näyttelystä toiseen

Leirin jälkeen ollaankin sitten keretty näyttelyyn jos toiseenkin. 9.8 oltiin Tuomarinkartanon ryhmänäyttelyssä johon oli ihmetykseksemme ilmoitettu tosi vähän schapeja, oisko samaan aikaan ollut Turun elonäyttely verottanut. Näyttelyn kanssa samaan aikaan oli pentunäyttely. Aikuisia schapeja oli ilmoitettu kaksi ja pentunäyttelyssä ilmoittautuneita oli neljä.

Saran lisäksi Maret Kärdin tuomaroitavana oli mustavalkoinen junnunarttu. Tuomari antoi sille EH:n. Saran vuorolla tuomari sitten kävi parin metrin päähän koirasta kyykkyyn käsiojossa että tulehan tänne. Minä kirosin kehän vieressä (niin, jännäsin taas viime metreillä ja nakitin Markon sinne kehään vaikka onkin sovittu että tahon harjotella Saran kaa:) )että ei hitto nyt meni kyllä niin mönkään kuin voi. Sarahan katto että minä en sun luokses tuu ja vilkuili jo poistumistietä. No juoksi kuitenkin nätisti häntä liehuen ympyrän ja ees taas. Tuomarin luo ei ois tahtonut käden ojentelun jälkeen mutta oli tuomari kivasti sanonut että juoskaa tuosta pieni rinki ja sitä kautta kuletat sen mun luo. (ois se kyllä toiminut niinkin mun mielestä että tuomari oisi vaan kävellyt sen koiran luo...mutta tahtoi ilmeisesti koirien tulevan hänen luokseen tai jotain.) Nätisti Sara kattoa antoi niinkuin yleensäkin nykyisin. Kun rupesivat ruusukkeita työntämään Markon käteen niin mun eka ajatus oli että mitä saako se nyt jonku hylätyn ja lohdutusruusukkeita. Sitten vilahti tuttu vaaleanpunainen väri ja tajusin että ei mennytkään ihan niin. Tais siinä enemmän tai vähemmän silmät kostua kun se eka serti sieltä vihdoin tipahti. Ja jos nyt käytöstä ja tuomarin väistelyä mietitään niin ei ollut tosiaan onnistuneimpia esiintymisiä. Tuomari oli jotain sanonut tietävänsä että tämä rotu voi vähän varautunut ollakin ja että on muuten niin hieno koira niin ei halua rokottaa siitä että ei tullut häntä tervehtimään oma-aloitteisesti. Kyllä oikeesti se kivi putosi sydämeltä että se on tosiaan mahdollista että kyllä niitä sertejä sieltä joskus tulee, ja vaikkei juuri tässä näyttelyssä ihan pelottamasti mennytkään niin ei olla turhaan harjoiteltu.

Selman vuoro pentunäyttelyssä oli sitten vasta usean tunnin päästä, pentu parka oli jokseenkin nuutea helteessä odottelusta. Pentuja tuomaroimassa oli Colin Smith Englannista. Pentuja oli ilmoitettu neljä mutta paikalla oli vain kolme, yksi uros ja kaksi narttua. Uros sai punaisen nauhan muttei kunniapalkintoa. Selma jonka esiintymistaitoa ollaan Markon kanssa kuorossa ihasteltu näytti sitten että ei se ole itsestäänselvyys että aina mennään nätisti :D Selma seisoi kyllä nätisti mutta päivän aikana oli ilmeisesti kehään kylvetty julmetut määrät nameja ja niitä olisi pitänyt nuuskuttaa ja sitten olisi pitänyt mennä vähän muihin suuntiin kuin mihin Marko meni. Tuomari sanoi samaa kuin urokselle, että ei voi oikein arvioida kun ei juossut tarpeeksi hyvin että olisi saanut liikkeistä selkoa. Tuloksena toinen sija, ei kunniapalkintoa. Toinen narttupentu olikin sitten ROP-pentu, ja kelpas kyllä ollakin, hän liikkui kuin isommat koirat konsanaan.

Viikonloppuna huomattiin mainos hyväntekeväisyysmätsäristä samaisessa paikassa torstai-iltana ja mentiinkin sitten sinne Selman kanssa harjoittelumielessä. Kyseessä olikin varsin iso mätsäri, yli 400 koiraa. Kehät oli jaettu kivasti roturyhmien (joitakin oli yhdistelty) mukaan, ja pennut olivat ryhmän kehässä ekana. Selma oli vuorossa numerolla yksi ja vastassa oli Kelpie tai Australianpaimenkoira (muisteli Marko, mä olin jo ihan unohtanut). Selma meni nyt taas todella nätisti ikäisekseen ja saikin punaisen nauhan vaikka nätisti toinenkin koira meni. Niin ja tuomarina oli Maija Mäkinen. Siniset voitti suloinen briardi. Yhteensä osallistujia oli 15, joista 8 punaista. Selma sijoittui hienosti toiseksi. Ensimmäiseksi tuli Puli.

Sunnuntaina oli sitten taas Saran vuoro Porvoon ryhmänäyttelyssä. Vettä tuli kaatamalla melkein koko aika ja villasukat ja hanskat ois ollut tarpeen. Näyttelypaikkana oli nurmikenttä. Hieman ihmeellinen sinäänsä että se oli täynnä ruohonleikkausjätettä ja silti ruoho oli varsin pitkää. Sara kastui kivasti jo kävellessä autolta kehän viereen, märkä ruohonleikkausjäte tarttuu myös tosi kivasti koiraan, häkinpohjaan ja kaikkeen mahdolliseen. Onneksi oli vain seitsemän schapea niin ei jouduttu kauhean pitkään aikaa siellä sateessa viettämään. Hieman kauhuissani katselin edellistä rotua missä oli useampi kuin yksi koira (en minä niitä rotuja tunnista, jotai lyhytkarvaisia aika isoja ruskeanmustia :) kun tuomari antoi jokatoiselle sinisen nauhan ja pari käveli kehästä pois jonkun ihan oudonvärisen (harmaa, vaaleanruskea?) nauhan kanssa. Aattelin että ompas kiva tulla sen sinisen takia tänne vesisateeseen. No schapet ei kuitenkaan niitä sinisiä sitten keränneet. Tuomari oli siis Ritva Raita. Uroksia oli kaksi toinen junnuissa (?) ja toinen valioluokassa ja molemmat saivat EH:n. Junnunartuissa ja nuorissa oli yhteensä kolme koiraa joista kaksi sai ERI:n ja yksi EH:n. Jollain ihmeen tavalla osasin olla jännittämättä niin paljon kun oli Saran vuoro, johtuiko sitten siitä vai mistä mutta Saraa ei tippaakaan pelottanut sadetakkinen tuomari jota aiempien rotujen pari koiraa oli pelännyt ihan kauheasti. Sara meni ihan itse nuuskaisemaan tuomarin ojennettua kättä, multa meinas tippua silmät päästä. Juoksemisetkin tais mennä ihan hyvin kun arvostelussa luki että liikkuu hyvin ja kantaa häntäänsä hyvin. Tarkempi tutkiminen tapahtui sitten pöydällä ja osasin toimia jopa niin että sain sen koiran sinne pöydälle nostettua ja siinä se seisoi nätisti katselmuksen ajan. Tuloksena oli sitten possunpunainen nauha. Paras narttu kehässä menikin sitten puoli kierrosta siihen kun Sara ois halunnut kurkkia että mitä se Marko jäi tekemään kun nousi juuri penkistä pakkaamaan häkkiä kun mentiin takaisin kehään. Tuloksena kuitenkin siis PN4. Tästä näyttelyreissusta olin kyllä erityisen tyytyväinen kun arviossa ei ole sanallakaan mainittu mitään tavallisesta poikkeavaa!

Ensi viikonloppuna jatkuu taas harjoittelumme Kouvolassa ja Heinolassa. Selman seuraava koetus onkin puolestaan vasta syyskuun lopussa Karkkilassa. Selmalle on vähän katseltu agilityn pentukurssia syksyksi, omalla seuralla ei penturyhmiä starttaa nyt syksyllä. Tokoilua on molemmille koirille runsaasti luvassa kun Selmalla alkaa HSKH:ssa myös penturyhmä jo viikonpäästä ja kokoukseen menemällä saatiin Sarakin tyrkättyä sellaiseen "melkein kisavalmiit" ryhmään. Koirahan on..ohjaaja ei.

Lauantaina käytiin myös tervehtimässä Via-pentusta ja Rokia, sekä Aatua ja Oivaa Otalammella Salmen ulkoilualueella. Vian rinnalla sitä tajus että herranen aika mikä jättiläinen meidän Selmasta on kasvanut että se ei olekaan enää sellainen parikiloinen pikkupikkupentu. Punnittiinkin Selma ja tulos oli 10,6kg. Kohta pitäisi korkeuskasvun kyllä loppua että jäisi Mediksi kuten vienona toiveena ois..

Niin ja ensi torstaina on pitkästä aikaa vuorossa schapetokoilua Viikissä, kivaa.

schapeleirin agilitytreenit

Jaahas nyt pitäs alkaa muistelemaan sitten mitä sitä tuli treenattua tuolla Schapendoesleirillä Janita Leinosen opissa. Pääsin siin Saran kanssa jo kisaavien ryhmiin treenaamaan, kun ollaan olevinaan jo kisavalmiita ja siellä sattui olemaan pari vapaata paikkaa vielä. Olin todella innoissani tästä tilaisuudesta ja päätin antaa kaikkeni ko treeneissä.

Pahoitteluni jo etukäteen lukijoille, sanasto ei ole välttämättä mitään pro tasoa, ja tämä onkin enempi omaa kertausta ja muistelua miten ollaan menty.

Esteet olivat samoissa kohdin molempina päivinä vain numerot vaihtoivat paikkaa. Ja näin rata muuttui sitten aivan erityyliseksi kummallekin kerralle. Yritin tuossa lomaillessani piirrellä ulkomuistista radat ja järjestyksen ja alla olevista kuvista näkyy suurinpiirtein se mitä tehtiin. Esteet ei välttämättä ole täysin oikeilla paikoillaan, mutta järjestys pitäisi olla oikea.


Lauantain rata oli ensi silmäyksellä aikas hiton pitkä ja pitkiä juoksuja oli luvassa. Tutustuttiin ensin keskenämme rataan ja tuntuma oli, että ehkä se tästä vielä iloksi kääntyy. Tämän jälkeen Janita otti ohjat käsiin ja alettiin käymään porukassa esteitä läpi. Ensin esteet 1-7, miten menette? syvä hiljaisuus. No kolme ekaa menee helpolla. Sara menee välistä vedot hyvin, sitten kolmoselta seiskalle. pitkä suora jossa esteet hiukka limittäin. No jos olet hiton kova juoksee ni no problem. Mutta varmempi tapa olisi ottaa 4,5 ja 6 persjätöillä. eli kolme persjättöä putkeen, huhhuh, yksikin teettää vaikeuksia. näin kävimme siis koko radan läpi. pätkittäin ja Janita vaati useamman eri vaihtoehtoisen tavan suorittaa kyseiset pätkät. uutena tuli mielikuvituskoiran käyttäminen ja laserilla osoittaminen eli siis että missä kohti menee keskilinja kullakin pätkällä.


Kun sitten oli oma vuoroni mennä Saran kanssa kokeilemaan, niin tämä alkupätkähän meni 7 asti kertalaakista putkeen kolmella persjätöllä, vaikkei kovin moni ollut edes kahta saanut kunnolla. olinpa ylpeä itsestäni. sitten 7 ja 8 sillai et jäin 6 jälkeen hyvin onnistuneen persjätön ansioista 7 ja 8 välimaastoon ja siitä sain vedettyä Saran välistä ja kivalla käden kiepautuksella sain heitettyä 8 ja sitten itse menin samalla 7-8 välistä ja 9 kepeille, jotka meni Saralta ihan ok.
Sitten 10-12 eli kolme hyppyä. 10 ohi vasemmalta, lähetys 11 ja siitä valssilla 12 ja itse taaimmaisen siivekkeen viereen ja sieltä vetämällä A:lle 13, eli sitten vuorossa 13-16, a, rengas, pituus ja putki. menin aika varmistellen renkaan vasemmalta puolen, lähetys pituuteen, täällä täällä, putkeen ja itse kiireellä seuraavaan hyppyyn 17 (jossa on nro väärinpäin kuvassa). A menee loistavasti, tais Sara osua kontakteillekin. Rengas meni ekalla sivusta, kun ohjasin liian kaukaa. tokalla sitten sattuikin jo oikeasta kohti. Pitäis tuotakin vielä vahvistaa lisää. pituudessa ei ongelmia. Putkeen meno näin läheltä aika helppo, saa vaan juosta tuolta aalta putken päähän suoraan ja sitten täyskäännös ja hypylle 17. sitten en muista miten menin 17-20. Tämän jälkeen hiottiin 21-24 jonnin aikaa. lähinnä 23-24 ja 25 menoa. eli että saisin koiran irtoamaan jo 23 putkelle, jotta ehtisin itse hyvin 25 vastaan. Janita otti tähän namikipon ja ryömi putkeen sen kera ja sara nopeesti 23 taakse, hyppy, putkeen ja sarahan ampaisi kuin raketti. Vähän kerrassaan syvemmälle ja koira alkoi menemään kuin unelma. Huvittavan näköistä varmaan sivustakatsojalle, kun Janitan jalat näkyy vaan putkesta ja meikä kantaa koiraa toiseen suuntaan esteen taakse ja sitten lähetys. mutta hienosti oppi. kiitosta vaan. se oli eka päivän anti, ja kyllä oli muuten hiki.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa tekniikkatreeniä, mutta juosta saatiin silti ihan omiksi tarpeiksi. Kiva kun oli lauantai-illan vikaryhmässä ja sunnuntaiaamun ekassa.

Rata aloitettiin puomilta, tämän jälkeen muuri ja takaakierto kolmoselle, tätäkin treenattiin tovi namikipon kanssa, jonka aion muuten ottaa käyttöön omissakin treeneissä, saa hyvin hiottua noita lähetyksiä yms. eli kolmonen takaa, siitä pakkovalssilla esteiden välistä neloselle sylistä ja olitkin jo oikealla puolella 5 kepeille siitä varmistellen ekalle kepille ja hyvin menee. 6-8 . hyppy, hyppy ja persjätöllä (rakastuin näihin näköjään) putkeen. Ja sitten 9-11, ja ylläri persjättö renkaalle (mulla on myös pakkomielle saada rengas oikealle puolelle), putkelle lähetys pimeästä ja itse 11 taakse odottaa. tästä jatko olikin mielenkiintoinen. 12-14. 12 vastakkaisella kädellä 11 vastaan ja takakäännös (olikohan se ees se nimi), niin että käännä vartaloa hiukan aan ja putken suuntaan ja kun koira tulee ohi niin käden kiepatus ja oma suunta kohti 13 ja koira kääntyy hienosti. Sara meni tosi hyvin ihan kiinni siivekkeessä. siitä sitten valssi 14 ja jatkuu valssaten 15, takaakierto 16 sitten vuorossa vika pätkä mulle eli 17-20. se saatiin hienosti vauhdikkaaksi kun Janita vaan neuvo ottamaan itse ennakkoa ja luottamaan että kyllä se koira sieltä tulee (tätä hoki mulle moneen otteeseen muutenkin) eli 17 takaa ja 18 ja itse olin 19 takimmaisen siivekkeen paikkeilla siitä valssi yli ja kolmella askeleella valssaten putkeen 20. tässä piti vähän askeleita treenata, mutta kylläpä näytti hienolle (luulisin ainakin) kun sen sai menemään ja koira tuli ihan hipoen putkeen, kuin kokemeempikin. Nyt kun pysyisi muistissa nuo neuvot.

eli yhteenveto. Oli kyllä parasta antia mitä olen koskaan agilityn saralla saanut itselleni ja kyllä oli moni muukin tyytyväinen. Vaikka saankin loistavaa opetusta omissa seuran treeneissä, on tuollainen "täsmäopetus" viikonloppu silloin tällöin paikallaan. oli moni kolmosluokkalainenkin ihmeissään opeista. Ja sara ei kyllä mielestäni jäänyt tasossa jälkeen muista (siis omassa ryhmässä olleista) lainkaan. oli kyllä kiva omien treenien jälkeen jäädä katsomaan seuraavaa ryhmää ja ihailla Aatun (buffing jäätehinen) menoa, kyllä se tuore agilityvalio nämä hommat taitaa. Sai raikuvat aploodit paikalla olleilta.

kiitos ja kumarrus, ja nyt vain sitten rohkeutta keräämään ekoja kisoja ootellessa. Eka virallinen startti tulee kyllä olemaan vasta ensi vuoden puolella, mutta jos möllikisoja satun vielä jostain löytämään niin, sinne sitten.

schapeleiri

Viime viikonloppuna oltiin Schapendoes-leirillä Tuorlan majatalossa Kaarinassa. Lähdettiin jo puoliltapäivin ajelemaan ja oltiinkin paikalla hyvissä ajoin, kerittiin kuten aiottiinkin majataloon keittolounaalle (tomaatti-bataattikeittoa, nams). Oltiin ensimmäiset meidän soluun saapuneet, vaikka mä onnistuinkin luulemaan siivoamassa ollutta tyttöä leiriläiseksi. Majatalo tarjosi oikein kivat puitteet leirille, viihtyisä piha-alue ja huoneetkin oikein käypät, meillä ainakin oli tietokone netteineen yhteisesssä tilassa, tosin en mä sitä olisi paljon kaipaillut vaikkei olisi ollutkaan. Meidän lisäksi samassa solussa majoittuivat Riina ja Tuula & Tesla, Tiltu ja Alma, Lumikuono-Mari, poikansa Jari & Likka ja Neppu, Mirja & Retu sekä Mia & Lalli jaPessi. Hyvin tulivat koirat toimeen keskenään, välillä vilskettä riitti. Erityisen ihana oli nähdä kyllä Selman iskää! Ihan kauheasti ei kyllä kerennyt hengailemaan kämpillä kun viikonlopun koulutuksilla oli sen verran tiukka aikataulu.

Perjantaina ei virallista ohjelmaa ollut mutta tekemistä riitti silti. Pidettiin aluksi esittelykierros pellolla jonka jälkeen oli mahdollista tokoilla, hakuilla tai osallistua näyttelykoulutukseen. Sara kävi esittelykierroksen aikana "hieman" kierroksilla ja komennushaukusta ei meinannut tulla loppua koska Saran mielestä kun oli niin paljon koiria ja ihmisiä ja kaikkea jännää niin eihän sinne vaan seisoskelemaan tultu! Harmi kyllä muutama esittely kauempaa jäi vähän huonolle kuulolle. Ohjelmista osallistuttiin näyttelykoulutukseen, ihan jo siksi että itse olin sitä toivonut. Tokoilua oli luvassa molemmille päiville, ja mä mielellään ymmärtäisin näyttelyistä enemmänkin. Ja hyvä että osallistuttiin, opin vaikka mitä, oli todella mielenkiintoista ja nyt ehkä ensi kerralla ymmärtää arvostelulomakkeestakin enemmän. En mä oo tiennyt mitkä ne kulmaukset ny niin tarkalleen on. Ja omin silmin näin että tuossa se Sara nyt liikkuu "hieman ahtaasti takaa". Todella mielenkiintoista! Tuli myös paljon luottamusta lisää kun tietää itsekin vähän että millainen se meidän koira ja mitä asioita tuomari katsoo. Saraa ei muuten yhtään kauhstuttanut olla pöydällä Marin katsottavana (niin, koirat sai myös hyvää harjoitusta tuomarin käsittelystä tässä). Siinä ilta vierähtikin ja uni maittoi, vaikkakin Tesla kuului vahtivan jokaista vessa-/keittiökäyntiäni ;)

lauantai

Lauantaina aamupalalla Kati pyysi jos Selma voisi vaihtaa aiempaan tokoryhmään kun joku oli sairastunut. Olin hieman epäuskoinen että miten se nyt sinne edistyneempien sekaan voi mennä häiritsemään, mutta tosiaan helpostihan se pentu voi siellä seassa tehdä oman tasonsa mukaan. Ehkä tärkein yksittäinen oppi, muistutus, tai paremminkin valaistuminen oli mulle se että tosiaan koiran kanssa voi harjoitella vaikka voittajaluokan liikkeitä sen tason mukaan, sen harjoittelun ei tarvitse mennä niin että eka hinkataan alokasluokka täydelliseksi (tai ees sinnepäin) vaan koiralle tekee hyvää harjoitella noista hauskempia juttujakin. Ens viikolla mennään ostamaan Saralle ruutukartiot. Mä tykkäsin Lentsusta (Leena Välimäki) kouluttajana niiiiin paljon. Tykkäsin siitä kuinka se koulutus eteni ja kaikesta, ja siitä että saatiin kaikkeen harjoiteltuun jatko-ohjeet miten jatkaa tästä kotona (vielä ku muistasin).

Selman ryhmässä otettiin seuraamista, luoksetuloa, paikallamakuuta, ja ryhmäliikkeinä liikkeestä maahanmeno, pysähdys ja istuminen. Ollaan harjoiteltu tosiaan tähän mennessä vähäsen perusasentoa ja siitä yhden askeleen seuraamista, Selma näköjään osas jo paljon enemmänkin, mäkin sain jätettyä perusasentoon tulosta sen jalalla auttamisen pois. Kyl Selma osaa jos mä uskallan. Luoksetulo tehtiin niin että Lentsu piti kiinni, Selma jostain syystä lähti puolen välin paremmalla puolella kaartamaan reilusti pois päin, siihen saatiin sellainen ohje että jatkossa harjoitellessa se joka pitää koiraa kiinni niin tarkkaan katsoa että on sillä oikealla eli koiran vasemmalla puolella. Mä olin aatellut että Selmakin opetetaan tulemaan ensin eteen kuten Sara mutta käänsin pienestä suosituksesta kelkkani ja se opetetaan suoraan sivulle, hienosti tulikin. Niin ja sain kuulla että läpsyttelen jalkaani kädellä kun pyydän koiran luokse! Ei oo tosi! Kaikkea fiksua sitä tekeekin tiedostamattaan! Paikallamakuussa oltiin mukana pieni hetki niin että olin koko ajan Selman vieressä kyykyssä ja syötin namia. Selma meni kyllä kokonaisuudessan tosi hienosti, ei välittänyt vaikka mä jännitin ihan kauheasti (jep, onnistuin jännittämään koulutuksessa jo, entäs sit jos joskus kisoihin) ja oli paljon vähemmän muiden koirien perään kuin olisin voinut kuvitella. Ryhmäliikkeetkin sujui oiken mukavasti namin kanssa. Lopuksi oli leikkimielinen nopeuskilpailu jossa kierrettiin ringissä ja käskyn mukaan tuli suunnanvaihtoja maahanmenoja tms. ja hitain aina tippui pois. Kaikki apukeinot olivat sallittuja ja Selma sitten meni ja voitti :D On se taitava, vielä ku mäki joskus oppisin. Mitä enempi koirien kaa harjottelee niin sitä enempi tuntee ittesä hidasteena sen koiran oppimiselle ja taidolle:D

Lauantain toinen koulutus oli sitten Saran ja Markon Janitan agility. Mä jännitin varmaan enemmän kun ikinä missään näyttelyssä tai missään. Olin etukäteen manannut että voi apua kun siellä on vaan niitä kisaavia ja Sara (tai siis Marko, eihän se koskaan ole koira vaan aina ohjaaja) on ihan riippakivi siellä jne. Kattelin muiden vuorolla että voi ei tollanen sininen kiiltävä putki että jos Saralla on yhtään hassumpi päivä niin sinne se ei kyllä mene. Mutta taas kerran nää mun etukäteisstressailut osoittautui aiheettomiksi ja mun silmiin noitten meno näytti oikein hyvältä, ihan oikeassa ryhmässä se Sara oli. Markokaan ei sählännyt niin paljon kun joskus vaan näytti siltä että se oikeesti ymmärtääkin jotain persjätöistä ja mitä niitä nyt onkaan ;) Tässä yhteydessä on varmaan siis hyvä sanoa että mun agilitytietämys on aika vähäistä ja rajoittuu siihen että joskus vuonna nakki ja kivi olin Tiltulle ja Riinalle kisakuski ja sen jälkeen satunnaisesti käynyt Saran reenejä katsomassa. Ei siinä, oikein kivan näköinen laji johon varmaan innostuisin enemmän kuin mielellään jos uskaltaisin toivoa että osaisin hallita käsiä ja jalkoja juostessa niin että siitä on jotain hyötyä koiralle ja että ajattelisinkin vielä samaan aikaan. Siihen saakka me molempien tyttöjen kanssa ensisijaisesti tokoillaan ja Marko saa juosta agilityssa. Kattoo sit jos joskus.. Mut on ihana seurata omaa koiraa ja sen edistymistä. Janita neuvoi putkeen irtoamista ruokakupin avulla ja Saran koko putkeenmeno muuttui täydellisesti siinä reilussa viidessä minuutissa. Oon tosi onnellinen että pääsivät tohon koulutukseen ja sen hyöty on aikamoinen. Marko varmaan itte kirjottaa enemmän sitten jaakotuksista ja persjätöistä. Mut Saran, tai ohjaajan, edistys keväiseltä alkeiskurssilta missä kepitki piti kiertää kahen metrin päästä kun ne oli niin kamalat, ni on ollu kyl aika huima.

Agilitystä tullessa jäi pitsahaavetkiin kun oli jo kiire mätsäriin johon ilmoitettiin molemmat koirat. Muut siellä jo odottelikin. Pentuluokka jätettiin viimeiseksi kun joku pentu ei ollut vielä kerennyt paikalle. Urokset voitti komea Luigi joka oli sitten myös ROP. Sara tuli omassa luokassaan toiseksi, luokan voitti Ikwil. Kerrankin oli Saralle mieluisa tuomari, tuomarina Saran luokassa nääs oli tuttu Tuula. Tästä tuli varmasti taas roppakaupalla mieluisaa näyttelykokemusta ja itsevarmuutta lisää Saralle ja toki myös esittäjille, kun sai vähän kokemusta koiran kanssa kehässä olosta niin että koiraa ei pelota. Alunperin aateltiin että nyt mä harjoittelen sitä Saran kanssa menoa mutta ei viititty sitten riskeerata sitä että Saralla olisi agilityn jäljiltä kauhean kova kaipuu Markon luo, pakko se oli mutkin harjoittelemaan laittaa joten menin sitten Selman kanssa. Selma on kyl paljo välittömämpi kun Sara, nuoresta iästään huolimatta se hölköttelee nätisti siellä kehässä vaikka minkälainen jäätynyt puupökkelö roikkuis hihnan päässä. Selma oli ainoa narttupentu uroksia oli kaksi ja niistä paras pentu kisaan pääsi kerrassaan ihanainen Pyry jonka kanssa olikin jo leikitty useaan otteeseen. Tosin Selman mielestä leikki meni niin että ensin leikitään vähän aikaa ja sitten kun käy väsyttämään niin pojalle voisikin antaa köniin. Pyry ei siitä kyllä ollut milläsäkään, ois vaan halunnut leikkiä lisää. Selma sitten oli paras pentu ilmeisen vaikean valinnan jäljiltä, tuomari Mari vielä totesi että siitä erikoinen tilanne kun molemmilla pennuilla on harvinaisen hyvä etuosa. Mitä oltiinkin aiemmin näytteleykooulutuksessa opeteltu että mikä se hyvä etuosa sitten on :)

Ja tähänkään ei leikit vielä loppunut vaan vuorossa oli vielä yksi kisa. Mulle ei jäänyt mieleen että mikä se oli nimeltään mutta varsin hauska nopeatempoinen kilpailu. Kaikki osallistuneet koirat juoksivat kehään pareittain numerojärjestyksessä ja kolme yleisöstä valittua henkilöä toimivat tuomareina ja valitsivat kukin toisistaan tietämättä kumpi parista oli kauniimpi, ja kauniimpi meni jatkoon ja tuli sitten uudelleen kehään vuorollaan oman parin kanssa. Selma kyllä ollessaan viimeinen oikaisi hieman ja meni eka kerran kehään vasta ensimmäisen kierroksen ensimmäisen jatkoonpääsijän kanssa. Vikassa parissa olikin sitten hauskasti jäljellä Selma ja Sara, äänin 2-1 Selma vei voitoin, oisko sillä ollut jotain tekemistä että toinen on tollainen suloinen vaavi. Must oli ihanaa että Sara tuli toiseks, sillä kun ei noissa oikeissa näyttelyissä oo tuuria tai mitään ollut niin olihan se hauskaa että se on muidenkin mielestä nätti kuin meidän. Näyttelyistä muuten sen verran että ollaan syksyn mittaan menossa Saran kanssa varmaan jokaiseen täällä etelämmässä Suomessa, ainakin kaikkiin joissa oli naistuomari, kyllä me vielä totutaan, suunta on hyvä.

Ja tähänkään ei ohjelma loppunut, lähdettiin Tuulan kyydissä saunalle jossa vuorossa oli arvonta (ei kylläkään ihan heti!) Itse ei saunomaan menty joten lähinnä odoteltiin että se arvonta alkaisi, Selma jäi autoon nukkumaan systerin ja mummin kanssa ja Sara oli siinä mukana. Piti arpojakin ostaa vielä yksi satsi jotta päästäisiin arpomaan ja syömään kun oli päivä mennyt kiireessä ruuatta. Joittenki blogeista luin että arpaonni oli potkinut enemmänkin kuin sen "joka kolmas arpa voitttaa" me sitten varmaan tasoitettiin sitä tilannetta vähemmällä kun 12:sta arvasta voitti 2, eli joka kuudes arpa. Palkinnoksi piti ottaa Jahti ja Vahti ruokasäkki ihan sitä varten että Sara oli siinä seistessä onnistunut syömään Tuulan säkkiin reiän niin pitihän se päästä vaihtamana ehjäksi. Lähempänä puolta yötä kun kaikki palkinnot oli arvottu päästiin viimein syömään kämpille ja jo häissä piipahtanut Riinakin jälleen "hieman" eksyiltyään löysi takaisin.

sunnuntai

Sunnuntaiaamuna käytiin katselemassa etevien tokoryhmää mitä kerettiin ennen kuin oli aika taas lähteä Hitti-areenalle Saran agilityä katsastamaan. Vuorossa oli tekniikkareenit mutta reilusti niissäkin nähtävästi juostiin. Tuula ja Almakin olivat nyt samassa ryhmässä. Ja kuten jo aiemmin sanoin niin Marko sitten kirjoitelkoon reenien sisällöstä enemmän. Selma jäi samalla kertaa pentuagilityyn, sitä en kerennyt katsoa kuin ihan hetkisen kun lähdin jo (varaten eksymiseen aikaa) Saran kanssa kohti majapaikkaa valmistautumaan meidän tokoiluun. Eikä ees eksytty. Sara ei tietenkään ollut saanut aamulla ruokaa ennen agilityä, joku fiksumpi ois ehkä ruokkinut sen ennen tokoa, kyllä sille ois nakki kelvannut ruuan jälkeenkin ja ei ois ollut reppana niin nälissään.

Tokoiluun. Sää oli ihanan vaihteleva, parin tunnin aikana kerkes olla vaan pilvistä, ukostaa, sataa kaatamalla, paistaa aurinko, ja sama kierros alusta. Ensimmäinen mitä tehtiin oli nouto. Ei mennyt ihan putkeen. Saran kassa ei oo sitä harjoteltu. Noutokapulaa oon vissii kahesti koittanut sille naksutella mutta ei olla kyllä saatu sitä vielä suuhun asti. Muussa kuin koulutustilanteessa Sara kotioloissa mielellään leikki leluilla tai hakee leluja yms. mutta jos tarjolla on syötävää niin mitään vaa ei voi ottaa suuhun. Onhan se ihan loogistakin, suu on nakinsyöntiä varten... Kaikki muut temput mitä on keksitty naksutella on Sara oivaltanut salamana, mutta toi kapula suuhun ei vaan onnistunu, en tiiä oonko itte hidas, väärässä kohdassa tms. mutta se ny vaan ei oo toiminut. Nii takaisin koulutukseen, yritettiin tunnarikapulalla silleen että koiraa innostettas siihen ja sit heitettäs. No ei kyl irronnu, Saraa ei ois vähempi voinu kiinnostaa puupala, nurtsihan oli täynnä nameja (joita oli varmaan ihan hyvä määrä viikonlopun koulutuksien jäljiltä) kokeiltiin lainaleluillakiin mutta mikään ei herättänyt minkäännäköistä kiinnostusta. Ainoa asia mikä nälkäistä ressua kiinnosti oli ne nurtsiin kylvetyt namit, ja siinähän koira palkkaantui namin etsinnästä itsestään kun näkyi löytävänkin niitä. Saatiin sitten kuitenkin Lentsulta hyvät ohjeet miten harjoitella kotona sisällä kapulaa ja sitten ulos (kotiin päästyä tapahtuikin sitten varsin kummallinen edistysaskel josta lisää kun siihen pääsen tässä jaarittelussa). Muilla koirilla noutoharjoittelut meni paremmin. Seuraava oli sitten ruutu. Mä olin ihanasti pihalla kun en oikein tiennyt että miten se nyt tehdään ja mitä kun Sara etsii ja nuuskuttaa niitä nameja maasta ja ei kuule mua jne. Ihan uudenlainen tilanne, loppujen lopuksi ihan hyvä että tuli koettua kerta tuli huomatuksi että meen ihan puihin kun ei kuuntelekaan mua niinkuin aina muulloin kaikkialla. No joo Sara teki ruudun juuri niinkuin pitikin, mä en oikein ollut kärryillä että mitä tehdä kun se varastaa sinne kun oli ihan uusi kokemus että Sara lähti mihinkään luvatta, taisin jopa (yrittää) kieltää sitä menemästä ruudulle joka varmaan tavoitetta nähden on niin väärin kuin voi olla, no ei oo tähänkään mennessä onnistuttu sähläämällä Saraa pilaamaan niin ehkä se ei vieläkään mennyt pilalle. Toivon mukaan. Mutta saatiin siis tehtyä ihan hyviäkin suorituksia, ja mä opin että vaikka kotona se koira lähtis mun mukana pois kupilta johon jätettiin namia niin se ei välttämättä toimi kaikkialla niin! Ja Lentsu sanoi että kyllä sille hyvä, nopea ruutuun meno tulee. Kun vaan ohjaaja pysys kartalla....

Mut tosiaan, tää oli se mun valaistuminen että voisin oikeasti harjoitella Saran kanssa muutakin kuin alokasluokan juttuja! Joskus on kyl ollu tarkotuksenakin, nyt viimeaikoina on mennyt siihen hiotaan vaan seuraamista linjaan.

Siinä kun vuorojen välillä istuttiin ja odoteltiin niin Sara katseli tarkkaavaisena muita koirakoita (kun oli tullut siihen tulokseen että kenenkään taskusta ei nyt vaan tuu namia) ja jossain välissä sillä varmaan välähti että mitä täällä namintuoksuisella nurtsilla nyt ollaankaan tekemässä. Loppuajan se kuuntelikin mua ja toimi silleen miten kotonakin toimitaan, mitä ny välillä oli nuuskuttamassa mutta kuuli silti mutkin. Tehtiin paikallamakuut niin että kaikki osallistuivat reilu minuutti ja sitten osa koirista teki pidemmän suorituksen niin että Tuula ja Alma olivat koirien takana häiriönä mekastamassa. Sai olla tosi ylpeä Sarasta, se oli kuuliaisesti maassa koko reilun kolme minuuttia vaikka taas kerran itse en ollut niin luottavaisena. Olin aivan varma että kohta se lähtee kun tuttu Tuula kehui Almaa kovaan ääneen ja kutsui luokseen. Mitä Janitakin agissa sanoi Markolle niin ois mulle kans ihan hyvä ohjenuora, luota siihen koiraan! Kyllä se osaa! Tehtiin vielä ryhmäliikkeinä liikkeestä maahanmenoa seisomista ja istumista niin että koirat tekivät keskenään eri asiaa, taas meni hyvin. Olin myös tosi tyytyväinen siihen kun Saran seuraaminen oli yllättävän hyvää, seilaaminen ees taas suunnassa on jäänyt paljon vähemmäksi. Meillä oli samanlainen leikkimielinen kilpailu kuin Selmankin ryhmässä, tultiin kolmansiksi kun muuten nopeassa maahanmenossa jäi pylly pystyyn :D

Kaikenkaikkiaan tokokoulutukset oli tosi antoisia, mä opin ihan älyttömästi, tällaiseen kun pääsis ees kerran parissa kuukaudessa kun saa kuitenkin niin hyvät "näin voitte sitten harjoitella kotona"-ohjeet.

Tokoilun jälkeen oltiinkin sitten viimeiset paikan päällä, muilla oli kamat valmiina pakattuina, meidän piti vielä lastata auto yms. Olipahan haikeaa kun paikka oli ihan hiljentynyt. Kotona illalla Sara sitten yllätti, meidän se pari kertaa testattu noutokapula on eteisen hyllykössä, siellä on kakkapussia yms. ja ei noi koirat sitä yleensä tongi. No oltiin katsomassa telkkaria ja Sara jotain eteisessä puuhasteli, tiputti noutokapulan lattialle, otti sen suuhunsa ja toi sen!! Oltiin kyllä ihan ällikällä lyötyjä ja Sara sai semmoiset kehut ettei ole koskaan saanut. Nyt ollaan varovaisesti (ettei vaan pilata innostusta) tarjottu kapulaa silloin tällöin ja sen pidosta on saanut oikein jättipalkan ja kehut. Mutta voi että kun joskus hämmästyttää tuo koira, kuinka älykäs se oikeasti on! Nyt Sara on selkeän kiinnostunut kapulasta, jee!

Kaikenkaikkiaan leirillä oli kyllä aivan mahtavaa! Koulutusten tiukat aikataulut olivat tavallaan kivoja mutta joku yhteinen luppoaikakin olisi ollut ihan kiva. Oli hauskaa kun moni tuntui tietävän Saran näyttelyistä ja olivat niin kannustavina rohkaisemassa meidän kaunokaista. Fiksuna tyttönä Sara oppi sitten tosi nopeasti kerjäämään namia ihan jokaiselta.

Ei muuta kun että ensi vuoden leiriä odotellessa!