maanantai 28. helmikuuta 2011

vähän turhan viilee..

Meiltä lähtiessä reeneihin -12. Espoosta kotiin lähtiessä -21. Tuli myös mieleen että miksi ihmeessä meillä on reenivuoro kylmässä hallissa kun ihan lähellä ois ei törkeen paljon kalliimpi sporttikoirakin. Reenit videolle, auttaa taas itteä niin paljon ku voi jälkikäteen katella ja analysoida. Kuvaaja oli ohjeistettu oikein ja sain myös kaipaamani nähtävää siitä että miltä koirat näyttää kun niitä kiittää/palkkaa, liikkeiden väleissä ja aloittaessa yms.
Ei mitää paikkamakuita yms. kyllä tarennut tekemään. Molemmilla koirilla maahanmenot oli vähän tavallista nihkeempiä. Syytän pakkasta..

Semppahemppa

Oli ihan pätevä. Suurimmassa osassa. Tehtii ekana yks ruutuunmeno kun se oli siinä. Aika läheltä ja ilman alustoja tai mitään. Se meni sinne?! Eikä ihan törkeetä mateluvauhtia? What? Isot bileet ja ei enempää siitä aiheesta.

Seuraamista, tää alkaa toistaa jo itteään "oli ihan kiva noinniiku alokasluokkaa ajatellen, kerran pari ehkä harhaantu, pysähtymiset oli ihan jees, joku niistä vähän hidas, vasemmalle käännöksiin tarttis takapään". Noitten lisäks oikeelle käännökset paikallaan mitkä on toiminut kotona ei nyt ollukaa muistissa mutta peruutti ihan kivasti kun ei sitä varsinaisesti oo pahemmin harjotellut sitten viime ohjatun kurssin. Ku vertailukohtana on hyppyloikkapomppuiiiksviiks-Sara niin Sempan on aika helppo olla hyvä näissä :) Viimeaikoija enemmän se kyllä taas loikki mutta siihen oli aika selkee syy hanskoissa joita en siis yleensä pidä mutta nyt oli pakko.

Maahan taisi mennä vasta tokalla käskyllä ja vartalonkäännöllä. Sekin oli nyt vaikeeta. Meillon jäävä-ongelma Selman kanssa ihan selkeesit. Kun mä oon sen eessä ni on kannattavaa tehä asennonvaihtotemppuja mutta sivulla ollessa nami tulis sen mielestä varmaan todennäkösimmin multa jos roikkus mukana?Maahamenoihin lisää reeniä, ne on kuiteski ihan jossain vaiheessa, seisomisen kanssa mun pitäs nyt vissiin uskoa että se vaan ei osaa pysähtyä, ei niin mitenkään, ja alottaa se kokonaan alusta. Seistä se kyllä osaa, ainoo että ennakoi aika helposti sivulle siirtymisen perusasennon, niitä pitää ottaa erikseen muutenki ku esteen takana niin että palkka seisomisesta.

Luoksetulo muuten kiva mutta lopussa hyppi taas sitä mun hanskaa ja tuli sitten perusasentoon loikka kerrallaan.. Hyppy oli muuten mielestäni varsin bra mutta se peruasennon ennakointi. Ei muuten hypännyt kertaakaan itsenäisesti hyppyä :)

Liikkeiden välit oli aika kivat, ei se silleen ihan mukana roiku ku Sara, mutta toisaalta vaikka se on väljempi ja ei niin intensiivinen niin se ei ole myöskään menossa tekemään mitään muuta. Hirveen kuuliainen ja kiltti. Nyt ku oon taas muistanu reenata Sempan kanssa vähän enempi niin oon alkanut tykätä sen kanssa reenaamisesta enempi. Se on jotenkin semmoinen kun yrittää kyllä, ja miettii että mitä nyt pitää tehdä, siinä missä Sara vaan huitoo jotain mahollisimman nopee. Ainoo ongelma tässä ilmeisesti on se että minä en osaa kertoa Selmalle kaikkien juttuja ideoita niin hyvin.

Hinkattiin vähän sitä seisomista ja tehtiin esteen takana viereen palailuja yms. Aika lyhyt reeni, sormet oli vielä elossa ku lopetettiin. Ja mikä oli kivaa niin Selman käy siihen-jutut toimi kanssa sen lyhyen hetken mitä viitin teettää niin oikein hyvin! Kaikki on jotenki helppoa ja lepposaa kun se on hiljaa :)

Sempan videot

Hihnassa seuraaminen - voi loiks loiks. Lopussa, seuraavaa alottaessa kans kiva että kun se istahtaa perusasentoon snadisti liian taakse niin joku sanoo sille "hyvä". Örhmh. Jos jotain hyvää, ni tykkään oikeelle käännöksistä ja ne pysähtymiset tällä videolla oli aika nätit.

Vapaana seuraaminen - loiks loiks linja jatkuu. Harhaantuu ekan perusasennon. Sitä pitää reenata, meen kokeessa ihan paniikkiin ku eka perusasento seuraamisessa jää ottamatta. Juoksussa kontakti tipahtelee. Ja seilaa ja seilaa sen jälkeenki. Ei oikei jaksas kahta pätkää putkeen? Kommentoijilla on tyhmät jutut. Ei hajuakaan mihin marko viittaa hannelepörsti-kaaviolla.

Edit. kah mulla on jäänyt bloggaaminen sitten kesken nyt en tietty muista enää oikein mitään.

Sara oli vähän pöpinä. Käytiin iltapäivälenkin sijasta vaan lyhyt lenkki ennen reenejä ku oliki niin kylmä. Ei hei näitä enää enempää että normaalia vähemmällä aktiviteetillä Saran suosikkihalliin.

Hyppynoudossa marko analysoi mun kaa kun nyt meni takastulohyppy ohi vinon kapulan vastakkaiselta puolelta että se on joku kuminauhajuttu. Ja tulin siihen tulokseen että se liikerata että mennen tullen hypätään ei oo vielä tarpeeks muistissa eli teetätän vastedes niin ainakin jonkin aikaa että en tee pelkkää palautusta vaan koko hommaa ja niin että autan vartaloavuin tulemaan takaisin jos meinaa mennä ohi.

Käy-siihen oottamiset suju ihan hyvin. Sara ei mekastanut ootellessa, se mekasti tehdessä... Hyppynutoon lähettiin kiljumalla samoin kuin ruutuun. Jeejee. Pitänee ny vaa luottaa siihen että eihän se koetilanteessa sentäs ihan niin intona ole.

Ruutu oli taas jotenki ongelmallinen. Kutsuin pari kertaa Saran takasin niin se sitten oli sitä mieltä että sehän on paljon kivempi temppu se missä juostaan ruutuun ja seistään hetki ja sitte juostaan mun luokse sivulle. Videolta oli ihan kauheeta katottavaa kun mä en osaa reagoida tarpeeks nopee ja se kerkee tehä vaikka mitä aina ennen ku ees tajuan. Mut jos jotain positiivistä niin tosi hienosti se ruudun osas hakee vaikka linjalla oli muita koiria ja kaikkee. Ruudussa maahanmenoa pitäs ottaa nyt vähän enemmän, vähän kyselee että oikeestiko. Ja sitte kun ruudussa on nauhat niin jos pyydän korjaamaan niin haluis hakeutua koskemaan sitä etunauhaa tassulla. Aargh. Pitää muistaa laittaa nauhat usein! Vois tehä nauhoilla ja alustalla.

Luoksetulon stopit ei ylläriksi taas toiminut. Siit pallosta vois olla suurempi ilo jos se oikeesti joskus lentäs toivottuun kohtaan...Seuraaminen oli epätarkkaa ja vähä äänekästä. Peruutti tosin suoraan. Juosten seuraaminen äänetöntä ja fiilikseltä paljo kivempi ja rennompi.

Liikkeestä istuminen oli vino ku istahti niin kauheella tarmolla niin nopeena. Tein vielä jäävät sillee niiku ilman merkkejä mut vähän liikkeen suuntasesti. Ja taas kaikki oikein ja hienosti. Sarkki on aika hyvä tässä :) Pysymistä taaksepalatessa vois vahvistella erikseen, eteski seisomisessa. Intopinkeenä on sen näkönen että vois saaha päähänsä kääntyä vaikka 180 astetta yhellä hypäyksellä. Nyt ei tehny niin.

Piti tehä vielä kaukoja takapalkalla ja metsku mutta jäi tekemättä ku sormista lähti tunto.

Mietin vähän että tohonki halliin tavallista isompi ylivire saatto olla joltai osin tekemistä ton kylmänki kanssa. Sara on nyt kylmällä ollut lenkeillä vähän hullu. Juoksee minkä kerkeeä. Ja kovaa ja koko aika. Joka kerta haisteltuaan lähtee siitä eteenpäin täysiä ja unohtaa (?) ilmeisesti olevansa hihnassa joka kerta...

Sisällä Semppa on hinkannut jääviä ja niissä välillä näkyy jotain toivonpilkahdusta, pysyminen aineski on hyvää.. Mitä ny seisomisen lopussa edelleen ennakois mielellään perusasennon. Ja vähän seuraamista sun muuta. Oikeelle käännökset paikallaan on tosi kivoja. Sara on hinkannut sisällä käännöksiä ja askelia peilin eessä. Pystyn ilmeisesti aika paljon omalla olemuksella, siis ainakin kotona sisällä, vaikuttamaan siihen että tartteeko sen metelöidä askelissa vai ei. Siisteiltä ja näteiltä ne ei näytä vieläkään :) Peruuttamisessa menee helposti mua kovempaa mutta korjaa sen erusasennon kuiteski oikeeseen kohtaan.

Sara on myös hinkannut kaukoja takapalkalla joka tuntuu köhköh toimivan ihan mielettömän hyvin, hienoa että kesti niin kauan ennen ku viittin ees kokeilla... Maks. 2 vaihtoo on tehty vaan kerrallaan. Kauemmas mennessä tekniikka prakaa tosi helposti mutta se ei silti siirry eteenpäin, paitsi seisomasta maahanmenossa kun läsähtää. Tommosilla vaihdoilla, siis kun saa niitä sen tarvittavan määrän ja etäisyyden niin saattas ehkä kokeessa saada jo pari pistettäkin. Ehkä. Katoin jotain videota joku päivä ja pongasin tosi hyvän käsimerkin s-m vaihtoon ja kun saan sen tehtyä oikein niin Sara sai tehtyä jo kauempaa oikeaoppisen maahanmenon.

maanantai 21. helmikuuta 2011

reenattavaa

Töissä ei toiminut ohjelmat koko aamuna niin sain aikaseks ittelleni muistilistan :)

Sara

Yleisiä asioita
-eri paikat! Pitää muistaa ajella vaikka minne reenaamaan, ei tartte olla paikka jossa pystys olemaan koe, kaikki käy, vaikeemmissa muistettava helpottaa itte tehtävää asiaa, palkattava kontaktista ja keskittymisestä
-kehäänmenoharkat!
-rauhottuminen ja oottelu uusissa paikoissa. joskus ajan kanssa ”ei tehdä mitään ennen ku rauhotutaan”-reenejä
-myös semmosia kokeeseen menon omasempia itsensä kokoomisia vaikka koira on sählä
-kun ny pakkasten puolesta kykenee niin vähintään kerran viikossa ajettava johonkin eripaikkaan reenaamaan ja tehtävä koerutiinit, lenkitykset yms. Ei tietenkään aina niin että outo paikka ois nimenomaan kokeenomanen/palkaton reeni.
-leikitään vieraissa paikoissa, nyt toimii kodin lisäksi jo lenkillä ihan ok.
-semmosta hillittyä ja hallittua olemista ja menemistä. jatketaan reenivalmiudessa ulosmenoharjoituksia kotona :D Kevään eka kerta Ojangossa mentävä ajan kanssa... Periksiantamiset lopetetaan.
-haukun kanssa pitäs pitää linja. Myös koulutuksissa jotka ny tuntuu olevan vaikein asia sen kanssa. käy-siihen temppua jatketaan, sehän toimii jo aika hienosti jos kahelleen ollaan tekemässä, pikkuhiljaa häiriöitä, vois alottaa esim. Markolla kun sen voi ohjeistaa että älä puhu mulle kauaa :) Tehdään siitä pikkuhiljaa rutiini.

Kokeenomasia- ja tapasia reenejä
-liikkeitä putkeen palkaten ja palkatta
-liikkeitä putkeen ja palkka siirtymistä
-liikkeitä putkeen ja palkka uuden liikkeen alotuspaikasta

Tekniikkareenejä
-kotona sisällä kaukot, pikkuhiljaa mukaan kaikki vaihdot, pitää muistaa tehä joka päivä!
-kapulan pito reenejä, vois muistaa tehä myös tunnarilla
-seuraamista, erityisesti käännöksiä, sivuaskelia, peruuttamista.

-HÄIRIÖHARJOITUKSIA KAIKISSA LIIKKEISSÄ, PAIKOISSA, LIIKKEIDEN VÄLEISSÄ YMS. YMS.
-Ylivaikeita harjotuksia, kokeeseen mennessä itte liikkeiden pitäs olla jo helppoja
-semmosia ”kesto-reenejä”. Siistiä sivulla istumista minuutteja, alottaen siitä mitä nyt osataan ja pikkuhiljaa aikaa vaihdelleen pitempään. Kestoa myös paikkamakuisiin ja muihin odotteluihin.

Paikkamakuu
-vaihtelua paikoissa, ajassa, häiriöissä, matkassa, piilossa, piilon suunnassa
-onnistumisia= tarpeen mukaan aika lyhyitä
-oma mielentila!
-tehtävä usein ihan kotona yms. jotta rutiini säilyy ja malttaa ja pystyy, heti piippaa jos ei oo pariin viikkoon tehnyt!
-vieraat paikat ja vaikeat olosuhteet, palkka keskittymisestä ja levollisuudesta, kotona sittten pitkää aikaa ja kestoa.
-asennon pysyminen, lyhyitä palkkaa siitä että pysyy liikahtamatta, paristi etupalkalla
-kokeillaan sitä että liikkuri kommentoi piippaamista
-häiriöreenejä, nameja tms. maassa ja palkkaa siitä että ei huomioi niistä, edettävä aika pikkuhiljaa.
-sivulta maahanmenoreenejä! oltava suora useemmin ku joka toinen kerta!

Istuminen
-jatketaan aika samallalinjalla kuin tähänki asti
-onnistuneita
-välillä palkkaa edestä
-huomio siihen että se tassu ei siirry kun kävelen ohi
-pitäis päästä tekee häiriökoirilla niin että viereinen koira makaa. No jos Marko & Selma

Seuraaminen
-tekniikkaa sisällä! Opittu tuntuu tulevan uloskin :)
-paikallakäännöksiin ja askeliin panostettava! Helppoa reeniä niin että koira alkaa ymmärtää miten tehdään niin jos jäis ääni pois näistä. Peruuttaminen on vissiin ollut viime aikoina unholassa, sitä kans!
-edelleen palkkailtava perusasennoista, innolla ja vauhdilla oikeaan paikkaan. Ja pysähtymiset kans
-juoksussa käännöksiä erityisesti, ohjaajan tiedettävä miten aikoo kääntyä juosten..harjottele ilman koiraa
-hidas kävely, ohjaajan opeteltava joku fiksu rytmi. Tökkivä askel-askel kuumottaa koiraa, tasainen hidas kävely ei!
-pitempiä seuraamiskaavioita! kokeessa olevan kaavion ei pidä olla koiralle epätavallisen pitkä vaan ennemminki helppo!
-vaihteleva palkkaus, edelleen sitä alottamisesta palkkausta vaikka onki kyllä parantunut. Alottamisesta palkkausta vaikeemmissa olosuhteissa.

Liikkeestä istuminen & jäävät
-ylläpitoreeniä, paljon taakse palaamista ja palkkaa siitä että tassut pysyy, jos palkkais välillä eteen.
-ohjaajan opeteltava miten se jäävät liike menee
-kaikki jääviä sekasin leikkinä & kuunteluna
-myös jo kokonaista liikettä vois tehdä kun opettelis eka säännöt

Luoksetulo
-jonkun verran pitäs tehä kokonaista että se rupeiski vähän ennakoimaan myös suoralla ni pystys pysähtyy
-tehää niitä stoppeja kaukana suoralla ny sillä pallolla ja katotaa tuleeko niistä pikkuhiljaa sillä täpäkämpiä jollei ni kokeillaa sitte sitä takapalkkaa
-ohjaaja heittokurssille niin pallo lentää koiralle asti?
-maahanmenoissa ny ei sen kummempaa täl erää, pitää tehä ettei unohu
-ohjaaja vois ostaa uuet silmälasit jos se auttas etäisyyden arviointiin

Ruutu
-uusissa paikoissa niin että ruutu on valmiina kentällä, välillä alustan kaa välillä ilman.
-seuraamisia yms. ruudun ohi niin että sinne ei sännätä
-kehäänmenoja niin että ruutu on oottamassa ja palkkaa kontaktista
-jonkun verran kans maahanmenoja ruudussa ja maassa oottamista. kävelyjä
-erillään kaukaa seuraamaan tuloa, autetaan tekemään siisti jarrutus
-myös kokonaisia ruutuja tai vapautus maasta tms. ettei tuu oletusarvoksi sitä että menosta sais jo palkan.
-korjauksia vois kokeilla tehä ainoostaan takaa ruutuun sisälle, ei se muualle oo ikinä joutunut ja taaksekin siksi että mä pysäytän liian myöhään. Ei ehkä naksulla tarjoomisen kautta kerta menee koiraparka sekasin
-evl-ruutua vois kans tehä aina sillon tällön, se tuntuu auttavan siihen että hahmottaa ruudun ruutuna ja merkin merkkinä paremmin
-merkkejä erikseen, palkkaa suorista

Noudot
-pakkasaikaan metallia ihan satunnaisesti yksittäisenä vaan kerran, palkataan aina.
-hyppynoutoo varmaankin nyt vaan kokonaisena että tulis se rutiini hypätä mennen tullen. Ei ehkä tartte ees harjotella erikseen vinoja kun mähän heitän aina sujuvasti vinoon..
-ohjattua voisi ihan hyvin alkaa opetella jo kans. Pitää keksiä suunnitelma. Ei oo tehnyt sen jälkeen mitää tähän liittyvää (paitsi merkkiä) kun joskus syksyllä viimeksi tehty alustoilla suuntia merkiltä. Ne toimi. Mutta miten jatkettas siitä? Ohjaaja vois lukasta kirjaa ja vihkoo aiheesta.

Tunnari
-sisällä pitoreeniä
-odotetaan lunta sulavaksi sitten tehoreeniä oman piilotuksen kanssa muistutteluksi ja sitten jatketaan isolla kasalla vieraita. Kuhan ne lumet vaan joskus sulaskin... meidän pihan nurtsikaistaleella on mun pituuden verran luntanyt... jos ne lapiois pois ja sulattas loput vaikka föönillä? :)

Kaukot
-sisällä tekniikkaa, tehtävä joka päivä! Töistätuloreenit!
-ohjaaja ei saa sählätä
-pikkuhiljaa mukaan kaikkia vaihtoja
-ei pidä vielä edes yrittää liian vaikeissa olosuhteissa ennen ku osaa
-jatketaan takapalkalla harjottelua
-palkkaa myös asennoisssa pysymisessä
-tehtävä myös lopetuksia ja palkkaa sivulta ettei oletukseksi tuu että kohti kävelevä ohjaajaa tarkottaa palkkaa eestä tai vapautusta taakse.

Selma

-jos marko halajaa kokeeseen niin markon pitää myös reenata
-kokonaisia liikkeitä, useita liikkeitä, kisapalkkaa, häiriöitä, vieraita paikkoja! Paljon!
-aina kun Sara reenaa eri paikoissa niin Selma kans!

Luoksepäästävyys
-pitäs tehäki taas aina välillä
-kuten myös kehäänmeno yms. reenejä

Paikkamakuu
-sisällä pitkiä ja vaikeempia
-tehdään onnistuneita, ei korjauksia
-erikseen sivulta maahamenoja ja nousuja
-tehtävä myös ihan kokonaista ylösnousuineen yms. että uskaltaa nousta..

Seuraaminen
-hihnassa ja ilman
-reenatessa kahta pätkää ni ei kokeessa oo sit ylläri kun kaks putkeen
-häiriössä seuraamista pitäs päästä harjottelemaan
-takapäänkäyttö reeniä
-Selmakin vois jo harjotella ylempien luokkien seuraamishommia valmiiks.

Maahanmeno
-avustajan kaa niin että mun ei tartte itte kattoa meneekö se maahan
-kokonaista liikettä niin se sais päähän varmuuden ja selvyyden siitä että lopussa saa nousta ylös vaikka sitä ennen pitää maata..

Luoksetulo
-odottamisesta palkkaa
-sivulletuloja erikseen

Seisominen
-pitää tehdä usein ja paljon pitää oppia!
-liioteltuja apuja ja ne häivytetään ku onnistuu
-sivulla seisomista niin että ei istuta

Hyppy
-vähän lisää niitä vauhtihyppyjä
-ehkä alustalla esteen takana oikeeseen paikkaan ajatumista
-esteen takana seisomista ja palkka siitä kun oon vierellä ja ei istu, sitten kun rupee sujumaan niin istumia tehtävä myös, vaihdellen.
-esteen lähellä seuraamista yms. niin että estettä ei hypätä omatoimisesti

Noutojuttuja
-ulos ku pääsee ni matkaa, tulisko vauhti sitä kautta? jollei ni mietittävä miten vauhtia palautukseen
-sisällä pitoreeniä edelleen kaikilla kapuloilla
-sisällä sivulletuloja kapulan kaa, vois yrittää vähän tarkentaa sitä oikeeta kohtaa

Muuta
-ruutua vois kokeilla ehkä taas joskus, tai sitten säätellään se koulutuspäivään aiheeks
-kaukoja jumppana sisällä
-avoimen kaukoja vois liikkeenä läheltä pikkuhiljaa

lauantai 19. helmikuuta 2011

-14! sehän on lämmintä!

Saran kanssa "tienpätkällä" reenaamassa. Kotoa lähtöä tehdessä oli tosin kauan hiljaa, luulin jo että nytkö se tulee jo se kerta kun haukkukeskustelua ei käydä ollenkaan. Tulihan se kuitenkin. Mietin vähän että onko siinä mitään järkeä kun oon muka vihanen ja päättäväisen jyrkkä tms. ja toinen vaan heiluttaa innostuneen näkösenä häntää. No mutta tärkeintä on kai että se hiljenee.

Kun mennään kävellen reenipaikalle ni fiilis on aina tosi hyvä. Sara ootteli auringossa tosi hienosti maassa ku laittelin taas merkkejä ja muuta. Sai monessa välissä ootella maassa ja oli kaikki oikein hienosti hiljaa ja keskittyneenä. Onhan se kun mä oon rauhallinen ja en sählää ja häslää ja höpötä.

Tehtiin eka tosi lyhyt paikkamakuu kun oli jo ootellut aika kauan ja maahan oli kuiteski kylmä. Ja jätin jotenki tyhmästi niin että piiloon lumikasan taakse piti kävellä 50 metriä.

Eka luoksetuloa kaukaa niin että heitin pallon palkaksi ku pysähty seiso-käskyllä. En nyt vielä kokeillut tähän sitä takapalkkaa...(olin oikeesti aikonut mutta unohin ku tuli toi pallo mieleen) Pallon odotus ehkä toi heti eka kerran jälkeen semmosta kivaa reippautta siihe pysähtymiseen. Ainoo vaan että ohjaaja vois vähän ees yrittää sen heittämisen kanssa. Sellai kaks metriä eteensä ei ehkä oo se paras mahollinen. Eikä viereiseen lumipenkkaan. Saran mielestä oli kuiteski kivaa. Se tykkää tennispalloista. Saa siis aina namin ku tuo mulle pallon mutta aika intona se pallon perään lähtee. Kerran meni vissiin vahingossa maahan ku näytti itteki kauheen hölmistyneeltä ja nousi sitten ylös. Tein yhen kokonaisenki ku oon niin ahne. Kai sillä joku löysä tuomari ois seiskan antanut. Palkkasin paristi kanssa maasta oottamisesta ku muistin että en ikinä muista palkkailla niitä. Erikseen ois otettava viereltä maahanmenoja! Saattaa mennä välillä vähän vinoon ku ei keskity!

Sitten pitempi seuraamispätkä. Askelissa kuulu viikviik. Taaksepäin ei osaa peruuttaa muuta kun pylly ulkona, kyllä se perusasentoon siitä päätyy mutmut. Voisko vaikka harjotella.. Juoksussa Saralla on tosi hyvä mielentila ku pitempi pätkä, aika rentona mutta silti aika tarkka. Juosten täyskäännös pitäs opetella. Ohjaajan siis. Hyvin jakso pitkän pätkän. Ei haahuillut tai kontakti ei tippunut kertaakaan. Voisin varmaan useemmin reenata pitempää pätkää ku kerran kolmessa kuussa.

Sitten oli tarkotus tehä putkeen seuruu-liikkeestä istuminen-ruutu-metalli. Seuruussa vähän lyhempi pätkä kun jo yks tehtiin. Kisapalkka ja siirtymät. Hyvin toimi. Olin kyllä jo reenin alussa palkkaillut mukana roikkumisesta kun yritti taas juosta joka merkille... Liikkeestä istuminen oli tosi hyvä! Vähän jännitin että tekeekö ees istumisen ku ei oo hetkeen otettu. Ruutu sitten. Tää oli varmaan vielä sen mun yhen "korjaamisen harjottelun" jäljiltä pilalle mennyttä... Ois pitänyt tehä helpotettu. Toinen oli että mulla oli uuet pinkit (mitenniinvälineurheilija mutta hitto ku ne on hienot :) ) kartioit joilla se oli tehnyt taas sisällä merkkiä. Enivei. Ekana kiers sivusta sisään ja sitte merkin tarjousrumba. Pyysin takasi ja alustan kanssa. Meni taas sivusta sisään. Aargh. Lyhensin vähän matkaa ja lähetin niin että oltiin nenä kohti oikeeta etureunaa ja sitten meni suoraan. Tehtiin pari toistoa ja iiiisot pileet.

Metalli. Lämmitin takin sisällä. Heittokoululle taas tarvetta, läks vasemmalle lumipenkkaan. Sara kuiteski hienosti sieltä kävi hakemassa sen niin että oikein takakautta kiers. Olin innoissani ja puolivälissä jo hihkasin että jesh ja tottakai se sitten tippu kun jes-sanalla saa lopettaa. Nosti kuiteski uuestaa ja toi sivulle. Hieno likka. Ku on tehny näin kylmällä ni vähäks tää on kesällä taas helppoo? Sitten siitä tehtiin pätkä seuraamista ja palkatta siirryttiin ruudulle. Meni hienosti ja suoraan. Kävin palkkaamassa sen ja tehtiin vähän ruudussa makaamista ja mä kävelin. Kerran kävelin kohti tuijottaen ihan ruudun reunaan kiinni ja pomppas ylös. Palautin ja uuestaan samaa ja palkkasin ku olin päässyt ohi ku ei noussut. Ei otettu loppuosaa enää tähän. Lopuks vielä yksi ruutuun meno ja nakkisade.

Lopuksi ku suurimmat höyryt oli pois niin kaukoja. Sillä takapalkalla... Oppi kerrasta että "taka" tarkoittaa, saa juosta takana olevalle rasialle. Oppiihan se jos mä en sählää.. Tein sillee parin metrin päästä että en ahistanut koiraa. M-S ei tullut askeltakaan eteenpäin, eikä ees kääntynyt. Tehtiin myös pari S-I, se kun menee sen omalla tavalla takapää paikallaan, eli niinkuin ois tarkotuskin mennä. Hämmästyttävän hyvin tuntu toimivan.. Ahneena tein vielä yhden kerran niin että teki I-M-S. Malttoi odottaa ja tehdä toisenkin vaihdon ennen palkkaa. Sarassahan on aina se että se kyllä tuntuu osaavan mitä vaan jos vaan tumpelo ohjaaja osaa kertoa sille jotenkin mitä siltä toivotaan... Nyt ei muuten kertaakaan tarjonnut itte asennonvaihtoa?! Ehkä sen mielestä piti vähän keskittyä ku tehtii uuella tapaa. Varasti jossain välissä rasian ja rundas se suussa ympäriinsä mutta ei onneks sattunut väkivalloinkaan saamaan sitä auki, ehkä se oppi että tarttee aina oottaa että mä juoksen avaamaan rasian sille. Selkeesti se ajatteli taaksepäin vaikka palkassa olikin mun rasialle ehtimisen mittainen viive.

Kotona teki vielä Sempulan reenailtua parkkiksella hyppynoudon ku jaksoin kasata esteen. Olin valmistautunut siihen että se aikoo taas skipata menohypyn joten tein pari pelkällä hyppykäskyllä hyppäämistä ja eestaas hyppäämistä ja palkkailin pelkistä menoista ja sitten eestaas hypystä. Tehtiin yks kokonainen niin että heitin kapulan ja ei mitään ongelmia mihinkään suuuntaan. Hyvähyvä.

Sempula

Selman kanssa vaan kotiparkkiksella. Ei ollut pimeetä niin ei yhtään haukuttanut ihmiset. Vierestä meni lumikenkäilijöitäkin ja me tehtiin seuraamista! Jee!

Seuraamista ja kontaktia. Ihan peruskivaa. On ollut kivempiki. Mut ei harhautunut kertaakaan mut ei ollut silti ihan niin tarkkana. Hmm.

Liikkeestä maahanmeno. Onnistu kerrasta! Sitten tyhmä ohjaaja yritti vaatia pitempään maassa olemista vaikka Sempalla palels tassuja. Tehtiin sitten namiavuin onnistunut parin sekan makuu ja jätettiin se siihen.

Luoksetuloa. Jee! Osas taas tulla sivulle! Kymppi! ;)

Hyppyä vähän enempi. Lähtee käskyllä ja seisoo esteen takana töpöttelemättä. Ainoo fiba on että ennakoi perusasennon. Ihan koko aika. Yritin ehtiä palkkaamaan ku oon vieressä ennen ku istuu ja vapauttaa siitä mutta kerkes kolmesti vissiin istahtamaan. Sitten toinen ei niin virhe mutta mua häiritsevä on että se jää tosi lähelle estettä, niin kyllä Sarakin jäi alossa että onko tuo ny niin vakavaa. Selma jää kuiteski aika keskelle, Sara meni esteen sivuunki. Ja se vauhti myös vähän. Tehtiin sitten yhdessä esteen yli menoa niin että mä juoksin sivusta ohi ja Selma hyppäs, siihen perään yksi kokonainen, johan oli vähän intoa ja vähän vauhtia, näytti oikein kivalta. Lopetettiin!

Ylipäätään musta tuntuu että Semppa vaatii jonku verran kokonaisten liikkeitten reenaamist. Tai se on tuntunut tekevän hyvää että on tehty ny jonku verran kokonaisia, se ehkä rupee hahmottaa kokonaiskuvioo vähän selkeemmin.

torstai 17. helmikuuta 2011

Agipäivitystä

Jos mäkin yrittäsin jotain päivitellä, kun on ollut aika tokopainotteista viime aikoina blogin suhteen. Se ei suinkaan tarkoita etteikö olisi tullut aksailtua. No lähinnä kyllä Selman kanssa tuota agility puolta tullut harrasteltua. Selma kävi vetäisemässä tammikuussa muutaman kisan putken, muttei vielä kumminkaan nollia käyty hakemassa, vaikkakin ihan kivoja suorituksia tehtiin. Tulokset olivat jotain tyyliin hyl-hyl-hyl-10-5-5 tai jotain sinnepäin en jaksa tarkistaa, kun tuosta nyt saa sen kuvan mitä ajan takaa. Eli aluksi koira ei oikein ollut hanskassa ja sitten taas mun pikkumokista johtuneet vitoset, vaikkakin vauhti vähän hiipui vähän välissä. Tästä syytän osin Hyvinkään kovaa alustaa. Käytiin siit kolme viikonloppua putkeen Hyvinkään koiraurheilukeskuksessa kisaamassa, ja siellä tekonurmi on vähän kehnossa kunnossa mun mielestä. Muuten kyllä tykkään paikasta. Tilaa riittää ja on LÄMMINTÄ. Selmakin alkoi viihtyä tuolla ihan kivasti ja ajatuksena olisi maaliskuussa käydä vielä pari starttia siellä ottamassa.

Tammi-helmikuussa käytiin myös Vappu Alatalon hyppykurssi kimppatreenivuoroina Sporttikoirahallissa. Mukana oli mun kanssa Selma ja Sara, Päivillä oli Emppu ja Arttu ja sitten "vääränrotuisena" kelpie Villi. 6 tuntia olisi kotona videomateriaalia kurssista, ja täytyy kyllä sanoa että vaikka oli kallista lystiä, niin oli joka sentin arvoinen. Varasin jo Hskh:lle heinäkuulle Vapun viikonloppukoulutuksen ja sinne on pakko mennä myös ja pitää katsoa myös ehtisi ennen sitä jonkun yksärin vielä ottamaan. Eka kerran jälkeen ei ollut ehkä niin hyvät fiilikset, kun ei oikein ollut koirat hanskassa ja eivät tuntuneet osaavan mitään, mutta kun videolta katselin ja kuuntelin jälkikäteen Vapun kommentteja tuli optimistisempi olo, ja kun muistin tehdä osan kotiläksyistä, niin jopa oli toisella kertaa jo eri koirat hallissa mukana. Vappu tuumasikin viimeisellä kolmannella treenikerralla, että olisi pitänyt kuvata mainosmateriaalia koiran motivoinnista ja palkkaamisesta, niin hyvin oli viimeisellä kertaa koirat mukana hommassa. Ei ole kyllä muuta kuin positiivista sanottavaa Vapusta kouluttajana, varmaan parasta antia mitä on koskaan saanut koiran koulutuksessa, ja nythän vain opetettiin koiraa hyppäämään ja samalla motivoitumaan tekemiseen yhdessä. Itse on aina vaan hinkannut koulutuksissa eri tekniikoita yms, mutta jäänyt todellakin nuo perusasiat vähän huonolle pohjalle, täytyy myöntää. Taas kerran voisi sanoa, että kun pääsisi nyt aloittamaan alusta koko homman.

Vapun koulutuksissa kävi sitten ilmi Saran kohdalla se mitä jo etukäteen tiedettiinkin, että ne korkeat maksihypyt pienellä koiralla ovat ehkä vähän liikaa. Aika näyttää nyt että oppiiko se tuon tekniikan niin hyvin että kisoihin asti voisi joskus mennä. Haluan ja toivon, että saisin Sarasta vielä kisaavan koiran, kun se niin kauheasti agistakin tykkää. Siitä on tullut ihan hullu liitäjä viime aikoina, kun mennään vaan matalilla esteillä treeneissä. Jos olisi Sara saanut medinä kisata niin oltas oikeesti varmaan jo kolmosissa (jos en ite mokailis niin pahasti), no toivossa on hyvä elää. Kyllä Sara tulee startteja silloin tällöin ainakin ottamaan ihan omaksi ilokseen ja epiksissä käydään mediratoja loikkimassa ihan varmasti, muttei Sarasta nyt AVAa kyllä koskaan tule.

Selma sai taas aika paljon positiivista palautetta Vapulta, hypyt ei ole mikään juttu sille, tosin fyssarilla pitää käydä pyörähtämässä ja tarkastuttamassa paikat, ettei ole mitään fyysisiä puutteita. Hyvä tietää näin kisauran alussa, jos on jotain murhetta, mutten kyllä usko että mitään löytyisikään. Nyt vain Selmalle lihastreeniä ja sitä kautta lisää vauhtia. Nyt Selma on ollut juoksutauolla, kun ne juoksut viimein sitten alkoi, odoteltiin niitä alkavaksi jo joulukuussa ja merkitkin oli jo ilmassa, mutta antoivat odottaa aika kivasti kisaputken yli. Nyt sitten ne pari starttia maaliskuussa ja sitten lonkkakuvaukset ja sen jälkeen vuorossa huhtikuussa Janitan koulutus Turussa ja kohti ulkokisakautta.

Agirotuun lähtee kyllä molemmat koirat mukaan kisaamaan, ja joukkueiden kasaamisen olen jo aloittanut, mökit on varattuna ja nyt odotellaan vaan innokkaita kisaajia lisää ja tietysti lumien sulamista.

Itselläni riittää kiireitä koirarintamalla muutenkin Hallityöryhmän kokouksia on aika tiuhaan, kun pitäisi päästä pikku hiljaa keväällä rakennuspuuhiin, Schapeyhdistyksen kevätkokous lähenee, ja hskh hallituksessakin riittää puuhaa. Pitäisi kai myös alkaa kasata työryhmään hallin nettisivuja ym tekemään...

Että sellaista tänään. mitähän vielä. Ai niin lauantaina pääsee Janitan raduluku luennolla Kotkaan, ihan huippujuttu! ja maaliskuussa taisi olla vielä Anja Lehtiön agikoulutus, jota odottelen innolla. Talvi on kouluttautumisen aikaa!

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

hyvät olkkarit

Jäi eilinen reenivuorokin käyttämättä kun pakkasta oli iltasella -20. Plaah. Olkkarireenit on mälsiä. Voi minä ja mun asennevammat.

Tänään ei harjoteltu vuoron oottamista koirat oli kylppärissä kun toinen teki.

Selmalle seuraamista naksun kanssa. Pitää sitä takapäätä harkkailla ku ei toimi yhtään. Muuten kivaa. Osaa istua ku pysähyn. Vasemmalle menot on kökköjä kaikki muu aika kivaa. Sitä parempi mitä lyhyemmillä askelilla mä meen. Peilin eessä kans sitä että en kato koiraa. Pitäs sitä useemmin.

Saralle seuraamista naksun kanssa. Mitä hittoa, se ei piipannut kertaakaan?! Ei mahtunut sisätiloissa ottamaan edistämisspurtteja :) Näytti ihan pätevältä. Peilin eessä ois kivempi tehä sivuaskelia jos ei koko aika menis yli jommasta kummasta reunasta. Paikallaan käännöksiä oikeelle. Skarppas. Naksautin kerran vahingossa kun jäi seisomaan, tai puolivahingossa koska muuten hyvä ku ei pomppinut ja meinas sitten että kuuluuko aina jäädä seisomaan..

Saralle merkkiä. Pinkkiä merkkiä. Teetin tossa joskus sillä erilaisten pikkutavaroitten tuomista kun aattelin että jos se osaa pitää niitä nätisti ni auttas tunnarikapulaan. Tuli hamahelmistä tehtyä jääkaappimagneettia ja kynää yms tosi nätisti. Nyt sitten ku merkki tehtiin kerran niin sen jälkeen toi merkin mulle. Piti tietysti palkkaa koska oli aika söpö.. Johtu varmaan naksun läsnäolosta että oli niin innokas keksimään variaatioita.

Selmalle liikkeestä pysähtymistä. Jankkasin nyt käsiavulla ja palkkaa siitä kun palasin viereen ja ei istunut. Musta tuntuu että pitää tehä vähä pitempänä pätkänä koska jos teen vaan osissa niin se oikein ymmärrä niitä yhdessä (voinee olla osissa tietty vikaa mut mut).

Selmalle pari metallinkanssa sivulle tuloa. Oli yksi niin hyvä että ei tehty sitten enempää.

Saralle metalli suussa seuraamista ja temppuja. Oli ihan kiva. Vähä kyl oli jo läkähyksissään ja läähätysfiilikses ni ei sillee maailman siisteintä.

Lopuks yhteinen paikkamakuu niin että Sara teki Selman käskyjen ajan. Toimi hyvin. Kävin jonku aikaa piilossa makkarissa  niin että näin että ainakin Selman etujalat oli liikkumattomat. Semppa pääs vapauteen ja heittelin sille nameja Saran eessä ja palkkasin Saraa pysymisestä. Pysy hienosti.

Sara oli koko reenipätkän ihan hiljaa ja piippailematta. Se varmaan ties että en oo maailman parhaalla tuulella. Jotenki mälsä päivä ku rupeis kapeet polut, jäätyneet sormet, toppahousut ja ahistus, vetävät koirat, kakkapussit ja paksut talvihanskat jo riittämään. Hyvä reeni parempi mieli:)

tiistai 15. helmikuuta 2011

Bat-hallilla sunnuntaina

Oltiin sunnuntaina Bat-hallilla porukalla reenailemassa tokoa ja agia. Meidän tuttu koutsi Sanna palkattiin vetämään tokoreenejä ja agissa oli sitten ratapätkä mukana. Olipas kivaa, tälläisia voisi puuhastella useamminkin?!

Olin vissii niin innoissani siitä että ompas mukavaa ihanaa ja etenkin ja kun näin iiihanan Jeccu-pennun että oman koiran kanssa reenaamiseen en osannut sitten keskittyä enkä asennoitua niin yhtään...

Sara-parka kun saa kestää mua. Ja Selma parka kun ei päässyt mukaan kun sillä oli juoksut.

Muistilista koulutuksiin
-käytä koira aamulenkillä, herätyskellon voi laittaa herättää aikasemmin jos on kiire
-käytä koira kävelyllä myös ennen omaa vuoroa, etenkin kun on sille uusi paikka
-jos sinä reenaat koiran kanssa niin haet sen itte autosta jne. että se ehtii asennoitua että nyt tehdään sun kanssa. kepon voi laittaa vaikka ottamaan valokuvia siksi aikaa
-häkissä hallissa oloa voi harjoitella vaikka sitten oman vuoron jälkeen, ei ennen sitä kun ei ole aiemminkaan harjoiteltu.
-jos tiedät että koira vaatii alle vähän tekemistä että pystytään kuuntelee ja osallistuu niin teetä vähän tekemistä, vähän enemmän kuin kolme siivekkeen kiertoa
-vaikka jossain liikkeissä on suurimmat ongelmat niin silti kaikissa on oppimista ja kehittymistä paljon. älä siis ehdota "tästä ei tule ikinä valmista eikä ees hyvää"-luoksetulon kattomisen jälkeen seuraavaks asiaks "me mennään kokeeseen ottamaan tästä liikkeestä aina reilu nolla"-kaukoja. Tulee liikaa ahdistusta.
-jos käy siihen-käsky ei oo valmis käytettäväksi vielä sen jännempiin asioihin kuin yksin reenaatessa & kotona sisällä oman vuoron odottamiseen niin älä käytä sitä! Murh! Eikä ny aineskaa sillon kun se on ilman lenkkejä yms. tavallisia rutiineja laitettu häkkiin patoamaan energiaa ja odottelemaan omaa vuoroa....

Muuta

-Tarttis käyä eripaikoissa sisätiloissa Sarkin kanssa, keskittyminen oli uudessa paikassa vähän heikompaa kun yleensä. Tietenkin koiran keskittyminen oli heikompaa  kun munkin oli.. mutta siis tarttis käyä uusissa paikoissa sisätiloissa että OHJAAJA oppis keskittymään eri paikoissa ja tilanteissa.
-Sannakin totes sen että suurin osa Saran käytöksestä ja mielentilasta lähtee ihan musta ittestä... joo-oh..

Ekana katottiin sitä luoksetuloa. Tai siis sitä seisomaan pysähtymistä. Sannan mielestä oiva ratkaisu, tai vähintäänkin kokeilemisen arvonen tapa, meidän stopin valumiseen ois takapalkka. No joo. Mulla on asenneongelma kaikkiin muualla oleviin palkkoihin, varmaan siksi kun Sarkki on niin hyvin opetettu että kaiken mitä näkee saa syödä. No joo ollaan me oikeesti siis kotona sisällä jotai kaukoja taidettu tehdä niin että nami on takana. Mutta ei mitään alustaa. En tiedä miten ees tapahtu mutta nyt tuolla hallilla tempastiin jostain Markon agilitykontaktinopetusfetapurkin-kannet. Jos se mun järki juoksis yhtää nopeempaa koulutustilanteissa niin oisin sanonut että ei edes yritetä noilla koska niiden merkitys Saralle on kutakuinkin, "kun näet tämän lätkän niin juokse täysiä syömään nami". Sitten siitä tuli vähän semmoinen en osaa jättää koiraa niin että se ei karkaa namille harjottelu.. Ja sitten Sara kuitenkin luoksetullessa tuli edelleen kovaa kun ei muistanut namia takana ja sitten en osannut vapauttaa sitä sinne namille. Kerran pysähty aika kivasti kun vapautin vahingossa suoraan ennen pysähtymiskäskyä. Muuten oli vähän sanat hukassa "seiso-jes-hyvä-vapaa-eiku saa ottaa".

Kokeillaan nyt kotona vielä opettaa uus sana joka vapauttaa taakse ja kokeillaan niin että mä en oo niin häsläsählä. Kokeillaan. Silti mun mielestä Sara ja jossain ootteleva palkka on kauheen luonnoton yhdistelmä :) (Tosin se tekee paikkamakuuta ja istumista ruokakupin oottaessa, seuraamista ruokakupin oottaessa eikä se sillon yritäkään varastaa että ehkä se jos viittis opetella..) Mua vaan hotsittas taas vaihtaa se seisominen takas käsimerkille kun sillä sen saa niin helpolla ja niin nopeesti pysähtymään sillä etujalat-lukkoon jarrutuksella. Jos se pitemmällä matkalla näkis ja tajuis kokeessa mun käsimerkin kuiteski? Tuskin? Mun käsimerkki onnistus olemaan kokeessa jotain muuta ku epämääränen huiskasu? Tuskin?

Yritettiin kattoo kaukoja. Väitin että m-s vois jo onnistua. No ei puhettakaan. Ollaan tehty sitä jee-makkara palkalla lenkeillä (meillon yleensä aina koirille nakkeja tai lihapullia, ostettii ny kerran jotai makkaraa siwasta ku oli muut loppu, totesin et se on aika näppärä pilkkoa ja Selma on siihen ihan hulluna. Oltuani kasvissyöjä yli 10 vuotta ei noi lihat silleen oo tuttuja ja olin tyytyväisenä syöttänyt ekasta paketista ne "suolikuoret" koirille. Onneksi rupesin puhumaan Markolle jotain kuinka Semppu tykkää kuorista niin Marko sitten tajus valaista mua että ne on muovia. Hoh. Onneks koirat on kunnossa ja mahat toimii ja ei oo tullu suolenkiertymiä tai mitä lie ja en useempaa paketillista ehtinyt syöttää. Ja onneksi olin antanut niitä paloja aina sitä mukaa kun reeninameja pilkoin niin eivät mitään jättipalasia olleet saaneet...) Mihin mä jäin...? Niin, kaukoja, palkalla joka on Saralle superherkkua ollaan lenkkifiiliksissä tehty ihan onnistuneesti ja vaikka millä matkalla. Tai siis sitä m-s ja vähä lisäilty siihen sekaan mitä jo osataan eli avon kaukoja. Tyyliin i-m-s sarjana.

Aattelin siis että sitä ois uskaltanut kokeilla hallilla. Joo ei. Se oli kadonnut ihan johonkin ja tilalle oli tullut töp töp molemmilla etutassuilla yksi askel eteen seisomaannouseminen. (eli se vaan ei ollut vielä tarpeeks valmis vaikeempiin olosuhteisiin, vaikeat olosuhteet olen tietenkin jo luoksetulosta tuskastunut minä...) Ja mä en kyllä osaa auttaa koiraa. Pitäs kuulemma tehä TAKAPALKALLA :). Ja pitäs tehä jumppana. Ja mäkun oon unohtanut jumpat tän vaihdon osalta heti ku saatii yhtää etäisyyttä kun se on niin paljon helpompaa! Mitä lähempänä mä oon koiraa niin sitä enemmän se säheltää...mistä lie johtus...

Saatiin yhteensä varmaan jumppana joku yks onnistunut oikeatekniikkainen maahanmeno.. Tehtiin seuraamispätkä että Sara pääs onnistumaan jossain. Kolmen vasemmalle käännöksen jälkeen se skarppas tosi kivasti.

Kotona sitten lenkin jälkeen uus yritys m-s. Ja nyt se sama töptöp kaks askelta eteen oli tullut sisällekin! Apua! Tehtiin sitten nami takana ilman fetapurkinkansilätkiä ja se etennpäin tassuttelu jäi pois eikä koira varastanut mihinkään... Ehkä me nyt näihin kaukoreeneihin ostetaan se takapalkankin käyttö. Ostetaan myös intoa reenata niitä edelleen ahkerasti joka päivä?

edit. Lisääää!

Niin joo tehtiin lopuksi paikkamakuu. Sara piippas. Eikä tuo ny ihmekään ku mä olin niin kauhee. Mutta jos jotain niin kehäänmeno oli tosi kiva nätti ja siisti. Ja vierestä tai nousta koira ylös ja sitä palkattiin yms. Huomaa kyllä että ollaan reenattu vaan itekseen, heti oli taas tässäkin ongelmia vaikka on 9/10 itekseen tehdyistä oltu hiljaa kun pahimmillaan ei ollut paikkamakuuta ilman piippausta. Sanna ehotti että vois ihan muutaman kerran, ei ottaa tavaksi, tehä niin että liikkuri huomauttas siitä piippaamisesta. Vois toimiakin. Yllättäs. Keskittys. Mut oli kyllä pahimmat pitkästä aikaa. Heti se tulee kun mä hermoilen. Pitäs päästä tekemään useemmin niin että on muita koiria kun se on taas eri tilanne (ohjaajalle).

Samalla kun edittiä niin kirjotetaas Selmastakin. Se pitäs ilmottaa kohta kokeeseen jos meinataan pysyä suunnitelmassa. Hahaa.

Tehtiin Markon kanssa oivallus. Tai oon kelannut sitä jo aikasemmin mutta jättänyt toimimatta kuitenkaan ja sitten kun Marko nyt sano samasta asiasta niin kai se on totta. En voi enää tehä sisällä niitä reenejä missä Sara tekee ja Selma saa olla vapaana ihan miten päin vaan. Kun kehun Saraa vaikka Selma jää palkatta se näyttää ihan täydellisen tyytyväiseltä, ottaa kehut vastaan itselleen. Ja kun se koko aika kuitenkin tekee jotain niin sitä nyt kehutaan vähän milloin mistäkin. Ei ihme jos on pikkukoira vähän sekasin. Selma kun on vähän sitä mieltä että it's all about her. Ja ei kehuja saadessaan ilmeisesti edes huomaa että namipalaa ei tullutkaan.

Pikkupikkuhiljaa opetellaan myös Sempun kanssa käy siihen-juttua. Ollaan päästy jo Saran kanssa tekemään vähän seuraamista niin että Semppu oottaa. Puhutaan siis edelleen sekunneista. Sara on hyvä odottamaam vuoroaan sisällä ei oo metelöinyt kun sen kerran ku Semppu unohti missä kapula oli. Näyttää myös aika levolliselta. Semppa näyttää siltä että pomppaa ylös ihan justkohta tulee mikä vaan tutulta kuulostava sana..

Paikkamakuita Selma on tehnyt ruokakupilla ylipitkiä Saran kanssa. Sillä on tosi kiva asento, se on keskittynyt ja pysyy. Eilen meni 5 minuuttia ihan heittämällä. Tää on helppoo. Pystyy jo tulemaan sivulle aloittamaan. Aiemmin ei voinut olla kuin niin että kuppi on nenän edessä.

Oltiin lenkillä ja huomattiin että yks parkkis mitä kattelin jo aiemmin syksyllä Kivikon puolella oli aurattu ja valaistu ja autoton. Namitkin oli taskussa joten testattiin uutta kenttää. Olin jo ottamassa Saraa ku Marko sano että eiku Sempan kanssa, hyvähyvä! Tehtiin ilman hyppyä ja paikkamakuuta (joku -15 pakkasta...) alo pikaseen läpi. Syytä tehdäkin pikaseen jos mennään Pörstille huhtikuussa. Ilman hihnaa seuraaminen oli tosi kiva! Joku yks irtoominen tuli ja yks vino perusasento. Ilman hihnaa oli kuulema pomppinut. En ees huomannut, tää oli vähä huonompi nyt ku hihnassa, ei jaksais kahta kaavioo putkeen ilman palkkaa? Jos reenais niin että palkkais pari kertaa tokan alussa yllättäen?

Maahanmeno oli tosi hyvä ja kiva. Luoksetulo ihan jees. Näytänköhän kädellä ku tulee sivulle, voi olla että se on taas palannut. Seisomisessa annoin snadin käsiavun ja tuplakäskyn. Köh. Mutta pysähty. Ja loppu meni hyvin. Mitä ny ennakoi sivulle istumisen. Ja kokeeseen on vielä reilusti hyvää reeniaikaa :) Paikkamakuuta pitäs ny kovasti vahvistella. Häiriöistä yms. mitä ny ikinä voiskaan tulla.

Saralla meinas vähän keittää yli kun tein Selman kanssa ja se ootti Markon kaa kattomassa. Siitä tuli vähä ärjy.Tehtiin seuraamista sen verran että sain palkattua kun korjas itte edistämästä. Oisin teettäny kans vähän m-s kaukoa mutta koiraparka makas sekunnin jälkeen niin että yritti nostaa makuuasennossa etujalkaa ilmaan kun oli niin kylmä joten jätettiin siihen.

Mun pitää alkaa keväällä ku pakkasten ja lumen puolesta pääsee taas käymään eri paikoissa reenaamassa koirien kanssa niin samalla hengailuharjotukset. Itteni ja Saran kanssa. Mennään johonki ja ei tehä mitään. Sitte ku rauhotutaan siihen ettei tehä mitään ni sitte vasta tehään. Tajusin vaan tossa kattoessa videolta noitten hyppytekniikkareenejä että Markon kanssa kahelleen se osaa näköjään oottaa hihnan päässä ihan hiljaa. Silleen jännä että Markokin sitä on temputellut yms. järjestänyt ohjelmaa aina kun haukuttaa mutta nyt ku on valaistuttu että niin ei voi tehdä niin Sara tajuaa heti että Markon kaa tää ei enää toimikaan mutta mun kanssa on kauheen sitkee? Syyttäsin omaa epäjohdonmukasuuttani...

torstai 10. helmikuuta 2011

pikkureenejä

Pakkanen ei tee hyvää reenimotivaatiolle, jotai kuiteski..

Töitten jälkeen kotona.

Sara opetteli käy siihen-odottamista kun tehtiin Selman kanssa metallin tuonteja ja vähän perusasentoa ja kaukoja. Selma opetteli käy siihen-odottamista ja kävin pika pikaa tekemässä Saran kanssa yhen m-i-m niin etten vahingossakaan sanonut mitään.

 Selma nousee maasta istumaan vapaalla valinnalla useemmin niin että pitää etupään paikallaan ja hilaa takapään allensa. Jännää. Sara ootti suurimman osan ajasta tosi hyvin mitä nyt vähän meinas käydä piippauttaa kun Selma unohti kapulan olemassa olon ja tuli tarjoomaan sivulla olemista eikä ihan heti muistanut että mikä kapula missä. Eihän semmosta voinut katella. Lopetin Selman kaa ja Riina just jutteli jotai facebookissa ja unohin Saran ja siinä oli maannut pää maassa varmaan vartin ja ihan hiljaa. Tehtiin sitten paikallaankäännöksiä peilin eessä.

Illalla taas parkkiksella.

Ekana Selma, hienoa, muistin, ainakin kerran.

Kivat kontaktinhaut. Paikkamakuu oli vähän vaikeeta. Maahanmenot kuiteski kivoja, meni ekasta. Aattelin että jos jatkossa vaatii kaks käskyä ni sanon sen toisenki mutta sillo ku menee ekalla ni palkkaan aina maahanmenot. Sitten niitä tietty erikseen. Mut sil oli oikeesti varmaan kylmä. Nosteli tassujaan ku vapautin ku oltii tehty joku 30s. Vierelle paluut kestää ny taas tosi hyvin, ei ennakoi.

Seuraamista hihnassa, vähän heikonlaista. Irtoilee ja seilaa ja haisteli ja katteli. Useempi pätkä, loppua kohti paranivat. Ilman hihnaa paljon parempi. Vasemmalle käännöksissä ei irronnut kauheesti mutta ei kyllä käytä askeltakaan takapäätä, takapään käyttöreenejä pitäs muistaa tehä senkin kanssa. Pari käännöstä paikalla oli ihan kivoi. Perusasentoon osas pysähtyä. Yks jäi vähä taakse ja kauas, muut varsin kivoja. Juoksussa oli aika hyvä.

Pysähtymisiä, osaa uudella top-käskyllä ja vanhalla seiso tai seis käskyllä kaikilla sillon ku mä peruutan sen eellä naama kohti sitä. Osaa myös jos kävelen sivuittain sen vieressä. Jos se on sivulla seuraamassa niin ei oo koskaan kuullutkaan, yliyrittää vaan seurata. Siis ääääh. Tiiämpähän aineski meille yhen aiheen seuraavaks tulevaan koulutukseen. Mä tartten ohjeet että miten en vaadi liikaa ja silti päästäs edistymään ja että mitä ylipäätään tekis ton kanssa.

Sitte kiipeiltii lumikasalle ja pujoteltiin jalkojen välistä ja pyörittiin itsensä ympäri. Selmaa pitäs muistaa temputella itekseen, se jää jotenki varjoon aina kun Sara on läsnä.

Sarkki sai varsin lyhyen satsin ku oli jo sormet ihan kohmeessa valmiiks.

Ovesta ulos menemistä. Onneks on eka ulko-ovi ja sitte terassin ovi, tulee kaksinkertasesti harjotusta. Ekalla ovella siitä mentyä tuli hauhauta. Uudestaan aina koira sisään ja uus yritys. Joku neljäs vissiin oli jo hiljaa. Toisesta ovesta mentiin kyllä hiljaa mutta koira sinkos kiipeemään lumikasalle. Oon alkanut kauheeks natsiks ja haukuttomuuden lisäks yritetään vähentää tota sinkoilua koska kentälle pitäs päästä menemään niin että koira ei juokse suoraan johonki kentän päässä olevaan ruutuun... Eli uudestaan sisälle, karkas varmaan seittemän kertaa. Ei sille kyl voi kun nauraa siinä vaiheessa kun ei ees hauku, sinkoilee vaan sisään-ulos-lumikasalle-kierrän tässä tämän tolpan-jne... Mentiin taas namiavulla. Sai ootella että tein ruudun. Se on aina keskittynyt ja hiljaa ja tosi rauhallinen ootellessa jos mä en puhu mitään mutta teen jotain...

Yritettiin tehä naksulla paikanhakuja ruudussa. Naksu toimii meillä tosi kivasti isojen erilaisten toimintojen opettamisessa mutta jotenki oon aikanaan saanut sen Saralle opetettua niin että pitää aina tehdä jotain konkreettista ja lyhytkestosta, pieniin ja pikkutarkkoihin asioihin se ei oikeen ymärrä vaan rupee erittäin helposti tarjoomaan jotain aivan muuta... Ja sitten se aina kuumenee ja turhautuu ja mä en osaa helpottaa jne jne. No mutta siis, yritettiin. Ekana meni ruutuun oikeeseen kohtaan, naks ja palkka.. Seuraavaks tarjos jokaisen kartion vuoron perään merkkinä. Sitten tarjosi ruudun ympäri juoksemista kaikki kartiot kiertäen.. Erehty menee about keskeltä ja naks ja palkka. En uskaltanut jatkaa enempää ja kävin näyttämässä oikean paikan ja sitten tiesi taas mitä yritettiin. Tein sitten vielä pitkältä matkalta ruutuun menon ja kas kummaa se yritti mennä sisään vasemmasta sivusta mitä ei oo tehnyt sitten alkuopettelun. Voi äly. Ei ehkä kannata yrittää räpeltää itte mitään kummallisuuksia naksun kanssa ainakaan tän liikkeen suhteen. Tein sitten toisen perään ja se kyllä meni suoraan sisään ja vielä ihan täydelliseen kohtaan ja varmastikin kuvittelin mutta näytti vähän siltä että ois mallannut ittensä siihen kohtaan... En oikeen tiiä. Jos jatkettaskin vaan sillä että on aina satunnaisesti se alusta siellä oikeessa kohassa eikä minkään tarjoomisen kautta ni en pilaa hyvää liikettä...

Toisena tehtiin stoppeja ja stoppeja.. Palkkailin aina heittämällä namin ja namia odottaessa teki sitten varmaan vahingossa yhen kerran etujaloilla oikee lukkojarrutuksen.Superisot kehut ja lentäviä nameja. Lopetettiin sitten siihen. Koira ei ois suostunut lähtee sisälle. Lähti sitten kuiteskin kun sai palkkaa sisälle tulemisesta. Ehkä toi luoksetulo on sit semmonen että sitä on vaan hinkattava ja jankattava ja reenattava, että ei oo mitään oikotietä onneen..

maanantai 7. helmikuuta 2011

parkkistokot

Oon ahkera kirjaa reenei tänne ylös, huomasin just että paperiset reenivihkot on menossa jossain tammikuun puolen välin paikkeilla..

Molemmat koirat teki vuorotellen kaks satsia mutta en nyt jaksa sen kummemmin eritellä. Muuta kun että eka satsiin Sara oli tosi kiva, toinen vähän kuumotti ja tuli hauhau-keskustelu..

En tiiä johtuuko Sempan juoksuista mutta se oli vähän löysä. Vaikka kovasti yritän niin en voi sille mitään että vertaan sitä koko aika Saraan ja melkein tuskastun kun ei puhuta ihan niin kauheen hyvin samaa kieltä. Tai Sara kiipee vaikka puhun jos vaan onnistuu kertomaan sen sille, Selmalla ei ehkä oo ees motivaatio ihan niin korkee..

Semppa teki kyllä tosi hyvää seuraamista. Vähän se pitää päätä mun jalkaa vasten ja kääntää takapuolta ulospäin mutta tässä vaiheessa niin tehkööt mun puolesta niin, se oli aika makee kun pitemmässä pätkässä ei tipahtanut kontakti kertaakaan ja se pysyi siinä jalassa kiinni. Tää oli kivaa ja hyvää! Se tekee myös esim. sivuaskelia ihan sillä että on siinä paikallan, Saran kanssa se ei vaan onnaa niin.

Toinen hyvä oli paikkamakuu. Tehtiin mun päässälasku sekunneilla joku 1min 30s. Jollain about alo-matkalla. Alussa kyllä pää pyöri aika paljon mutta rauhottu loppua kohti. Pysy hyvin maassa viereen palatessa. Tehtiin perään vielä hyvin lyhyt istuminen, käväsin pari sekuntia piilossa auton takana niin että näin sen. Istui oikein hyvin ja kesti tosi kivasti kun palasin taakse, ei töpötellyt vaikka yleensä sille se töpöttely on tosi luontaista.

Maasta sivulle nousuja ja maahanmenoja otettiin erikseen. Tänään oli taas sellainen päivä että nous oikein pinkeenä perusasentoon mutta maahanmenoon ois tarttenu apujakin (ja seuraamisen perusasennot ei ollut hitaita) Ihme koira, meiän ongelmat vaihtelee ihan parin päivän välein reenaamatta kuitenkaan niitä entisiä ongelmia..

Ei niin kivaa, sanoi hauhau kun selän takana meni mies sukset olalla. No tuli vähän yllättäen taas mutta ei ois tarttenut, eteskää ku se jo sillo yhel kertaa saman parkkiksel sai slaagit.

Luoksetulossa se perusasentoon tulo on ny ollu vähän hatara, auttelin nyt sitte vähän kädellä ohjaamalla.

Liikkeestä seisominen on kadonnut kokonaan. Seiso käskyllä ainoastaan se vähän jätättää ja alkaa hiipimään. Sen jälkeen tarjoo maahanmenoa. Mietin jo että ehkä se "seiso" on sen mielestä liian samanlainen kuin seuraa kun alkaa samalla kirjaimella ja vaihetaan nyt tähän "top". Ja opetellaan kokonaan alusta..

Pari kapulan kanssa sivulle tulo harjotusta. En osaa olla korjaamatta kun jää rassu vähän vinoon. Pitäs ny ehkä tässä vaiheessa olla tyytyväinen että se ylipäätään tulee vähän kohilleen.

Mut voi taivas että se oli hidas. Kapulan kanssa tuli yhen kerran kokonaan ravaten. Luoksetulossa vaihtoi raville kaks metriä ennen mua. Ja just noita tehtiin kun Sara oli ollut välissä reenaamassa. Pitää ottaa jatkossa Semppa aina ensin. Kun se on kumminkin ihan innoissaan tekemässä ja sitten mä vaan mietin että ei ei ei näin.

Sarkki sitten. Se ois varmaan jonkun taitavamman ohjaajan kanssa ollut jo valio aikapäiviä. Toinen oli taas vähän hyvis.

Ekalla ulosmenolla se oli ihan hiljaa ei piipannut ei haukkunut, oli vaan innoissaan ja pyöri ja tuijotteli silmiin (!!) Tehtiin aluks kastelukannun kiertämistä. Yritin pakottaa itteni tekemään tosi paljon läpijuoksuja ja vain vähän stoppeja. Ois voinu olla enempikin, läpijuoksuja.  Maahanmenot oli makeet. Hiekotuskivet vaan lenteli. Seisomisiakin tuli oikeesti pari ihan hyvää. Se vaan meinaa aina mennä vähän niin että kierrätyksillä se ennakoi ihan kauheesti ja suoralla sitten vaan posottas täysiä eteenpäin. Mikä toimi ihan kivasti stopeissa niin se että pysähtymisestä lähetin sen uudestaan kiertämään.

Sitten sai olla käy siihen-käskyn alla kun vein kastelukannua takaisin. Yhteensä tehtiin varmaan 7-10 käy siihen-harjotusta ja yhessäkään ei kuulunut äännähdystäkään. Juttelin ääneen itekseni. Ja kattelin ihan muualle ku Saraan.

Käytiin tekee naapuritalon lasioven eessä peilistä perusasentoa naksulla niin että se ois korjannut sen kaulan asentoa eikä kenottanut. Meinas vähän kuumua joten ei tehty kauheen montaa. Hitto ku on niin paljon lunta että mitään käännöksiä mahu tekemään tossa peilillä kun polku ovelle on just just meiän levynen nyt kun on paljon lunta. Tulis jo kevät!

Parasta koko reenissä: Metallinouto, ei niinkää sen noudon mutta häiriön takia. Heitin jo kapulan ku huomasin että suoraan eestä kävelee meitä kohti joku jäbä huppu päässä, aattelin eka oottaa että se menee ohi mutta sitte aattelin että pitää luottaa koiraan että se osaa ja osashan se. Ei välittänyt tippaakaan koko tyypistä vaan kävi reippaasti hakemassa kapulan sen nenän eestä. Vitsit. Olin aikonut tehä sivulletuloja kapulan kanssa mutta en sit voinut ku oli niin huippu ja piti lopettaa siihen.

Aika alussa tehtiin paikkamakuu meiän terassilla niin että kävin viemässä roskat. Mitä ny lumessa näky jälkiä, tai siis ei näkynyt, niin näyttäisi olleen liikkumatta koko ajan ja oli niin levollisen näkönen että en voi uskoa piipanneen. Tosi hyvä. Ja aineski vaikeutettu matkan puolesta ja helpotettu ku tuttu paikka. Istuminen tehtiin tosi nopee keskellä parkkista. Ei nostanut tassua kun menin taakse mutta ihan ku ois kääntynyt vähän. Ääh.

Tein semmosen "en ole oikeastaan ees lukenut" uuden idarin sääntöjä -idarin ilman törppöjä. Asennot oli I-S-M. Kaikki asennot oikein. Maahanmenossa pompahti tai nytkähti siinä paikallaan kun kävelin ohi mennäkseni taakse, niiku se joskus teki sitä about maassa maaten käänty nenä toiseen suuntaan niin ihan ku ois ollut aikomassa tehä niin mutta päättänyt sitten että ei teekään.

Seuraamisosiossa käännöksiä paikallaan. Vasemmalle on hyviä, tai kohtalaisia, oikeelle kaipaa kyllä superpaljon reeniä. Tehtiin namiavusteisesti ja saatiin ihan ookoita, eikä ees kuumunut ihan kauheesti.

Tehtiinköhän jotain muuta, en muista. Oli kyllä taas niin superkoira että oikein pelottaa että kun se on vaan aina parempi ja parempi niin koska tulee stoppi siihen. Entä jos se jokupäivä vaan lopettaa tekemästä? Lähtee kesken reenien jonnekin nuuskimaan ja hylkää mut yksin kentälle?

Loppuun vähän talvisia kuvia eiliseltä lenkiltä, en muka ehtinyt ees reenamaan kun piti vaan ulkoiluttaa koiria ja kameraa :)









perjantai 4. helmikuuta 2011

tokoilut sporttikoiralla

Ostettiin oikee luksusvuoro pe 18-19 ku myynnissä oli. Mä oon kyllä nii ihastunut tohon Sporttikoirahalliin. Ihana valoisa ja sopivan lämmin ja kaikkee. Pohjaki on kiva. Harmi kun sieltä on kaikki paitsi yövuorot kutakuinkin vakiovuoroista varattuja.

Laitettiin iso puoli puokkiin, toiselle puolelle jäi pätkä edellisten radasta & hyppysarja, toiselle puolella ihan kohtuu kokonen tokokenttä. Tokoilut vaan Sarkkiselle, Selmalla on juoksut ja sen joutuessa pitämään ällöjä pöksyjä en ajatellut käyttää vuorosta aikaa siihen että harjoiteltas istumista..

Mulla oli loistavan järjestelmällisesti reeni mukana paperilla. Hyvä mä!

Autosta ulostuminen oli vähä huono. Piti haukkua ku Selma ja Marko oli jo lähteny kävelee. Pari hauta ja ku ei päässy niil eteenpäin ja oli sekan hiljaa ni pyysiin luokse ja sitte nami kädessä vähän matkaa ja sit sai kaahottaa. Sitten vielä takas autoon ku ooteltiin edellisen vuoron loppua ja kävin tekee kehän.

Toinen autosta tuli oli paljon parempi ja ihan hiljanen mutta voi että kun olisi ollut pakko juosta hallin ovelle joka oli siis ihan vieressä, "tänne me mennään, tiiän että mennään tänne, oon käynyt täällä, tämä ovi tämä ovi, ai mitä? no tuun sinne, nyt sit täysii tonne ovelle" jne.. Taisin antaa vähän periks kun vuoro oli kallis ja aika rajallinen... Mut jos jotai kivaa ni ei karannut moikkaamaan Markoa vaik se oli aidan takana toisella puolella.

Alotettiin siivekkeen kiertämisellä. Yritin tehä paljon läpijuoksuja, niitä pitäs tehä silti paljon enemmän. Sara ennakoi niin maan kauheesti. Teki tosi hienon silleen että teki eka stopin ja sitte lähti taas kohti ja teki maahanmenon samalla suoralla ilman ainuttakana käskyä... Ennakointiin tuntu vähän auttavan kun lisäsin kierrätykseen toisen siivekkeen toiseen suuntaan, niin että se ei tiennyt minne mennään ja mitä tehdään seuraavaksi. Ainoo vaan että ruutu osu vähä matkan varrelle ja senki törppöjä piti kiertää matkalla.

Tää kierrätyksillä alottaminen toimii niiiiin hyvin.

Vähän luoksetuloo. En osaa antaa käskyy tarpeeks ajoissa. Maahanmenot valu tavallista enemmän ja seisomiset vähä tavallista vähemmän. Pitäs tehä niitä rekkajuttuja tai jotai. Tai takapalkkaa.Tai lentävää namia seisomisiin.

Paikkamakuussa kuului yksi piip ja sitten kävi murjottamaan ja käänty samalla vinoon kun mun piilo oli vinossa (olin kyykkimässä väliaidan takana reunassa ) Jotai palkkaa näkyviin suoraan eteen vaikka mä meen vinoon? Palaamista eri paikasta ku mihin menin? Yritin palata toisesta reunasta ja siirtyä kyykkimällä toiseen reunaan väliaitaa. Vähä huono idea ku keskellä aidassa oli kolo ja Sara muutenki vissii vähä ihmeissää että mitä värkkään kun kuuleehan se kun liikun ja nousi sitten istumaan kun kurkotteli nähdäkseen mitä siellä aidan takana teen. Käskin maahan ja palasin hetken kuluttua toista kautta kehuen vapauttamaan. Tehtiin uus niin että mä en tehnyt mitään idioottitemppuja (tietty kun se seuras että mitä ihmettä mä teen nin eipä ainakaan piipannut...) ja menin keskeltä niin oli oikein hieno suora ja kaiken lisäksi hiljainen. Mutta periaatteessahan sen pitäs kestää maassa vaikka mä värkkäisin vaikka mitä, eli tässä ku ei oo ihan heti kokeita tulossa niin voisi noita häiriöitä munkin aiheuttamina harjotella lisää. Ja sivulle nousu jommassa kummassa oli vähän vajaa. Erikseen muistettava reenaa taas!

Tein kaks istumista eri paikoissa. Toisessa niin että jätin lelun sen eteen sillee oikee näyttävästi että kattelis sitä lelua kun poistuin reilusti sivuun, oli niin että oikeelle puolelle jäi aksat ja kaikki. Ei ihan hirveesti kiinnostanut, mutta ehkä joskus jatkossa kun sitten viereen palatessa (ei nostanut sitä yhtä tassua jee!) vapautin lelulle ja sitten leikittiin yhdessä. Vähän tarttui leluun ja oli intona. Tarkotus oli olla pallo mukana mutta en lähtiessä löytänyt.. Toinen istuminen niin että jätin namin matkan päähän eteen. Tuijotti edelleen aika paljon siihen suuntaan mihin mä lähin ku lähin nyt niiku vinosti taakse mutta aika paljon myös suoraan eteenpäin. Tulin sitten häiriköimään ja juoksentelin ympäriinsä ja läpsyttelin käsiä ja juoksin melkein Saraa päinkin ja se vaan pysyi aloillaan rauhallisena. Aika kiva.

Mulla oli oikee ruutunauhat mukana ja oli aika hyvä ollaki.. Näköjään mun askelmitalla kolme metriä jää snadisti vajaaks.. No eipä mennyt koira kertaakaan takaa yli. Tehtiin eri paikoista ruutuun siirtymisiä molemmilta sivuilta ja takaa. Oli aika taitava. Tai ainakin sirtyi suoraan suht koht keskelle ruutua kun vaan sanoin että "ruutu". Lopuksi vielä yks lähetys niin että alusta oli siellä. Ainiin, eka lähetyksellä loikkas ruutunauhojen yli mennessä sisään. Enempi reeniä nauhoilla siis.

Metalli, tein pitkästä aikaa useemman kun sen yhden kokonaisen. Eka oli jotenki nihkee verrattuna viimisimpii supereihin, liekö johtu siitä kun kapula pomppas heitosta reunassa olleiden vinokeppien väliin ja se piti sieltä käydä kalastelemassa oli jonku sadasosan ei niin varma tuodessaan kun nyt on ollut. Tehtiin yks niin että huusin "jes" (se on sen semmonen riittää- vapautus käsky) kun oli ottanut kapulan ja lähti tuomaan kovaa. Siihen perään yks kokonainen joka oli taas aika kiva. Ja voi että se tuli hienosti sivulle. Oikei tarkkana ja ihan lähelle. Onko siitä ollu oikeesti hyötyä ku on tehty kapulan tuonti reeniä sisällä?

Sitten sai odotella pitemmän aikaa käy siihen -käskyllä maassa kun juttelin Päivin ja Markon kaa ja pääs tekemään sitten välissä parit hyppysarjat.

Sen jälkeen taas makoiltiin maassa odottelemassa ja sitten kun hallista löytyi tokoeste niin piti taas vierasta estettä kokeilla. Ja johan se meiän uus ongelma pompsahti esiin. Eka piti kiertää mennessä hyppy ja hypätä vaan takasin. Äääh. Sille pitää ny tehä jotai. Tullu enempi kiertoi ku onnistuneita menoi. Sain taas ylitettyä itteni heittotaidoissa ja yks kapulan heitto pääty matalaan esteeseen, etupuolelle.

Loppuun kaukoja ihan vähän pitemmältä matkalta. I-M-S. Ekassa yrityksessä alku hyvin mutta seisomaan noustessa liikku ainakin toinen etutassu. Ei ollut ketään vahtimassa niin tarkkaan en nähnyt. Otettiin sitte M-S uudestaan ja oli taas nousemassa ylös jo pelkällä sisäänhengittämisellä. Kolmas oli aika hyvä.

Piti ottaa seuraamista lopuksi mutta seuraavat reenaajat tuli sitten hallin sisäovelle seisomaan. Kysymään että joko saa tulla, olin silleen että aij anteeks onko meillä mennyt yli ja aloin pikapikaa lopettelee. Sitte se oli silleen että eiku kahta vailla. No lähettiin pikapikaa ja lähtiessä katottiin että hallin kello oli viittä vaille tasan. Oltiin menty ovesta ulos ja jo autoilla kun sinne meni porukkaa vielä sisään. Vähän ajan päästä joku tuli huutamaan ovesta että "oven saa laittaa kiinnikin" vaikka oltiin siis oltu jo kaukana ku suurin osa niistä vielä oli itte oven välissä... Kaikenlaista porukkaa sitä aina mahtuu... Se mitä ehittiin pari askelta seuraamista tehä niin askeleet oikeelle oli tosi kivat!

Sarkki oli muutenki tänään aika ertyisen mahtis reenikaveri. Tommosen kanssa uskaltaisin jo kokeeseenki taas :)

Huomenna sitten KoiraExpoon, sunnuntaina ehdin varmaan hyvin reenailee koirien (etenki Selman!) kanssa kun Marko menee koko päiväks koiraexpoon.

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

lauantain tokoreenit

Mitä myöhemmin kirjottaa sitä vähemmän muistaa? Liekö hyvä asia, jos saisin kirjotettua ylös selkeesti ja jaarittelematta pääkohdat? Ehkä?

Autosta ulostuleminen - meni tosi hyvin ollakseen hauhau täällä aineski haukun aina- hallin piha. Odottaahan Sara osaa autossa vaikka kuinka kauan mutta se sieltä ulostulemisen jälkeinen elämä... Olin hienosti auttamassa koiraa ja sen ei tarttenu tehdä kuin pari pyörähdystä itsekseen siinä hihnassa ni olin jo saanut ovet kiinni ja oltiin kävelemässä eteenpäin. Ja ihan äänettä! Jee! Tosta kun pikkupikkuhiljaa jatketaan niin että se uloshypyn ja liikkeelle lähtemisen välinen aika säännöllisen epäsäännöllisesti pitenee.

Reeneistä jäi päällimmäisenä mieleen että jos reenaisin Saran kanssa puol tuntia ennen reenejä niin mulla ois ihan ok:sti käyttäytyvä koira joka jo malttaa ja itteki oon jo ihan rentona enkä hermoile haukkua. Eli eka puol tuntia vähä hermostunutta puolin ja toisin sitte rupes taas yhteistyö sujumaan..

Paikkamakuu - piippas. Sähläsin jotai siinä jätöissä kun ei mennyt suoraan niin aiheutti varmaan lisää syytä piipata. En käynyt palkkaamassa välillä. Oli onneks hiljaa ku luokse palattii. Vinotti vissiin piiloon päin.

Istuminen - tykkäsin kovasti. Näytti hyvältä ja skarpilta eikä vinottanut piiloon tai nostellut tassuja. Paitsi sitten ohikävelyssä se perinteinen yhden tassun nosto joka kun tein paluun uudestaan jäi taas pois.

Reenin teemana oli ruudusta luoksetulot. Tehtiin eka lähetyksellä ja onnistuin jotenki sössimään että sen ois pitäny korjata vaikkei osaa ja tarjos sitte merkkiä taas.. Korjattiin niin tuli sitten niitä lähetyksiäkin tehtyä pari.. Mä osasin myös pysäyttää koiran ennen ruutua kun yleensä oon pysäyttänyt vasta sen jälkeen. Tärkeä reenattava: Sara hakee itse oikeeseen kohtaan välittämättä siitä mitä mä huutelen. Parasta tässä oli että yhessä välissä koutsin kanssa puhuessa laitoin Saran maahan oottelee "käy siihen" käskyllä ja se oli hiljaa! Nyt ei saa ahnehtia tän kanssa vaan pikkupikkuhiljaa..

Otin ne seuraamaan tulemiset niin että mulla oli nami kädessä ja Sara tais tietää ku tuli niin nätisti ilman hyppy pomppu loikka juttuja. Höh. Vähän meinaa mennä yli ja siitä jäädä taa. Tein joku päivä kotiparkkiksella niine ttä vähän suhisin kun tuli kaukaa seuraamaan, toimi megahyvin! Seuraaman tuloja harjoteltava paljon! Puolissa ei mun mielestä pal eroi, tietää siis missä sen kuuluu seurata, noin niiku aineski sen että kummalla puolella mua jos ei sitten muuta.

Aikaa kun oli niin tehtiin merkiltä ruutuun menoja, molemmilta puolilta. Eka yrityksellä läks suoraan ruutuun kun yritin matkan päästä lähettää merkille. Sen jälkeen osas taas. Oli mun mielestä aika makeita. Tykkään siitä kun se menee niiiiin kovaa :) Ja ei kysellyt kertaakaan merkiltä lähtiessä vaan painatti ihan suoraan!

Väliajalla tein jonku verran m-s kaukoa, jossai eteni, osa onnistu. Mulla on idea miten saan sille kivan s-m ja sitä on olkkarissa jo vähä alettu työstämään, tässähän ruvetaan olemaan kaukoissa puolen välin korvilla, siis jos mitää häiriöitä ja kokonaisia liikkeitä ei lasketa mukaa, ainoastaan se yksittäiset vaihdot ja etäisyys.. Tein myös vähän seuraamista niin että palkkasin nopee heti ku teki heti alun hyvin ja oli hiljaa. Keksin myös aika hyvän miten se on vaikka kuinka kauan hiljaa ja paikallaan jos mun pitää kuunnella.. jätän sen seisomaan jonneki useemman metrin päähän musta... en kyllä aio ehkä ottaa käyttöön, huomasimpahan vaan...

Loppuun tehtiin vielä jäävät-leikkiä kaikki yhtä aikaa. Yhden seisomisen teki istumisena muuten kaikki oikein. Taitokoira.

Kotireenailut on ollut aika vähillä tällä viikolla kun Sempulla alkoi juoksut ja molemmilla meni ilmeisesti siitä (oli viimekski Selman juoksujen aikaan..) massut sekas niin ei oo pal voinut nameja syötellä. Mut jospa tästä kohta jo. Jäi myös väliin eilinen schapehallivuoro ja vieläpä tokovuoro. snif! Tosin perjantaiksi on tunnin vuoro Sporttikoiralle joten ehkäpä se vähän hyvittää :)

Viime viikolla mulla oli pariin otteeseen lelu mukana lenkillä ja harjoteltiin leikkimistä (ku mä en osaa leikkiä). Hassua kuinka ne koirat on niin erilaisia. Saran mielestä lelusta tulee tyhmä ja sitä ei kiinnosta enää sillä hetkellä kun mun käsi irtoaa siitä, tai siis on heitetyn lelun mulle tuominen kivaa mutta muuten. Selman mielestä taas jos lelun saa niin sen kanssa pitää mennä yksinään rundaamaan keskelle peltoa ja mieluiten jättää se sinne ettei kukaan muu vaan saa.. Onneks Sara sitten kiltisti käy hakemassa kun Selma unohtaa... Sara on myös aika paljon ronskimpi ja rajumpi, murisee ja purisee ja roikku ja riekkuu. Selma puolestaan on aika varovainen. On se paristi lapasella leikkiessä jo murissut. Ja siis jos lelun heittää niin Sara juoksee täysiä perään ja nappaa lelun ja kääntyy salamana takaisin tuomaan sitä, Selma juoksee ihan suht koht kovaa perään, nappaa lelun ja jatkaa matkaa lelunsa kanssa.