...kotipihareenattiin keskiviikkona Sempulan kanssa! Oli kauhee Saran kanssa tokotteluinto mutta kun se lajilomailee niin piti sitten ottaa Semppa. Saran kanssa tehtiin vaan lumikasoilla käskytetysti juoksemista (saiskohan tästä jonku kisalajin voitas olla ihan hyvii?!) ettei toiselle nyt ihan paha mieli tullut.. Jälkikäteen tuli mieleen että saattohan Sara vaikka luulla tokoilevansa tuskin se lajille nimeä mietti kun sai lihapullaa.. eli lajitauko sujuu oikein hyvin.
Sempun kanssa tehtiin seuraamista vain mutkitellen ja loivilla käännöksillä. Ja vähän pitempää pätkää välillä. Se oli tosi taitava. Taitavin pitkään aikaan. Oli oikee skarppina. Ainoo ehkä et perusasennot meinas vähän olla hukassa, tai siis jäi eka miettimään ja seisomaan ennen kuin istahti mutta muuten. Paikka ja mielentila oli tosi hyvät. Taas kyllä huomas että pitäs olla selkeempi reenisuunnitelma eikä niin että "tehään vähä seuraamista ja sit ehkä jotai" niin sais enempi irti. Ja ilman pidemmän jakson reenisuunnitelmaa voi jäädä asiat ihan unholaan, niiku se että on tehty vaa seuraamista ja käännöksiä niin noi pysähtymis & perusasennot on unohtunu pieneltä koiralta melkein kokonaan. Kaipaisin ittelleni loogisuutta kurinalaisuutta järjestelmällisyyttä yms yms. Pitäs myös vähän suunnitellummin päästä reenailemaan häiriössä että joskus tulisi ees sitä alokasluokka valmista.
Tehtiin myös liikkeestä maahanmenoja. Oon oivaltanut että kun ihmettelen kun se ei osaa niin mulla on ylläriylläri varmaan jäänyt joku opetusvaihe kesken. Selma tekee tosi hienoja ja nopeita maahanmenoja kun mä kävelen sen edellä peruuttaen, myös jos se on vieressä ja oon kääntänyt yläkropan sitä kohti. Jotta saatas jatkossakin onnistumisia niin yritetään nyt niin että mulla on siinä edelleen se vartalo /kasvot kohti koiraa apua ja yritän pikkuhiljaa häivyttää sitä pois. Tehtiin ekana maahanmenoja ja sitten pysymistä, aika kivasti kestää kun taakse kävelen. Joku perkele vaan on opettanut sille muutaman vapauttavan kehusanan. Ei parane kehua kuin käskyllä.. Toisaalta voisin myös yrittää vähentää sitä ylimääräistä kehumista niin se kehu ei ois semmonen jatkuva taustaääni siinä koiran tekemisessä + ero kokeeseen ei ois sitten niin iso.
Oon huomannut että Sempan kanssa ei oo oikeen tullut harjoteltua mitään temppuja (ja tokohan on temppuja niin miksei!) sitten pentuaikojen ja se asia pitäsi korjata. Yritin aloitella perinteisestä jalkojen välistä pujottelusta mitä on kyllä varmaan viimeksi vuosi sitten harjoteltukin. Ei ihan ollut mielessä, Selma näytti siltä että mitä ihmettä sä nyt oikein yrität että mun ainoa oikea paikka on tässä tämän yhden jalan vieressä että mitä lie kummallisia hömpötyksiä, se on varmaan pohjimmiltaan tosi tosikko. Toinen temppu mitä kokeiltiin oli Saran suosikki lumikasoille kiipeäminen ja siinä Sempula olikin yllättäen ihan pro. Jotain sekin sentäs oppii itestään :)
Tehtiin liikkeitten välejä kans ja tolleen omalla parkkiksella aineski onnistuu oikein hyvin. Pitäs päästä harjottelee myös isommassa häiriössä. Selma on kyl kiva kun sen saa kehumalla ja rapsuttelemalla menemään ihan mutkalle ja se on ihan onnessaan ja lopulta kaatuu selälleen tassut kohti taivasta. Sara kun on enempi sitä tyyppiä, että "et ny viittis lääppiä, oon töissä" tai "rapsuta vaan mutta oletan sitten saavani palkkaa siitä".
Yritän pitää Sempan kanssa reenit tosi lyhkäsinä (-koska oon niin laiska... hahha, no ei..) ettei se nyt kun on saanut tokointoa niin pääsisi yhtään kyllästymään tai ei tulisi tilanteita missä se voi keksiä itelleen jotain nuuskuttelu tms. juttuja. Tehtiin loppuun vielä paikkamakuu niin että kävin kahdesti auton takana kääntymässä piilossa. Näytti ihan levolliselta, mutta kun kävin välissä palkkaamassa niin meinas nousta ite ylös. Se on siis päässyt oppimaan että palkka lopettaa tekemisen..
Vuosi vaihtuu, voisikin kirjoitella koirien tavoitteita vuodelle 2011 blogiinkin. Kauheesti kaikkia kivoja koulutuksia yms. tulossa. Pitää nuo Sempan tokot saada semmoseen vaiheeseen että meillä ois ennemmin jo jotain "ongelmia" eikä niin että kaikki on vaan kesken ku ei oo jaksettu tai muka keretty reenata.
Äsken ammuttiin jo aika paljon raketteja kun lenkillä käytiin, Sara-citykoira ei oo moksiskaan, vähän päätä kääntää ja kattoo jos kuuluu joku oikein erikoinen ääni. Paria isoa pamahdusta Selma vähän säpsähti ja lähti ravilla "karkuun" ja vähän se mua katteli kysyvästi että mikäs toi on, pitäskö reagoida, saas nähdä illalla kun paukkuu yhtenään, yleensä ovat sitä mieltä että joku on tulossa parvekkeen ovesta kylään ja siksi siellä kolistelee..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti