Yritän pikkuhiljaa opettaa itseäni. Saran kanssa meiltä onnistuu suht helposti uuden tempun opettelu mutta reenien rakentamisessa, palkkauksessa yms. on mulla niin hurjasti opittavaa. Jostain blogista luin reenien osuuksista, suurin osa reenistä pitäisi olla jo opitun kertausta, onnistumisia, ja kaksi pienempää osaa tekniikkaa ja uuden opettelua, siinä mistä luin oli prosentitkin mutta en tietty enää muista. Ja ettei mee lähteet sekaisin niin se oli jonkun lentsun koulutuksessa käyneen blogi.
Eilen kotipihan reeneissä (mietin muuten että koska joku ärsyyntynyt naapuri kirjoittaa ilmoitustaululle lapun että voisiko se joku hullu lopettaa ne jeehyväupeetyttö-huutelut talojen välissä iltaisin) uuden opettelun kohteena oli mulla ja Saralla tunnari. Me mennään taas jollain omilla sovelluksilla kun en oo edes muistanut kerrata Mujusen kirjasta asiaa. Talvella käytiin hallireenissä läpi että lähinnä sen pohjalta mitä sieltä muistan, ihan omasta päästä en oo toivon mukaan tekemässä. Tää menee komediaks mutta näin me on "edistytty":
1. harjoituskerta joskus talvella
Pidin kädessäni tunnarikapulaa ja puhuin sille, (taisin tehdä tän siinä mielessä että jos pitoharjotukset onnistus pienemmällä kun noutokapula), sitten annoin sen Saralle. Sara otti tunnarikapulan ja lähti karkuun se suussaan, juoksi ympäri kämppää ja pureskeli, ois varmaan syönytkin jos en ois saanut otettua pois. Luuli saaneensa jonkun herkun ja kiireessä ei ilmeisesti ehtinyt tajuta että se on vaan puuta.
2. harjoituskerta parin päivän päästä edellisestä
Sara osaa sisällä etsiä esim. lelun niin että jätän Saran odottamaan vien lelun piiloon ja se käy etsimässä ja tuo lelun mulle. Aattelin että tähän viittaaminen vois toimia kun nenänkäyttöhän se tunnarikin on ja Sara tykkää etsimisestä. Ei siis harjoteltu mitään pitoja vaan mentiin suoraan siihen että vein tunnarin "piiloon" osittain sohvatyynyn taakse niin että Sara näki kun vein sen. No kun lähetin Saran etsi käskyllä painoi se täysiä makkariin nuuskimaan että missäs piilossa se onkaan ja sillä aikaa apukoira Selma hyppäs sohvalle otti tunnarin suuhunsa ja toi sen mulle. Olin vähän haavi auki koska Selma ei palauta edes leluja, lähtee itsekseen leikkimään lelulla jonnekin kauemmas. Tehtiin toinen yritys niin ettei Selma ollut häiriönä ja Sara toikin sen tunnarin hetimiten. Lopetettiin siihen.
3. harjoituskerta keväämmällä
Kotipihareenien päätteeksi kun Sara oli jo aika rauhallinen vein tunnarikapulan meidän laatotuksen päässä olevalle hietikolle Saran nähden ja lähetin sen etsimään. Sara meni oikeeseen suuntaan, paikans kapulan nuuskimalla otti sen samantien ja toi mulle. Sain muistaakseni vielä käden alle ettei ees tippunut maahan. Lopetettiin siihen.
4. harjoituskerta metsälenkillä
Sanoin markolle että otahan tuosta käteesi käpy laitetaan Sara istumaan ja viet kävyn tohon vähän matkan päähän kun on muita käpyjä niin niiden eteen ja pyydät Saran etsimään. No marko vei kävyn muiden käpyjen taakse. Sara kuitenkin hienosti ohitti muut kävyt ja nenää käyttämällä löysi oikean kävyn ja palautti sen ööh mulle. Sanoin että vie markolle ja vei markolle.
5. harjoituskerta eilen
Kotipihareeneissä oltiin tehty kivana juttuna ruutuun syöksymistä, tekniikkaharjoittelu/hiomisosuutena alo-hypyn loppua. Vein tunnarin Saran odottaessa samalle suunnalle hiekalle kuin edellisen kerran kotipihassa. Painoin sitä vähän syvemmälle hiekkaan niin että oli kuitenkin helposti otettavissa. Sara juoksi suoraan tunnarille, kääntyi, kattoi mua, juoksi hypylle, hyppäs, hyppäs takas päin, pysähty, suoraan sen eessä näky ruutu, juoksi ruutuun (tosi hyvin menikin), pysähty, katto mua, juoks tunnarille, noukki kahesti, otti ja toi sen mulle. Olikohan vähän liikaa häiriötä liian lähellä osaamisen tasoon nähden..
ja harjoitukset jatkuu..
Kokeilin joku päivä huvikseen että osaako Sara hakea kapulan hypyn yli, osas se. Pakko ottaa se kapulan pito nyt oikeesti työn alle useemmin ku kerran viikossa niin päästäs vähän edistymaan kaiken maailman noudoissa. Ja oli se kapula tossa niin erottava tekijä että alohyppy onnistui edelleen vaikka tekikin välissä eritavalla.
Ollaan myös harjoteltu lenkeillä yms huvikseen luoksetulon yhteydessä maahanmenoa kun maahanmenot on Sarasta niin hauskoja. Ja siis harjoiteltu maahanmenoja muuten vaan, pari kertaa liikkeenomaisesti. Huvikseen kokeiltiin voittajan luoksetulo ja vauhti nyt ei ollut ehkä niin kova kun valmiissa liikkeessä toivon mukaan joskus on mutta muuten meni aika hienosti. Ei se koira toivonmukaan rikki mene vaikka kokeillaankin kokonaisia kun osat ei oo valmiit. Saran mielestä oli kauheen hauskaa. Ainoo mitä rupesin miettii että mulla on nyt seisomaan pyshtymiseen käsimerkki ja maahanmenoon suullinen käsky, pitiks niiden olla molempien samaa sarjaa, no pitää opettaa maahanmenoon joku merkki.
Selma pääs keskiviikkona Saran reeneihin tuuramaan kun Sara-paralla alkoi juoksut. Juoksut alkoi varsin ikävästi kun viime sunnuntaina kun olin menossa möllikisoihin ja huomasin juoksujen alkaneen saman päivän aamuna. Ääh. Mutta minkäs teet, ja kun on nyt, niin ei ole sitten meidän virallisten kisojen aikaan ainakaan :)
Semppu oli ekana agireeneissään mutta ei ne kauheen rankoila näyttänyt joten ei se kauheen poikki ainakaan ollut. Ehkä sopivasti enin energia oli tuhlattu kun se oli ihan uskomaton. mä olin varautunut että se nuuskii sinkoilee ja on kauheen levoton. No ei se ollut. Se oli ihan superi. Mietin että näinkö helppoa se on jos koira ei oo reeneissä niin adhd kuin Sara! Tyyppi istuskelee perusasennossa sivulla vaikka kuinka kauan luottavaisena siihen että kyllä se palkka sieltä joskus tulee. Sara jaksaa parhaimmillaan ehkä puol minuuttia.. Noh palkkailin sitten pitkistä perusasennoista ihan onnessani. Toisaalta mietin jo myöhemmin että Selmaan pitää kyllä saada lisää intoa ettei se ois noin levollinen :D Se oli tosi hyvin tekemässä asioita mun kanssa, vaikka pitkästä aikaa oli muitakin koiria häiriönä. Tehtiin aluks seuraamista. Voisin kuulemma sen namin jättää sieltä vasemmasta kädestä pois kun ei kuulemma tartte sitä siellä apuna. Mistä lie sinne menikin taas, ei se kotona oo :D Ja pysähdyksi & Selman istumista pitää harkata että tulee sujuvampi.
Yksilöseuraamisten jälkeen tehtiin paikallamakuut että hieman myöhästynyt Selmakin pääsi mukaan. Se oli yllätykseni tosi hyvin muiden koirien kanssa rivissä. Ja kun siitä totesin että muuten onnistuu mutta ku meen vierelle niin kerkee nousta ylös, ja taas kävi ilmi että oon yrittänyt liian vaikeaa kun voin palkata edestäkin siitä maassapysymisestä.
Jossain vaiheessa toinen koira haukkua louskutti just silleen miten Sarakin tekee ja Selman mielestä tää oli semmonen asia että hänen piti kanssa haukkuarähjätä koiran suuntaan. Muuten se ei yllätyksekseni ollut kauheen kiinnostunut muista koirista.
Sitten tehtiin ruutua. Tavallaan ihan hyvä säkä että just nyt oli ruutu kun se on meillä kohtuullisen hyvässä vaiheessa Saran kanssa niin ei jääty mistään erityisestä paitsi. Vetäjän mielestä namialusta ei oo paras tapa opettaa ruutu jos tähtää kisaamaankin, kuulemma helposti vaarana että kun ei ole palkkaa olekaan alkaa koira sitä helpommin etsimään maasta. (Sarallahan on jotenkin kummallisesti tehty ekaks ruokakupilla ja sitten melko pian vaihdettu kosketusalustaan, se ei mennyt siitäkään mitenkään sekaisin) Tehtiin sitten meiän rasian kannesta kosketusalusta ja sillä Selma ruutuun parin metrin matkalta. Tehtiin tavallaan alustan, koska se ei oo Selmalla mitenkään vahva, osaa hakeutua sille mutta ei mee täysiä, ja näyttöruudun välimuotoa. Vetäjä kävi innostaen näyttäessä alustaa ja sitten Selma sinne, hyvin meni, paitsi että ei mennyt täysiä. Sitten juoksin mahdollisimman pian perään palkkaamaan (voisin olla nopeampi reagoimaan...) Saran kanssa onnistuu namin heitto niin että se ottaa kopin, Selma ei vielä osaa ja mulla oli mukanakin vaan jotai pientä silppua jota tuskin oisin saanut heitetyks. Tehtiin useampi toisto ja vikalla kerralla vetäjä vaan käveli alustan ohi ja näytti ihan vähän sitä.
Ruutuharjoituksia jatkettiin Selman kanssa myös jo eilen kotona samalla tavalla, aika kivasti se tuntus oppivan. Vetäjä sanoi että näyttöruutua vois muutenkin ottaa joskus väliin ja kokeilin sitä kotona Saran kanssa. En tiiä teinkö jotain väärin mutta tavallisesti kun Sara osaa hyvin hakea ruutuun ja pysähtyy sinne niin nyt se painatti ruudun läpi ja rupes hirveellä tohinalla etsimään ruudun takaa maasta jotain. Luulikohan se että heittelin nameja maahan...
Niin joo puolihuumorilla vois sanoa että jos virallisissa kisoissa näyttää siltä että Saralla ei ois esim. motivaatiota tehä ilman välitöntä palkkaa niin on mulla siihen loistava suunnitelma b... Ottaa Selman mukaan ja lähdetään marko minä ja selma tekemään jotain pitemmäksi aikaa ja sara jää yksin odottamaan. Sen jälkeen se on niin otettu siitä kun pääsee tekemään että seisois varmaan päällään jos pyytäis pelkästä hyvä-kehusta. Se oli nimittäin ihan mieletön kun tehtiin reeni keskiviikkona kun oltiin palattu Selman kanssa ja juoksuinen rassu oli odotellut yksin kotona. Sellainen uusi ongelma on kans ilmaantunut että kun Sara on tollain tosi innoissaan ( oli hullun innoissaan ja ei silti haukkunut eikä pahemmin sählännyt, nyt on nähty sekin) niin se meinaa seuraamisessa ruveta edistämään.
Pitäs muutenkin hioa tota seuraamista...
Iloista vappua vaan! Me varmaan reenataan. Oon aina inhonnut perinteisiä suomalaisia ryyppyjuhlia kun amatööritkin lähtee pilettämään ja kaikki paikat on aivan liian täynnä ;)
Sempun virallinen vuoden pentu-pose. laitetaan tää kansion väliin. tai sitten ei.
1 kommentti:
Hyvällä mallilla teidät tokot :)
Muutama ajatus tunnarista, me tehtiin varmaan kaikki mahdolliset virheet matkan varrella, kun en osannut ajatella mikä on järkevää ja mikä ei, mutta ihan hyvällä mallilla nyt on meidän tunnari, ei toki valmis vielä, mutta oikeaan suuntaan menossa. Ihan ensin, muista vaihtaa se oma kapula JOKA KERTA. Mä käytin sitä samaa alkuunsa koko ajan ja sitten kun vaihdoin, niin Sohvi oli ihan h-moilasena, että eihän tämä ole se MUN kapula. Ja toisena, älä koskaan kehu koiraa kun se haistelee kapuloilla. Koira oppii aika nopsaan kysymään apuja/hyväksyntää kapuloilla, jos tulee epävarmaksi. Eli jos aina kehut heti kun koira ottaa kapulan, niin kohta koira nostaa kapulan ja jää odottamaan kehua. Tämänkin virheen tein alkuunsa, mutta onneksi joku siitä sanoi aika aikaisin :) Koira oppii toimimaan itsenäisemmin ja luottamaan itseensä, kun se joutuu alusta asti selviytymään itse. Minä kehun nykyään vasta kun saan kapulan käteeni ja näen, että se on oikea. On hyvä myös varoa mitään muita mahdollisia apuja, jotka koira voi tajuta. Siksi olisikin hyvä ettei itse aina tiedä mikä on se oma kapula.
Minä yritin alkuunsa opettaa vain sitä, että omaa haetaan nenällä, ei missään tapauksessa silmillä (eli kapula aina piilossa nurmikossa, lehtien alla, tai jossain) Kosak taas, jos koira oppii käyttämään myös silmiään, kun tulee epävarmaksi palaa siihen "helpompaan" (tämä sama asia koskee hakua) Sitten kun oltiin pitkään haettu sitä omaa piilotettua kapulaa, laitoin parin metrin päähän kasan hajustamattomia kapuloita ja oma edelleen piiloon ja tästä sitten edeten hitaasti, niin että "hämykasa" lähemmäksi sitä omaa ja vähitellen omaa enemmän näkyville (vieläkin välillä piilotan sen oman)
Tunnari on hauska liike, musta on mukava treenata sitä :) Alkuunsa pelkäsin kovasti virheitä, mutta pakkohan sitä on aina vaikeuttaa tai ei ikinä edisty. Me ollaan kyllä tehty tätä tosi pitkän kaavan mukaan :) tapoja opettaa tunnari on vaikka kuinka paljon, mutta musta tämä on sopinut Sohville.
Meillä oli kanssa ruudussa ensin namikippo ja tuli juurikin se ongelma, että kun se otettiin pois, Sohvi vaan etsi ja etsi sitä, eikä reagoinut mihinkään käskyyn mitenkään. Eli ei enää nameja ruutuun Sohville. Menihän se sinne miljoonaa, mutta ei vauhti kyllä minusta ole kovasti laskenut kosketusalustan kanssa. Luulin, että pallosta ei olisi palkaksi ruutuun, mutta ihan hyvin sekin pelitti, kun vaan kokeili :) Sohvihan siis hakee pallon, mutta tulee sitten vaihtamaan sen namiin eli hieman erilainen tapa, mutta Sohville toimii ja se on hyvä, että palloa voi käyttää palkkana kuitenkin, koska nameja ei vaan pysty heittämään niin kaukaa.
Hyvää vappua teille treenien merkeissä, niin mekin vappu vietetään, tänään jotain tokoilua ja huomenna hakutrenit :)
Lähetä kommentti