...kotipihareenattiin keskiviikkona Sempulan kanssa! Oli kauhee Saran kanssa tokotteluinto mutta kun se lajilomailee niin piti sitten ottaa Semppa. Saran kanssa tehtiin vaan lumikasoilla käskytetysti juoksemista (saiskohan tästä jonku kisalajin voitas olla ihan hyvii?!) ettei toiselle nyt ihan paha mieli tullut.. Jälkikäteen tuli mieleen että saattohan Sara vaikka luulla tokoilevansa tuskin se lajille nimeä mietti kun sai lihapullaa.. eli lajitauko sujuu oikein hyvin.
Sempun kanssa tehtiin seuraamista vain mutkitellen ja loivilla käännöksillä. Ja vähän pitempää pätkää välillä. Se oli tosi taitava. Taitavin pitkään aikaan. Oli oikee skarppina. Ainoo ehkä et perusasennot meinas vähän olla hukassa, tai siis jäi eka miettimään ja seisomaan ennen kuin istahti mutta muuten. Paikka ja mielentila oli tosi hyvät. Taas kyllä huomas että pitäs olla selkeempi reenisuunnitelma eikä niin että "tehään vähä seuraamista ja sit ehkä jotai" niin sais enempi irti. Ja ilman pidemmän jakson reenisuunnitelmaa voi jäädä asiat ihan unholaan, niiku se että on tehty vaa seuraamista ja käännöksiä niin noi pysähtymis & perusasennot on unohtunu pieneltä koiralta melkein kokonaan. Kaipaisin ittelleni loogisuutta kurinalaisuutta järjestelmällisyyttä yms yms. Pitäs myös vähän suunnitellummin päästä reenailemaan häiriössä että joskus tulisi ees sitä alokasluokka valmista.
Tehtiin myös liikkeestä maahanmenoja. Oon oivaltanut että kun ihmettelen kun se ei osaa niin mulla on ylläriylläri varmaan jäänyt joku opetusvaihe kesken. Selma tekee tosi hienoja ja nopeita maahanmenoja kun mä kävelen sen edellä peruuttaen, myös jos se on vieressä ja oon kääntänyt yläkropan sitä kohti. Jotta saatas jatkossakin onnistumisia niin yritetään nyt niin että mulla on siinä edelleen se vartalo /kasvot kohti koiraa apua ja yritän pikkuhiljaa häivyttää sitä pois. Tehtiin ekana maahanmenoja ja sitten pysymistä, aika kivasti kestää kun taakse kävelen. Joku perkele vaan on opettanut sille muutaman vapauttavan kehusanan. Ei parane kehua kuin käskyllä.. Toisaalta voisin myös yrittää vähentää sitä ylimääräistä kehumista niin se kehu ei ois semmonen jatkuva taustaääni siinä koiran tekemisessä + ero kokeeseen ei ois sitten niin iso.
Oon huomannut että Sempan kanssa ei oo oikeen tullut harjoteltua mitään temppuja (ja tokohan on temppuja niin miksei!) sitten pentuaikojen ja se asia pitäsi korjata. Yritin aloitella perinteisestä jalkojen välistä pujottelusta mitä on kyllä varmaan viimeksi vuosi sitten harjoteltukin. Ei ihan ollut mielessä, Selma näytti siltä että mitä ihmettä sä nyt oikein yrität että mun ainoa oikea paikka on tässä tämän yhden jalan vieressä että mitä lie kummallisia hömpötyksiä, se on varmaan pohjimmiltaan tosi tosikko. Toinen temppu mitä kokeiltiin oli Saran suosikki lumikasoille kiipeäminen ja siinä Sempula olikin yllättäen ihan pro. Jotain sekin sentäs oppii itestään :)
Tehtiin liikkeitten välejä kans ja tolleen omalla parkkiksella aineski onnistuu oikein hyvin. Pitäs päästä harjottelee myös isommassa häiriössä. Selma on kyl kiva kun sen saa kehumalla ja rapsuttelemalla menemään ihan mutkalle ja se on ihan onnessaan ja lopulta kaatuu selälleen tassut kohti taivasta. Sara kun on enempi sitä tyyppiä, että "et ny viittis lääppiä, oon töissä" tai "rapsuta vaan mutta oletan sitten saavani palkkaa siitä".
Yritän pitää Sempan kanssa reenit tosi lyhkäsinä (-koska oon niin laiska... hahha, no ei..) ettei se nyt kun on saanut tokointoa niin pääsisi yhtään kyllästymään tai ei tulisi tilanteita missä se voi keksiä itelleen jotain nuuskuttelu tms. juttuja. Tehtiin loppuun vielä paikkamakuu niin että kävin kahdesti auton takana kääntymässä piilossa. Näytti ihan levolliselta, mutta kun kävin välissä palkkaamassa niin meinas nousta ite ylös. Se on siis päässyt oppimaan että palkka lopettaa tekemisen..
Vuosi vaihtuu, voisikin kirjoitella koirien tavoitteita vuodelle 2011 blogiinkin. Kauheesti kaikkia kivoja koulutuksia yms. tulossa. Pitää nuo Sempan tokot saada semmoseen vaiheeseen että meillä ois ennemmin jo jotain "ongelmia" eikä niin että kaikki on vaan kesken ku ei oo jaksettu tai muka keretty reenata.
Äsken ammuttiin jo aika paljon raketteja kun lenkillä käytiin, Sara-citykoira ei oo moksiskaan, vähän päätä kääntää ja kattoo jos kuuluu joku oikein erikoinen ääni. Paria isoa pamahdusta Selma vähän säpsähti ja lähti ravilla "karkuun" ja vähän se mua katteli kysyvästi että mikäs toi on, pitäskö reagoida, saas nähdä illalla kun paukkuu yhtenään, yleensä ovat sitä mieltä että joku on tulossa parvekkeen ovesta kylään ja siksi siellä kolistelee..
perjantai 31. joulukuuta 2010
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
maanantai 20. joulukuuta 2010
tavoitekatsaus
Kokeet ja kisat on takana joten voisi täällä blogissakin palata viime vuoden tavotteisiin, foorumilla niihin palattiinkin jo. Viime vuonna en tainnut listata blogiin tavoitteita mutta foorumilta ne löytyi.
-TK1 tuli hienosti kolmella kokeella, sen päälle TK2:nkin. Vaikka avoimessa luokassa vähän useampi koe käytiinkin läpi (joka on toisaalta tosi hyvä asia koska ne kaikki on kokemusta) niin tavallaan se oli helpompi luokka kuin alokas. Ei ollu kahta mälsää seuraamista peräkkäin. Ja vaikka paikkamakuussa mun mielestä on kauhean jännittävää ja miltei mahdotonta olla piilossa kun en tiedä mitä koira tekee niin koiraan sillä ettei sen tartte katella sitä jännittävää ohjaajaa nenänsä edessä on ollut positiivinen vaikutus, se on muuttunut paljon levollisemmaksi paikkamakuussa, toki reenillä ja toistoilla on varmasti myös vaikutuksensa.
Se meidän hirveän kauhea "ongelma" noutokin naksahti kohalleen. Alkuvuodesta tilanne oli kutakuinkin se että koira ei halunnut ottaa noutokapulaa edes suuhunsa. Jossain vaiheessa tosi taitavana naksuttelijana olin saanut aikaan tempun jossa Sara ottaa kapulan suuhun ja pyörähtää ympäri ja viimeisellä neljänneksellä sylkäisee kapulan. Keväällä Sannan kurssilla alettiin harjottelemaan pitoreenin kautta niin että lähdettiin siitä että aluksi palkattiin siitä että sain koskea kuonoon, pitää kuonosta kiinni jne. Ja sieltä se sitten tuli. Onhan siinä vielä paljon parannettavaa ja hiottavaa (tässä uskon taas sitä Lentsua että pyörittelyt ja pureskelut yms. epävarmuudet jää ittestään pois kun liikettä on tehty tarpeeksi ja koiran epävarmuus sen suhteen katoaa) mutta pääasia että sillä selvisi noista avoimen kokeista ja Saran mielestä nouto on kivaa. Sillon kyllä aina kova kapulanpalautusvauhtikin, kai se pohjimmiltaan haluaa siitä eroon :)
-agilityssä ei noussut kakkosiin, vauhtia tuli kyllä. Mä koen että hyvällä fiiliksellä ne tulokset tulee sitten kun on tullakseen ja toivon että mitään törkeen aktiivisia kisaputkia maksikorkusilla esteille ei Saralla ole tulossakaan vaan kisoihin mennään sit ku ollaan niin hyviä että nolla melko varmasti tulee. Marko voi varmaan aksatavoitteista kirjoitella molempien koirien osalta erikseen jos tahtoo.
-no sertejä tuli lisää se yksi. Mutta semmonen serti että vastaisuudessa yksikään hoo ei varmasti harmita kun voi vaan todeta että "no mutta..se oli sentäs erikoistuomarilla erkkarin roppi". Sara sai myös tosi kivasti itsevarmuutta näyttelyesiintymiseen ja olempahan minäkin sen kanssa pariin otteeseen kehässä pyörähtänyt. Niistä kerroista semmoinen kiva huomio että Sara ei ollut mun törkeestä jännittämisestä milläsäkään vaan on jo niin rutinoitunut näyttelykävijä että tsemppas oikeen, ehkä tää siirtys joskus tokoonki?!
Selma
-starttasi virallisissa kisoissa ja kävi agirodussa ihan aikataulun mukaan :)
-osallistui nakkiluokkaan pariin otteeseen, viralllisissa ei käyty. Oon ollut vähän laiska Sempan kanssa reenaaja. Alunperin sekin oli vähän kiinnostunut kaikesta muusta enemmän, nyt kesän jälkeen intoa mun kanssa tokotteluun on alkanut tulla joten seuraavaksi on varmaan mun vuoro hankkia intoa Selman kanssa ihan oikeesti reenaamiseen, eikä niin että no kun Sara on reenannut ni Sempu saa tehä jotain pientä.
Yksi asia mistä oon tosi tyytyväinen on se että onnistuttiin opettamaan Selmalle se odottaminen joka oli aika kauan aika hukassa. Se meinas olla sille jotenkin mahdoton urakka, toisin kuin Sara on "aina" osannut odottaa ihan itsestään. Yhteistuumin päätettiin että on sen nyt vaan opittava ja päivittäin sisällä tehtiin kaikenmaailman odottamisreeniä. Kun sisällä oltiin tehty siitä tarpeeks toimiva se oli aika helppo siirtää ulos, toki epäonnistumisia tuli kun yritti vahingossa vaatia eri häiriössä samaa mikä onnistui sisällä.
Tokoa ois kyllä voinut reenata tosi paljon enemmänkin, mutta toisaalta, Selmalle on jo ton ikäsenä opetettu edes vähän pohjaa moniin ylempien luokkien liikkeisiin. Erityisen tyytyväinen oon kun paikallamakuun piilossa käymisharjoitukset on sujuneet ja noutokin alkaa olla osien yhdistämistä vaille valmis. Selmalle kapulan pito ja kanto on opetettu naksulla tarjoamisen kautta.
-sertejä tuli yks. Selmalla on mennyt ihan kivasti näyttelyissä vaikka hoota on sekin saanut maistella välillä. Näyttelyesiintymisetkin on sujunut ihan mukavasti ja seisomisessa eri asentojen tarjoominen on vähän vähentynyt..
Vuonna 2010 me..
Kaikenkaikkiaan ollut ihan megakiva vuosi! Paljon koulutuksia, kokeita, kisoja, koiratapahtumia! Kiitos kaikille osallisille!
Sara
- TK1, noudon kuntoon saaminen
- agilityssä kakkosiin, lisää nopeutta
- serti lisää, tai vaikka kaksikin
SelmaSara
- agilityssä virallisissa kisoissa starttaaminen elo-syyskuun vaihteessa sitä ennen agirotuun
- nakkiluokkaan osallistuminen möllitokossa, ehkä loppuvuodesta alokkaaseen jos sara ei siellä enää ois.
- serti tai kaks
-TK1 tuli hienosti kolmella kokeella, sen päälle TK2:nkin. Vaikka avoimessa luokassa vähän useampi koe käytiinkin läpi (joka on toisaalta tosi hyvä asia koska ne kaikki on kokemusta) niin tavallaan se oli helpompi luokka kuin alokas. Ei ollu kahta mälsää seuraamista peräkkäin. Ja vaikka paikkamakuussa mun mielestä on kauhean jännittävää ja miltei mahdotonta olla piilossa kun en tiedä mitä koira tekee niin koiraan sillä ettei sen tartte katella sitä jännittävää ohjaajaa nenänsä edessä on ollut positiivinen vaikutus, se on muuttunut paljon levollisemmaksi paikkamakuussa, toki reenillä ja toistoilla on varmasti myös vaikutuksensa.
Se meidän hirveän kauhea "ongelma" noutokin naksahti kohalleen. Alkuvuodesta tilanne oli kutakuinkin se että koira ei halunnut ottaa noutokapulaa edes suuhunsa. Jossain vaiheessa tosi taitavana naksuttelijana olin saanut aikaan tempun jossa Sara ottaa kapulan suuhun ja pyörähtää ympäri ja viimeisellä neljänneksellä sylkäisee kapulan. Keväällä Sannan kurssilla alettiin harjottelemaan pitoreenin kautta niin että lähdettiin siitä että aluksi palkattiin siitä että sain koskea kuonoon, pitää kuonosta kiinni jne. Ja sieltä se sitten tuli. Onhan siinä vielä paljon parannettavaa ja hiottavaa (tässä uskon taas sitä Lentsua että pyörittelyt ja pureskelut yms. epävarmuudet jää ittestään pois kun liikettä on tehty tarpeeksi ja koiran epävarmuus sen suhteen katoaa) mutta pääasia että sillä selvisi noista avoimen kokeista ja Saran mielestä nouto on kivaa. Sillon kyllä aina kova kapulanpalautusvauhtikin, kai se pohjimmiltaan haluaa siitä eroon :)
-agilityssä ei noussut kakkosiin, vauhtia tuli kyllä. Mä koen että hyvällä fiiliksellä ne tulokset tulee sitten kun on tullakseen ja toivon että mitään törkeen aktiivisia kisaputkia maksikorkusilla esteille ei Saralla ole tulossakaan vaan kisoihin mennään sit ku ollaan niin hyviä että nolla melko varmasti tulee. Marko voi varmaan aksatavoitteista kirjoitella molempien koirien osalta erikseen jos tahtoo.
-no sertejä tuli lisää se yksi. Mutta semmonen serti että vastaisuudessa yksikään hoo ei varmasti harmita kun voi vaan todeta että "no mutta..se oli sentäs erikoistuomarilla erkkarin roppi". Sara sai myös tosi kivasti itsevarmuutta näyttelyesiintymiseen ja olempahan minäkin sen kanssa pariin otteeseen kehässä pyörähtänyt. Niistä kerroista semmoinen kiva huomio että Sara ei ollut mun törkeestä jännittämisestä milläsäkään vaan on jo niin rutinoitunut näyttelykävijä että tsemppas oikeen, ehkä tää siirtys joskus tokoonki?!
Selma
-starttasi virallisissa kisoissa ja kävi agirodussa ihan aikataulun mukaan :)
-osallistui nakkiluokkaan pariin otteeseen, viralllisissa ei käyty. Oon ollut vähän laiska Sempan kanssa reenaaja. Alunperin sekin oli vähän kiinnostunut kaikesta muusta enemmän, nyt kesän jälkeen intoa mun kanssa tokotteluun on alkanut tulla joten seuraavaksi on varmaan mun vuoro hankkia intoa Selman kanssa ihan oikeesti reenaamiseen, eikä niin että no kun Sara on reenannut ni Sempu saa tehä jotain pientä.
Yksi asia mistä oon tosi tyytyväinen on se että onnistuttiin opettamaan Selmalle se odottaminen joka oli aika kauan aika hukassa. Se meinas olla sille jotenkin mahdoton urakka, toisin kuin Sara on "aina" osannut odottaa ihan itsestään. Yhteistuumin päätettiin että on sen nyt vaan opittava ja päivittäin sisällä tehtiin kaikenmaailman odottamisreeniä. Kun sisällä oltiin tehty siitä tarpeeks toimiva se oli aika helppo siirtää ulos, toki epäonnistumisia tuli kun yritti vahingossa vaatia eri häiriössä samaa mikä onnistui sisällä.
Tokoa ois kyllä voinut reenata tosi paljon enemmänkin, mutta toisaalta, Selmalle on jo ton ikäsenä opetettu edes vähän pohjaa moniin ylempien luokkien liikkeisiin. Erityisen tyytyväinen oon kun paikallamakuun piilossa käymisharjoitukset on sujuneet ja noutokin alkaa olla osien yhdistämistä vaille valmis. Selmalle kapulan pito ja kanto on opetettu naksulla tarjoamisen kautta.
-sertejä tuli yks. Selmalla on mennyt ihan kivasti näyttelyissä vaikka hoota on sekin saanut maistella välillä. Näyttelyesiintymisetkin on sujunut ihan mukavasti ja seisomisessa eri asentojen tarjoominen on vähän vähentynyt..
Vuonna 2010 me..
 |
| ..agirotuiltiin |
 |
| schapeleireiltiin parhaassa toko-opissa |
 |
| aksailtiin schapeleirillä |
 |
| tokoiltiin ja naurettiin vedet silmissä |
 |
| käytiin muutamalla palkintopallilla |
 |
| juostiin kovaa pitkin peltoja |
 |
| poseerattiin tuhansissa kuvissa |
 |
| riekuttiin |
 |
| oltiin kauneimpia |
 |
| aksattiin vähän lisää |
 |
| reenattiin tokoa |
 |
| onnistuttin |
 |
| möllikisaltiin |
 |
| saatiin eka serti |
 |
| aksattiin vielä lisää |
 |
| opittiin kepit |
 |
| ja juostiin! |
Kaikenkaikkiaan ollut ihan megakiva vuosi! Paljon koulutuksia, kokeita, kisoja, koiratapahtumia! Kiitos kaikille osallisille!
sunnuntai 19. joulukuuta 2010
tulihan se sieltä!
Eilen vietettiin lauantaipäivästä suurin osa tienpäällä ja loput päivästä -20 asteisella Pieksämäen Hau-Hau hallilla. Ja kyllä kannatti! Tuli se viimeinen puuttuva AVO1 ja vuoden tavoitteet täyttyi.
Halli ei ollut lämmitetty mutta sen yhteydessä oli tosi kiva lämmin katsomo, jossa oli myös aivan mahtava näytöllä näkyvä tulospalvelu jonne kirjattiin liike kerrallaan koirien tulokset! Oma luokka alkoi myöhässä ja oltiin ajoissa paikalla joten odotella saatiin.
Siinä lenkillä käydessä testasin Saran kanssa pihalla olleella tokohypyllä että osaahan se istua siellä esteen takana, viime viikolla kun istui vasta tokakäskyllä. No ei osannut! Eka seisoi ja sitten heitti maahan uudella käskyllä. Sama pari kertaa. Voi äly! Ei kun namia kehiin ja reenaamaan. Onnistuneita toistoja saatiin onneksi kun muistui taas liike mieleen.
Tosi kivaa kokeessa oli myös että oltiin saatu jo etukäteen osallistujalista sähköpostiin ja oli siis jo voinut ennakoida että monensina ollaan, oltiin kolmansia, yksi koira puuttui välistä joten suorittamaan päästiin tokana (aika paras mahdollinen!)
Käytiin siinä odotellessa pyörähtämässä Saran kanssa nopeaan hallin reunassa jo kerran että tämmöinen paikka täällä ois. Pihalla Saraparan tassuja paleli nii kauheesti. Onneks auto pysyi suhtkoht lämpösenä sisältä. Ennen omaa vuoroa kun mentiin hallin puolelle odottelemaan niin ihmettelin että mikäs Saralla on vikana kun se ei haukkunut ollenkaan. Vähän sitten temputeltiin ja tulihan se haukku sieltä sitten. Oisko pitänyt vaan olla tyytyväinen kun toinen oli hiljaa?
Paikallamakuukin oli tosi kiva kun hallissa oli verho jonka taakse mentiin piiloon, ei tarvinut poistua hallin ovesta ulos. Tuomarin puhuttelu oli kehän ulkopuolella, paikalla makuu ryhmiä tuli yhteensä kolme kpl. Sara meinas vähän piippailla.
Sitten liikkeet pisteineen ja selityksineen
Paikalla makaaminen 10 - kehään mentiin nenä maassa, aattelin että haistelkoot nyt menomatkalla ei sitten tartte yksilöliikkeiden aikana. Otin siinä odotellessa paria askelta seuraamista ja vapautin, tuntui aika toimivalta. Istui tosi kivasti hiljaa sivulla. Meni hyvin maahan, videolta katsottuna pää pyörii jonkun verran ja yhdessä välissä haisteli maata mutta noinniiku kokonaisuutena ni mun mielestä se oli tosi levollinen ilmeeltään verrattuna siihen mitä on ollut. Kerran kuulin piiloon tutun kuuloisen piippauksen, mutta ei sitten jatkanut sitä enempää. Luoksekävellessä se kattelee aika paljon vieressä käveleviä ihmisiä kun kaikki lompsii kohti, tämäkin varmaan seurasta siitä kun suurin osa paikkamakuista tehdään yksin. Skarpisti nousi sivulle. Seurauttelin siinä vielä kehästä poistuessa niin että pääsin periaatteessa palkkaamaan siitä kun oli seurannut ja ottanut perusasennon hyvin kun pysähdyin.
Seuraaminen taluttimetta 9 - alussa heitti nenän maahan, tarkasti varmaan että onko täällä kans sitä hevosenpaskaa... Sen jälkeen skarppas ite, loistotyttö, kiitos! Ja loput oli ihan ok. Jokin siinä seuraamisessa mun mielestä mättää ja oon tosi epävarma siitä. Meidän onni oli että tuli alkuun käännöksiä vasemmalle, ne saa sen kivasti skarppaamaan. Juoksuun lähtiessä meinas lähteä sitä törkeetä edistystä mutta korjas (taas!) itte paikan paremmaks. Tein jostain syystä tokan täyskäännöksen oikealta vaikka nykyään on yleensä tehty aina vasemmalta, ööh?! Tuomari sanoi että piste lähti siitä alusta ois vissii muute antanu kympin. Ööh. Kyllä ne kympin saaneet muut koirakot paljon meitä hienommin seuras. Mutta ysi on kyllä kiva! Tää ku yleesä ollu sitä seiskaa. Vaikutti varmaa koko loppukokeen fiiliksee ku olin onnessani että seuraaminen onnistu.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 -normaali
Luoksetulo 8 1/2 - valuu valuu. Käsky "seis" pysäyttää kuiteski nopeemin ku venyvä "seiso", huomasin tänki pihalla ennen kokeen alkua. Jotain tolle ois tehtävä kun käsimerkillä oli niin hyvä ja suullisella ei vaan oo viel oppinut. Ehkä ottaa joku lentävä palkka siihen tueks?!
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 1/2 - olenko tehnyt viime viikolla onnistuneita ja fiksuja reenejä tän kanssa?! No oon näköjää! Kahen viime kokeen epäonnistunut liike oli nyt huippuhyvä! Alun seuraamisessa haisto taas maasta jotain roskaa mutta onneks tuli pelastava seiso käsky = jotain tekemistä. Ei kääntyny tippaakaan! Tai kävellyt tai liikkunut! Jee! Huomasin muuten että tosi moni tais jo reenata uutta idaria varten kun trendinä tuntu olevan palata koiran luo siltä toiselta puolelta.
Noutaminen 7 1/2 - no aineski heitin tarpeeks pitkälle. Kapulaan tarttuminen oli hirveestä vauhdista vähän epätarkkaa ja kovaa kun tuli takasinkin niin onnistu istumaan tosi reilusti mun taakse. Videolta katottunu näkyy istuvan siinä oikein polleena ja tyytyväisenä itteensä. Olin fiksu ja en ruvennut korjaamaan että sivulle vaan koska yltin niiltä jalansijoilta ottamaan kapulan niin otin sen sieltä, onnistuminen Saralle eikä niin että ruvetaan korjaamaan jotai typerää asentoa kun toinen on hienosti tuonut kapulan. (enkä myöskään tiennyt yhtään kuinka kovasti siitä rokotettas jos oisin pyytänyt uudestaan sivulle).
Kauko-ohjaus 10 - taas korjattiin kahdessa viime kokeessa epäonnistunut liike! Sara oli skarppina ja ihana ja istumisetkaan ei ollut yhtään vajaita. Sieltä kuului kyllä joku piip mutta yritin näyttää vaan onnelliselta enkä siltä että maailma kaatuu kohta se alkaa haukkumaan. Eikä sitten väistänyt mua kun kävelin luokse eikä alkanut haukkumaan eikä mitään! Kaukojen jälkeen olin sitte itte niiiin helpottunut että Sara tulkitsi sen vissiin niin että ollaan done ja oli ryysäämässä jo kehästä pihalle palkan syöntiin. Vähän piti pyydellä..
Hyppy 9 - no osas taas istua esteen takana! Tuomari vähensi pisteen siitä kun ohjaaja antoi liian hitaasti istu käskyn. No ihan sama, eipä lähde juuri siitä nimenosaisesta asiasta enää Saralta pisteitä mun takia!
Kokonaisvaikutelma 9 - olisi kuulemma muuten antanut kympin mutta vähensi pisteen siitä kaukojen jälkeisesti, lähdetään palkalle ryysäyksestä. Mulla meinas ihan oikeesti tulla itku kun tajusin että saatiin nyt se ykkönen. Alunperin sen ei pitänyt olla isokaan juttu mutta viime viikonlopun hevosenpaskaepisodin jälkeen (vaikka se silloin lähinnä huvittikikin) ykkönen, ja etenkin kokeessa ONNISTUMINEN, tuntui isolta asialta. Voi taitavaa koiraa, en pilannut sen koetta!
1.tulos, 184,5p (meidän enkat tähän mennessä!), 4.sija ->TK2!
Koe videolla
Tuomarina Pauli Härkönen, ei maailman tiukimpia mutta tykkäsin kovasti. Kertoi mistä pisteet lähti mutta ei turhia höpötellyt liikkeiden väleissä. Kisakirjojen jaossa totesi että sen kunniaksi kun on vuoden viimeinen koe niin saattoi jokunen kaksoiskäsky (ei koskenut meitä) ja piippaus (koski meitä) jäädä rokottamatta mutta on kaikki ahkerasti reenanneet sen ansainneet. Kokeessa ja koepaikassa oli tosi kiva ja leppoisa fiilis. Vaikka kisakirjoja jouduttiin aika kauan odottelemaan kun ylituomari tuomaroi vielä kolmen evl-ryhmät paikkamakuut ja istumiset ennen kuin avot sai kisakirjansa... Ykköstuloksia tuli paljon, siellä oli kyllä tosi paljon tosi hyviä koirakoita. Muutamaa katoin suu auki että eikö ne ihan oikeesti tee yhtään pientäkään virhettä.
Tän vuoden tavoitteet sitten täyttyi! Keväällä sitten voittajaan, päästään reenaamaan oikeesti kivoja asioita! Tosin riittää sitä pikkutarkkaakin reenattavaa, Seuraaminen ja kaukot on ihan hemmetin kaukana siitä että kehtaisi mennä kokeeseen edes kokeilemaan. Ja tunnari on vielä kesken, tosin jäi syksyllä hyvään vaiheeseen :) Mutta nyt kelpaa jättää Sara hetkeksi lajitauolle keräämään uutta energiaa että jaksaa jatkossakin komentaa mua antamaan nopeammin ja enemmän palkkaa ja reenata sillä aikaa Sempulan kanssa erittäin tavoitteellisesti ja ahkerasti vihdoinkin se alokasluokka valmiiksi!
Pitää joku päivä kirjoitella blogiin tavoitekatsausta menneeltä ja tulevalta vuodelta!
Halli ei ollut lämmitetty mutta sen yhteydessä oli tosi kiva lämmin katsomo, jossa oli myös aivan mahtava näytöllä näkyvä tulospalvelu jonne kirjattiin liike kerrallaan koirien tulokset! Oma luokka alkoi myöhässä ja oltiin ajoissa paikalla joten odotella saatiin.
Siinä lenkillä käydessä testasin Saran kanssa pihalla olleella tokohypyllä että osaahan se istua siellä esteen takana, viime viikolla kun istui vasta tokakäskyllä. No ei osannut! Eka seisoi ja sitten heitti maahan uudella käskyllä. Sama pari kertaa. Voi äly! Ei kun namia kehiin ja reenaamaan. Onnistuneita toistoja saatiin onneksi kun muistui taas liike mieleen.
Tosi kivaa kokeessa oli myös että oltiin saatu jo etukäteen osallistujalista sähköpostiin ja oli siis jo voinut ennakoida että monensina ollaan, oltiin kolmansia, yksi koira puuttui välistä joten suorittamaan päästiin tokana (aika paras mahdollinen!)
Käytiin siinä odotellessa pyörähtämässä Saran kanssa nopeaan hallin reunassa jo kerran että tämmöinen paikka täällä ois. Pihalla Saraparan tassuja paleli nii kauheesti. Onneks auto pysyi suhtkoht lämpösenä sisältä. Ennen omaa vuoroa kun mentiin hallin puolelle odottelemaan niin ihmettelin että mikäs Saralla on vikana kun se ei haukkunut ollenkaan. Vähän sitten temputeltiin ja tulihan se haukku sieltä sitten. Oisko pitänyt vaan olla tyytyväinen kun toinen oli hiljaa?
Paikallamakuukin oli tosi kiva kun hallissa oli verho jonka taakse mentiin piiloon, ei tarvinut poistua hallin ovesta ulos. Tuomarin puhuttelu oli kehän ulkopuolella, paikalla makuu ryhmiä tuli yhteensä kolme kpl. Sara meinas vähän piippailla.
Sitten liikkeet pisteineen ja selityksineen
Paikalla makaaminen 10 - kehään mentiin nenä maassa, aattelin että haistelkoot nyt menomatkalla ei sitten tartte yksilöliikkeiden aikana. Otin siinä odotellessa paria askelta seuraamista ja vapautin, tuntui aika toimivalta. Istui tosi kivasti hiljaa sivulla. Meni hyvin maahan, videolta katsottuna pää pyörii jonkun verran ja yhdessä välissä haisteli maata mutta noinniiku kokonaisuutena ni mun mielestä se oli tosi levollinen ilmeeltään verrattuna siihen mitä on ollut. Kerran kuulin piiloon tutun kuuloisen piippauksen, mutta ei sitten jatkanut sitä enempää. Luoksekävellessä se kattelee aika paljon vieressä käveleviä ihmisiä kun kaikki lompsii kohti, tämäkin varmaan seurasta siitä kun suurin osa paikkamakuista tehdään yksin. Skarpisti nousi sivulle. Seurauttelin siinä vielä kehästä poistuessa niin että pääsin periaatteessa palkkaamaan siitä kun oli seurannut ja ottanut perusasennon hyvin kun pysähdyin.
Seuraaminen taluttimetta 9 - alussa heitti nenän maahan, tarkasti varmaan että onko täällä kans sitä hevosenpaskaa... Sen jälkeen skarppas ite, loistotyttö, kiitos! Ja loput oli ihan ok. Jokin siinä seuraamisessa mun mielestä mättää ja oon tosi epävarma siitä. Meidän onni oli että tuli alkuun käännöksiä vasemmalle, ne saa sen kivasti skarppaamaan. Juoksuun lähtiessä meinas lähteä sitä törkeetä edistystä mutta korjas (taas!) itte paikan paremmaks. Tein jostain syystä tokan täyskäännöksen oikealta vaikka nykyään on yleensä tehty aina vasemmalta, ööh?! Tuomari sanoi että piste lähti siitä alusta ois vissii muute antanu kympin. Ööh. Kyllä ne kympin saaneet muut koirakot paljon meitä hienommin seuras. Mutta ysi on kyllä kiva! Tää ku yleesä ollu sitä seiskaa. Vaikutti varmaa koko loppukokeen fiiliksee ku olin onnessani että seuraaminen onnistu.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 -normaali
Luoksetulo 8 1/2 - valuu valuu. Käsky "seis" pysäyttää kuiteski nopeemin ku venyvä "seiso", huomasin tänki pihalla ennen kokeen alkua. Jotain tolle ois tehtävä kun käsimerkillä oli niin hyvä ja suullisella ei vaan oo viel oppinut. Ehkä ottaa joku lentävä palkka siihen tueks?!
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 1/2 - olenko tehnyt viime viikolla onnistuneita ja fiksuja reenejä tän kanssa?! No oon näköjää! Kahen viime kokeen epäonnistunut liike oli nyt huippuhyvä! Alun seuraamisessa haisto taas maasta jotain roskaa mutta onneks tuli pelastava seiso käsky = jotain tekemistä. Ei kääntyny tippaakaan! Tai kävellyt tai liikkunut! Jee! Huomasin muuten että tosi moni tais jo reenata uutta idaria varten kun trendinä tuntu olevan palata koiran luo siltä toiselta puolelta.
Noutaminen 7 1/2 - no aineski heitin tarpeeks pitkälle. Kapulaan tarttuminen oli hirveestä vauhdista vähän epätarkkaa ja kovaa kun tuli takasinkin niin onnistu istumaan tosi reilusti mun taakse. Videolta katottunu näkyy istuvan siinä oikein polleena ja tyytyväisenä itteensä. Olin fiksu ja en ruvennut korjaamaan että sivulle vaan koska yltin niiltä jalansijoilta ottamaan kapulan niin otin sen sieltä, onnistuminen Saralle eikä niin että ruvetaan korjaamaan jotai typerää asentoa kun toinen on hienosti tuonut kapulan. (enkä myöskään tiennyt yhtään kuinka kovasti siitä rokotettas jos oisin pyytänyt uudestaan sivulle).
Kauko-ohjaus 10 - taas korjattiin kahdessa viime kokeessa epäonnistunut liike! Sara oli skarppina ja ihana ja istumisetkaan ei ollut yhtään vajaita. Sieltä kuului kyllä joku piip mutta yritin näyttää vaan onnelliselta enkä siltä että maailma kaatuu kohta se alkaa haukkumaan. Eikä sitten väistänyt mua kun kävelin luokse eikä alkanut haukkumaan eikä mitään! Kaukojen jälkeen olin sitte itte niiiin helpottunut että Sara tulkitsi sen vissiin niin että ollaan done ja oli ryysäämässä jo kehästä pihalle palkan syöntiin. Vähän piti pyydellä..
Hyppy 9 - no osas taas istua esteen takana! Tuomari vähensi pisteen siitä kun ohjaaja antoi liian hitaasti istu käskyn. No ihan sama, eipä lähde juuri siitä nimenosaisesta asiasta enää Saralta pisteitä mun takia!
Kokonaisvaikutelma 9 - olisi kuulemma muuten antanut kympin mutta vähensi pisteen siitä kaukojen jälkeisesti, lähdetään palkalle ryysäyksestä. Mulla meinas ihan oikeesti tulla itku kun tajusin että saatiin nyt se ykkönen. Alunperin sen ei pitänyt olla isokaan juttu mutta viime viikonlopun hevosenpaskaepisodin jälkeen (vaikka se silloin lähinnä huvittikikin) ykkönen, ja etenkin kokeessa ONNISTUMINEN, tuntui isolta asialta. Voi taitavaa koiraa, en pilannut sen koetta!
1.tulos, 184,5p (meidän enkat tähän mennessä!), 4.sija ->TK2!
Koe videolla
Tuomarina Pauli Härkönen, ei maailman tiukimpia mutta tykkäsin kovasti. Kertoi mistä pisteet lähti mutta ei turhia höpötellyt liikkeiden väleissä. Kisakirjojen jaossa totesi että sen kunniaksi kun on vuoden viimeinen koe niin saattoi jokunen kaksoiskäsky (ei koskenut meitä) ja piippaus (koski meitä) jäädä rokottamatta mutta on kaikki ahkerasti reenanneet sen ansainneet. Kokeessa ja koepaikassa oli tosi kiva ja leppoisa fiilis. Vaikka kisakirjoja jouduttiin aika kauan odottelemaan kun ylituomari tuomaroi vielä kolmen evl-ryhmät paikkamakuut ja istumiset ennen kuin avot sai kisakirjansa... Ykköstuloksia tuli paljon, siellä oli kyllä tosi paljon tosi hyviä koirakoita. Muutamaa katoin suu auki että eikö ne ihan oikeesti tee yhtään pientäkään virhettä.
Tän vuoden tavoitteet sitten täyttyi! Keväällä sitten voittajaan, päästään reenaamaan oikeesti kivoja asioita! Tosin riittää sitä pikkutarkkaakin reenattavaa, Seuraaminen ja kaukot on ihan hemmetin kaukana siitä että kehtaisi mennä kokeeseen edes kokeilemaan. Ja tunnari on vielä kesken, tosin jäi syksyllä hyvään vaiheeseen :) Mutta nyt kelpaa jättää Sara hetkeksi lajitauolle keräämään uutta energiaa että jaksaa jatkossakin komentaa mua antamaan nopeammin ja enemmän palkkaa ja reenata sillä aikaa Sempulan kanssa erittäin tavoitteellisesti ja ahkerasti vihdoinkin se alokasluokka valmiiksi!
Pitää joku päivä kirjoitella blogiin tavoitekatsausta menneeltä ja tulevalta vuodelta!
perjantai 17. joulukuuta 2010
Selma tekniikkakurssi osa IV
Oltiin sitten illalla jälleen sporttikoiralla Niinun treeneissä. voi kun tää ois joka viikkoista herkkua koko talven ajan. Taitaa nyt vaan jäädä viimeiseksi tällä erää. Kaksi vika kertaa laitoin kiertoon Artulle ja Päiville, kun pitää itse olla reissun päällä aatonaattona ja uutena vuotena. Kiitos Päivin ei mene hukkaan ja oppi tulee omalle porukalle sitä kautta.
Eilen oli ohjelmassa vähän kaikkia perusjuttuja mitä on aiemmin opeteltu yhdisteltynä pidemmälle radalle. Kaksi eri rataa oli saatu ängettyä pikku puolelle. "Uutena" tekniikkana tuli mukaan viskileikkaus, itselle se oli Saran kanssa jo tuttu, mutta Selmalle se oli ihan uutta. Sen kanssa sitten loppu treenissä jumitettiinkin vähän aikaa.
Eka pätkä alkoi ihan perusjutulla kakkoshypyn taa niistämään ja siitä putkeen. Putken jälkeen takakiertoon siitä putkelle, pikku tönäisy, itse hypyn taa ja flipillä takaisin putkeen. Niinu hihkui riemua kun toisella kierroksella saatin täydellisesti menemään tuo pätkä. "päivän paras flippi" oli kommentti. Edellisessä ryhmässä oli vaan jotain sm kisaavia. Kylläpä sitä oltiin sitten n 5 sek rinta rottingilla kunnes taas palattiin maan pinnalle. Niinu on muutenkin tosi hyvä tsemppaamaan, ja ajatukset menee tosi hyvin yksiin, mitä kulloinkin on neuvomassa. Putkelta jatkettiin hyppy takaa-niisto-sokkari hyppy jaakotuksella (tuossa oli kai oikeesti tarkotus vähän irrottaa koiraa tms mut halusin jaakotella mielummin). sit kiva kiihdytys, kun oli tosiaan tuo hyppy vasemman kautta tultu, hyppy putkeen. Puolivalssilla haltuun hyppy putkeen, hyppy, puomi (selma vähän arpoi puomia, johtui vissiin kun ei ollut ponnaria, joten näkö oli vissiin vähän heikoilla. +lentokeinu pari viikkoa sitten...) sitten hankalin kohta tuossa pätkässä hyppy puolivalssi hyppy, päällejuoksu putki tai hyppy puolivalssi viskileikkaus putki. se siitä pätkästä ja huilaamaan. Kerettiin mennä tuota pätkää vielä uudestaan, kun seuraavalla pätkällä jumittivat muut vähän pidempään. Ois ehkä voinu jättää vaan menemättä, koska sit toka pätkällä alkoi Selmalla olemaan jo vähän puhti pois siitä hinkkaamisesta.
Toka pätkä alkoi tönäisemällä hypylle jotta ehtii itse valssata kakkosen jälkeen putkeen. vähän oli Selmalla ymmärtämisongelmia mutta meni kumminkin. putken jälkeen sitten se murheenkryyni viskileikkaus. sain tuon muuten menemään ihan jees flipillä. Kepeille kääntö oli aika jyrkkä mutta hienosti selma taipui, pari kertaa vähän liukasteli kun tuli niin kovaa siihen. Kepeillä kokeilin irrota sivusuunnassa jo hypylle jottei mene putkeen ja sehän toimi aika mallikkaasti, kunhan pidän katseen koirassa ja ohjauksen päällä. Sitten kolmen hypyn setti, hyppy takaa hyppy ja pakkovalssi-jaakotus tai saksalaisella, kokeilin molempia ja tuo saksalainen ehdottomasti parempi kun pääsee vetämään putkeen oikeelle puolelle, jaakotuksella joutuu takaleikkaamaan putken, niin selma vähän ehkä hidasteli, kun itse jouduin melkeen seinään juoksemaan. sitten hyppy takaa ja takaa-niistosokkari hypylle ja bileet tai sitten joku muu mitä en enää muista, kun en ehtinyt kokeilla, oisko se ollu tuo toinen hyppy kauemman siivekkeen kautta.
Voi vitsi että on ollut ihan huippua treenata tekniikoita tuolla Niinun opissa, harmittaa kun ei ehdi/raaski enempää. Keväällä ois ollu Niinun juoksutreeniäkin ohjaajille, mutta sattuu mun kouluiltoihin. damnit. Onneks on tulossa Vapun hyppärit ja Janitan radanluku +Janitan koulutusviikonloppu, kyllä niillä eväillä on hyvä lähteä ensi kevääseen (ja kohti ylempiä luokkia)
Ensi vuoden tavoiten on saada niitä nousunollia todella hyvillä iloisilla suorituksilla molempien koirien kanssa. Kyllä Sara jatkaa kisaamista keväällä Vapun hyppärien jälkeen. Se onkin treeneissä osoittanut innokkuuttaan, karkailemalla pussiin! ym esteille vuoronperään, kepeille irtoaa jo ties miten kaukaa ja suorittaa niitä niin että mä voin vaikka päälläseisoa, ainoa mikä vielä "mättää" on Saran raskas hyppytekniikka, johon en ole tyytyväinen. Kyllä mullakin on kriteerit. Tässä alkaa oppimaan jo vähän kriittiseksi omia suorituksiaan kohtaan. Odottelen jo innolla ensi kevään Susannan treenejä ja niitä mieltä ylentäviä kommentteja "laita nyt aluks rautakanki hanuriin ni alkaa homma sujua jotenkin"
Selmalla vielä sunnuntaina kisat ja sit saa lomailla loppiaiseen asti kaikesta agiin liittyvästä.
Eilen oli ohjelmassa vähän kaikkia perusjuttuja mitä on aiemmin opeteltu yhdisteltynä pidemmälle radalle. Kaksi eri rataa oli saatu ängettyä pikku puolelle. "Uutena" tekniikkana tuli mukaan viskileikkaus, itselle se oli Saran kanssa jo tuttu, mutta Selmalle se oli ihan uutta. Sen kanssa sitten loppu treenissä jumitettiinkin vähän aikaa.
Eka pätkä alkoi ihan perusjutulla kakkoshypyn taa niistämään ja siitä putkeen. Putken jälkeen takakiertoon siitä putkelle, pikku tönäisy, itse hypyn taa ja flipillä takaisin putkeen. Niinu hihkui riemua kun toisella kierroksella saatin täydellisesti menemään tuo pätkä. "päivän paras flippi" oli kommentti. Edellisessä ryhmässä oli vaan jotain sm kisaavia. Kylläpä sitä oltiin sitten n 5 sek rinta rottingilla kunnes taas palattiin maan pinnalle. Niinu on muutenkin tosi hyvä tsemppaamaan, ja ajatukset menee tosi hyvin yksiin, mitä kulloinkin on neuvomassa. Putkelta jatkettiin hyppy takaa-niisto-sokkari hyppy jaakotuksella (tuossa oli kai oikeesti tarkotus vähän irrottaa koiraa tms mut halusin jaakotella mielummin). sit kiva kiihdytys, kun oli tosiaan tuo hyppy vasemman kautta tultu, hyppy putkeen. Puolivalssilla haltuun hyppy putkeen, hyppy, puomi (selma vähän arpoi puomia, johtui vissiin kun ei ollut ponnaria, joten näkö oli vissiin vähän heikoilla. +lentokeinu pari viikkoa sitten...) sitten hankalin kohta tuossa pätkässä hyppy puolivalssi hyppy, päällejuoksu putki tai hyppy puolivalssi viskileikkaus putki. se siitä pätkästä ja huilaamaan. Kerettiin mennä tuota pätkää vielä uudestaan, kun seuraavalla pätkällä jumittivat muut vähän pidempään. Ois ehkä voinu jättää vaan menemättä, koska sit toka pätkällä alkoi Selmalla olemaan jo vähän puhti pois siitä hinkkaamisesta.
Toka pätkä alkoi tönäisemällä hypylle jotta ehtii itse valssata kakkosen jälkeen putkeen. vähän oli Selmalla ymmärtämisongelmia mutta meni kumminkin. putken jälkeen sitten se murheenkryyni viskileikkaus. sain tuon muuten menemään ihan jees flipillä. Kepeille kääntö oli aika jyrkkä mutta hienosti selma taipui, pari kertaa vähän liukasteli kun tuli niin kovaa siihen. Kepeillä kokeilin irrota sivusuunnassa jo hypylle jottei mene putkeen ja sehän toimi aika mallikkaasti, kunhan pidän katseen koirassa ja ohjauksen päällä. Sitten kolmen hypyn setti, hyppy takaa hyppy ja pakkovalssi-jaakotus tai saksalaisella, kokeilin molempia ja tuo saksalainen ehdottomasti parempi kun pääsee vetämään putkeen oikeelle puolelle, jaakotuksella joutuu takaleikkaamaan putken, niin selma vähän ehkä hidasteli, kun itse jouduin melkeen seinään juoksemaan. sitten hyppy takaa ja takaa-niistosokkari hypylle ja bileet tai sitten joku muu mitä en enää muista, kun en ehtinyt kokeilla, oisko se ollu tuo toinen hyppy kauemman siivekkeen kautta.
Voi vitsi että on ollut ihan huippua treenata tekniikoita tuolla Niinun opissa, harmittaa kun ei ehdi/raaski enempää. Keväällä ois ollu Niinun juoksutreeniäkin ohjaajille, mutta sattuu mun kouluiltoihin. damnit. Onneks on tulossa Vapun hyppärit ja Janitan radanluku +Janitan koulutusviikonloppu, kyllä niillä eväillä on hyvä lähteä ensi kevääseen (ja kohti ylempiä luokkia)
Ensi vuoden tavoiten on saada niitä nousunollia todella hyvillä iloisilla suorituksilla molempien koirien kanssa. Kyllä Sara jatkaa kisaamista keväällä Vapun hyppärien jälkeen. Se onkin treeneissä osoittanut innokkuuttaan, karkailemalla pussiin! ym esteille vuoronperään, kepeille irtoaa jo ties miten kaukaa ja suorittaa niitä niin että mä voin vaikka päälläseisoa, ainoa mikä vielä "mättää" on Saran raskas hyppytekniikka, johon en ole tyytyväinen. Kyllä mullakin on kriteerit. Tässä alkaa oppimaan jo vähän kriittiseksi omia suorituksiaan kohtaan. Odottelen jo innolla ensi kevään Susannan treenejä ja niitä mieltä ylentäviä kommentteja "laita nyt aluks rautakanki hanuriin ni alkaa homma sujua jotenkin"
Selmalla vielä sunnuntaina kisat ja sit saa lomailla loppiaiseen asti kaikesta agiin liittyvästä.
torstai 16. joulukuuta 2010
pakkasreenit
Jos kokeet ei oikeen oo sujunu niin onneksi reenit sitäkin paremmin. Eilen käytiin pakkasesta viis Saran kanssa testaamassa meidän lähelle rakennettu aurattu ja valaistu tokokenttä (no joo oikeasti se on rakennettavan uuden talon parkkipaikka..)
Olin päättänyt tehdä jotain muuta kuin hinkata avoa, itseasiassa olin suunnitellut reenin aika tarkkaankin, hyvähyvä. Sarkki oli ihan äänetön, purki suurimmat höyryt kun käveltiin "kentälle" kotoa ja tehtiin lumikasoille kiipeämisiä ja tolppien kiertoja. Se on niissä ihan superi. Itseasiassa lumikasoille kiipeemisestä mulle tuli joskus mieleen että kun se on ostanut merkin niin hyvin niin jos opettas lähtemään merkiltä lumikasalle mutta sitte aattelin että yhtä kovaa ja innolla se ruutuunkiin juoksee niin miksei suoraan sinne.
Pikkupakkasreenin teemana oli siis ruudun ja merkin yhdistämisen aloittelu ihan oman ideoinnin mukaan :D Sara odotteli kentän reunassa hipihiljaa "käy siihen" käskyn alla kun laittelin kartioita paikoilleen. Taitaa olla aika paljon mun omasta fiiliksestä kiinni kuinka kauan ja kuinka hyvin se kestää odotella. Kun ollaan kahelleen ja en häslää sählää ja jännitä niin ei mitään ongelmia, eikä haukkua.
Tehtiin sitten aluksi muutama ruutuunmeno. Sara hakee katseella suoraan edessä olevan ruudun tosi kivasti vihjeellä "neliö". Pysäytin vähän myöhään mutta jäi vielä sisäänkin. En tiedä mikä lie mutta en vaan osaa lopettaa siihen yhteen tosi hyvään piti ottaa vielä toinen. Onneksi onnistui sekin. "Kehä" oli rakennettu silleen aika helpoksi että ruutu oli parkkiksen yhdessä nurkassa, ei tietty ihan nurkassa kiinni vaan niin että takaakin ois toki ollut mahdollista mennä yli ja merkki sitten pitkän sivun toisessa päässä.
Tehtiin sitten pari irrallista merkille menoa. Eka oli tosi hyvä, piti sitten taas tyhmän jatkaa ja tokassa asettui vähän vinoon, kun rupesin korjaamaan niin osas korjata ihan oikein kun näytin kädellä suuntaa ja annoin uuden merkki käskyn. Merkillä paikan korjaaminen on taas niitä asioita mitä Sara on oppinut ilman opettamista, ruudussa paikan korjaamisen harjottelu pitäs joskus alottaa, siellä se ei korjaa niin mihinkään, alkaa vaan etsimään kosketusalustaa. Jos alusta on ruudussa niin sillon ei tietenkään lähde alustalta mihinkään. Merkillä korjaamisessa ohjaakin oli tänään skarppina ja muisti että sitä voi pari kertaa korjauttaa ja sitten pitää olla jo tyytyväinen vaikka jäis snadisti vinoonkin, pääasia tässä vaiheessa että ymmärtäny korjaamisen idean. Aiemmin käynyt niin että pari kertaa voi korjata, seuraavaksi kun päättelee että liikkuminen ei ollut toivottu asia kun se ohjaaja vieläkin on jotain vailla niin tarjoaa sitten kartion läpsimistä tassulla.
Sitten kokeiltiin niin että lähetin merkille ja siitä oikealle näyttävän käden kanssa ruutukäsky. Eka se lähti, pysähtyi ja kääntyi parin metrin päässä kysymään että ai mitä siis meenkö nyt tonne, sanoin että joo menemene ja meni hienosti ruutuu. Isot kehut. Sitte tehtiin toinen. Toinen oli sitten niin loistava (painatti mitään kyselemättä täysiä ruutuun ja mäkin pysäytin sen ihan keskelle) että siihen piti lopettaa. Jatkossa kun teen näitä niin pitänee muistaa laittaa niin että merkiltä lähdetään musta katsoen vasemmalle ruutuun, kun Sara muutenkin jos on merkillä vähän vinossa niin on oikealle, niin ei alkas se puoli vetää liikaa puoleensa. Superkoira. Se on niin hyvä tempuissa missä saa juosta :)
Semmonen tosi jees pointti tässä muuten että aiemmin ajattelin että merkin opettaminen saa sen sekottamaan ruudun ja merkin, mutta yhden kerran kokeilun perusteella tuntus olevan ennemminkin päin vastoin.
Tehtiin vielä semmonen kevyt paikkamakuu kun mä siivosin tötsät ja Sara oli autojen välissä piilossa. Hyvä asento ja hyvä levollisuus.
Nyt ku on ollut pakkasta niin ollaan yritetty sisällä temputella. (pitänyt reenaa kaukojen s-m-s vaihtoja (s-i-s sit myöhemmin kun noi saa eka kuosiin) mutta ne jää aina?!) Joskus tehty semmosta että se saa kaikesta tarjoomastaan palkkaa, sillon mennään yleensä pyrähdys ympäri-maahanmeno-tastas-pyörähdys ympäri -pyörähdys ympäri-peruutus -pyörähdys ympäri -tassulla maton lätkiminen -linjaa. Sara kuumuu aika paljon temppuja tarjotessa mutta ei silti ääntele. Hyvhyv. Jalkojen välistä pujottelua ollaan harjoteltu niin että ku koukistan vähän polvea niin Sara menee ali, pitäs saada siihen sitä jatkumoa kun tällä hetkellä se osaa tehdä yhden alituksen ja jatkaa sen jälkeen metrin eteenpäin ja tulee sitten tekemään seuraavan erillisenä.
Asioita mitä haluisin opettaa mutta en osaa tai en keksi mistä alottas:
-Takaperin mun ympäri sivuulle peruuttaminen (niinku eräät hienot schapet :) )
-kyljelleen kellahtaminen ja siitä jatkuvat asiat niiku selälleen, selän kautta ympäripyörähdys. Joskus jollain naksutinkurssilla on tää kertaalleen opeteltu mutta ei vissiin sen koommin tehty niin meinaa olla jotenkin hankala päästä alkuun.
Sara on myös oma-alotteisesti järjestänyt kapulanpitoreenejä. Kun istun vaikka tietokoneella ruokapöydän ääressä se kiipeää viereiselle tuolille tuijottamaan pöydällä lojuvaa kapulaa. Pian on koko koira pöydällä tuijottamassa kapulaa. Se on niin söpö että sitten on pakko teettää jotain palkanarvosta. Eli meillä pöydälle kiipeäminen on kannattavaa kun sen tekemällä saa aikaan pikkureenit, joista seuraa palkkaa :)
Ruokakupilla Sara on yleensä tehnyt paikkamakuuta, ja joskus istumista. Nyt on tehty pari kertaa seuraamispätkää ja avon kaukoja niin että palkka tulee siitä liikkeen lopusta. Jos se jäis mieleen ja toteais että ei kannata ennen aikojaan ponkasta ylös.
Sempallakin on ollut vähän kapulan pitoreenejä. Se on pikkunen (taas ilman reenaamista!) oppinut istahtamaan ja istumaan kapula suussa! Nyt vaan useemmin reenejä niin meillä on ennen alokasluokkaa nouto valmis! Alokasluokasta puheenolleen en varmaan ikinä saa sempun kanssa niitä jääviä toimimaan. Into reenata niitä on kans aika plääh. Kuiteski Saran kanssa samoja liikkeitä reenattu viimiset pari vuotta.
Selman kanssa tärkeetä reenattavaa
-jääviin nopeutta
-jääviin kestoa & pysymistä
-paikkamakuuseen lisää varmuutta & häiriöitä
-seuraamisesta pomppiminen pois tai no, jos puolet pompuista sais ees pois
-seuraamiseen kestoa ja varmuutta. Semmosia pätkiä missä mä vapautan pätkän jälkeen eikä niin että pätkä loppuu ku selma läks johonki.
-hypyn loppuosaa pitäs hinkuttaa
-avon kaukoja vois jatkaa kun ne on niin hyvällä mallilla
-selmaki sais tehä kaukojumppaa kotona sisällä aina ku saraki tekee (hah)
-liikkeiden välejä pitäs senkin kanssa ottaa.
-irtoamiseen (ruutuun) pitäs saada vauhtia, mutta taidan jättää sen kun ollaan jossain koulutuksessa niin sinne asiaksi. Nyt ruutuharkat on jäissä kun en missään nimessä tahdo opettaa että hitaasti ruutuunmeno on suotava vaihtoehto. Enkä oikeen tiiä miten sitä jatkas kun Selma nyt vaan ei nää syytä juosta edes täydelle namikupille täysiä. Ihmisen luokse kyllä juostaan kovaa. Saralla on ennemmin toisinpäin, se on helppo saada juoksemaan namin perässä/toivossa.
Mitäs muuta? Saralla palelee viime talven mukaan tassuja lenkeillä niin kauheesti. Pysähellä ei sais ja välillä pitää kolmella jalalla hyppiä. Lumessa reenatessa ei sitten kuitenkaan palellut tassuja ollenkaan.
Selma on innostunut lapasista. Saran kanssahan vielä viime talvena oli nastaa aina lenkillä kun se hyppi lapasiin. Ja se oli niiiiin sitkeä. Nyt se on jo vähän rauhottunut.. Sara kuitenkin hyppi vaan siihen kärkiosaan ja yritti nätisti näykkästä. Selma ei hypi koko aika vaan kerran pari lenkin aikana, yllättäen ja etukäteen varottamatta, se juoksee ohi ja hyppää kiinni lapaseen. Ja se ei suinkaan siihen kärkiosaan, vaan kämmenosaan, missä on yleensä myös se käsi sisällä. Auts! Toki Semppa on sen verta kiltti tyttö että jos oisin sille joskus sanonut että tämä ei nyt vaan ole suotavaa niin ei se varmaan sitä tekis. Mutta onhan lapasia varastava koira aika hauska. Ja itte lietson vaan lisää kun mulla on semmoset topparatsastushanskat ja niitä välillä vedetään lenkillä kilpaa ihan tarkoituksella. Sarakin osaa nykyään lopettaa kun leikki loppuu.
sara nörtteilee :)
Olin päättänyt tehdä jotain muuta kuin hinkata avoa, itseasiassa olin suunnitellut reenin aika tarkkaankin, hyvähyvä. Sarkki oli ihan äänetön, purki suurimmat höyryt kun käveltiin "kentälle" kotoa ja tehtiin lumikasoille kiipeämisiä ja tolppien kiertoja. Se on niissä ihan superi. Itseasiassa lumikasoille kiipeemisestä mulle tuli joskus mieleen että kun se on ostanut merkin niin hyvin niin jos opettas lähtemään merkiltä lumikasalle mutta sitte aattelin että yhtä kovaa ja innolla se ruutuunkiin juoksee niin miksei suoraan sinne.
Pikkupakkasreenin teemana oli siis ruudun ja merkin yhdistämisen aloittelu ihan oman ideoinnin mukaan :D Sara odotteli kentän reunassa hipihiljaa "käy siihen" käskyn alla kun laittelin kartioita paikoilleen. Taitaa olla aika paljon mun omasta fiiliksestä kiinni kuinka kauan ja kuinka hyvin se kestää odotella. Kun ollaan kahelleen ja en häslää sählää ja jännitä niin ei mitään ongelmia, eikä haukkua.
Tehtiin sitten aluksi muutama ruutuunmeno. Sara hakee katseella suoraan edessä olevan ruudun tosi kivasti vihjeellä "neliö". Pysäytin vähän myöhään mutta jäi vielä sisäänkin. En tiedä mikä lie mutta en vaan osaa lopettaa siihen yhteen tosi hyvään piti ottaa vielä toinen. Onneksi onnistui sekin. "Kehä" oli rakennettu silleen aika helpoksi että ruutu oli parkkiksen yhdessä nurkassa, ei tietty ihan nurkassa kiinni vaan niin että takaakin ois toki ollut mahdollista mennä yli ja merkki sitten pitkän sivun toisessa päässä.
Tehtiin sitten pari irrallista merkille menoa. Eka oli tosi hyvä, piti sitten taas tyhmän jatkaa ja tokassa asettui vähän vinoon, kun rupesin korjaamaan niin osas korjata ihan oikein kun näytin kädellä suuntaa ja annoin uuden merkki käskyn. Merkillä paikan korjaaminen on taas niitä asioita mitä Sara on oppinut ilman opettamista, ruudussa paikan korjaamisen harjottelu pitäs joskus alottaa, siellä se ei korjaa niin mihinkään, alkaa vaan etsimään kosketusalustaa. Jos alusta on ruudussa niin sillon ei tietenkään lähde alustalta mihinkään. Merkillä korjaamisessa ohjaakin oli tänään skarppina ja muisti että sitä voi pari kertaa korjauttaa ja sitten pitää olla jo tyytyväinen vaikka jäis snadisti vinoonkin, pääasia tässä vaiheessa että ymmärtäny korjaamisen idean. Aiemmin käynyt niin että pari kertaa voi korjata, seuraavaksi kun päättelee että liikkuminen ei ollut toivottu asia kun se ohjaaja vieläkin on jotain vailla niin tarjoaa sitten kartion läpsimistä tassulla.
Sitten kokeiltiin niin että lähetin merkille ja siitä oikealle näyttävän käden kanssa ruutukäsky. Eka se lähti, pysähtyi ja kääntyi parin metrin päässä kysymään että ai mitä siis meenkö nyt tonne, sanoin että joo menemene ja meni hienosti ruutuu. Isot kehut. Sitte tehtiin toinen. Toinen oli sitten niin loistava (painatti mitään kyselemättä täysiä ruutuun ja mäkin pysäytin sen ihan keskelle) että siihen piti lopettaa. Jatkossa kun teen näitä niin pitänee muistaa laittaa niin että merkiltä lähdetään musta katsoen vasemmalle ruutuun, kun Sara muutenkin jos on merkillä vähän vinossa niin on oikealle, niin ei alkas se puoli vetää liikaa puoleensa. Superkoira. Se on niin hyvä tempuissa missä saa juosta :)
Semmonen tosi jees pointti tässä muuten että aiemmin ajattelin että merkin opettaminen saa sen sekottamaan ruudun ja merkin, mutta yhden kerran kokeilun perusteella tuntus olevan ennemminkin päin vastoin.
Tehtiin vielä semmonen kevyt paikkamakuu kun mä siivosin tötsät ja Sara oli autojen välissä piilossa. Hyvä asento ja hyvä levollisuus.
Nyt ku on ollut pakkasta niin ollaan yritetty sisällä temputella. (pitänyt reenaa kaukojen s-m-s vaihtoja (s-i-s sit myöhemmin kun noi saa eka kuosiin) mutta ne jää aina?!) Joskus tehty semmosta että se saa kaikesta tarjoomastaan palkkaa, sillon mennään yleensä pyrähdys ympäri-maahanmeno-tastas-pyörähdys ympäri -pyörähdys ympäri-peruutus -pyörähdys ympäri -tassulla maton lätkiminen -linjaa. Sara kuumuu aika paljon temppuja tarjotessa mutta ei silti ääntele. Hyvhyv. Jalkojen välistä pujottelua ollaan harjoteltu niin että ku koukistan vähän polvea niin Sara menee ali, pitäs saada siihen sitä jatkumoa kun tällä hetkellä se osaa tehdä yhden alituksen ja jatkaa sen jälkeen metrin eteenpäin ja tulee sitten tekemään seuraavan erillisenä.
Asioita mitä haluisin opettaa mutta en osaa tai en keksi mistä alottas:
-Takaperin mun ympäri sivuulle peruuttaminen (niinku eräät hienot schapet :) )
-kyljelleen kellahtaminen ja siitä jatkuvat asiat niiku selälleen, selän kautta ympäripyörähdys. Joskus jollain naksutinkurssilla on tää kertaalleen opeteltu mutta ei vissiin sen koommin tehty niin meinaa olla jotenkin hankala päästä alkuun.
Sara on myös oma-alotteisesti järjestänyt kapulanpitoreenejä. Kun istun vaikka tietokoneella ruokapöydän ääressä se kiipeää viereiselle tuolille tuijottamaan pöydällä lojuvaa kapulaa. Pian on koko koira pöydällä tuijottamassa kapulaa. Se on niin söpö että sitten on pakko teettää jotain palkanarvosta. Eli meillä pöydälle kiipeäminen on kannattavaa kun sen tekemällä saa aikaan pikkureenit, joista seuraa palkkaa :)
Ruokakupilla Sara on yleensä tehnyt paikkamakuuta, ja joskus istumista. Nyt on tehty pari kertaa seuraamispätkää ja avon kaukoja niin että palkka tulee siitä liikkeen lopusta. Jos se jäis mieleen ja toteais että ei kannata ennen aikojaan ponkasta ylös.
Sempallakin on ollut vähän kapulan pitoreenejä. Se on pikkunen (taas ilman reenaamista!) oppinut istahtamaan ja istumaan kapula suussa! Nyt vaan useemmin reenejä niin meillä on ennen alokasluokkaa nouto valmis! Alokasluokasta puheenolleen en varmaan ikinä saa sempun kanssa niitä jääviä toimimaan. Into reenata niitä on kans aika plääh. Kuiteski Saran kanssa samoja liikkeitä reenattu viimiset pari vuotta.
Selman kanssa tärkeetä reenattavaa
-jääviin nopeutta
-jääviin kestoa & pysymistä
-paikkamakuuseen lisää varmuutta & häiriöitä
-seuraamisesta pomppiminen pois tai no, jos puolet pompuista sais ees pois
-seuraamiseen kestoa ja varmuutta. Semmosia pätkiä missä mä vapautan pätkän jälkeen eikä niin että pätkä loppuu ku selma läks johonki.
-hypyn loppuosaa pitäs hinkuttaa
-avon kaukoja vois jatkaa kun ne on niin hyvällä mallilla
-selmaki sais tehä kaukojumppaa kotona sisällä aina ku saraki tekee (hah)
-liikkeiden välejä pitäs senkin kanssa ottaa.
-irtoamiseen (ruutuun) pitäs saada vauhtia, mutta taidan jättää sen kun ollaan jossain koulutuksessa niin sinne asiaksi. Nyt ruutuharkat on jäissä kun en missään nimessä tahdo opettaa että hitaasti ruutuunmeno on suotava vaihtoehto. Enkä oikeen tiiä miten sitä jatkas kun Selma nyt vaan ei nää syytä juosta edes täydelle namikupille täysiä. Ihmisen luokse kyllä juostaan kovaa. Saralla on ennemmin toisinpäin, se on helppo saada juoksemaan namin perässä/toivossa.
Mitäs muuta? Saralla palelee viime talven mukaan tassuja lenkeillä niin kauheesti. Pysähellä ei sais ja välillä pitää kolmella jalalla hyppiä. Lumessa reenatessa ei sitten kuitenkaan palellut tassuja ollenkaan.
Selma on innostunut lapasista. Saran kanssahan vielä viime talvena oli nastaa aina lenkillä kun se hyppi lapasiin. Ja se oli niiiiin sitkeä. Nyt se on jo vähän rauhottunut.. Sara kuitenkin hyppi vaan siihen kärkiosaan ja yritti nätisti näykkästä. Selma ei hypi koko aika vaan kerran pari lenkin aikana, yllättäen ja etukäteen varottamatta, se juoksee ohi ja hyppää kiinni lapaseen. Ja se ei suinkaan siihen kärkiosaan, vaan kämmenosaan, missä on yleensä myös se käsi sisällä. Auts! Toki Semppa on sen verta kiltti tyttö että jos oisin sille joskus sanonut että tämä ei nyt vaan ole suotavaa niin ei se varmaan sitä tekis. Mutta onhan lapasia varastava koira aika hauska. Ja itte lietson vaan lisää kun mulla on semmoset topparatsastushanskat ja niitä välillä vedetään lenkillä kilpaa ihan tarkoituksella. Sarakin osaa nykyään lopettaa kun leikki loppuu.
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Selma tekniikkakurssi osa III
Viime torstaina oli sitten taas suunta kohti sporttikoiraa ja niinun treenejä. yllätys oli kun vastassa olikin toinen Linna meinaan Teemu. Radapätkät näytti alkuun aikas vaikeelle, mutta kun sitten selvisi että nyt treenaataan Flippiä ja Teemu asian kädestä pitäen meille neuvoi, alkoi usko palata itseenikin. Käytiin tosi pitkään tekniikoita läpi ilman koiria, itseasiassa yli 50% ajasta. Itse tykkäsin ehkä enemmän Teemun neuvomasta ekasta pätkästä, kuin toisesta hiukan ahtaammasta Niinun neuvomasta. Tai sitten Teemun todella perusteellinen opetustyyli sopis mulle paremmin. Teemu ei luovuttanut ennenkuin jokaiselle oli sata varmaa että kaikki ymmärtää ja on näyttänyt kuvion. Ihan huippu kouluttajapariskunta.
Eka pätkä alkoi heti suht hankalaksi odottamallani sivuttais liikkeellä renkaalle. eli piti itse olla siis jo sivussa odottamassa jotta ehtii tehdä kunnolla ennakoivan valssin kolmoselle. Pieni sivuttaisliike, sellainen puoliaskel renkaan suuntaan ja alkuasetelmassa odottamassa jo rintamasuunta kohti rengasta. Käytiin myös tarkkaan läpi missä kohti koiran laukkaa ennakoiva pitää alkaa. siitä sitten sen flipin kimppuun neloselta vitoselle. eli ennakoiva valssi nelosella ja siitä vetämällä esteen ohi ja persjättö ja sitten jaakotuksella putkeen, sitten onkin jo kiirus mennä putkien välimaastoon ottamaan valssia, ilman että peittää juoksureitin putkelle. Selma tuli kuin raketti, ja meinas tulla kiire. Mentiin jo ekalla melkeen nollana läpi ja olin ihan ihmeissäni että kuka on käynyt vaihtamassa mun koiran. En varmaan koskaan ole agiradalla nähnyt selmaa menevän noin kovaa. Se kertoo kyllä paljon ennakoivan valssin voimasta ja todella perusteellisesta harjoittelusta ilman koiraa. Juuri kun olin lukenut artikkelin samasta aiheesta Canis lehdestä.
niin sitten taas radan kimppuun. kasilta ysille flippi meni paljon paremmin. paitsi kolmannella neljännellä kerralla selma alkoi ennakoimaan ja hyppäsi välissä olleen hypyn, tai ehkä itse otin persjätön pikkaisen liian aikaseen. loppurata oli sitten ihan kosmetiikkaa selmalle, pakkovalssi putkeen siitä seuraavaan sitten loppupätkälle kokeilin persjättöä ja takaleikkausta eri kerroilla.
Toinen pätkä oli sitten hieman ahtaampi. Kakkoshypyn taakse niistämään. mietin että näinköhän nuo kepit kiinnostas tuossa välissä, mutta ei. Sitten ois pitänyt mennä kepit selmalle "väärältä" puolen. no selma meni ekalla johkin 9-10 väliin asti ihan loistavasti ennenkuin tajusi että hetkonen marko menee tuossa väärällä puolen. No niitä pitää kyllä treenata, pääsis vaan vinoja tekemään joskus. kepeiltä vienti putkeen. sitten hypyn taa odottamaan, pieni tönäisy putken suulla jotta tulee hypyllä kunnolla. sitten sitä flippiä putkeen, ja taas pikku tönäisy jottei mene aalle. sitten jotain jotain. loppupätkä meni ihan ok. en kerennyt kuin kaksi- kolme minuuttia ottamaan, kun toinen ryhmäläinen jumitti pätkällä liian pitkään. no ei se mitään, eka pätkä meni niin hyvin jo että.
Ensi viikonloppuna sitten vuoden vikat kisat hyvinkäällä, ja sen jälkeen pikku tauko ja tammikuun lopussa seuraavat.
Eka pätkä alkoi heti suht hankalaksi odottamallani sivuttais liikkeellä renkaalle. eli piti itse olla siis jo sivussa odottamassa jotta ehtii tehdä kunnolla ennakoivan valssin kolmoselle. Pieni sivuttaisliike, sellainen puoliaskel renkaan suuntaan ja alkuasetelmassa odottamassa jo rintamasuunta kohti rengasta. Käytiin myös tarkkaan läpi missä kohti koiran laukkaa ennakoiva pitää alkaa. siitä sitten sen flipin kimppuun neloselta vitoselle. eli ennakoiva valssi nelosella ja siitä vetämällä esteen ohi ja persjättö ja sitten jaakotuksella putkeen, sitten onkin jo kiirus mennä putkien välimaastoon ottamaan valssia, ilman että peittää juoksureitin putkelle. Selma tuli kuin raketti, ja meinas tulla kiire. Mentiin jo ekalla melkeen nollana läpi ja olin ihan ihmeissäni että kuka on käynyt vaihtamassa mun koiran. En varmaan koskaan ole agiradalla nähnyt selmaa menevän noin kovaa. Se kertoo kyllä paljon ennakoivan valssin voimasta ja todella perusteellisesta harjoittelusta ilman koiraa. Juuri kun olin lukenut artikkelin samasta aiheesta Canis lehdestä.
niin sitten taas radan kimppuun. kasilta ysille flippi meni paljon paremmin. paitsi kolmannella neljännellä kerralla selma alkoi ennakoimaan ja hyppäsi välissä olleen hypyn, tai ehkä itse otin persjätön pikkaisen liian aikaseen. loppurata oli sitten ihan kosmetiikkaa selmalle, pakkovalssi putkeen siitä seuraavaan sitten loppupätkälle kokeilin persjättöä ja takaleikkausta eri kerroilla.
Toinen pätkä oli sitten hieman ahtaampi. Kakkoshypyn taakse niistämään. mietin että näinköhän nuo kepit kiinnostas tuossa välissä, mutta ei. Sitten ois pitänyt mennä kepit selmalle "väärältä" puolen. no selma meni ekalla johkin 9-10 väliin asti ihan loistavasti ennenkuin tajusi että hetkonen marko menee tuossa väärällä puolen. No niitä pitää kyllä treenata, pääsis vaan vinoja tekemään joskus. kepeiltä vienti putkeen. sitten hypyn taa odottamaan, pieni tönäisy putken suulla jotta tulee hypyllä kunnolla. sitten sitä flippiä putkeen, ja taas pikku tönäisy jottei mene aalle. sitten jotain jotain. loppupätkä meni ihan ok. en kerennyt kuin kaksi- kolme minuuttia ottamaan, kun toinen ryhmäläinen jumitti pätkällä liian pitkään. no ei se mitään, eka pätkä meni niin hyvin jo että.
Ensi viikonloppuna sitten vuoden vikat kisat hyvinkäällä, ja sen jälkeen pikku tauko ja tammikuun lopussa seuraavat.
mitä opin tänään?
-Jos tietää että koira on perso hevosenpaskalle ja se tekee yleensä sitä mistä kokee itselleen olevan suurin hyöty sillä hetkellä...niin koiraa ei kannata viedä kokeeseen hevosenpaskamaneesiin. Ehkä sit jos se ois tyyliin opetettu reenaamaa niin että alusta on täynnä nakkeja ja se osais silti..
Eli aika surkuhupaisa näytös tänään. Sarkki sai herkkuaan, Ohjaaja oli ihan jäässä (jäässä & jäässä) yhteistyö oli ehkä jäänyt kotiin :D Tuomari sanoi että koira on semmoinen ILOINEN VEITIKKA.
Paikalla makaaminen 10 - tuomari ei sitten kuullut mun toista käskyä. Aluks Sara oli tosi kivasti skarppina sivulla. Mutta kun kesti ja kesti niin nenä vähän kävi ja sit vaan läks nappaamaan jonku kakkakikkareen parin metrin päästä. Tuli takas kun pyysin. Jäi vähä venkula-asentoon makaamaan. Oli pysynyt kivasti. Ihan oikeasti olisin odottanut että kun tuun takas halliin niin se on jossain hallin perällä ruokailemassa. Tää oli kyllä tosi kiva siis. Alkasinko jo kohta luottaa ees vähän siihen paikkamakuuseen?
Sitten oli se kun kiirehdin hirveellä tohinalla antamaan yhden kämäsen namin ja ottamaan noutokapulan. Kun jätin noutokapulan sihteerien pöydälle niin Sara jotenkin sitä rupes haikailemaan..
Seuraaminen 6 - voi taivas. Kauheinta ihan oikeesti ikinä. Koira unohtui syömään paskaa ja ei meinannut kuulla kun pyysin uudelleen seuraamaan. Tuomarikin jo sanoi että pyydä se vaan jatkamaan. Parani loppua kohti. Mutta yli puolet matkasta siis laahas perässä ja söi. Nice. Olin sentäs antanut aamuruuanki. Tosin onhan hevosenpaska aika harvinaista herkkua täällä kaupungissa.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 - no tässäki alussa vähän laahas ja ois varmaan käynyt taas ruokailemaan jos ei ois sitä maahanmenoa tapahtunut.
Luoksetulo 7 1/2 - suullinen käsky käytössä eka kertaa kokeessa. Pitkälle se valu mutta pysähty kuiteski. Parempi tää ku femma jos pelastella halutaan. Mun mielestä matka kokeessa oli jotenki kauheen pitkä?! Yleensä ollu lyhyempi. Kerkes kiihyttää keskikohille jo aika kovan vauhin. Mä olin tosi jäässä jo tässä kohti. En oikee meinannut muistaa millä käskyllä se koira pyydetään luokse, piti miettiä :D
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8 1/2 - pyöri. Ei niin pahasti kun Porissa. Tais taas väistää mua ku olin kauhuissani.
Noutaminen 8 1/2 - en oikein tiedä lähtikö pisteet vinosta lopun perusasennosta-taas! vaikka aika reenatessa se on suora. Se vissiin myös tarttu kapulaan jotenki hassusti. Ja mun heitto oli vissiin liian lyhyt. Heitin jostain syystä kohti kattoa. Köh!
Kauko-ohjaus 0 - tähän tekis mieli sanoa ruma sana. Oon nyt muka korjannut sitä ettei haukuta kun noustaan istumaan. Tässä seuraus. Ei sitten noussut tokalla istumisella ylös!!! Kun vasta kolmannella käskyllä. Tosin. Ovelta (koiran selän takaa) kuului kauhea mekkala, koira katteli sinne päin, annoin käskyn kun sillä oli katse ovelle. Käskystä kääns pään, mutta en sitten sillon antanut uutta käskyä vaan odotin kun käänsi taas uudelleen päänsä katsomaan että mitä ovella tapahtuu. Voishan se ohjaajakin ihan oikeesti ees yrittää. Olin sitte vissii ihan hermona kun meni nollille ja luoksepalatessa pomppas omatoimisesti ylös maasta. Tuomari sanoi että ois antanut sen femman tai jotain ilman lopun ylöspomppausta. No kiva.
Estehyppy 8 1/2 - ei istunut ekalla käskyllä esteen takana. Johtuiko se siitä kun oli niin sivussa ja ajattelin mielessäni samalla hetkellä että voi perse ku meni vinoon. Varmaan joo. Varmistelin takas hypyn sanomalla vaan hyppy ja toivoin että tulee sivulle ja tulihan se.
Kokonaisvaikutus 8 1/2 - se iloinen veitikka... Mulla jäi tästä kyllä semmonen olo että JOS ei ois ollu niin kylmä ja ei ois ollu hevosenpaskaa niin mä oisin pystynyt parempaan. Ja jos ohjaaja ei miettis että oispa kiva olla ennemmin lämpimässä messarissa ja voi voi ehkä me ehittäs sinne. Ja sitten Sarkki ois pystyny ansaitsemiinsa pisteisiin.
144p/2.tulos. Tuomarina oli siis Harri Laisi. Olihan se aika lepsu ja katsoi aika paljon sormien läpi mutta ei sitten päästy hyvien pisteitten makuun kuitenkaan :D
Ens viikonlopuksi Sara on ilmotettu vielä Pieksämäelle. Jos lupaa yli 10 pakkasta niin skipataan se sitte ja annan perikse tavotteesta TK2 tälle vuodelle. Näköjään koiran vois viedä kylmään ja se pystyy tekemään paikkamakuunki kylmässä maassa mutta ohjaajaa ei voi.Ois kandenut yrittää sitä vikaa ykköstä sillon kun ne ekatkin tuli..
Nii ja liikkeiden välit oli iha nätisti sanottuna PASKAT. Hyvä että luulin tyhmänä että ne toimis jo ku kerran onnistu :D Ne siis toimii JOS koiralla ei ole parempaa tekemistä :D Tai se ei luule että oltas menossa namirasialle jonka oon sille näyttänyt olevan kassissa joka kentän laidalla. Ääh.
Asioita jotka vaikuttaa suoritusta haittaavasti kun sekä ohjaaja että koira on semmosia häiriöherkkiä
-olin paikalla ihan pirun ajoissa
-pakkasta oli -18 astetta
-multa puuttu mun vakio kepo joka luo koiralle semmosen olon että ei tartte stressaa vaikka Sanna hermoileekin.
-oltiin ekana vuorossa ja vaikka sais ottaa aikansa viritellä koiraa niin en osaa, kauhea kiire kehään "ne odottaa mua"
-ovet kolis ja rämis, koirat haukku, yleensä tokokokeissa on jostain syystä hiirenhiljaista
-onnistuin ennen omaa vuoroa näyttämään saralle vahingossa että kassissa on namirasia
-jätin kapulan sihteeripöydälle niin että saralle jäi sellainen olo että jätin sinne jotain tärkeetä ja sinne pitäs mennä
-no oli sitä hevosenpaskaa maa täynnä
-jos yks liike menee perseelleen niin ohjaaja ei osaa alottaa ns. alusta vaan sen yhen liikkeen fiilis säilyy loppukokeen
Jos huonoa niin hyvääkin! - Messarissa schapekehä oli kauhean myöhässä ja kerkesin kun kerkesinkin kuskaamaan kauniin neiti hepanpaskaparran näytelmiin ja tiukalta tuomarilta tipahti pinkki nauha! Jee!
edittinä semmonen että kun katoin suorituksen videolta niin (mähän se oli joka oli vaan diipaidaipa kun heitte heti kehään mennessä nenän maahan, en pyytänyt sivulle enkä mitään. kävelin myös ihan erilailla koko aika ku reenatessa (uudet talvikengät jotka ei ollut ees yhtään lämpimät) ja siinä kun ennen liikkeestä seisomista sari lähti liikkeen välissä juoksentelemaan niin liikkuri kysyi että "oliko teillä oma NOUTOesine" ja sitten sara lähti tähyilemään juuri sinne pöydälle minne olin sen kapulan jättänyt. mähän sanon aina ennen noutoa sille että "nyt tehdään NOUTO"..) Pitäs vissiin päästä reenaamaan useammin häiriössä.
Eli aika surkuhupaisa näytös tänään. Sarkki sai herkkuaan, Ohjaaja oli ihan jäässä (jäässä & jäässä) yhteistyö oli ehkä jäänyt kotiin :D Tuomari sanoi että koira on semmoinen ILOINEN VEITIKKA.
Paikalla makaaminen 10 - tuomari ei sitten kuullut mun toista käskyä. Aluks Sara oli tosi kivasti skarppina sivulla. Mutta kun kesti ja kesti niin nenä vähän kävi ja sit vaan läks nappaamaan jonku kakkakikkareen parin metrin päästä. Tuli takas kun pyysin. Jäi vähä venkula-asentoon makaamaan. Oli pysynyt kivasti. Ihan oikeasti olisin odottanut että kun tuun takas halliin niin se on jossain hallin perällä ruokailemassa. Tää oli kyllä tosi kiva siis. Alkasinko jo kohta luottaa ees vähän siihen paikkamakuuseen?
Sitten oli se kun kiirehdin hirveellä tohinalla antamaan yhden kämäsen namin ja ottamaan noutokapulan. Kun jätin noutokapulan sihteerien pöydälle niin Sara jotenkin sitä rupes haikailemaan..
Seuraaminen 6 - voi taivas. Kauheinta ihan oikeesti ikinä. Koira unohtui syömään paskaa ja ei meinannut kuulla kun pyysin uudelleen seuraamaan. Tuomarikin jo sanoi että pyydä se vaan jatkamaan. Parani loppua kohti. Mutta yli puolet matkasta siis laahas perässä ja söi. Nice. Olin sentäs antanut aamuruuanki. Tosin onhan hevosenpaska aika harvinaista herkkua täällä kaupungissa.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 - no tässäki alussa vähän laahas ja ois varmaan käynyt taas ruokailemaan jos ei ois sitä maahanmenoa tapahtunut.
Luoksetulo 7 1/2 - suullinen käsky käytössä eka kertaa kokeessa. Pitkälle se valu mutta pysähty kuiteski. Parempi tää ku femma jos pelastella halutaan. Mun mielestä matka kokeessa oli jotenki kauheen pitkä?! Yleensä ollu lyhyempi. Kerkes kiihyttää keskikohille jo aika kovan vauhin. Mä olin tosi jäässä jo tässä kohti. En oikee meinannut muistaa millä käskyllä se koira pyydetään luokse, piti miettiä :D
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8 1/2 - pyöri. Ei niin pahasti kun Porissa. Tais taas väistää mua ku olin kauhuissani.
Noutaminen 8 1/2 - en oikein tiedä lähtikö pisteet vinosta lopun perusasennosta-taas! vaikka aika reenatessa se on suora. Se vissiin myös tarttu kapulaan jotenki hassusti. Ja mun heitto oli vissiin liian lyhyt. Heitin jostain syystä kohti kattoa. Köh!
Kauko-ohjaus 0 - tähän tekis mieli sanoa ruma sana. Oon nyt muka korjannut sitä ettei haukuta kun noustaan istumaan. Tässä seuraus. Ei sitten noussut tokalla istumisella ylös!!! Kun vasta kolmannella käskyllä. Tosin. Ovelta (koiran selän takaa) kuului kauhea mekkala, koira katteli sinne päin, annoin käskyn kun sillä oli katse ovelle. Käskystä kääns pään, mutta en sitten sillon antanut uutta käskyä vaan odotin kun käänsi taas uudelleen päänsä katsomaan että mitä ovella tapahtuu. Voishan se ohjaajakin ihan oikeesti ees yrittää. Olin sitte vissii ihan hermona kun meni nollille ja luoksepalatessa pomppas omatoimisesti ylös maasta. Tuomari sanoi että ois antanut sen femman tai jotain ilman lopun ylöspomppausta. No kiva.
Estehyppy 8 1/2 - ei istunut ekalla käskyllä esteen takana. Johtuiko se siitä kun oli niin sivussa ja ajattelin mielessäni samalla hetkellä että voi perse ku meni vinoon. Varmaan joo. Varmistelin takas hypyn sanomalla vaan hyppy ja toivoin että tulee sivulle ja tulihan se.
Kokonaisvaikutus 8 1/2 - se iloinen veitikka... Mulla jäi tästä kyllä semmonen olo että JOS ei ois ollu niin kylmä ja ei ois ollu hevosenpaskaa niin mä oisin pystynyt parempaan. Ja jos ohjaaja ei miettis että oispa kiva olla ennemmin lämpimässä messarissa ja voi voi ehkä me ehittäs sinne. Ja sitten Sarkki ois pystyny ansaitsemiinsa pisteisiin.
144p/2.tulos. Tuomarina oli siis Harri Laisi. Olihan se aika lepsu ja katsoi aika paljon sormien läpi mutta ei sitten päästy hyvien pisteitten makuun kuitenkaan :D
Ens viikonlopuksi Sara on ilmotettu vielä Pieksämäelle. Jos lupaa yli 10 pakkasta niin skipataan se sitte ja annan perikse tavotteesta TK2 tälle vuodelle. Näköjään koiran vois viedä kylmään ja se pystyy tekemään paikkamakuunki kylmässä maassa mutta ohjaajaa ei voi.Ois kandenut yrittää sitä vikaa ykköstä sillon kun ne ekatkin tuli..
Nii ja liikkeiden välit oli iha nätisti sanottuna PASKAT. Hyvä että luulin tyhmänä että ne toimis jo ku kerran onnistu :D Ne siis toimii JOS koiralla ei ole parempaa tekemistä :D Tai se ei luule että oltas menossa namirasialle jonka oon sille näyttänyt olevan kassissa joka kentän laidalla. Ääh.
Asioita jotka vaikuttaa suoritusta haittaavasti kun sekä ohjaaja että koira on semmosia häiriöherkkiä
-olin paikalla ihan pirun ajoissa
-pakkasta oli -18 astetta
-multa puuttu mun vakio kepo joka luo koiralle semmosen olon että ei tartte stressaa vaikka Sanna hermoileekin.
-oltiin ekana vuorossa ja vaikka sais ottaa aikansa viritellä koiraa niin en osaa, kauhea kiire kehään "ne odottaa mua"
-ovet kolis ja rämis, koirat haukku, yleensä tokokokeissa on jostain syystä hiirenhiljaista
-onnistuin ennen omaa vuoroa näyttämään saralle vahingossa että kassissa on namirasia
-jätin kapulan sihteeripöydälle niin että saralle jäi sellainen olo että jätin sinne jotain tärkeetä ja sinne pitäs mennä
-no oli sitä hevosenpaskaa maa täynnä
-jos yks liike menee perseelleen niin ohjaaja ei osaa alottaa ns. alusta vaan sen yhen liikkeen fiilis säilyy loppukokeen
Jos huonoa niin hyvääkin! - Messarissa schapekehä oli kauhean myöhässä ja kerkesin kun kerkesinkin kuskaamaan kauniin neiti hepanpaskaparran näytelmiin ja tiukalta tuomarilta tipahti pinkki nauha! Jee!
edittinä semmonen että kun katoin suorituksen videolta niin (mähän se oli joka oli vaan diipaidaipa kun heitte heti kehään mennessä nenän maahan, en pyytänyt sivulle enkä mitään. kävelin myös ihan erilailla koko aika ku reenatessa (uudet talvikengät jotka ei ollut ees yhtään lämpimät) ja siinä kun ennen liikkeestä seisomista sari lähti liikkeen välissä juoksentelemaan niin liikkuri kysyi että "oliko teillä oma NOUTOesine" ja sitten sara lähti tähyilemään juuri sinne pöydälle minne olin sen kapulan jättänyt. mähän sanon aina ennen noutoa sille että "nyt tehdään NOUTO"..) Pitäs vissiin päästä reenaamaan useammin häiriössä.
keskiviikko 8. joulukuuta 2010
tiistain tokot
Schapehallivuorolla. Otin ekana Sarkkisen. Marko kiltisti videoi mulle reenejä (kiltisti kyllä mutta ei niin kauheen hyvin. Joka pätkä loppu salamana ku aloitin kehun ja se melkein mielenkiintosin osuus, että miltä se koira näyttää kun ei tehdä mitään jäi sitten näkemättä, tosin ohjeistuskin oli ehkä puutteellinen :) )
Otin ekana luoksetuloa. Ajatuksena reenissä oli keskittyä kokeessa epäonnistuneisiin asioihin. Oikein kunnon ongelmalähtöstä reenaamista. Hah. Käsimerkillä Sara osaa reenitilanteessa pysähtyä ku seinään, eteskin kun muistaa välillä ottaa sitä että se namiki lentää jo heti ekalla kerralla. Mutta kun se ei vaan toimi kokeessa. Onko sillä Saralla kauhee kiire kokeessa vai onko se mun käsimerkki jännittäessä vaan niin erilainen (veikkaan jälkimmäistä). Päätin sitten siirtyä nyt tässä vaiheessa suulliseen kun voittajaan sit joskus kuiteskin mennään sillä kun en oikeen keksi käsimerkkiä maahanmenoon ja muuteski luontevampia noi sulliset käskyt.
Videolta kauheeta katottavaa: Parikymmentä toistoa suoraa luoksetuloa ja ihan jokaisessa (paits vikassa johon sit lopetettiin) se mun suullinen käsky vaan tuli aina samassa kohdassa, ja se kohta nyt vaan oli liian myöhään. Ohjaaja ei vaan opi? Ei ymmärrä? Ei kerkee? (ainoa mitä sain aikaiseksi oli edelleen myöhäinen käsky kovemalla äänellä tai erilaisella rytmityksellä..) Tosin reilusti merkin jälkeen on kivempi ku läpijuoksu että eiköhän me suullisella seuraavassa kokeessa mennä.
Pari huomiota luoksetulosta tuli mieleen. En ole oppinut pysäyttämään tietyn merkin kohdalla kun tulee aina reenattua vaan silleen "no tossa keskikohdassa sitte pysäytän". Sitten kun se pysähtyy nopeaan niin jää huomaamatta että menikö nyt kuvitteellisen merkin yli vai ei. Kierrätyksillä Sara ennakoi pysähdystä niin että useimmiten suorittaa sen ihan itekseenkin mutta suorilla ei ennakoi niin tippaakaan. Siis noi 20 toistoo ja joka kerta se lähti ihan yhtä kovaa ja ois ilman käskyä tullut sivulle asti. Weird. (vai onko? sitä saa mitä reenaa?) Sara ei myöskään kyllästynyt eikä tarjonnut eri variaatioita tolla hurjalla toistomäärällä?! Tosin miksipä se kyllästys kun palkkaa tippuu aina vaan. Koirahan tekee aina oikein ja palkkansa ansaitsee. Jos ei onnistu ni ohjaajan vika.
Yks mielenkiintoinen huomio: Luoksetulorumban jälkeen mulla oli loppureenien ajan ihan mielettömän kivasti keskittynyt ja sopivan rento ja aika äänetön innokas koira?!
Seisomisia yritin ottaa kokonaisena liikkeenä ja sitten sitä pelkkää seisomista häiriössä. Ekaks meni siihen että edistys alkupätkän seuraamisessa oli niin törkeetä että ei päästy eteenpäin kun otettiin heti sitten käännöstä yms. Tuntuu kyllä että vielä käännöksiä paremmin tohon auttaa pysähtymiset ja peruuttaminen kun joutuu sitten korjaamaan selkeämmin, kun vaan muistas niitä reenata. Niinkun pitäs muistaa sitä perusasennon paikkaakin syksyisen Lentsun koulutuksen opein.
Videolta katottuna seisomisen täpäkkyys on ehkä jopa parantunut. Ei tuu enää niitä paria ylimäärästä askelta käskyn jälkeen. Ainakaa niin pahasti. Ja kokeessa sattunutta ei saatu toistettua. Aloin miettiä että jos Sara ei vaikka alunperinkään kuullut vaikka mun käskyä tai sitä häiritsi liian lähellä seissyt liikkuri. Kyllä se kerran yhtä tassua siirsi kun ihan ohi sivulta menin. Hihkua hyppiä heilua ja juoksennella saa niin paljon kuin haluaa. Mutta saishan sitä loppuosaa enemmän reenata.
Tehtiin yksi kokonainen nouto niin että "liikkuri" toi mulle kapulan ja palkkasin siitä että ei ollut vielä siinä vaiheessa kiinnostunut kapulasta. Sunnuntain kokeessa oli menossa hyppäämään kapulaa liikkurin kädestä kun just ennätin pyytää sivulle. Heitin kauheen pitkälle. Tätäkään en osaa niinkun yhtään säädellä on ihan tuurista kiinni minne se lentää. Hienosti haki. Vähän taakse se jäi mun mielestä kapulan kanssa taas istumaan? Muulloin liian edessä mutta kapula suussa liian takana? Kokeessahan oli pomppumatto alusta ja joutu palauttamaan varsin vinosta mietin että voiko huono perusasento johtua siitä että on yleensä tullut kapulan kanssa melko suoraan edestä. Tehtiin sitten palautuksia niin että Sara ootti jossakin kohti kohtisuorassa mua ja matkalla piti käydä ihan vinosta poimimassa kapula. Ei niissäkään tainnut olla mitään ongelmaa kyllä se sen takapuolensa osas suoraan ja oikeeseen kohtaan mallata. Onko sillä enemmän kiire silloin kun se kapula on heitettykin? Sivulla meinaa vähän jäytää kapulaa jos ei heti ota sitä. Oon nyt tehnyt niin että odotan hetken että lopettaa jäytämisen ja sitten otan kapulan. Luotan tässäkin siihen Lentsuun että pureskelut yms. johtuu epävarmuudesta ja kun se liike on tuhansien toistojen jälkeen varma niin ne jää itsestään pois. Ja se toimii edelleen että kun sanon irti niin osataan olla sivulla. Kiitoksella ponkasee. Pitää muistaa olla sanomatta niin! Mikä sekin on että siinä liikkeessä liikkuri sanoo kiitos niin pitää olla joku matkiapina ja toistaa itte tyhmänä perässä :D
Sara osasi myös maata pitempiä hetkiä käy siihen käskyn alla kun juttelin Markolle. Kyllä sekin taito sieltä tulee kun ei ahnehdi eikä järjestä oppimiseen takapakkia teettämällä jotain mikä on koiran osaamistasoon vielä liian vaikeaa.
Paikkamakuussa meillä oli vieressä junnukoira ja saatiin hienoa häiriötä kun vieruskaveria palkattiin ja oli tohinaa. Menin nyt tällä kertaa ihan hallin ovesta ulos asti kun talvella kokeissakin niin tunnutaan tekevän. Hyvä tuo At Caniksen halli kun ovessa on tähystysluukku :) Jossain välissä haisteli maata vierestä pariin otteeseen, hyvin mahdollista että siellä oli jotain herkkuja maassa, tuolla hallissa usein on (ainakin siihen saakka että meidän tytöt tulee ja imuroi). Aika pian kuitenki havahtui haistelemasta ja liekö toiveajattelua mutta haistelun jälkeen oli mun mielestä jotenkin paremmin ja skarpimpana, muistanut että ai niin mullahan oli tehtävä. Jossain välissä laski pään maahan. Saran pää maassa ei kyllä näytä hyvältä. Se on ihan ku lojuis nukkumassa, Selmalla on aika kiva pää maassa asento. Pitää ny jossain välissä muutenki tohon paikkamakuu asentoon sitä tarkkuutta ja siisteyttä rupee jossain välissä jotenki. Varmaan ku tekee niin lyhyitä että se ei kerkee vaihella ollenkaa asentoa tai kuikuilla. Ehkä joku näkyvä kippo niin tuijottas eteen. Pitää miettiä. Kun nyt siitä avosta joskus pääsee.
Tehtiin vähän kans merkkiä. Pari meni hyvin sitte rupes tarjoomaan kiertämistä ja stoppia. Lyhensin matkaa ja suju taas. Sarkki on kyl niin nopee oppimaan uusia asioita että huhhu. Onkohan se merkkiä tehnyt kaksissa reeneissä ehkä 20 kertaa. No joo siinä kohti ku se rupes tarjoomaan kiertämistä olin heittänyt rassuparkaa tennispallolla kuonoon. En onneks kovaa.
Joo leikittiin tennispallolla! Reeneissä! Me! Opetan Saraa siihen että kun tuo mulle pallon niin saa namin. Tuntuu toimivan. Kovaa ja innoissaan se pallon perään lähtee. Ei nyt mikään pallohullu vielä oo :D
Ohjatun suuntia on alettu syksyllä ottaa niin että ois pallo. Paikallaan nököttänyt tennispallo ei sillon herättynyt suuria tunteita mutta jos pallo ei ois niin harvinainen näky meiän reeneissä niin ehkä se auttaa.
Reenien aikana palkkailin myös siitä kun vapautuksen jälkeen lähti mun mukaan ja pitkään sivulla istumisista ja liikkeenaloitussivuilletuloista. Pitää muistaa pitää niitä yllä kun ne on nyt ollut niin hyviä! Pitkään sivulla istumista vois kyllä kotosalla tehä ihan liiotellun pitusia. Itte vaa on niin maltiton että 20s tuntuu kymmeneltä minuutilta (miten siitä koirasta niin maltiton tulikaan?)
40 minsaa reeniajasta hujahti Saran kaa. Ja taas keskusteltiin siitä että autoon on mentävä ja sieltä ei saa karata takaisin hallin ovelle. Lahjoin nakeilla sen autoon.
Selma parka. Olin niin tyytyväinen Saran reeniin ja käyttänyt niin paljon ajatteluvoimiani että se sai ehkä 30% siitä mitä Sara. Ois kyllä Selmalle hyväksi että se Saran TK2 kohta tipahtais kun oon luvannut Saralle lajitaukoa ja Selmalle sille aikaa tehoreeniä. Oon kuiteski päättänyt että maalis-huhtikuussa ollaan koevalmiita eikä venytetä sitä päätetystä niinku Saran kanssa.
Ei oikein osattu seurata. Tai siis sit ku osataan ni onhan se hyvä ja kiva mutta ku tapahtuu niin paljon kaikkea muuta. Videolle tuli oikein hyvä pätkä missä mä kompastelen ja Selma tekee kaikkea muuta ja lopuks pongaa Markon ja hyppää sen syliin ja kamera tipahtaa. Mutta sen oikeelle käännökset on kyllä edelleen ilon aihe. Kivemmat kun Saralla. Muutenki sit kun se seuraa niin se on tosi tasalaatusta. Voisko se johtua siitä että se sen perusasennon paikka on parempi ku Saralla niin sen on helpompi seurata oikeessa paikassa?! Tosi pomppiva se oli. Ja pureskelevainen. Oisko se ku se tykkää tosta hallista niin paljon.
Liikkeestä maahanmenoja ja seisomisia erikseen. Vaikka kotipihareeneissä osas niin täällä ei nyt niin yhtään millään. Sata apua. Huomattiin sitten mielenkiintonen seikka että vartaloavulla tekee tosi hienot mun puheella ei oo mitään väliä. Sitten kun jos peruutan Selman edellä niin että se on mun edessä niin silloin kaikki käskyt uppoaa kyllä kerralla. Ja se osaa jopa hienosti erottaa seiso ja maahan toisistaan ja tehdä oikean. Siis ihme koira.
Lopuks kun halli tyhjeni niin Selma ja Marko leikki pallolla. Juos tosi kovaa.
Otin ekana luoksetuloa. Ajatuksena reenissä oli keskittyä kokeessa epäonnistuneisiin asioihin. Oikein kunnon ongelmalähtöstä reenaamista. Hah. Käsimerkillä Sara osaa reenitilanteessa pysähtyä ku seinään, eteskin kun muistaa välillä ottaa sitä että se namiki lentää jo heti ekalla kerralla. Mutta kun se ei vaan toimi kokeessa. Onko sillä Saralla kauhee kiire kokeessa vai onko se mun käsimerkki jännittäessä vaan niin erilainen (veikkaan jälkimmäistä). Päätin sitten siirtyä nyt tässä vaiheessa suulliseen kun voittajaan sit joskus kuiteskin mennään sillä kun en oikeen keksi käsimerkkiä maahanmenoon ja muuteski luontevampia noi sulliset käskyt.
Videolta kauheeta katottavaa: Parikymmentä toistoa suoraa luoksetuloa ja ihan jokaisessa (paits vikassa johon sit lopetettiin) se mun suullinen käsky vaan tuli aina samassa kohdassa, ja se kohta nyt vaan oli liian myöhään. Ohjaaja ei vaan opi? Ei ymmärrä? Ei kerkee? (ainoa mitä sain aikaiseksi oli edelleen myöhäinen käsky kovemalla äänellä tai erilaisella rytmityksellä..) Tosin reilusti merkin jälkeen on kivempi ku läpijuoksu että eiköhän me suullisella seuraavassa kokeessa mennä.
Pari huomiota luoksetulosta tuli mieleen. En ole oppinut pysäyttämään tietyn merkin kohdalla kun tulee aina reenattua vaan silleen "no tossa keskikohdassa sitte pysäytän". Sitten kun se pysähtyy nopeaan niin jää huomaamatta että menikö nyt kuvitteellisen merkin yli vai ei. Kierrätyksillä Sara ennakoi pysähdystä niin että useimmiten suorittaa sen ihan itekseenkin mutta suorilla ei ennakoi niin tippaakaan. Siis noi 20 toistoo ja joka kerta se lähti ihan yhtä kovaa ja ois ilman käskyä tullut sivulle asti. Weird. (vai onko? sitä saa mitä reenaa?) Sara ei myöskään kyllästynyt eikä tarjonnut eri variaatioita tolla hurjalla toistomäärällä?! Tosin miksipä se kyllästys kun palkkaa tippuu aina vaan. Koirahan tekee aina oikein ja palkkansa ansaitsee. Jos ei onnistu ni ohjaajan vika.
Yks mielenkiintoinen huomio: Luoksetulorumban jälkeen mulla oli loppureenien ajan ihan mielettömän kivasti keskittynyt ja sopivan rento ja aika äänetön innokas koira?!
Seisomisia yritin ottaa kokonaisena liikkeenä ja sitten sitä pelkkää seisomista häiriössä. Ekaks meni siihen että edistys alkupätkän seuraamisessa oli niin törkeetä että ei päästy eteenpäin kun otettiin heti sitten käännöstä yms. Tuntuu kyllä että vielä käännöksiä paremmin tohon auttaa pysähtymiset ja peruuttaminen kun joutuu sitten korjaamaan selkeämmin, kun vaan muistas niitä reenata. Niinkun pitäs muistaa sitä perusasennon paikkaakin syksyisen Lentsun koulutuksen opein.
Videolta katottuna seisomisen täpäkkyys on ehkä jopa parantunut. Ei tuu enää niitä paria ylimäärästä askelta käskyn jälkeen. Ainakaa niin pahasti. Ja kokeessa sattunutta ei saatu toistettua. Aloin miettiä että jos Sara ei vaikka alunperinkään kuullut vaikka mun käskyä tai sitä häiritsi liian lähellä seissyt liikkuri. Kyllä se kerran yhtä tassua siirsi kun ihan ohi sivulta menin. Hihkua hyppiä heilua ja juoksennella saa niin paljon kuin haluaa. Mutta saishan sitä loppuosaa enemmän reenata.
Tehtiin yksi kokonainen nouto niin että "liikkuri" toi mulle kapulan ja palkkasin siitä että ei ollut vielä siinä vaiheessa kiinnostunut kapulasta. Sunnuntain kokeessa oli menossa hyppäämään kapulaa liikkurin kädestä kun just ennätin pyytää sivulle. Heitin kauheen pitkälle. Tätäkään en osaa niinkun yhtään säädellä on ihan tuurista kiinni minne se lentää. Hienosti haki. Vähän taakse se jäi mun mielestä kapulan kanssa taas istumaan? Muulloin liian edessä mutta kapula suussa liian takana? Kokeessahan oli pomppumatto alusta ja joutu palauttamaan varsin vinosta mietin että voiko huono perusasento johtua siitä että on yleensä tullut kapulan kanssa melko suoraan edestä. Tehtiin sitten palautuksia niin että Sara ootti jossakin kohti kohtisuorassa mua ja matkalla piti käydä ihan vinosta poimimassa kapula. Ei niissäkään tainnut olla mitään ongelmaa kyllä se sen takapuolensa osas suoraan ja oikeeseen kohtaan mallata. Onko sillä enemmän kiire silloin kun se kapula on heitettykin? Sivulla meinaa vähän jäytää kapulaa jos ei heti ota sitä. Oon nyt tehnyt niin että odotan hetken että lopettaa jäytämisen ja sitten otan kapulan. Luotan tässäkin siihen Lentsuun että pureskelut yms. johtuu epävarmuudesta ja kun se liike on tuhansien toistojen jälkeen varma niin ne jää itsestään pois. Ja se toimii edelleen että kun sanon irti niin osataan olla sivulla. Kiitoksella ponkasee. Pitää muistaa olla sanomatta niin! Mikä sekin on että siinä liikkeessä liikkuri sanoo kiitos niin pitää olla joku matkiapina ja toistaa itte tyhmänä perässä :D
Sara osasi myös maata pitempiä hetkiä käy siihen käskyn alla kun juttelin Markolle. Kyllä sekin taito sieltä tulee kun ei ahnehdi eikä järjestä oppimiseen takapakkia teettämällä jotain mikä on koiran osaamistasoon vielä liian vaikeaa.
Paikkamakuussa meillä oli vieressä junnukoira ja saatiin hienoa häiriötä kun vieruskaveria palkattiin ja oli tohinaa. Menin nyt tällä kertaa ihan hallin ovesta ulos asti kun talvella kokeissakin niin tunnutaan tekevän. Hyvä tuo At Caniksen halli kun ovessa on tähystysluukku :) Jossain välissä haisteli maata vierestä pariin otteeseen, hyvin mahdollista että siellä oli jotain herkkuja maassa, tuolla hallissa usein on (ainakin siihen saakka että meidän tytöt tulee ja imuroi). Aika pian kuitenki havahtui haistelemasta ja liekö toiveajattelua mutta haistelun jälkeen oli mun mielestä jotenkin paremmin ja skarpimpana, muistanut että ai niin mullahan oli tehtävä. Jossain välissä laski pään maahan. Saran pää maassa ei kyllä näytä hyvältä. Se on ihan ku lojuis nukkumassa, Selmalla on aika kiva pää maassa asento. Pitää ny jossain välissä muutenki tohon paikkamakuu asentoon sitä tarkkuutta ja siisteyttä rupee jossain välissä jotenki. Varmaan ku tekee niin lyhyitä että se ei kerkee vaihella ollenkaa asentoa tai kuikuilla. Ehkä joku näkyvä kippo niin tuijottas eteen. Pitää miettiä. Kun nyt siitä avosta joskus pääsee.
Tehtiin vähän kans merkkiä. Pari meni hyvin sitte rupes tarjoomaan kiertämistä ja stoppia. Lyhensin matkaa ja suju taas. Sarkki on kyl niin nopee oppimaan uusia asioita että huhhu. Onkohan se merkkiä tehnyt kaksissa reeneissä ehkä 20 kertaa. No joo siinä kohti ku se rupes tarjoomaan kiertämistä olin heittänyt rassuparkaa tennispallolla kuonoon. En onneks kovaa.
Joo leikittiin tennispallolla! Reeneissä! Me! Opetan Saraa siihen että kun tuo mulle pallon niin saa namin. Tuntuu toimivan. Kovaa ja innoissaan se pallon perään lähtee. Ei nyt mikään pallohullu vielä oo :D
Ohjatun suuntia on alettu syksyllä ottaa niin että ois pallo. Paikallaan nököttänyt tennispallo ei sillon herättynyt suuria tunteita mutta jos pallo ei ois niin harvinainen näky meiän reeneissä niin ehkä se auttaa.
Reenien aikana palkkailin myös siitä kun vapautuksen jälkeen lähti mun mukaan ja pitkään sivulla istumisista ja liikkeenaloitussivuilletuloista. Pitää muistaa pitää niitä yllä kun ne on nyt ollut niin hyviä! Pitkään sivulla istumista vois kyllä kotosalla tehä ihan liiotellun pitusia. Itte vaa on niin maltiton että 20s tuntuu kymmeneltä minuutilta (miten siitä koirasta niin maltiton tulikaan?)
40 minsaa reeniajasta hujahti Saran kaa. Ja taas keskusteltiin siitä että autoon on mentävä ja sieltä ei saa karata takaisin hallin ovelle. Lahjoin nakeilla sen autoon.
Selma parka. Olin niin tyytyväinen Saran reeniin ja käyttänyt niin paljon ajatteluvoimiani että se sai ehkä 30% siitä mitä Sara. Ois kyllä Selmalle hyväksi että se Saran TK2 kohta tipahtais kun oon luvannut Saralle lajitaukoa ja Selmalle sille aikaa tehoreeniä. Oon kuiteski päättänyt että maalis-huhtikuussa ollaan koevalmiita eikä venytetä sitä päätetystä niinku Saran kanssa.
Ei oikein osattu seurata. Tai siis sit ku osataan ni onhan se hyvä ja kiva mutta ku tapahtuu niin paljon kaikkea muuta. Videolle tuli oikein hyvä pätkä missä mä kompastelen ja Selma tekee kaikkea muuta ja lopuks pongaa Markon ja hyppää sen syliin ja kamera tipahtaa. Mutta sen oikeelle käännökset on kyllä edelleen ilon aihe. Kivemmat kun Saralla. Muutenki sit kun se seuraa niin se on tosi tasalaatusta. Voisko se johtua siitä että se sen perusasennon paikka on parempi ku Saralla niin sen on helpompi seurata oikeessa paikassa?! Tosi pomppiva se oli. Ja pureskelevainen. Oisko se ku se tykkää tosta hallista niin paljon.
Liikkeestä maahanmenoja ja seisomisia erikseen. Vaikka kotipihareeneissä osas niin täällä ei nyt niin yhtään millään. Sata apua. Huomattiin sitten mielenkiintonen seikka että vartaloavulla tekee tosi hienot mun puheella ei oo mitään väliä. Sitten kun jos peruutan Selman edellä niin että se on mun edessä niin silloin kaikki käskyt uppoaa kyllä kerralla. Ja se osaa jopa hienosti erottaa seiso ja maahan toisistaan ja tehdä oikean. Siis ihme koira.
Lopuks kun halli tyhjeni niin Selma ja Marko leikki pallolla. Juos tosi kovaa.
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
toko, ulvila - avoilu jatkuu
Jep, eli viimisen ykkösen tavottelu kaikkine " se ois kyl nyt saatava"-ajatuksineen ei toiminut. En kyllä ollut yhtään pettynyt kun muuten meni kivasti, pisteitä vaan ei tullut tarpeeksi.
-Liikkeenvälit, se meiän aikaisempi "tää ei onnistu ikinä", toimi ilman mitään ongelmaa. Vielä schapemestiksissä Sara haahuili, ja sen jälkeen tuomarinkartanossa yritti joka liikkeen jälkeen juosta palkalle. Nyt ei semmosista jälkeäkään.
-mun ulkona oloajan Sara oli ollut paikkamakuussa tosi levollisena ja hiljaa
-ei mitään haahuilua yms. seuraamisessa
Koe oli Ulvilassa Agilityn Lumoa hallilla, mun mielestä oli tosi kiva koepaikka. Tosin jos oisin menossa sinne luokkaan jossa on hyppynoutoa niin reenaisin kyllä huolella vinot palautukset.. Oli nääs aika pomppiva alusta.
Paikalla makaaminen 7 - kuten aiemmin todettu niin oli tosi hienosti (luotan Riinan arvioon levollisuudesta koska Riina on nähnyt Saran vähän levottomampanakin)kun tulin halliin pää nousi taas hurjasti ja kohti kävellessä alkoi häntä viuhtomaan. Tavallisesti kohti kävellessä oon nyt reenatessa kattonut koiraa ja hymyillyt, nyt päätin kattoa takaseinää että se ei ponkasis ylös. Sara alkoi piippaamaan ja samalla vaihto lonkkaa. Kun oli vapautettu niin haukahti. Seuruuttelin paria askelta muiden saadessa pisteitä ja sitten sivulle ja odota, ja oli nätisti hiljaa.
Seuraaminen taluttimetta 8 - Eka pitkä suora edisti aika roimasti, oli korjannut ekan vasemmalle käännöksen jälkeen paikan. Juokseminen oli mun mielestä aika hyvä. Täyskäännökset ok, ekassa loikki enemmän ku tokassa. Toinen pitkä suora niin kurkki jotain maassa olevia roskia pariin otteeseen ja tiputti sekunniksi kontaktin. Aika kiva kuiteski verrattuna ku mitä se on ollut.
Maahanmeno seuraamisen yhteyssä 9 - Piste lähti ku vinku seuraamaan lähdettäessä. Kävi vähän kierroksilla. Sanoin ennen liikettä että nyt tehdään seisominen mutta ei ilmeisesti kuullut ;)
Luoksetulo 5 - viittisinköhän kohta jo kokeilla miten se suullinen toimis kokeessa. Läpi tultiin aika hujakkaa. Tokalla käden huitasulla pysähty taas melkee mun eteen. Eka käsky oli kyllä mun osalta aika huitasu. Onkohan tässä nyt se schapejen tyyppivika kysymyksessä kun oon reenannut stoppeja lähinnä kierrätyksillä...
Seisominen seuraamisen yhteydessä 5 - Lähti kävelemään mua kohti kun lähdin kävelemään sitä kohti?! Ööh? Ihan uus juttu. En sanonu mitää ku menin ohi ni jäi paikalleen ja seiso siinä kiltisti lopppuun asti. Oiskohan tässäki taas syyllistettävä sitä että mitä on reenannu. Oon palkannu (ja vapauttanut) suoraan nopeista pysähyksistä...
Noutaminen 9 - oli vähän semmonen olo että se vois karkaa ilman lupaa, tai haukkua mennessään, ei tehnyt niitä. Vähän epätarkkuutta kapulaan tarttumisessa mutta piste tais kuiteski lähteä siitä kun tuli vinoon istumaan sivuun.
Kauko-ohjaus 7 - ekassa istumaan nousussa kuului viu, tokassa kuului hau hau.. mitäköhän tälle kaukohaukkuongelmalle ny tekis. On ollu paristi reeneiski. Oon jo ensiapuna lopettanut palkkaamisen lentävällä namilla ja yrittänyt olla ite vähemmän pirteä. Huvitti kyllä kun voittajaluokan koirista joita oltiin kattomassa niin yks makas koko kaukot läpi ja toinenki yritti. Ja kaikki ohjaajat on niin pirteitä ja suurieleisiä että saa sen koiran sieltä maasta ylös.. Sitte mä yritän kaikkeni kuulostaa mahollisimman tylsältä laiskalta eleettömältä ja hiljaselta.
Estehyppy 10 - Rupes olee jo normaali ku oli vöyhyttänyt läpi aiemmat liikkeet. Koe loppu vähä turhan aikasee. Tai oisko saanut heittää toisen kierroksen perään?!
Kokonaisvaikutus 10 - tuomari kehui innokkaasta ja iloisesta työskentelystä mitä on ilo kattoa. Ja totes vielä että taitaa olla niin päin että ei haittas vissiin jos intoa ois vähä vähemmänkin... Mut siis hei kymppi! Tästä voi olla jo aika tyytyväinen!
149p/2.tulos ja sijoitus 4. Yksi koirakko sai ykköstuloksen.
Oon kyl itseasias aika tyytyväinen. Tosin se on vähä huolen aihe että kun se ei piipannu paikkamakuus eikä yrittäny haukkuu liikkeiden väleis niin ääntä oli sit itse suorituksis.
Ens sunnuntaina uus yritys. Mitäköhän tekisin että se ny ei ois Saran mielestä niin huisin hauskaa?! Joka päivä liikkeet palkatta läpi pari kertaa :D Kyllästysköhän tuo ees.. Ei varmaan.
-Liikkeenvälit, se meiän aikaisempi "tää ei onnistu ikinä", toimi ilman mitään ongelmaa. Vielä schapemestiksissä Sara haahuili, ja sen jälkeen tuomarinkartanossa yritti joka liikkeen jälkeen juosta palkalle. Nyt ei semmosista jälkeäkään.
-mun ulkona oloajan Sara oli ollut paikkamakuussa tosi levollisena ja hiljaa
-ei mitään haahuilua yms. seuraamisessa
Koe oli Ulvilassa Agilityn Lumoa hallilla, mun mielestä oli tosi kiva koepaikka. Tosin jos oisin menossa sinne luokkaan jossa on hyppynoutoa niin reenaisin kyllä huolella vinot palautukset.. Oli nääs aika pomppiva alusta.
Paikalla makaaminen 7 - kuten aiemmin todettu niin oli tosi hienosti (luotan Riinan arvioon levollisuudesta koska Riina on nähnyt Saran vähän levottomampanakin)kun tulin halliin pää nousi taas hurjasti ja kohti kävellessä alkoi häntä viuhtomaan. Tavallisesti kohti kävellessä oon nyt reenatessa kattonut koiraa ja hymyillyt, nyt päätin kattoa takaseinää että se ei ponkasis ylös. Sara alkoi piippaamaan ja samalla vaihto lonkkaa. Kun oli vapautettu niin haukahti. Seuruuttelin paria askelta muiden saadessa pisteitä ja sitten sivulle ja odota, ja oli nätisti hiljaa.
Seuraaminen taluttimetta 8 - Eka pitkä suora edisti aika roimasti, oli korjannut ekan vasemmalle käännöksen jälkeen paikan. Juokseminen oli mun mielestä aika hyvä. Täyskäännökset ok, ekassa loikki enemmän ku tokassa. Toinen pitkä suora niin kurkki jotain maassa olevia roskia pariin otteeseen ja tiputti sekunniksi kontaktin. Aika kiva kuiteski verrattuna ku mitä se on ollut.
Maahanmeno seuraamisen yhteyssä 9 - Piste lähti ku vinku seuraamaan lähdettäessä. Kävi vähän kierroksilla. Sanoin ennen liikettä että nyt tehdään seisominen mutta ei ilmeisesti kuullut ;)
Luoksetulo 5 - viittisinköhän kohta jo kokeilla miten se suullinen toimis kokeessa. Läpi tultiin aika hujakkaa. Tokalla käden huitasulla pysähty taas melkee mun eteen. Eka käsky oli kyllä mun osalta aika huitasu. Onkohan tässä nyt se schapejen tyyppivika kysymyksessä kun oon reenannut stoppeja lähinnä kierrätyksillä...
Seisominen seuraamisen yhteydessä 5 - Lähti kävelemään mua kohti kun lähdin kävelemään sitä kohti?! Ööh? Ihan uus juttu. En sanonu mitää ku menin ohi ni jäi paikalleen ja seiso siinä kiltisti lopppuun asti. Oiskohan tässäki taas syyllistettävä sitä että mitä on reenannu. Oon palkannu (ja vapauttanut) suoraan nopeista pysähyksistä...
Noutaminen 9 - oli vähän semmonen olo että se vois karkaa ilman lupaa, tai haukkua mennessään, ei tehnyt niitä. Vähän epätarkkuutta kapulaan tarttumisessa mutta piste tais kuiteski lähteä siitä kun tuli vinoon istumaan sivuun.
Kauko-ohjaus 7 - ekassa istumaan nousussa kuului viu, tokassa kuului hau hau.. mitäköhän tälle kaukohaukkuongelmalle ny tekis. On ollu paristi reeneiski. Oon jo ensiapuna lopettanut palkkaamisen lentävällä namilla ja yrittänyt olla ite vähemmän pirteä. Huvitti kyllä kun voittajaluokan koirista joita oltiin kattomassa niin yks makas koko kaukot läpi ja toinenki yritti. Ja kaikki ohjaajat on niin pirteitä ja suurieleisiä että saa sen koiran sieltä maasta ylös.. Sitte mä yritän kaikkeni kuulostaa mahollisimman tylsältä laiskalta eleettömältä ja hiljaselta.
Estehyppy 10 - Rupes olee jo normaali ku oli vöyhyttänyt läpi aiemmat liikkeet. Koe loppu vähä turhan aikasee. Tai oisko saanut heittää toisen kierroksen perään?!
Kokonaisvaikutus 10 - tuomari kehui innokkaasta ja iloisesta työskentelystä mitä on ilo kattoa. Ja totes vielä että taitaa olla niin päin että ei haittas vissiin jos intoa ois vähä vähemmänkin... Mut siis hei kymppi! Tästä voi olla jo aika tyytyväinen!
149p/2.tulos ja sijoitus 4. Yksi koirakko sai ykköstuloksen.
Oon kyl itseasias aika tyytyväinen. Tosin se on vähä huolen aihe että kun se ei piipannu paikkamakuus eikä yrittäny haukkuu liikkeiden väleis niin ääntä oli sit itse suorituksis.
Ens sunnuntaina uus yritys. Mitäköhän tekisin että se ny ei ois Saran mielestä niin huisin hauskaa?! Joka päivä liikkeet palkatta läpi pari kertaa :D Kyllästysköhän tuo ees.. Ei varmaan.
perjantai 3. joulukuuta 2010
Selma tekniikkakurssi osa II
Torstaina oli taasen aika Niinun tekniikkatreenien. Kyllä nämä on sellaista luksusta että. Tällä kertaa vuorossa oli ennakoiva valssi ja leikkauksia, ja jaakotusta ja kaikkea rataan yhdistettynä.
Kaksi eri pätkää. Paikalla oli tällä kertaa neljä koiraa, joista yksi oli vielä kipeän koiran sijaisena.
Ekassa pätkässä piti kokeille kolmea eri ohjausta 3, 4 väleihin, ja kahta eri ohjausta 5 takakierrolle. ihan kiva peruspätkä. Pätkällä piti siis kokeilla teeman mukaan ennakoivaa valssia molemmille aan jälkeisille esteille. Nämä olivat Selmalle ihan peruskauraa. Seuraavaksi sitten takaleikkauksia, ja niillä tarkoituksena saada koira käännettyä seuraavan esteen suuntaan, eli vähän siksakkia mentiin. Pitää vielä muistaa mainita että neloshypyn taka oli reilu 50 senttiä matkaa seinään, eli tosi tiukat ohjaukset sai olla. kolmas tapa oli vekkailla eli piti ehtiä persjättöön aalle ja heittää koira 3:lle ja vekata neloselle ja vetää vähän putken suntaan ja työntää siitä kohti 5 hyppyä jotta 4 menisi nätisti lentämättä seinään. hah.
Toinen pätkä oli edellisviikonlopun kisoista minien radalta napattu. Kiva pikku pyöritys.
Tosi hyvää treeniä Selmalle vauhditukseen ja juuri tuohon ennakoivaan valssiin.
Valssit tehtiin 3,11,12 hypyille. Kivat kuljetukset putken "vääriin" päihin oli myös hyvää treeniä ei-niin-putki-hullulle. 8 jaakotusta sain jostain syystä jankata vähän aikaa, mutta saatiin se tosi hyvän näköiseksi. Hauska oli kuunnella Niinun jes! kiljahduksia onnistumisista. Hauska kun kouluttaja on täysin mukana onnistumisen ilossa koulutuksissaan. Mutta ne oli vaan niin hienoja, heh. Ja on tosi kiva kun Selma on tuolla uudessa hallissa ihan intona ja treenien jälkeen kun jäähytellään, hyppii pitkin hankia loikkien ja pyörien kuin pieni pentu ensilumilla konsanaan.
Itsenäisyyspäivänä olisi sitten Hakkilan hallissa I-hahin epikset, jonne Selma pääsee ottaamana pari starttia ja Saraki pitkästä aikaa yhden. Saran kisaura jatkuu sitten näillä näkymin helmi-maaliskuussa, kunhan käydään tammi-helmikuussa Vappu Alatalon hyppärikurssi kimppatreenivuoroilla Päivin Schapejen ja Tiinan Kelpien kera. Kivaa. Pitäisi myös alkaa miettiä ensi kevään treeniryhmää. Menenkö alkeiskurssille kouluttamaan vai otanko mölliryhmän.
Kaksi eri pätkää. Paikalla oli tällä kertaa neljä koiraa, joista yksi oli vielä kipeän koiran sijaisena.
Ekassa pätkässä piti kokeille kolmea eri ohjausta 3, 4 väleihin, ja kahta eri ohjausta 5 takakierrolle. ihan kiva peruspätkä. Pätkällä piti siis kokeilla teeman mukaan ennakoivaa valssia molemmille aan jälkeisille esteille. Nämä olivat Selmalle ihan peruskauraa. Seuraavaksi sitten takaleikkauksia, ja niillä tarkoituksena saada koira käännettyä seuraavan esteen suuntaan, eli vähän siksakkia mentiin. Pitää vielä muistaa mainita että neloshypyn taka oli reilu 50 senttiä matkaa seinään, eli tosi tiukat ohjaukset sai olla. kolmas tapa oli vekkailla eli piti ehtiä persjättöön aalle ja heittää koira 3:lle ja vekata neloselle ja vetää vähän putken suntaan ja työntää siitä kohti 5 hyppyä jotta 4 menisi nätisti lentämättä seinään. hah.
Toinen pätkä oli edellisviikonlopun kisoista minien radalta napattu. Kiva pikku pyöritys.
Tosi hyvää treeniä Selmalle vauhditukseen ja juuri tuohon ennakoivaan valssiin.
Valssit tehtiin 3,11,12 hypyille. Kivat kuljetukset putken "vääriin" päihin oli myös hyvää treeniä ei-niin-putki-hullulle. 8 jaakotusta sain jostain syystä jankata vähän aikaa, mutta saatiin se tosi hyvän näköiseksi. Hauska oli kuunnella Niinun jes! kiljahduksia onnistumisista. Hauska kun kouluttaja on täysin mukana onnistumisen ilossa koulutuksissaan. Mutta ne oli vaan niin hienoja, heh. Ja on tosi kiva kun Selma on tuolla uudessa hallissa ihan intona ja treenien jälkeen kun jäähytellään, hyppii pitkin hankia loikkien ja pyörien kuin pieni pentu ensilumilla konsanaan.
Itsenäisyyspäivänä olisi sitten Hakkilan hallissa I-hahin epikset, jonne Selma pääsee ottaamana pari starttia ja Saraki pitkästä aikaa yhden. Saran kisaura jatkuu sitten näillä näkymin helmi-maaliskuussa, kunhan käydään tammi-helmikuussa Vappu Alatalon hyppärikurssi kimppatreenivuoroilla Päivin Schapejen ja Tiinan Kelpien kera. Kivaa. Pitäisi myös alkaa miettiä ensi kevään treeniryhmää. Menenkö alkeiskurssille kouluttamaan vai otanko mölliryhmän.
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
kotipihan pikareeni
Teetimpä pitkästä aikaa kotipihareenit tytöillä kun pakkanenki oli vaivaset 6 astetta.
Saralle pari kapulan sivulle tuontia. Puukapula oli ollut pakkasessa parvekkeella. Ei huomannut eroa. Kun sanon irti niin osaa istua sivulla. Muistas vielä kokeessakin että jos sanon kiitos ku liikkurikin sanoo niin se meinaa että saa ponkasta ylös.
Sitte hyötypaikkamakuu. Sara jäi kotipihaan ja mä kävin viemässä roskat viereisessä talossa olevaan jätehuoneeseen. Parkkipaikalle tuli autokin silläaikaa. Makas ihanan levollisena kun tulin takasin. Kai me joskus pitkällä työllä toi kotipihan levollisuus saahaan muuallekin.
Vähä seuraamista. Törkeetä edistystä.
Maahanmenoja ja seisomia sekalaisesti välittömällä palkalla. Kaikki meni oikein. Sillon kyl korvat :)
Pari liikkeitten väliä, pyöri ittekseeen ittensä ympäri. Huomaa että ollaan koitettu muistaa temputella lähiaikoina.
Oon opettanut Saralle hauskan tavan että jos namia on tarjolla niin se tarjoaa kaikkien mahollisten lumikimpaleitten ja kasojen päälle kiipeemistä. Ja ainahan niistä palkkaa heruukin :D
Sitte Sempulan vuoro. Kontakti oli jo heti paikalla joten jätettii kontaktinhaku väliin!
Vähä seuraamista. Edisti pahemmin ku Sara, tuli melkein vinoittain mun eteen. Mutta voi että se jakso seurata kauan kun en palkannut siitä ku oli eessä. Yritin kurvailla vasemmalle kun edisti mutta kun ei se oikein osaa vielä sitä, luulee rassu että tallon sen.
Paikkamakuu (tosi lyhyt) keskellä parkkista. Kävin roskahuoneen tolpan takana piilossa. Olipas hienosti. Ei leikkinyt peiliä, tai mistä mä tiedän ku ei ollu ketää vahtimassa. Jos leikki ni oli taitava leikissään.
Maahanmenoja. Kyllä se sieltä joskus tulee. Jos oikein huolella kailotan kovaa ja katse on vielä koiraanpäin ni se menee kerralla ja heti (!!). Tämähän on ny ihan oikeesti edistystä. Ei tartte enää häivyttää kun se kova ääni ja päänkääntöapu! Viel ku saatas seisomisetki tähän kuosii.
Parit liikkeiden välit. Toimii. Toki mulla nakit tarjolla. Pitäs joskus kokeilla ees paria liikettä ihan oikeekoemaisesti.
Yritin saada kiipeemään vähän Selmaa isomman lumikimpaleen päälle. Sai olla kaikki houkuttelun keinot käytössä mutta kyllä se sinne meni. Eihän se oo voinut rassu oppia kun ei ikinä saa mennä mihkään kun Sara on aina kimpaleilla seisomassa niin eihän Selma mahu.
Sara sai toisen satsin. Tehtiin temppu, heitin tennispallon, tennispallon sai vaihtaa namiin. Toimi.
Saatiin Saran kanssa sunnuntaiksi koepaikka. Stressaa niin hemmetisti. On kauheeta mennä avoimeen kun edellisestä on niin kauan ja ollaan tässäkin välissä edistytty ja se koira ihan oikeesti osaa avoimen vaikka takaperin unissaan. Ois pal kivempi mennä jos menis vaa kokeilemaan että onnistusko eikä niin että "kyllä sen pitäs onnistua". Varmuuden vuoksi ollaan vielä kahteen muuhunki kokeeseen ilmottauduttu tälle vuodelle. Pidetään ny kuiteski peukkuja ettei tarttis skippaa voittajaa ja hollantilaista tuomaria eikä ajaa Pieksämäelle.
Saralle pari kapulan sivulle tuontia. Puukapula oli ollut pakkasessa parvekkeella. Ei huomannut eroa. Kun sanon irti niin osaa istua sivulla. Muistas vielä kokeessakin että jos sanon kiitos ku liikkurikin sanoo niin se meinaa että saa ponkasta ylös.
Sitte hyötypaikkamakuu. Sara jäi kotipihaan ja mä kävin viemässä roskat viereisessä talossa olevaan jätehuoneeseen. Parkkipaikalle tuli autokin silläaikaa. Makas ihanan levollisena kun tulin takasin. Kai me joskus pitkällä työllä toi kotipihan levollisuus saahaan muuallekin.
Vähä seuraamista. Törkeetä edistystä.
Maahanmenoja ja seisomia sekalaisesti välittömällä palkalla. Kaikki meni oikein. Sillon kyl korvat :)
Pari liikkeitten väliä, pyöri ittekseeen ittensä ympäri. Huomaa että ollaan koitettu muistaa temputella lähiaikoina.
Oon opettanut Saralle hauskan tavan että jos namia on tarjolla niin se tarjoaa kaikkien mahollisten lumikimpaleitten ja kasojen päälle kiipeemistä. Ja ainahan niistä palkkaa heruukin :D
Sitte Sempulan vuoro. Kontakti oli jo heti paikalla joten jätettii kontaktinhaku väliin!
Vähä seuraamista. Edisti pahemmin ku Sara, tuli melkein vinoittain mun eteen. Mutta voi että se jakso seurata kauan kun en palkannut siitä ku oli eessä. Yritin kurvailla vasemmalle kun edisti mutta kun ei se oikein osaa vielä sitä, luulee rassu että tallon sen.
Paikkamakuu (tosi lyhyt) keskellä parkkista. Kävin roskahuoneen tolpan takana piilossa. Olipas hienosti. Ei leikkinyt peiliä, tai mistä mä tiedän ku ei ollu ketää vahtimassa. Jos leikki ni oli taitava leikissään.
Maahanmenoja. Kyllä se sieltä joskus tulee. Jos oikein huolella kailotan kovaa ja katse on vielä koiraanpäin ni se menee kerralla ja heti (!!). Tämähän on ny ihan oikeesti edistystä. Ei tartte enää häivyttää kun se kova ääni ja päänkääntöapu! Viel ku saatas seisomisetki tähän kuosii.
Parit liikkeiden välit. Toimii. Toki mulla nakit tarjolla. Pitäs joskus kokeilla ees paria liikettä ihan oikeekoemaisesti.
Yritin saada kiipeemään vähän Selmaa isomman lumikimpaleen päälle. Sai olla kaikki houkuttelun keinot käytössä mutta kyllä se sinne meni. Eihän se oo voinut rassu oppia kun ei ikinä saa mennä mihkään kun Sara on aina kimpaleilla seisomassa niin eihän Selma mahu.
Sara sai toisen satsin. Tehtiin temppu, heitin tennispallon, tennispallon sai vaihtaa namiin. Toimi.
Saatiin Saran kanssa sunnuntaiksi koepaikka. Stressaa niin hemmetisti. On kauheeta mennä avoimeen kun edellisestä on niin kauan ja ollaan tässäkin välissä edistytty ja se koira ihan oikeesti osaa avoimen vaikka takaperin unissaan. Ois pal kivempi mennä jos menis vaa kokeilemaan että onnistusko eikä niin että "kyllä sen pitäs onnistua". Varmuuden vuoksi ollaan vielä kahteen muuhunki kokeeseen ilmottauduttu tälle vuodelle. Pidetään ny kuiteski peukkuja ettei tarttis skippaa voittajaa ja hollantilaista tuomaria eikä ajaa Pieksämäelle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)