Mitähän mä oon viimeksi kertonut. varmaankin agirodusta kirjoittelin.
No sen jälkeen Sara jäi agitauolle reiluksi kuukaudeksi. Selman kanssa käytiin ahkeraan treenailemassa mm vinokeppejä. ja se tuottikin tulosta, Selma oppi kepit suht hyvään vaiheeseen kuukaudessa. Kontaktit alkoi myös näyttää jo lupaavilta, joten uskalsin ilmoittaa molemmat koirat elokuun lopussa elonkorjuukisoihin ojankoon. Eli kahtena päivänä kaksi starttia molemmilla koirilla. Tuhoon tuomittu ajatus.
Lauantaina ensin omalla kentällä Ritva Herralan kiemurat ja Marjo Heinon hyppärit. oli muuten todella vaikeat radat. Tuloksena neljä hyllyä. Selma oli kyllä ihan huippu ja Marjon radalla kerkesi melkein väärät radat tekemään kun meni niin vauhdilla. Saralle taas Herralan korkeat hypyt ja Marjo Heinon 90 asteen kääntö muurilta pituudelle olivat vähän liikaa. Vauhti hyytyi hyytymistään.
Sunnuntaina sitten vierailu batin kentälle ja Herralan radoille. Oli muuten putkea tarjolla näillä radoilla. Viidesti mentiin putkeen, ja erikoisuutena oli muuten että koko viikonloppuna ei ollut keinua kummallakaan agiradalla. Ja sen lisäksi muutamassa hypyssä oli kaksi rimaa päällekkäin.
No Selma meni ihan ok kympin ja vitosen arvoisesti ja jälkimmäiseltä radalta kolmassija, ja kuin kruununa palkintokassista löytyi jotain hiton terveyssiteitä. todella huono vitsi mun mielestä.
Sara sen sijaan oli ihan outona. Molemmilla radoilla karkasi nuuskimaan ratatyöntekijää ja jälkimmäiseltä radalta meinasi karata pariin otteeseen poiskin, oli ihan hämillään touhusta. Siinä kohtaa totesin sitten että eipä kisaa Sara enää tänä vuonna. Lähdössä Sara oli vuorossa noin kolmantena, ja kun saimme odottaa ensimmäistä kisaajaa noin vartin verran saapuvaksi, pääsi Saran vireystila ensin hiukan ylikuormittumaan ja tämän jälkeen tuli totaali lamautuminen, ehkä johtuen omasta v...käyrän noususta kun piti odotella sitä nimeltä mainitsematonta ensimmäistä kilpailijaa kireissä trikoohousuissaan. Sieltä se herra sitten kaikessa rauhassa tallusteli. vieläkin ärsyttää. Pitäisi muutenki alkaa osata jo pitää tunteet hallussa koirien kanssa kisatessa, kun vaikuttaa niiiiiin paljon siihen suoritukseen.
No ei siinä mitään. Ilmoitin jo koutsille että en tule maanantain treeneihin kun sara on niin poikki. Käsky kumminkin kävi tulla itse edes paikalle, ja kun Sarakin oli autossa mukana, niin treenikentälle vaan, ja mitä, Sara veti treenipätkän kauhealla vauhdilla ja nollana läpi. ja toiseen kertaan vielä. Eli todellakin vaikuttaa se fiilis ja ne korkeat hypyt kisasuoritukseen. Ihan kun olisi joku vaihtanut koiraa yön aikana. Sanoinkin Susannalle että seuraavan kerran kun alan puhumaan kisaamisesta, nappaa korville.
Selma vaihtoi sitten treeniryhmää koulun alettua taas sotkemaan. Nyt mennään Jaden ryhmässä perjantai iltaisin. Ei paras mahdollinen aika, mutta kouluttaja vaikuttaa oikein kivalta, ja heti ekaksi alettiinkin keskittyä Selman vauhdin kasvattamiseen, tekniikka kun kuulemma alkaa olla jo ihan ok kuosissa. Vauhtikin kuulemma riittäisi ykkösissä, mutta samantien voidaan alkaa hakea jo kunnon kisasuoritusta. Heti eka treeneissä tuli haukut mun palkkaamisesta. Liian lyhytkestoista ja pienimuotoista, ja sitten se sählääminen, suu käy ihan turhaan ja sotkee koiraa. Loistavaa saada tällaista palautetta TAAS kerran. millon sitä oppis.
No sitten oli jo syyskuu siis ja viikonloppu Turussa hittiareenalla Elinan opissa.
Ennen sitä oli kumminkin luvassa edellisenä perjantaina Saviojan opit saran kanssa ojangossa, ja ne meni suht ok. mitä nyt ohjaaja oli vähän taas jäässä. liekö koutsin läsnäolo taas vähän jäädyttänyt. Mutta huomionarvoista sieltä oli että sara ei osaa kunnolla kääntyä poispäinkäännöksissiä vasemmalle (vai oliko se oikealle vasemmalta hmm), niin ja Selmalla sunnuntaina Niinun treenit. Selma oli perjantaina päättänyt tippua puomin ylösmenolta kyljelleen maahan, ja ehkä siitä johtuen sunnuntaina ei ollut vauhti oikein kohdallaan. Selmaa ei kiinnostanut hyppiä (tosin hypyt oli 45) ja muutenkin veto poissa. Treenin jälkeen kumminkin juoksi vapaana ihan normaalisti, joten tuskin mitään rikki on, luottamus ja itsevarmuus vaan vähän ehkä hukassa.
no sitten vihdoin Turkuun. Mitähän siitä muistaisi vielä. Lauantaina Sara meni ihan ok, mitä nyt ohjaaja yrittää jarrutella, pitämällä koiraa koko ajan hanskassa. eli tässä sana kielto oli ohjelmassa. Menin pienen pätkän Saran kanssa etten sanonut edes estekäskyjä ja Sarahan meni tosi hienosti. Eli kai mä jotenkin osaan vartalolla ohjata. Mun pitäisi luottaa enemmän koiraan ja antaa mennä (ja tämäkin on kuultu niin monta kertaa) ja sitten ne ennakoinnit, miksi ihmeessä pitää mennä itse yli ja ohjata koiraa vähän sinnepäin. TARKKUUTTA ohjauksiin. Lopeta se huiskiminen. Viikonlopun teemasanoja oli keilaaminen. ensi kerralla kuulemma iltaohjelmana hohtokeilausta ja sen videointi ja vertaus putkeen keilaamiseen. sopii mulle. Selma meni lauantairadan puolivauhdilla, niinkuin oli Niinun treeneissäkin mennyt. Ja huomionarvoista tässä oli että mä tarkkailen koko ajan koiraa ja sen liikkeitä ja näin jarrutan menoa.
Sunnuntaina sitten 38 esteen rata pätkä edellispäivän vain 35 esteen sijaan. Elina totesi että jos tämän radan jaksaa niin kisarata ei tunnu enää missään. Sara pääsi molemmat radat muuten loppuun asti. jeejee. Aloitin sunnuntain treenit yllättäin Alman kanssa, Tuulan polvi ei kestänyt, joten lopulta Alma tyrkättiin mulle ohjattavaksi, kiitin kunniasta ja meni sitten sähläämään radalle. Aika meni kyllä pitkälti yhteisen sävelen etsimiseen, kun Alma on niin erilainen omiin koiriin verrattuna. Tosi pehmeä ja heti kun yrittää käskyttää, vauhti alkaa hyytyä, toisinkuin omat koirat on jo osin tottuneet että käskyt kuuluu. ( en nyt tiedä onko se hyvä vai huono että käskyt tulee niin lujaa) Mutta ihan hienosti sain Alman kanssa suoritettua, tosin vaikeutta toi lisää kummallinen makkaraputki josta palkka piti antaa. Puolet ajasta meni makkaran tonkimiseen. Voishan tuota toistekin Almaa kokeilla. Mahtava koira se on kyllä. Tulee vielä hyvä kisakoira. Sitten oli Selman vuoro, ja luvassa oli siis ihmisnuolta ja päällejuoksuja ja takaakierto-persjättöjä, jotka kaikki onnistui loppujen lopuksi ihan hyvin. varsinkin noista takaakierto-persjätöistä tuli oikeen kehuja elinalta. Ihmisnuolen ajoitus on vielä vähän hakusessa. Selman kanssa pääsin jonnekin puolivälin paikkeille radalla. oisko ollu este numero 21 tai jotain. Pari estettä pidemmälle kuin Alman kanssa. Kepit onnistuin sähläämään Selman kanssa ihan kauhean näköiseksi. Ja tajusin että normaalisti en sano mitään keppien aikana Selmalle ja nyt huutelin sit koko aika jotain menemenehienohyvä, ja selma vaan hämääntyy tästä. On se kumma kun menee pasmat sekaisin aina välillä.
Saran kanssa siis päästiin loppuun asti, ja olin ihan loppu jo puolessa välissä rataa. Hienosti sain tehtyä persjätöt ja pimeät kulmat putkelle, tosin Saralle tais toimia pakkovalssi putkeen paremmin. Pitäsköhän lisätä tähän kohti ratapiirros. katsotaan. Joka tapauksessa viikonlopusta jäi yllättäen Saran suoritukset positiivisimpina mieleen. Ja alkoi taas haaveet kisaamisesta heräämään. Selman suhteen taas vähän toiseen suuntaan. Ehkä ne Schapemestikset on seuraavat kisat Selman kanssa.
Maanantaina oli sitten jo luvassa omat treenit ja Susanna oli hommannut kouluttajaksi Laura Isohannin. Tosi kivaa pätkää mentiin ja Sara oli ihan huippuinnokkaana edelleen, enpä ois uskonut raskaan viikonlopun jälkeen että koiran vauhti vaan kasvaa. Kuulin sivukorvalla kauheasti kehuja Saran innokkuudesta jne. Sais vaan vielä ne hypyt täyteen korkeuteen ja saman draivin niin kisaaminen olisi taas tosiasia. Tällä kertaa en kyllä pidä asian suhteen mitään kiirettä, vahingoista oppii.
Torstaina mentiin sit Tehis cuppiin ottamaan startit molempien koirien kera. Sara meni todella hienosti mediradan, ja meno oli näyttänyt todella jouhevalle, mitä nyt kepeille Sara päätti tehdä stopit yhtäkkiä, mutta tämä johtunee siitä kun ennen kisoja kävin keppejä ottamassa ja Saralle tuli joku oikosulku kakkoskolmosvälin kohdalla. ja se pääsi kertautumaan ja jäämään "päälle", no loppupeleissä rata meni hienosti. Sara kyllä karkasi väärään päähän putkea kun sen nyt sattui olemaan siinä metrin päässä ja ohjaajan ohjaus vähän sinnepäin. eli puolivalssilla yritin saada putken toiseen päähän. Radan lopussa vielä yksi päällejuoksusta saksalainen yritelmä meni vähän pipariksi kun ajauduin liian pitkälle ja en ottanut selkeästi vartalon kääntöä. Tämän jälkeen loppusuora muuri, hyppy, hyppy Sara otti oikeen spurtin ja irtosi mun edelle hypyt ja oli maalissa, mun ollessa vielä edellisen hypyn kohdalla. Todella hieno loppu!
Selma taas ei oikein tykännyt kirkkaista valoista (puomilta tippuminen muuten sattui juuri samoihin aikoihin kirkkaiden valojen häikäistessä) ja kuulutuksista sekä ihmisvilinästä. Selma vaan ei ole kisavalmis, totesin radan jälkeen. Selma kyllä hauskuutti yleisöä suorituksellaan. Pysähtyi välillä jopa rapsuttelemaan kun ei homma oikein kiinnostanut. Väliin mentiin kyllä hienostikin ja ne kohdat mitkä Saran kanssa tökki meni nyt todella hienosti. Putkeen mentiin oikeaan koloon ja päällejuoksut meni hienosti (kai). Selma tarvitsee nyt vain kisanomaisia vauhdikkaita suorituksia ja rutiinia. Niin ja sitä kunnon kehua!
Eilen sitten oli vielä Selman treenit, ja niitä odotellessa menin Saran kanssa treenailemaan, ja sattumalta Lehtosen Sanna oli rakentelemassa jotain ratapätkää ja pyysi mukaan, kun hänellä oli vain joku tuttu siinä treenattavana. Eli Sarakin sai sitten ohjatut treenit vielä. Tehtiin kivaa takaaleikkauspätkää, jonka kyllä varastan omiin hallitreeneihin. Selman treenit meni alkuun vähän nihkeästi kun taas ne valot häikäisi ja Selma ei meinannut hyppyä valojen suuntaan suostua menemään. Mutta kun siitä päästiin yli ja ohjaaja muisti kehua kovempaa ja juosta niin Selma meni oikein mainioisti. Kotiläksynä tuli poispäinkäännöksien treenaamista.
niin ja tiistainahan alkoi Schapehallivuoro At Canis hallissa ja vuoroviikoin on siis agia ja tokoa. eka kerralla oli agia, ja mä olen vähän niinkuin lupautunut kouluttamaan samaan aikaan kun treenautan omia koiria. Aikaa on tosi vähän eli kymmenen minuuttia per koira miinus radan rakennus. Alkuun kaksi alkeiskoiraa eli Via ja Tosca, joille neuvon ihan perusteita ja sitten mennään vuorotellen Päivin kanssa eli Emppu, Arttu, Selma ja Sara. Tosin tuumasin että otan varmaan jatkossa omia koiria ehkä vuorotellen niin saan enemmän aikaa käyttöön.
Pitänee laatia joku treeniohjelma alkeiskoirille niin menee selkeämmin treenit. eka kerralla neuvoin ihan vaan siivekkeiden läpi "hyppyä" ja sitten kahden esteen taa. ja vähän putkea.
Tarkoitus olisi talven aikana käydä ikäänkuin alkeiskurssi läpi. katsotaan mitä siitäkin tulee. osaanko neuvoa ollenkaan. Tosin eipä ilmaisesta neuvomisesta paljoa voi valittaakaan.
Selman hallivuorot alkaa lokakuussa joka toinen lauantai ja Saran kanssa mennään ulkona niin kauan kun pystyy ja sitten omat hallitreenit. eli ohjatut jää tauolle.
pitäisi nyt uskaltaa koutsilta kysyä olisiko Sara kisakunnossa Schapemestiksiin...
kauhea romaani taas tuli kirjoitettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti