yhden nakin reeni

Sara on vähän tokolomaillut, tai mä olen. Tänään muistin pitkästä aikaa harrastaa kotipihareenausta. Saran mielestä kotipihareenaus on varmaan kivinta maailmassa. Nakki sai odottaa rauhassa kaiteen päällä ja hän tekee täysillä kaiken.

Otettiin ihan heti innokkaani pari sivulle tuloa ja rauhassa odottamista, niistä palkkaa. Oli oikein täpäkkä ja hiljainen. Sitten vähän seuraamista, tuli lätöhaukut ja matkan varrella vingutti. Sitten piti kääntyä melkein mun eteen vinottamaan. Jeh. Just näin. Sain palkattua ku korjas oikeeseen kohtaan.

Poistettiin vähän virtaa puunkierrolla ja siinä vuorotellen maahan ja seis. Ei ennakoinut ja hidastanut kun piti olla skarppina että kumpi tulee. Ja osas kyllä kiertää puun joka kerta (joku kerta ojangossa hämärällä ei siivekkeen kiertäminen meinannu onnistua millään, tosin mäki saatoin ohjata ties minne). Niin ja teki joka kerta oiken ja tosi hienot ja täpäkät. Olin ihan että koskas se on nää oppinut. Maahan meni nätisti pelkällä käskyllä, tähän mennessä oon aina antanut jonkun kumartumis käsien heilutus vartaloavun (ettei rekka aja koiraparan yli). En vaan vieläkään oo muistanut kattoo sääntökirjasta että saako mulla olla stoppiin käsimerkki ja maahanmenoon suullinen käsky. Ööö.

Sitten oli lyhyt paikkamakuu ja lyhyt paikkaistuminen niin että kävin terassilla kääntymässä ja kurkin ikkunoiden välistä että näytti hyvältä, ja näyttihän se. Ja oli hiljaa. Ja paikallamakuusta vapauttaessa ei haukkunut eikä yrittänyt hyppiä ja purra mua vaan oli aika rauhassa ja ihan ku ois tiennyt että tässä tulee nyt se temppu missä oon vapaa sitten meen sivulle ja ootan hetken ja sit saan palkan. Taitolikka.

Sitten tehtiin yks oman piilotus. Sara eka juos ihan mielettömällä tohinalla pitkälle ohi mutta osas käyttää nenäänsä ja löys tosi hienosti. Tää on sen mielestä selkeesti älyttömän hauskaa puuhaa. Kuvittelen myös sen tunnistavan virittelyt kun ennen tekemistä sanon että tehään tunnari niin kääntyy katsomaan eteenpäin.

Viimisenä sitten metallikapulan nostamista ruohikosta. Ei toiminut niin kauheen hyvin. Huomasin joskus että vauhilla mennessä Sara osaa kyllä nostaa sen kapulan, etenki hiekalta, mutta nurtsilta ilman vauhtia ei nouse. Vähän aikaa mietittiin ja Saraparka yritti haukulla komentaa että älä teetä liian vaikeeta tehtävää. Olin ilmeetön ja eleetön ja sitten se kapula nousi ja tuli mulle ja siitä palkkaa ja sitten kapulan kanssa puun kierto ja stoppi ja sivulle tuonti ja palkkaa.

Kohta alkaa talven hallitokoreenit. Ollaan Saran kanssa loistavassa voi-evl tähtäävät ryhmässä joka on ku meitä varten suunniteltu :) Sempu-parka tokottelee mun kanssa vaan itsenäisesti schapehallivuorolla ja itsenäisesti kotosalla kun pääsenkin meidän koutsin kaverina vetämään ryhmää johon oltas Sempun kanssa haettu.

Agilityä vaihteeksi

Kai se pitäs munkin kirjoittaa joskus jotain, vaikka mulla ei olekaan mennyt yhtä hyvin kisa/treenirintamalla, kuin sannalla ja saralla.

Mitähän mä oon viimeksi kertonut. varmaankin agirodusta kirjoittelin.

No sen jälkeen Sara jäi agitauolle reiluksi kuukaudeksi. Selman kanssa käytiin ahkeraan treenailemassa mm vinokeppejä. ja se tuottikin tulosta, Selma oppi kepit suht hyvään vaiheeseen kuukaudessa. Kontaktit alkoi myös näyttää jo lupaavilta, joten uskalsin ilmoittaa molemmat koirat elokuun lopussa elonkorjuukisoihin ojankoon. Eli kahtena päivänä kaksi starttia molemmilla koirilla. Tuhoon tuomittu ajatus.

Lauantaina ensin omalla kentällä Ritva Herralan kiemurat ja Marjo Heinon hyppärit. oli muuten todella vaikeat radat. Tuloksena neljä hyllyä. Selma oli kyllä ihan huippu ja Marjon radalla kerkesi melkein väärät radat tekemään kun meni niin vauhdilla. Saralle taas Herralan korkeat hypyt ja Marjo Heinon 90 asteen kääntö muurilta pituudelle olivat vähän liikaa. Vauhti hyytyi hyytymistään.

Sunnuntaina sitten vierailu batin kentälle ja Herralan radoille. Oli muuten putkea tarjolla näillä radoilla. Viidesti mentiin putkeen, ja erikoisuutena oli muuten että koko viikonloppuna ei ollut keinua kummallakaan agiradalla. Ja sen lisäksi muutamassa hypyssä oli kaksi rimaa päällekkäin.

No Selma meni ihan ok kympin ja vitosen arvoisesti ja jälkimmäiseltä radalta kolmassija, ja kuin kruununa palkintokassista löytyi jotain hiton terveyssiteitä. todella huono vitsi mun mielestä.

Sara sen sijaan oli ihan outona. Molemmilla radoilla karkasi nuuskimaan ratatyöntekijää ja jälkimmäiseltä radalta meinasi karata pariin otteeseen poiskin, oli ihan hämillään touhusta. Siinä kohtaa totesin sitten että eipä kisaa Sara enää tänä vuonna. Lähdössä Sara oli vuorossa noin kolmantena, ja kun saimme odottaa ensimmäistä kisaajaa noin vartin verran saapuvaksi, pääsi Saran vireystila ensin hiukan ylikuormittumaan ja tämän jälkeen tuli totaali lamautuminen, ehkä johtuen omasta v...käyrän noususta kun piti odotella sitä nimeltä mainitsematonta ensimmäistä kilpailijaa kireissä trikoohousuissaan. Sieltä se herra sitten kaikessa rauhassa tallusteli. vieläkin ärsyttää. Pitäisi muutenki alkaa osata jo pitää tunteet hallussa koirien kanssa kisatessa, kun vaikuttaa niiiiiin paljon siihen suoritukseen.

No ei siinä mitään. Ilmoitin jo koutsille että en tule maanantain treeneihin kun sara on niin poikki. Käsky kumminkin kävi tulla itse edes paikalle, ja kun Sarakin oli autossa mukana, niin treenikentälle vaan, ja mitä, Sara veti treenipätkän kauhealla vauhdilla ja nollana läpi. ja toiseen kertaan vielä. Eli todellakin vaikuttaa se fiilis ja ne korkeat hypyt kisasuoritukseen. Ihan kun olisi joku vaihtanut koiraa yön aikana. Sanoinkin Susannalle että seuraavan kerran kun alan puhumaan kisaamisesta, nappaa korville.

Selma vaihtoi sitten treeniryhmää koulun alettua taas sotkemaan. Nyt mennään Jaden ryhmässä perjantai iltaisin. Ei paras mahdollinen aika, mutta kouluttaja vaikuttaa oikein kivalta, ja heti ekaksi alettiinkin keskittyä Selman vauhdin kasvattamiseen, tekniikka kun kuulemma alkaa olla jo ihan ok kuosissa. Vauhtikin kuulemma riittäisi ykkösissä, mutta samantien voidaan alkaa hakea jo kunnon kisasuoritusta. Heti eka treeneissä tuli haukut mun palkkaamisesta. Liian lyhytkestoista ja pienimuotoista, ja sitten se sählääminen, suu käy ihan turhaan ja sotkee koiraa. Loistavaa saada tällaista palautetta TAAS kerran. millon sitä oppis.

No sitten oli jo syyskuu siis ja viikonloppu Turussa hittiareenalla Elinan opissa.

Ennen sitä oli kumminkin luvassa edellisenä perjantaina Saviojan opit saran kanssa ojangossa, ja ne meni suht ok. mitä nyt ohjaaja oli vähän taas jäässä. liekö koutsin läsnäolo taas vähän jäädyttänyt. Mutta huomionarvoista sieltä oli että sara ei osaa kunnolla kääntyä poispäinkäännöksissiä vasemmalle (vai oliko se oikealle vasemmalta hmm), niin ja Selmalla sunnuntaina Niinun treenit. Selma oli perjantaina päättänyt tippua puomin ylösmenolta kyljelleen maahan, ja ehkä siitä johtuen sunnuntaina ei ollut vauhti oikein kohdallaan. Selmaa ei kiinnostanut hyppiä (tosin hypyt oli 45) ja muutenkin veto poissa. Treenin jälkeen kumminkin juoksi vapaana ihan normaalisti, joten tuskin mitään rikki on, luottamus ja itsevarmuus vaan vähän ehkä hukassa.

no sitten vihdoin Turkuun. Mitähän siitä muistaisi vielä. Lauantaina Sara meni ihan ok, mitä nyt ohjaaja yrittää jarrutella, pitämällä koiraa koko ajan hanskassa. eli tässä sana kielto oli ohjelmassa. Menin pienen pätkän Saran kanssa etten sanonut edes estekäskyjä ja Sarahan meni tosi hienosti. Eli kai mä jotenkin osaan vartalolla ohjata. Mun pitäisi luottaa enemmän koiraan ja antaa mennä (ja tämäkin on kuultu niin monta kertaa) ja sitten ne ennakoinnit, miksi ihmeessä pitää mennä itse yli ja ohjata koiraa vähän sinnepäin. TARKKUUTTA ohjauksiin. Lopeta se huiskiminen. Viikonlopun teemasanoja oli keilaaminen. ensi kerralla kuulemma iltaohjelmana hohtokeilausta ja sen videointi ja vertaus putkeen keilaamiseen. sopii mulle. Selma meni lauantairadan puolivauhdilla, niinkuin oli Niinun treeneissäkin mennyt. Ja huomionarvoista tässä oli että mä tarkkailen koko ajan koiraa ja sen liikkeitä ja näin jarrutan menoa.

Sunnuntaina sitten 38 esteen rata pätkä edellispäivän vain 35 esteen sijaan. Elina totesi että jos tämän radan jaksaa niin kisarata ei tunnu enää missään. Sara pääsi molemmat radat muuten loppuun asti. jeejee. Aloitin sunnuntain treenit yllättäin Alman kanssa, Tuulan polvi ei kestänyt, joten lopulta Alma tyrkättiin mulle ohjattavaksi, kiitin kunniasta ja meni sitten sähläämään radalle. Aika meni kyllä pitkälti yhteisen sävelen etsimiseen, kun Alma on niin erilainen omiin koiriin verrattuna. Tosi pehmeä ja heti kun yrittää käskyttää, vauhti alkaa hyytyä, toisinkuin omat koirat on jo osin tottuneet että käskyt kuuluu. ( en nyt tiedä onko se hyvä vai huono että käskyt tulee niin lujaa) Mutta ihan hienosti sain Alman kanssa suoritettua, tosin vaikeutta toi lisää kummallinen makkaraputki josta palkka piti antaa. Puolet ajasta meni makkaran tonkimiseen. Voishan tuota toistekin Almaa kokeilla. Mahtava koira se on kyllä. Tulee vielä hyvä kisakoira. Sitten oli Selman vuoro, ja luvassa oli siis ihmisnuolta ja päällejuoksuja ja takaakierto-persjättöjä, jotka kaikki onnistui loppujen lopuksi ihan hyvin. varsinkin noista takaakierto-persjätöistä tuli oikeen kehuja elinalta. Ihmisnuolen ajoitus on vielä vähän hakusessa. Selman kanssa pääsin jonnekin puolivälin paikkeille radalla. oisko ollu este numero 21 tai jotain. Pari estettä pidemmälle kuin Alman kanssa. Kepit onnistuin sähläämään Selman kanssa ihan kauhean näköiseksi. Ja tajusin että normaalisti en sano mitään keppien aikana Selmalle ja nyt huutelin sit koko aika jotain menemenehienohyvä, ja selma vaan hämääntyy tästä. On se kumma kun menee pasmat sekaisin aina välillä.

Saran kanssa siis päästiin loppuun asti, ja olin ihan loppu jo puolessa välissä rataa. Hienosti sain tehtyä persjätöt ja pimeät kulmat putkelle, tosin Saralle tais toimia pakkovalssi putkeen paremmin. Pitäsköhän lisätä tähän kohti ratapiirros. katsotaan. Joka tapauksessa viikonlopusta jäi yllättäen Saran suoritukset positiivisimpina mieleen. Ja alkoi taas haaveet kisaamisesta heräämään. Selman suhteen taas vähän toiseen suuntaan. Ehkä ne Schapemestikset on seuraavat kisat Selman kanssa.

Maanantaina oli sitten jo luvassa omat treenit ja Susanna oli hommannut kouluttajaksi Laura Isohannin. Tosi kivaa pätkää mentiin ja Sara oli ihan huippuinnokkaana edelleen, enpä ois uskonut raskaan viikonlopun jälkeen että koiran vauhti vaan kasvaa. Kuulin sivukorvalla kauheasti kehuja Saran innokkuudesta jne. Sais vaan vielä ne hypyt täyteen korkeuteen ja saman draivin niin kisaaminen olisi taas tosiasia. Tällä kertaa en kyllä pidä asian suhteen mitään kiirettä, vahingoista oppii.

Torstaina mentiin sit Tehis cuppiin ottamaan startit molempien koirien kera. Sara meni todella hienosti mediradan, ja meno oli näyttänyt todella jouhevalle, mitä nyt kepeille Sara päätti tehdä stopit yhtäkkiä, mutta tämä johtunee siitä kun ennen kisoja kävin keppejä ottamassa ja Saralle tuli joku oikosulku kakkoskolmosvälin kohdalla. ja se pääsi kertautumaan ja jäämään "päälle", no loppupeleissä rata meni hienosti. Sara kyllä karkasi väärään päähän putkea kun sen nyt sattui olemaan siinä metrin päässä ja ohjaajan ohjaus vähän sinnepäin. eli puolivalssilla yritin saada putken toiseen päähän. Radan lopussa vielä yksi päällejuoksusta saksalainen yritelmä meni vähän pipariksi kun ajauduin liian pitkälle ja en ottanut selkeästi vartalon kääntöä. Tämän jälkeen loppusuora muuri, hyppy, hyppy Sara otti oikeen spurtin ja irtosi mun edelle hypyt ja oli maalissa, mun ollessa vielä edellisen hypyn kohdalla. Todella hieno loppu!

Selma taas ei oikein tykännyt kirkkaista valoista (puomilta tippuminen muuten sattui juuri samoihin aikoihin kirkkaiden valojen häikäistessä) ja kuulutuksista sekä ihmisvilinästä. Selma vaan ei ole kisavalmis, totesin radan jälkeen. Selma kyllä hauskuutti yleisöä suorituksellaan. Pysähtyi välillä jopa rapsuttelemaan kun ei homma oikein kiinnostanut. Väliin mentiin kyllä hienostikin ja ne kohdat mitkä Saran kanssa tökki meni nyt todella hienosti. Putkeen mentiin oikeaan koloon ja päällejuoksut meni hienosti (kai). Selma tarvitsee nyt vain kisanomaisia vauhdikkaita suorituksia ja rutiinia. Niin ja sitä kunnon kehua!

Eilen sitten oli vielä Selman treenit, ja niitä odotellessa menin Saran kanssa treenailemaan, ja sattumalta Lehtosen Sanna oli rakentelemassa jotain ratapätkää ja pyysi mukaan, kun hänellä oli vain joku tuttu siinä treenattavana. Eli Sarakin sai sitten ohjatut treenit vielä. Tehtiin kivaa takaaleikkauspätkää, jonka kyllä varastan omiin hallitreeneihin. Selman treenit meni alkuun vähän nihkeästi kun taas ne valot häikäisi ja Selma ei meinannut hyppyä valojen suuntaan suostua menemään. Mutta kun siitä päästiin yli ja ohjaaja muisti kehua kovempaa ja juosta niin Selma meni oikein mainioisti. Kotiläksynä tuli poispäinkäännöksien treenaamista.

niin ja tiistainahan alkoi Schapehallivuoro At Canis hallissa ja vuoroviikoin on siis agia ja tokoa. eka kerralla oli agia, ja mä olen vähän niinkuin lupautunut kouluttamaan samaan aikaan kun treenautan omia koiria. Aikaa on tosi vähän eli kymmenen minuuttia per koira miinus radan rakennus. Alkuun kaksi alkeiskoiraa eli Via ja Tosca, joille neuvon ihan perusteita ja sitten mennään vuorotellen Päivin kanssa eli Emppu, Arttu, Selma ja Sara. Tosin tuumasin että otan varmaan jatkossa omia koiria ehkä vuorotellen niin saan enemmän aikaa käyttöön.

Pitänee laatia joku treeniohjelma alkeiskoirille niin menee selkeämmin treenit. eka kerralla neuvoin ihan vaan siivekkeiden läpi "hyppyä" ja sitten kahden esteen taa. ja vähän putkea.

Tarkoitus olisi talven aikana käydä ikäänkuin alkeiskurssi läpi. katsotaan mitä siitäkin tulee. osaanko neuvoa ollenkaan. Tosin eipä ilmaisesta neuvomisesta paljoa voi valittaakaan.

Selman hallivuorot alkaa lokakuussa joka toinen lauantai ja Saran kanssa mennään ulkona niin kauan kun pystyy ja sitten omat hallitreenit. eli ohjatut jää tauolle.

pitäisi nyt uskaltaa koutsilta kysyä olisiko Sara kisakunnossa Schapemestiksiin...

kauhea romaani taas tuli kirjoitettua.

katse eteenpäin

Oon oikein ahkerana bloggaajana (ja laiskana työntekijänä) kun kaks postausta peräkkäisinä päivinä. Tällainen tilannekatsaus ja muistilista omaa ajatusten jäsentelyä varten. Tarkoitus ois kyllä "hakea" koulari avoimestakin mutta rupeis pikkuhiljaa olemaan aika vaihtaa voittajan liikkeet "harjoitellaan nyt jo pikkuhiljaa valmiiks näitäkin"-moodista siihen että ne on oikeesti nyt ne liikkeet mitkä pitää saaha opetettua että päästään hiomaan ja reenaamaankin! Saralle koittaa onnenpäivät sitten joskus kun kehässä rupee olee paljon mielenkiintosempaa tekemistä kun jotain nysväämistä :)

Paikallamakuu 4 min. - no tuskin se tulee siitä ajasta olemaan kiinni mutta mielentila ois saatava olemaan aina eikä silloin tällöin levollinen. Sääntökirjan mukaan avoimessa vinkumisesta pisteitä lähtee 1-3 ja voittajassa 3-5. Reeniä, reeniä reeniä ja toistoja, toistoja, toistoja. Virittelysanat mukaan aina niihin kotipihan hyviin suorituksiin. Saatas aikaan semmonen rutiini. Koiranäyttelyistä sun muista vois ottaa hyödyt irti tekemällä pikkuhäiriöreenin samalla vaivalla kun paikalla on. Muutenki pitäs noita paikkoja vaihdella ja mennä enemmän uusiin paikkoihin. Down-makuuta vois viiä vähän pitemmälle kun pariin kymmeneen sekuntiin ja kattoo että miten se wörkkis. Ei aineskaa antas levotonta vaikutelmaa ympäriinsä kattelemalla jos pää ois maassa.

Seuraaminen - aika paljon reenattavaa. Kaikki sivuaskeleet ei taida olla hanskassa eikä käännökset oikealle paikallaan. Ja muutenki voisha se seuraaminen olla parempaa ja tarkempaa. Hidas kävely on tooosi kiva lisä, Sara aina oikein tsemppaa siinä.

Liikkeestä istuminen - vartaloavulla onnistuu, se pitäs häivyttää siis pois :)

Luoksetulo - hohhoijakkaa aika paljon duunia. Pitäs saaha täpäkämmiks molemmat maahanmeno ja seisominen, tai siis se valuminen pois. no ei oo kyl paljon reenattukaan. Pitää kaivaa leirimuistiinpanot esiin ja rekka mieleen harjotellessa. Jos kuitenkin niin että koiraa en pelasta rekan alta sillä että se ehtii tulla niin nopee läpi että ei jää alle :D

Ruutu - tän piti olla jo aika hyvä mutta ei se ny kyl viel olekaan. Olin kuvitellut että Saran ruudun pongaaminen alkaa olla ihan jees mutta sitten se on viime aikoina erikoistunut juoksemaan esim. ruohotupsulle läpsimään sitä tassulla. Sitten kun yritin siitä uudelleen lähettää niin se lähti sivulle hyppäämään hyppyesteen...
Pongaamista, virittelyt kuntoon ja sillee. Sitte pitäs reenata sitä oikeen paikan hakemista ja vaikka ruudun vierestä ruutuun siirtymistä jos menee ohi. Leirin jälkee ollaa tehty ohjeistuksen mukaan kaukana maahanmenoa irrallaan ruudusta muutama kerta ja se on nyt ihan jees. Seuraamaan tuloa vois ehkä siistiä ja koittaa olla palkkaamatta joka kerta lentävällä lihapullalla ettei toinen sitten yritä syödä kiviä jos lihapulla ei lennäkään. Ja ruutua kehänauhoilla!

hyppynouto - no jos mä heitän suoraan niin se ois ihan kondiksessa. pitää siis harjotella pelkkää palautusta vinosta, vinoja heittoja ja sitten kun sujuu niin suoria heittoja eri linjassa koko esteen kanssa. hienosäätöö. Oon aika varma että hyppynouto on Saran suosikkiliike. ja luin just sääntöjä että siis saanki sanoa hyppy-hae? ööh me on opeteltu se pelkällä yhellä käskyllä hmmmm...

metallinouto - no tää on kanssa aika kondiksessa. varmuutta vaan lisää. välillä tuntus että metallikapula on meille kivempi ja parempi ja siistimpi ku puinen. tosin harjoteltavaa on kuten esim. pitkästä ruohosta kapulan nostaminen, vauhdin kanssa kyllä nousee mutta jos pitäs paikaltaan nostaa niin ei sit oiskaan niin helppoa. Erilaisilla kapuloilla pitäs kans toki.

tunnari - on vielä vaiheessa. viikko sitten noutokurssin vikalla kerralla tehtiin muutaman oman piilotuksen jälkeen eka kertaa niin että ekaks oli iso kasa ylimääräisä ja niitten takana vähän matkan päässä oma. Ekalla kerralla Sara haisteli jonkun aikaa kasaa, sitten tartui jo viimeiseen sen näkösenä että otetaan nyt joku näistä ja samalla hetkellä taisi haistaa oman kauempaa ja tiputti väärän ja haki oikean. Tehtiin vielä toinen toisto, Sara haisteli koskematta väärät läpi ja jatkoi nenä maassa ja löysi oikean! Jatketaan oman etsimisillä niin kauan kun nurtsia riittää ja tehdään välillä jo noita vaikeampia. Mut Sara taitaa olla tajunnut juonen aika hyvin. Ja vaikka se ois kuinka levottomana niin se ainakin tällä erää tuntuis silti löytävän tosi kivan rauhallisen ja keskittyneen nenänkäyttämoodin. Miten lie oppinut senkin.

kaukot - varmaan kaikista eniten vaiheessa kaikista. avon kaukothan on hyvät. mut sit tulee iso mutta tekniikan kanssa. kun i-m vaihot tekee etupäätä liikuttaen mutta kun seisomiseen liittyvät vaihot tekis takapäätä liikuttaen. pitää opetella koko tekniikka nyt namijumpalla ja miettiä siinä että mikä ois paras. sitten lisätä jotku käskyt jotka ois siis todellakin erit kun ne perus istu, maahan, seiso. Ja siitä sitten pikkuhiljaa hätiköimättä...

Pitää myös muistaa ottaa niitä paikalla istumisia ihan yhtä paljon kun makuitakin. Ja paikkamakuisiin ne häiriökävelyt ja muutenkin harjotella molempia taitoja häiriössäkin. Eri paikoissa.

Merkkiäkin tuli tuossa puolihuomaamatta harjoiteltua, ekaks alusta merkin taakse ja muutaman kerran jälkeen pois. Saralle tuntuu olevan maailman luontaisin asia juosta jonkun törpön taakse seisomaan nenu mua kohti. Olin kyllä alunperin ajatellut että harjotellaan merkkiä vasta sen yhden voiykkösen jälkeen mutta kun se ilman harjotteluakin on välillä ruudussa tarjonnut törpön takana seisomista niin samapa tuo kai opettaa erottamaan ne. Ohjatun alkeita otettiin kanssa noutokurssilla. Ekaks suuntia alustalla, sitten pallolla. Sannan mielestä Sara voisi oppia että paikallaan nököttävä pallo on tosi kiva juttu jos siitä vaan tulee sitten tarpeeks isot bileet.

Voittajasta sen verran vielä että isoin haaste meille tietenkin tulee olemaan ne liikkeiden välit. Mutta nyt aletaan ihan tosissaan reenaamaan niitä :)

taas tokoteltiin

Oltiin eilen Saran kanssa mukana seuramme HSKH:n joukkueessa piirimestaruuksissa. Koe oli tuomarinkartanossa nurmikentällä. Harmikseni jätin kameran kotiin kun mukamas oli luvattu sadetta koko päiväksi, pisaaraakaan ei tainnut tulla.

