikein hyvin että ku niitä on yks ni pitää seistä sen takana ja ku monta ni keskellä. Sitä en tajua että miks emäntä on ny ruvennu haluumaan että sinne monen väliin pitää kiertää sieltä sivusta eikä mennä suorinta reittiä. Teen silti mitä pyyetään kerta palkka tulee. Sitä matonpalaa mitä piti joskus lätkiä tassulla mutta viime aikoina on riittänyt että seisoo sen takana piti taas lätkiä tassulla. Puhuivat jotain kriteerien löysäämisestä, no joo, olin ehkä hetken käskyttämättä emäntää. Sitten emäntä näytti sitä kummallista juttua missä se sanoo että pitäs seurata ja sitten yrittää karata niin että mun ois mahollisimman vaikee seurata. Jotain se siinä käveli yksinään ja sen jälkeen tehtiin seuraamisjuttua niin että seurasin ku se asteli sivulle. Olipas vähä tylsää ja ihan helppoo. Myöhemmillä kerroilla juoksin tolppien ympäri (vitsi se on kivaaaa!) ja sitte makoilin maassa. Se on jännä ku välillä emäntä käskee maata maassa hiljaa ja sitten joskus se sanoo sen sillee eri tavalla, tunnistan aina, ja sillo ku se sanoo sen ni mun pitää vähän haukkua ja ruvetaan heti tekee jotai, mut tollee ku se on yksin ni sitte se toteaa että en sais haukkua ja tiiän kyl et sillon saavutan nopeemmin kivoja juttuja jos oon ihan hiljaa. Voivoi, kyllä noi ihmiset on niin hankalia kun ei niistä meinaa ees kouluttamalla saada selville että mitä ne nyt millonkin tahtos. Kävin vähän kans moikkailemassa muita ihmisiä. Aattelin et jos ne ois antaneet mulle namia ku juoksin luokse, mut olivat aika tylsii, kyl emäntä on potentiaalisin namin antaja. Kuulin muuten ku se jotai marmatteli itekseen jotai että seuraavan koulutuspäivän aamuna se aikoo olla johdonmukainen ja koira on kurissa ja nuhteessa. Sen ku näkis.

-Sara

Lentsun luennosta

Kirjaan ylös mitä tuli luennolla/luennosta mieleen omien koirien suhteen.

Aika paljon oli toki tuttuja asioita, jotain uuttakin ja tärkeimpänä se että tuli taas lisää ajateltavaa ja mietittävää sekä oivalluksiakin.

-Sääntöjen osaamisen tärkeys, toki mä oon sääntökirjan pariin otteeseen läpi lukassut mutta vois lukea enemmänkin. Hyvä idea oli kokeenomasten reenien pisteyttäminen ja sen jälkeen sääntöjen lukeminen ja pohtiminen.

-Paljon kisaaminen on hyvä juttu. Siihen "yks koe vuodessa" kertyy vaan liikaa odotuksia ja on vielä jännittävämpi. Oon kyllä ollut samaa mieltä jo ihan oman kokemuksen perusteella vaikkei me ollakaan paljon vielä kokeissa ehditty käydä. Tänä vuonna enemmän, sitte ku aletaan mahtumaan kokeisiin... Paljon käyminen auttaa myös jännityksen aiheuttamiin ongelmiin. Niin perässä laahaaminen ku keskenkaiken repeäminenkin on samoista asioista johtuvia ei toivottuja käytöksiä ja niihin auttaa oikeastaan vaan se että kisaa paljon.

-Tuomaria ei saa pelätä! No mutta kun mä pelkään kaikkia auktoriteettejä?!

-Jos ei pysty muuttamaan omaa käytöstään kokeessa niin pitää olla koiralle samanlainen myös reeneissä. Aion mennä seuraavaan kokeeseen tosi rentona. Kylkyl. Ja oonhä mä hermostunut jännittäjä myös reeneissä että toisaalta..

-Ei tartte oottaa että liikkeet on täydellisiä ennen ku menee kokeeseen, hyvä, koska tällä kertaa ei aiottu oottaakaan :)

-Paikkamakuista oli paljon puhetta.. Mä en Saran avoimen kokeissa oikein muistanut pelätä että viereinen koira kävis päälle tms. muuta kivaa kun jännitin niin sitä että alkaako se haukkumaan. Sain vahvistusta sille että en tod. tuu menemään avoimen kokeeseen ilman turvamiestä. Tuskin voittajaankaan. Tosin Sara on kyllä selvinnyt mun mielestä aika hyvin siitä että sen päälle käytiin kun se teki ojangossa paikkamakuuta ja alokkaan kokeessa sitä mentiin haistelemaan. Se ei ehkä oo ihan niin herkkä koira kun luulin. Uutta oli myös että rivissä voi pyytää paikanvaihtoa, pitää muistaa kun Sempan kanssa mennään että jos naapuri näyttää uhkaavalta.

-Ei saa laskea tuliko liikaa käskyjä, tai muutenkaan sais laskea käskyjä tai pisteitä kehässä kun tehä koiran kanssa onnistunutta suoritusta.. (kun laskee itte että no nyt meni nollille kun tuli kolmas käsky, niin tuomari voikin olla sitä mieltä että 8 siitä tulee sano säännöt mitä vaan.)

-Oma visio siitä miltä koira näyttää

-Reenien teemana vois olla esim. vauhti tai tarkkuus

-Palkattomuusreeneissä voi tehdä helpompia alempien luokkien liikkeitäkin (no empä ollu tajunnu!)

-Palkattomia yks kerta vko, tässä ois tsemppaamista, teen ehkä 1krt/3vko

-Kirjota pari valmista helppoa kivaa reeniä paperille, niitä voi käyttää sit ku on kiire tai aivot jumissa

-SM:ssä tuomarit ei kuulemma saa puhua kehässä :) Ja ruotsissa arvostellessa ei näytetä ees pisteitä vaan lopuks saa lapun missä on pisteet & kommentit. Tahon ruotsiin!

-Ei voi saavuttaa jos ei tavottele. Okej.

-Mielikuva harjottelu jossa tuleva suoritetaan päässä jo ennen koetta kuulosti ihan mun jutulta, teen muutenkin vastaavia asioita, nyt aion siis luvan kanssa upota ajatuksiini. Päässä käydyssä kokeessa ei koskaan tule virheita ja kaikki onnistuu!

-Kuplakuplakupla. Meiän pahimmat ongelma (hillityn kehään menon ja seuruussa ääntelyn ja parin keskeneräisen liikkeen lisäks) han on semmosia tilanteita joissa mun pitäs kuunella muita ihmisiä ja Sara hermostuu ja mä hermotun. Jos nyt ei koulutuksi yms. mietitä niin kokeessa niitä ei kuulus ees olla. Siellä ollaan minä ja koira, meidän kuplassa, ei ketään muita, liikkuri radio antaa meille ohjeita. Kuten jo leirillä opin, älä kuuntele tuomaria kun mene vaikka sitä karkuun. Tai en oppinut leirillä koska muistan iloisesti nyökytelleeni tuomarillle jossakin kokeessa unohtaen koko koiran.

-Muistutus itselle: Kokeessa ei käydä saamassa ykköstulosta, tai hyviä arvosteluja. Kokeeseen menon syy ja tavoite on että itsellä ja koiralla on kivaa, ykköset seuraa sitten perässä jos on tullakseen. Se on koe on se taidon tarkastus, sen päivän sen tuomarin mielipide.

-Rutiineja, reeneissä samanlaiset lenkitykset yms. hommat ku kokeessa. Tee nää kun meet itekseen reenaa eri paikkoihin.

-Kokeeseen ilmottaessa pitäs olla liikkeet kutakuinki kasas, ei niin että sit alkaa reeni, viime hetken hösellyksellä voi korkeintaan pilata jo osattua.

Liikkeistä

-Luoksepäästävyyden istualtaan opetteluun käytetty aika on ajanhukkaa, aremman koiran parempi antaa mennä katsomaan tulijaa. Luoksepäästävyydessä ei koiraa kontaktiin jotta se näkee mitä tapahtuu.

-Paikkamakuuseen ei tartte välttämättä aina niitä muita koiria, häiriöitä saa muualtakin. Vilkkaalle koiralle pää maahan, joku tuomari vähentää siitä yhen pisteen mutta niin lähtee pisteitä pään pyörittelystäkin

-Seuraaminen. Se mikä on toisen tuomarin mielestä 6 voi olla toisen mielestä 10. Pidä se oma visio ja älä muuta sitä siksi että joku ei tykkää. Sitten jos joka tuomarilta tulee 6 ni asia erikseen..

-Liikkeestä seisomisen opettamisesta käsiavulla Lentsu taisi käyttää ilmaisua "ja se tuhoontuomittu tapa". Hahha... Voi meitä Sempan kaa. Katoin tossa muuten viime kevään reenivideoo, se pysähty paljon paremmin ku nykysin..

-Avoimessa luoksepaluut zetaa ajatellen, jooh, huomasin P-Mäel et se on tapana ku olin ainoo joka meni vanhalta puolelta..

-Luoksetulossa Sara saa pitää suulliset käskyt, en mieti enää käsimerkkiä. Olin testikoirana niin tää tuli aika selkeeks :)

-Ruutu ja merkki yhtä aikaa on helmpompi, ruudussa motivaatio mennä ruutuun paikanhakua tärkeämpää.

-Kaikenmaailman perunajauhot ja kuopissa olevat merkitkin pitäs muistaa reenata. Oisko näistä saatavilla listaa jossain :)

merkkihulluutta koulunpihalla

Lentsun luennolta käskettiin mennä reenaamaan ja myöhän totellaan. Sarkki oli ootellut yksin kotona kun olin Turuus ja marko ja semppu lempäälässä. Toiset tooosi hyvänmielen reenit putkeen! Kotoa lähettiin ihan ilman mitään haukkuja tai muuta! Sara vaan hyppi ja pomppi ja loikki. Mä kyllä vähän siinä kamoja keräillessä yritin itte hengittää syvään ja olla olemukselta semmonen vähän rauhalisempi ihan tietosesti yrittämällä.

Käytiin tossa lähikoulun pihassa ja siinäpä olikin ihan hyvin tilaa. Pohdin myös että kun kahdelleen käydään tekemässä niin reenit on yleensä aika kivoja fiilikseltä, meillon varmaan se kupla. Jos saadaan joskus sama kupla kokeeseen ni ei kyllä huolta mistään hösellyksistä. Ainoo että kehäänmenot oli taas hankalia. Sara yritti karata jokaiselle merkille ja kartiolle, paits ruutuun, se ehkä tietää jo että sinne mennään vaan käskyn kaa. Kyl se sitten suostu tulemaan mun kanssa puuhastelemaan kun merkeille menosta ei aiheutunut mitään kauheen kivaa. Ainoo vaan että mua aina naurattaa kun se on tommonen hassu niin voihan se senkin tulkita hyväksi asiaksi.

Tehtiin ekana suuntia merkiltä. Ne oli hyviä. Sitte merkin kautta, eka merkin kautta meni alustalle suoraan ja sitte ku en sanonu mitään niin rupes rundaamaan alustalta toiselle. Otin uuestaan ja näytin merkin ja pelkkää merkkiä palkalla ja sitten osaskin mennä merkille ja sieltä suuntaan tai toiseen. Kun kerran keksi että merkin kautta niin toimi sen jälkeen joka kerta. Palkkasin toki suurimman osan merkeistä.

Sitten metallinouto. Ekalla ei löytänyt heti kapulaa vaan oli menossa hakemaan jotain roskaa, kun totes roskaks niin bongas sitten kapulan aika nopee ja toi kivasti, kehuin jo matkalla. Tehtiin sitten pelkkiä palautuksia pari, tuli hienosti sivulle asti.

Sitte paikkamakuu, siinä koulun pihassa on semmonen jännä suorakulmio katos missä on väliseiniä lyhyensivun suuntaisesti. Jätin lyhyelle sivulle katoksen ulkopuolella ja menin itte katoksen seinän taakse piiloon. Olin siis koiran sivussa, ei yhtään kääntynyt. Häiriötäkin tuli hyvin kun kävin kurkkimassa katoksen kulmalta ja siinä oli semmonen jäätynyt lumivalli ja rönäsin oikeen kolinalla kun otin tukea katoksen seinästä.. Aika lyhyet tehtiin kun maa on edelleen luminen ja kylmä. Ei äännellyt ollenkaan. Sitten otin käskyn alle ja heti perään istuminen, ei yhtään vöyhännyt tai meinannut haukkua vaikka toi on yleensä aika haukkua aiheuttava tilanne. Istumisessa jätin palkan eteen kun muuten ois varmaan ollut vähän turhan vaikea kun olin sivussa piilossa.

Sitten seuraamista. Viimeks ku oli pitkää pätkää niin nyt siten lyhyttä. Tehtiin liikkeelle lähtöjä ja vähän käännöksiä ja juoksuun lähtöjä. Huomasin muuten että Sara on nyt pari viime kertaa edistänyt paljon vähemmän kuin yleensä. Hmmm.

Jääviä niin että palkkailin pysymisestä.Muissa ei mutta ongelmaa seisomisessa kääntyi kerran, tosin olin jo palkannut kerran joten luuli ehkä vapautuneensa...

Luoksetulossa kokeilin sitä takapalkkaa.. Teki eka kerralla ihan mielettömän hyvän stopin. Sen jälkeen karkasi namille vaikka en ois ees jättänyt namia... Tarttee tähän assarin tai ees rasian... Mut vois toimii..

Lopuks ruutua. Ylitpitkältä matkalta. Ruudussa oli alusta valmiina, hyvin löys. Toisella kerralla menin itte jo puol väliin että pääsen nopee palkkaamaan, ei ees vilkassu mua ohi juostessa.

Eka haukku tuli kun lopetettiin ja Sarkki ootteli maassa ja keräsin merkkejä pois. Loppu kun sanoin.

Pois kävellessä kaivoin vielä narun kassista ja repi sitä mun kanssa niin kovasti.

Kotona nostin olkkarin toko-areenalle (marko laitto kaks isoo mattoo mulle perätysten..) hyppyesteen. Sara otti metallilla. Näppärä paikka reenaa hyppyjä molempiin suuntiin ku tilanpuutteen takia huomattavasti helpompi hypätä yli ku kiertää este kaiutinta hipoen tai sohvan kautta... Hyvä oli.

Selmakin teki hyppynoutoa muovikapulalla :) En ois ikinä uskonut että se hyppää esteen yli kapula suussa ihan tosta vaan mutta hyppäshän se. Tuli aineski kehut aidosti ilosena.

porttipuiston askon parkkiksella

Kiva rauhallinen valaistu parkkis vaikka kauppa oli auki. Takakulmassa niin että lumivallin takana meni vähän ohikulkijoita ja autoja jonkunverran. Parkkiksen toisessa päässä ihmisiä & autoja.

Selma teki alohommia. Kehääntulo tehtiin, luoksepäästävyys unohtu. Paikkamakuu heti alkuun. Tehtiin lyhyt kun oli uus paikka mutta hyvin makas, oisko ollut ehkä puol minsaa. Pitempää seuraamispätkää ilman palkkaa. Ihan ok. "Samat kommentit ku ennenki". Yritettii tehä niin että marko naksuttaa hyvistä..

Maahanmenoissa eka oli paras sitte ku päätin jostain syystä tehä pari lisää ni ne oliki sitte heti huonompia, varmaan ku se oli huomannut että maa oli inha mahan alla. Tai jotain. Tehtiin sitten isoilla avuilla superhienoja. Luoksetulossa palkkailin odottamista ja lopulta yks, olin jo aikonut tehä sivulle tuloja mutta tulikin tosi hyvin vaikka vauhti oli kova, ei jäänyt yhtään vinoon tai väärään kohtaan. Ei sitten toisteltu. Seisomiset ihan ok, vähän mietti ja kesti mutta pysähty kuiteski aina. Se nyt taas muka "osaakin" tai ees sinnepäin nää. Lopuks kierreltiin tolppaa. Hirveesti ei ottanut häiriötä uudesta paikasta, markon liikkuroinnista jonkun verran.

Sara teki vaikka mitä. Autosta tulo oli haukuton, jee, vähän meinas säntäillä, palkkasin kun tuli lähelle ja istuskeltiin hetki perusasennossa. Aluksi tehtiin kehään tuloa niin että aina kun karkas ni alotettiin alusta. Eka karkas markon luo. Sitten päästiin jo markon ohi ja karkas jolleki merkille.. Lopulta onnistu ja päästii paikkamakuu paikkaan. Parasta reenissä oli varmaan Saran paikkamakuu, se oli ihan hiljaa ei inahdustakaan, oli rauhallisen näköinen ja aika liikkumattakin. Vau. Varmaan vahinko. Tai sit se kuuli ku sanoin markolle että ääntelystä marko yllättäs ja sanois sille hyi hyi. Sivulle nousuja pitää ottaa erikseen, jäi toinen tassu vajaaks ja jotenki vino muutenki.

Joka liikkeen välissä katoin markolla olevasta paperista mitä seuraavaks ja puhuttiin vähän, sara ootti maassa käy siihen-käskyllä, useimmiten ootti aika kuuliaisen, kerran haukahti, sanoin siitä.

Seuraamista tehtiin kaks pitkää pätkää. Toisessa marko kellotti kaks minuuttia. Sara jakso tooosi hyvin. Ku käveltii pimeelle puolelle parkkista mis ei oltu käyty ni meinas vähän harhaantua. Ja toisen kerran sitten kun lumivallin takana meni joku koliseva rekka niin kontakti tippu ja käänty vähän kuuntelemaan. Eka pätkä oli ääntelyn puolesta tosi hyvä, mutta tehtiinkin vaan helppoa, ei askelia, ainoostaa tempon vaihteluita ja yks käännös paikallaan tais tulla vaikka olin kyllä liikkurille sanonut että ei niitäkään... Tokassa tuli pari piippausta enempi. Oli kyl kerranki semmonen olo että täähän on ihan "helppoa". Tehtiin sitten vielä lisää vähän lyhyempää niin että palkkasin yllärinä kun tuli tosi hyvä kohta. Molempien koirien kanssa tuijotan kyllä ihan liikaa koiraa, Sara pystyy seuraamaan vaikka katon eteen, Selma ei varmaan ees tunnista liikettä kun on tottunut tuijottelemaan mua silmiiin..

Seuraamisen jälkee yks istuminen niin että ku kuulu viiks liikkeelle lähtiessä ni lopetettiin hupsista ja palattiin alkuun. Näytti hämmästyneeltä ja oli uudella yrityksellä hiljaa. Istuminen hyvä, jätin eteen palkan ja kävelin tosi läheltä ohi, ei noussut tassut jee. Sitten leikittiin jääviä niin että marko huuteli koodisanoja. Yks seisominen tais mennä istumiseks, muuten hyvät. Saralla oli kivaa häntä vispas hulluna, niihän se yleesäkin.

Ruutu oli ilmeisesti varjossa/valossa tai jotain niin että ei ekalla löytänyt ruutuun :( Tehtiin uudestaan niin että kävin näyttämässä ja meni tosi hienosti. Erikseen ruudussa maahanmeno ja sitten tehtiin ohikävelyitä niin että palasin palkkaamaan. Yhden kerran nuuski ympärilleen oottaessa, eli aineskaan ollut ennakoimassa seuraamaan tulemista kun jouti nuuskimaan...

Sitte stoppeja tolpan kierrolla. Kaukaa irtos kiertämään ja käsiapu+suullinen stopit oli tosi hyviä. Nyt ei jostain syystä ennakoinut ollenkaan vaan kaahotti joka kerta yhtä lujaa tuli sitten stoppi tai läpijuoksu. Tein yhden stopin pelkällä suullisella ja heti sitten valu. Stoppeja sillä takapalkalla kun muistasin..

Lopuks ohjatun alkeita. Ekana merkkiä paristi, kaikki muuten hyviä paits yhen kerran meni vauhissa ohi ja sanoin uuestaan merkki niin kiersi etukautta oikeeseen paikkaan. Ollaan siis tehty taas suuntia suoraan sivulle alustoilla kotona sekä kurssilla jo viime syksynä, se osaa ne ihan helposti, oli tarkotus tehä nytkin alustoilla mutta ne unohtu kotiin ja oli aika hämärää joten tehtiin sitten niin että vasemmalla oli kapula. Marko vei kapulan, eka kerralla sitten juoks suoraan kapulalle... Tehtiin toka niin että marko käveli merkin kautta takas ja kävin vielä itte kävelemässä merkin ympäri. Hienosti merkille. Tehtiin pari merkkiä ja sitten kolmannella merkiltä kapulan hakuun. Oli ihan mielettömän nätti kapulan otto ja tuonti ja kaikki, varmaan paras sarkilta ikinä. Sara toimii muutenki ihan älyttömän kivasti tämmösissä kun se ei ole "tiedän mitä tehään" vaan se oikeesti tarttee kuunnella ja kattoa mua jotta saa selville mistä palkataan.

Lopuks vähän kaukoi takapalkalla. Eka m-s oli tosi hyvä, oisimpa lopettanu siihen, tehtiin sitten vielä jotain m-i jossa sen takapää liikku. Aargh. Lopetettii heti ku saatii kohtuullinen.

Oli kyllä mielettömän hyvä ja kiva reeni Sarkin kanssa. Kerranki oli ehkä vire kohallaan, molemmille. Kiva koira<3 tämmösen kaa vois jo melkeen mennä kokeeseen. Saamaan nollat kaukoista ja luoksetulosta :)

Kotona Sara on tehny namihäiriö paikkamakuuta ja istumista. Istuminen oli helpompaa, maatessa meinas paristi nuuskia. Tajus kyllä idean tosi nopee. Selma on tehny kotonakin aloa. Paikkamakuu kellottamalla 2min30s. Ilman levottomuutta, jossai vähä ennen kahta minsaa taitto toisen etutassun allensa ja kävi parempaan nukkuma-asentoon...

lauantaiset tokoilut

Taas tokopäivitystä, olen ahkera ylöskirjaaja ja tätä on kestänyt jo kaks kuukautta! Ei yhtään mun tapaista. Normaalimpaa ois että kirjaan tammikuun, unohan koko homman helmikuuks ja maaliskuussa alottasin uuella innolla :) Ehkä alan oppia. Reenaaminen on myös ollut kivan säännöllisehköä. Enemmänkin vois kyllä. Etenkin kotona niitä tärkeitä.

Olin äitini kanssa vanhan ala-asteeni pihalla Heinolassa, yritin laittaa äipän ottamaan kuvia koirista, oli siellä jotain..sään piikkiin voi toki laittaa aika paljon, oli varsin harmaata, ei ehkä kuitenkaan kuvia joissa koirat puuttui kokonaan..

Semppa oli ihan kiva. Ei muuten mahduttu kokeeseen johon oltas oltu menossa kun myöhästyin ilmon aukeemisesta 9h. Ois pitänyt jo 12 illalla mutta muistinkin vasta aamulla oltuani jo hyvän aikaa töissä..Huoh. Ois ollut vielä tuttu aksahalli.

-ilman hanskoja pitää tehä seuraamista heti kohta joskus ja kattoa että eihän se pompi noin paljon
-paikkamakuu tuntuu toimivan kun en käy välissä palkkaamassa, häiriöt oli kyllä aika minimissä
-leikittiin pallolla, oli tosi reipas kun ärrinmurrintännesepallo-Sara oli autossa eikä viemässä toisen palloa.
-liikkeestä seisominen onnistukin taas?! Mutta ohjaaja vois taas olla vähän läsnä ja olla onnellinen kun se onnistu eikä ajatella "no voi hitto sehän seisoo ihan vinossa"
-luoksetulon sivulle tulemista pitäs ottaa erikseen, mutta auttaako se erikseen tuleminen siihen että osais kovassa vauhdissa tulla? tuli muuten aikas hiton kovaa.

Saran kanssa juteltiin haukusta ekana. Sitten tehtiin vähän seuraamisen tapasta juosten, en siis pyytänyt seuraamaan vaan palkkasin vaa ku oli oikeilla kohilla. Vähän rauhottu ja sitten tehtiin oikeeta seuraamista, En meinaa muistaa miten meni. Peruuttaminen oli aika kiva. Se rupee handlaa sitä sillä kun teen pari askelta taakse-pari eteen-pari taakse jne. tyyppisesti ja saa tehdä saman monta kertaa ja palkkaan suorasta. Tai aineski toimi tuolloin ja eilen kotona.

Ruutua tehtiin eka suorana ja sitten merkin kautta. Yritin auttaa ekalla merkin kautta menolla että ruudussa oli alusta mutta sitten karkas suoraan alustalle. Kun alustaa ei ollut ni onnistu oikein hyvin. Palkkasin merkille menot ja sitten menin uudestaan lähtöpisteeseen lähettämään ruutuun. Tehtiin kanssa maassa oottelua niin että kävelin ja kävelin ohi ja palasin palkkaamaan ja vapauttamaan. Kun menee ruudusta takaa yli niin uudella ruutu käskyllä näkyi tulevan kohti mua, pitää vaan sitten itte antaa uus käsky aika topakasti kun ei selkeesti ihan tiedä mikä on riittävä korjaus.

Metalli oli jostain syystä vähän huono. Heitin kapulan jonnekin kilsan päähän ja lähempänä mua vähän kolisteli. Toi kuiteski muuten korrektisti niin en viittinyt uusia.

Liikkeestä istuminen oli kiva, en muista koska viimeks ois tehny jotai muuta ku istunut. Sitä taaksepalaamista sais edelleen vahvistella. Tein taas jäävät. Äiti arpo järjestykses m-i-s. Taas Sarkki oli hieno näissä. Pitäs kyl opetella se liikeki jos jos tyyliin teetän liian lyhyitä tai pitkiä kävelypätkiä yms. Ja pitäs saaha videolle ni näkis seuraamaan lähdöt. Tuntuu aineski kivoilta.

Luoksetulo oli yllättäen ihan plaa. Yritin uuestaan ja uuestaan ja tarjos jo maahanmenoakin (valunutta) yhellä kertaa. Kokeillaan seukiks sit sitä takapalkkaa tähänki..

Lopuks tehtiin kaukoja takapalkalla vaihto kaks kerrallaan ja oli ihan pätevän näköstä. Ihan niin että nami oli maassa, ei yritä varastaa.