sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

tokot kodin ykkösen pihassa ja terveystuloksia

Eilen reenailemassa, sain kerranki ajettua eri paikkaan. Oli sulaa jee. Ja vähän ylimäärästä häiriötä ku Sempun ajan joku autos pörräs pitkin parkkista ja olin varma että ne on tulossa valittamaan että koirat pois parkkipaikalta, jossain vaiheessa tajusin että tais olla ajo-opettelu menossa.

Semppa sai eka tarjoo kontaktia ja sitten tehtiin kutakuinkin aloa järjestyksessä. Paikkamakuussa nous prkl seisomaan ku kävelin poispäin. Ääh ei oo tehny pitkään aikaan tota. Ääh. Jotain kivaa ni meni kaukaa hienosti maahan-käskyllä takas maahan. Menin palkkaamaan siitä ja sit uuestaan alusta.

Seuraamiset tein niin että eka hihnassa ja sitten vapaana ja vapaasta palkkasin. Aijjai ku näky vapaana seuraamisessa vähä kyllääntymistä että ei tuu palkkaa ja aina vaan jatkuu. Vähän Sara-oireitakin kun ois pitänyt joku roska tarkistaa maasta. Mut on ne edelleen parempaa ku ykskään Saran alokkaan kokeessa seuraaminen että ihan reippain mielin viikon päästä seuraamisia tekemään. Pitää myös muistaa että jos yhtää käskevämmällä äänellä sanon että "hei" "seuraa" tms. niin Semppa skarppaa heti ja tosi hyvin, ihan silleen että oijanteeks teinkö minä väärin. Pitää kokeessa muistaa jos lähtis vaikka haahuilee. Tuli kokeiltua ku aattelin noista roskien nuuskimisesta olla aika jyrkkä ettei tulis toista Sarkkia joka seuraa sillon ku mitään mielenkiintosempaa ei oo näkyvillä...

Maahanmenoon tartti kaks käskyä. Hitto. Tehtiin sitten vielä nopeita maahanmenoja erikseen ja lopussa yks kokonainen ja se oli ihan ok, sillä kyllä menee ne kaks askelta ennen ku toimii käskyn jälkee. Kai se miettii oikeesti että mikä tää oli, Sarahan tekee sen hänen mielestään pyydetyn jo sillo ku mun suu aukeaa.

Luoksetulo oli hyvä, tekee matkalla semmosen pikkumutkan tähdätessään sivulle mutta samapa tuo.

Liikkeestä seisominen olkapään nytkäytys avulla oli super, parhaita ikinä. Jee! Mitenköhän osaan kokeessa tehdä tuon avun en varmaa mitenkään.

Hyppy sitten. Voi äly. Selma halusi tehdä takaakierron. Ja uudestaan. Ja kolmannen kerran. Se on sen mielestä aksaillessakin kivempi vaihtoehto jos saa itte päättää. Voi äly. Sain sen jotenki hyppäämään sitte suoraan mutta sitte taas töpöteltiin esteen takana, ja ois myös pitänyt koittaa hypyn jälkeen palata mun luo. Voi äly. Eihän siitä kauaa oo kun tää oli ihan ongelmaton?! Sarkin jälkee otin Sempan vielä uuestaan niin että esteen takana oli matonpala ja ei mitään ongelmaa. Ei ees ku poisti matonpalan. Oliko sillä joku hetkellinen muistikatko?

Tehtiin kanssa noutoa. Ekalla varasti kapulalle ja kapula oli loivassa alamäessä ja tassut eeltä kapulalle ja se lähti pyörimään mäkeä alas ja oli ilmeisen hauskaa törkkiä kapulaa menemään joku 15 metriä. Sitten tajus että hui oompa kaukana ja lähti tulemaan mun luo ekaks ilman kapulaa, uuesta käskystä kapulan kaa. Toka oli parempi. Sivulle tullessa pudotti nyt kapulan kyllä ku käsi tuli kohti. Mitäköhän oon sössiny olkkarireeneissä.

Viikon päästä kokeeseen varasijalta. Tavoitteena ainoastaan se että meillä ois kivaa ja mä osaisin toimia enkä olla jäätynyt puupökkelö. Tuloksia tai hyviä tuloksia voiaan hakea sitte myöhemminkin.

Jännä huomio muuten että Sara the hauhau-tyttö ootti autossa hiljaa ku Semppu teki. Saran tehdessä Selma huusi haukkui meuhkas ja komensi autossa.

Sarkkinen oli superkivalla päällä<3

Tehtiin ekana kasikkoa juosten seuraillen ja pari jäävää sinne väliin ja niistä seuraamaan. Olin ihan hengästynyt ku niin juostiin. Sitte pitkä (mun mielestä, oikeesti varmaa 15s) sivulla istuskelu josta lopuksi palkkaa ja paikkamakuu. Autiolla parkkiksella käveli just mies lumivuoren takaa joten kävin palkkaamassa kun lopetti miehen tuijottamisen. Sen jälkeen joku 4 min vielä. Ja oli superhyvä. Niin levollisena. Ainoo vaan että jossai loppupuolella sitten kävi nukkumana ja veti toisen etutassun alleen ja laittoi pään maahan vinoon autoa (jonka takana olin) kohti. Aargh. Paikkamakuusta vapautus pari askelta seuruuta ja istuminen perään, ihan joku tosi lyhyt. Oli hyvä ja tassuja liikuttelematon.

Seuruussa kaikki muu oli varsin kivaa paitsi ne askeleet joissa piippaa ja paikallaan käännökset jossa menee aina yli. Nyt oli myös uus ongelma. Kun oltiin ekana tehty askelia niin tavallisissa pysähdyksissä yritti jäädä seisomaan, niinku oottaen että tästä kohta lähdetään sivulle. Jotain kivaa, hitaassa käynnissä ei piipannut. Yks täyskäännös repes ihan totaalisesti kun koira jatko suoraan, sanoin vähän että höpsisköpsis ja oli sen jälkeen tarkempana. Mut periaatteessa oli ihan kivaa.

Liikkeestä istuminen kokonaisena palkatta ja sen perään siirtymä ja metallinouto josta palkka. Istuminen oli hieno. Ja kesti taaksemenon tassua nostamatta hienosti. Metalli kalisi vähän takas tuodessa mutta ihan sama, oli omasta kapulavalikoimasta se vähiten Saran mieleen oleva ja oli pakkasta ja olin lämmittänyt sitä ihan vaan hetken kädessä joten se oli oikeestikin aika kylmä. Sivulle asettui vähä liiotellusti, pylly meni mun taakse..Pikkuvikoja.

Kokeilin luoksetuloa taas ihan ilman takapalkkaa kun ei ollut mukana rasiaa eikä assaria. Sanoin seiso-käskyn vähän kovemmin. Se pysähty mun mielestä yllättävän hyvin. Menin aina luoksepalkkaamaan ja uudestaan alkuun ja tein muutaman version jossa pysäytin aiemmin ja välillä vähän myöhemmin. Tolla tekniikalla (ei etujalkojen lukkojarrutus) niin ne oli mun mielestä ihan hyviä ne pysähykset. Tehtiin sitte parhaasta pysähyksestä niin että tein liikkeen loppuunasti ja se oli jopa melkein kiva. Semmonen että kokeessa vois tyytyväisenä kiittää eikä vilkuilla että antaako tuomari ollenkaan pisteitä.

Jossain välissä tehtiin yks hyppynouto. Ihan hyvis.

Lopuks sitten kaukoja. Kokeilin täydeltä matkalta S-I-M sarjaa joka on nyt onnistunut olkkarissakin. Ja jestas sehän onnistu! Oli ehkä parasta aikoihin! Tein sitten yhen pelkän seisomaan nousun ja palkkaa siitä. Oli edelleen hyvä. Sitten tehtiin I-S-M sarja ja jotenki se kaikista vaiken vaihtokin eli S-M oli semmonen hallitumpi eikä täysmahapläts jossa siirtyy plätsin voimasta. Mieletöntä. Toivottavasti tää nyt ei ollut vahinko. Selvästi Sarkkinen on tajunnut että jalkojen paikallaanpito on se juttu kun tänään lenkillä teki I-S vaihdon niin että kaikki jalat pysy paikallaan. Jooo se ei oo tavote ja ei näyttänyt kauheen hyvältä :D

Terveystuloksia

Jep, tää on ollut aikamoinen järkytyksen viikko. Nyt voin jo sentäs ajatella asiaa itkemättä... Selma kävi Mevetissä kimppakuvauksissa ja silmät oli terveet ja lonkat ell arvioi A:ksi mutta kyynärät sitten olikin hurjempi juttu. Ne näytti kolmosta. Nivelrikko. Tuli kyllä aikamoisena järkytyksenä. Vaikkakin Selman siskolla oli pentuna joku juttu, ontui tms. mitä omistajat epäilivät tulleen perheen isomman koiran kanssa leikkiessä joten ei siihen kiinnitetty silloin sen enemmän huomiota, muuta kuin että tarkkailtiin että Selma liikkuu ok ja mietittiin että ei saa liikaa laskea sen varaan että se on terve ennen kuin on kuvattu. No kaikkien agility yms. haaveiden mukana pääsi unohtumaan koko juttu ja oletusarvona oli että Semppa on terve. Toisin sitten kävi.

Kuvaushetkellä ell:ssä oltiin kyllä kumpikin sen verran järkyttyneitä että ei osattu oikein kysellä yhtään mitään. Sen verran suu aukes että agilityura tais nyt olla tässä? Ja että miten se on mahdollista kun se ei ole oireillut mitenkään (samana aamuna olin huomannut koiranettiin tulleen siskon kuvaustulokset jotka näytti 3/3, työpäivän googlettelun aikana tuli selväksi että niillä lukemilla koiran olisi pitänyt oireilla: ontua, olla haluton liikkumaan, haluton hyppäämään ja jäykkä esim. noustessa lattialta, Selmalla ei mitään ko. oireista ollut joten vielä matkalla ell:n sanoin markolle että no ei sieltä ainakaan niin pahoja tuloksia voi tulla kuin siskolla..)? Ell Per Axelsson (ja siinä olleet assarit) olivat sitä mieltä että kun se ei kerta oireile niin ei sen agilityä tarvitse lopettaa, pitää vaan syöttää nivelravinteita ja hoitaa. Joku sanoi että radikaali muutos liikunnassa myös vähempään päin voi aiheuttaa sen että oireilu alkaisi. Ell sanoi myös että jos se ei ole tähän mennessä oireillut niin ei se välttämättä tulekaan oireilemaan jos pysyy edelleen hoikassa kunnossa ja lihaskunto hyvänä kun on niin pieni ja kevytrakenteinen koira.

Kotona tajuttiin että ei kyllä tajuttu paljon mitään ja saatiin soittoaika toiselle eläinlääkärille joka perjantaiaamuna katsoi vielä uudelleen kuvia ja kommentoi. Hän oli myös sitä mieltä että koska koira ei oireile niin muutoksia nykyiseen ei radikaalisti kannata tehdä, toki niin että lisätään ruokintaan nivelravinnelisät, ohjelmaan säännölliset fyssarikäynnit. Tuo ell, pk-harrastaja kuulemma itse, oli agilitystä myös sitä mieltä että niin kauan kuin koira on oireeton niin ei ainakaan kannata lopettaa kokonaan. Kisatakin voi, mutta maltillisesti, esim. yhdet kisat kk:ssa. Reenejä voi keventää hyppimällä minikorkuisia esteitä yms. Ja tietenkin olla vielä normaalia varovaisempi että haavereita ei pääsisi tulemaan. Sanoi myös että agilityn kannalta sillä onko kyynärät 1,2 vai 3 ei ole oikeastaan mitään merkitystä, 1 on alkava nivelrikko ja nivelrikko ei parane, ainoastaan huononee joten 1 kuvatut kyynärät ovat jossain vaiheessa kolmoset. Sanoi myös että Selman kyynärät nuorempana kuvattuna olisivat olleet tod. näk. 1 koska ikä vaikuttaa kuvaustulokseen. Sanoi myös että jos palo agilityyn ohjaajalla on kova niin kannattaisi se pentu hankkia jo kasvamaan, koska vaikka voivat pysyä oireettomina koko koiran loppuelämän, voi myös oireet ilmestyä niin että agilityn harrastaminen joudutaan lopettamaan kuin seinään. Suositteli myös lajivalikoimaan lisäämään tavoiteellisena harrastamisena esim. tokon niin agility ei ole se ainoa juttu. Ja koira kannattaa pitää ennemmin juuri sen kilon "liian laihana" mitä se on nyt ollutkin ja hyvässä kunnossa.

Eläinlääkäri myös sanoi että ilman kuvaamista voisi olla että koira olisi kisannut täyden kisauran ilman mitään ongelmia. Sanoi myös että teidän rodussanne hän olisi kaikista eniten huolissaan kyynäristä ja kataraktasta, muut perinnölliset ja asiat ja niiden ilmenemiset ovat aika pientä niihin verrattuna. Nämä kaksi perityvät vahvasti ja niitä on nyt ilmestynyt enenevässä määrin. Jalostuskäyttöön toki ehdoton ei, mitä nyt ei missään nimessä oisi kyllä ajateltukaan. Ell myös sanoi että tällainen on monigeenisesti (olikohan se oikea termi) periytyvää, ja siskon tulokset ja rodun yleensä huomioiden tässä ei ole epäilystäkään etteikö olisi perinnöllinen. Monigeeninen (?) siis tarkoittaa sitä että se ei tule pelkästään isän tai emän linjoissa, vaan isän geenit + äidin geenit on saanut tämän aikaan. Vastaavia yhdistelmiä ei suositellut tehtäväksi. Mutta periaatteessa isässä tai emässä ei siis ole yksinään vikaa ja kummankaan ei pitäisi yksinään periyttää tätä.

Huvittavaa kun itse olen ollut aina sitä mieltä että kyynärvikaisella koiralla ei kyllä saisi harrastaa agilityä. Nyt kun osuu omalle kohdalle niin niin ne ajatukset muuttuu. Ehkä kun ihmismaailmassa oon jollain kummallisella tavalla nuorempana kunnioittanut näitä it's better to burn out than fade away-kurt cobain-ajatuksia (marko just kertoi mulle että se on alunperin lainaus jostain neil youngin biisistä, ja mä ku oon koko elämäni luullut että cobainin oma juttu..hah) niin se lähtökohta siihen että mitä tehdään on se että miten koira saa kaikista mielekkäimmän elämän. Onko hyvän elämän mitta mahdollisimman pitkä elämä? Vai onko hyvän elämän mitta mahdollisimman virikkeikäs elämä? Vai oisko se kuitenki jotai näitten väliltä? Se että oireeton koira lopettaisi kaiken mistä voisi olla sille tippaakaan haittaa on mun ihan ensimmäinen ajatus että mitä pitäisi tehdä, koska olen semmoinen ylivarovainen perusluonteeltani. Kun ajattelen myös järjellä enkä tunteella niin mielipiteeni on vähän loivemmat. Koirien kanssa tämä on hankalampaa kuin ihmisten, ihmiset päättävät toisen elävän olennon kohtalosta. Vastuu on kamalan suuri. Omasta näkökulmasta teen toki itselleni haitallisia asioita jotka varmasti tulevat lyhentämään elinikääni muutamalla vuodella, juon toisinaan alkoholia enemmän kuin naisille suositeltu kerta-annos, sou what, se on kivaa. Syön epäterveellisesti, liikun liian vähän, otan aurinkoa. Mutta nautin niistä asioista juuri sillä hetkellä niitä tehdessäni. Jos jään auton alle huomenna, jos vuonna 2012 tulee maailmanloppu, olisinko ollut onnellisempi säästöliekillä kaikkea varoen? Tuskin. Koiran elämästä päättäessä tällaiset asiat on vielä vaikeampia kun päätetään toisen puolesta eikä omasta itsestään, toisaalta, koirat on ehkä paljon enemmän "täysillä eläjiä" kuin ihmiset. Ne tekee jokaisella hetkellä juuri sen mikä niistä on sillä hetkellä paras vaihtoehto eivätkä omasta puolestaan osaa ajatella tekevänsä jotain nyt siksi että sitten vuoden päästä jotain muuta.

Tuo on vain ajatusvirtaa, mutta vastaavia asioita viisi päivää pohtineena ja eläinlääkärien mielipiteiden valossa: Selma ei tule lopettamaan agilityä. Jos jollain on sanottavaa nivelrikkoisen koiran kanssa harrastamisesta niin kommentit ja rakentava keskustelu tullaan ottamaan mieluiten vastaan livenä ja kasvotusten. Niin ikävää kuin se onkin niin ihmiset omistaa koirat ja me omistetaan juuri tämä nimenomainen ja tehdään niinkuin itsekkäissä ihmisimielissämme mielestämme on parasta juuri tälle koiralle. Jokainen muu vastaavassa tilanteessa oleva tekee sitten omat ratkaisunsa omien koiriensa kohdalta omista näkökulmistaan. Tottakai elämä muuttuu. Ravinnelisät, (ruokaa ei kyllä vaihdeta, raakaruokaan ihastuneena on tullut jopa mieleen että onko ruokavalio voinut myötävaikuttaa siihen että se on oireeton kun sisko ei ole ollut), uinti säännölliseksi harrastusvalikoimaan, kevyempiä agireenejä, miniesteitä, reenejä ei niin usein, kisoja maks. kerran kuussa, tokossa vaihtuu varmaan ohjaaja ja agilityssa tavoitteet muuttuu matalammiksi. Jatkossa varmaan sitten rankkoihin koulutuksiin lykätään Sara, kun tähän asti se on ollut se jota on säästelty. Jos oireita ilmestyy, niin sitten eletään taas sen mukaan. Radikaaleja muutoksia ei tehdä nyt sen perusteella mitä paperissa lukee vaan katsotaan sen koiran voinnin mukaan. Vaikka ei olekaan ollut vuoden agility-tulokas tms. niin mun silmissä Selma haluaa harrastaa agilityä. Kun tiistain reeneissä se jäi mulle hihnaan oman vuoronsa jälkeen ja se huusi ja kiukutteli ja hyppi ja pomppi ja riekkui ja raapi koska olisi vielä halunnut tekemään. Mun mielestä ihan hyvä terveyden mitta on se että vapaana ulkona juostessaan Selma itse haastaa Saran juoksemaan ja Sara jää Selman kanssa juostessaan kuin nalli kalliolle. Vaikkei ontumista tms. tulisikaan niin tuota omaehtoista liikkumista voisi pitää yhtenä kriteerinä että mitä katsotaan oireiluksi.

Ja toivon koko sydämestäni että Tesla-sisko olisi terve, se lottovoittaja, poikkeus joka vahvistaa säännön. Se kun on tähän astikin jo elänyt aika onnellisten (ja menestyksekkäitten) tähtien alla ;) Onnea vaan uudelle kakkos-luokkalaiselle!

Niin ja se pentu. Pentu jostain kasvamaan ja pian. Mä en edes harrasta koko agilityä (ja näillä koirapuutoksilla en ihan heti tulekaan harrastamaan, ehkä sitten kun koiria riittää...) mutta tahdon että meillä on koira josta voi ajatella että sillä on tavoitteena sm-kisat ja mm-karsinnat. Jos sillä pennulla on sitten jotai aktiiviuraa estäviä juttuja niin sitten pitää varmaan muuttaa jonnekin kehäkolmosen ulkopuolelle isompaan asuntoon jossa on isompi piha niin ensisijaisesti tokoa harrastavien koirien lauma voi sitten kasvaa... Jos jollain ois muuten ylimäärästä agilitykoiraa jolla voisi kisailla niin meiltä löytyisi yksi äärettömän innokas lainaohjaaja...

Näillä mennään siis nyt ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Toivottavasti ainakin koirille paljon onnellisia päiviä. Nehän on onnellisia jo saadessaan ruokaa, juostessaan vapaana, päästessään autoon mukaan, aamuherätyksistä ja kaikesta arkipäiväisestäkin.Ja kun se oikea pentu jostain ilmestyy niin se tiedetään että meillä on sille maailman paras esimerkki opettaja jolta voi ottaa mallia kuinka käyttäydytään uusissa paikoissa, miten levätään kun mitään ei tapahdu jne. ja muutenkin välittää loistavan ihanaa luonnettaan sitä kautta eteenpäin :) Tarkoitan siis Semppaa, en hullua hauhau-tyttöä joka on ottanut kaikki käytösmallinsa ilmeisesti suoraan multa. Hahha.

edit. ja siis ei sarassa mitään vikaa ole tietenkään, senkin vaan ois voinut opettaa rauhottumaan ja odottamaan kisoissa yms. mutta miten semmosta opettas jos itekään ei osaa :)

2 kommenttia:

Marika Forslund kirjoitti...

Sanna: Se mitä kirjoitit Selman terveystuloksista on niin totta. Eläkää niin kuin normaalisti ja ennenkin, "turhaan" murehtia huomisesta. Minusta koiran on saatava "elää" täysillä ja nauttia siitä mistä se tykkää.

Katariina kirjoitti...

Bassoa ja Geboa saa kyllä lainaan agilityyn :D Basso tykkäs lajista mutta mulla itsellä ei riittänyt kunto eikä oikein intokaan. Tsemppiä Selmalle!! Toivotaan ettei kintut alakkaan vaivata.