toko-opissa

Oltiin tuossa viikkon sitten Kaisun ja Rokin kanssa Tammisen Katjan yksärillä. Piti tietenkin kirjottaa samantien blogiin että jäis itsellekin mahdollimman paljon muistiin mutta viikkohan siinä vierähti...No onneks Saran reenipäiviksessä on jotain muistiinpanoja muutenhan mun päähäni ei ois jäänyt mitään.

Teemana meillä oli seuraaminen ja nouto.

Seuraamisessa sain tosi paljon mielettömän hyödyllistä palautetta just omasta liikkumisesta yms. Minähän se olen joka siellä töksäyttelee ja sitä seuraamista yrittää tehdä koiralle mahdollisimman hankalammaksi.

Muutamia pointteja

-älä mene koiran luo tai koiraanpäin vaan koira tulee aina suhun päin! niinkuin aloittaessa ja jos koira lähtee luistamaan johonkin niin älä seuraa sen perässä

-Sara sais tulla jo kerralla perusasentoon ja niistä kolme kertaa korjaus ja sitten on perusasennossa ei kyllä tartte palkata vaan voi teettää uudelleen.

-Katse eteen yksinki reenatessa. Peilin kanssa perusasentoon ja palkkaus.

-Kamalat töpötöpö itsensä asetteluaskeleet pois. Kerralla ja jämäkästi siihen perusasentoon, koirasta tuntuu että ohjaaja tietäs mitä tekee. Kuulemma just kokeessa jos koira on vähän epävarma niin ois erittäin hyödyllistä jos menen aloittamaan liikkeen niin että vaikutan itse varmalta enkä siltä etten oikein tiedä mihin tässä nyt ees seisahtus.

-Pysähtymiset ja käännökset rauhallisesti, silleen että sen koiran on mahdollista pysyä mukana. Jos pysähdyn ku salamaniskusta ei se voi mitenkään pysyä mukana ja näyttää sulavalta.

-Ja se palkkaus, Sara kun kenottaa aika reilusti vasemmalle yläkropasta niin jatkossa palkka housunsaumasta, en saa tarjoilla sille sitä namia jonnekin kauas itsestäni.

Reenaan jatkossa myös käännöksen osia, en välttämättä kokonaista käännöstä, jo tuolla tehdessä Sara rupes pysymään paremmin hollilla noin tehdessä, eka yrityksessä se oli jo tehnyt käännöksen kun mä olin tehnyt kaksi askelta.

Noudossa lähinnä kokeiltiin tapoja joilla voisin saada sitä jo tulemaan sivulle kapula suussa, mutta ei oikein mikään monista natsannut. Ratkaisuna tähän ois nyt vaan lisää pitoreeniä niin että mä voin tehdä mitä vaan ja heilutella käsiä yms. ja se kapula pysyy siihen kiitos-sanaan asti. Ja että kun se pysyy tosi hyvin paikallaan niin sitten mä peruutan ja se seuraa kapula suussa ja istahtaa ja siitä palkka ja yhdessä liikkumista kapulan kanssa. Ja myös takaa sivulle tulemisia ilman kapulaa niin sitten kun kapula pysyy vielä vähän paremmin ja kapulan kanssa liikkuminen luonnistuu nätisti niin otetaan sivulle tuloa niin että kapula on eessä ja siitä noutamaan ja itse ympäri niin että koira palaa suoraan sivulle. Kuulosti aika järkeenkäyvältä.

Oli kyllä tosi hyvää oppia ja meen enemmän kuin mielellään uudestaan.

Meil on ollut kotona miltei päivittäisen pitoreenit kaikenmaailman kapuloilla. Vielä vähän aikaa sitten Sara ei metallikapulaa suuhun suostunut ottamaan mutta nyt kelpaa sekin ja se tuntuu pysyvän välillä jopa paremmin kuin meidän muovinen-äläpureskelepuuta-kapula. Myös tunnarikapulalla on reenattu pitoa, se on vähän haastavaa kun toisen mielestä sitä pitäs rouskutella mutta onnistuu ihan jees kun asettelen sen kapulan enkä anna haukata.

Tänään yritin Ojangossa ottaa pitoreeniä mutta Sara kävi vähän kierroksilla ja ei ois oikein malttanut, tehtiin sitten ihan pieni onnistunut ja se riitti siltä erää. Jännä juttu että niin yli-innokas haukkulousku kun olikin tänään niin paikkamakuu piilossa (jalat näkyi koiralle) sujui erittäin hyvin. Se oli varmaan Saran parhaita paikkamakuita ilmeen ja levollisuuden osalta (mitä kurkin), kävin kerran välissä palkkaamassa, mutta ei näin pitkää, 3 min. piilossaoloa oo aiemmin tehty. Eli ehkä se on levollinen kun se ei joudu kattomaan kun mä näytän hermostuneelta? Marko oli siinä seisomassa niin kuin ois kokeessakin kun on kattomassa mutta ei se mun mielestä mitenkään siltä näyttänyt että suorittas sitä Markon kanssa vaan katteli kyllä esteen suuntaan jonka takana siis olin.

Avon hyppy alkaa kans sujuu, pitäs lukasta ite ne säännöt vielä. Liikkeestä seissiä on vähän säästelty nyt kun sitä Heinolan kokeen pyörimistä oli tarjolla joskus tossa himassakin, on nyt tehty avon kävelyillä maahanmenoa kun se sujuu. Jos se pyöriminen unohtus. Ja Selmalla on menossa liikkeestä seis-tehokausi, se kun on ruvennut tarjoamaan sitä maahanmenoa joka paikkaan niin se on nyt jäissä sillä.

Selmakin tokotteli tänään Ojangossa. Se oli aika hieno ja olin oikeen tyytyväinen ja ihmettelin että mikä asenneongelma mulla on ollut Selman kanssa treenaamiseen se kun oli niiiiin kehityskykyisenä taas. Otettiin juoksuun siirtymisiä seuraamisessa ja juosten seuraaminen tuntui sujuvan paremmin kuin kävellen. Kokeilin huvikseni mitä Selma sanois jos heittäs sille namin luoksetulos samaan tyyliin millä Sara oppi ihan kivan pysähyksen. Osuin sitä sattumalta, oonhan aika huono heittämään, suoraan kuonoon lihapullalla, läts vaan kuulu. Kyllähän se pysähty....Tajusin sitten että eihän sillä oo ees ponnaria päässä ettei sillä tainnut olla kovin hyvä tsänssejä napata tai edes väistää lentävää lihapullaa... No ei oo kiire, vastavan me aloon tavotellaan. Epäilen että Sempun kanssa osallistuminen tulee olemaan mulle kyllä opettava kokemus kun se on niin lungi ja sille on ihan sama olinko mä paniikissa vai missä mielentilassa, se on aina samanlainen oma ittensä.

Loppuun vielä kuvia, viikonloppuna oltiin töissä/kattomassa/töissä agiäsämmissä ja mä vaan kuolasin niitä ooooh-objektiivejä. Joku päivä viel.