näitä lisää!

Eilen sunnuntaipäivän ratoksi käytiin agikisoista tullessa ettimässä joku kiva uus tokoreenipaikka. Lunta oli satanut yöllä niin ihan aurattua ei kyllä ollut missään sopivassa mutta ihan kiva tasanen parkkis josta ei mikää valtatie mee metrin päässä löyty Roihuvuoren amiksen (?) pihasta.

Paikka tsekattu, kotiin päiväkahveille ja sitten reenaamaan. Tulikin ihan kunnon reenit vetästyä, yleensä mun tokottelut kestää semmoset Selman kanssa maks. 10 minsaa ja Saran kanssa ehkä maks. 20. Nyt vierähti reilusti yli tunti kun molemmat koirat teki vuorotellen kaks satsia. Näitä tarttee selkeesti lisää! Sara rupee keskittyy ihan erilailla kun sillä on jo vähän tekemistä alla ja enimmät höyryt pihalla. Plus sen innossa ei tunnu näkyvän palkkaamattomuus vaikka tekee yhen voin tapasen palkatta läpi. Lisää myös uusia reenipaikkoja! Sara ei ollut paikan suhteen mitenkään ihmeissään, mutta sitä vois ja pitäs totuttaa edelleen lisää että niihin aloitus, saapumis yms rituaaleihin.. että uudessa paikassa tehään melko pian levollinen paikkamakuu..eikä höyrytä. Ja niitä kehäänmeno harjotuksia... Selmalle puolestaan paikkoja ihan paikkojen takia että oppis, katteli, kuunteli ja otti häiriötä uuesta paikasta aika paljon. Selmalle myös vastedes mahdollisimman usein häiriömerkkejä kentälle, ei oo yleensä ollut ja se kyllä näky ku niitä ois pitäny vähän väliä tarkastella.

Aloitettiin mä ja Selma, alokas "palkatta" "läpi" (=avustin, palkkasin ja uusin kun siltä tuntu...) Tarkotus oli sitten videolta verrata että mä teen sen kaa eka satsin ja Marko toka satsin ja katotaa että kumpi menee sen kaa eka kokeeseen ;)

Luoksepäästävyydessä pysyi istumassa ilman namiapua vaikka Marko tuli rapsuttelemaan! Jee!

Paikkamakuu- Ekana ei halunnut mennä maahan lumessa. Pää vaan pyöri. Mentiin sitten käsiavulla. Ja nous pannahinen mun perään. Yritän käskeä kauempaa maahan ja mennä luokse vasta ku käy uudelleen maahan ja on ollut hetken. Tehtiin sitten uus ja onnistunut. Kauhee vino venkula se on. Nää pitäs ny ottaa tehoreeniin koska kokeeseen ei oo asiaa ennen ku paikkamakuu häiriöissä ja oudoissa paikoissa on varma. (no okeij koe ei kyllä varmaan oo viien sentin lumessa..) Ei haluta meiän vastuulle jonku toisen kokeen pilaamista. Se vinous on korjattava koska aina ku se kiertyy vinoon ni mä aattelen että voihan perkele ja mistäs sitä tietää lukeeko Selmaki ajatuksia niinku Sara. Tehtiin oisko ollut minuutin mittainen onnistunut sitten. Ei saa aina valittaa, pitää olla tyytyväinen että se ylipäätään makas siellä lumessa!

Seuraamiset hihnassa ja ilman - periaatteessa ei kauheesti eroa hihnan kanssa. Paitsi hihnan kaa ois lähtenyt kattomaan ruutumerkkiä ja hihna otti vastaan.... Marko sano että oli se parempi kun Sara jossain alokkaan kokeessa :D Kun Semppa seuraa niin se seuraa ihan kivasti, tuli n. kolme per seuraaminen semmosta että se harhautu johonki muualle...(ne häiriöt ja uuet paikat!). Eka perusasento oli tosi kiva ja nopee! Siitä oon iha ylpee. Toka oli sit taas vaikee. Täyskäännös oikeelle on kiva. Ruvennu vähä skarppaa käännöksis, pitkällä suoralla saattaa kadota. Pitäs nyt reenata näitä "pitempiä" pätkiä myös ja samaan aikaan pitää motivaatiota yllä lyhyillä ja ylläripalkoilla. Toka perusasento vaikeempi ku eka, oliko se niin että ku ekasta ei palkattu ni ei enään kannattanut takapuolta laittaa lumeen? Käytin myös järkyttävän hirveää halvaantunut vasen käsi -apua. Ainin, ja Selma loikki, yhdessä seuraamisessa joku seitsemän loikkaa. Liekö halvaantuneella kädellä ja loikilla ollut jokin yhteys kun ei ne kumpikaan yleensä ihan noin paljon.. Yks positiivinen pointti oli kans viel seuramisessa, vaikka käskytys meni ruutua kohtia niin ei yrittänyt yhtään ryysiä tai edes vilkuilla sinne!

Liikkeestä maahanmeno - no kiva että näky että tätä on reenattu. Tipahti hienosti maahan. Ohjaaja käytti taas ihan turhaan hirveesti apui. Ja on vissiin reenattu ennakoimattomuutta oikein huolella kun sieltä maasta ei voinut nousta sivulle, ei niin millään. Monennella käskyllä ja käsien läpsyttelyllä pomppas seisomaan niiku vapautettuna. -> reenilistalle... Oon tainnu ottaa turhankin kirjaimellisesti sen ei reenata kokonaisia liikkeitä.. Tosin tää on taas näitä juttuja et "kyllä Sarkki ois tehny just niiku tarkotin"

Luoksetulo - oli hanskat maassa mun takana, johtuko niistä vai mistä niin veti ohi ja kiers mut vauhilla ympäri ja jäi ihmettelemään että mites mä tänne tulin, pyysin sivulle ja tuli ihan ok..

Liikkeestä seisominen - ollaanko hinkutettu maahanmenoja... Kun lopulta seisahtu maahanmenon tarjoamisen jälkeen jättiavuin niin seiso kivasti. Ei osannut perusasentoa tässäkään :D

Hyppy - jee! Ei karannut hypylle. Hyppäs vähä nihkeesti mutta ihan sääntöihin sopivasti ja seisoi esteen takana täysin yhdillä samoilla jalansijoilla yhtään töpöttelemättä niin että pääsin viereen asti. Ainoo että ennakoi sitten tässä sen perusasennon jota ei muualla osannut....

Ohjaajan saama kokonaisvaikutus: Lisää reeniä! Kyllä tästä koekelposen parissa kk:ssa saa. Kun vaan muistaa ottaa näitä kokeenomasia ja kokonaisiakin sillon tällön niin näkee mikä mättää ja mikä oikeesti tarvii reeniä. Ja tottuu toimimaan eri paikoissa. Otti muuten kovasti häiriötä myös siitä että liikkuri oli Marko. Vai ylipäätään liikkurista?!



Sitten Sarkkinen. Tutustuin tossa jopa voi liikejärjestykseen. Kiva että kaukot on tossa perinteisessä järkässä vikana. Joku mahollisuus onnistua niissä, sitte ku on saatu opetelluiks siis. Toki vaihettu järjestys, semmoi mis kaukot ois tokavika ja seuraaminen ihan vika ois meille kivin ;)

Tunnari siis jätettiin tekemättä.

Eka kierros:

Sara oli vähän ylivireinen. Tollee lievästi sanottuna. Se oli ollut koko aamun yksin kotona kun oltiin Hyvinkäällä ja ei käyty mitään lenkkiä enää siinä ennen reeniä, pieni pissitysmutka vaan. Se sitten näkyi. Yritettiin mennä kehään kokeenomaisesti. Tai Sara oli menossa ruutuun ja mä olin menossa kehään... Pari kertaa sain pyyettyä takas mutta lopuks Sara pääs karkaamaan ruutuunsa. Jatketaan namilla imuutusharjoituksia kehäänmenoissa, niitä tehtävä paljon! Siihen sitten paikkamakuuta päälle. No piippas pitkästä aikaa aika huolella. Olin auton takana piilossa ja näin ikkunan läpi. Jos jotain hyvää, niin piippas ehkä sen eka puol minsaa, sen jälkeen näytti toteavan että ei tää nyt hyödytä mitään, hiljeni ja heitti pään maahan. Jossain vaiheessa kuunteli ääniä ja nosti pään ylös ja ei enää piipannut. Pääsin siis palaamaan luokse kun se oli hiljaa ja rauhassa. Hyvähyvä. Pitää muistaa ettei kauheen usein ihan näin vaikeita harjotuksia ettei taas tulis piippaaminen tavaks ku on nyt ollut niin hiljaa.

Seuraaminen - oli hohhoh järkkyy. Marko teetti vihkosta vahingossa vaikeempaa kaavioo kun minkä olin sille näyttänyt, sivuaskeleet tuli heti alussa ja Sara ei ollu päässy yhtää rentoutuu. Tuli sitten hauhau askelissa. Lopetettiin vähäeleisesti siihen ja koira autoon. Reeni loppuu jos haukutaan. (ja en tätä linjaa loppuun asti pitänyt kun "kaukoja" kokeillessa sai sanoa hau liikettä aloittaessa maahanmennessä.. missä sitä loogisuutta myydään?!) Vähän ajan päästä uus yritys. Saatiin nyt tehtyä koko kaavio. Siellä oli niitä meiän juttuja. Pomppuja, loikkia, editystä, piippausta ja ja. Tekniikaltaan virheellisiä askelia ja tais se jonku roskanki maasta nokkasta että jos ois ollut syötävää. Ois siitä joku kiltti tuomari ehkä kutosen antanut. Täytyy kyllä sanoa että maastonmuutos lumipenkalle kävellessä oli koiralle ja ohjaajalle vähän haastavampi ku mitä ehkä kokeessa ois.

Liikkeestä istuminen - Voi taivas! Ihan oikeesti! Sara teki maahanmenon x 20 No olin sillee hupsista keikkaa mennääs taas ja uus yritys, uus maahanmeno ja sama vaan jatku. Koirasta ei mitenkään nähnyt että tehtiin samaa asiaa kymmenettä kertaa ja se jäi ilman palkkaa, oli vaan kauheen tohkeissaan. Ei niiku mitään kuuntelua. Yritin pienellä käsiavulla ja silläkin vaan maahan. Ja näytti oikein tyytyväiseltä ja mielestään oikein tekevältä. Loppujen lopuksi saatiin sitten onnistuminen kun tein semmosen kokovartalojarrutus & käsiapua avun.. Myöhemmin pohtiessa löysin kyllä tällekin oikein hyvän syyn. Oon jonkun verran palkannut istumisesta heitetyllä namilla. Ja jos se nami menee Saralta sivusuun ja oon heittäny sen sen eteen niin sehän menee maahan syömään sen...että oisko palkansuunta.. plus oon nyt taas reenannut kaikkia jääviä ettei pääse unohtumaan. Pitää sitten ennen sitä voi-koetta kun joskus sinne asti päästään niin pitää joku kahen viikon pelkkää istumista-kuuri ennen koetta.

Luoksetulo - mihinkäs se ois muuttunut reenaamatta. Seisominen valuu, maahanmeno hyvä. Seisominen pitäs ny harjotella huolella taas, sen tekniikkakin on väärä, ei se tee semmosta etujalkojen täysjarrutusta ku hidastelee vaan. Läheltä osaa pysähtyä myös seisten oikeella tekniikalla. Eli kun Sara on niin kaukana, ja sillä on niin kova vauhti ja se ei oikee koe tärkeeks pysähtyä pikapikaa. Pitää ottaa avustajan kaa jotai takapalkkareeniä ehkä.

Ruutu - Oli vähä haastava ku puolet ruudusta oli tallottu ja puolet koskematonta lunta, haki siihen tallottuun reunaan. Just ja just täpärästi sisällä. Lopun seuraamaan tuleminen oli tosi ruma. Nyt ei pariin viikkoon mitää hauskoja ruutuunmenoja ainoostaan sitä paikkaa ruudussa. Ja tota seuraamaan tulemista taas erillisenä, mutta tarpeeks kaukaa että kerkee saaha kovan vauhin.

Hyppynouto - Ekaks hae-käskyllä taas mennessä ohi ja takas hypyn kautta sitten tajusin vaihtaa käskyn ja nyt se on taas niin että pelkällä hyppy-käskyllä osaa. Oli aika kelpo. Vähä pyöritteli kapulaa lopussa, olin tosi tyytyväine ku perusasento oli aika ok, ei jäänyt kauheen taakse. Ainoo että liikkurin tuodessa mulle kapulaa ois halunnut varastaa hyppimään liikkurin kädessä olevaa kapulaa...

Metalli - ekaa kertaa ikinä talvella ulkona lumessa, kapula oli ollut Markolla taskussa ja vähä lämmitin kädessä. Oli niin hyvä että tätä ei otettu ees uusintakierrokselle :) Joku sentäs sujuu. Tosin mulla oli toi pyöreälaippanen ruotsalainen kapula mikä muutenki on Saralle kovasti mieleen, sitä on ilmeisen helppo ja tukeva pitää suussa.

Kaukot - Kokeilin ihan huvikseni että kuinka kauhealta se näyttää ilman tekniikkaa tavallisilla asentokäskyllä. Ei oikeen päästy sitä näkemään kun Sara halus näyttää että osaa ihan itte tän homman... Sanoin istu niin se seiso ja sitten oma-alotteisesti istu jne jne. Teki kolme asennonvaihtoa jo ihan siitä ilosta kun nostin sormenpäitä aikoessani näyttää käsimerkin.. Maahan viitsi sentäs mennä mun käskystä :) Mut periaatteessa ku saahaan tekniikka kuntoon niin en oo tästä enää NIIIN huolissani. m-s-m on nyt ollut tosi hyvä harkatessa. Ei liiku tassun tassu. Sitte ne loputkin... Lenkillä on tehnyt mun makuun ihan täydellisiä m-s-m vaihtoja, myös mielentilaltaan :) (->kävellen kokeeseen?!)

Liikkeiden välit suju tosi kivasti. Vähän otti häiriöö ku Marko rapisteli papereita (oisha ne voinut olla jotai syötävää?)

halllivuorolla

Pääkohdat

-jos se ruutuun lähteminen merkiltä oikeelle on onnistunu niin vasemmalle olikin sitten ihan eri juttu
-reenien suunnittelu, onks pakko käyttää puolet koirakohtaisesta reeniajasta ruutuunmenoihin (no mutku se on niin hauskaa!) jos se ajankohtasin voi-ruutu on kutakuinkin kunnossa mitä ny pitäs eri alustoilla kuten nurtsilla sit keväällä vahvistella ja jos ny ruutua haluaa tehä niin ennemminki pitäs tehä niitä korjauksia & tarkempaa paikanhakua ja liikkeen loppuosaa. (no mutta ku se ruutuunmeno on niin kivaa?!)
-mitä ihmettä tapahtui hyppynoudolle josta tulikin Saran mielestä "hae, ja hyppää takaisin tullessa -nouto" ja miksi sanna antoi sen toistua kerta toisensa jälkeen auttamatta ollenkaan tekemään oikein?!
-ne hypyt kapulan kanssa kyllä näytti tosi hyviltä. oli hirveen varma ja kapula oli nätisti suussa
-kymmenisen ruutuunkaahotuksen ja kapulan kanssa hyppelyn jälkeen mulla oli tosi kiva reenikaveri <3
-ei oo opittu seuraamaan, vieläkään, tosin hidas kävely sai koiran keskittyy aika kivasti ja ku oli alkupuuhat alla niin se ei mekkaloinut.
-lyhyt p-makuu autto, ei vaihtanu asentoa mutta jätkänkö minä sen koiran kenolleen?

-Semppahan parantaa ku "sika juoksuaan" (vai mikä se sanonta o).
-ennustan: nollataan ekassa kokeessa hyppy kun mitä sitä ny kertaan tyytymään jos voi koko rahan eestä hyppiä.
-tuli semmonen olo että kun tuo paikkamakuu tuosta korjataan (ettei häiritä sillä toisten koetta) niin ilmotan sempun kokeeseen. ei oo pakko saaha ykköstä kuhan jo huvikseen ku hotsittas.

Ja sitten yksityiskohtiin..

Sara 

Ruutu & merkki rakennettu etukäteen. Otin Sarkkisen ekana, en tiiä miksi, 
sille ja mulle molemmille sopii paremmin että se on tokana. No onhan se hyvä vaihella. Tehtiin merkkiä. Marko oli ottamassa mulle kuvia ("kun koirista ei ole ikinä yhtään tokoilukuvaa!") ja piti sitten sitä neuvoa ja käydä kameraa katsomassa välillä. Sara ei oikein ois kestänyt sitä että sanon pikasesti sille että ootahan siinä meen juttelee Markon kaa. Tuli sitten parit haukkukeskustelut reeneihin sisälle. Huoh. Mun vika ku tiesin että liian vaikee ja en tajunnu.


Autosta transporttasin Saran nami nenän eessä halliin, meinas kyllä namitki jäähä ku ois pitänyt juosta eeltä ovelle. Eteenpäin ei kuitenkaan päässyt ennen ku palas mun luokse olemaan kuulolla. Aloitettiin tutusti parille perusasennolla joista palkkailin ja sitten siirryttiin hallin perälle ihan kohtuunätisti. Vähä pelottaa että jos Sara luulee siirtymissä, kun se vinottaa mun eessä löysästi tekevänsä seuraamista, ei kai, hope so. Tehtiin pari suoraa ruutuunmenoa niin että alusta oli jo valmiina, halusin että ei nyt vahingossakaan tarjoo niitä merkkejä. Meni suoraan.Jäi seisomaan tosi täydelliseen kohtaan mutta pyysin siirtymään 10cm eteenpäin alustalle?! Ehkä se meni ruudussa liikkumisharjoituksesta mutta mielummin oisin pitänyt sen paremman paikana. Mulla oli taas näön kanssa kauheita ongelmia, takaa yli olevat oli läheltä katsottuna sisällä. Ääh. Onneks kaikesta pitää kehua ja palkata enivei ku oma vikanihan se on jos pysäytän väärässä kohtaa niin Sara ei toivonmukaan tiedä mitään mun näkemisistä. Tehtiin sitten erikseen merkkiä. Hienoja oli, tosin se vinotti vieläkin vähän oikeelle. Luin taas tossa vähän tarkemmin että merkillekin pitää pysäyttää koira että se ei saa pysähtyä sinne itse. Köh. No sittenhän se on ihan hyvä että se tulee ennemmin vähän yli niin ehdin pysäyttää sen. Olin myös tosi tyhmä ja yritin suoraan niin että lähetin merkille useita kertoja peräkkäin ja sitten yhdellä kerralla ois pitänyt lähteä siitä vasemmalle ruutuun kun aiemmassa parissa reenissä ruutu on ollut oikeella. Ei osattu. Tartti käsiapua ja pari ruutu-käskyä lisää. Tuli hauhau (semmonen sallittu "en tajua mitä yrität sanoa"-hau). Vein sitten koiran merkille ja siitä ihan eestä itte lähetin ja johan toimi. Loppuun tehtiin vielä suoria ruutuja. Otin alustan jo parin ekan kerran jälkeen pois kun Sara menee niin vauhdilla ja alusta lentelee milloin mihinkin ja unohdan korjata sitä ja sitten koira ei tiedä meniskö ruutuun vai hakisko alustalle joka hyvä jos on ruudussa. Menee muutenki ruutuun jopa kivemmin ilman alustaa.

ja vielä kuvassakin näyttää ulkona olevalta mutta ku ei ollu

 

Ruutuvärkkäyksiin onnistuin tuhraamaan puolet Saran puolen tunnin reeniajasta. Seuraavaksi piti jatkaa hallireenien teemalla ja vinoilla palautuksilla hyppynoudossa mutta tässäki tuli joku ihme työtapaturma. Estettäkää ei saanu sopivan korkuseks, oli joko liian matala tai liian korkee. Tein pari suoraa takasin hyppyä ja sitte meinasin tehä kokonaisen ja heitin kapulan musta vasemmalle kauheen vinoon. Sitten sanoin hae silloin kun Sara tuijotti kapulaa, no ei joo lähtenyt esteen kautta, takas kyllä tuli. Pakko oli palkata ku tuli niin hienosti sivullekin. Tarjos sitten pelkkää takasin hyppyä varmaan kolme kertaa ennen ku tajusin auttaa niin paljon että onnistu hyppy jo menomatkallakin, ja sain oman heittosihdin säädettyä niin että se kapula ei lentänyt joka kerta enemmän ja enemmän vasemmalle. Ei sitten tehty vinoja palautuksia jotka oli ohjelmassa kun tehtiikin vinoja lähtöhyppyjä. Tässä hyvä reenin aihe jatkoonkin, tosin suunnitellusti mielummin, ei vahingossa tai pakon eessä.

Jääviä kuunteluharkkana. Sara on aika hyvä näissä. Tosin yhen istumisen valahti maahan just ku aloin kehumaan. Se varmaan luuli että tehtiin sitä mitä viimeks missä tehtiin kerran jokainen järkässä i-m-s, ois ollut istuminen tehtynä just. Muuten hyviä.

Loppuun paikkamakuu Vian ja Artun välissä. Käskytin samalla. Hyvin ignooras mun käskytykset :D. Tehtiin tosi lyhyt, käväsin pari sekkaa piilossa muurin reunapalikan takana. Oli ihan kivalla rauhallisuudelta mutta kuvista katottuna oon vähä huolestunut kenotuksesta.

Reenin loppuun vielä seuraamista. Pitkää jatkuvaa pätkää ja satunnaisesti palkkailin. Oli ehkä snadisti jo vähä väsähtänyt ja pysty huomattavasti nätimpään seuraamiseen kun yleensä. Mutta se on niiiin kaukana hyvästä. Ja mäkää en osaa liikkua fiksusti. Perusasennot oli ihan kivoja. Loppuun vielä kierrättelin siivekettä, yhden stopin jälkeen oli aikamoista "minä osaan jo tän" esitystä.

joko joko joko?

joku perusasentoontulo.köh

merkki, ei sitä kyllä tarkotus oo tassulla koskee

kenottava paikkamakuu

se hieno takaspäin hyppy

pa

Selma

Selman kanssa harjoiteltiin kans jo vähän hienosti autolta halliin siirtymistä. Saa tosin olla vielä hihnassa, etenkin kun pihassa oli edellisen reenivuoron porukkaa. Meni kyllä alkuun ihan luvattoman pitkä aika että Selma rupes tulee kontaktille kun se innostu niin kauheesti kun "löysi" Markon joka oli kameran kanssa kyykkimässä hallin seinustalla...

Aloitettiin seuraamisella ja perusasennoilla. Tein taas niin että namit taskussa ja palkkasin yllättäen kun hyvä kohta tuli. Tuli aika hyvääkin pätkää välillä. Muistin myös ottaa ekaks hihnassa seuraamista. Peruasennotki oli nyt vähän nopeempia ku kotona reenatessa (kenties hallin alusta miellyttävämpi Selman takapuolelle.....) Ei oikee mitää valittamista, tykkäsin, jossai käännökses varmaa takajalatki teki vahingos vähä töitä. Takapäästä tuli mieleen että se vähän huolestuttaa kun se takapää meinaa ruveta kääntymään tosi helposti ulospäin seuratessa.

Sit hyppyä. Se oli kyllä päivän paras. Aiemmin Selma on lähteny hypylle sillee ilman mitää kiirettä laiskanpulskeesti mutta nyt se oli jo vähän semmonen innokkaampi. Lähti oikeen kivasti, ei ottanut raville ennen estettä. Osas näköjää jo lopunki ja ties mitä tuleman pitää. Vähä se meinaa töpötellä paikallaan jos pitkitän ennen ku heitän palkan tai kävelen luokse. Ennakoi yhen istumise viereen palatessa vaikka en tod. aikonut istuttaakaan. Viereen palaamisia pitää reenaa paljon erikseen! Tein sitten yhden vauhtihypyn niin että lähdin sen kaa yhtä matkaa ja innostin vielä. Sen jälkeen hyppeli itekseen hyppyä eestaas varmaan viis kertaa ennen ku huomas että niistä ei tullut palkkaa. Pitää tota sitten ennen koetta miettiä että jos muistas taktikoida ja pitää pannasta kii. Marko kielsi reenaamaasta esteen ympäri pyörimistä niin että vaan käskyllä saa hypätä ja muuten saa palkkaa siitä että ei mene esteelle. Ei sillä että toko ja agilityesteistä ny sekas menis mutta samapa tuo..

Sara oli varastanut vissiin vähän Selman reeniaikaa mutta ehdittiin vielä ottaa maahanmenoa, tartti taas vähän apua että jäi ku oli seuraamassa niin pätevänä.

Loppuun vielä paikkamakuut Rokin ja Empun välissä. Olin taas jotenki vähän tyhmä kun meni nopeesti maahan eka käskyllä ja ignooras mun käskytykset muille ja jäiki maahan ja sitten mun oli vaan ihan pakko käydä oikaisemassa. Kun Selma vieläkin vähän kiertyy niiku mun jalan ympärille ja jää sitten mutkalle makaamaan -> pelkkiä sivulta maahanmeno reenejä! Ei se sitten kuitenkaan ottanut itseensä ja makas varsin kivasti ja nätisti lyhyen ajan ja käväisin piilossa. Pysyi hienosti kans maassa käskytykset.

Lopuksi Semppa vielä leikki hallissa Markon kanssa.

semppa seuraa (hihnassa!)

ja seuraa.. (uus tokopanta & hihna :D)

ja ilman hihnaa

liikkeestä maahanmeno

p-makuu

esteen takana kenottaa odottamassa lentävää namia

ja taas..

..vähä reenattiin. sempu pääs humputtelemaan hyvinkäälle agikisoihin ja sara ootteli kotona niin olihan sen kanssa jotain kivaa tehtävä kun tulin Sempun kanssa takas markon jäädessä vielä töihin kisoihin. Oli vielä valosaa (hiphei!) joten mentiin ettimään aurattua "tokokenttää". Meiän hieno valaistu tokokenttä on uusiin taloihin muuttaneiden asukkaiden myötä muuttunut aika täydeksi parkkipaikaksi mutta siinä vieressä oli leveähkö tie. Sai kelvata.

Olen tehnyt päätöksen että ihan oikeasti ruvetaan haukuttomiksi & hyväkäytöksisiksi Saran kanssa. Jos se piippaa niin piipatkoon mutta haukkuminen on ehdoton ei. Ja reeni alkaa jo siitä hetkestä kun koiralle laitetaan panta kaulaan. Mutta en tietenkään voi vaatia siltä jotain mitä sille ei ole aiemmin opetettu ja miten ei ole tehty joten sivistyneet paikasta a paikkaan b siirtymiset pitää opettaa. Kotoa lähtiessä keskusteltiin ulko-ovella vauhtihaukusta ja sen jälkeen tehtiin nätisti kulkemisharjoitusta namilla imuuttamalla rappukäytävässä. (joo kesällä tulee neljä vee :) )Ulko-ovesta sentäs lähdetään useita kertoja päivässä aika siivosti lenkille, että ootan vaan kun päästään keväällä Ojankoon missä oon antanut Saralle joka kerta periksi ja kentälle on menty pää viidentenä jalkana kaahottaen. Kävelymatka aujui jo sitten ihan nätisti, ovesta ulos lähtö oli vaikeinta kun tiesi mitä ollaan menossa tekemään.

Sara odotti "käy siihen"-käskyllä kun rakensin ruudun. Tielle sai hyvin ruudun tehtyä niin ettei ollut edes reunassa kiinni mutta merkille täyttä matkaa ei ihan saanut. Sara osas odottaa tosi nätisti ja hiljaa, katteli kiinnostuneena että mitä teen. Sarkin mielestä kun ruutuun meno on niin huisin kivaa niin piti vähän "kiusata" toista ja tehtiin aluksi seuraamista ruutuun päin. Sara oli ihan varma että ruutuun tässä ollaan menossa ja meinas paristi vähän livahtaa. Pääsin palkkaamaan kun pysyi seuraamassa. Sitten tehtiin sitä ruutua, aloitettiin voi-ruudulla. Meni eka kerralla vähän vinoon, kun näytin kädellä niin korjasi keskelle. Toka kerralla teki samantempun mutta ilmeisesti en ollut ekalla sitten tarpeeksi selvästi ilmaissut että se korjauksen jälkeinen oli se oikea juttu kun pitkästä aikaa päätti tarjota kaikki kartiot vuoron perään. Mulla oli myös uudet matalat painavat kartiot, joilla on keritty harjotella merkkiä muutaman kerran sisällä. Kutsuin pois ja kävin laittamassa alustan. Sitten rupes taas onnistumaan. Maa oli aika epätasainen ja korkeuseroja oli matkan varrella aika paljon, mun oli hirveen vaikea hahmottaa pysäytyskohtaa ja pari kertaa katsoin että nyt se on aivan varmasti takaa yli mutta ei se edes ollut. Sitten tehtiin pari kertaa merkkiä irrallisena. Kerran vein merkille ja palasin itse lähtöpisteeseen ja siitä ruutuun. Nyt lähti tosi makeesti, aiemmin kun tätä on harjoteltu niin kysäs matkalla että oikeestiko, nyt meni oikein varmana. Tehtiin vielä kahdesti kokonainen merkin kanssa niin että kävin palkkaamassa sekä merkit että ruudussa pysähtymiset. Oli hieno. Ja nyt ei muuten kertaakaan huutanut mennessään. Pitää kyllä lisää reenata oikeeta paikkaa ruudussa & korjaamista niin oppis Sara itte korjaamaan sinne sisälle jos/kun mä en oikeen nää...

Sitten taas "käy siihen" ja keräilin merkit ja merkkasin niillä tien toiseen reunaan luoksetulon. Sara oli tosi hyvin odottamassa siihen asti että kaivoin kassista kapulan. Sitten kuului hau-hau ja se ponkas ylös. Uudestaan vaan käy siihen ja leikin kaivavani kapulan uudelleen kassista ja kehuin samaan aikaan. Pysyi. Toi käy siihen toimii nyt niin että yritän opettaa että kun on nätisti odottamssa maassa niin sitten pääsee tekemään, erikseen käy siihen-tempusta ei palkata. Kun en ahnehdi niin ehkä se siitä pikkuhiljaa. Jossain vaiheessa pitäisi ruveta harjoittelemaan että puhun ihan vähän jonkun kanssa ja Sara pysyy silti. Se on sille se vaikein, jos hänet unohdetaan. Tehtiin vähän kapulan kanssa sivulle tuloja, läheltä onnistui piti jättä koira kauemmas ja kun sai tarpeeksi kovan vauhdin ja kovassa vauhdissa jäi taas liian taakse, päästiin korjaamaan. Ohjasin kädellä lähemmäs ja siitä kehut ja uudelleen ja tuli suoraan oikeaan kohtaan. Tehtiin myös pari kapulan taakse kiertämistä, jos joskus tulis semmonen nätti kapulannosto. Semmosella ny ei oo toki niin kiire.. Kun taas tekemisen jälkeen piti käydä siihen ja laitoin kapulaa takaisin kassiin niin tuli uusi hau-hau ja ylös ponkaisu. Toi kapula näköjään on semmonen juttu että ainoot epäonnistuneet maassa odottelut tuli sen kanssa. Sitten taas eikun uudelleen ja kehuin rauhallisesti samalla kun laitoin kapulan pois. Onnistui.

Seuravaaksi tehtiin sitä luoksetuloa. Kokeilin kokonaisena ja taas seisomisessa valui. Oon ihan enttententten ja tekis mieli vaihtaa siihen käsimerkki takaisin. Ekan käsimerkin valui kun kokeilin, tokalla kun yritin näyttää merkin hieman ponnekkaammin niinkuin heittäisin jotain niin pysähtyi pitkästä aikaa kuin seinään. Niitä pari ja sitten maahanmenolla jäikin seisomaan... Pari maahanmenoa irrallisena ja saatiin tehtyä yksi oikein hieno kokonainen. Pysähtyi merkkien kohdille ihan niiku just. Tässä on kyllä aika paljon vielä työtä että sen saa semmoseksi ekalla kerralla onnistuvaksi ettei lähtisi törkeesti turhaan pisteitä.

Sitten tein jääviä sekaisin siellä kartioitten seassa pyörien (vois joskus perehtyä miten se uus idari menee niin sitäkin vois jo harjoitella..) vaikeimmasta helpoimpaan eli i-s-m. Kaikki onnistu, tosin istumisessa autoin kädellä. Palkkasin suoraan oikeasta ja erikseen vielä pysymisestä. Palailin sitten koiran luokse vääriltä puolilta ja kierrellen ja peruuttaen ja juosten ja hyppien. Hyvin pysyi. Näitä sais kyllä reenata useemminki.

Ah, jossain välissä tein oikein lyhyet ja skarpit paikkamakuun ja istumisen niin että vain käväisin piilossa. En tietty nähnyt mitä teki kun olin piilossa mutta muuten ihan hyvikset. Ainakin p-makuussa oli asento sama lähtiessä ja tullessa eli ei kerinnyt vaihtaa lonkkaa. Niin ja palkkailin aina välissä epäsäännöllisesti kiitoksen jälkeen mukana kulkemisesta vasemmalla puolella ja epäsäännöllisesti myös perusasentoon tuloista.

Muuten sanoisin että tosi kiva reeni, mutta, loppuun yritin sitten ottaa seuraamista. Aattelin että ku on tehty jo aika paljon ni ois vähän suurin into pois ni ois tarkempi, keskittys tai jotain. Mutta ei kai voi odottaa semmosta jos ei ihan oikeesti vaan osata. Saahaan joku nolla seuraamisesta varmaan sitte voi-kokees. Pisteitä lähtee: istumisesta hitaassa käynnissä, edistämisestä, pomppimisesta ja loikkimisesta sivuaskelissa, pomppimisesta paikallaankäännöksissä, mahdollisesta piippaamisesta pitkin matkaa. Jos nyt vaan keskittys ja ottas yhen kerrallaan työnalle. Tulee muuten kriisi kun kaikki paits käännökset vasemmalle on törkeen huonoa.. No sivuaskeleet oikeelle on ihan ok, ei poikita ja ei pompi kauheesti ja pääty vielä perusasentoonki ni lopetettiin sitten siihen isojen kehujen kera.

Kotona vielä reenattiin s-m-s kaukoja pienen matkan päästä niin että edessä oli ikkunalastan varsi. Sara ku tajus että tassut pidetää tän vieressä ni pysy tosi hyvin paikallaan, jos sais sen avulla idean tekemisestä. Kun eihän se eteenpäin pyrkinyt avoimen kaukoissakaan. Käsimerkkiä muuntelemalla sain sen tekemään sain sen tekemään nätimmän seisomasta maahanmenon lätsähtämisen sijaan. Se on sitten eri asia että muistanko ja osaanko tehdä samanlaisen käsimerkin toistekin..

Sempulan kanssa tehtiin parkkisreeniä vähäsen. Saatiin aikaseksi kokonainen nouto. Oli pakko kokeilla. Jatketaan osien harjottelulla edelleen mutta kiva tietää että se vähän niiku onnistu jo kokonaisenakin. Tosin Selma kyllä varasti kapulan perään heti kun se osui heitettynä maahan :D Ja lopun perusasento ei mikään täydellinen ollut. Yritin eka käydä korjaamaan mutta muistin sitten muistuttaa itseäni että ei saa vaatia liikoja ja olla tyytymätön johonkin mitä ei oo itte opettanut ees. Ihan lyhyttä paikkamakuuta. Semppa meinas olla vähän häiriöherkkänä. Kaikkialta kuulu ihme ääniä joiden lähdettä se ei nähnyt, ylätalon pihassa vedettiin pulkkaa varastosta lumikasan päällä ja pyörävaraston takana oli pikkupoikia hyppimässä mattotelineellä ja mattotelineen ketjut kilisi. Ja oli jo aika hämärää. Jossain välissä Semppaa sivulle ottaessa se sitten pongas läheisen auton takana miehen joka oli ilmestynyt siihen ihan yllättäen, mä en ainakaan ollut nähnyt mitään ja lähti sitten haukkumaan miestä. Juos täysiä sen nilkoille räkyttämään ja hyppimään paikallaan. Jäin eka suu auki paikallaan kattomaan että täh mihin se läks ja tajusin sitten huutaa Sempan takaisin. Ja sanoa miehelle että sori en ollenkaan huomannut että olit ilmestynyt siihen ja tais koiraki vähä säikähtää... Selma lähti heti mun mukaan ja unohti koko miehen samantien mutta hetken se oli vähän luimuna jotenkin. Kuunteli ja katteli ympäriinsä ja korvat oli jotenkin erilaisessa asennossa kuin yleensä. Palkkasin parista sivulle tulosta ja se muuttu aika normaaliks. Iteltä meni kyllä reenifiilis ja teetin pari askelta seuraamista ja liikkeestä maahanmenoa (onnistu ekalla ilman apuja vau!) ja lopetettiin siihen. Selma oli varmaan unohtanut koko miehen mutta mua kyllä jäi vaivaamaan. En varmaan sitten uskalla reenata sen kanssa ilman hihnaa tossa parkkiksella jos se voi vaan tolleen lähteä. Ei Sara ikinä lähtis mihinkään namitaskun luota... Tai sitten pitäs pitää omat silmät auki vähän paremmin. Ja selkeesti tarvitaan todellakin häiriöreeniä kun se reagoi noin voimakkaasti. Voi huoh. Mutta hyvähän se on saada selkeä muistutus häiriöreenin tarpeesta...

tokoloman loppu

Saran melkein kuukauden mittainen lajiloma loppui tänään kun oli halliryhmän reenit joihin jopa onnistuttiin pääsemään aikataulullisesti. Pakkasta oli jostain taas kehittänyt kivat viistoista astetta joten aika näpit jäässä sai olla vaikka hallissa joku ilmapuhallin systeemi mukamas onkin.

Kuten vähä etukäteen aattelinkin niin Sarkki oli aika intona ja haukusta keskusteltiin vähä useempaan otteeseen. Lähinnä ootellessa ja sillon kun sillä ei oo mitään nimettyä tekemistä. Harjoiteltiin moneen otteeseen kun oli aikaa niin käy siihen tekemistä, yhdellä haukkui mutta varmaan 8 onnistui joten ihan hyvin sekin.

Aluksi tehtiin kahden minuutin paikkamakuu. Kehään mentiin tosi nätisti hihnatta ja juoksutarkastus sujui hyvin. Paikkamakuuseen Sara jäi nätisti ja mitä kurkin niin aluksi näyttikin otsi hyvältä ja skarpilta, sitten vaihtoi lonkka-sentoon ja kääntyi samalla snadisti vinoon piiloa kohti. Se oli reilun minuutin kohdalla. Eli jos nyt yritän tehdä niitä makaa liikkumatta harjoituksia jatkossa niin minuutti on ehdoton maksimiaika. Mutta aika hyvis kuitenkin pitkän loman jälkeen, ei äännellyt jee! Perään tehtiin kaksi lyhyttä paikalla istumista. Ekalla jäin riviin seisomaan ja tokalla kävin kääntymässä piilossa. Jäi aika kivasti stay-käskyllä. Ja istui kivalla ilmeellä. Toisella kertaa ohi kävellessä siirsi toista tassua, palkkasin ja vapautin normaalisti, koska istumisestahan tässä palkattiin ja otin sitten vielä nopeasti yhden istumisen jossa vain kävelin vähän matkaa pois ja takaisin ohi ja palkkasin liikkumattomuudesta.

Itsekseen tehtiin siinä liikkeestä istuminen ja onnistui kerrasta joten ei sitä sen enempää. Ajattelin vaihtaa jäävin seuraamiskäskyn mennään-käskyksi seuraa-käskyn sijaan niin koira sitten (joskus vuosien päästä..) siellä evl:ssä tietää mikä liike on tulossa kun ei saa enää valmis-sanalla viritellä. Mennään toimi yhden kokeilun perusteella ihan hyvin.

Seuraaminen seuraamisena oli vähä huonohkoa, edistystä ja semmosta. Vasemmalle kääntymiset ja ympyrät toimi kivasti. Perusasennoissa meinas jatkaa eteenpäin ja teki loikan sivulle. Siis siinä kun ittekseen vähä puuhasteltiin. Tein aika lyhyitä pätkiä, pitäs tehdä vielä lyhyempiä ja ihan sellaisia että se palkkaa tulee heti siitä kun on lähtenyt mukaan seuramaan, niissä lähdöissä kun on ollut välillä vähän ongelmia.

Sitten sitä hyppynoutoa, tehtiin matalalla esteellä kun oli kylmä. Ei Sara ole kyllä tokoesteen kanssa tehnyt mitenkään erilailla millä korkeudella vaan. Tehtiin ekana yksi kokonainen käskytetty, hoksasin että eipä oo tehty ko. liikettä vissiin ikinä käskytettynä että en tiedä ennakoiko Sara, no ei se ainakaan nyt eka kerralla.. Teki varsin hienosti, mun heittokin oli ihan kiva, kapulaan hyökkäs vähän semmosella syöksyllä mutta syöksykööt..takas tuli kovaa esteen kautta ja istu snadisti taakse, se ei ehkä vielä osaa arvioida missä kohti jarruttaa että osuu sivulle. En silti raaski käydä korjaamaan ja mussuttamaan jostain perusasennossa kun itse liikkeenä on se hyppy ja nouto ja hyppy takaisin.. kai sitä erikseen pitäs reenata.

Välissä harjoteltiin lähinnä hiljaa sivulla istumista ja oottelua. Yritin tehä vähän s-m-s kaukojumppaa mutta ei se ny oikee oo valmis olkkarista muualle siirrettäväks. Ne tassut pitäs varmaan liimata maahan ettei ne siirtyilis. Seisomasta maahanmeno tosin on nyt alkanut vähän useammin onnistua oikealla tekniikalla. Musta kyllä tuntuu että vaikka kuinka opettaisin tekniikka niin sitten joskus siellä kokeessa se varmasti läsähtää maahan täysiä just samoin kun on aina tehnytkin, tai sitten jää makaamaan pylly pystyssä etupää maassa.

Tehtiin vielä luoksetuloja kun loppuun jäi aikaa. Tein kokonaisen voi-luoksetulon. Seisominen odotetusti valui, maahanmeno oli koutsinkin mielestä hyvä. Seisomisten kanssa saatiin neuvoksi vaihdella sitä kohtaa missä se tapahtuu, ihan alussa, välillä ihan lopussa jne. Tuntui kyllä toimivan kun oli tehty jo kaksi kertaa niin että pysäytin ihan heti niin kolmannella Sara pysähtyi aika skarpisti. Läpijuoksu näitten jälkeen oli sitte semmosta himmailua että..

Nyt on sitten vuoden reenit avattu. Oon keksinyt hyvän tekniikkareeniajan. Töistätuloreenit. Selman kanssa ollaan niitä jo aloteltu. Sara pääsee nyt sitten reenaamaan kaukoja ja sivuaskeileita ja käännöksiä paikallaan sekä kapulanpitoja päivittäin töitten jälkeen. Eli sisällä reenataan kaikkea mälsää ja ulkona sitten kivoja asioita. Se mitä lomailla on salaa kokeiltu niin avain edes snadisti onnistuneisiin harjoituksiin joissa pitäs koiran olla edes vähän rauhallinen tuntuu olevan "ei niin kauheen hyvät namit".

selman tokoviikko

Alan olla vakaasti sitä mieltä että mitään mun oijjoivoivoi kun ei me osata ongelmia ei ois jos reenais. Saran vikalla lomaviikolla tsemppasin ja tokoiltiin Selman kanssa harva se päivä ja useempana päivänä jopa useempi reeni. Töistä tullessa tehtiin metallikapulan nostoja. Muutamassa päivässä nostoista jaloistui metallin kantaminen ja sivulle tuleminen & istahtaminen kapula suussa(!). Näitä ei tällä tavalla voi montaa sisällä tehdä kun täällä ei "ihan" ole tilaa tulla täydellä vauhdilla, ettei pääse oppimaan että hitaampi vauhti on liikkeeseen kuuluva asia. Selma on kyllä oikeestaan aika kiva tehdessään, se on hirveen tarkkana, siitä näkee että se miettii koko aika. Mun tyyliin sopii paremmin säheltävä Sara mutta Selmasta ois ihan oikeesti varmaan helmpompi saada semmonen kymppejä kokeesta repivä koira kun vaan opettaa sen irtoamaan. Sisäharkoissa huomattiin myös että Selma ei kestä häiriönä Saraa, se antaa seuraamispaikkansa pois jos Sara vähän tunkee.

Keskiviikkona otettiin Selman uusi tokopanta & hihna (joulupukki toi ne vähän myöhään), pitää nyt Selmallekin opettaa että tämä hihna meinaa näitä asioita ja mentiin ihan ulos asti reenamaan.Oltiin omalla parkkiksella, pitäisi ruveta Selmankin kanssa ruveta käymään samalla lailla suunnitelmallisesti vieraissa & uusissa reenipaikoissa kuin Saran. Olen aika ylpeä itsestäni: muistettiin ottaa hihnassa seuraamista! Semppa oli ihan hyvä. Se ei ollut hihnan kanssa lenkillä niinkuin Sara mielestään aina on. Toisaalta ollessaan yksin lenkilläkin niin Selma lähinnä kävellä sipsuttelee ihmisen jalan vieressä nätisti (Saran mukana ollessa se vetää kuin mikäkin höyryveturi). Ihan yhtä hyvi tai jopa vähän paremmin se sujui kuin Saran seuraamiset alokkaan kokeissa. Tosin ei ollut liikkuria ja osasin tehdä käännökset luonnollisesti. Vasemmalle käännös on edelleen tosi huono. Selman olkkarireeniin pitäs ottaa takapäänkäyttö harjoitukset. Oikealle käännös on kiva. Istahtamiset edelleen tosi hitaita, mutta kyllä se istuu kun on miettinyt aikansa.. Tein seuraamiset & koko reeniin niin että palkka tuli aina vasta liikkeen jälkeen taskusta. Tosin lopetettiin seuraamisia välilä kesken suoran ja välillä istahtamiseen. Tolla palkkauksella hyppiminen oli aika minimaalista, mitä ny välillä roikkui hampaineen mun hihassa. Se on ihan söpöä, saa roikkua.

Paikkamakuu, päässälaskulla 30s. Muistin että oon palannut näihin lyhyisiin onnistuneisiin hyvä mä! Onnistu. Selkeesti vaikeinta on se että luokse palatessa makais vielä senkin jälkeen jos oon palkanut maahan. Tehtiin erikseen viereenpaluita niin että palkkasin monta monta monta kertaa putkeen. Alkoi pysyä, ei noussut etupää jo vähän koholle joka kerta ku kumarruin, hyvä hyvä. Tätä on reenattava jatkoa varten että reenaminen ois helmpompaa että pystyy ylipäätään välissä palkkaamaan ilman että se palkka vapauttaa.

Luoksetulossa nousi seisomaan kun olin kävelemässä pois, seisoi paikallaan. Palasin eleettömästi luo ja uudelleen istumaan ja palkkaa odottamisesta. Sitten erikseen yksi luoksetuloa. Sivulle tulo oli ihan nätti jo. Häiriönä meillä oli talonkulmalla tosi kovaääninen kaivuri siirtämässä lunta kuormuriin että ehkä Sempu oli vähän epävarma yksin istuskellessaan keskellä parkkista.

Tehtiin sitten välissä vähän kapulareeniä ulkona jo. Pari nostoa ja sujui hienosti, nousin ylös, sujui nostot. Kapula suussa istahtamisia, sujui hienosti. Kerran niin että kädellä ohjasin sivulle ja istahti siihen. Onnistui. Lopetettiin siihen. Taitava Sempula!

Loppuun vielä liikkeestä maahanmenoja. Osas! Eka käskystä! Ilman apuja! Palkkasin samantien menemisestä, tehtiin toistoja niin että välillä palkkailin kauempaa, välilä sivulle palaamisesta ja välillä taas suoraan maahanmenosta. Oli superhieno.

Hyvä reeni! Taitava Selma! Näitä lisää!

Sararkin oli taitava tiistain schapehallivuorolla. Tekivät hyppykoulun läksynä viiden esteen perussarjaa. Olin toisessa päässä laittamassa nakinpaloja alustalle. Sara kävi paristi jo alustalla ja sitten yhdellä kerralla se olisi halunnut lätkiä sitä tapansa mukaan tassulla että namia nyt heti tämä onkin kosketusalusta eikä namialusta. Namia ei tullut niin Sara nappas alustan nätisti suuhun ja hyppäs sarjan takas päin ja meni Markon eteen alusta suussa "tää ei toimi, tähän ei ilmesty nakkia"-näköisenä. Hassu koira.

tiistain tokoreenit

On se kyllä hyvä kun on oma hallivuoro. Tulee reenattua. Saran lajiloma jatkuu joten se joutu rassu jäämään kokonaan kotiin. Olin siis pelkän Sempan kaa. Marko kuvas videolle niin saan jotain analysoitavaa ja kehityskohtia omaan toimintaan tulikin PALJON.

Pitäs opetella tota videon editointia niin vois tehdä semmosia koostevideoita. Kameran mukana tuli ohjelma mutta sillä ohjelmalla meidän muka tehokas kone ei sitten osaa pyörittää videota, näyttää silleen nykäyksittäin. Ääh.

Tehtiin ekana alohyppyä. Videolta katottuna vähän vaivaava asia on kun hieman ennen estettä Selma vaihtaa raville. Sillä ei ole mikään kiire hypätä. Niiku sillä ei oo ikinä kiire missään mikä kohdistuu poispäin musta. Vois varmaan muistaa ottaa vaikka jotain isolle namikupille hyppäämisiä. On oppinut kääntymään kivaan kohtaan esteentakana (ei niin sivussa kuin Sara) ja pysähtyy myös kivasti käskystä. Käytin näköjään välillä käsiapua pysähdyksen tehostamisessa. Aika lähelle estettä se jää mutta niin jäi Sarakin. Sitten se seisahtuu periaatteessa puoliksi itestään mutta mun seiso-käsky saa sen osalla kerroista teputtelemaan ja asettelemaan jalkoja muka paremmin. Palkkailin tekemisten välissä paljon siitä kun piti kehujen jälkeenkin muhun kontaktin ja lähti mukaan yms, tuolla hallissa tuppaa olemaan aika paljon nameja maassa (paits ei ehkä schapejen siivousvuoron jälkeen) niin jos oppis jo nyt että on kannattavampaa hengata mun kanssa kun ettiä jotain jämäpaloja.

Erikseen tehtiin esteentakana seisomisia ja oli niin hyvä ettei montaa sitten tehtykään. Muistin lopettaa onnistumiseen. Yks jalka liikahti vähän siinä kohti kun palkka oli jo nenän vieressä tulossa. Mä kyllä kävelen vähän silleen liiotellun hitaasti, pitäs muistaa reenata ihan norminopeudella..

Tehtiin kaks paikkamakuuta. Toinen junnujen kanssa ja toinen sitten Rokin kanssa kahelleen ihan lopussa. Ensimmäisessä oli häiriötä ja tohinaa. Paikkamakuuharjotuksissa ois kyl nyt palattava vähän taaksepäin ja tehtävä onnistumisia. Se makas tosi hyvin ja mietin että hitto nythän me saadaan hienosti täys kaks minuuttia isossa häiriössä mutta ei ois pitänyt ahnehtia. Nous ylös. Oon myös päätellyt että se kun käy välillä palkkaamassa niin Selmalle tulee siitä vähän semmonen "sain jo palkan tää ei oo enää niin tärkeetä" fiilis ja se alkaa helposti lipsumaan ja on herkempi nousemaan ylös kuin ennen palkkaa. Siispä tästä eteenpäin ainoastaan lyhyitä onnistumisia vaihdelleen etäisyyttä ja pidentämällä aikaa pikkuhiljaa ja hillitysti. Toinen paikkamakuu jossa oli vähemmän häiriötä sujui paremmin, kerkes se siinäkin kerran ylös nousemaan. Kävin kahdesti piilossa kääntymäss, sen suhteen ei ihmeitä. Selma usein kotosalla saattaa makoilla ja nukkua täydellisessä down-asennossa joten vähän kyllä hotsittas opettaa se olemaan koko aika down jo aloon mennessä. Nyt se on vähän semmosta että laittaa itse pään maahan ja kun jotain kuuluu tai näkyy niin nostaa sen tarkkaillakseen. Jos nyt ottas sisäreeniin sen harjottelun ja kattos päästäskö ehdottomassa pään maassa pitämisessä kuinka pitkälle.

Ainiin ja ennen paikkamakuita tehtiin luoksepäästävyys, Marko oli tuomarina. Ihan kivasti pysyi, roikotin toki namissa. Marko käskytti monta kertaa, hienosti meni maahan vasta omalla käskyllä. Ylösnousua puolestaan ennakoi mielellään jos olen luoksepalatessa palkannut jo maahan niin Selman mielestä homma on suoritettu ja nousee herkästi ylös. Jos en palkkaa maahan niin pysyy paremmin.

Leikittiin Sempan kanssa välissä sitten taisteluleikkiä lapasella ja sen jälkeen mulla olikin aika pomppiva koira. Reenin suunnittelussa vois taas vähän miettiä että leikittääkö sitä koiraa ennen seuraamista ja kapulareenejä.

Tehtiin temppua jossa Selma nostaa kapulan lattialta ja antaa sen mun kämmenelle kun ojennan käteni kämmen auki. Olin eka kyykyssä ja nousin siitä pikkuhiljaa seisomaan. Videolta kauheeta katottavaa on tapa jolla otan sen kapulan koiran suusta, ihan ku törkkäsisin sitä kuonolle sillä kädellä. Aika paljon myös ojennan kättä koiraa kohti, vois pikkuhiljaa ruveta ottamaan niin että se kapulan ottava käsi on lähempänä mua. Osaa aika kivasti myös kierrellä ja kaarrella kapula suussa ja käsiavulla saa sivulle mutta vieläkään ei ollut oikea aika sen sivulle kaartamisen & istumisen yhdistämiselle. Istuminen kapula suussa oli muutenki nyt vähän tavallista vaikeempaa. Onnistu kun vaihdoin käden jolla näytin istu käsiapua siihen jolla en ottanut kapulaa.

Seuraamista. Liikkuri oli vähän nopsakkana ja ei kysellyt onko ohjaajat valmiina. Tehtiin Päivin ja Empun kanssa vierekkäin samalla käskytyksellä niin että oli varmasti häiriöö. Videolla sanon muuten myös että "muistuta marko että harjottelen joskus seuraamista hihnassa" ja kyllä ois syytäkin, en kai ajatellut toistaa samaa kuin Saran kanssa että ei harjotella ikinä hihnassa seuraamista kun musta on ärsyttävää ku on kädet täynnä tavaraa ja sitten mennään kokeeseen ja koiralla ei oo oikein hajuakaan siitä että mitä tapahtuu että ollaanko nyt lenkillä vai mitä kun on hihna.Videolta näky pätkittäin ihan hyvää seuraamista, mutta ne pätkän on valitettavan lyhyitä. Pysähtymisten perusasennot on edelleen ihan hukassa. Jos teen yhden askeleen seuraamisia niin ne onnistuu, sitä pitemmissä pitää miettiä, menee yli, pitää peruuttaa, pitää kiepata, pitää hyppiä tms. Oikealle käännökset, myös täyskäänökset on semmosia että ne kelpaa sellasinaan, ei pal tartte parantaa, aineskaan aloa ajatellen. Vasemmalle käännöksiä ei oo oikei nähtykään. Juostessa pomppii, mutta riippuu paljon siitä mitä vauhtia mä juoksen että miten onnistuu. Sanna joutuu pyytämään liikkuria hidastaan, entäs jos me mennään Pörstille, voiko siellä pyydellä hidastamaan, ei voi, pitää opetella toimimaan.. Maassa oli oma nakinpalaki ja kerättiin se vasta seuraamisen jälkeen (!) että ei Selma ihan niin siivousintoilija oo ku Sara :)

En kyllä tajuu tota istumisen hukkaamista. Yritin palata alkeisiin ja tehdä namilla imuuttamalla niinkuin se on opetettukin mutta videolta näkyy kun Selma vähän niiaisi takapäätä ja tuijottaa vaan sitä namia. Onko tää samaa että kun seuraamisen yhteydessä ei voi tehdä jääviä? Seuraamisen yhteydessä ei voi tehdä mitään muuta kun seurata? (ja pomppia) Lopetettiin yhteen onnisutmiseen ja siitä sitten palkkaa ja hirveen kauheen isot kellittelykehurapsutukset.

Tehtiin vähän käy siihen - odottelu reeniä. Sen jälkeen kokeilin kuinka down toimisi hallilla. Ei se toiminut. Mutta Selma tarjos sammakkona makuuta yhdistettynä hännänheilutukseen ja päänkallisteluun. Hassu koira.

Sitten lopuksi kaukoja, hyvä että ne tuli videoitua niin en ookkaan niin tyytyväinen kun olin. Täytyy kyllä sanoo että Selma tekee tosi hienot maasta ja istumasta seisomaan nousemiset. Harjoteltiin siis vaan avon kaukoja mutta Selman mielestä saatto olla muutakin kyseessä, ei voi tietää. Mutta sen etujalat paikallaan takajalkojen taaksepotkasu istumisesta seisomaan noustessa on tosi hyvännäkönen. Jos vaihtas kun tässä vielä aikaa on nin kaiken etujalat paikallaan tekemiseen, jos se on koiralle helpon oloinen tapa luonnostaan niin miksipäs sitä muuta yrittämään. (saran kanssa en nyt oikeen oo vieläkään päättänyt. Kai se saa tehdä m-i-m vaihdot niinkuin on tehnytkin kun osas ja kun loma loppuu nin reenataan se m-s-m kaikki jalat paikallaan ja mietitään sit sitä istumista..) Semppa teki myös oikein hienoja maasta seisomaan nousemisia missä kaikki tassut oli paikallaan ihan oppikirjan mukaan. Ehkä se halus näyttää videolle että kato mitä osaan? Videolta löytyi myös seisomasta istumaan käyminen etujalat täysin paikallaan, täähän on Saran mielestä ihan mahdoton, ei semmosta voi tehdä, tosin Saran mielestä on muutenkin aika mahdotonta pitää niitä jalkoja paikallaan.. Selman kaa kaukoissa paljon reenattavaa ois myös kestossa ja siinä että pitää sitten sen vikan asennon kun kävelen luokse. Toki en oo vielä ees täydestä avo pituudesta kokeillut kun yhtä yksittäistä vaihtoa. Niin ja siitä että sieltä maasta noustaan ylös, on välillä vähän epävarma että saako nousta vai onko tää joku paikkamakuu häiriö (pitää muistaa hyvät ja selkeät virittelyt & rutiini!). Paras oli kun pysyi  istumassa kaksi mun maahan käskyä ja meni sitten hallin toisesta päästä kuuluvalla Kaisun maahan-käskyllä. Selmalle pitää ehdottomasti olla käsiavut, se kattoo niitä paljon enemmän kuin Sara. Ja jos mun käsiapu ei oo oikee niin se tekee sen miltä sen mielestä mun käsiapu näyttää sanoin mitä vaan. M-i vaihdoissakin on kyllä hiomista.Teetän nyt sen avon Sempallakin tolla maahan-istu takapää paikallaan mutta jos se etupää paikallaan tuntus noitten hankalampien vaihtojen kanssa helpolta niin sama se on yrittää tota opettaa uusiks. Ois aineski vähän vaihtelua siihen mitä Saran kanssa tehdään.

Ainiin ja tuossa viikolla kun Sara tokolomalainen vahingossa kokeili uutta joululahja metallikapulaa (pienempi ja painavampi) niin Semppa yllätti ja näytti että osaa nostaa metallikapulan maasta ihan niiku muovisenki. Vau! Se on kiva että jossain edistytään mutta kun pitäs sinne alokkaaseen päästä joskus?! Tavote ois maaliskuussa mutta saas nyt nähdä. Tällä reenitahdilla kun on reenattu useampi kerta viikossa niin ehkä voiskin.

tavoitteet vuodelle 2011

Otsikko vois ehkä pikemminkin olla tokotavoitteet kun siellä ne mun tavoitteet lähinnä on ja en viiti markon puolesta kuiteskaan kirjottaa agitavotteita.

Sara

Tulokselliset tavoitteet:
-VOI1
-ehkä TK3, riippunee vähän millainen fiilis sielä voi:sta tulee

Sannan tavoitteet:
-järkevää ja loogista reenaamista, suunnitelmallisuutta, korkea onnistumisprosentti

Osallistumistavoitteet:
-toivottavasti mahduttas/päästäs seuran SM-joukkueeseen
-schapemestiksiin
-koulutuksiin, koulutuksiin ja vielä vähän koulutuksiin!

Osaamis-/oppimis- ja reenitavoitteet:
-paikallamakuu varmaakin varmemmaksi, lyhyitä harjoituksia, pyritään minimoimaan asennonvaihdot. levottomuus pois kokonaan. paljon häiriöreenejä, vierestä lähteviä koiria, istuvia koiria, ihmishäiriöt, liikkurit, muut mekkalat, ovet, huutelut yms. yms. Sivulta maahanmenoja vois hioa niin että oisivat joka kerta 100%:n suoria. Liikkeen lopun reenausta jatketaan niinkuin on tehtykin että pitkitetään sitä sivulla istumisaikaa ennen palkkaa. Yhdistetään myös niin että istuminen mukaan ja ei palkkaa välissä. Pitäis myös päästä paljon harjottelemaan ryhmässä yksitellen maahanmenoja ja naapurin käskyn ignooraamista. Tätä voitas reenaa vaikka kotona Markon kaa niin että Marko huutelee käskyjä ja jos ei tottele niitä niin palkkaan :)

-paikalla istuminen, jatketaan onnistuneita harjoituksia, mukaan häiriöitä, etenkin niitä vieressä makaavia koiria.

-seuraaminen, reenataan PALJON, reenataan ONNISTUMISIA, reenataan kotona sisällä pikkutarkkuutta. Paljon reeniä sivuaskeleissa, käännöksissä paikallaan, hitaaseen käyntiin semmoinen fiilis & osaaminen ettei tarttis äännellä. Ääntelyn kanssa huomio omaan olotilaan niin että en tahtomattani viestitä koiralle että mäkin olen ihan hermona. Reenaamisen suunnittelu niin että sen ei tartte äännellä. Paljon myös temponvaihtoreeniä ja lähtöpätkää joka nyt on ollut välillä vähän huono. Seuraamista häiriöissä! Tavoitteena että vuoden loppuun mennessä osataan seurata vaikka maa ois täynnä nakkeja.

-jäävät, uuden idarin opettelu. Liikkeestä istumista reenataan etenkin ennen tulevia kokeita, siinä ny ei ole mitään ihmeitä onneksi ollut sen jälkeen kun sen oppi

-luoksetulo, tehdään siitä yhtä hyvä kun se avon oli ennen kuin pilasin sen. Jotenkin keksittävä että miten sen saa pysähtymään suullisella käskyllä heti eikä viiveellä.

-ruutu, jatketaan evl-ruudun harjoittelua, pidetään yllä into & vauhti, tehdään vaikeutettuja harjoituksia ja korjaamisharjoituksia. Muistetaan reenata myös loppuosaa ja ruudussa makaamista.

-hyppynouto, reenataan vinoja palautuksia ja Sanna reenaa sitä kapulan heittämistä niin että ois ees toivoa että ihan joka kerta vinoille palautuksille ei oo tarvetta. Reenataan erilaisilla alustoilla. Reenataan metallilla. Reenataan niitä kapulan kanssa sivulle istumisia. Muistetaan jatkaa pitoharjoituksia kotona. Ja muistetaan jatkaa kapulan taaksekiertämisharjoituksia.

-metalli, ei yritetä tehdä koiran jo kivasti osaamasta asiasta liian vaikeaa unohtamalla että on pakkasta -15 ja pyytämällä tuomaan jääkylmää kapulaa.. Yritetään pitää huoli että minkään näköistä inhoa ei pääse syntymään vaan yritetään pitäytyä siinä Saran -kapula ku kapula yhtä kaikki-mielentilassa. Reenataan erilaisilla metalleilla!

-tunnari, jatketaan reenejä vasta kun lumet sulaa. En usko että tällä olisi kiire että pitäisi lumessa kokeilla kun jäi niin hyvään vaiheeseen syksyllä. Kun sitten jatketaan niin muistetaan aloittaa vain oman piilotuksilla. Erikseen jatketaan myös tunnarin pitoharjoituksia.

-ohjattu, opetellaan lisää ja yhdistetään osat. Jatketaan merkin vahvistamista niin että se on aina hieno ja suora niin ei tuoda vinotuksella ongelmia

-kaukot, reenataan niin maan paljon! Kun Saran tokoloma loppuu niin aloitetaan jokailtainen olkkarikaukoilu ja harjoitellaan tekniikkaa. "vahingossa" lenkillä kokeilin niin nyt se on oppinut itekseen s-m-s vaihdot niin että jalat ei liiku. Eli suurimman työn alla ois s-i-s. Siinä onkin sitten hommmaa. Muitakin reenataan edelleen niin että niissä tekniikka ois superhyvä ja pikkuhiljaa saadaan matkaa.

-muuta erityistä, tehdään paljon reenejä joissa en palkkaa ihan koko aika ihan kaikesta, tai siis niitäkin tehdään paljon mutta yritetään mahduttaa joukkoon niitä missä tehdään yksi liike kokeenomaisesti, tai kaksi liikettä ja liikkeenväli kokeenomaisesti jne. Esim. kerran viikossa kokeenomaisesti ainakin pari liikettä ja muuten sitten kaikki onnistuu reenejä. Lentsun mukaan :). Jatketaan liikkeenväleistä palkkaamista. Pyritään reenaamaan paljon häiriössä. Kun kevätkausi alkaa niin mennään Ojankoon aina kun siellä on kisoja viereisellä kentällä. Etsitään uusia hyviä reenipaikkoja ja eri alustoja. Tehdään semmosia ajetaan uuteen paikkaan ja tehdään kokeenomaisesti ainakin paikkamakuu-reenejä. Kierretään keväällä kaikki möllikisat missä on voi-luokka. (voi toki olla ettei oo paljon kierrettävää)

-temputellaan. opetellaan uudelleen se unohtunut selän kautta maassa kierähtäminen, opetellaan takaperin sivulle peruuttaminen. opetellaan sammuttamaan valot tai jotain muuta hyödyllistä

-jatketaan pallopalkan opettelua. Tai siis sitä että lentävän pallon palautuksesta tulee nami.

-jatketaan reenipäiväkirjan pitoa.


Semppa

Tulokselliset tavoitteet:
-ALO1
-AVO1
-en nyt oo ihan varma. toisaalta haluisin sempun yhellä ykkösellä per luokka eteenpäin, mutta toisaalta haluisin sille koularit niin voitas kilpailla Esson Kivestä :)

Sannan tavoitteet:
-järkevää ja loogista reenaamista, suunnitelmallisuutta, korkea onnistumisprosentti. Sempan kanssa erityisesti että reenataan useammin, useita kertoja viikossa.

Osallistumistavoitteet:
-epävirallisiin kokeisiin sillä asenteella että tavoitteena ei ole hyvä tulos vaan onnistunut koeharjoitus. Eli vaikkapa ylläripalkkaa pari kertaa.
-viralliset kokeet, vuoden aikana alo ja avo
-schapemestiksiin
-koulutuksiin

Osaamis-/oppimis- ja reenitavoitteet:
-kaikista isoin tavoite on jotenkin opettaa sille irtoaminen, oon ihan sormi suussa sen asian kanssa kun Selma ei tahdokaan juosta namikupille tottakai täysiä niin kovaa ku jaloista lähtee niinku Sara tekis. En tiiä kokeilen seuraavaks varmaan ruokakupille hetsaamalla, siihen se on sentäs ihan hulluna. Ja nyt kun kaks vuotta on ruokakupilla odotettu ja maattu ja istuttu paikallaan tai tultu sivulle niin johan sen vois sössii...

-paikallamakuu varmaksi ja häiriöö kestäväksi, minä vapautan ei Selma itte sitten kun siltä tuntuu. Eikä Selma itte sillon ku naapuri/liikkuri/kuka vaan sanoo. Jatketaan piilossa käynti harjoituksia onnistuneina. Jatketaan myös paikallaistumisharjoituksia. Paljon reeniä myös nopeissa ja suorissa maahanmenoissa. Paljon reeniä niin että ei ennakoida sitä maahanmenoa..

-seuraaminen, käännökset pitäs oppia, erityisesti vasemmalle käännös on hankala kun takapään käyttö on aika olematonta, sitä pitää reenata paljon! Seuraamisessa pitäis reenata käskytettyjä kokeenomaisia pätkiä. Pitäisi tehdä suunnitelma että miten reagoin niissä kun Selma seuraa hienosti ja päättääkin lähteä muualle. Että ois aina sama tapa eikä niin että joskus pyydän jatkamaan ja joskus lähden toiseen suuntaan ja palkkaan kun korjaa ite. Ehkä ois parempi opettaa se korjaamaan ite. Paljon häiriöreeniä seuramaamiseen, myös niitä missä liikkuri sanoo ja me ei tehdäkään niin, ennakointi pois.Voisi jo tässä vaiheessa muistaa harjoitella pikkuhiljaa sivuaskelia, käännöksiä paikallaan ja hidasta käyntiä, ois mielenkiintosempaa Sempallekin.

-jäävät, Sannalle intoa reenata näitä. On OHJAAJAN VIKA jos koira ei opi. Sannan pitäs ymmärtää että Selma ei oo Sara. Jos toinen oppii asiat kerrasta niin pitää pystyä mukautumaan siihen että toinen välttämättä ei ja toimia sen mukaan. Jos vaatii enemmän reeniä ni sitten reenataan enemmän. Ja niitä onnistumisia! Nyt meillä on menossa maahanmenokuuri. Tehdään eka vaikka pari viikkoa sitä ja sitten pari viikkoa seisomista ja sitten kun ne rupee onnistumaan niin kuuntelureeniä. Ehkä joskus kesän jälkeen voitas jo sitä istumistakin harjotella..

-nouto, osien vahvistaminen ja noudon kasaaminen, pikkuhiljaa mukaan myös puukapulaa, muovista ei oo purtu yhtään ja pito on tosi nätti. Keväämmällä metalli tarjoomisen kautta. Tunnarireeniä ja oman piilotusta voitas kanssa sitten nurtsin kasvaessa jatkaa, syksyllä tehtiin pari ja oma löytyi ja tuli mulle asti.

-kaukot, samalla kun Sara reenaa kaukoja niin muistan reenata Selmankin kanssa kaukoja. Sen asennonvaihdot on luonnostaan aika paljon rauhallisemmat kun Saralla ja se ei hypi pompi ja sinkoile niin sen kanssa sentäs joku asia tuntuu helpommalta kun Saran. Tavoitteena olla sitten aikanaan voittajaan menossa niin että ne kaukot ei oo se varma huonojen pisteiden liike...

-hyppy, pitäisi vahvistaa irtoomista ja halua hypätä pois mun luota. Pitäisi vahvistaa esteen takana seisomista ilman sitä kauheeta tassuttelua. Pitäisi vahvistaa sitä että este hypätään vasta käskystä eikä nollata liikettä ennen kuin se on alkanutkaan.

-pidetään reenit mielenkiintosina ja tehdään muutakin kun hinkataan alokasta. Mutta kun tehdään muutakin niin Sanna miettii tarkkaan että miten saadaan aikaiseksi ne onnistumiset Selmalle eikä yritetä jotain tietylla tapaa siksi että "niin Sara toimisi". Minimoidaan tilanteet jossa Sanna ajattelee että kyllä Sara olisi osannut. Kaikenkaikkiaan ajatellaan Selmaa Selmana.

-liikkeiden välejä reenataan paljon niin että ne on jo alokkaaseen mennessä hienot!

-opetellaan temppuja. Tassunanto, tastas, jalkojen välistä pujottelu yms turhaa hubailua. Ettei Selmasta ihan tosikko tuu.

-jatketaan reenipäiväkirjan pitoa