Jäi eilinen reenivuorokin käyttämättä kun pakkasta oli iltasella -20. Plaah. Olkkarireenit on mälsiä. Voi minä ja mun asennevammat.
Tänään ei harjoteltu vuoron oottamista koirat oli kylppärissä kun toinen teki.
Selmalle seuraamista naksun kanssa. Pitää sitä takapäätä harkkailla ku ei toimi yhtään. Muuten kivaa. Osaa istua ku pysähyn. Vasemmalle menot on kökköjä kaikki muu aika kivaa. Sitä parempi mitä lyhyemmillä askelilla mä meen. Peilin eessä kans sitä että en kato koiraa. Pitäs sitä useemmin.
Saralle seuraamista naksun kanssa. Mitä hittoa, se ei piipannut kertaakaan?! Ei mahtunut sisätiloissa ottamaan edistämisspurtteja :) Näytti ihan pätevältä. Peilin eessä ois kivempi tehä sivuaskelia jos ei koko aika menis yli jommasta kummasta reunasta. Paikallaan käännöksiä oikeelle. Skarppas. Naksautin kerran vahingossa kun jäi seisomaan, tai puolivahingossa koska muuten hyvä ku ei pomppinut ja meinas sitten että kuuluuko aina jäädä seisomaan..
Saralle merkkiä. Pinkkiä merkkiä. Teetin tossa joskus sillä erilaisten pikkutavaroitten tuomista kun aattelin että jos se osaa pitää niitä nätisti ni auttas tunnarikapulaan. Tuli hamahelmistä tehtyä jääkaappimagneettia ja kynää yms tosi nätisti. Nyt sitten ku merkki tehtiin kerran niin sen jälkeen toi merkin mulle. Piti tietysti palkkaa koska oli aika söpö.. Johtu varmaan naksun läsnäolosta että oli niin innokas keksimään variaatioita.
Selmalle liikkeestä pysähtymistä. Jankkasin nyt käsiavulla ja palkkaa siitä kun palasin viereen ja ei istunut. Musta tuntuu että pitää tehä vähä pitempänä pätkänä koska jos teen vaan osissa niin se oikein ymmärrä niitä yhdessä (voinee olla osissa tietty vikaa mut mut).
Selmalle pari metallinkanssa sivulle tuloa. Oli yksi niin hyvä että ei tehty sitten enempää.
Saralle metalli suussa seuraamista ja temppuja. Oli ihan kiva. Vähä kyl oli jo läkähyksissään ja läähätysfiilikses ni ei sillee maailman siisteintä.
Lopuks yhteinen paikkamakuu niin että Sara teki Selman käskyjen ajan. Toimi hyvin. Kävin jonku aikaa piilossa makkarissa niin että näin että ainakin Selman etujalat oli liikkumattomat. Semppa pääs vapauteen ja heittelin sille nameja Saran eessä ja palkkasin Saraa pysymisestä. Pysy hienosti.
Sara oli koko reenipätkän ihan hiljaa ja piippailematta. Se varmaan ties että en oo maailman parhaalla tuulella. Jotenki mälsä päivä ku rupeis kapeet polut, jäätyneet sormet, toppahousut ja ahistus, vetävät koirat, kakkapussit ja paksut talvihanskat jo riittämään. Hyvä reeni parempi mieli:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti