Olin päättänyt tehdä jotain muuta kuin hinkata avoa, itseasiassa olin suunnitellut reenin aika tarkkaankin, hyvähyvä. Sarkki oli ihan äänetön, purki suurimmat höyryt kun käveltiin "kentälle" kotoa ja tehtiin lumikasoille kiipeämisiä ja tolppien kiertoja. Se on niissä ihan superi. Itseasiassa lumikasoille kiipeemisestä mulle tuli joskus mieleen että kun se on ostanut merkin niin hyvin niin jos opettas lähtemään merkiltä lumikasalle mutta sitte aattelin että yhtä kovaa ja innolla se ruutuunkiin juoksee niin miksei suoraan sinne.
Pikkupakkasreenin teemana oli siis ruudun ja merkin yhdistämisen aloittelu ihan oman ideoinnin mukaan :D Sara odotteli kentän reunassa hipihiljaa "käy siihen" käskyn alla kun laittelin kartioita paikoilleen. Taitaa olla aika paljon mun omasta fiiliksestä kiinni kuinka kauan ja kuinka hyvin se kestää odotella. Kun ollaan kahelleen ja en häslää sählää ja jännitä niin ei mitään ongelmia, eikä haukkua.
Tehtiin sitten aluksi muutama ruutuunmeno. Sara hakee katseella suoraan edessä olevan ruudun tosi kivasti vihjeellä "neliö". Pysäytin vähän myöhään mutta jäi vielä sisäänkin. En tiedä mikä lie mutta en vaan osaa lopettaa siihen yhteen tosi hyvään piti ottaa vielä toinen. Onneksi onnistui sekin. "Kehä" oli rakennettu silleen aika helpoksi että ruutu oli parkkiksen yhdessä nurkassa, ei tietty ihan nurkassa kiinni vaan niin että takaakin ois toki ollut mahdollista mennä yli ja merkki sitten pitkän sivun toisessa päässä.
Tehtiin sitten pari irrallista merkille menoa. Eka oli tosi hyvä, piti sitten taas tyhmän jatkaa ja tokassa asettui vähän vinoon, kun rupesin korjaamaan niin osas korjata ihan oikein kun näytin kädellä suuntaa ja annoin uuden merkki käskyn. Merkillä paikan korjaaminen on taas niitä asioita mitä Sara on oppinut ilman opettamista, ruudussa paikan korjaamisen harjottelu pitäs joskus alottaa, siellä se ei korjaa niin mihinkään, alkaa vaan etsimään kosketusalustaa. Jos alusta on ruudussa niin sillon ei tietenkään lähde alustalta mihinkään. Merkillä korjaamisessa ohjaakin oli tänään skarppina ja muisti että sitä voi pari kertaa korjauttaa ja sitten pitää olla jo tyytyväinen vaikka jäis snadisti vinoonkin, pääasia tässä vaiheessa että ymmärtäny korjaamisen idean. Aiemmin käynyt niin että pari kertaa voi korjata, seuraavaksi kun päättelee että liikkuminen ei ollut toivottu asia kun se ohjaaja vieläkin on jotain vailla niin tarjoaa sitten kartion läpsimistä tassulla.
Sitten kokeiltiin niin että lähetin merkille ja siitä oikealle näyttävän käden kanssa ruutukäsky. Eka se lähti, pysähtyi ja kääntyi parin metrin päässä kysymään että ai mitä siis meenkö nyt tonne, sanoin että joo menemene ja meni hienosti ruutuu. Isot kehut. Sitte tehtiin toinen. Toinen oli sitten niin loistava (painatti mitään kyselemättä täysiä ruutuun ja mäkin pysäytin sen ihan keskelle) että siihen piti lopettaa. Jatkossa kun teen näitä niin pitänee muistaa laittaa niin että merkiltä lähdetään musta katsoen vasemmalle ruutuun, kun Sara muutenkin jos on merkillä vähän vinossa niin on oikealle, niin ei alkas se puoli vetää liikaa puoleensa. Superkoira. Se on niin hyvä tempuissa missä saa juosta :)
Semmonen tosi jees pointti tässä muuten että aiemmin ajattelin että merkin opettaminen saa sen sekottamaan ruudun ja merkin, mutta yhden kerran kokeilun perusteella tuntus olevan ennemminkin päin vastoin.
Tehtiin vielä semmonen kevyt paikkamakuu kun mä siivosin tötsät ja Sara oli autojen välissä piilossa. Hyvä asento ja hyvä levollisuus.
Nyt ku on ollut pakkasta niin ollaan yritetty sisällä temputella. (pitänyt reenaa kaukojen s-m-s vaihtoja (s-i-s sit myöhemmin kun noi saa eka kuosiin) mutta ne jää aina?!) Joskus tehty semmosta että se saa kaikesta tarjoomastaan palkkaa, sillon mennään yleensä pyrähdys ympäri-maahanmeno-tastas-pyörähdys ympäri -pyörähdys ympäri-peruutus -pyörähdys ympäri -tassulla maton lätkiminen -linjaa. Sara kuumuu aika paljon temppuja tarjotessa mutta ei silti ääntele. Hyvhyv. Jalkojen välistä pujottelua ollaan harjoteltu niin että ku koukistan vähän polvea niin Sara menee ali, pitäs saada siihen sitä jatkumoa kun tällä hetkellä se osaa tehdä yhden alituksen ja jatkaa sen jälkeen metrin eteenpäin ja tulee sitten tekemään seuraavan erillisenä.
