maanantai 21. marraskuuta 2011

hei hei mitä kuuluu?

Tämä kuulumisblogi meinaa jäädä helposti hunningolle kun kiirettä pitää treenibloginkin kanssa. Mutta pikakuulumiset.

Sara on treenaillut tokoa ja kisaillut agia (edellinen päivitys). Tokossa päästiin HSKH:n vasta perustettuun Toko-tehikseen, ollaan siis virallisesti sm-tasolle tähtääviä. Kokeet ja treenit onkin sitten mennyt heti paljon heikommin :D Tarvitaan taas hieman johdonmukaisuutta treenailuihin.

Selman kanssa ollaan tehty toko-taikatemppuja viimeisen puolen vuoden aikana ja nostettu sen tokomotkska ihan uusiin sfääreihin :) Markokin on tokon treenaajana kehittynyt hurjasti :) Joku heitti ekan alo1:njälkeen että kohtahan ne menee ohi Sannasta ja Sarasta, kiitti.

Ja Hups, Hups on ihastuttanut, ihan paristi vähän vihastuttanutkin. Huomaan hämmästeleväni usein, että miten meille sattuikaan juuri sellainen bordercollie josta olin haaveillut? Vakava, tarkka, yrittää kovasti tehdä oikein, keskittyy hullun lailla jne. Sitten, mitä enemmän Hupsin kanssa tehdään ja ollaan ja se kasvaa, sitä enemmän Saran ja Selman kaltaisia piirteitä ja tapoja sillä tuntuu olevan. Osaa jo kerjätä keittiössä, joku päivä kotiin tullessa se hytkyi kuin schapendoes konsanaan. Ja poweria siinä riittää. Jos jotain negatiivista, niin vahtimaan on kova, niin pihaa kuin ruokaakin. Schapendoesien strategiahan on syödä niin nopee ettei muut ehdi, Hups on hampaat irvessä jos hänen ruualleen yritetään. Hupspups on jo pistellyt poskeensa sohvan kulman ja keittön tuolien kulmat. Tokoillessa ihan mahtava kaveri, on pentuajan keskittymiskyvyn jälkeen keksinyt että maailmassa on muutakin ja saanut semmoista pientä Saramaista"ilkikurisuutta" itseensä. Leikkimisen kanssa saadaan tehdä vielä aika rankasti töitä jotta päästää siihen vaiheeseen että puukapulakin palautuisi ohjaajalle...

Jos vaan joku opettelisi editoimaan niin voisi koota semmoisen Hups 6kk pätkän edes videota.. vinkvink marko.

Ja perinteinen kuvakatsaus loppuun, osa kuvista jo vähän vanhempia, oon ollut aika laiska kuvailemaan viime aikoina.
huulirullalla

koko kööri






syntynyt show-koiraksi?

..tai sitten ei

Hups & Zelda, bestikset ;)

maanantai 7. marraskuuta 2011

Suhteellisen onnistunut viikonloppu

Harrastusrintamalla oli listalla viikonloppuna vaihteeksi tokoa ja agilityä. No sitähän se on yleensäkin, mutta tällä kertaa tuli oikein mukavasti tulostakin. Mennään hetkeksi vielä menneisyyteen viikon verran. Olimme Saran kanssa schapendoes yhdistyksen agilitykoulutuksessa Ojangossa, tosin schapeja ei paikalle vaivaantunut ilmoittautumaan kuin muutama, joten ylipaikat annettiin vääränrotuisille. On se vaan niin ikävä todeta kuinka hienohelmaista sakkia rodun piiristä löytyy. Ei kelpaa tulla kauniiseen syyssäähän treenaamaan yhden maailman parhaista agilitaajista oppiin. Kouluttajana oli siis Niina-Liina Linna, joka tuskin kauheasti esittelyjä kaipaa. Itse arvostan tämän kouluttajan todella korkealle ja sen huomaa, sen verran useaan on tullut Niinun koulutuksissa käytyä. Tuossa kun laskeskelin, niin yksittäisistä kouluttajista eniten olen käynyt juuri Niinulla. Jotenkin mä vaan tykkään sen tyylistä kouluttaa. Koulutuksessa olin Saran kanssa, kun ei tällä hetkellä muutakaan kisakoiraa ole. Hups saa kasvaa vielä tovin ennenkuin koulutuksiin mennään, ja Selma ei agia enää treenaa. Sara oli kyllä varsin pirteällä päällä ja sitä se on viimeaikoina agitreeneissä ja kisoissa ollut aika säännönmukaisesti. Taitaa treeniryhmästä pois jäänti ja parin kuukauden kisatauko vain parantaa fiilistä. Enkä ole jatkossa ajatellutkaan enää Saran kanssa mihinkään treeniryhmään tunkea.

Sitten tähän viime viikonloppuun. Luvassa oli toko koe Liedossa Tsaun hallissa. Selma alokasluokassa ja Sara voittajassa. Sanna kirjoittelee varmaan treeniblogiinsa Saran osuudesta tarkemmin. Hienolta näytti sielläkin Saran meno. Mutta sitten Selmaan. Selma oli tosi täpäkkänä, se on alkanut todella syttyä mun kanssa tokoiluun. Koe meni varsin mallikkaasti ja tuloksena se kaivattu ykköstulos! pisteitä tuli kivasti niin että seuraamisista tuli 7, paikkamakuusta ja liikkeestä maahanmenosta 9, ja kaikki loput 10. Seuraaminen oli kyllä huonointa pitkään aikaan, ja ehkä juuri ennen kehään astumista kimppuun pyrkinyt sakemanni vähän vaikutti fiilikseen. Ja toisena tietty se että en ole hihnaseuruuta harjoitellut varmaan pariin kuukauteen, kun se on niin ärsyttävää. No eipä tartte enää treenatakaan. Seuraaminen oli tosi väljää, joka on outoa Selmalle. Se kun on nykyisin enemmänkin liikaa edellä ja meinaa jalkoihin jäädä. 9 tuli siitä kun Selma ennakoi molemmissa liikkeissä perusasennot. Se nyt ei ollut yhtään uutta. Selma tarjoaa niin mielellään sitä. Ei haittaa. Tosi hyvä fiilis jäi tästä, ja nyt alamme ahkerasti treenata avointa luokkaa, ja katselemaan mahdollisia koepaikkoja.

Sitten sunnuntaina oli vuorossa schapejen agilityrotumestaruudet purinalla. Oli hskh:n omat kisat ja mä kun olen tuo ajanottolaitteiden vastaava, piti hoitaa sitä vielä koko päivän ajan. Sain vielä kisojen alla nakiksi hoitaa schapejen palkinnot paikalle ja niiden jakamisen vastuun. Olipahan taas hommaa, en oikein ollut innoissani näistä ylimääräisistä hommista, kun vielä stressitekijänä oli se, että Saralta puuttuu se viimeinen nolla ja olin kisaamassa lainakoiralla eli siis Teslalla kakkosissa. No kisat ei paljoa paremmin olisi voinutkaan mennä, ja sain nakitettua ajanottolaitteen hoidon ratojen ajaksi muiden hoidettavaksi, lukuunottamatta kolmosten kisaa. Kisapaikalla tuli siis viihdyttyä 8-18 välinen aika. Vähän oli väsy illalla. Ekana starttasin Saran kanssa maxi1 kaksi starttia, ja Sara oli ihan super! paitsi ekalla radalla se tuli renkaan ohi josta 5. Tiesin kyllä että Saralle on tuo ohut metallikehyksinen rengas vaikea hahmottaa ja se näkyi myös mun epävarmana vientinä siihen. ja välistähän se sitten mentiin. Eipä mitään, vielä toinen mahdollisuus siirtyä kakkosiin. Mutta ei kelvannut silläkään. Ohjasin nyt renkaan todella tarkkaan ja siitä johtuen seuraavaksi olin myöhässä kepeille viennin, ja Sara tunki kakkosväliin. Outoa sinänsä koska Sara osaa nykyisin hakea itse aika hyvin oikean välin. Ehkä mä kiireesssä sörkin sen itse ohi. Sähläsin sitten vielä niin, että vedätin Saran jättämään vikavälin kepeistä ja jatkoin matkaa tästä siis HYL. Kylläpä syletti ratojen jälkeen. otti niin aivoon tyhmät virheet. Nyt pitää sitten katsoa vielä Saralle pari starttia jostain, että saisi lähikuukausina sen kakkosiin, kun on niin hyvä draivi päällä. Saralle vielä maxi luokan rotumestaruus. Kun siis ei ollut kolmosten koiria ollenkaan, ja palkintoja oli kolmeen luokkaan valmiina, niin päätimme porukalla, että jaetaan joka luokalle jossa koiria oli, mestaruuspokaalit.

Teslan kanssa sitten kakkosten startit. Tesla oli pari viikkoa Heinolassa lomailemassa ja Jukka kuskasi Teslan torstaina ensin Ojankoon Taneli Ikäheimon oppiin, ei ollut kauhean kova vauhti, no ei se mitään. Vähiin jäi treenit Teslan kanssa ennen agimestiksiä siis. Elokuussa olin Niinun opissa ja nyt sitten yksi treeni päälle. Eka radalla Tesla oli varsin vauhdikkaalla päällä ja onnistuin jopa kaatumaan kesken radan ja pari putkea tämän jälkeen, kun aloin kirittämään vauhtiani, onnistuin unohtamaan kunnon ohjauksen ja Tesla päätti tulla pussin ohi. Tulos siis 5 eka radalta, ja polvi verillä. Toka radalle sitten hakemaan tulosta. Tesla ei ehkä ollut niin täpäkkänä mun mielestä ja päätin vähän lisätä tempoa alun varmistelujen jälkeen. Päästiinkiin puhtaalla radalla viimeiselle esteelle saakka jonka onnistuin sähläämään niin, että Tesla tuli hypyn ohi ja piti palata tämä korjaamaan. Tulos siis tästäkin 5. No kumminkin näillä kahdella 5 tuloksella voitettiin Teslan kanssa schapendoesien agilitymestaruus 2011!! Tämänhän mä lupasin Riinalle jo agirodussa, heh. Nyt vain toivon, että pääsen pian uudestaan Teslan kanssa kisaamaan. Alkoi tuntua jo aika kivalle.

Mestarit luokittain:
Maxi 1 : Sara
Medi 1: Konsta ja Janne Marjanen (onnea teillekin paljon, ja oli kiva kun tulitte paikalle niinkin kaukaa!!!)
Medi 2: Tesla



maanantai 12. syyskuuta 2011

Agilitypäivitystä

Sanna kun tuntuu kirjottelevan vaan tonne treeniblogiinsa noita tokojuttuja, niin tämä blogi on jäänyt ihan hunningolle. Itsellä on kouluhommat kovasti kirjoituksen alla, niin ei jaksa enää 15 sivun esseen jälkeen alkaa blogia kirjoittelemaan.

Siinä vuodatus osio.

Kävin pitkästä aikaa agilitykisoissa Saran kanssa, tai ylipäätään kisoissa. Agirodun jälkeen ei oltu tehty mitään agilityyn liittyvää, treeniryhmässä ei olla. Tai itseasiassa kävinhän minä kahtena sunnuntaina oman treeniryhmän jälkeen ottamassa kouluttamani pätkän Saran kanssa+pientä kepeille irtoamista ja leieröintiä. Täytyy kyllä sanoa, että Saralle tauko tekee hyvää, on taas ihan uusi vaihde päällä agissa. Kepeille pystyi tekemään leieröinnin noin 5m päähän hypyn taa ja ensin avokulmaan lähetys 90 asteen kulmaan, Sara kestää. Uskomaton tyyppi. Sitten niihin kisoihin.

10.9 olin Purinalle ilmoittanut Saran yhteen starttiin Kromforlanderien kisaan. Tuomarina oli Martti Salonen, mukava mies. Radat olivat ehkä ykkösiin hiukan sieltä vaikeammasta päästä, ja moni tuntui tätä harmittelevan rataantutustumisessa. Mä vaan tykkään, mitä vaikeempaa sen kivempaa. Harmittaa kun en ollut molempiin startteihin ilmoittanut Saraa kun b-rata olisi ollut sama toiseen suuntaan ja vielä vaikeemman näköistä. Mä niin odotan että pääsen joskus kolmosen ratoja itkemään ja valittamaan miten vaikeita ne on, tai sitten nautiskelemaan. Lähtösuora oli kolmen hypyn mittainen ja kaikki esteet sillai ristikkäin vinossa, mutta kun tarkkaan katsoi lähdöstä niin pystyi suoran linjan tekemään koiran oikealla sijoittamisella lähtöön. neloshyppyyn piti vähän panostaa, työntöä oikealle, siitä valssi ja 90 astetta vasempaan keinulle, helppoa kuin mikä. Sara tuli tosi nätisti, siitä sitten 90 oikeelle hyppy, josta porrastetusti takaakierrolle, siitä valssilla kepeille. Harmi kun en kattonut rataan tutustumisessa tuon takaakierron takaa miten keppilinja näkyy, Sara nimittäin harhaantui kepeille tullessa (vilkaisi myös juuri siinä kohti tuomaria) ja tästä K, ei kun u käännös saralle ja kepit, vähän aikaa himmaili kepeillä mutta kun kannustin sai taas uuden vaihteen keppien puolivälissä. Ja eteenpäin suora linja renkaalle, hypylle, hypyn takana oli maalihyppy suorassa linjassa, ja tässä piti olla tarkkana, että sai 90 käännöksen oikeelle putkeen, vähän meni pitkäksi saralla mutta korjasi suunnan putkeen käskyllä kaukaa. Siitä sitten kivasti oli tarjolla seuraava putki aan alla. olin itse jo melkein toisessa päässä putkea kun saralle vain käsky putkeen ja sinne meni, siitä sitten suoraan hypylle valssills 90 oikeelle hyppykaarteeseen, jossa kolme hyppyä, kolmannen jälkeen tiukka valssi ja pituudelle, vähän pysäytin saran vauhdin ja pituus meni just ja just tyyliin paikaltaan yli. siitä spurtti aalle, aan loppuun valssilla puolen vaihto hyppy ja maaliin. aika +0.03 yli tuon keppisählingin ja parin karteen jälkeen. Palkintopallikin kutsui. toinen sija! tosi tyytyväinen olin radan jälkeen. Sara oli tosi innoissaan.

11.9 Sunnuntaille olin sitten buukannut 2 starttia Batin kisoihin Ojankoon. Tuttu paikka siis. Tuomarinakin tosi tuttu Ritva Herrala. Batin kentälle laitettiin loppukesästä uusi hiekka joten ei ollut enää teräviä kiviä, ja alusta oli aika pehmeä vielä. Aika sama kuin meidän tokokentällä, joten Sara tykkää. Radoista videot youtubessa. joten tarkempi analyysi sieltä. Sara meni tosi hyvin, paikoin tosin vähän harhautuu pitkäksi,
Eka radalta sitten palkintona LUVA, ja taas kerran toinen sija! kauhea kasa koiran herkkuja ja ihmisten herkkuja kassissa. Toinen startti meni myös tosi hienosti, mutta sitten kolmanneksi viimeisenä olleilla kepeillä tuli pois kolmanneksi viimeisestä välistä, enkä videoltakaan löytänyt syytä ainakaan omasta ohjauksesta. Oisiko voinut olla että etuvasemmalla näkyvä putken pää olisi vetänyt tai sitten toka vikana oleva rengas joka oli vähän linjasta vasemmalla, ja siksi itse olin oikealla. Kumpikaan noista ei edes ole saran lemppariesteitä. no jokatapauksessa vitonen tältä radalta ja neljäs sija. Olisipa ollut kiva nousta kakkoseen tauon päätteeksi. Nyt sitten pitää katsoa uudet kisat vielä tähän syksyyn, jos vaikka menisi yhtä hyvin. Sara on nyt tänä vuonna kisannut 10 startti joista tullut 3 hyllyä, 3 vitosta. eli nollia ollut 4, joista yliajalla 2 ja kaksi LUVAA. Vitoset on olleet sellasia pienestä kii, joten serti on ihan tyrkyllä. Muutenkin Saran agit on ihan kivalla mallilla. Ei sen kanssa tartte perusjuttuja treenailla ja tekniikatkin on hyvällä mallilla. Ainoa mitä haluan vielä lisää on vauhti, ja siihen löytynee lääke, kun pääsin Vapun pilottiryhmään motivaatio agilityyn. Eli Vapulla on alkamassa uusi koulutus motivaatioklinikoiden jatkoksi, ja tuohan sopii saralle tosi hyvin. Vapun hyppäreillähän ollaan oltu ja kotonakin treenailtu hyppyjä, ja Vapunkin mukaan niissä ei ole mitään ongelmaa, nyt laitetaan ne hyppyjen välit vaan kuntoon.

Toki täytyy muistaa että agility on Saran kakkoslaji, ja tokon ehdoilla mennään kumminkin. Kisaan Saran kanssa noin joka toinen kuukausi tahdilla, tosin nyt syksyyn tulossa vielä kahdet kisat kun on mestiksetkin. Vuonna 2013 pääsen sitten kisaamaan uudella kisakoiralla toivon mukaan. Ja tietty omaa kisaviettiä lieventämässä satunnaiset lainaohjaukset mm Teslan kanssa. Ai että on taas kiva kun saa agilitystä puhua ja kirjoittaa, kun koko kesä ollut vaan tokojuttuja ja tuntuvat jatkuvan. Selman kanssa ollaan käyty parissa kokeessa ja treenattu kovasti, ja nyt alkaa yhteinen sävel löytyä jo tokokentällekin, motivaatio on ohjaajallakin kohdallaan. Ykköstulos on enää päivästä kiinni. Selman kanssa aion tähdätä juuri niin ylös kuin vaan ikinä päästään tokossa. Siinä mun toko-osuus tähän blogiin.

Agikoulutustakin tässä on ollut lähiaikoina vähän ja kohta lisää. Olin Artun kanssa Niinun koulutuksessa pari viikkoa sitten, ja ai että on nautinto mennä tuon koiran kanssa, mä niin tykkään kun saa mennä täysiä. Tän viikon perjantaina sitten Niinun koulutukseen Teslan kanssa ja lokakuun lopussa koko viikonloppu Niinua Saran kanssa. On se Niinu vaan NIIN hyvä.

Viikonloppuna sitten taas erkkari ja siellä molemmat isot tytöt kehässä, saa nähdä kuin käy. ja kolmisen viikkoa yhdistyksen syyskokoukseen. Jää nähtäväksi ketä ensi vuoden hallituksessa on jäseninä ja puheenjohtana.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Hups!

Laumamme jatkoksi liittyi eilen lauantaina bordercollienarttu Tronic Jinx, kutsumanimekseen hän sai "Hups". Kirjoitetaan "Hups", Sannan suussa sanotaan "Hupsii".

Tytöt ottivat tulokkaan vastaan aika hyvin, Sara paljon kiltimmin kuin olin ajatellut. Selman mielestä on ihan mahtavaa kun hän sai leikkikaverin, Hups vaan ei ole ihan vielä ihan lämmennyt Selman jokseenkin vauhdikkaille ja kimeä-äänisille leikeille. Hups tuntuu paljon schapeja rauhallisemmalta, kun se ei häsellä ja hösellä menemään, toisaalta se on sitten sellainen liukkaan vikkelä ja ehtii sinne tänne ja tonne. Taistelutahtoa tuntuu löytyvän kuin pienestä kylästä. Saraa ja Selmaa kohtaan on suhtautunut vielä varsin varovasti ja kunnioittaen.

Hupsin kanssa on toiveissa sitten joskus isona harrastaa agilityä ja tokoa. Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan :)














perjantai 15. heinäkuuta 2011

Agirotu 2011 ja muut agijutut

Eipä ole tullut paljon kirjoiteltua agilitystä mitään. No eipä ole paljoa päivitettävää ollutkaan. Treeneissä on käyty, paitsi Saralla oli juoksutauko tuossa keväällä. Kisoissa ollaan käyty tosi vähän, ainoastaan kesäkuun alussa Ojangossa omissa kisoissa otettiin muutama startti. Haluan säästellä noita koiria liialta kisaamiselta.

Mutta sitten asiaan. Eli yksi vuoden kohokohdista itselleni eli agirotu oli tänä vuonna Lappeenrannassa. Aloitin joukkueiden "kasaamisen" jo viime vuoden puolella ja mökit varasin jo melkein vuoden etukäteen. Majoituimme viikonlopun ajaksi Huhtiniemen leirintäalueelle kahteen mökkiin, tällä kertaa siis kaikki paikalle tulleet schapet olivat majoittautuneena samassa paikkaa ja yhteishenki sen mukainen. Eipä ole taas koskaan ollut näin hauskaa viikonloppua. Joukkueita saimme siis mukaan kaksi medikisaavien joukkuetta. Mukana joukkueissa Lammaspiskit I: Tesla, Emppu, Ikwil, Sara ja Lammaspiskit II: Arttu, Selma, Cassu, Nada eli kaksi maksia oli mukana viereisestä säkästä, niinkuin säännöt sallivat. Meitä oli siis kahden koiran kanssa juoksemassa molemmissa joukkueissa Riina, minä ja Päivi, sekä yhden koiran kanssa Tuija ja Marika, tosin Marikan Ada oli sitten varakoirana toisessa joukkueessa, kuten myös Riinalla kolmantena koirana Alma. Eli pienellä mutta sitäkin tiiviimmällä porukalla mentiin.

Tuija järkkäsi meille aivan upeat paidat, jotka oli suunnitellut Jonna Löytynoja. Kiitoksia tästä vielä ja lisätilauksia on tulossa.

Itse agirotu starttasi omalta osalta pe iltapäivällä heti kisojen ensimmäisestä lähdöstä. Eli paikalla piti olla jo hyvissä ajoin. Klo 14 paikalle tullessamme ei montaa telttaa vielä alueella ollut ja kentät loistivat vielä tyhjyydellään. sitten varttia vaille 15 alkoi tapahtua ja klo 15 jälkeen sitten rataantutusminen. Starttasin ekassa lähdössä Artun kanssa. hui. Käytiin me edellisiltana treenaamassa Ryttylässä Lotta Vuorelan opissa, mutta treenikerrat muuten ovat aika vähissä, kahdesti kävin ojangossa oman koulutusryhmän päätteeksi vetämässä 10 min treenin. Arttu on aivan uskomattoman mukava ohjattava, tosin Päivi voi olla tästä eri mieltä, mutta meillä homma tuntuu toimivan kivasti, yhteinen sävel löytyi lähes heti. No kisastarttiin, lähdössä jo huomasin että Arttu ei meinaa malttaa pysyä nahoissaan ja lähdettiin sitten puoliksi varastamalla yhtämatkaa, ja millä vauhdilla. Radan loppupuolella hiipi jo päähän ajatus, että hitto tästähän taitaa tulla nolla. ja NOLLAHAN sieltä tuli! ja millä ajalla. Pari kauneusvirhettä löysin jälkikäteen analysoidessa, mutta niistä viis. Upea nollavoitto ekalla startilla Artun kanssa. Kyllä kelpaa hymyillä. Startin jälkeen sitten Yle uutisten toimittaja tulee kysymään, että näytti niin hyvältä meno että sopisko haastattelu uutisiin, no mikä ettei.
Tuolla se näkyy vielä vähän aikaa, kohdasta 7,39 alkaa Agirotu osuus:

http://areena.yle.fi/video/1310143252877

http://www.youtube.com/watch?v=jiCoRM7znC0&feature=share

Sitten seuraava startti Saran ja Selman kanssa hyppyradalla. Ei ollut kovin hankala rata. Selmalla ei nyt ollut taaskaan kauheasti vauhtia, ja ensin taisi tulla kielto renkaalta (ylläri) ja sitten kielto muurilta, ja jossain kohti meni jo hyllyksi sitten. ei se mitään, maalissa Selma oli iloinen ja innokas, tämä riittää mulle Selman kanssa. Tavoitteet on heitetty roskakoppaan. Saran kanssa hyppäri oisi voinut mennä ehkä paremminkin, en oikeen ollut niin innostava kun oisin voinu olla. Hypyissä ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta draivi oli hakusessa. Ehkä tuolla 30 asteen helteellä oli jotain tekemistä asian kanssa. Sitten katseltiin muiden suorituksia. Illalla piti vielä käydä Artun kanssa pokkaamassa palkinnot (hyvät viipurin rinkelit ym herkut koirille) ja kohti mökkiä. Illalla käytiin hakemassa porukalla ABCltä aamupalaa yhteiseen pöytään ja perinteiset kisapäivän falafel-ateriat. Yöllä tuli sitten Riina Teslan kera vielä meidän mökkiin, kun ajeli suomen poikki iltavuorosta suoraan. Aamulla sitten porukalla aamiaiset ja kohti kisapaikkaa. Aamun starttasi schapejen osalta kakkoset Tesla Ja Iki kävivät radalla. Sitten puoliltapäivin oli ykkösten vuoro eli mulla vuorossa pelkästään Sara. Startissa Sara päätti kiertää ykkösesteen, oisinko ollu jotenkin huonosti linjassa tai sitten koira oli liian lähellä hyppyä. No ajattelin, että vitonenhan siitä tuli nyt ei ole enää mitään väliä, tai no sen verran väliä että Finnish open karsintarata kun oli kyseessä niin 7 parasta pääsee finaaliin, eli tempoa lisää vaan. Sara taka ykkösen takaa ja menoksi, tosi kivalla vauhdilla tuli ja rimatkin oli jätetty kivasti 55:een, kepitkin sujui ihan ok ( mitä nyt melkein kielto hankittiin ku piti sorkkia alussa kädellä, vaikka sara osaa hakea kepit itse, tyhmä ohjaaja) , ja rengas mentiin nätisti. Maalissa tuumasin että kymppi ja yliaikaa. No eipä ollut tuomarin käsi noussut sitten missään kohti, vaikka olisi pitänyt, tulos siis nolla ja 3 sekkaa yliakaa tuon alun kiertelyn ja keppien sorkkimisen takia. eli aika hyvä suoritus. Saran hypyt näytti nyt tosi hyviltä. Oltiin sitten eka joka ei päässy ykkösistä finaaliin. ihan kiva vaan, kun ei me sitä paikkaa ois tuomarin virheen takia ansaittukkaan. Illalla sitten katseltiin finnish open finaalit jossa oli tänä vuonna taas Arttu Päivin kanssa ja kakkosista Riina ja Tesla. Riina sitten tuumasi, että on virta loppu yön ajelujen jälkeen ja kävi tekemässä ohjaaja muutoksen ja lykkäsi Teslan mulle kakkosten iltaradalle. Enpä ole koskaan mennyt Teslan kanssa metriäkään agilitya, no kakkosten radaltahan se on hyvä aloittaa. Hienosti lähti Tesla mun matkaan, ollaanhan me muuten tuttuja toisillemme ja Tesla kovasti musta tykkää. Lähtö meni hienosti ja aina puomin alastulolle asti näytti jo tosi hyvältä, kunnes Tesla säikähti kyyläävää tuomaria ja päätti hypätä sivuun puomilta ennen kontaktia. Jatkettiin siitä ja Tesla oli jotenkin pallo hukassa ja putkelle lähetyksessä karkasi radalta ja sain aikani huudelta takaisin. Jatkettiin vielä ja rata jatkui ihan ok kunnes tuli taas yksi putki radan reunalla ja Tesla ulos, mamma tuntui olevan hukassa. Vielä pari estettä ja maaliin ja pientä kontakti treeniä radan jälkeen ennenkuin mentiin takaisin mammalle. Hyvä koira ja hyvin menee, kunhan oppii menemään häiriössä vielä. Varmaan joskus starttaan vielä toistekin jos Riina ei itse satu pääsemään johonkin kisaan.

Katseltiin vielä maksi 3 Adan rata, ja sitten taas takaisin leirintään kaupan kautta ja illanviettoa hyvässä seurassa.

Aamulla sitten kisojen päätapahtuma eli joukkueradat meidän osalta ensin starttasi Lammaspiskit II joukkue ja pukukarnevaalin jälkeen sitten I joukkue.

II- joukkue meni omalta osaltani ihan katastroofiksi, ja Selma karkasi ainakin neljä kertaa radalta ( kaikista siit lisäaikaa 25sek.) ja teki muutaman kiellon vielä päälle, eikä vauhtikaan ollut mistään kotoisin. Muutenkin taisi kakkosjoukkueen koirilla olla helteellä muutakin mielessä kuin agility, ainoastaan yksi koira ei karannut radalta. Sijoitus sen mukaan sitten joukon hännillä, tosin taakse jäi joukkueita jotka eivät tulosta saaneet ollenkaan kun jättivät leikin kesken. Helle vei voimat ja innon muiltakin kuin schapeilta.

I-joukkue sitten teki jo ihan kelpo suorituksen, ja kaikki koirata pysyivät radallakin (tämä oli tavoitteemme ennen starttia :)) Sara meni tosi kivasti ja irtosi esteille. Oli se vaan samaan aikaan ilo ja suru katsella miten Sara nauttii kun saa medihyppyjä hyppiä.

http://www.youtube.com/watch?v=waUTHI3L5ts&feature=autoshare

Kisojen jälkeen sitten teltan purku ja kohti kotia, ja samantien ojankoon kouluttamaan.

Itse olen nyt kaksi kertaa järkännyt agirodun joukkueet, viime vuonna ennätysmäärän 4 joukkuetta ja tänä vuonna kivasti kaksi kisaavaa joukkuetta. Totesin viikonlopun jälkeen, että nyt on muiden vuoro tehdä hommat välillä, ja Tuija jo lupautui alustavasti ottamaan vastuuta tästä. Syksyn mittaan sitten katsellaan uudestaan. Ensi vuonnahan kisat on Kuopiossa, joten matka vähän itsellä pitenee, mutta pääsis sentään omalle "kielialueelle" savoon.


Ennen kisoja tein sitten kipeän ja pitkään mietityn päätöksen, eli Selma lopetti lopullisesti agilityn treenaamisen tavoitteellisesti ryhmässä. Kyllä tätä päätöstä on pohdittu ja pohdittu ja suru tulee nyttenkin sitä miettiessä. Päätin, että säästääkseni Selman niveliä, jätän enemmät treenaamiset pois, tosin eipä se nytkään ole kuin kerran viikossa yhdet kevyehköt treenit tehnyt, ja käyn ennemminkin silloin tällöin ottamassa hauskoja iloisia pätkiä ja kisoissa käymme silloin tällöin ottamassa startin, sen kummempia miettimättä. Ihan vaan sen takia kun Selma niin tykkää kun pääsee tekemään mun kanssa kaikkea hauskaa.Nyt sitten tähtäämme Selman kanssa tokouraan ja ekana haasteena HSKH:n piirimestaruusjoukkueen mukana 20.8 piirimestiksiin.

Saran kanssa jätettiin treeniryhmässä treenaaminen tältä kesältä ja katsomme syksyllä tilannetta uudelleen, eli lomaillaan nyt kuukausi tai kaksi, kun into oli vielä huipussaan, on hyvä jäädä lomalle, ja saa Sara keskittyä Sannan kanssa vähän aikaa tokoiluihin. Jos sitten syksyllä vaikka EVL kehät pääsee korkkaamaan. Saran kanssa menen agikisoihin näillä näkymin syyskuun alussa.

Katsotaan nyt sitten mitä uusia tuulia syksy tuo koirarintamalla... hupsista vaan. ;)

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Saralle VOI1-tulos!

Löysin kerrankin kuvia musta ja Sarastakin, julkaistaan kuvaajien luvalla. Tarkempi sepustus kokeesta löytyy treeniblogista, jos et ole vielä lukija mutta haluaisit lukea niin ilmoita sähköpostiosoitteesi niin lähetän kutsun :)

Seuraavat kuvat on ottanut Taija Koskenkorva:

paikallalo rivissä

seuruu

aika reunalla, ruudussa kuitenkin

hop!


Ja alla olevat kuvat Mari Ali-Raatikainen:

kenotus

juoksua

luoksetulon maahanmeno

tänne!

omaa etsimässä, kun eka leväytti rivin..

perjantai 27. toukokuuta 2011

kevättä ja kuvia

Ahkerasti ollaan treenailtu, aineskin Saran kanssa. Treeniblogia pääsee kyllä kaikki halukkaat lukemaan jos hillitön tokopulina kiinnostaa, laittaa vaan mulle sähköpostiosoitteen mihin voi lähettää kutsun.

Paimennusleirilläkin käytiin, siitä tulossa oma bloggauksensa.

Muutamia kuvia eiliseltä lenkiltä voikukkien keskeltä:













perjantai 29. huhtikuuta 2011

uusi treeniblogi!

Tein Saralle uuden treeniblogin niin en spämmää tätä blogia ihan täyteen tokopulinaa vaan voin analysoida niin paljon kuin sielu sietää sitä varten olevassa blogissaan :) Blogi on ainakin kokeeksi vain kutsuttujen lukijoiden käytössä, laittakaa tänne vaikka kommenttia tai ilmoitelkaa mulle muuta kautta jos haluatte edelleen lukea sivukaupalla pulinaa Saran matkasta tottelevaisuusvalioksi :)

http://sarantreenit.blogspot.com/

torstai 28. huhtikuuta 2011

Längelmäellä toko-opissa

Pääsiäismaanantaina oli kiva herätys viideltä ja matkalle kohti Längelmäen Kana-Areenaa ja Hanna Helmisen tokokoulutusta. Koulutus oli alunperin schapendoeiselle mutta schapeja jäi puuttumaan ja perui muutama joten loppujen lopuksi schapeja oli vain puolet, hyvä että saatiin muun rotuisia tuuraajia, kiva ja antoisa päivä saatiin kuitenkin.

Aluksi jutusteltiin ja käytiin läpi koirakoiden ongelmia, Sara ja Selma sitten molemmat ehtivät ekan kerran omalle vuorolle vasta lounaan jälkeen. Kellotettiin 10 minuuttia per koira, toisten kanssa aika venyi vähän pidemmäksi, itte oon sen verran säntillinen että kun huudetaan "aika" niin koen että pitää mahdollisimman nopeasti ja sujuvasti vaihtaa vuoroa. Hieman tuntui että Saran osuudet jäi lyhyiksi verrattuna joihinkin, etenkin kun eka oli ajallisesti vielä 10 minsaa lyhyempi, vissiin ainoa sellainen :) Osaltaan taas sitä että oon yleensä äärettömän huono keksimään "ongelmia" tällaisiin koulutuspäiviin. Noh, onneksi yleensä eniten oppii, tai jää päähän, kun kuuntelee muiden osuuksia. Ekan kerran olin kattomassa niin koira jonka kanssa olen itte treenannut tekee ja mä olen siinä ulkopuolella, se oli ihan älyttömän hyödyllistä! Sai irti ehkä eniten ikinä! Kun ei tarttenut keskittyä mihinkään muuhun kuin kuuntelemiseen ja silti kyseessä oli oma koira ja oman koiran ongelmat. Siis kun marko & selma teki.

Selma


Selman kanssa katsottiin ruutua ja noutoa, kolme ongelmaa oli mietitty etukäteen ja kaksi vain ehdittiin katsoa, Selmalta jäi pois seuraaminen, mutta ratkaisu siihen ois kuulemma ollut sama kuin Sarallakin.

Ruutua

Ajattelu ei ole pahasta, jos se ajattelee mitä on tekemässä ja menee vähän hitaampaa niin se on parempi vaihtoehto kuin että kaahottas täysiä tietämättä että mitä tekee. Hyvä että joku sanoi näin, jatketaan ruututreenejä näitten oppien pohjalta Sempun kaa. Syytän taas itteäni kun en voi ymmärtää kun se ei toimi niinkuin Sara. Semppaa katellessa totesin taas ittelleni että jos vielä vähän lisää hinkkaan pelkkää aloa niin tapan sen viimesenki tokoinnon, se on niin tohkeissaan kun saa opetella uutta, yrittää ja AJATELLA. Sara ois varmaan ihan mielissään vaikka tekis kaks tuntia putkeen alokkaan liikkeestä maahanmenoa kun vaan palkkaa tulis..
-Ei niinkään Selmaan liittyen, mutta hyvä pointti, ruudun reunat saa olla mutkalla ja vähän sinnepäin, niitä ei välttämättä kokeessa suoristeta joka koiran jälkeen.
-Sempalle namialustalle menotreeniä irrallaan ruudusta
-namialusta lähellä ja seiso ja heitetään nami palkaksi.
-virittelyt mukaan jo nyt, esim "edessä", yritetään saada koira vähän possuilemaan ja varastamaan sinne.

Noutoa
-älä kato koiraa
-kuppinoutoa
-jäykkänä seisominen tarkoittaa palkkaa = kiire!
-sekunti vapaa - saa ottaa (mitä lie oon tarkottanut ylös kirjatessa..)
-aamuruualla
-kapulan vaihtelut
-perusasentoon tulo täysin superhyväksi ja varmaksi ilman kapulaa ennen ku vaaditaan sitä kapulan kanssa
-Semppa näytti olevan tosi tohkeissaan kun sai tehää kivaa juttua.

Sara

Seuraamisen harhailuongelmat

-Asennetreeniä!
Aloiteltiin sillä että Saran piti istua sivulla ja sanoin sille seuraa, kehuin seuraa-sanalla ja palkkasin. Pari kertaa niin. Kun meinas piipata niin tehtiin niin että kun sanoin seuraa niin käsi oli jo matkalla taskuun, ei piipannut, toisen kerran niin, sen jälkeen ei piipannut enää seuraa-sanalla vaikka oli viive. Hanna häiriköi. Kehua seuraa-sanalla ja sen jälkeen palkka kun piti kontaktin. Jokaisesta seuraa-kehusta ei kuitenkaan tullut palkkaa. Kun erehtyi katsomaan niin "höpsis sentään mitenkäs se nyt tolleen" ja lopetettiin ja aloitettiin uudestaan alustaan.
-Tuntu tosi hyvältä, just jotain tällästä oon kaivannut meidän seuraamisongelmiin, sitten vasta kun istuu sivulla kunnon asenteella jatketaan ton harjoituksen kanssa liikkeelle asti ja häiriöitä liikkeisiin.
-muistiinpanoissa lukee että "aina ennen palkkaa hiljasuus, seuraa, palkka" eli pitää ilmeisesti myös olla hiljaa ennen sitä seuraata :)

Luoksetulonpysähdystä

-kierrätyksissä voi pysäyttää myös jo menomatkalla, ettei aina siinä yhdellä suoralla. Ja silti tulee palkka-> usko siihen että aina ku pysähtyy ni palkka lentää.
-kun koira "lintsaa" on yleensä itse ruvettu ekana lintsaamaan
-stoppikohdassa voikin olla vapautus, kiva paikka, kiva kohta. Näitä kun tekee niin muistaa itse liikkua esim. sivulle ettei muistuta liikaa koetilannetta.
-stopeista uudestaan kierrätyksiä, mitä on tehtykin.
-voisin tehdä kahdella tolpalla kierrätystä niin ei ois niin helppo ennakoida yhdessä kohdassa
-luotava se usko siihen että palkka tulee kun pysähtyy, pysähtyminen on kannattavaa. Koiralle ennemmin sellainen olo että "oho, vitsit, se palkka tuli noin nopee ja en ollut viel ees kunnolla ehtinyt pysähtyä"
-naminheittely tai pallo jonka palauttaa ja saa namin kuulemma käy ihan hyvin kans.
-kutsuni pitäisi olla rauhallisempi ja vähemmän iloinen, kun koira lähtee niin kauheeta kyytiä tulemaan että vaikka osais stopin niin ei ehtis pysähtyä. Voisin yrittää sanoa käskyä hieman aiemmin.
-ilme on kuulemma hyvä, oon tainnut kuulla samaa ennenki, just luoksetulojen yhteydes :)

Saran kanssa tehtiin myös palkkana ja varsinaisen tekemisen välissä namin heittoa. Jossa heitin yhteen suuntaan namin mahdollisimman kauas ja sanoin saa ottaa  ja kun kääntyi niin heitin jo toiseen suuntaan. Juokseminen tyhjentää pään (ja koiran saa irti ohjaajasta jos sitä ongelmaa).

Kolmas ongelma minkä olin ottanut, ja mietin jälkeenpäin että ois pitänyt sitä kattoa kyl ku moni katto tota luosketuloa niin ois ollut paikkamakuut. Tehtiin lopussa yhteisiä häiriöpaikkamakuita, mutta oisin vielä kaivannut vinkkejä ja näkemystä siihen miten siitä tehtäs semmonen kympin paikallaolo eikä semmonen toivotaan parasta paikalla olo. Tehtiin yks kokonainen makuu, kurkin kovasti ovelta Saraa kun jännitti pysyykö se yhtään, näin jossain välissä kun sillä heilu häntä. Sitten tehtii ympyrässä käskytyksiä vuoronperään, joka toinen jne. Hyvä pointti että käskytys voi olla myös nopeeta. Sara ei naapureiden käskyistä tai asennoista välitä, kertaakaan ei mennyt muiden käskyllä mihinkään suuntaan, ainoo vaan että pari kertaa jouduin ylösnousuun antamaan kaks käskyä kun makas niin muka tarkkana että ei saa nousta vaikka häiritään. Maahan meni nyt joka kerralla. Hyviä treenejä tämmöset. Semppa näky menevän ei ihan joka käskyllä johonkin suuntaan joten edistystä sekin, kotona tein joskus sitä että luettelin kaikenmaailman sanoja ja Sara ei mennyt yhelläkäään väärällä, Selma istu ja makas vuorotellen tuli mun suusta mitä vaan. Niin hei, nyt ehkä jo pari naapurin käskyä ohitti... Paikkamakuussa Semppa nous ylös, oisin sen arvannut jo etukäteen ettei malta..

Muita pointteja

Omat kriteerit voi olla tarkempia kuin sääntökirjan suoritukset, mietin että Saran ruutua varmasti tarkentaisi jos se ruutu olisi aina tosiaan se yksi kohta ruutua eikä mikä vaan. Aukes myös korjaukset, en tiiä mikä älyhäiriö mulla on ollut mutta oon yrittänyt tehä tosi vaikeita ruutuun korjauksia. Mutta kun korjataan ruudun sivusta, tai ruudun sisältä oikeaan kohtaan niin oikeassa kohdassa on ekana alusta. Ruudun korjauksissa ei kannata käyttää käsimerkkiä.

Vauhtinoutoa voi tehdä namirasialla. Näytti aika näppärältä kun yksi koirakko teki, taidan kokeilla Saran kanssa. Vauhtinoutoa voi jatkaa niin että kun kapula on jäänyt maahan niin uudestaan hakemaan leikityksen jälkeen.

Eteentuloon vinkiksi, meidän koirat ei tule eteen, pallo liivin helman alle ja kädet sivuilla kisanomaisesti ja sieltä vapautetaan pallo (kokeessa kädet sivuilla meinaa palkkaa) tai liivin reuna toiseen suuntaan ja siellä voi olla nami.

Hyvä pointti oli myös että ei saa olla kahta erilaista noutoa, hauska nouto ja koenouto.

Huonoryhtisellä seuruulla pystyy näkemään koiran.

Käskyllä kehuminen esim. seuruussa -> kokeessa tulee kehu. Eli käsky toistettas sillon kun tekee tosi hyvin, ei sillon kun menee huonommin. Tän ostan niiiiin heti :)

Jos koira haluaa tsekata ja nuuskutella kentän niin sitten se kenttä kierretään että se saa sen tsekata. Hyvissä ajoin paikalle kokeeseen.

Liikkeestä maahanmenoissa se kädellä maahanauttaminen voikin olla hidastava tekijä.

Hitaassa käynnissä askelten väli lyhenee, vauhdin ei niinkään tarvitse hidastua. Juoksussa kädet nousee, asento muuttuu, vauhti ei niin kauheasti kasva. Hidas käynti askel on lyhyt ja rullaava. Harjoituksina voi tehdä pitkiä suoria vaikka nami nyrkissä eri intervalleilla.

Kisanomaisessa treenissä voi tosiaan tehdä vaan osia liikkeistä, kaikki onnistuu treeneinä :)

Keulimisesta esim. hyppyä treenaamaan siirtyessä nipottaminen on vähän turhaa jos treenin kohde on hyppy.

Hyppyä edestakaisin voi tehdä niin että molemmissa päissä on kupit ja assari tai kaksi niitä täyttämässä.

Ruudunpongaus treeneissä palkka tai alusta että vahvistaa että suunta oikea. Alusta viedään yhdessä jotta luja usko että se on siellä.

Ruudussa voi kuunteluna teettää esim. m-s-m.

Virittelyistä ja siirtymistä tuli mieleen että voisin kyllä nykyistäkin selkeämmin kertoa saralle mitä tehdään seuraavaksi. Esim. että siirtymän aikana todetaan että mennään tekemään se ja se. Tosin samasta paikasta alkavien liikkeiden kanssa pitää sitten olla ööh nopeempana. Mutta aineski nyt treenaillessa voisin.

Kokeessa palkatessa kehulla täytyy ohjaajalla olla "jes" samanlainen olo kuin ois sillonki ku antas namia, aidosti ilonen.

Mulla on muistiinpanoissa myös kohtia kuten "kehukehu-sivu-palkka" josta en kyllä enää mitenkään muista mihin se liitty.

Lonkalle heitosta paikkamakuusta Hanna taisi sanoa että itse käy siirtämässä koiran tassun oikeaan asentoon, taidampa kokeilla Saralle samaa nyt järjestään jonkun aikaa, kotona oon vähän vastaavaa tehnytkin.

Jos koiran tehdessä "väärin" ollaan vaan hiljaa niin mitenkäs sitten koe, jossa ollaan vaan hiljaa? Hyvä pointti, ostan heti. Saralla toimii semmonen höpsispöpsis mitenkäs tää nyt menikään hupsista.

Kaukot pitäs onnistua myös ilman ohjaajan käsiapua suullisella käskyllä. Ei niin että yritetään niillä käsimerkeillä liikuttaa koiraa, evl:ssä ollaan niin kaukana että käsimerkit on jo aika tehottomia jos koira ei ilman niitä nouse.

Hanna tekee paljon kaukoja niin että on maassa koiran vieressä ja pitää takajalasta kiinni.

Oli oikein antoisa ja mukava päivä, on se niin kiva kun on erilaisia kouluttajia joilta kaikilta saa hieman erilaisia pointteja eri asioihin. Tykkäsin kovasti Hannasta ja koulutustavoistaan.

Tärkeimmät annit: uskallan jatkaa Sempan ruututreeniä vähän hitaampana, oma valaistuminen siitä että Sempan treeneihin on sisällytettävä enemmän uuden opettelua ja sen mielestä hauskoja asioita ettei se kylläänny. Ja Saran kanssa ASENNEseuraamista!

tiistai 26. huhtikuuta 2011

kaikkee tokoo

Viel ku muistas..

Kotona

Kaikkee pientä töitten jälkeen. Lähinnä Saran kaa, Selma ei oikein tunnu innostuvan kotipihassa tokoilusta. Vaikka onki räkyttänyt hulluna kun Sara tekee. Sara ootellut vuoroaan hiljaa. Tänään vapaapäivänä Saralle oman piilotusta ja ylipitkää paikkamakuuta ja istumista. Haisteli kerran oikein antaumuksella maatessa ja sanoin että höpsispöpsis toi ei kyllä käy, sen jälkeen oli paaaaljon parempi. Makoili oottelemassa myös ku Semppa teki ja kerran erehty seiso-käskyllä seisomaan. Istu suorassa vaikka kävin vinossa sisällä ja roskien vienti reissun aikana teki makuun, näytti hyvältä palatessa.

Omat on löytynyt kivasti, palautuksessa pureskelee, kolmella toistolla pureskelu pahinta eka kerralla. Semppa teki tunnarilla pitotreeniä, voisko nää koirat yhdistää, se pitää kapulaa niiin nätisti, mutta oman etsimisestä ei kyllä ollut sillä mitään muistikuvaa.

Sarkki on tehnyt kans vähän seuraamista ja tänään kaukojakin kun muistin että neki ois olemassa ja työn alla. Palkkailin pitkällä matkalla aina yhdestä vaihdosta. Prrrrr-maaaa tekee oikean maahanmenon jopa vähän matkanki päästä mutta mitenköhän mä siitä ny jonku yhen näpsäkän käskyn keksisin. Ne näytti kyl ihan hyviltä sieltä missä olin. i-s tein lähempää niin kaikki onnistui :) Seuraaminen on taas ollut semmosta lyhyttä päätöntä suunnitelmatonta ja tavoitteetonta. Just näin.

Sempan kanssa kotipihassa jatkossa pikareenejä joissa se tekee koko sen aikaa kun on siinä. Selkeä alku ja loppu. Se ei oikein tossa kotipihassa oo kyllä parhaimmillaan. Tai sit mä en oo sen kaa. Asennetta tarttis.

Heurekalla

Olipas ihana auringonpaisteinen ilma ja joka nurtsikaistaleella koiria ja koiraporukoita treenailemassa.

Semppa on hskh:n sm-joukkueen varakoira vaikka ei päästy edes sinne joukkuekatselmukseen mutta alempiin luokkiin jäi tilaa katselmuksen jälkeenkin niin Semppa sit pääs varalle. Päästään siis joukkueen treeneihin, sillon ku päästään, harmi että joukkueen treenipäivät on tiistaisin jollon mulla on vedettävät treeniryhmät ja perjantaisin kun on schapetokot.

Selma teki makuut ja istumiset muitten kanssa, Ihan hyvin se Sempaks oli, palkkailin makuusta tihee kun uus paikka ja heti alkuun makoilut, nurtsialusta ei ihan kauheesti tuntunut haittaavan, kerran oli noussut istumaan ku kävelin pois palkkaamasta, liekö huolimaton jättö palkkauksen jälkeen. Tais nousta naapurin käskyllä sitte sivulle. Istuminen, tosi lyhyt, Tehtiin seuraamista, mistä en kyllä muista muuta kun että Pialla oli pari hyvää pointtia siihen. Tehään nyt kuurina niin että lyhyitä pätkiä jotka loppuu aina perusasentoon josta palkka. Lopuks vähän avon kaukoja läheltä, joissa voisin ite olla tarkempi ettei ne tassut heilu palkatessa.

Semppa ootteli siinä kattelemassa kun Roki teki, on se kiva ku koira osaa olla tekemättä mitään, viel ku muistas että sille oli kans joskus tarkotuksena opettaa käy siihen -makoilu.

Viikki-treenit

Sannan & Sannan kaverin kanssa omalla pellolla. Alkuun paikkamakuut ja istumiset. Olikohan ne aika lyhyet. En oo varma sanoko Sara kerran piip vai oliko se joku lintu. Ihan kivasti se oli, pää pyöri makuussa yllättävän vähän. Istuminen siistihkö.Ei siis oltu piilossa, kääntelin välillä selkää.

Yritin tehä kauheesti ootteluita sen kanssa ja alkuun jakso ja maltto tosi hyvin, mutta selkeesti ei kestä mitään puolentoista tunnin treeniä ootteluilla. Dääm. Oli ihan pöljänä että miks me täällä pellolla mitään tehdään. Pääsin seuruuttelemaan 10 kerran satseja tsekattujen roskien ohi aika moneen otteeseen. Yks metalli, nous nihkeesti nurtsista. Se vauhtipalkka nostosta? Pelkkiä nostoja? Tolppien kierrätyksillä stopit oli kökköjä. Ruudun tein alustalla jonka kävin näyttämässä kun oli vaikean värinen. Löys.

Komens enempi ku sopimuksessa, mutta kun ei ollut autoa niin en voinut vienä autoon jäähylle kun olin kerran sanonut ja se ei toiminut. Höh. Lopuks seuraamista Sannan käskyttämänä, taas kateltiin jotain maassa olevia roskia ja piti kytätä kun takaa käveli ihmisiä kohti. Voisin kuulemma ajatella ottavani perusasentoihin pysähtyessä askeleen ihan snadisti koiraa kohti, riittäs että ajattelen niin ei varsinaisesti mitään näkyvää askelta niin se jäis kivemmin. Ymhh. Vielä kun saan aivot-jalat koordinaation toimimaan. Yritetään.

Sarkille omalla pellolla treenailu oli ehkä kauheen vaikeeta, vaikeempaa ku vieraissa paikoissa.

Pienimuotoset schapetokot

Lahden näyttelyn jälkeen Tuijan kanssa tokoilemassa. Molemmat koirat oli hajujen perään. Aargh. Sara kellitteli hiekassa ja paineli nenä maassa menemään. Ja autosta yhdessä kentälle meno oli taas niin hemmetin vaikeeta.

Yhessä paikkamakuut ja istumiset. Menin vinoon piiloon ja sinne se Sarkkipossunen taas oli kääntynyt. Äänetön kyl. Istuminen oli suora. Semppa teki markon kanssa. Tuntuu pysyvän parhaiten maassa kun ohjaaja tuijottaa maata koiran ja ohjaajan välissä. Ruvetaan kyl ny niin treenaamaan noista paikallaoloista parempia, tyhmiä pistemenetyksiä jos niistä lähtee..

Semppa hösäs sekä markon ja mun kaa, oli taas vähän vaikeeta. Mä en oikein osaa toimia kun se ei oo Sara.

Sara teki kaikennäköstä. Mikään ei oikein ollut kauheen hyvää. Plaah. Istumisessa tais istua ja ruutuunkin löysi. En muista enää kauheesti. Hyppynoudossa ei pongannut heti kapulaa ja lähti jonkun hajun perään. Voi aargh. Seuraamisessa harhaantu hajujen kohdalla muuten oli ihan ok. Pysähtyä ei osannut luoksetulossa niin yhtään. Istuminen tais olla aika perus. Olin levitellyt merkkejä maahan sikinsokin häiriöksi, ja ennen paikkamakuuta varasti lähimmälle, sen jälkeen ei tainnut enää olla kiinnostunut niistä. Kapulat oli rivissä kentän reunassa, kerran piti käydä katsomassa ja sitten saivat olla. Miten sen ekan kerran sais jäämään pois?!

Eilen vietettiin päivä Hanna Helmisen opissa Längelmäellä, siitä sitten oma postauksensa. Piti saada nää pois päästä kun en meinaa enää muistaa. SM-joukkueen treenit jää tänään väliin kun marko ja auto menee ojankoon hallikokoukseen, joten pitänee mennä sinne treenailemaan tai tyytyä aurinkoiseen iltalenkkiin.

Ainiin, näyttelystä pukkas molemmille tytöille eehoota, tyhmää ku ovat vaihtaneet sen nauhan värin rumemman väriseksi. Sara vähän juostessa kohti meidän kassia ois kenottanut ja ei muutenkaan ollut ihan parhaimmillaan mutta mulla oli jotenki vähä plaah fiilis kun joku iso koira oli sille rähissyt ahtaalla käytävällä ohimennessä niin että Sara säikähti ja kiljas, sen jälkeen ei kyllä ollut milläsäkään ja ohiteltiin samaa koiraa & kohtaa pari kertaa ihan tarkoituksella mutta mua vaan ärsytti. Oon niin herkkä sille että kukaan ois ikävä sarkkiselle :)

kehäänmenoyritystä
ööh? palkkaus?

Sempan mielipide tokoilusta

seurataan tai sinnepäin