Harrastusrintamalla oli listalla viikonloppuna vaihteeksi tokoa ja agilityä. No sitähän se on yleensäkin, mutta tällä kertaa tuli oikein mukavasti tulostakin. Mennään hetkeksi vielä menneisyyteen viikon verran. Olimme Saran kanssa schapendoes yhdistyksen agilitykoulutuksessa Ojangossa, tosin schapeja ei paikalle vaivaantunut ilmoittautumaan kuin muutama, joten ylipaikat annettiin vääränrotuisille. On se vaan niin ikävä todeta kuinka hienohelmaista sakkia rodun piiristä löytyy. Ei kelpaa tulla kauniiseen syyssäähän treenaamaan yhden maailman parhaista agilitaajista oppiin. Kouluttajana oli siis Niina-Liina Linna, joka tuskin kauheasti esittelyjä kaipaa. Itse arvostan tämän kouluttajan todella korkealle ja sen huomaa, sen verran useaan on tullut Niinun koulutuksissa käytyä. Tuossa kun laskeskelin, niin yksittäisistä kouluttajista eniten olen käynyt juuri Niinulla. Jotenkin mä vaan tykkään sen tyylistä kouluttaa. Koulutuksessa olin Saran kanssa, kun ei tällä hetkellä muutakaan kisakoiraa ole. Hups saa kasvaa vielä tovin ennenkuin koulutuksiin mennään, ja Selma ei agia enää treenaa. Sara oli kyllä varsin pirteällä päällä ja sitä se on viimeaikoina agitreeneissä ja kisoissa ollut aika säännönmukaisesti. Taitaa treeniryhmästä pois jäänti ja parin kuukauden kisatauko vain parantaa fiilistä. Enkä ole jatkossa ajatellutkaan enää Saran kanssa mihinkään treeniryhmään tunkea.
Sitten tähän viime viikonloppuun. Luvassa oli toko koe Liedossa Tsaun hallissa. Selma alokasluokassa ja Sara voittajassa. Sanna kirjoittelee varmaan treeniblogiinsa Saran osuudesta tarkemmin. Hienolta näytti sielläkin Saran meno. Mutta sitten Selmaan. Selma oli tosi täpäkkänä, se on alkanut todella syttyä mun kanssa tokoiluun. Koe meni varsin mallikkaasti ja tuloksena se kaivattu ykköstulos! pisteitä tuli kivasti niin että seuraamisista tuli 7, paikkamakuusta ja liikkeestä maahanmenosta 9, ja kaikki loput 10. Seuraaminen oli kyllä huonointa pitkään aikaan, ja ehkä juuri ennen kehään astumista kimppuun pyrkinyt sakemanni vähän vaikutti fiilikseen. Ja toisena tietty se että en ole hihnaseuruuta harjoitellut varmaan pariin kuukauteen, kun se on niin ärsyttävää. No eipä tartte enää treenatakaan. Seuraaminen oli tosi väljää, joka on outoa Selmalle. Se kun on nykyisin enemmänkin liikaa edellä ja meinaa jalkoihin jäädä. 9 tuli siitä kun Selma ennakoi molemmissa liikkeissä perusasennot. Se nyt ei ollut yhtään uutta. Selma tarjoaa niin mielellään sitä. Ei haittaa. Tosi hyvä fiilis jäi tästä, ja nyt alamme ahkerasti treenata avointa luokkaa, ja katselemaan mahdollisia koepaikkoja.
Sitten sunnuntaina oli vuorossa schapejen agilityrotumestaruudet purinalla. Oli hskh:n omat kisat ja mä kun olen tuo ajanottolaitteiden vastaava, piti hoitaa sitä vielä koko päivän ajan. Sain vielä kisojen alla nakiksi hoitaa schapejen palkinnot paikalle ja niiden jakamisen vastuun. Olipahan taas hommaa, en oikein ollut innoissani näistä ylimääräisistä hommista, kun vielä stressitekijänä oli se, että Saralta puuttuu se viimeinen nolla ja olin kisaamassa lainakoiralla eli siis Teslalla kakkosissa. No kisat ei paljoa paremmin olisi voinutkaan mennä, ja sain nakitettua ajanottolaitteen hoidon ratojen ajaksi muiden hoidettavaksi, lukuunottamatta kolmosten kisaa. Kisapaikalla tuli siis viihdyttyä 8-18 välinen aika. Vähän oli väsy illalla. Ekana starttasin Saran kanssa maxi1 kaksi starttia, ja Sara oli ihan super! paitsi ekalla radalla se tuli renkaan ohi josta 5. Tiesin kyllä että Saralle on tuo ohut metallikehyksinen rengas vaikea hahmottaa ja se näkyi myös mun epävarmana vientinä siihen. ja välistähän se sitten mentiin. Eipä mitään, vielä toinen mahdollisuus siirtyä kakkosiin. Mutta ei kelvannut silläkään. Ohjasin nyt renkaan todella tarkkaan ja siitä johtuen seuraavaksi olin myöhässä kepeille viennin, ja Sara tunki kakkosväliin. Outoa sinänsä koska Sara osaa nykyisin hakea itse aika hyvin oikean välin. Ehkä mä kiireesssä sörkin sen itse ohi. Sähläsin sitten vielä niin, että vedätin Saran jättämään vikavälin kepeistä ja jatkoin matkaa tästä siis HYL. Kylläpä syletti ratojen jälkeen. otti niin aivoon tyhmät virheet. Nyt pitää sitten katsoa vielä Saralle pari starttia jostain, että saisi lähikuukausina sen kakkosiin, kun on niin hyvä draivi päällä. Saralle vielä maxi luokan rotumestaruus. Kun siis ei ollut kolmosten koiria ollenkaan, ja palkintoja oli kolmeen luokkaan valmiina, niin päätimme porukalla, että jaetaan joka luokalle jossa koiria oli, mestaruuspokaalit.
Teslan kanssa sitten kakkosten startit. Tesla oli pari viikkoa Heinolassa lomailemassa ja Jukka kuskasi Teslan torstaina ensin Ojankoon Taneli Ikäheimon oppiin, ei ollut kauhean kova vauhti, no ei se mitään. Vähiin jäi treenit Teslan kanssa ennen agimestiksiä siis. Elokuussa olin Niinun opissa ja nyt sitten yksi treeni päälle. Eka radalla Tesla oli varsin vauhdikkaalla päällä ja onnistuin jopa kaatumaan kesken radan ja pari putkea tämän jälkeen, kun aloin kirittämään vauhtiani, onnistuin unohtamaan kunnon ohjauksen ja Tesla päätti tulla pussin ohi. Tulos siis 5 eka radalta, ja polvi verillä. Toka radalle sitten hakemaan tulosta. Tesla ei ehkä ollut niin täpäkkänä mun mielestä ja päätin vähän lisätä tempoa alun varmistelujen jälkeen. Päästiinkiin puhtaalla radalla viimeiselle esteelle saakka jonka onnistuin sähläämään niin, että Tesla tuli hypyn ohi ja piti palata tämä korjaamaan. Tulos siis tästäkin 5. No kumminkin näillä kahdella 5 tuloksella voitettiin Teslan kanssa schapendoesien agilitymestaruus 2011!! Tämänhän mä lupasin Riinalle jo agirodussa, heh. Nyt vain toivon, että pääsen pian uudestaan Teslan kanssa kisaamaan. Alkoi tuntua jo aika kivalle.
Mestarit luokittain:
Maxi 1 : Sara
Medi 1: Konsta ja Janne Marjanen (onnea teillekin paljon, ja oli kiva kun tulitte paikalle niinkin kaukaa!!!)
Medi 2: Tesla
4 kommenttia:
Hei, pakko kommentoida, että olisi kyllä kiinnostanut tuo Niinun koulutus. Mutta oma seura järjesti silloin kiinnostavan koulutuksen täällä omalla hallilla, niin matkan pituus tai siis lyhyys voitti... Kevään schapeagikoulutusta odotellessa, toivottavasti sellainen taas tulee :)
Joo, en olettanutkaan että 500 kilsaa joku lähtis välttämättä ajamaan ulkotreeneihin, vaikkakin hittiareena samaan tapaan kylmä onkin. Lähinnä ihmetyttää kun tässä 200 km säteellä asuu arviolta 12 kisaavaa schapea, joita ei koulutuksessa näkynyt, ja oli kuitenkin toivottu, että olisi välillä koulutus jossain muualla kuin turussa. No kovasti on noilta vääränrotuisilta tullut jo oikein sähköpostin välityksellä kiitosta mahdollisuudesta päästä ulkopuolisena mukaan. jatkossa käyn itsekseni Niinulla, enkä yritäkkään tarjota muille, kun ei kelpaa kerran.
Niin no minusta tuntui että se hienohelma oli aika raaka ilmaisu kun ei kaikilla välttämättä syynä ollut se että treenit olis ollut ulkona. Sillä ei kyllä ollut mulle mitään väliä. Kuten sanoin, toivottavasti ens keväänä olis kuitenkin seuran järjestämää agikoulutusta schapeille, onhan ne tähän asti ollut aika suosittuja. Täältä käsin tuntuu muuten aika turhauttavalta lähteä tyyliin yhden yksärin takia käväsemään tuhannen kilsan reissua...
No hienohelmaista se musta on jos ilmoittaa jättävänsä koulutuksen väliin siksi että saattaa sataa. Näin kuulin parilta schapeihmiseltä. tämä kritiikki siis kohdistui heihin. varsinkin kun oli tosi nätti keli. Ja harmitus johtuu siitä, kun ensin pyydetään jotain järkkäämään ja sitten taas kerran jätetään tulematta. Tämä kritiikki siis heille ketkä näin tekevät. No mutta entistä iloisempi oli sekin bc:n omistaja joka oli puoli vuotta yrittänyt saada Niinulta yksäriaikaa ja pääsi nyt koko viikonlopuksi koulutukseen ja ajeli Turusta molempina päivinä erikseen paikalle.
Ensi keväänä pääsette taas tuttuun Janitan oppiin tuttuun Turkuun. Tosin halli on uusi.
Lähetä kommentti