perjantai 1. tammikuuta 2010

Vanha vuosi pakettiin ja uusi alulle

Se olisi sitten vuosi 2009 menneen talven lumia, vaikkei lumet olekaan sulaneet minnekään. Jokatapauksessa voisi pistää vanhan vuoden tapahtumat jonkilaiseen ojennukseen, ja muistella mitä sitä tulikaan tehtyä koirarintamalla. Vuosihan alkoi Saran kannalta kurjasti kun raahasimme sen juuri herkällä kaudella kauheaan parkkihalliin näyttelyyn eli Lahden talvinäyttelyyn viime tammikuussa. Sara ei yhtään tykännyt kaikuvasta meluisasta likaisesta autohallista, jossa näyttely järjestettiin. Sara keksi yhtäkkiä pyrkiä kehästä pois ja pelätä tuomaria joka tuli tyrkyttelemään jotain vinkuvaa kumilelua nenän eteen. No siitä sitten yritettiin hätäkeinona päästä eroon laittamalla Sanna kehään Saran kanssa Tampereen Kv näyttelyyn, ja vielä otettiin Terhi ja Riina kannustusjoukoiksi kehän laidalle. Sannahan jännittää ylikaiken näyttelyitä, joten lopputulos olikin tiedossa ja vielä kun kehän laidalta apujoukot olivat ensimmäisenä Saraa halailemassa kun se sieltä pois itsensä veti, niin seuraava näyttely Lahdessa olikin jo aika katastrofi. Sinne menin sitten yksin Saran kanssa, ja Saran kehäpelko oli tosiasia, jotain oli tehtävä.



Tässä välissähän oli sitten koiralaumaamme liittynyt Selma, joka tuli meille pääsiäisenä. Sara oli alkuun aika epäileväinen pennun suhteen, että hyi tollainen haiseva räppänäkö tänne piti raahata. Heinolassahan kun olimme Selmaa katsomassa Sara meni pentulaumaa karkuun pitkin Pullisten olohuonetta. Yäk pentuja iik! näkyi Saran naamasta. Mutta ei Sara sitten kotona jaksanut montaa tuntia Selmaa kauhistella. Eka iltana jo alkoi Saraakin leikityttää. Helmikuussa menimme Saran kanssa myös agilityn alkeiskurssille koirakoulu Kompassiin, kun ei missään koiraseurassa (ylläri) ollut tilaa. Toukokuussa sitten vihdoin pääsimme jäseneksi Hskh:n ja saimme treenipaikan Sanna Toivolan ryhmästä. Saralla oli sitten sopivasti Selman tulon myötä tullut valeraskaus joten alku hskh:n treeneissä oli aika tahmeaa. Ei tuntunut kiinnostavan mikään. Samaan aikaan Sara kävi Sannan kanssa vielä muutamalla koirakurssilla, joten senkään vuoksi ei välttämättä energiaa riittänyt enää hyppiä jonkun pillin mukaan pitkin kenttää. Sara kävi ainakin naksuttelu kurssin, näyttelyyn rohkeutta tms kurssin ja jotain muuta. tokoiluakin tuli jonkun verran harrasteltua.



Kesäkuussa taisi sitten olla seuraava näyttely Kotkassa, jossa tuomari kovasti kehui Saraa, mutta valitteli kovasti kun koiraa jännittää niin paljon, silloin handlerina oli Sanna. Selman ensimmäinen näyttelykoitos oli vuorossa heti kun ikää tuli riittävästi eli heinäkuussa Tuomarinkartanossa. Selmahan oli kuin luotu näyttelykehiä varten ja liike kehässä on ollut joka kerta todella kaunista. Erkkari oli Saralla ohjelmassa heinäkuussa. Paahduimme koko päivän ravikilla hiekkakentällä. Käsihän siinä paloi yhdeltä jos toiselta. Siellä Sara esiintyi jo ihan kivasti minun esittämänä, tuomari ei vaan sattunut kovin tykkäämään. Elokuussa sitten vuorossa se mistä oltiin salaa haaveiltu eli Saran eka serti ja rop. isossa kehässä käytiin pyörähtämässä ja Selmakin esiintyi samaan aikaan järjestetyssä pentunäyttelyssä. Helteinen keli teki vähän tepposia ja Selmasta oli paras mehu jo pois kehään päästyä. Eipä siinä mitään.



Koko kesän kävin treenailemassa agia ryhmässä ja omalla ajalla parisen kertaa viikossa, aina kun mahdollista, joskus vähän useamminkin. Sara kyllä tykkää siitä kovasti. ja niin tykkää ohjaajakin. Selmakin pääsi silloin tällöin mukaan tutustumaan miten niitä siivekkeitä kierrellään. Elokuun vaihteessahan oli myös Schapeleiri, jossa oli todella mukavaa, ei millään malttaisi odottaa ensi elokuuhun taas että pääsee leireilemään. Siellä saimme huippukoulutusta Janita Leinoselta ja Leena Välimäeltä ja pääsimme tutustumaan moniin schapendoesien omistajiin ja koiriin. Leikkimielinen leirin kaunein koira titteli tuli sitten perheeseen kun Selma oli ykkönen ja Sara toinen. Tosi hauska tuollainen "tiputus"kilpailu.



Syyskuu oltiin sitten buukattu täyteen näyttelyjä, elokuun tavoin, koska olimme päättäneet, että Saran pitää päästä eroon tuosta näyttelyjännittämisestä (ja joo Sannan myös). Elokuun alussa piipahdimme Porvoossa ja Sara keikutteli häntäänsä pn4 arvoisesti. Ja sitten myöhemmin elokuussa Kouvola ja Heinola viikonloppu meni nyt vähän penkinalle, kun Sanna päätti vaihteeksi jännittää kehään menoa ja Sara tietty kopioi tuntemukset hihnan välityksellä suoraan itseensä. Päätimme sitten että turha kai se on Sannan kauheasti Saraa esittää kehässä jos itse kerran jännittää niin kovasti. Syyskuussa vierailimme Vantaalla, Porvoossa, Hyvinkäällä ja Karkkilassa, jossa Selma oli myös esiintymässä pentuluokassa. Sara alkoi jo kulkea aika kivasti kehässä ja häntäkin heilui. Tuomaria vaan pitää väistellä vielä. Naureskelimmekin kehän jälkeen Jan de Kidsi kanssa kun arvioitavana Sara häntä kovin jännitti ja sitten kehän jälkeen kun jutustelimme asiasta niin Sara päätti häntä heiluen hyppiä häntä vasten. On se kumma homma.

Tässä välissä Sara oli ansainnut pienen näyttelytauon aina marraskuulle asti. Ja keskityimme Saran kanssa agilityyn. Kävimme parit epikset kisaamassa, tuloksena kolmas sija yhdessä Tehis cupin osakilpailussa (yli 30 koiraa) ja kokonaistuloksissa taisimme olla kuudentena. Tosin kisasimme mediluokassa ja nyttemmin sitten siirtynemme makseihin. väliäkö tuolla. Syksyn aikana sitten pääsimme muutamille tunneille Saran kanssa. Kävimme Jaakko Knuutin, ja Jouni Oreniuksen opissa, lähinnä nuuskuttelemassa kentän pintaa, mutta paljon jäi käteen kumminkin. Vaihdoin myös syksyn aikana treeniryhmää ja päivää lauantaille omien menojen vuoksi. Olisin kyllä kovasti halunnut jatkaa samassa ryhmässä, mutta minkäs teet kun pitäisi koulussa olla samaan aikaan keskiviikko iltaisin seuraavat kolme vuotta.



Selma kävi siinä sitten muutamissa pentunäyttelyissä napsien roppeja ja vsptä. Marraskuussa oli sitten vuorossa Selman ensimmäinen oikea näyttely ja jessus sentään kun meni Selma nätisti. Tuloksena varaserti ja pn3 ensimmäisestä näyttelystä! pisti sitten mammaansa ja mummoansa paremmaksi. Sarakin esiintyi aivan upeasti häntä heiluen, enkä päästänyt tuomariakaan väistämään. loistavaa Sara!

joulukuussa sitten oli vuorossa messari ja siellä voittaja ja pohjosmaiden voittaja. Oli todella mielenkiintoista käydä sielläkin ihmettelemässä. Selma meni eka päivänä niin hienosti kuin vaan voi, mitä nyt kakkihätä yllätti kesken kehän. pikkuvikoja. Sarakin esiintyi tosi iloisesti. Arviot löytynee tuolta tulos osastolta. Pääasia kuitenkin että Sara ei ainakaan pelkää kehässä, vaikkakin vähän tuomaria vielä pitää väistellä. Ei siinä mennytkään kuin vajaa vuosi korjaillessa. Tosin matkaa on vielä. Selma tuntuu olevan kuin luotu näyttelykehiä varten. Toisena päivänä oli siis vuorossa pohjoismaiden voittaja, jossa Selma ja Sara jatkoivat molemmata samoilla linjoilla. Tuomari tosin taisi olla vähän, miten sen nyt nätisti sanoisi, kankkusessa. välillä näytti että hän nukkuu pöytänsä ääressä. No kivat arviot sieltä nyt tuli taas, vaikkei Saran turkista tykännytkään. Selman sisko Teslakin oli siellä ja päihitti siskonsa junnuluokassa, jossa oli muuten tosi paljon koiria. Kävimme sitten viemässä koirat kotiin lepäämään ja menimme itse takaisin kannustamaan lumikuonolaisia kasvattajien isoon kehään. Läpijuoksuksihan se meni, mutta kokemuksena sekin varmaan mahtava.

Alunperinhän meidän piti Saran kanssa alkaa kisaamaan agissa jo kesällä, mutta treenipaikan vaihto ym mutkat matkassa, toivat järkeä päähän sen verran että lykkäsin ekaa virallista starttia alkuvuoteen. Nyt on sitten Agilitylisenssi maksettu ja lisenssikorttikin jo lompakossa. Eka kisastartti myös maksettu ja se on sitten vuorossa 24.1 Purina areenalla oman seuran järkkäämissä kisoissa. Saa nähdä miten käy, kun ei ole tässä loppuvuodesta töiden ym kiireiden vuoksi päästy moneen kertaan treenaamaan. Harjoittelunahan nuo ekat kisat otankin, ilman mitään sen kummempia tavoitteita. Saran mittausta kanssa vähän odotan, kun kotimittauksella tuntuisi menevän tuohon 44sentin paikkeille, saa nähdä miten tuomari sen mittaa. Jos saisi reilun sentin nipistetty pois niin pääsisi mediin. Selma tuntuisi jäävän onneksemme medikoiraksi. Selman kanssa olisi ajatuksena mennä keväällä alkeiskurssille ja sitten elokuun 28 olisi sopivasti hskhlla kisat ojangossa ja Selma olisi iän puolesta valmis aloittamaan kisaamisen. Jää nähtäväksi. Kesällä olisi myös agirotu minne haluaisin osallistua jollakin schapejoukkueella, jos sellaista aikaiseksi saamme tai johonkin sovimme. Keväällä voisi katsoa Selman kanssa jo parit epikset kun Ojangossa on taas toukokuussa tehis cup. 12kk taitaa olla epiksissä ikäraja. No kunhan nyt ensin pääsisimme treenaamaan. Kesäkuussa on sitten vuorossa Agilityn sm kisat jonne olemme Sannan kanssa menossa molemmat töihin, kun ovat Hskh:n järjestämät. Muutenkin olen ilmoittanut kiinnostukseni Hskh:n agilityjaoksessa toimimiseen. Katsotaan mitä sieltä tulee sitten.

Loppuvuodesta oli myös Schapendoes Ry:n syyskokous, jossa minut sitten valittiin hallitukseen jäseneksi. Kiitoksia vielä tätäkin kautta kaikille minua äänestäneille. Kiitoksia luottamuksesta, teen kaikkeni kyllä tämän sydämeni valloittaneen rodun eteen.



Tulikohan siinä jo kaikki. Eli ensi vuoden tavoitteet vielä kertauksena itselle. Saran ekat startit agissa, Selma alkeiskurssille, muutamat näyttelyt (Tampere ryhmis, Lahti ryhmis, Lahti kv, Helsinki kv nyt ainakin kevään aikana), Selma epiksiin, Selman ekat startit joskus syksyllä, jos Saralla menis agit hyvin niin nousunollat kakkosiin, ei kai tuota enempää voisi toivoa. Niin ja toivoisin myös että Sara kävis TK1 hakemassa tämän vuoden aikana. Niin ja Sara lonkka- ja kyynärkuvauksiin. Sarahan kävi jo joulukuussa silmät ja polvet näyttämässä, ja sai terveen paperit.

Ei kommentteja: