No niin nyt on sitten ekat viralliset startit otettu agilityssä. Tänään lähdettiin pikku pakkasesta (-22c) huolimatta Saran kanssa Purina areenalle ottamaan ekat kisalähdöt. Ei olla talven aikana kovin paljoa käyty treenaamassa, joten kisoihin lähdettiin lähinnä kisafiilistä treenaamaan. Kotiintuomisena tuli sitten ekalta radalta 5 ja tokalta hylly. Sama moka periaattees molemmilla radoilla. Miten tyhmä sitä voi ihminen ollakaan, miksi menen sanomaan lähdössä koiralle, että TULE, kun käsky kuuluisi olla Hyppää. Sara sitten kuuliaisena koirana häntä heiluen kierti esteen ja tuli luokse, että tässähän minä, mitäs sitten tehdään. En oli IKINÄ sanonut noin lähdössä, se on aina hyppää kun hypätään, ei TULE. Eihän tuossa ollut mitään järkeä. Toka startissa sitten hoin itselleni rataantutustumisessa lähdössä ääneen HYPPÄÄ, HYPPÄÄ. no saralle jäi sitten ekasta startista fiilis että tämä piti kiertää ja tuli taas luo ja tällä kertaa sitten hyppäsi (koska olin niin sanonut) esteen väärään suuntaan. HYL. siitä sitten lähdin kävelemään kohti maalia ja vaatteet päälle ja kotiin häpeämään. kyllä mä soimasin itseäni vielä kauppareissullakin äsken. Ensi viikonloppuna sitten lauantaina treenit ja sunnuntaina Hyvinkäälle lämpimään halliin kisaamaan. Purinahan on kylmä, lukuunottamatta uutta kahviota, jonne ei koiria saa viedä.
Eka rata meni kyllä muuten tosi hyvin. Yliaikaa tuli pari sekuntia, mutta se meni lähinnä startissa sählätessä ja keinua varmistellen. eli normaalisuorituksena oltaisiin kyllä jo ehkä päästy kymmenen sakkiin. Voittaja tosin vetäisi vaatimattomasti jonkun 12 sekkaa ihanneajan alle. mutta näytti olevan aika kokenut ohjaaja, ei mikään ekakertalainen. Kepiit ei oo koskan varmaan menneet noin nopeesti ja varmasti. Muutaman hypyn kohdalla sara vilkaisi minua kohti lupaa anoen, kun käskyt tuli vähän myöhässä.
Mutta ihan hyvä alku, ja kivaa oli, se on kumminkin pääasia. Sara oli ihan intona menossa halliin, vaikkei siellä koskaan aiemmin ollut käynytkään. Niin, ja Maxi tuomiohan sieltä tuli. Tuomari ei edes tarkkaa mittaa ottanut kun näytti sillä mittarimalla olevan niin selkeästi yli sen medi rajan.
edit. Tulokset kun löytyi netistä niin oltiin kuitenkin tultu ekalla radalla viidensiksi, vain kaksi oli saanut nollaradan. Että ihan hyvin sähläyksen määrään nähden. Pientä kisajännitystä tais olla ilmassa (josko siitä ois toi ihmeellinen tule-käsky johtunut) kun olin unohtanut puhelimenkin kotiin ja vasta kotiin lähtiessä kisoista huomasin että Saralla ei ole ollut edes ponnaria päässä..
1 kommentti:
Onnea kisauran korkkauksesta. Ja niinhän se menee, että ensin pitää hankkia hyllyt ja sitten vasta niitä pokaaleja :)
Jännitys on kyllä ihmeellinen juttu, minä melkein unohdin vaihtaa kengät ekoissa kisoissa, painelin vaan meneen kauheissa isoissa talvikengissä, kunne syhtäkkiä tajusin, että pitäisi mennä radalle. Ja aikaa kyllä olisi ollut, mutta ei vaan muistunut mieleen siinä jännityksessä. Kisaamaan oppii vaan kisaamalla ja sitten kun on ollut pitkä tauko, niin taas on ihan ulalla.
Meillä Juuso teki silloin alkuun tuota samaa kuin Sara (siis lähdössä) Jos jätin Juuson liian kauas, Juusolle meni pupu pöksyyn ja tuli kiire mamman tykö ja useimmiten Juuso tuli ekan riman alta ja hyppäsi tokan eli hylly samantien (Juuso oli siis silloin maxi) Sitten kun ensin opin, etten jätä Juusoa kauas (etenkin jos oli paljon ajanottajia, tuomarinsihteereitä yms parveilemassa lähtöhypyn lähellä) niin meni ok. Nythän sillä ei enää ole merkitystä, vaikka siellä olisi vaikka sata ihmistä, mutta silloin ykkösissä kyllä. Harjoitus tekee mestarin ;) Ainakin jonkinmoisen ;)
Lähetä kommentti