sunnuntai 23. marraskuuta 2008

lunta!

Tuli sitten Helsinkiinkin ensilumi. Mikäs sen mukavampaa, tosin hieman hillitympi tuuli ei olisi haitaksi. Sara rakastaa lunta. En oikeastaan tiedä kummasta se on enemmän innoissaan mutaojasta vai lumesta, ehkä se on se molempien hyvä tasapaino. Mietin tänään että onkohan sen lumirakkaus täysin perinnöllistä vai onkohan se jossain määrin pennusta saakka peilannut omaa iloani lumen tulosta.

Kun lunta on maassa vain nimeksi (niinkuin eilen) Saran suosikkijuttu on sellainen pyllypystyssä eteenpäin loikkiminen ja lumelle pöriseminen. Hassu tyttö. Mutta myös muutaman millin lumessa voi kelliä. Suurin osa eilisistä kuvista on näitä mustia möykkyjä. (tai ehkä kaikki mun ottamat koirakuvat on. Huono kuvaaja uskoo että paranis jos sais paremman kameran :) )


Huomattiin myös sellainen hauska juttu että kun pitkin syksyä on oltu varsin kuuliaista koiraa niin korvat katoaa helpommin kun on lunta ja uusia hajuja maassa. Ekan lumen tultua fiilis oli vähän sellainen mitässäsiellä huutelet tulenkukerkeän, haistelen eka.



Tänään aamulla uskallettiin vielä lähteä mettään vaikka tuuli ulvoikin jo puissa aika kovasti. Tätä menoa siellä ei ole kohta yhtään puuta pystyssä, sillä niin paljon niitä on ihan tämän syksynkin kuluessa kaatunut.



Puolilta päivin lumi tulikin jo poikkisuunnassa ja katsoin parhaimmaksi ulkoilla siellä missä mahdollisesti kaatuvista puista ei ole vaaraa. Sarakin tuntui olevan vähän ihan ihmeissään sillä tuuli oli oikeasti varmaan kovempi kuin kertaakaan ennen. Tuossa Viikin pellolla se sai aika hyvin kerättyä vauhtia. Menomatkalla ajattelin että eihän tässä mitään, vähän tuulee, mutta takaisin käännyttyä ei meinannut oikeasti päästä eteenpäin. Vielä vähän kovempi tuuli ni ois varmaan napannut meidät mukanaan.



Tuulesta huolimatta lumi oli ihanaa ja kivaa ja siellä juostiin ja kellittiin (siis koira, mä nyt en tällä kertaa vielä intoutunut).



Ja sitä oli paljon.



Kauhulla jo odotan kun parin päivän päästä se varmasti sulaa pois ja kaikki on märkää kuraista ja loskaa. Talvisin sitä rupeaa aina miettimään että onkohan tää Helsinki ny sittenkää paras paikka asua?

sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Päätin sitten vihdoin ja viimein aloittaa Sarallekin oman blogin. Käsityöblogini on sillon tällöin toiminut myös Saran kuulumisten raportointipaikkana, mutta mielestäni on hieman hankala pari kuukautta esitellä neulomuksia ja sitten yhtäkkiä haluaisikin kirjoittaa koirasta. Siksi näin. Sara, oikealta nimeltään Buffing Miss Northstar on syntynyt 12.6.2007 ja ilostuttanut päiviämme jo reilun vuoden.

Jonkun verran on näyttelyissä tullut käytyä ja tarkoitus on käydä jatkossakin. Kotitokoa ollaan treenailtu jonkun verran ja tavoitteena olisi joskus kokeilla kisaamistakin, vähintään möllikisoissa. Markolla olisi kova into Saran kanssa agilityyn, Helsingin seudulla se tosin hieman hankalampaa. Katsellaan.

Sara on luonteeltaan sellainen iloinen kultamussukkapusuttelija, tosin hieman varautunut uusia ihmisiä kohtaan. Aamuvirkku tyttömme myös rakastaa ruokaa, kaikki menee, omenat, muovipussit, paitojen napit ja kengänpohjat.

Sara ei turhia hienostele, säällä kuin säällä lähdetään iloisena ulkoilemaan. Tänään oli kylläkin erittäin ihana sää, aurinko paistoi kirkkaana ja maa kuurassa. Lunta odotellessa.



Eilen käytiin Vantaalla Schapendoesin erikoisnäyttelyssä tuloksena ERI, JUK1 (minä vasta opettelen ymmärtään näiden lyhenteiden merkityksiä. hah) Eipä kummempia kuulumisia vielä tällä kertaa, piti vain saada bloggailu käyntiin.

Pitäisi varmaan saada tuo Marko rekkaamaan itsensä bloggeriin niin olisi kaksi päivittelijää.