..vähä reenattiin. sempu pääs humputtelemaan hyvinkäälle agikisoihin ja sara ootteli kotona niin olihan sen kanssa jotain kivaa tehtävä kun tulin Sempun kanssa takas markon jäädessä vielä töihin kisoihin. Oli vielä valosaa (hiphei!) joten mentiin ettimään aurattua "tokokenttää". Meiän hieno valaistu tokokenttä on uusiin taloihin muuttaneiden asukkaiden myötä muuttunut aika täydeksi parkkipaikaksi mutta siinä vieressä oli leveähkö tie. Sai kelvata.
Olen tehnyt päätöksen että ihan oikeasti ruvetaan haukuttomiksi & hyväkäytöksisiksi Saran kanssa. Jos se piippaa niin piipatkoon mutta haukkuminen on ehdoton ei. Ja reeni alkaa jo siitä hetkestä kun koiralle laitetaan panta kaulaan. Mutta en tietenkään voi vaatia siltä jotain mitä sille ei ole aiemmin opetettu ja miten ei ole tehty joten sivistyneet paikasta a paikkaan b siirtymiset pitää opettaa. Kotoa lähtiessä keskusteltiin ulko-ovella vauhtihaukusta ja sen jälkeen tehtiin nätisti kulkemisharjoitusta namilla imuuttamalla rappukäytävässä. (joo kesällä tulee neljä vee :) )Ulko-ovesta sentäs lähdetään useita kertoja päivässä aika siivosti lenkille, että ootan vaan kun päästään keväällä Ojankoon missä oon antanut Saralle joka kerta periksi ja kentälle on menty pää viidentenä jalkana kaahottaen. Kävelymatka aujui jo sitten ihan nätisti, ovesta ulos lähtö oli vaikeinta kun tiesi mitä ollaan menossa tekemään.
Sara odotti "käy siihen"-käskyllä kun rakensin ruudun. Tielle sai hyvin ruudun tehtyä niin ettei ollut edes reunassa kiinni mutta merkille täyttä matkaa ei ihan saanut. Sara osas odottaa tosi nätisti ja hiljaa, katteli kiinnostuneena että mitä teen. Sarkin mielestä kun ruutuun meno on niin huisin kivaa niin piti vähän "kiusata" toista ja tehtiin aluksi seuraamista ruutuun päin. Sara oli ihan varma että ruutuun tässä ollaan menossa ja meinas paristi vähän livahtaa. Pääsin palkkaamaan kun pysyi seuraamassa. Sitten tehtiin sitä ruutua, aloitettiin voi-ruudulla. Meni eka kerralla vähän vinoon, kun näytin kädellä niin korjasi keskelle. Toka kerralla teki samantempun mutta ilmeisesti en ollut ekalla sitten tarpeeksi selvästi ilmaissut että se korjauksen jälkeinen oli se oikea juttu kun pitkästä aikaa päätti tarjota kaikki kartiot vuoron perään. Mulla oli myös uudet matalat painavat kartiot, joilla on keritty harjotella merkkiä muutaman kerran sisällä. Kutsuin pois ja kävin laittamassa alustan. Sitten rupes taas onnistumaan. Maa oli aika epätasainen ja korkeuseroja oli matkan varrella aika paljon, mun oli hirveen vaikea hahmottaa pysäytyskohtaa ja pari kertaa katsoin että nyt se on aivan varmasti takaa yli mutta ei se edes ollut. Sitten tehtiin pari kertaa merkkiä irrallisena. Kerran vein merkille ja palasin itse lähtöpisteeseen ja siitä ruutuun. Nyt lähti tosi makeesti, aiemmin kun tätä on harjoteltu niin kysäs matkalla että oikeestiko, nyt meni oikein varmana. Tehtiin vielä kahdesti kokonainen merkin kanssa niin että kävin palkkaamassa sekä merkit että ruudussa pysähtymiset. Oli hieno. Ja nyt ei muuten kertaakaan huutanut mennessään. Pitää kyllä lisää reenata oikeeta paikkaa ruudussa & korjaamista niin oppis Sara itte korjaamaan sinne sisälle jos/kun mä en oikeen nää...
Sitten taas "käy siihen" ja keräilin merkit ja merkkasin niillä tien toiseen reunaan luoksetulon. Sara oli tosi hyvin odottamassa siihen asti että kaivoin kassista kapulan. Sitten kuului hau-hau ja se ponkas ylös. Uudestaan vaan käy siihen ja leikin kaivavani kapulan uudelleen kassista ja kehuin samaan aikaan. Pysyi. Toi käy siihen toimii nyt niin että yritän opettaa että kun on nätisti odottamssa maassa niin sitten pääsee tekemään, erikseen käy siihen-tempusta ei palkata. Kun en ahnehdi niin ehkä se siitä pikkuhiljaa. Jossain vaiheessa pitäisi ruveta harjoittelemaan että puhun ihan vähän jonkun kanssa ja Sara pysyy silti. Se on sille se vaikein, jos hänet unohdetaan. Tehtiin vähän kapulan kanssa sivulle tuloja, läheltä onnistui piti jättä koira kauemmas ja kun sai tarpeeksi kovan vauhdin ja kovassa vauhdissa jäi taas liian taakse, päästiin korjaamaan. Ohjasin kädellä lähemmäs ja siitä kehut ja uudelleen ja tuli suoraan oikeaan kohtaan. Tehtiin myös pari kapulan taakse kiertämistä, jos joskus tulis semmonen nätti kapulannosto. Semmosella ny ei oo toki niin kiire.. Kun taas tekemisen jälkeen piti käydä siihen ja laitoin kapulaa takaisin kassiin niin tuli uusi hau-hau ja ylös ponkaisu. Toi kapula näköjään on semmonen juttu että ainoot epäonnistuneet maassa odottelut tuli sen kanssa. Sitten taas eikun uudelleen ja kehuin rauhallisesti samalla kun laitoin kapulan pois. Onnistui.
Seuravaaksi tehtiin sitä luoksetuloa. Kokeilin kokonaisena ja taas seisomisessa valui. Oon ihan enttententten ja tekis mieli vaihtaa siihen käsimerkki takaisin. Ekan käsimerkin valui kun kokeilin, tokalla kun yritin näyttää merkin hieman ponnekkaammin niinkuin heittäisin jotain niin pysähtyi pitkästä aikaa kuin seinään. Niitä pari ja sitten maahanmenolla jäikin seisomaan... Pari maahanmenoa irrallisena ja saatiin tehtyä yksi oikein hieno kokonainen. Pysähtyi merkkien kohdille ihan niiku just. Tässä on kyllä aika paljon vielä työtä että sen saa semmoseksi ekalla kerralla onnistuvaksi ettei lähtisi törkeesti turhaan pisteitä.
Sitten tein jääviä sekaisin siellä kartioitten seassa pyörien (vois joskus perehtyä miten se uus idari menee niin sitäkin vois jo harjoitella..) vaikeimmasta helpoimpaan eli i-s-m. Kaikki onnistu, tosin istumisessa autoin kädellä. Palkkasin suoraan oikeasta ja erikseen vielä pysymisestä. Palailin sitten koiran luokse vääriltä puolilta ja kierrellen ja peruuttaen ja juosten ja hyppien. Hyvin pysyi. Näitä sais kyllä reenata useemminki.
Ah, jossain välissä tein oikein lyhyet ja skarpit paikkamakuun ja istumisen niin että vain käväisin piilossa. En tietty nähnyt mitä teki kun olin piilossa mutta muuten ihan hyvikset. Ainakin p-makuussa oli asento sama lähtiessä ja tullessa eli ei kerinnyt vaihtaa lonkkaa. Niin ja palkkailin aina välissä epäsäännöllisesti kiitoksen jälkeen mukana kulkemisesta vasemmalla puolella ja epäsäännöllisesti myös perusasentoon tuloista.
Muuten sanoisin että tosi kiva reeni, mutta, loppuun yritin sitten ottaa seuraamista. Aattelin että ku on tehty jo aika paljon ni ois vähän suurin into pois ni ois tarkempi, keskittys tai jotain. Mutta ei kai voi odottaa semmosta jos ei ihan oikeesti vaan osata. Saahaan joku nolla seuraamisesta varmaan sitte voi-kokees. Pisteitä lähtee: istumisesta hitaassa käynnissä, edistämisestä, pomppimisesta ja loikkimisesta sivuaskelissa, pomppimisesta paikallaankäännöksissä, mahdollisesta piippaamisesta pitkin matkaa. Jos nyt vaan keskittys ja ottas yhen kerrallaan työnalle. Tulee muuten kriisi kun kaikki paits käännökset vasemmalle on törkeen huonoa.. No sivuaskeleet oikeelle on ihan ok, ei poikita ja ei pompi kauheesti ja pääty vielä perusasentoonki ni lopetettiin sitten siihen isojen kehujen kera.
Kotona vielä reenattiin s-m-s kaukoja pienen matkan päästä niin että edessä oli ikkunalastan varsi. Sara ku tajus että tassut pidetää tän vieressä ni pysy tosi hyvin paikallaan, jos sais sen avulla idean tekemisestä. Kun eihän se eteenpäin pyrkinyt avoimen kaukoissakaan. Käsimerkkiä muuntelemalla sain sen tekemään sain sen tekemään nätimmän seisomasta maahanmenon lätsähtämisen sijaan. Se on sitten eri asia että muistanko ja osaanko tehdä samanlaisen käsimerkin toistekin..
Sempulan kanssa tehtiin parkkisreeniä vähäsen. Saatiin aikaseksi kokonainen nouto. Oli pakko kokeilla. Jatketaan osien harjottelulla edelleen mutta kiva tietää että se vähän niiku onnistu jo kokonaisenakin. Tosin Selma kyllä varasti kapulan perään heti kun se osui heitettynä maahan :D Ja lopun perusasento ei mikään täydellinen ollut. Yritin eka käydä korjaamaan mutta muistin sitten muistuttaa itseäni että ei saa vaatia liikoja ja olla tyytymätön johonkin mitä ei oo itte opettanut ees. Ihan lyhyttä paikkamakuuta. Semppa meinas olla vähän häiriöherkkänä. Kaikkialta kuulu ihme ääniä joiden lähdettä se ei nähnyt, ylätalon pihassa vedettiin pulkkaa varastosta lumikasan päällä ja pyörävaraston takana oli pikkupoikia hyppimässä mattotelineellä ja mattotelineen ketjut kilisi. Ja oli jo aika hämärää. Jossain välissä Semppaa sivulle ottaessa se sitten pongas läheisen auton takana miehen joka oli ilmestynyt siihen ihan yllättäen, mä en ainakaan ollut nähnyt mitään ja lähti sitten haukkumaan miestä. Juos täysiä sen nilkoille räkyttämään ja hyppimään paikallaan. Jäin eka suu auki paikallaan kattomaan että täh mihin se läks ja tajusin sitten huutaa Sempan takaisin. Ja sanoa miehelle että sori en ollenkaan huomannut että olit ilmestynyt siihen ja tais koiraki vähä säikähtää... Selma lähti heti mun mukaan ja unohti koko miehen samantien mutta hetken se oli vähän luimuna jotenkin. Kuunteli ja katteli ympäriinsä ja korvat oli jotenkin erilaisessa asennossa kuin yleensä. Palkkasin parista sivulle tulosta ja se muuttu aika normaaliks. Iteltä meni kyllä reenifiilis ja teetin pari askelta seuraamista ja liikkeestä maahanmenoa (onnistu ekalla ilman apuja vau!) ja lopetettiin siihen. Selma oli varmaan unohtanut koko miehen mutta mua kyllä jäi vaivaamaan. En varmaan sitten uskalla reenata sen kanssa ilman hihnaa tossa parkkiksella jos se voi vaan tolleen lähteä. Ei Sara ikinä lähtis mihinkään namitaskun luota... Tai sitten pitäs pitää omat silmät auki vähän paremmin. Ja selkeesti tarvitaan todellakin häiriöreeniä kun se reagoi noin voimakkaasti. Voi huoh. Mutta hyvähän se on saada selkeä muistutus häiriöreenin tarpeesta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti