Saran kanssa on sitten actionia ollut enemmänkin. Vaihdoin treeniryhmää elokuun lopulla, kun itselläni alkoi iltakoulu (hitto kun tollaiset haitta harrastamista) ja sitä on aina maanantai ja keskiviikko iltana. Harmitti kyllä kovasti kun jouduin Sanna Toivolan ryhmästä siirtymään pois, oli siinä toinenkin syy, eli se ryhmä aikoo treenata läpi talven ulkona, ja minä en oikein viitsi lähteä koiraa kiusaamaan jäiselle radalle, sattuu vielä jotain. Varman päälle. Pääsin sitten lauantairyhmään joka treenaa joka toinen viikko Agility akademian hallissa Kivistössä. Sellainen vanhaan kasvihuoneeseen tehty agilitykenttä. Aika pehmeä hiekka-alusta siellä on. Tila on jaettu puoliksi ja puolikkaasta puolet on aina meidän ryhmällä ja toisella neljänneksellä on toinen Hskh:n treeniryhmä samaan aikaan.
Syyskuussa sitten startattiin Saran kanssa kisarintamalla, tosin epävirallisissa kisoissa. Kahdet Ojanko cupin kisat ehdittiin käymään (kolmas jäi väliin, ylläri, koulun takia) ja molemmissa kisoissa otettiin kaksi starttia. Eka kisat meni aika hyvin. Eka startissa vielä vähän haettiin kisafiilistä ja jolkuteltiin jotenkuten. Toka starttiin sitten haettiin Saran kanssa hyvä vire, ja vetäistiin nollarata ja sijoitus kolmas! ja startteja oli kumminkin yli 30. eli todella hyvin meni se.
Toinen kisa oli sitten parin viikon päästä. Saralla alkoi ilmeisesti juoksut lähenemään, kun alkoi kovasti hajut kiinnostaa. Eka lähdössä otettiin väärä rata, kun en varmistanut persjätössä aalta Saran suuntaa ja se karkas viereisen hypyn, tyhmä minä. Toka startti menikin sitten ensimmäiset kaksi kolmannesta tosi hyvin, kunnes yhtäkkiä Sara teki u käännöksen ja lähti jonkun hajun perään. kauhea nuuskutus ympäri kenttää, tuomari tokaisi vain, että jaahas nää vaihtuikin jälkitreeneiksi. hah. No sain kasattua homman ja jatkettiin, kunnes kolmen esteen jälkeen sama homma. eipä mitään kolme estettä maaliin ja sijoitus jossain puolen välin alapuolella, kohtalaisella ekan startin ajalla. Kahden kisan suorituksilla koko Ojanko cupin (3 kisaa) sijoitus kuudes. medeissä siis.
Lokakuun alkupuolella päästiin Hskh:n järkkäämään Jaakko Knuutin koulutukseen agility akademialle. Olipahan taas mahtavaa päästä huippuoppiin. Kyllä nuo täsmäkoulutuspäivät on kivoja. Siellä oli Saran nuuskutus kyllä pahimmillaan, ja osin kyllä syyttävä sormi menee juoksuihin jotka olivat aivan hilkulla. Sarasta kun ei oikein ota selkoa milloin ne alkaa ja milloin loppuu. Nuuskuttelu ja merkkailu alkaa jo reilua kuukautta ennen ja jatkuu pitkään. Ota noista naisista nyt selkoa. Keväällä olisi kyllä mahtava päästä taas Janita Leinosen oppiin, jos vain saadaan schapendoes porukalle järkättyä sellainen. Olen kyllä ekana jonossa kirkumassa.
Olen käynyt Saran kanssa aina kun vaan mahdollista, Ojangossa yksin harjoittelemassa, ja se on kyllä tuonut tulosta. Keinu ei ole enää yhtään paha paikka, Sara yrittää sitä aina itsekin tarjota, kun sieltä saa sitä ihanaa nakkia. Muutenkin Sarasta on tullut tosi innokas kentällä, ja välillä tahtoo mennä vähän omia teitään, jos ei ole ohjaaja hereillä. Nyt viimeksi treeneissä tajusin, että kun Saralle ei anna mahdollisuutta edellisen ja seuraavan esteen välillä, vaan käsky on jo seuraavassa esteessä, niin nuuskuttelukin jää vähemmäksi, ja jopa pois kokonaan. Eli pitää olla koko aika jotain ohjelmaa mitä pitää seuraavaksi tehdä. hyvä vaan, saapahan vauhtia lisää samalla. Vielä kun ohjaajan jalat menis kovempaa ja muistas ne radat paremmin.
Tammikuussa olisi sitten tarkoitus aloittaa Saran kanssa oikea kisaaminen ja tempaista muutama viikonloppu kisoja kierrellen. ei ole alkuvuodesta kovin montaa näyttelyäkään sotkemassa kuvioita. Toivottavasti ainakaan.
Eilen tuli sitten kokeiltua taas jotain uutta aluevaltausta, ja ajelimme Sannan kanssa Lahteen ja schapeporukan agilitytreenivuorolle. Kouluttajana toimi allekirjoittanut. Eli kun Tuula ei itse päässyt oman tokokoulutuksen vuoksi vetämään treenejä, lupauduin minä hullu sitten, että kyllä mä treenit osaan vetää. Ei mitään hajua mitä aioin opettaa, mutta muutama vinkki Riinalta ja homma oli kivast paketissa jo Lahteen lähdettäessä. Siellä treenaa siis 11 schapea. 6 pentua ja 5 vanhempaa, muistaakseni. Tällä kertaa paikalle oli uskaltautunut 3 pentua (Cassu, Gebo ja ei niin pentu enää Luigi) 3 isompaa (Basso, Sera ja Wunjo), taisi näin kovan luokan kouluttaja pelottaa muut jäämään kotiin. hehhehe. Pennuille vedin sellaisen hypyistä tehdyn neliön. kahdella vastakkaisella sivuilla kaksi hyppyä ja toisilla yksi. Eli tuli harjoiteltu takaakiertoa, välistä vetoa ym erilaisia ohjausliikkeitä samalla kertaa. Pennut meni siis rimat maassa, eli lähinnä siivekkeiden kiertoa, ja niitäkin aina muutama kerrallaan. Innokkaita pentuja oli paikalla. Luigi haki motivaatiota lelupallon kanssa pentujen ryhmässä. Toivottavasti osasin antaa hyviä vinkkejä treenaukseen, enkä ollut liian vaativa tai jotain. Kivaa oli kumminkin. Isommissa oli sitten omista treeneistä tuttu radan pätkä, jossa oli hyppyä, putkea, a:ta, kepit. Sellainen kiva pyörityksen ja vauhdituksen perushelppo pätkä. Oli kyllä hauska neuvoa, kun ei ollut ihan tuiki tuntemattomia tyyppejä, niin uskalsi vähän ronskimmin neuvoa, eikä tarvinnut sanomisiaan. Huumorilla mennään. Muutamia kotiläksyjä annoin "oppilaille". Voisi mennä toistekin. Näytin Sarallakin pienen pätkän, ja neiti ei ollut kyllä parhaimmillaan, tai lähinnä ohjaaja. Mulla kun on tapana ottaa hirveästi häiriötä "yleisöstä". Tulee suorituspaineita. Mutta Saralle teki hyvää päästä outoon paikkaan ja käytiin vetäisemässä vain pikku rata ja se oli siinä. eli vähän kuin olisi kisoissa käynyt. Samalla päästiin testaamaan Saran uusi upea Hurtta lämpömanttelin, jonka perjantaina ostin Murren murkinasta ruuan haku reissulta. Selma neiti jätettiin kotiin, kun huomattiin aamulla, että sillä oli alkanut juoksut. Medi koira siis luvassa. jeejeee.
Selma käväis muuten tuossa viikko sitten Lahden pentunäyttelyssä, tuomari oli vaihtunut Päivi Eerolaksi, joka on kuulemma tiukka täti. Niin taisi ollakin, kun huomautti selman kainalosta löytyneestä pikku takusta. Teslaakin päästiin siellä näkemään. Selma oli Schapendoesien VSP ja lisäksi tuli vielä KP. Vielä kaksi pentunäyttelyä Helsingissä ja sitten kuun lopussa eka junnuluokka Turussa, ennen messaria. Selma on kyllä ihan huippu myös näyttelykehässä. On tosi helppo olla handlerina kuin neiti vetää kuin olisi ikänsä kehässä ollut. Ihan on kotonaan sielläkin. Aina jaksaa vaan ihmetyttää miten paljon voi saman rodun koirissa olla eroa. Kaksi eri persoonaa nuo meidän neitoset.
Ai niin kävinhän mä tuossa eräänä sunnuntaina Lahdessa (pitää varmaan kohta muuttaa sinne kun kokoajan ramppaan) Schapendoes yhdistyksen syyskokouksessa. Takaisin tuomisina oli sitten paikka hallituksessa 2010 alusta. Kiitoksia vaan kaikille minua äänestäneille luottamuksesta. Toivottavasti minusta on paljon hyötyä silläkin saralla. Intoa ainakin riittää koiraharrastuksiin yms. Kunhan ei vaan tuo koulu ja vuorotyö aina sotkisi sitä. Lottovoittoa (ja sitä mukaa omaa agilityhallia) odotellessa.