Asioita mitä haluisin opettaa mutta en osaa tai en keksi mistä alottas:
-Takaperin mun ympäri sivuulle peruuttaminen (niinku eräät hienot schapet :) )
-kyljelleen kellahtaminen ja siitä jatkuvat asiat niiku selälleen, selän kautta ympäripyörähdys. Joskus jollain naksutinkurssilla on tää kertaalleen opeteltu mutta ei vissiin sen koommin tehty niin meinaa olla jotenkin hankala päästä alkuun.
Sara on myös oma-alotteisesti järjestänyt kapulanpitoreenejä. Kun istun vaikka tietokoneella ruokapöydän ääressä se kiipeää viereiselle tuolille tuijottamaan pöydällä lojuvaa kapulaa. Pian on koko koira pöydällä tuijottamassa kapulaa. Se on niin söpö että sitten on pakko teettää jotain palkanarvosta. Eli meillä pöydälle kiipeäminen on kannattavaa kun sen tekemällä saa aikaan pikkureenit, joista seuraa palkkaa :)
Ruokakupilla Sara on yleensä tehnyt paikkamakuuta, ja joskus istumista. Nyt on tehty pari kertaa seuraamispätkää ja avon kaukoja niin että palkka tulee siitä liikkeen lopusta. Jos se jäis mieleen ja toteais että ei kannata ennen aikojaan ponkasta ylös.
Sempallakin on ollut vähän kapulan pitoreenejä. Se on pikkunen (taas ilman reenaamista!) oppinut istahtamaan ja istumaan kapula suussa! Nyt vaan useemmin reenejä niin meillä on ennen alokasluokkaa nouto valmis! Alokasluokasta puheenolleen en varmaan ikinä saa sempun kanssa niitä jääviä toimimaan. Into reenata niitä on kans aika plääh. Kuiteski Saran kanssa samoja liikkeitä reenattu viimiset pari vuotta.
Selman kanssa tärkeetä reenattavaa
-jääviin nopeutta
-jääviin kestoa & pysymistä
-paikkamakuuseen lisää varmuutta & häiriöitä
-seuraamisesta pomppiminen pois tai no, jos puolet pompuista sais ees pois
-seuraamiseen kestoa ja varmuutta. Semmosia pätkiä missä mä vapautan pätkän jälkeen eikä niin että pätkä loppuu ku selma läks johonki.
-hypyn loppuosaa pitäs hinkuttaa
-avon kaukoja vois jatkaa kun ne on niin hyvällä mallilla
-selmaki sais tehä kaukojumppaa kotona sisällä aina ku saraki tekee (hah)
-liikkeiden välejä pitäs senkin kanssa ottaa.
-irtoamiseen (ruutuun) pitäs saada vauhtia, mutta taidan jättää sen kun ollaan jossain koulutuksessa niin sinne asiaksi. Nyt ruutuharkat on jäissä kun en missään nimessä tahdo opettaa että hitaasti ruutuunmeno on suotava vaihtoehto. Enkä oikeen tiiä miten sitä jatkas kun Selma nyt vaan ei nää syytä juosta edes täydelle namikupille täysiä. Ihmisen luokse kyllä juostaan kovaa. Saralla on ennemmin toisinpäin, se on helppo saada juoksemaan namin perässä/toivossa.
Mitäs muuta? Saralla palelee viime talven mukaan tassuja lenkeillä niin kauheesti. Pysähellä ei sais ja välillä pitää kolmella jalalla hyppiä. Lumessa reenatessa ei sitten kuitenkaan palellut tassuja ollenkaan.
Selma on innostunut lapasista. Saran kanssahan vielä viime talvena oli nastaa aina lenkillä kun se hyppi lapasiin. Ja se oli niiiiin sitkeä. Nyt se on jo vähän rauhottunut.. Sara kuitenkin hyppi vaan siihen kärkiosaan ja yritti nätisti näykkästä. Selma ei hypi koko aika vaan kerran pari lenkin aikana, yllättäen ja etukäteen varottamatta, se juoksee ohi ja hyppää kiinni lapaseen. Ja se ei suinkaan siihen kärkiosaan, vaan kämmenosaan, missä on yleensä myös se käsi sisällä. Auts! Toki Semppa on sen verta kiltti tyttö että jos oisin sille joskus sanonut että tämä ei nyt vaan ole suotavaa niin ei se varmaan sitä tekis. Mutta onhan lapasia varastava koira aika hauska. Ja itte lietson vaan lisää kun mulla on semmoset topparatsastushanskat ja niitä välillä vedetään lenkillä kilpaa ihan tarkoituksella. Sarakin osaa nykyään lopettaa kun leikki loppuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti