eilisen tokoilut

Valoisat kevätillat ja kuivuva maa on tehnyt ihan mielettömän hyvää mun reeni-innolle. Ollaan reenailtu ohjattujen reenien lisäksi kotosalla miltei joka päivä. Siis mä ja Sara. Selma vähän vähemmän. Pitäs ryhdistäytyä senkin kanssa, varmaan pakko ilmottaa se johonki riistohintaseen koirakouluun tokoilemaan niin päästäs jonkun valvovan silmän alle.

Lauantain möllikisojen nakkiluokkaa katselleena innostuin ja kun imoitin Saran vielä kahteen pk-seudulta löytyneeseen kisaan niin ilmoitimpa Selman samoihin kisoihin nakkiluokkaan. Jos oltas reenattu ekana niin ois voinu jäähä ilmottamatta :D Eilen ennen Saran reenejä kokeiltiin ulkona (sisällähän se toki osaa) että mitäs me osattiinkaan. No ei kyllä paljon mitään. Yksi asia missä on tapahtunut valtava edistyminen on odottaminen. Pystytään tekemään luoksetulo kokonaisena liikkeenä, tietenkin niin että kovasti vahvistellaan sitä odottamista ja käydään palkkaamassa ennen luoksekutsumista ja tehdään odottamisia niin että ei kutsuta luokse vaan ainoastaan odotetaan istuen ja palkka tulee siitä.

Yritettiin tehä paikallamakuuta jossa malttia on selkeesti vähemmän kun istuallaan odottamisesssa. Viimeistään luoksekävellessä pompataan ylös. Otettiin sitten vaan aina uudestaan ja käsiavulla näyttämällä saatiin pari lyhyttä onnistunutta niin että se ei pompannut ylös vaan pääsin sivulle astikin palkkaamaan. On nyt tehty noita vaan odota käskyllä, lisätään se paikka siihen vasta kun rupee olemaan varmemman näköstä. Enkä oo vielä päättänyt että onko se nyt sitten vaan se maahan vai olisko se down (pää maahan). Vapaa käsky meinaa kans olla vähän hakusessa, Selman mielestä "hyvä" vapauttaa (mur vaan marko). Otettiin me kans seuraamista ja siinä saadaan aika paljon tehä työtä että loppuu se kahella jalalla pomppinen.. Otettiin tosi lyhyitä pätkiä ja yritin ehtiä palkkaamaan ennen ekaa pomppua. Ilmeisesti vähän imuuteltu namin perässä... Jätin kyllä heti namin pois koiranpuolesta kädestä mutta pomputti silti. Jääviä pitäs kans reenailla, laiskimus, siis minä, ei oo tehny koko talvena mitään (olin talviunilla). Oon miettinyt että miten sen liikkeestä seisomisen nyt sit opettas kun lopusta lähteminen vois olla fiksuin tapa mutta toisaalta joku päivä kokeilin lenkillä sitä nami suuhun seis tyyliä joka muutettas käsiavuks ja siitä häivytettäs käsiapu jolla Saralle on opetettu ja Selma tajus sen tosi hyvin. Pentukurssillahan jossain teetettiin sitä että käännytään kokonaan siihen eteen ja nami oikeesta kädestä. hmmm.

Sarakin teki ulkona ennen omia reenejään rauhallisen lyhyen ja keskittyneen paikkamakuun. Oon down-käskyä Saralle koittanut kans alkaa mutta vaikka muuten oppii asioita hiton nopeesti niin hänen mielestään pää maassa ei sovi hänen tyyliinsä. Katellaan pikkuhiljaa tulisko siitä jotain vai mennäänkö tolla tavallisella. Kieltämättä schape pää maassa ei näytä ihan samalta kun bortsut, Sarasta tulee lähinnä mieleen meiän makkarin matto.

Mut jos niihin reeneihin. Marko halus sitten Selman kanssa lähteä ottamaan agia samaan aikaan, muuten oisin varmaan kieltänyt tollaset hullun vaikeet häiriöt mutta kun ens viikosta eteenpäin niillä tulee olemaan ohjatut reenit samaan aikaan kun meiän toko niin mitäs sitä väistämätöntä välttelemään. Sarahan toimii mun kanssa vaikka Marko ois läsnä ei siinä mitään, mutta sillä pitää olla varmuus että missä se Marko on, jos Marko vaihtelee paikkaa ja/tai "karkaa" niin Saran pitäs päästä tsekkaamaan että se on tallessa. Sit se on myös vähän mustis jos Selman kanssa tehdään jotain, koska luonnollisesti kaikki nakit kuuluis Saralle. (tätä voi kierosti toki käyttää hyväksikin ja on tehty ihan loistavia reenejä esim. himassa ku oon tullut Selman kanssa reeneistä ja ottanut sen jälkeen jotain Saran kanssa). Mut joo niihin reeneihin.

Alkuun tehtiin luoksepäästävyys tuttuun tyyliin, ei Sara enää kun vetäjä on jo niin tuttu niin mitään apuja tarvi siihen että istuu paikallaan. Paikkamakuut tehtiin kevättärinnassakoirille sopivasti eli kolme lyhyttä. Silleen että käskyjä tuli kolme tai kaks ja vikalla vasta koirat. Sara on näissä aina vähän sitä mieltä että tyhmä hei etkö sä nyt kuullut kun sanottiin että käsky, onneks mä osaan itte... Mut itse paikallamakuut oli aika hyviä ja siistejä ja mikä parasta hiljaisia, kerran jätin vinoon vahingossa. Pitäs ottaa taas ja tehä noita usein himassakin kun on viimeaikana tullut useammin haukkua ja ylösnousuja.

Tehtiin seuraamisia. Kerettiin harjotella ihan kauheesti ja tuntu että Sara rupee jo hyytymään ja kun on niitä hetkiä että mä en oo varma mitäs nyt tekis niin se järjestää itselleen ruuan etsimistä. Maassa on tuolla ollut tosi paljon nameja kun ennen meitä on pentukurssi. Jotain viien sentin kokosia koirankeksejä. Saran mielestä on ruuan haaskaamista jättää sellaisia lojumaan. Sillon ku tehään ja se tekee tosissaan niin ei se seuraamisesta syöksy niitä syömään, mut sit jos se on pongannut jonku hajun ja alan sitten muka tekemään jotai kun se on vaan puolikuulolla niin sitte hajoo koko tekeminen kun se ois lähössä keksin perään. Voi huoh. Niin ja nenänkäyttöä harjoiltetiin myös kun Sara huomas tutun hajun (nakki ;) ) tulevan vinosti meiän takana olevalta kentältä jonka toisena reunana oli aita ja toisena monen metrin lumijäävuori. Jos aattelee tehtävää ongelmanratkaisuna niin näppärästi sen suoritti ja paineli menemään katsomaan että Marko on tallessa. Oli käynyt nuuskaisemassa Markoa ja Marko ei ollut huomaavinaan koko koiraa ja samantien se takaisin sieltä juoks eikä enää myöhemmin ollut lähdössä ko. kentälle. Mut hyvin hanskassa mulla toi koira :D Kyllä se kans kuunteli ku ihan viereisellä kentällä reenas joku mies koiransa kaa agilityä niin aina kun putki kohahti. Noh tottuu ainakin. Ehkä. Joskus. Jossain vaiheessa.

Niin ne seuraamiset. Sara meinas jossain vaiheessa jo väsähtää kun tehtiin niin paljon ja täytyy vaan todeta että vaikka ois vähän vaikeemmin rauhoteltavissa niin innostaa se on helppo. Joku yks tolpan kierto tai jalanalimeno ja heti jaksaa. Jostain kumman syystä heti kun vetäjä kattoi meiän seuraamisia niin ne meni hyvin. Paremmin ku yleensä. Saatiin silti hyvä vinkki siihen kun Sara täyskäännöksissä ja oikealle käännöksissä vetäsee helposti vähän pitemmän kurvin niin vetäjä arveli että se vois johtua siitäkin kun itte helposti ennen käännöstä tarkistaa vilkasemalle koiraa niin se koira lukee sen katseena vasempaa ja ajattelee että oltas kääntymässä vasemmalle. Pitää taas tarkkailla noita omia liikkeitä senkin suhteen.

Seuraamissa meni kauan aikaa ja tehtiin siinä jotain omia välissä. Rauhallinen maassa olo ja jotain en ees muista. Etsittiin varmaan ruokaa kentältä :D

Lopuks tehtiin vielä liikkeestä maahanmenot liikkeen omaisesti ja Sara ei kyllä ollut enään yhtään kärryillä. Se taas haistoi jotain (joka myöhemmin paljastui puolikkaaksi froliciksi) ja lähti täpöllä pyörimään nenä maassa että missä se herkku on. Sanna koitti mennä sen luo että hushhushh mutta Sara heitti vaan pyllypystyssä asentoon että leikitäänkö vai. Kyllähän se sieltä kuuliaisena palas kun frolic löytyi... Liike kokonaisuutena oli sitten jotenkin jännä, koira oli varmaan pihalla että mitäs tehtiinkään. Tai siis itse maahanmeno oli hyvä mutta se seuraaminen yms. siinä oli vähän häsellystä. Toihan varmaan tulee siitä että multahan iteltäni menee pasmat sekasin kun toinen painelee naminetsintään niin en oo ittekään niin skarppina sitten. Oli puhetta virittelysanoista ja että ne vois hyvinkin auttaa siinä kun Sara mielellään liikkeestä seisomisesssakin voi heittää maahan. Onhan mun pitänyt niitä ottaa käyttöön ja joskus kirjotin ittelleni jonkun listankin että mikä mihinkin mutta oon taas vaan unohtanut.

Kaikenkaikkiaaan meni ihan kivasti. Vaikka ny vähän paineltiinkin siellä sun täällä niin kokonaisuudesta jäi itelle vähän hallitumpi olo ei ollut ihan niin kaaosta kun viime keskiviikkona. Ehkä siiheks ku reenit loppuu niin ollaan taas totuttu siihen että agikenttämestassa reenataan tokoa ja ollaan vähän enemmän kuuliaisella linjalla :D Talvireeneissähän meidän ainoa ongelma oli satunnainen louskutus. Ei mitään tällaista pöpeilyä ja nuuskutusta esiintynyt. Mutta onhan se kiva että koiralla on huumorintajua, ei tuu aineskaan tylsää reeneissä.

Ens viikolla alkaa Ojangossa myös vapaaharjottellu reenit, aateltiin Saran kanssa, tai minä aattelin, yrittää käydä niissä myös. Reenit on kyllä kisaaville mutta saadaan kuulemma mennä. Että kisaava meinaa lähinnä sitä että tietää mitä on tekemässä ja koira on hanskassa. Hah hah!