Selman kanssa agimestiksissä

Viikonloppuna oli sitten schapendoesien agimestaruuskisat Liedossa Tsaun hallilla.
Lauantaina oltiin kisattu jo kolmosten kisat, muttei viittinyt pelkästään turistiksi lähteä ajelemaan, ja kun ykkösten startit oli sunnuntaina vasta iltapäivällä, niin ei viitsinyt sitten kakkosiakaan mennä katselemaan. Varsinkaan kun kakkosissa ei kisannut yhtään schapea.

Ykkösille siis kolme starttia joista kaksi oli Schapendoesien mestaruusmittelöitä. Tuomarina oli SM-kisoissakin kiemuraisia ratoja tehnyt Eija Berglund. Suht kiemurat oli nytten ykköstenkin radat. tai ei kiemurat vaan lähinnä keppikulmien osalta vaikeat ykkösille. Ekana vuorossa oli C-rata joka oli hyppäri. Selman kanssa meni ihan kivasti tämä, vaikkakin otin kympin ihan omaa hätäisyyttäni. Ekana kielto hypyltä kun lähdin jo itse seuraavaan vieressä olleen hypyn suuntaan, ja selmahan tuli tietty mun perässä. Piti sitten heittää yksi pyörähdys lisää hypylle, ja siihen tuhlaantui sitten pari kolme sekuntia ainakin. seuraava moka oli sitten kepeillä. Keppikulma ei meille aiheuttanut ongelmaa. Se oli siis tosi iso avokulma. Tultiin kovaa putkesta renkaalle ja siit joku 80 asteen kääntö kepeille. Otin varman päälle ja Selman haltuun heti renkaan jälkeen ja siitä ohjaus kepeille. meni tosi nätisti, mutta mitä ihmettä tokavika välistä Selma irtos kepeiltä pois, ja kun sitten asiaa mietin niin ilmeisesti lähdin jo tekemään keppien jälkeen olleelle putkelle takaleikkausta keppien aikana ja näin sitten työnsin selman pois kepeiltä. Korjasin kepit ja eikun putken kautta maaliin. ajasta kun katsoin niin ilman noita korjauksia ja virheitä olisi ollut reippaasti alle ihanneajan. kyllä vähän harmitti.

Kaksi seuraavaa rataa oli sitten agiratoja. Ensin B-rata, joka meni virheettömästi mutta 2 sekkaa yliaikaa. Selma onnistu viikolla treenaillessa ottamaan lentokeinut ym kivaa kontakteilla, joten hirveää itsevarmuutta huokuvaa suoritusta en odottanutkaan. Mutta mitenkähän mä onnistun jarruttamaan tuon koiran vauhtia noin paljon. Pitäs vaan luottaa ja mennä iloisesti, eikä koko ajan varmistella ja ottaa koiraa haltuun joka välissä. Varmasti hidastaa. Toinen juttu mikä tietty hidastaa vauhtia on että eihän selma nyt vielä kovin itsevarma ole radalla, eli treeniä lisää. Meinas vielä liukastella puomin ylösmenolta alas.

Kolmannelta radalta otin sitten hyllyn. Onnistuin päästämään selman selän takaa ohi ja karkaamaan MUURILLE, vierestä vaan sitten katsoin että voi ei sinne sä menit. no eipä siinä mitään iloisesti rallatellen mentiin loppurata. Radan alussa oli muuten taas paha keppikulma. lähtöhyppy ja siitä heti 90 asteen kääntö kepeille, mutta onneksi nyt ei sentään avokulmaan. tuo kohta meni tosi hyvin. sitten oli vielä 90 kääntö kovasta vauhdista hypyltä puomille, joka oikeesti näytti jo aika vaaralliselta, vielä kun oli takaseinä alle 2 metrin päässä. siitä kun joku iso maksi olisi liukastunut ja lentänyt seinään. no onneksi ei vahinkoja sattunut.

Oli muuten tosi inhottava keli, kun ulkona tuli vettä koko päivän ja sitten piti käydä aina lämppää koiraa ja tulla sisälle hiekalle märän koiran kanssa, ja enpä sitten ottanut pyyhettä tai takkia koiralle mukaan. Selma oli vähän sen näköinen että kivat sulle. voipi olla että tuo hiekan ja märän turkin yhdistelmä vei Selmalta parhaan vauhdin, kun kävelykin näytti vähän vaikeelta.
Ensi kerralla sitten kaikki mahdollinen rekvisiitta mukaan.

Paikalla oli muistaakseni 8 eri schapekisaajaa, joten tosi kiva osallistuja määrä ykkösissä. Ensi vuonna sitten tuplasti lisää! Oli tosi kiva kisapäivä hyvässä seurassa. Kyllä schapeagiliitäjät on hauskaa porukkaa. Tosi kannustavaa meininkiä.

Selma tuli Schapemestiksissä lopputuloksissa viidenneksi ja virallisissa tuloksissa C-radalla viidenneksi, B-radalla jossain häntäpäässä (tais olla 9.) ja sitten se hylly.

Onnea vielä Rockylle mestaruustittelistä ja luokkanoususta, sekä Ikille hurjasti onnea luokkanoususta!