tiistain tokoreenit

On se kyllä hyvä kun on oma hallivuoro. Tulee reenattua. Saran lajiloma jatkuu joten se joutu rassu jäämään kokonaan kotiin. Olin siis pelkän Sempan kaa. Marko kuvas videolle niin saan jotain analysoitavaa ja kehityskohtia omaan toimintaan tulikin PALJON.

Pitäs opetella tota videon editointia niin vois tehdä semmosia koostevideoita. Kameran mukana tuli ohjelma mutta sillä ohjelmalla meidän muka tehokas kone ei sitten osaa pyörittää videota, näyttää silleen nykäyksittäin. Ääh.

Tehtiin ekana alohyppyä. Videolta katottuna vähän vaivaava asia on kun hieman ennen estettä Selma vaihtaa raville. Sillä ei ole mikään kiire hypätä. Niiku sillä ei oo ikinä kiire missään mikä kohdistuu poispäin musta. Vois varmaan muistaa ottaa vaikka jotain isolle namikupille hyppäämisiä. On oppinut kääntymään kivaan kohtaan esteentakana (ei niin sivussa kuin Sara) ja pysähtyy myös kivasti käskystä. Käytin näköjään välillä käsiapua pysähdyksen tehostamisessa. Aika lähelle estettä se jää mutta niin jäi Sarakin. Sitten se seisahtuu periaatteessa puoliksi itestään mutta mun seiso-käsky saa sen osalla kerroista teputtelemaan ja asettelemaan jalkoja muka paremmin. Palkkailin tekemisten välissä paljon siitä kun piti kehujen jälkeenkin muhun kontaktin ja lähti mukaan yms, tuolla hallissa tuppaa olemaan aika paljon nameja maassa (paits ei ehkä schapejen siivousvuoron jälkeen) niin jos oppis jo nyt että on kannattavampaa hengata mun kanssa kun ettiä jotain jämäpaloja.

Erikseen tehtiin esteentakana seisomisia ja oli niin hyvä ettei montaa sitten tehtykään. Muistin lopettaa onnistumiseen. Yks jalka liikahti vähän siinä kohti kun palkka oli jo nenän vieressä tulossa. Mä kyllä kävelen vähän silleen liiotellun hitaasti, pitäs muistaa reenata ihan norminopeudella..

Tehtiin kaks paikkamakuuta. Toinen junnujen kanssa ja toinen sitten Rokin kanssa kahelleen ihan lopussa. Ensimmäisessä oli häiriötä ja tohinaa. Paikkamakuuharjotuksissa ois kyl nyt palattava vähän taaksepäin ja tehtävä onnistumisia. Se makas tosi hyvin ja mietin että hitto nythän me saadaan hienosti täys kaks minuuttia isossa häiriössä mutta ei ois pitänyt ahnehtia. Nous ylös. Oon myös päätellyt että se kun käy välillä palkkaamassa niin Selmalle tulee siitä vähän semmonen "sain jo palkan tää ei oo enää niin tärkeetä" fiilis ja se alkaa helposti lipsumaan ja on herkempi nousemaan ylös kuin ennen palkkaa. Siispä tästä eteenpäin ainoastaan lyhyitä onnistumisia vaihdelleen etäisyyttä ja pidentämällä aikaa pikkuhiljaa ja hillitysti. Toinen paikkamakuu jossa oli vähemmän häiriötä sujui paremmin, kerkes se siinäkin kerran ylös nousemaan. Kävin kahdesti piilossa kääntymäss, sen suhteen ei ihmeitä. Selma usein kotosalla saattaa makoilla ja nukkua täydellisessä down-asennossa joten vähän kyllä hotsittas opettaa se olemaan koko aika down jo aloon mennessä. Nyt se on vähän semmosta että laittaa itse pään maahan ja kun jotain kuuluu tai näkyy niin nostaa sen tarkkaillakseen. Jos nyt ottas sisäreeniin sen harjottelun ja kattos päästäskö ehdottomassa pään maassa pitämisessä kuinka pitkälle.

Ainiin ja ennen paikkamakuita tehtiin luoksepäästävyys, Marko oli tuomarina. Ihan kivasti pysyi, roikotin toki namissa. Marko käskytti monta kertaa, hienosti meni maahan vasta omalla käskyllä. Ylösnousua puolestaan ennakoi mielellään jos olen luoksepalatessa palkannut jo maahan niin Selman mielestä homma on suoritettu ja nousee herkästi ylös. Jos en palkkaa maahan niin pysyy paremmin.

Leikittiin Sempan kanssa välissä sitten taisteluleikkiä lapasella ja sen jälkeen mulla olikin aika pomppiva koira. Reenin suunnittelussa vois taas vähän miettiä että leikittääkö sitä koiraa ennen seuraamista ja kapulareenejä.

Tehtiin temppua jossa Selma nostaa kapulan lattialta ja antaa sen mun kämmenelle kun ojennan käteni kämmen auki. Olin eka kyykyssä ja nousin siitä pikkuhiljaa seisomaan. Videolta kauheeta katottavaa on tapa jolla otan sen kapulan koiran suusta, ihan ku törkkäsisin sitä kuonolle sillä kädellä. Aika paljon myös ojennan kättä koiraa kohti, vois pikkuhiljaa ruveta ottamaan niin että se kapulan ottava käsi on lähempänä mua. Osaa aika kivasti myös kierrellä ja kaarrella kapula suussa ja käsiavulla saa sivulle mutta vieläkään ei ollut oikea aika sen sivulle kaartamisen & istumisen yhdistämiselle. Istuminen kapula suussa oli muutenki nyt vähän tavallista vaikeempaa. Onnistu kun vaihdoin käden jolla näytin istu käsiapua siihen jolla en ottanut kapulaa.

Seuraamista. Liikkuri oli vähän nopsakkana ja ei kysellyt onko ohjaajat valmiina. Tehtiin Päivin ja Empun kanssa vierekkäin samalla käskytyksellä niin että oli varmasti häiriöö. Videolla sanon muuten myös että "muistuta marko että harjottelen joskus seuraamista hihnassa" ja kyllä ois syytäkin, en kai ajatellut toistaa samaa kuin Saran kanssa että ei harjotella ikinä hihnassa seuraamista kun musta on ärsyttävää ku on kädet täynnä tavaraa ja sitten mennään kokeeseen ja koiralla ei oo oikein hajuakaan siitä että mitä tapahtuu että ollaanko nyt lenkillä vai mitä kun on hihna.Videolta näky pätkittäin ihan hyvää seuraamista, mutta ne pätkän on valitettavan lyhyitä. Pysähtymisten perusasennot on edelleen ihan hukassa. Jos teen yhden askeleen seuraamisia niin ne onnistuu, sitä pitemmissä pitää miettiä, menee yli, pitää peruuttaa, pitää kiepata, pitää hyppiä tms. Oikealle käännökset, myös täyskäänökset on semmosia että ne kelpaa sellasinaan, ei pal tartte parantaa, aineskaan aloa ajatellen. Vasemmalle käännöksiä ei oo oikei nähtykään. Juostessa pomppii, mutta riippuu paljon siitä mitä vauhtia mä juoksen että miten onnistuu. Sanna joutuu pyytämään liikkuria hidastaan, entäs jos me mennään Pörstille, voiko siellä pyydellä hidastamaan, ei voi, pitää opetella toimimaan.. Maassa oli oma nakinpalaki ja kerättiin se vasta seuraamisen jälkeen (!) että ei Selma ihan niin siivousintoilija oo ku Sara :)

En kyllä tajuu tota istumisen hukkaamista. Yritin palata alkeisiin ja tehdä namilla imuuttamalla niinkuin se on opetettukin mutta videolta näkyy kun Selma vähän niiaisi takapäätä ja tuijottaa vaan sitä namia. Onko tää samaa että kun seuraamisen yhteydessä ei voi tehdä jääviä? Seuraamisen yhteydessä ei voi tehdä mitään muuta kun seurata? (ja pomppia) Lopetettiin yhteen onnisutmiseen ja siitä sitten palkkaa ja hirveen kauheen isot kellittelykehurapsutukset.

Tehtiin vähän käy siihen - odottelu reeniä. Sen jälkeen kokeilin kuinka down toimisi hallilla. Ei se toiminut. Mutta Selma tarjos sammakkona makuuta yhdistettynä hännänheilutukseen ja päänkallisteluun. Hassu koira.

Sitten lopuksi kaukoja, hyvä että ne tuli videoitua niin en ookkaan niin tyytyväinen kun olin. Täytyy kyllä sanoo että Selma tekee tosi hienot maasta ja istumasta seisomaan nousemiset. Harjoteltiin siis vaan avon kaukoja mutta Selman mielestä saatto olla muutakin kyseessä, ei voi tietää. Mutta sen etujalat paikallaan takajalkojen taaksepotkasu istumisesta seisomaan noustessa on tosi hyvännäkönen. Jos vaihtas kun tässä vielä aikaa on nin kaiken etujalat paikallaan tekemiseen, jos se on koiralle helpon oloinen tapa luonnostaan niin miksipäs sitä muuta yrittämään. (saran kanssa en nyt oikeen oo vieläkään päättänyt. Kai se saa tehdä m-i-m vaihdot niinkuin on tehnytkin kun osas ja kun loma loppuu nin reenataan se m-s-m kaikki jalat paikallaan ja mietitään sit sitä istumista..) Semppa teki myös oikein hienoja maasta seisomaan nousemisia missä kaikki tassut oli paikallaan ihan oppikirjan mukaan. Ehkä se halus näyttää videolle että kato mitä osaan? Videolta löytyi myös seisomasta istumaan käyminen etujalat täysin paikallaan, täähän on Saran mielestä ihan mahdoton, ei semmosta voi tehdä, tosin Saran mielestä on muutenkin aika mahdotonta pitää niitä jalkoja paikallaan.. Selman kaa kaukoissa paljon reenattavaa ois myös kestossa ja siinä että pitää sitten sen vikan asennon kun kävelen luokse. Toki en oo vielä ees täydestä avo pituudesta kokeillut kun yhtä yksittäistä vaihtoa. Niin ja siitä että sieltä maasta noustaan ylös, on välillä vähän epävarma että saako nousta vai onko tää joku paikkamakuu häiriö (pitää muistaa hyvät ja selkeät virittelyt & rutiini!). Paras oli kun pysyi  istumassa kaksi mun maahan käskyä ja meni sitten hallin toisesta päästä kuuluvalla Kaisun maahan-käskyllä. Selmalle pitää ehdottomasti olla käsiavut, se kattoo niitä paljon enemmän kuin Sara. Ja jos mun käsiapu ei oo oikee niin se tekee sen miltä sen mielestä mun käsiapu näyttää sanoin mitä vaan. M-i vaihdoissakin on kyllä hiomista.Teetän nyt sen avon Sempallakin tolla maahan-istu takapää paikallaan mutta jos se etupää paikallaan tuntus noitten hankalampien vaihtojen kanssa helpolta niin sama se on yrittää tota opettaa uusiks. Ois aineski vähän vaihtelua siihen mitä Saran kanssa tehdään.

Ainiin ja tuossa viikolla kun Sara tokolomalainen vahingossa kokeili uutta joululahja metallikapulaa (pienempi ja painavampi) niin Semppa yllätti ja näytti että osaa nostaa metallikapulan maasta ihan niiku muovisenki. Vau! Se on kiva että jossain edistytään mutta kun pitäs sinne alokkaaseen päästä joskus?! Tavote ois maaliskuussa mutta saas nyt nähdä. Tällä reenitahdilla kun on reenattu useampi kerta viikossa niin ehkä voiskin.