Avoin luokka alkoi tunnin muita myöhemmin kun sama tuomari tuomaroi alokkaille luoksepäästävyyden ja paikkamakuun. Avoimeen oli ilmoittautunut 16 koiraa. Mentiin paikalle hyvissä ajoin kattelemaan muita luokkia. Meillä oli sitten ekana paikkamakuut kolmessa satsissa ja siihen perään yksiköliikkeet. Oliin Saran kanssa kolmas vai neljäs koirakko, tosi kiva kun pääs nopeesti alta pois :D

Suurin ero Lietoon oli ehdottomasti se että Sara ei haahuillut eikä nuuskinut maata kertaakaan liikkeiden välissä. Se oli ihan kybällä tekemässä mun kanssa. Toki se "kisapalkan" (jota vasta yritän itteeni opettaa käyttämään) jälkeen oli lähdössä joka kerta täysii repulle koska niinhän me ollaan reenattukin.... ei se mitään, heti ku sanoin että "Sara" niin pysähtyi ku seinään ja tuli sivulle tai mitä pyysinkin. Kertaakaa ei tarvinut "anella" koiraa sivulle vaan se oli heti valmiina. Tää oli ehdottomasti fiilikseltä meidän paras koe tähän mennessä.

Jännitti paikkamakuun aikaan mukamas niin kauheesti, yksilöliikkeissä ei oikeastaan paljon ollenkaan (mitä ihmettä?!). Sara oli lievästi kuvailtuna, innokkaana. Ennen paikkamakuuta lähinnä käveltiin ympäriinsä. Omalla vuorolla sitten tuomarin puhe oli pitkähkö, siis mun makuun, Sara istui sillä odota-käskyllä sivulla aika kauan ja sitten loppu pinna. Mutta tää on siis ihan hyvä tie että vaan reenataan sitä hiljaa sivulla istumistakin, kestoa vaan lisää siihen malttamiseen...

Paikalla makaaminen 8 1/2 - meni hyvin maahan, oikein täpäkkänä, sanoin käskyn tosi kovasti että ny varmasti menee ku oli vähän levottomana. Jäi kyllä ja oli maassakin ollut koko aika mutta ollut toooosi levoton. Piippaus kuului piiloon asti.. Jossain vaiheessa oli sitten tuhahtanut ja heittänyt pään maahan ja alkanut murjottaa. Oon silti tosi tyytyväinen vaikka piippaskin. Koska pysyi kuitenkin. Erona viime viikkoiseen hiljaisempaan makuuseen oli se että tällä viikolla en ollut muka kerennyt tehä niitä kotipihan pitkiä (siis vaihdellen pitkiä, puolesta minuutista viiteen minuuttiin) levollisia paikkamakuu treenejä. Eli pitää muistaa pitää ne mukana ohjelmassa. Ja hyvin nousi sivulle, suoraki tais olla.

Seuraaminen 8 1/2 - siis se seuras?!! mun ennakkoasenteena oli sellainen "saakohan siitä seuraamiseta helposti nollan" viime viikonlopun jäljiltä. Mut Sara oli skarppina ja kiva koiratyttö. Tai sitten mä olin sen mielestä vähän kivempi ja vähemmän kauhusta jäykkänä kun Liedossa. Olin niin varautunut siihen haahuiluun että joka kerta kun silmäkulmaan osui että siinä se seuraa ihan niiku osaakin niin olin ihan onnessani :D Tehtiin nyt eka kertaa kokeessa täyskäännökset vasemmalle, koska periaatteessa se osaa ne silleen paljon paremmin. Ja ajatuksena oli että vaikka ei osais kokeessa niin pysyy skarpimpana niillä kuin oikeelle käännöksillä jotka on tähän mennessä menny lähinnä niin että mä käännyn ja koira jatkaa suoraan. Pysy skarpimpana joo. Marko sano että oli tehny kauheet loikat mun alta pois. Olin vähän sähköiskumoodissa nyt tällä kertaa ja käännyin just ja heti ja nopee ku käsky tuli... Pysy koiraki skarppina kun yritin jyrätä sen kääntymällä varoittamatta... Kaavio oli mun inhoamaa tyyppiä jossa juoksemaan lähettiin melkein heti, Sara kun aina tuppaa siinäki lähtemään innolla eteenpäin, mut fiksuna otin pari semmosta juoksuunlähtö pätkää ennen omaa vuoroa ja se nyt ei ollut mitenkään erityisen huono. Lopussa Markon ja repun kohalla Sara teki semmosen koukkauksen vasemmalle kun jäi tuijottamaan mutta korjas sitten itte. Pistevähennykset tuli tuomarin kommentin mukaan lopun koukkauksesta ja jonkun verran liian edessä olevasta seuraamispaikasta, sanoi että kannattaa se korjata nyt... Muuten seuraaminen oli tuomarin mielestä oikein kivaa ja iloista ja innokasta.

Liikkeestä maahanmeno 10 - mun mielestä tässä oli jotain outoa, tyyliin että jäi jotenkin oudosti makaamaan tms. ja tuloksia odotellessa koitin muistella että mitä mutta ilmeisesti ei sit mitään kerta oli kymppi.

Luoksetulo 8 - veny yli merkin mutta ei niin pahasti ku viimeks. Märkä nurtsi oli myös tosi liukas, yks kultanen noutaja kaatus jarruttaessaan. Tuomari kommentoi että hyvin se pysähtyi kun sai vauhdin pois, että ois varmaan vähemmän liukkaassa ollut parempi mutta nyt pitää antaa kasi. Loppuosa oli tosi kiva. Alkua mietin että voishan se lähteä liikkeelle täysiä lähtemisen sijasta kovaa? Oisin voinu ootellessa ottaa yhen stopin ehkä ja palautella mieleen?

Liikkeestä seisominen 10 - jestas. Tää meillä vaan paremmaks muuttuu kun ei enää sitä oo reenattu :D Vinotus katos sillä että unohetaan koko liike :) (autolta alueelle kävelles tehtiin kyl yks stoppi ja pyöri vähän niin korjattiin...)

Noutaminen 8 - jestas se lähti kovaa kapulalle. Kapulakin oli uus kun ilmeisesti jätin Lietoon edellisen pureskellun mutta ei mitään eroa Saran mielestä. Kerran oli kokeiltu tätä. Toi hienosti ja tuli sivulle suoraan ja pitiki aika nätisti. Mutta sitten. Kauhee mikä kämmi. Mä oon ihan oikeesti opettanut nyt reenaillessa niin että kun mä sanon kiitos niin Sara irrottaa kapulasta ja saa ihan luvalla nousta ylös! Sehän sitte heti ku kapula oli mun kädessä niin ponkas iloisena ylös että joko lähetään palkalle vai mitäs kivaa tehtäs. Siitä lähti sitten kaksi pistettä.

Kauko-ohjaus 10 - ei kai näissä mitään outoa, toisessa istumisessa toinen tassu jäi vähän edemmäs mutta ilmeisesti tuomarin mielestä oli silti ok. Suupielestä roikkuva kuolavana oli kans aika siisti. Ollaan vissiin joskus palkattu kaukoista lentävälihapullakopilla.

Hyppy 8 - Tralalllaaa. Pisteet lähti ku en sanonut istu käskyä tarpeeks nopeasti vaan koira pysähtyi seisomaan odottamaan sitä (no reenimoodina on ollut että se seisooki jonku aikaa niin ei ennakoi..). Tuomari sanoi että mun pitää muistaa että kokeessa on oletuksena että koira ei tee mitään ilman käskyä. Tässä kyllä huomaa hyödyn siitä että jos tuomari kommentoi suoritusta parilla lauseella tai ei. Ilman kommenttia oisin vaan jäänyt ihmettelemään että mistä ne pisteet läks. Sara oli aika toisessa reunassa estettä (no sinne repun ja markon suuntaan tietty) ja vähä jopa jännitin et entäs jos ei hyppäiskään takas. Mutta hyppäs kyl ilman mitää sen kummempia. Eli se takas-hyppy käsky rupee varmaan olee jo aika hyvä ja vahva. Hypyn jälkeen sitten olin ottamassa Saraa rapsuteltavaksi ennen kuin juoksee repulle ja jotenkin sohasin sitä karvoihin niin että se kiljas. Voi äly. Tuomari kyl huomas että se oli vahinko ja kysäsi vaan että et varmaan tarkotuksella :D

Kokonaisvaikutus 8 - tuomari kommentoi että olisin voinut antaa kympikin, tekee niin kivasti töitä iloisena mutta rokotan nyt kuitenkin noista liikkeiden väleistä kun se juoksentelee ja siitä kun otit pannasta kii ennen hyppyä. Ihan hyvä että sano ton kommentin koska oon jostai keksinyt että pannasta sais pitää kii alemmis luokissa liikkeiden välissä ja oon sitten aina varmistelun varmisteluna ennen hyppyä ottanut kiinni ettei käy "testaamassa" hyppyä. Ei ois varmaan mikään pakko, kyllä se pysyy hanskassa ilmanki, eli jatkossa jätän ton pois. Tosi hyvä että tuli ilmi!

Pisteet 176,5, 1-tulos ja 3. sija

Tuomarina oli siis Tuija Sere.

Joukkueemme sijoittu skaboissa neljänneksi, hskh:n toinen joukkue oli seitsemäs. Joukkueita oli yhteensä yhdeksän. Kolmossijasta jäätiin kymmenisen pistettä. Niin ja meidän tosi taitava koutsi Sanna Alma-kelpiensä kanssa sai piirimestaruus pronssia! Joukkueessa he olivat vain varakoirakkona.

Muistin muuten tällä kerralla jopa virittelysanatkin muutamissa liikkeissä. Ainakin ennen noutoa, seuraamista ja kaukoja. Jääviin meillä ei niitä olekaan.

Ainiin, ja mitenkään olematta taikauskoinen niin koepaikalle tullessa auton radiosta tuli sama biisi kuin Lietoon saapuessa. Taidan joutua ostamaan autoon cd-sinkun joka poikkeaa vähän enemmän tuonne valtavirran puolelle normaalista musiikkimaustani :) oon kyllä "salaa" dikkaillut tosta biisistä muutenkin.

Meidän ykköstulosbiisi

otin sarasta pokaalikuvaa mukamas


ai missä, tuollako?


mikä hei toi on, joku ällö?


johan mä oon sulle poseranu eikö se ny riittäny


noni valotus ois jees viel kohteetki kuvaan


tää on tää hei tää on tää, joo tää on se "down" kattokaa mä osaan, tästä tulee nyt aivan varmana nakkia!


yrittäkööt vaan selma viedä nakit, pysyn tässä aineski minuutin kauemmin kun se!


miten voi valottaa oiken mustan koiran ja kirkkaan keltaisen kiiltävän ruusukkeen samaan kuvaan? ei vissii mitenkää?

schapemestikset

Tänään oltiin Saran kanssa toisessa avoimen luokan kokeessa Liedossa, koe oli samalla myös schapendoesien rotumestaruuskoe. (hyvä uusi perinne alkavaksi! ens vuonna vaan lisää osallistujia!) Tuomarina oli Ralf Björklund. Sara ilmeisesti on kuitenkin oppinut siihen ekaks paikkamakuu malliin kun nyt ei ollut niin pihalla ja tarjoamassa joka väliin paikkamakuuta kuin Haminassa.

Ennen omaa vuoroa taas sitten haukuttiin ja vöyhättiin, yritin olla aika rentona asian suhteen, että ennemmin haukkuu kuin että mä meen panikkiin että nyt se haukkuu eikä hiljene. Sit haukkuu :) Tuomari oli tosi mukava ja kommentoi joka liikkeen jälkeen vähän, kaikkea en kyllä kuullut tai en ainakaan muista enää :D

paikalla makaaminen 9 - Kerkes käyä vaan kerran maassa ennen liikkeen alotusta, ja istu välissä, siis ennen liikettä, aika pitkään sivulla hiljaa odota käskyn kanssa -auttaako se näin hyvin jos sitä vaan reenaa :). Meni kerralla maahan, jäi kivasti, mua jännitti piilossa hitosti mutta henki kulki kuiteskin. Kun tultiin kehään Saralla nous pää ku jollai kirahvilla kun kuikuili, oli aika rentona ennen sitä, "murjotti" pää maassa, hyvä vaan siis että oli pää massa, on aineski rauhassa. Jostain lähti piste, oisko se vähän piipannut. Riina ei osannut sanoa piippasko se vai joku toinen koira vai molemmat. Mä olin ulos kuulevinani että eka oli joku toinen koira ja sitten myöhemmässä vaiheessa Sara. Mutta siis hyvä kaikinpuolin. Oon tyytyväinen!

seuraaminen taluttimetta 6 -hahha. yritin eka viiä saran ilman hihnaa kehään, kun markon mielestä se ottaa häiriöö siitä ku värkkään siltä sitä hihnaa irti. No irrotin hihnan ja en sanonut koiralle mitään ja se luuli että laskin sen vapaaksi tutustumaan halliin... Otin sitten uudelleen hihnaan... Seuraaminen meni kyllä aika penkin alle, Sara haahuili ja nuuski maata ja meni vähän sinne ja tänne, mä olin vielä huonompi, piipitin käskyt ja jännitin! Loppua kohti se kuiteski tsemppas. Se on yleesä se eka pysähys ja sitte siitä se hoksaa että mitä oltiinkaan tekemässä. Nyt eka pysähys oli vasta loppupäässä kaaviota. dääm. Mut näitä pitää reenaa, pitkän pätkän seuraamista heti ekana tai tokana uuessa paikassa!

maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9 1/2 - aika normaali, en oo varma mistä puol pistettä lähti, oisko ollu alussa vielä heikohkoa seuraamista, tässä kohti ohjaaja sitten rupes osata vähän tsemppaamaan itteään ja sano ne käskyt sille koiralle ilosesti kuuluvalla äänellä!

luoksetulo 8 1/2 - parempi ku haminas jos siihe verrata... valu kyl merkin jälkee ja taisin pysäyttäääki vähä huonos kohas.

seisominen seuraamisen yhteydessä 8 1/2 -pyörikö se lopussa, vissii.

noutaminen 8 - ei osunu eka yrittämällä kapulaan ja joutu noukkimaan toisen kerran. muuten kyllä mulle kelpaava.

kauko-ohjaus 10 - oikein hieno.

estehyppy 9 1/2 - lopun perusasento snadisti vino. muuten oikein hyvis.

kokonaisvaikutus 7- tuomari kommentoi että itse liikkeet tekee oikein hienosti, paits se seuraaminen alussa, ja iloisesti, niistä kokonaisvaikutus ois kymppi, mutta liikkeiden väleistä rokottaa. joo-oh. pitäs oikeesti ottaa ne työnalle. ku aina ku kehun ja vapautan niin sara lähtee sitte omille teilleen ja joudun pyytelee uuestaan luokse. ansku näytti näihin hyvän reenimoodin, ruvetaan ny varmaan työstää sillä tapaa, jos ois sitte voittajaan mennes valmiina.

pisteet 172,5, sijoitus 2. ja avoimen luokan schapemestaruus!

Myös Semppu osallistui epäviralliseen mölliluokkaan ja tulipa toiseksi siskon jälkeen, yllätyin kun seuraaminen niin että nami tuli vasta lopuksi taskusta oli paljon parempaa kuin ajatellut ja Semppa oli tosi kivasti mun kanssa tekemässä koko aika! Jos nyt innostuttas reenaamaan vähä enempiki :) Lisäilen Sempun analyysin myöhemmin, nyt koirat pellolle juoksemaan.