näitä lisää!

Eilen sunnuntaipäivän ratoksi käytiin agikisoista tullessa ettimässä joku kiva uus tokoreenipaikka. Lunta oli satanut yöllä niin ihan aurattua ei kyllä ollut missään sopivassa mutta ihan kiva tasanen parkkis josta ei mikää valtatie mee metrin päässä löyty Roihuvuoren amiksen (?) pihasta.

Paikka tsekattu, kotiin päiväkahveille ja sitten reenaamaan. Tulikin ihan kunnon reenit vetästyä, yleensä mun tokottelut kestää semmoset Selman kanssa maks. 10 minsaa ja Saran kanssa ehkä maks. 20. Nyt vierähti reilusti yli tunti kun molemmat koirat teki vuorotellen kaks satsia. Näitä tarttee selkeesti lisää! Sara rupee keskittyy ihan erilailla kun sillä on jo vähän tekemistä alla ja enimmät höyryt pihalla. Plus sen innossa ei tunnu näkyvän palkkaamattomuus vaikka tekee yhen voin tapasen palkatta läpi. Lisää myös uusia reenipaikkoja! Sara ei ollut paikan suhteen mitenkään ihmeissään, mutta sitä vois ja pitäs totuttaa edelleen lisää että niihin aloitus, saapumis yms rituaaleihin.. että uudessa paikassa tehään melko pian levollinen paikkamakuu..eikä höyrytä. Ja niitä kehäänmeno harjotuksia... Selmalle puolestaan paikkoja ihan paikkojen takia että oppis, katteli, kuunteli ja otti häiriötä uuesta paikasta aika paljon. Selmalle myös vastedes mahdollisimman usein häiriömerkkejä kentälle, ei oo yleensä ollut ja se kyllä näky ku niitä ois pitäny vähän väliä tarkastella.

Aloitettiin mä ja Selma, alokas "palkatta" "läpi" (=avustin, palkkasin ja uusin kun siltä tuntu...) Tarkotus oli sitten videolta verrata että mä teen sen kaa eka satsin ja Marko toka satsin ja katotaa että kumpi menee sen kaa eka kokeeseen ;)

Luoksepäästävyydessä pysyi istumassa ilman namiapua vaikka Marko tuli rapsuttelemaan! Jee!

Paikkamakuu- Ekana ei halunnut mennä maahan lumessa. Pää vaan pyöri. Mentiin sitten käsiavulla. Ja nous pannahinen mun perään. Yritän käskeä kauempaa maahan ja mennä luokse vasta ku käy uudelleen maahan ja on ollut hetken. Tehtiin sitten uus ja onnistunut. Kauhee vino venkula se on. Nää pitäs ny ottaa tehoreeniin koska kokeeseen ei oo asiaa ennen ku paikkamakuu häiriöissä ja oudoissa paikoissa on varma. (no okeij koe ei kyllä varmaan oo viien sentin lumessa..) Ei haluta meiän vastuulle jonku toisen kokeen pilaamista. Se vinous on korjattava koska aina ku se kiertyy vinoon ni mä aattelen että voihan perkele ja mistäs sitä tietää lukeeko Selmaki ajatuksia niinku Sara. Tehtiin oisko ollut minuutin mittainen onnistunut sitten. Ei saa aina valittaa, pitää olla tyytyväinen että se ylipäätään makas siellä lumessa!

Seuraamiset hihnassa ja ilman - periaatteessa ei kauheesti eroa hihnan kanssa. Paitsi hihnan kaa ois lähtenyt kattomaan ruutumerkkiä ja hihna otti vastaan.... Marko sano että oli se parempi kun Sara jossain alokkaan kokeessa :D Kun Semppa seuraa niin se seuraa ihan kivasti, tuli n. kolme per seuraaminen semmosta että se harhautu johonki muualle...(ne häiriöt ja uuet paikat!). Eka perusasento oli tosi kiva ja nopee! Siitä oon iha ylpee. Toka oli sit taas vaikee. Täyskäännös oikeelle on kiva. Ruvennu vähä skarppaa käännöksis, pitkällä suoralla saattaa kadota. Pitäs nyt reenata näitä "pitempiä" pätkiä myös ja samaan aikaan pitää motivaatiota yllä lyhyillä ja ylläripalkoilla. Toka perusasento vaikeempi ku eka, oliko se niin että ku ekasta ei palkattu ni ei enään kannattanut takapuolta laittaa lumeen? Käytin myös järkyttävän hirveää halvaantunut vasen käsi -apua. Ainin, ja Selma loikki, yhdessä seuraamisessa joku seitsemän loikkaa. Liekö halvaantuneella kädellä ja loikilla ollut jokin yhteys kun ei ne kumpikaan yleensä ihan noin paljon.. Yks positiivinen pointti oli kans viel seuramisessa, vaikka käskytys meni ruutua kohtia niin ei yrittänyt yhtään ryysiä tai edes vilkuilla sinne!

Liikkeestä maahanmeno - no kiva että näky että tätä on reenattu. Tipahti hienosti maahan. Ohjaaja käytti taas ihan turhaan hirveesti apui. Ja on vissiin reenattu ennakoimattomuutta oikein huolella kun sieltä maasta ei voinut nousta sivulle, ei niin millään. Monennella käskyllä ja käsien läpsyttelyllä pomppas seisomaan niiku vapautettuna. -> reenilistalle... Oon tainnu ottaa turhankin kirjaimellisesti sen ei reenata kokonaisia liikkeitä.. Tosin tää on taas näitä juttuja et "kyllä Sarkki ois tehny just niiku tarkotin"

Luoksetulo - oli hanskat maassa mun takana, johtuko niistä vai mistä niin veti ohi ja kiers mut vauhilla ympäri ja jäi ihmettelemään että mites mä tänne tulin, pyysin sivulle ja tuli ihan ok..

Liikkeestä seisominen - ollaanko hinkutettu maahanmenoja... Kun lopulta seisahtu maahanmenon tarjoamisen jälkeen jättiavuin niin seiso kivasti. Ei osannut perusasentoa tässäkään :D

Hyppy - jee! Ei karannut hypylle. Hyppäs vähä nihkeesti mutta ihan sääntöihin sopivasti ja seisoi esteen takana täysin yhdillä samoilla jalansijoilla yhtään töpöttelemättä niin että pääsin viereen asti. Ainoo että ennakoi sitten tässä sen perusasennon jota ei muualla osannut....

Ohjaajan saama kokonaisvaikutus: Lisää reeniä! Kyllä tästä koekelposen parissa kk:ssa saa. Kun vaan muistaa ottaa näitä kokeenomasia ja kokonaisiakin sillon tällön niin näkee mikä mättää ja mikä oikeesti tarvii reeniä. Ja tottuu toimimaan eri paikoissa. Otti muuten kovasti häiriötä myös siitä että liikkuri oli Marko. Vai ylipäätään liikkurista?!



Sitten Sarkkinen. Tutustuin tossa jopa voi liikejärjestykseen. Kiva että kaukot on tossa perinteisessä järkässä vikana. Joku mahollisuus onnistua niissä, sitte ku on saatu opetelluiks siis. Toki vaihettu järjestys, semmoi mis kaukot ois tokavika ja seuraaminen ihan vika ois meille kivin ;)

Tunnari siis jätettiin tekemättä.

Eka kierros:

Sara oli vähän ylivireinen. Tollee lievästi sanottuna. Se oli ollut koko aamun yksin kotona kun oltiin Hyvinkäällä ja ei käyty mitään lenkkiä enää siinä ennen reeniä, pieni pissitysmutka vaan. Se sitten näkyi. Yritettiin mennä kehään kokeenomaisesti. Tai Sara oli menossa ruutuun ja mä olin menossa kehään... Pari kertaa sain pyyettyä takas mutta lopuks Sara pääs karkaamaan ruutuunsa. Jatketaan namilla imuutusharjoituksia kehäänmenoissa, niitä tehtävä paljon! Siihen sitten paikkamakuuta päälle. No piippas pitkästä aikaa aika huolella. Olin auton takana piilossa ja näin ikkunan läpi. Jos jotain hyvää, niin piippas ehkä sen eka puol minsaa, sen jälkeen näytti toteavan että ei tää nyt hyödytä mitään, hiljeni ja heitti pään maahan. Jossain vaiheessa kuunteli ääniä ja nosti pään ylös ja ei enää piipannut. Pääsin siis palaamaan luokse kun se oli hiljaa ja rauhassa. Hyvähyvä. Pitää muistaa ettei kauheen usein ihan näin vaikeita harjotuksia ettei taas tulis piippaaminen tavaks ku on nyt ollut niin hiljaa.

Seuraaminen - oli hohhoh järkkyy. Marko teetti vihkosta vahingossa vaikeempaa kaavioo kun minkä olin sille näyttänyt, sivuaskeleet tuli heti alussa ja Sara ei ollu päässy yhtää rentoutuu. Tuli sitten hauhau askelissa. Lopetettiin vähäeleisesti siihen ja koira autoon. Reeni loppuu jos haukutaan. (ja en tätä linjaa loppuun asti pitänyt kun "kaukoja" kokeillessa sai sanoa hau liikettä aloittaessa maahanmennessä.. missä sitä loogisuutta myydään?!) Vähän ajan päästä uus yritys. Saatiin nyt tehtyä koko kaavio. Siellä oli niitä meiän juttuja. Pomppuja, loikkia, editystä, piippausta ja ja. Tekniikaltaan virheellisiä askelia ja tais se jonku roskanki maasta nokkasta että jos ois ollut syötävää. Ois siitä joku kiltti tuomari ehkä kutosen antanut. Täytyy kyllä sanoa että maastonmuutos lumipenkalle kävellessä oli koiralle ja ohjaajalle vähän haastavampi ku mitä ehkä kokeessa ois.

Liikkeestä istuminen - Voi taivas! Ihan oikeesti! Sara teki maahanmenon x 20 No olin sillee hupsista keikkaa mennääs taas ja uus yritys, uus maahanmeno ja sama vaan jatku. Koirasta ei mitenkään nähnyt että tehtiin samaa asiaa kymmenettä kertaa ja se jäi ilman palkkaa, oli vaan kauheen tohkeissaan. Ei niiku mitään kuuntelua. Yritin pienellä käsiavulla ja silläkin vaan maahan. Ja näytti oikein tyytyväiseltä ja mielestään oikein tekevältä. Loppujen lopuksi saatiin sitten onnistuminen kun tein semmosen kokovartalojarrutus & käsiapua avun.. Myöhemmin pohtiessa löysin kyllä tällekin oikein hyvän syyn. Oon jonkun verran palkannut istumisesta heitetyllä namilla. Ja jos se nami menee Saralta sivusuun ja oon heittäny sen sen eteen niin sehän menee maahan syömään sen...että oisko palkansuunta.. plus oon nyt taas reenannut kaikkia jääviä ettei pääse unohtumaan. Pitää sitten ennen sitä voi-koetta kun joskus sinne asti päästään niin pitää joku kahen viikon pelkkää istumista-kuuri ennen koetta.

Luoksetulo - mihinkäs se ois muuttunut reenaamatta. Seisominen valuu, maahanmeno hyvä. Seisominen pitäs ny harjotella huolella taas, sen tekniikkakin on väärä, ei se tee semmosta etujalkojen täysjarrutusta ku hidastelee vaan. Läheltä osaa pysähtyä myös seisten oikeella tekniikalla. Eli kun Sara on niin kaukana, ja sillä on niin kova vauhti ja se ei oikee koe tärkeeks pysähtyä pikapikaa. Pitää ottaa avustajan kaa jotai takapalkkareeniä ehkä.

Ruutu - Oli vähä haastava ku puolet ruudusta oli tallottu ja puolet koskematonta lunta, haki siihen tallottuun reunaan. Just ja just täpärästi sisällä. Lopun seuraamaan tuleminen oli tosi ruma. Nyt ei pariin viikkoon mitää hauskoja ruutuunmenoja ainoostaan sitä paikkaa ruudussa. Ja tota seuraamaan tulemista taas erillisenä, mutta tarpeeks kaukaa että kerkee saaha kovan vauhin.

Hyppynouto - Ekaks hae-käskyllä taas mennessä ohi ja takas hypyn kautta sitten tajusin vaihtaa käskyn ja nyt se on taas niin että pelkällä hyppy-käskyllä osaa. Oli aika kelpo. Vähä pyöritteli kapulaa lopussa, olin tosi tyytyväine ku perusasento oli aika ok, ei jäänyt kauheen taakse. Ainoo että liikkurin tuodessa mulle kapulaa ois halunnut varastaa hyppimään liikkurin kädessä olevaa kapulaa...

Metalli - ekaa kertaa ikinä talvella ulkona lumessa, kapula oli ollut Markolla taskussa ja vähä lämmitin kädessä. Oli niin hyvä että tätä ei otettu ees uusintakierrokselle :) Joku sentäs sujuu. Tosin mulla oli toi pyöreälaippanen ruotsalainen kapula mikä muutenki on Saralle kovasti mieleen, sitä on ilmeisen helppo ja tukeva pitää suussa.

Kaukot - Kokeilin ihan huvikseni että kuinka kauhealta se näyttää ilman tekniikkaa tavallisilla asentokäskyllä. Ei oikeen päästy sitä näkemään kun Sara halus näyttää että osaa ihan itte tän homman... Sanoin istu niin se seiso ja sitten oma-alotteisesti istu jne jne. Teki kolme asennonvaihtoa jo ihan siitä ilosta kun nostin sormenpäitä aikoessani näyttää käsimerkin.. Maahan viitsi sentäs mennä mun käskystä :) Mut periaatteessa ku saahaan tekniikka kuntoon niin en oo tästä enää NIIIN huolissani. m-s-m on nyt ollut tosi hyvä harkatessa. Ei liiku tassun tassu. Sitte ne loputkin... Lenkillä on tehnyt mun makuun ihan täydellisiä m-s-m vaihtoja, myös mielentilaltaan :) (->kävellen kokeeseen?!)

Liikkeiden välit suju tosi kivasti. Vähän otti häiriöö ku Marko rapisteli papereita (oisha ne voinut olla jotai syötävää?)



Sitten vuoroon Semppa ja Marko

Noinniiku pääpiirteittän Selman tekemisessä ei hirveesti ollut eroo ohjaajaan ku ohjaajan kanssa. Oli aika paikkahäiriöinen yhtä lailla Markonki kaa. Edelleen piti käyä tsekkaamassa merkit ja tarkistella maata ja kuunnella ympäriinsä ja tuijottaa liikkuria jne. Ekaakin satsia varmaan rasitti vähän aamun agikisat ja tokaa sitten niitten lisäksi jo yks tehty satsi.

Marko sitten. No jos mulla on pieniä ja vähän isompi tahattomia vartaloapua joista pitäs päästä eroon niin Markolla on sitten niitä ei niin kauheen pieniä vaan kauheen isoja, semmosia liikkeitä nollaavia apuja yms... Esim aina kun koira tulee sivulle niin sen lisäksi että kumartuu koiraa kohti ja auttaa kädellä ja läpsyttelee jalkaa niin siirtää vielä omia jalkojaan paikaltaan niin että esim. luoksetulo olisi sitten pyöreä nolla. Ja jos tuomari olisin niin liioitellun hitaasta kävelystä olisin rokottanut joka liikkeessä :)

Selma ei oikeen seuratessa jaksanut keskittyä mutta ne pätkät mitkä se seuraa niin ihan kivasti, vähän se häilyy, oisko ku ei oo tottunut seuraamaan Markon kanssa. Suurin osa meni aika samalla kaavalla eka satsin kanssa. Maahanmenossa ohjaajalla tarpeettomat avut muuten hyvä. Sivulle nousut vaikeita. Seisominen vähä hukassa, kun pysähtyy niin malttaa hyvin. Luoksetulossa meni taas sinne taakse missä hanskat oli ollut. Yhden oikein hienon hypyn tekivät niin että ei liikkunut tassun tassu.

Loppuun Sempalle vielä vähän noutoharkkaa ku tahoin nähä miten se toimii. Marko heitti kapulan tosi kauas ja Selma ei varastanut (!) Sitten noutoharkaksi huono mutta irtoamisongelmaiselle hyvä juttu, se lähti käskyllä tosi kovaa, juos ruutumerkeille asti kattomaan että täälläkö se kapula on. Jos se tota vauhtiakaan lähtis ruutuun ni oisin tyytyväinen. Kapulakin löyty, meinas lähteä palauttamaan mulle meni sitten kuitenki johonki Markon suuntaan, perusasentoja ei otettu. Toisella harkalla varasti ja löysikin kapulan samantien. Palautus taas siihe hoodeille. Marko ohjas kädellä sivulle ja kelpuutti semmosen sinnepäin perusasennon. Murh.

Lopuks leikkivät vielä lapasella.

Saran toisesta satsista en sitten enää muista niin kauheesti ku jäi tää kirjottelu kesken eilen..

Kehääntulo oli siistimpi, paikkamakuun unohdin ottaa (voi äly!) Metallii ei tehty ku ekassa ei mun kriteereil ollu tällä hetkellä mitään parannettavaa.

Seuraaminen - no kyllähän siel taas piippailtiin menemään ja yhellä suoralla oli tosi pahaa edistystä mutta oli tää ny huomattavasti parempi ku se eka.

Istuminen - suoraan käsijarrukokovartaloavulla niin saatiin heti onnistunut

Luoksetulo - videon lopussa kuulun sanovan Saralle että "jee, sillois kuule saanu jo seiskan löysältä tuomarilta". Hehhe. Kaikkea sitä höpöttää koiralle. (Jonkun toisen videon alussa taisin sanoa että koira puree sormia, ei mitään aiempaa huomiota että höpöttelen noin paljon kaikkea koko aika. Vähäks ärsyttävää. Kas ku ei koottuja selityksiä) Mut siis. Valu seisominen, millisti vähemmän ku yleensä, sen verran enemmän valu sitten maahanmenossa...

Ruutu - aika samanlainen taas, sinne tallottuun reunaan, oikeeseen takanurkkaan. Tais mennä eka yliki ku en pysäyttänyt ajoissa. Nyt ihan oikeesti sitä reeniä että oppii itte hakemaan paikan just eikä melkeen. Siit on tullu sen verta ruutuhulluki että ois ihan hyvä harjotella muuta ku sitä kaahotusta.. Eiku hei mehän tehtiin läheltä paikanhakua tässä välissä vähän. Olin jo ihan unohtanut. Sara juos ruudun ja mun väliä, lähti aina ennen ku sanoin mitään, tuli sitten takasin ja lähti taas uudestaan ennen ku sanoin mitään. On se hyvä että koira tietää :) Jätettiin ny kuiteskii palkkaamatta varastamisesta muuten en saa ikinä sille säällisen näköstä kehääntuloa aikaseksi...

Hyppynouto - oli taas aika hyvä mutta ei ne lopun pyörittelyt jäänyt pois, mutta ny onnistu kuiteski eka yrityksel ku muistin käyttää hyppy-käskyä.

Kaukot - tarjos vähä vähemmän omia vaihtoja. Omia vaihtoja tehdessään pysy paremmin paikallaan nyt mua "kuunnellessaan" liikku sitte senki eestä eteenpäin.

Useemmin näitä kaikkien liikkeitten reenejä! Antaa niin hyvin selkeen kokonaiskuvan ja suhteuttaa liikkeiden ongelmat ja keskenolemisvaiheet toisiinsa! Mutta ihan oikeessa oon toki ilman näitäkin ollut että ne ykkösreenin aiheet on seuruu, kaukot ja sitte ku lumet lähtee se tunnari. Ja Saralle tekee ihan hyvää tehä vähän pitempää pätkää välillä palkatta. Niin ja sitte niitä paikkamakuu reenejä säännöllisesti. Kotona ja helpoissa oloissa ylipitkää pitää kans muistaa.

Tulihan tästä taas reeniohjelmaa. Huh! Nii ja blogiki on tammikuussa ollut ihan Sannan oma tokoblogi mutta minkäs teet, reenipäiviksiin ei mahu paljon asiaa ja analysointi & ylöskirjottaminen antaa niin paljon enemmän. Tulee mietittyä ne reenit eikä vaan tehtyä.