kotipihan pikareeni

Teetimpä pitkästä aikaa kotipihareenit tytöillä kun pakkanenki oli vaivaset 6 astetta.

Saralle pari kapulan sivulle tuontia. Puukapula oli ollut pakkasessa parvekkeella. Ei huomannut eroa. Kun sanon irti niin osaa istua sivulla. Muistas vielä kokeessakin että jos sanon kiitos ku liikkurikin sanoo niin se meinaa että saa ponkasta ylös.

Sitte hyötypaikkamakuu. Sara jäi kotipihaan ja mä kävin viemässä roskat viereisessä talossa olevaan jätehuoneeseen. Parkkipaikalle tuli autokin silläaikaa. Makas ihanan levollisena kun tulin takasin. Kai me joskus pitkällä työllä toi kotipihan levollisuus saahaan muuallekin.

Vähä seuraamista. Törkeetä edistystä.

Maahanmenoja ja seisomia sekalaisesti välittömällä palkalla. Kaikki meni oikein. Sillon kyl korvat :)

Pari liikkeitten väliä, pyöri ittekseeen ittensä ympäri. Huomaa että ollaan koitettu muistaa temputella lähiaikoina.

Oon opettanut Saralle hauskan tavan että jos namia on tarjolla niin se tarjoaa kaikkien mahollisten lumikimpaleitten ja kasojen päälle kiipeemistä. Ja ainahan niistä palkkaa heruukin :D

Sitte Sempulan vuoro. Kontakti oli jo heti paikalla joten jätettii kontaktinhaku väliin!

Vähä seuraamista. Edisti pahemmin ku Sara, tuli melkein vinoittain mun eteen. Mutta voi että se jakso seurata kauan kun en palkannut siitä ku oli eessä. Yritin kurvailla vasemmalle kun edisti mutta kun ei se oikein osaa vielä sitä, luulee rassu että tallon sen.

Paikkamakuu (tosi lyhyt) keskellä parkkista. Kävin roskahuoneen tolpan takana piilossa. Olipas hienosti. Ei leikkinyt peiliä, tai mistä mä tiedän ku ei ollu ketää vahtimassa. Jos leikki ni oli taitava leikissään.

Maahanmenoja. Kyllä se sieltä joskus tulee. Jos oikein huolella kailotan kovaa ja katse on vielä koiraanpäin ni se menee kerralla ja heti (!!). Tämähän on ny ihan oikeesti edistystä. Ei tartte enää häivyttää kun se kova ääni ja päänkääntöapu! Viel ku saatas seisomisetki tähän kuosii.

Parit liikkeiden välit. Toimii. Toki mulla nakit tarjolla. Pitäs joskus kokeilla ees paria liikettä ihan oikeekoemaisesti.

Yritin saada kiipeemään vähän Selmaa isomman lumikimpaleen päälle. Sai olla kaikki houkuttelun keinot käytössä mutta kyllä se sinne meni. Eihän se oo voinut rassu oppia kun ei ikinä saa mennä mihkään kun Sara on aina kimpaleilla seisomassa niin eihän Selma mahu.

Sara sai toisen satsin. Tehtiin temppu, heitin tennispallon, tennispallon sai vaihtaa namiin. Toimi.

Saatiin Saran kanssa sunnuntaiksi koepaikka. Stressaa niin hemmetisti. On kauheeta mennä avoimeen kun edellisestä on niin kauan ja ollaan tässäkin välissä edistytty ja se koira ihan oikeesti osaa avoimen vaikka takaperin unissaan. Ois pal kivempi mennä jos menis vaa kokeilemaan että onnistusko eikä niin että "kyllä sen pitäs onnistua". Varmuuden vuoksi ollaan vielä kahteen muuhunki kokeeseen ilmottauduttu tälle vuodelle. Pidetään ny kuiteski peukkuja ettei tarttis skippaa voittajaa ja hollantilaista tuomaria eikä ajaa Pieksämäelle.