sempun tokottelut

Ollaan käyty Sempulan kanssa koirakoulu Kompassin toko c -kurssilla nyt yhteensä kolme kertaa. Vetäjänä kurssilla Selman pentukurssilta ja HSKH:sta tuttu Sanna. Hellettä on riittänyt ja sisälläkin on ollut aika kuuma, mutta Selma ei tunnu menevän helteestä samaantapaan veteläksi kuin Sara, mitä nyt juo enemmän ja käy kyllä heti lepäämään kun mitään ei tapahdu, mutta ei tunnu siltä että se läkähtyy siihen läähätykseensä, toisaalta Selma ei kyllä vöyhää ihan yhtä paljon kuin Sara.

Kurssille mennessä on tullut huomattua sellainen hauska asia että Selma ei osaa mennä rappusia, ei se osannut kyllä joulukuussa messarissakaan mutta aattelin että se johtui niistä tietyistä rappusista. Tokihan sitä on varjeltu kuin Saraakin että mehän ei rappusia kävellä (Saran ollessa pentu asuttiin kakkoskerroksessa yli vuosi Saran elämästä ja se ei mennyt rappuja kertaakaan, aina sylissä tai hissillä...) Sara kyllä raput osaa mennä vaikkei olekaan harjoitellut... Alaspäin Selma suostuu menemään, tarkkaavaisena ja hitaan harkitusti, ylös ei niin millään. No mitäs pienistä, kai tuonkin tempun voisi joskus harjoitella...

Mut jos niihin reeneihin..

Tähän mennessä ollaan harjoiteltu

luoksepäästävyys - en kyllä muista onko tää nyt otettu kerran vai kahdesti, ihan kivasti kuitenkin mennyt, namin avulla sempu pysyy istumassa, muutenhan se menisi moikkaamaan ihmistä, ei varmaan kauheen montaa harjottelukertaa vaadi että oppii siihen sen rutiinin ja saa namin pois vasemmasta kädestä. Tähän rutiinia vois harjotella himassa markonkin avustuksella, se kun kiinnostaa sempua varmaan yhtä paljon tai enemmän ku vieraat ihmiset.

paikkamakuu - ollaan reenattu maahanmenoja ja sivulle nousemisia omana osanaan. maahanmenoissa jatketaan sempan kanssa vielä käsiavusteisesti, koska ilman käsiapua on maahanmeno hitaahko ja ei mitenkään varma, plus se kiertyy hieman jalan ympäri, ja suoraanhan me pyritään. Ollaan otettu myös lyhyitä käskytettyjä paikkamakuita. Selma pysyy ihan nätisti, mua vaivaa se pään pyöriminen, ympäriämpäri sinne ja tänne mutta Sannan mielestä se ei kuitenkaan ole lähdössä siitä mihinkään ja kun saa vielä paremmin juonesta kiinni että tää on tää juttu missä vaan maataan niin pyöriminenkin vähenis ihan ittestään. Varmuutta tarttee toki toistojen ja reenin kautta, ihan vielä en ainakaan luottas että kokeessa pysyis vaadittavan kaks minuuttia muutenkin ollaan tehty vielä/edelleen varsin lyhyitä harjoituksia.

seuraaminen - ekalla kerralla käytiin läpi peruasentoa, se on sellainen juttu mikä selmalla on kyllä aika hyvin hanskassa. toki sitä asentoon tuloa vois aika paljonki hioa ja pitääkin kun se ei oo aina kauheen sulava kun pomppii mutta ei mua ny haittaa jos se alokasluokassa tulee liikkeen alotusasentoon pompun kautta. itte seuraamisessa pomppiminen on huomattavasti vähentynyt. kättä se yritti purra yks päivä kotona reenatessa mutta ei tullu namia niin ei yrittänyt enää lisää. kurssilla ollaan ny reenattu täyskäännöstä ja voi että kun mä en vaan osaa! on ihan mielettömän hankalaa kävellä samaa tahtia niin ettei hidasta vaikka ajattelee sitä käännöstä niin kovasti ja pitää askelpituus samana! mä tarttisin varmaan kokonaisen kurssin pelkkää kävelyharjottelua. (niin mitäs kävi saran kanssa kahdessa kokeessa täyskäännöksissä? -koira katos! mut ehkä se olikin niin päin että se olin minä joka katosin kun lähdin yhtäkkiä harppomaan käännöstä...) Vaikka mä osaisin askeleet niin ei se täyskäännös silti kauhean hyvin luonnistuisi koska Selma ei tota takapään käyttöä velä kyllä handlaa olleskaan. Sitä ollaan myös harjoiteltu, aluksi ihan vain sivuaskelien ottamista takajaloilla. Sanna sanoi hyvin että voi hyvinkin olla, että kun se on niin nuorikin ja tuollainen nopea niin se ei ole vielä edes huomannut omistavansa myös takajalat. Siltä se kyllä tuntuukin.

Muuten oon edelleen teettänyt seuraamisessa niitä tosi lyhyitä pätkiä ja namiakaan hyvä jos muistan siirtää oikeaan käteen, pitäs vähän tsempata itsensä tän seuraamisen reenaamisen kanssa. Tykkään mussuttaa että no mutta kun selma ei osaa seurata mutta eihän se nyt selman vika ole, minähän sitä en ole opettanut! koira kun osaa just sen mitä sille on opetettu. ei voi kauhalla vaatia jos lusikalla annettu vai miten se sanonta meni :D no sen oon yrittäny ja jotenkin mielestäni onnistunutkin itselleni opettamaan että en yritä vaatia liikoja, ja jos joku juttu ei onnistu niin pyrkiä aina siihen onnistumiseen helpottamalla niin paljon että onnistuminen on mahdollista. osaan kyllä ihan pätevästi helpottaa harjotusta mutta kun nyt pitäs vissiin välillä ees vähän vaikeuttaa mutta silti niin että se onnistuminen säilys.

nouto - noutoa ollaan tehty useampana kertana. Selma ei olekaan aiemmin harkannut tätä kuin kerran tai kaksi kokeiluluontoisesti eli en ollu vielä ehtinyt opettamaan mitään väärää (vrt. saran "kiepahdus ympäri kapula suussa ja sitten nopea sylkäisy!" -temppu). Eka kerralla käytiin läpi teoriaa ja tokalla aloitettiin harjottelu. Tarjottiin useempaa tapaa opettaa, me kokeillaan nyt naksulla, Saran kanssa se ei ihan lopullisesti onnistunut, mutta ainakin oppi tykkäämään kapulasta ja saatiin siitä jotain kehityskelposta kumminkin niin tuskin se nyt enemmän metsään voi mennä! Ja ihme kyllä, joko mun naksautusnopeus on kehittynyt ja täsmällistänyt tai sitten Selman kanssa on vaan niin paljon helpompaa kun se ei ole niin nopea kuin Sara ja tekee asioita silleen hitaan harkitsevasti mutta jokatapauksessa ainakin alku lähti sujumaan kuin Mortenin kirjasssa (no en kyllä nyt ulkoa muista ees enää miten se meni siinä mutta vähintään sinne päin!. Selma ihan itte muutamalla toistolla kapulasta kiinnostumisesta lähtien rupesi ottamaan sitä suuhunsa, ja pelkät suuhun otot muuttuivat aika nopeasti nostoiksi. Sitten lisättiin siihen sitä että mä olin seisaallaan enkä kyykkimässä maassa kurkkimassa että koska se kapula osuu suuhun. Ja kesto alettiin alkuun tekemään niin että mä liikun vähän ja se liikkuu mukana kapulan kanssa. Mun mielestä toi edistyminen tähän asti näyttää mielettömän hyvältä verrattuna siihen hauskaan sekamelskaan mitä tehtiin Saran kanssa. Semppa on kyllä hassu, välillä kun se on tehnyt jo usean hyvän toiston, se yhtäkkiä unohtaa koko kapulan, pysähtyy miettimään (mä ainakin nään rattaat sen pään päällä), pohtii hyvän aikaa, ja sitten tekee maahanmenon, ja sen ilme on ihan sen näköinen että "noniin, nyt mä keksin, tämä se oli se temppu, tästä on ennenkin tullut nami" Toki toi muiden asioiden tarjoaminen että oisko tää se oikea kuuluu tuohon mutta lähinnä huvittaa Selman tapa, se hidas ja harkitseva.

Nouto on siis aika hyvällä alulla, tuon ikäisenä Sara ei ollut tainnut edes koskaan pitää kapulaa suussa...

liikkeestä seis- tätä reenattiin viime kerralla, tai reenattiin liikkeen loppuosuu etupalkalla. Selmallehan ei etupalkkaa ollu aiemmin käytetty, nyt harjoteltiin ja hyvin toimi, tosin mua vaivaa kun se ei syöksy sinne namille niinku Sara, pitäs vaan opetella ymmärtämään että kaikki ei oo kaikessa niiku Sara, ne on vaan erilaisia. Kerran Selma varasti namille mutta muuten tehtiin monta monta onnistunutta toistoa, se seisoo tassut samoilla sijoillaan tosi hienosti. Pääsen kävelemään kummalle sivulle vain ja jonkun matkaa taaksekin, tosin en liian vaikeaa yrittänyt vieraammassa ympäristössä kun ei oo kotonakaan tehty taaksekävelyjä kuin ihan muutama kerta. Pitäs joku päivä ottaa sitä ihan pysähtymistä naksulla kun se ny ei oo mitenkää hyvä vielä, tehdään yleensä käsi & vartaloavulla ja ilman niitä tarttee kaks käskyä.

Saran reenailusta sitten toisella kertaa, me on reenattu vaan kahelleen ja kaikki tuntuu just nyt helpolta ja hyvin sujuvalta! kaikki paits kynnen alle uponnut kulmahammas -auts!