Lähdimme kohti helteistä Ylöjärveä perjantaina kahden maissa iltapäivällä ja perillä majapaikassamme Koivupuistossa olimme puoli viiden maissa, matkallahan oli aivan pakko pitää pakollinen pysähtymistauko Abc:llä kasvisaterian merkeissä (joka oli muuttunut Falafel-hampurilaisateriaksi). Koivupuistossa meitä jo odotteli Jatta siskonsa ja Seran kera. Aivan upea paikka tuo Koivupuisto oli heti ensisilmäyksellä, todella mukava ja avulias omistaja pariskunta antoi meille vielä kaupan päälle yhden ylimääräisen mökkihuoneen, jotta minun ei ainoana miespuolisena tarvitsisi nukkua naisväen keskellä. Kiitosta vaan, kyllä kelpasi leveästi makoilla Sannan kanssa omassa huoneessa. Avaimet kouraan ja kassit kiireellä huoneeseen ja kohti Teivon ravirataa. Nokian navigaattorihan taas perinteiseen tyyliin opasti meidät milloin mihinkin suuntaan, mutta loppujen lopuksi löysimme raviradalle (voisihan sen osoitteen tietysti kirjoittaa oikein niin olisi helpompi navigaattorillekin), ja harmiksemme Marika oli jo ehtinyt Adan kanssa ekan radan vetäisemään, ja saapumishäslingeissä meni suurimmaksi osaksi myös Ikin eka rata, sekä myös Päivin ja Artun agilitydebyytti. Arttu oltiin vielä yllätyksellisesti mitattu mediksi. Tästä olen tosi kateellinen kyllä ja iloinen Artun puolesta, ettei tarvitse Saran tapaan hyppiä kauheita maksi esteitä. No ei hätää, kasasimme päiväteltan ja häkit valmiiksi ja iloksemme viereisestä teltasta kuului "oletkos sinä Marko?" "Minä olen Väinö, ollaan samassa joukkueessa" heh. aika hauskasti sattui kun schapeporukoihin törmää joka paikassa. en siis ollut aiemmin henkkoht tavannut Väinöä, puhelimessa oltiin vaan puhuttu agirodusta ja sähköposteja vaihdeltu. No nyt on tavattu.
Perjantaina oli luvassa Saralle yksi startti ja se meni oikein kivasti, ja hylly taas otettiin, mutta Saralla tuntui olevan kivaa. Olin kiireessä unohtanut vielä kisavaatteeni vaatekassiin mökille joten matkavaatteissa radalle, onneksi sentään kengät oli kisarepussa kisakirjan ja rekkarin kera. Radalla rengas mentiin sivusta läpi ja Aalta Sara päätti yhtäkkiä harjan päällä alkaa haistelemaan jotain ja hetken mietittyään hyppäsi alas ja meni radan reunalle haistelemaan, mitä lie etsi. No siitä huolimatta jatkettiin rata loppuun ja olin tosi tyytyväinen Saran parantuneesta innosta, vaikka vain muutama päivä pidettiin huilia kaikesta agiin liittyvästä ja oltiin matkustettu kolmisen tuntia helteisessä autossa. Illalla oli myös Adalla vielä startti, ja myös Molla ja Marke sekä Väinö ja Leevi kävivät hauskuuttamassa yleisöä Schapemaiseen tapaan. Ehdittiin hyvin myös katsella miten ne ammattilaiset liitää.
Illalla sitten ehdittiin kaupan kautta vielä mennä mökille, jossa meitä oli majoittumassa Jatta, Lotta, Päivi, Marika, minä ja Sanna, sekä myös Sanna ja Antti olivat tulleet Koivupuistoon meidän seuraksemme. Tuntui olevan koko paikka täynnä agirotu porukkaa, osa myyntipaikkojen väkeä, osa kisaajia. Kurssikeskuksen omistaja mies kävi vielä illalla meistä valokuvan nappaamassa nettisivuja tai mainoksia varten, kun oli kuulemma niin kivannäköistä kun oli iso kasa Schapendoeseja iltasella istuskelemassa pihalla ja porukkaa siinä jutustelemassa. Ihan oli leirimeininki meillä, ja oli kyllä tosi kiva että meitä oli tosi monta samassa paikkaa.
Aamulla sitten aikainen herätys joskus 7 paikkeilla ja aamiainen lämpimine sämpylöineen puuroineen oli meitä jo keittiössä odottamassa. Täydet pisteet siitä Koivupuiston emännälle. Aamulla oli sitten heti 9 jälkeen Ikillä ja Artulla startti ja ja 10 maissa Saralla ja Ransulla. Tämä oli siis Finnish open karsinta ja Arttu tempaisi itsensä viidennelle sijalle ja näin ollen illan finaaliin. Ja kuin kruununa sille, otti Arttu vielä kolmannen sijan iltapäivän radallaan. Loistava kisauran starttaus, vaikka nollat jäi vielä odottamaan itseään. ja illalla sitten taas Molla ja Leevi ja illan kohokohtana Artun finaalirata, tosi hienosti meni, vaikka alkoikin vähän jo väsymys painaa. Mikäs siinä mennessä Suomen huippujen kanssa samassa kisassa ja vielä Hollantilaisen tuomarin tekemällä radalla. Saran rata meni tosi kivasti taas, mutta mikä siinä renkaassa oli vikana, taas mentiin ohi, ja sitten takaisin päin läpi eli hyllyä taasen luvassa, mutta Sara oli taas mukavan innokas tekemään, josta olin tosi tyytyväinen, lämpötilakin kun lähenteli kolmeakymmentä.
Iltasella odoteltiin siis vielä Leevin esitystä joka oli kolmosten iltaradan viimeisenä lähtijänä, ja startteja oli muistaakseni 146! Että kello sitten näytti pois lähtiessä jotain yli kymmenen illalla. Valtavien aploodien (olimme lähes viimeiset ihmiset ketä radan vieressa enää oli katsomassa) saattamana Väinö ja Leevi kävivät radan vetämässä ja Hesen kautta nukkumaan.
Aamulla herätys sitten jo kuuden aikoihin. Sunnuntai päivä ja viikonlopun kohokohdat eli joukkueradat. Ne aloitti klo 7.30 kilpailevat medit joihin kuului Ruusu, Nappi, Iki ja Tiltu. Kaikki muut paitsi Iki tulivat vartavasten aamulla vasta Ylöjärvelle, joten hatunnosto heille aikaisesta herätyksestä. Todella upeasti vetivät nämä kilpailevat, joista Tiltu ja Nappi siis kolmosluokkalaisina, sekä Iki ja Ruusu vasta nyt hiljattain alottaneina. Tiltu ja Riina eivät ole ihan äsken yhdessä starttia ottaneet saatikka treenanneet, mutta hyvältä se silti näytti. Aika varovasti taisi Riina mennä. Puoliltapäivin olisi sitten ollut Saralla Open classa kisa, jonka peruin koska samaan aikaan minulla oli Selman medi möllien kisa ja Saran rataantutustuminen. Kiitoksia vaan aikataulun tekijälle. Cassu kävi radan medeissä upeasti vetämässä hyllyn arvoisesti. Ja loppujen lopuksi olisin kyllä ehtinyt, mutta eipä olisi Sarasta kovin kivaa ollut vetää kahta rataa putkeen. Puolilta päivin siis medimöllien rata ja joukkueessa Tesla, Sera, Selma ja Una. Tesla päätti startissa käydä vähän Saramaiseen tyyliin haistelemassa, josko joltain heltiäisi nakkia, mutta hienosti veti radan ja korjasi aan kontaktin vaikka siinä ei korjattavaa ollutkaan, hauskaa. Sera meni tosi kivasti ja innokkaasti, loppuradasta taisi jo ote vähän herpaantua, mutten ehtinyt katsoa, kun olin Selman kanssa menossa seuraavana. Lähdettiin jo kertaalleen ja ehdittiin jo kolmantena olleen puomin kontaktille asti kunnes kuuli että takaisin, no eikun ympäri ja uusi lähtö, oli Seralta jäänyt toka vika hyppy vissiin suorittamatta tai jotain. Selma meni TODELLA hienosti, mitä nyt pussi jäi suorittamatta, kun sitä ei ole edes otettu muuta kuin maaliskuun alkeiskurssilla kerran, pitänee muistaa treenata ennen elokuuta pari kertaa. Selmakin päätti matkia siskoaan ja otti aan uudestaan. Muuten Selma meni tosi mallikkaasti ja sain kaikki hienot ohjauskuviotkin toimimaan, on se vaan niin helppo koira. Vauhtia nyt vaan vielä lisää ja keinu ja kepit haltuun, niin Selma on kisavalmis.
Una vetäisi vielä ihan huippuradan ja taisi olla koko ryhmän nopein, Selman tullessa siinä kannoilla. Yhdestoista sija taisi tulla vielä tälle huippu-lupaavalle joukkueelle. Aamupäivän meitä oli kannustamassa myös tuo edellisillan Hollantilain tuomari, joka oli innoissaan kun näki schapeja osallistumassa, ja oli iloinen neljästä joukkueestamme.
Iltapäivällä helteen eikun vaan yltyessä päätimme vetäistä vielä ennen kilpailevien maksien rataa koko karnevaaliasun päälle, eli tulppaanit päähän ja menoksi, huh hellettä, oli muuten lämpöinen hattu. Vetäistiin siis kilpailevien maksien rata karnevaaliasussa, ja hauskaa oli. Mukana menossa Ransu, Leevi, Sara ja Rocky. Sara oli kyllä jo tässä vaiheessa aika veto pois pitkästä kuumasta viikonlopusta, mutta silti saimme radan vedettyä ihan kivalla fiiliksellä, aika paljon sain kannustaa Saraa, mutta sieltähän se tulikin ja huomasin taas että kun muistan antaa sitä käskyä ajoissa niin Sarahan menee, eli tarkkuutta lisää käskyihin taas ja ohjauksiin. Tuli sitten heti lähdössä ohjattua Sara kolmosputken väärään päähän. Tämä oli Saralle sitten heinäkuun viimeinen agistartti ja saapi jäädä kesälomalla agilitystä. Elokuussa sitten puolivälissä startti joko Nastolassa tai Hyvinkäällä, sekä elokuun vika viikonloppuna Ojangossa omissa kisoissa, joissa Selma ottaa ensimmäiset viralliset startit, jänskää. Tuota Selman starttia olen odottanut jo kuin kuuta nousevaa, ja toivottavasti saan kepit ja keinun siihen mennessä treenattua. Kepit ovat jo tosi hyvällä mallilla ja keinussa ollaan jo puolivälissä.
Ai niin ja olihan sitten vielä luvassa se kohokohta, pukukarnevaali, Tulppaanin tallojat oli joukkion ensimmäisenä, ja hauskasti sattui että Koikkerien koohon oranje joukkue meidän perässä Hollannin lippuineen, ja marssimusiikkineen. Voitto meni Rhodesialaisille lentoemännille, ehkä ensi vuonna on tulppaanien vuoro.
ja kuin pisteenä iin päälle iltapäivän kruunasi alo maksien joukkue Arttu, Pyry, Cassu ja Wunjo.
oli tosi mukava katsella miten upeasti nämäkin vetivät innolla radan läpi. Arttu meni jo konkarin tavoin varmasti ja Pyry oli tosi hauskaa ja veti tosi hyvällä draivilla, Cassu oli piristynyt päiväunilla kummasti ja Wunjo tsemppasi tosi hienosti, vaikkei kaikki esteet oikein olisi niin kivoja olleetkaan.
Kaiken kaikkiaan kaikki joukkueet esiintyivät edukseen ja antoivat schapeista juuri sen kuvan mitä olimme tulleet antamaan, iloisia suorituksia häntä heiluen schapemaiseen tyyliin, välillä vähän omia kuvioita tehden.
Tässä hurmiossa tuli sitten luvattu myös ensi vuodeksi kasaamaan joukkueita ja sainkin jo samantien pari joukkueellista ilmottautuneita mukaan. Lappeenrantaan vaan sitten tulppaaneja tallomaan!
Sanna räpsi pitkälti toistatuhatta valokuvaa ja parhaimmat otokset löytyvät Sannan kuva sivuilta: http://sannarautio.kuvat.fi/kuvat/2010/
Kotiin tultuamme sunnuntaina kahdeksan maissa illalla olimme kyllä todella palaneita ja koirat väsyneitä ja maanantaina Sanna vielä huomasi että Sara on taas päättänyt alkaa imettää, eli valeraskaan rassu vielä kisaamassa oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti