Tässä arvostelu tuomarin kommentein:
Luoksepäästävyys 10 kiltti :)
Paikalla makuu 2 min 10 loistava paikallaolo
Seuraaminen kytkettynä 10 seuraa hyvin ja pitää paikkansa
Seuraaminen vapaana 10 vasenkin käsi voisi liikkua hieman :)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 täydellinen suoritus!
Luoksetulo 10 erinomainen lennokas luoksetulo
Seisominen seuraamisen yhteydessä 5 väärä asento
Estehyppy 9,5 kääntyi lopussa. muuten täydellinen liike
Kokonaivaikutus 10 nätti iloinen pari. jatka samaan malliin.
pisteet 189p.
En voi muuta sanoa kun että oon ihan mielettömän tyytyväinen, mun jännityksestä ja jopa sähläämisestä huolimatta Sara toimi, se toimi ku unelma. Etukäteenkin oisin osannut sanoa että se voi liikkeestä seisomisessa heittää maahan vaikkei sitä reenatessa olekaan tehnyt sitten syksyn ja olisin myös tiennyt että se kääntyy hieman mua kohti ku meen hypyn jälkeen sen luo, koska niin se on tehny nyt kun on kahdesti otettu hyppy kokonaisena suorituksena. Pisteytyshän oli tietenkin aika lepsu ja sellainen tsemppaava, itte oisin antanut hihnassa seuraamisesta seiskan ja ilman hihnaa seuraamisesta ehkä kasin. Ja virallisessahan liikkeestä seisominen ois tietenkin ollut nolla, nyt sai puolet pisteistä kun muut liikkeen osat oli oikein vaikka koira menikin maahan.
Ja muahan siis tapani mukaan jännitti ihan hulluna. Tosi hyvä juttu oli että Marko kerkes Selman agireeneistä takas ennen meiän suoritusta niin se piti Saraa siinä ettei se ota mun mielialaa. Puhuttiin siinä että on se hauska kun aina ku mä meen reenaamaan tai tekemään jotain Saran kaa niin mietin että hitto kun ei osata rauhottua ja että Saralla ois tänään hyvä agilitypäivä. Sitten Marko menee Saran kanssa agikisoihin ja se nukkuu tyytyväisenä ja on vähän unessa radallakin kun Marko on niin rauhallinen sen kanssa. Mutta kyllähän mä huomaan sen itteki ittestäni ku en malttas ees penkillä istua ennen omaa vuoroa niin miten se koira siinä osais rauhottua..
Alokkaissa oli neljän koiran ryhmiä kuusi kappaletta, oltiin viidennen kolmas koirakko. Muiden suorituksia kattoessa oppii yllättävän paljon, tai mä ainakin opin. En esim. tiennyt että sitä pidetään apuna jos toinen käsi kävellessä liikkuu ja toinen ei, enhän mä oo ikinä ees ajatellut mun käsiä! Tuomari oli muutenkin tosi kiva, antoi neuvoja miten kannattaisi tehdä, ja jaksoi tsempata etenkin sellaisia joilla ei mennyt ehkä niin kauhean hyvin. Oli siellä muutama tapaus että mä mietin että Saran yli-innokkuus, haukkulousku ja mahdollinen nuuskutus on aika pientä. Mun hermorakenteelle ei aineskaan sopis sellainen äärettömän hitaasti toimiva koira.
Luoksepäästävyys tehtiin niin että koirakot käveli kehään yksi kerrallaan ja ohjaaja kätteli tuomaria ja kumartui moikkaamaan koiran. Sarallahan on piiitkä historia näyttelyissä tuomarin ojennetun käden väistelyä ja tokossa sama ongelma ei oo vielä koskaan tullut esiin. Oon silti ottanut aina reeneissäkin tosi varman päälle ja luoksepäästävyydessä kun ollaan rivissä on mulla koiranpuoleisessa kädessä nami. Kertaakaan Sara ei oo ojennettua kättä väistänyt. Mietin tossa että hitto vie pitääkö mun viedä se nami kädessä kehään mutta se oli niin intona odotellessa niin jotenkin mä rohkaistuin ja olin varmistelematta ja ei se sitä väistänyt mihinkään suuntaan. Ei toki kiivennyt tuomarin syliinkään :)
Paikallamakuusta olin etukäteen hieman hermona tuon keskiviikon reenien haukkumisen jälkeen ja mietin kaikenmaailman varasuunnitelmat joissa kävelen palkkaamaan just ennen kun se alkaa haukkua ja mitä ihmettä tekisin jos se ennättää haukkua. No ei se haukkunut :) Vähän käänsi jotai takajalan asentoa, siis tosi snadisti. Ja muutaman kerran vilkaisi että istuuhan se Marko vielä tuolla sivussa missä se oli äsken. Marko oli kuulemma haukoitellut vaan kun Sara katsoo, että oijjoi tylsää on. Osasin takaisinpalatessa myös asettua hyvin siihen koiran viereen niin että Sara pääsi nousemaan oikeaan asentoon sivulle (joo-o, aina en osaa).
Sitten päästiin vähäksi aikaa kehän ulkopuolelle odottelemaan kun kaksi koiraa teki suorituksen ennen meitä. En kyllä muista niistä yhtään mitään taisin siinä hieman jännittää, toinen oli Saraakin kovempi haukkumaan kehässä ja takana oli sen takia pilalle menneitä koesuorituksia. Auts, onneks me ei haukuta aina.
Sara oli tosi hyvin kärryillä kun mentiin kehään että mitä ollaankaan tekemässä. Ja iloisena, no niinhän se aina on kun tehdään kivoja juttuja. Mutta iloisena vaikka mä kehään kävellessä jännitin varmaan eniten. Hihnassa seuraaminen ei oo muutenkaan meidän bravuuri ja mun mielestä siinä oli pientä häilyvyyttä. Tuomari sanoi että siinä on jotain että se hieman näyttää kuin puuhailis omiaan, mutta kuitenkin se koko aika seuraa ja pitää paikkansa. No mä tiiän mitä siinä on. Mun mielestä aina ku tehään hihnassa seuraamista (jota on harjoteltu aivan liian vähän) niin Sara on vähän sen olonen kun oltas lenkillä. Ja onhan meillä muutenkin aika paljon työtä seuraamisen kanssa, harvemmin noin pitkää kuvioo palkatta mennään. Molemmissa seuraamisissa Sara kyllä ennemminkin parans loppua kohti vaikkei palkkaa kuulunutkaan.
Ilman hihnaa seuraaminen on meillä vahvempi, ja mulle luontevampi ku ei oo ylimääräistä tavaraa käsissä. Mun mielestä eka täyskäännös meni vähän pitkäks mutta tuomari ei siitä rokottanut. Sanoi myös siitä kädestä, jonka olin kuullut koko jutun eka kertaa muita katsoessa, silloin mietin että mitäköhän mun kädet mahtaa tehtä ja ilmeisesti siis oikea heiluu ihan vähän ja vasen on kokonaan paikallaan. Tuomari sanoi että varmaan jäänne jostain nami kädessä seurauttamisesta mutta ihan hyvin voit vaikka heiluttaakin sitä että ei se koira sitä kättä kyllä katso ollenkaan. Mä en muista saatiinko seuraamisista jotain muuta kommenttia. Siihen asti jännitin sitten tiesin että loppu on meille helpompia juttuja.
Maahanmenohan on Saran bravuuri se tekee tosi nätin nopean ja tarkan maahanmenon, jää ihan suoraankin ja sen kyllä tiesinkin ja oisin ollut aika ihmeissäni jos se ei ois ollut kymppi. Meidän varmin alokasliike. Ainoa miten voisin sen mokata ois varmaan asettua lopussa itse väärään kohtaan niin että Sara ei pääsis nousemaan suoraan sivulle. Tuomarikin sanoi että vaikka yrittäisi olla kuinka nipo-linjalla niin ei keksisi siitä mitään sanottavaa, täydellinen suoritus.
Luoksetulossa matka oli myös hieman lyhyempi ja sanoin etukäteen Markolle että Sarahan varmaan tolla matkalla ravaa mutta ei ravannut vaan tuli aika kovaakin olouhteet huomioon ottaen. Ihan vähän se kaarsi toiseen suuntaan, mitä ei yleensä reenatessa tee, mutta siitä ei rokotettu. Tuli tosi hyvin sivulle, vaikka ei me ny kauhean montaa kertaa sitä olla keretty vielä keskiviikon reenien jälkeen harjotella. edit. videolta katsoessa huomasin että jättäessä koiraa käytän aika vahvan vartaloavunkin. Tuomari ei varmaan huomannut koska kaksoiskäskyistä rokotti kyllä pisteitä. Pitää vähän tarkkailla tota omaaa liikettä ja yrittää jättää pois tollaiset tyhmyydet, Sara kyllä osaa varmasti jäädä istumaan ilman jotain koiraa kohti kumartumista:D
Seisominen menikin sitten tyhmän ohjaajan sähläykseksi. Liikettä aloittaessa kun piti lähteä seurauttamaan niin jätin Saran odota käskyllä niinkuin edellisessä luoksetulossa. Olin mielessäni varmaan tekemässä sitä luoksetuloa uudestaan. (hyvä sanna!) Ennätin astua muutaman askeleen ja rupesin nauramaan että voi äly. Tuomari antoi luvan tehdä liikkeen uudestaan koska koira oli tehnyt ainoastaan mitä sitä käskettiinkiin tekemään, ja kisassa arvostelun kohteena olivat vain koirat. En tiedä vaikuttiki sähläys että Sara ei ollut niin tarkkaavaisena mutta se oli heittänyt seiso käskyllä suoraan maahan. Tietäessäni että se on sen jäävistä liikkeistä vähemmän varma niin olisin toki voinut kurkata olkapään yli ja käyttää yhden lisäkäskyn ja sanoa seiso uudelleen. En sitten tehnyt niin. Näissä möllikisoissa sai kuitenkin puolet pisteistä jos suoritus oli muuten täysin oikein mutta koira teki väärän liikkeen. Tehtiin sitten hetimiten kun kehästä poistuttiin niin pihalla Saran kanssa yksi liikkeestä pysähtyminen ja se meni kerralla oikein ja palkaksi tuli kourallinen nakkeja. Jälikäteen ajatellen olin mös vähän tyhmä tehdessäni Saran kanssa lämmitellessä muutaman maahanmenon, niitä kun tulee niin helposti tehtyä kun se on Saran mielestä niin hauskaa...
Hyppyähän me on reenattu tosi vähän. Talvella yksissä reeneissä yki hyppy ja toisissa kaksi. Molemmissa on ollut namialusta, nyt olen tehnyt ojangossa käydessä itsekseni pari hyppyä ja ilman namialustaa on mennyt just niin kuin tuolla möllikisoissakin. Sara istuu nätisti sivulla, lähtee oikein kivasti käskyllä, hyppää, ehdin sanoa seis käskyn ennen kuin se on pysähtynyt, se odottaa esteen takana, about kun olen esteen kohdalla, ottaa se askeleen kääntyäkseen hieman kohti mua..hmmh. Pitää pohtia miten tota reenais niin että se seisoo ihan paikallaan, namialustan luonahan se seisoi, ei liikkunut mihinkään suuntaan. Tuomari saattoi jonkun vinkinkin tuohon sanoa mutta en kyllä muista enää kun olin niin helpottunut että jesh me tehtiin se ja Sara teki mielellään mun kanssa, ei haukkunut, ei vinkunut, ei juossut itsekseen ympäri kehää, ei nuuskuttanut kertaakaan, eikä edes juossut turvaan markon syliin:D
Kokonaisvaikutelmasta saatiin kehuja hyvästä yhteistyöstä ja iloisesta suorituksesta. Mietin että Sara kesti kyllä tosi hyvin. Jos mietitään että oikeissa kisoissa kun pitäs olla se koko suoritus palkkaamatta väleissä niin näkisin että kaikki seuraamisen jälkeen ois mennyt suullisilla kehuilla, kun etenkin kun seuraavana oleva liike on sitten sellainen mistä Sara kovasti tykkää ja palkka jo itsessään. Seuraamisten jälkeen se namipalkka oli paikallaan. Mutta ehkä se varmuus siihenkin tulee kun reenataan muutenkin se seuraaminen vielä varmemmaksi ja siistimmäksi. Namin tarpeessa kun on varmaan enemmän varmisteleva ohjaaja kuin koira :)
Kaikenkaikkiaan oli tosi kivaa, jäi hyvä fiilis ja tsemppas kovasti mölleilemään pian lisää että päästään ihan niihin oikeisiinki kisoihin!
Ja koska en oo aatellut Selman kanssa näin kauan värkätä ja varmistella niin nakkiluokkaa katselleena voisin senkin ilmoittaa sellaiseen harjoittelemaan.
Lopuksi pari kuvaa aamun lenkiltä, Sara julisti kevään uimakauden avatuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti