yhden nakin reeni

Sara on vähän tokolomaillut, tai mä olen. Tänään muistin pitkästä aikaa harrastaa kotipihareenausta. Saran mielestä kotipihareenaus on varmaan kivinta maailmassa. Nakki sai odottaa rauhassa kaiteen päällä ja hän tekee täysillä kaiken.

Otettiin ihan heti innokkaani pari sivulle tuloa ja rauhassa odottamista, niistä palkkaa. Oli oikein täpäkkä ja hiljainen. Sitten vähän seuraamista, tuli lätöhaukut ja matkan varrella vingutti. Sitten piti kääntyä melkein mun eteen vinottamaan. Jeh. Just näin. Sain palkattua ku korjas oikeeseen kohtaan.

Poistettiin vähän virtaa puunkierrolla ja siinä vuorotellen maahan ja seis. Ei ennakoinut ja hidastanut kun piti olla skarppina että kumpi tulee. Ja osas kyllä kiertää puun joka kerta (joku kerta ojangossa hämärällä ei siivekkeen kiertäminen meinannu onnistua millään, tosin mäki saatoin ohjata ties minne). Niin ja teki joka kerta oiken ja tosi hienot ja täpäkät. Olin ihan että koskas se on nää oppinut. Maahan meni nätisti pelkällä käskyllä, tähän mennessä oon aina antanut jonkun kumartumis käsien heilutus vartaloavun (ettei rekka aja koiraparan yli). En vaan vieläkään oo muistanut kattoo sääntökirjasta että saako mulla olla stoppiin käsimerkki ja maahanmenoon suullinen käsky. Ööö.

Sitten oli lyhyt paikkamakuu ja lyhyt paikkaistuminen niin että kävin terassilla kääntymässä ja kurkin ikkunoiden välistä että näytti hyvältä, ja näyttihän se. Ja oli hiljaa. Ja paikallamakuusta vapauttaessa ei haukkunut eikä yrittänyt hyppiä ja purra mua vaan oli aika rauhassa ja ihan ku ois tiennyt että tässä tulee nyt se temppu missä oon vapaa sitten meen sivulle ja ootan hetken ja sit saan palkan. Taitolikka.

Sitten tehtiin yks oman piilotus. Sara eka juos ihan mielettömällä tohinalla pitkälle ohi mutta osas käyttää nenäänsä ja löys tosi hienosti. Tää on sen mielestä selkeesti älyttömän hauskaa puuhaa. Kuvittelen myös sen tunnistavan virittelyt kun ennen tekemistä sanon että tehään tunnari niin kääntyy katsomaan eteenpäin.

Viimisenä sitten metallikapulan nostamista ruohikosta. Ei toiminut niin kauheen hyvin. Huomasin joskus että vauhilla mennessä Sara osaa kyllä nostaa sen kapulan, etenki hiekalta, mutta nurtsilta ilman vauhtia ei nouse. Vähän aikaa mietittiin ja Saraparka yritti haukulla komentaa että älä teetä liian vaikeeta tehtävää. Olin ilmeetön ja eleetön ja sitten se kapula nousi ja tuli mulle ja siitä palkkaa ja sitten kapulan kanssa puun kierto ja stoppi ja sivulle tuonti ja palkkaa.

Kohta alkaa talven hallitokoreenit. Ollaan Saran kanssa loistavassa voi-evl tähtäävät ryhmässä joka on ku meitä varten suunniteltu :) Sempu-parka tokottelee mun kanssa vaan itsenäisesti schapehallivuorolla ja itsenäisesti kotosalla kun pääsenkin meidän koutsin kaverina vetämään ryhmää johon oltas Sempun kanssa haettu.