schapeleiri

Viime viikonloppuna oltiin Schapendoes-leirillä Tuorlan majatalossa Kaarinassa. Lähdettiin jo puoliltapäivin ajelemaan ja oltiinkin paikalla hyvissä ajoin, kerittiin kuten aiottiinkin majataloon keittolounaalle (tomaatti-bataattikeittoa, nams). Oltiin ensimmäiset meidän soluun saapuneet, vaikka mä onnistuinkin luulemaan siivoamassa ollutta tyttöä leiriläiseksi. Majatalo tarjosi oikein kivat puitteet leirille, viihtyisä piha-alue ja huoneetkin oikein käypät, meillä ainakin oli tietokone netteineen yhteisesssä tilassa, tosin en mä sitä olisi paljon kaipaillut vaikkei olisi ollutkaan. Meidän lisäksi samassa solussa majoittuivat Riina ja Tuula & Tesla, Tiltu ja Alma, Lumikuono-Mari, poikansa Jari & Likka ja Neppu, Mirja & Retu sekä Mia & Lalli jaPessi. Hyvin tulivat koirat toimeen keskenään, välillä vilskettä riitti. Erityisen ihana oli nähdä kyllä Selman iskää! Ihan kauheasti ei kyllä kerennyt hengailemaan kämpillä kun viikonlopun koulutuksilla oli sen verran tiukka aikataulu.

Perjantaina ei virallista ohjelmaa ollut mutta tekemistä riitti silti. Pidettiin aluksi esittelykierros pellolla jonka jälkeen oli mahdollista tokoilla, hakuilla tai osallistua näyttelykoulutukseen. Sara kävi esittelykierroksen aikana "hieman" kierroksilla ja komennushaukusta ei meinannut tulla loppua koska Saran mielestä kun oli niin paljon koiria ja ihmisiä ja kaikkea jännää niin eihän sinne vaan seisoskelemaan tultu! Harmi kyllä muutama esittely kauempaa jäi vähän huonolle kuulolle. Ohjelmista osallistuttiin näyttelykoulutukseen, ihan jo siksi että itse olin sitä toivonut. Tokoilua oli luvassa molemmille päiville, ja mä mielellään ymmärtäisin näyttelyistä enemmänkin. Ja hyvä että osallistuttiin, opin vaikka mitä, oli todella mielenkiintoista ja nyt ehkä ensi kerralla ymmärtää arvostelulomakkeestakin enemmän. En mä oo tiennyt mitkä ne kulmaukset ny niin tarkalleen on. Ja omin silmin näin että tuossa se Sara nyt liikkuu "hieman ahtaasti takaa". Todella mielenkiintoista! Tuli myös paljon luottamusta lisää kun tietää itsekin vähän että millainen se meidän koira ja mitä asioita tuomari katsoo. Saraa ei muuten yhtään kauhstuttanut olla pöydällä Marin katsottavana (niin, koirat sai myös hyvää harjoitusta tuomarin käsittelystä tässä). Siinä ilta vierähtikin ja uni maittoi, vaikkakin Tesla kuului vahtivan jokaista vessa-/keittiökäyntiäni ;)

lauantai

Lauantaina aamupalalla Kati pyysi jos Selma voisi vaihtaa aiempaan tokoryhmään kun joku oli sairastunut. Olin hieman epäuskoinen että miten se nyt sinne edistyneempien sekaan voi mennä häiritsemään, mutta tosiaan helpostihan se pentu voi siellä seassa tehdä oman tasonsa mukaan. Ehkä tärkein yksittäinen oppi, muistutus, tai paremminkin valaistuminen oli mulle se että tosiaan koiran kanssa voi harjoitella vaikka voittajaluokan liikkeitä sen tason mukaan, sen harjoittelun ei tarvitse mennä niin että eka hinkataan alokasluokka täydelliseksi (tai ees sinnepäin) vaan koiralle tekee hyvää harjoitella noista hauskempia juttujakin. Ens viikolla mennään ostamaan Saralle ruutukartiot. Mä tykkäsin Lentsusta (Leena Välimäki) kouluttajana niiiiin paljon. Tykkäsin siitä kuinka se koulutus eteni ja kaikesta, ja siitä että saatiin kaikkeen harjoiteltuun jatko-ohjeet miten jatkaa tästä kotona (vielä ku muistasin).

Selman ryhmässä otettiin seuraamista, luoksetuloa, paikallamakuuta, ja ryhmäliikkeinä liikkeestä maahanmeno, pysähdys ja istuminen. Ollaan harjoiteltu tosiaan tähän mennessä vähäsen perusasentoa ja siitä yhden askeleen seuraamista, Selma näköjään osas jo paljon enemmänkin, mäkin sain jätettyä perusasentoon tulosta sen jalalla auttamisen pois. Kyl Selma osaa jos mä uskallan. Luoksetulo tehtiin niin että Lentsu piti kiinni, Selma jostain syystä lähti puolen välin paremmalla puolella kaartamaan reilusti pois päin, siihen saatiin sellainen ohje että jatkossa harjoitellessa se joka pitää koiraa kiinni niin tarkkaan katsoa että on sillä oikealla eli koiran vasemmalla puolella. Mä olin aatellut että Selmakin opetetaan tulemaan ensin eteen kuten Sara mutta käänsin pienestä suosituksesta kelkkani ja se opetetaan suoraan sivulle, hienosti tulikin. Niin ja sain kuulla että läpsyttelen jalkaani kädellä kun pyydän koiran luokse! Ei oo tosi! Kaikkea fiksua sitä tekeekin tiedostamattaan! Paikallamakuussa oltiin mukana pieni hetki niin että olin koko ajan Selman vieressä kyykyssä ja syötin namia. Selma meni kyllä kokonaisuudessan tosi hienosti, ei välittänyt vaikka mä jännitin ihan kauheasti (jep, onnistuin jännittämään koulutuksessa jo, entäs sit jos joskus kisoihin) ja oli paljon vähemmän muiden koirien perään kuin olisin voinut kuvitella. Ryhmäliikkeetkin sujui oiken mukavasti namin kanssa. Lopuksi oli leikkimielinen nopeuskilpailu jossa kierrettiin ringissä ja käskyn mukaan tuli suunnanvaihtoja maahanmenoja tms. ja hitain aina tippui pois. Kaikki apukeinot olivat sallittuja ja Selma sitten meni ja voitti :D On se taitava, vielä ku mäki joskus oppisin. Mitä enempi koirien kaa harjottelee niin sitä enempi tuntee ittesä hidasteena sen koiran oppimiselle ja taidolle:D

Lauantain toinen koulutus oli sitten Saran ja Markon Janitan agility. Mä jännitin varmaan enemmän kun ikinä missään näyttelyssä tai missään. Olin etukäteen manannut että voi apua kun siellä on vaan niitä kisaavia ja Sara (tai siis Marko, eihän se koskaan ole koira vaan aina ohjaaja) on ihan riippakivi siellä jne. Kattelin muiden vuorolla että voi ei tollanen sininen kiiltävä putki että jos Saralla on yhtään hassumpi päivä niin sinne se ei kyllä mene. Mutta taas kerran nää mun etukäteisstressailut osoittautui aiheettomiksi ja mun silmiin noitten meno näytti oikein hyvältä, ihan oikeassa ryhmässä se Sara oli. Markokaan ei sählännyt niin paljon kun joskus vaan näytti siltä että se oikeesti ymmärtääkin jotain persjätöistä ja mitä niitä nyt onkaan ;) Tässä yhteydessä on varmaan siis hyvä sanoa että mun agilitytietämys on aika vähäistä ja rajoittuu siihen että joskus vuonna nakki ja kivi olin Tiltulle ja Riinalle kisakuski ja sen jälkeen satunnaisesti käynyt Saran reenejä katsomassa. Ei siinä, oikein kivan näköinen laji johon varmaan innostuisin enemmän kuin mielellään jos uskaltaisin toivoa että osaisin hallita käsiä ja jalkoja juostessa niin että siitä on jotain hyötyä koiralle ja että ajattelisinkin vielä samaan aikaan. Siihen saakka me molempien tyttöjen kanssa ensisijaisesti tokoillaan ja Marko saa juosta agilityssa. Kattoo sit jos joskus.. Mut on ihana seurata omaa koiraa ja sen edistymistä. Janita neuvoi putkeen irtoamista ruokakupin avulla ja Saran koko putkeenmeno muuttui täydellisesti siinä reilussa viidessä minuutissa. Oon tosi onnellinen että pääsivät tohon koulutukseen ja sen hyöty on aikamoinen. Marko varmaan itte kirjottaa enemmän sitten jaakotuksista ja persjätöistä. Mut Saran, tai ohjaajan, edistys keväiseltä alkeiskurssilta missä kepitki piti kiertää kahen metrin päästä kun ne oli niin kamalat, ni on ollu kyl aika huima.

Agilitystä tullessa jäi pitsahaavetkiin kun oli jo kiire mätsäriin johon ilmoitettiin molemmat koirat. Muut siellä jo odottelikin. Pentuluokka jätettiin viimeiseksi kun joku pentu ei ollut vielä kerennyt paikalle. Urokset voitti komea Luigi joka oli sitten myös ROP. Sara tuli omassa luokassaan toiseksi, luokan voitti Ikwil. Kerrankin oli Saralle mieluisa tuomari, tuomarina Saran luokassa nääs oli tuttu Tuula. Tästä tuli varmasti taas roppakaupalla mieluisaa näyttelykokemusta ja itsevarmuutta lisää Saralle ja toki myös esittäjille, kun sai vähän kokemusta koiran kanssa kehässä olosta niin että koiraa ei pelota. Alunperin aateltiin että nyt mä harjoittelen sitä Saran kanssa menoa mutta ei viititty sitten riskeerata sitä että Saralla olisi agilityn jäljiltä kauhean kova kaipuu Markon luo, pakko se oli mutkin harjoittelemaan laittaa joten menin sitten Selman kanssa. Selma on kyl paljo välittömämpi kun Sara, nuoresta iästään huolimatta se hölköttelee nätisti siellä kehässä vaikka minkälainen jäätynyt puupökkelö roikkuis hihnan päässä. Selma oli ainoa narttupentu uroksia oli kaksi ja niistä paras pentu kisaan pääsi kerrassaan ihanainen Pyry jonka kanssa olikin jo leikitty useaan otteeseen. Tosin Selman mielestä leikki meni niin että ensin leikitään vähän aikaa ja sitten kun käy väsyttämään niin pojalle voisikin antaa köniin. Pyry ei siitä kyllä ollut milläsäkään, ois vaan halunnut leikkiä lisää. Selma sitten oli paras pentu ilmeisen vaikean valinnan jäljiltä, tuomari Mari vielä totesi että siitä erikoinen tilanne kun molemmilla pennuilla on harvinaisen hyvä etuosa. Mitä oltiinkin aiemmin näytteleykooulutuksessa opeteltu että mikä se hyvä etuosa sitten on :)

Ja tähänkään ei leikit vielä loppunut vaan vuorossa oli vielä yksi kisa. Mulle ei jäänyt mieleen että mikä se oli nimeltään mutta varsin hauska nopeatempoinen kilpailu. Kaikki osallistuneet koirat juoksivat kehään pareittain numerojärjestyksessä ja kolme yleisöstä valittua henkilöä toimivat tuomareina ja valitsivat kukin toisistaan tietämättä kumpi parista oli kauniimpi, ja kauniimpi meni jatkoon ja tuli sitten uudelleen kehään vuorollaan oman parin kanssa. Selma kyllä ollessaan viimeinen oikaisi hieman ja meni eka kerran kehään vasta ensimmäisen kierroksen ensimmäisen jatkoonpääsijän kanssa. Vikassa parissa olikin sitten hauskasti jäljellä Selma ja Sara, äänin 2-1 Selma vei voitoin, oisko sillä ollut jotain tekemistä että toinen on tollainen suloinen vaavi. Must oli ihanaa että Sara tuli toiseks, sillä kun ei noissa oikeissa näyttelyissä oo tuuria tai mitään ollut niin olihan se hauskaa että se on muidenkin mielestä nätti kuin meidän. Näyttelyistä muuten sen verran että ollaan syksyn mittaan menossa Saran kanssa varmaan jokaiseen täällä etelämmässä Suomessa, ainakin kaikkiin joissa oli naistuomari, kyllä me vielä totutaan, suunta on hyvä.

Ja tähänkään ei ohjelma loppunut, lähdettiin Tuulan kyydissä saunalle jossa vuorossa oli arvonta (ei kylläkään ihan heti!) Itse ei saunomaan menty joten lähinnä odoteltiin että se arvonta alkaisi, Selma jäi autoon nukkumaan systerin ja mummin kanssa ja Sara oli siinä mukana. Piti arpojakin ostaa vielä yksi satsi jotta päästäisiin arpomaan ja syömään kun oli päivä mennyt kiireessä ruuatta. Joittenki blogeista luin että arpaonni oli potkinut enemmänkin kuin sen "joka kolmas arpa voitttaa" me sitten varmaan tasoitettiin sitä tilannetta vähemmällä kun 12:sta arvasta voitti 2, eli joka kuudes arpa. Palkinnoksi piti ottaa Jahti ja Vahti ruokasäkki ihan sitä varten että Sara oli siinä seistessä onnistunut syömään Tuulan säkkiin reiän niin pitihän se päästä vaihtamana ehjäksi. Lähempänä puolta yötä kun kaikki palkinnot oli arvottu päästiin viimein syömään kämpille ja jo häissä piipahtanut Riinakin jälleen "hieman" eksyiltyään löysi takaisin.

sunnuntai

Sunnuntaiaamuna käytiin katselemassa etevien tokoryhmää mitä kerettiin ennen kuin oli aika taas lähteä Hitti-areenalle Saran agilityä katsastamaan. Vuorossa oli tekniikkareenit mutta reilusti niissäkin nähtävästi juostiin. Tuula ja Almakin olivat nyt samassa ryhmässä. Ja kuten jo aiemmin sanoin niin Marko sitten kirjoitelkoon reenien sisällöstä enemmän. Selma jäi samalla kertaa pentuagilityyn, sitä en kerennyt katsoa kuin ihan hetkisen kun lähdin jo (varaten eksymiseen aikaa) Saran kanssa kohti majapaikkaa valmistautumaan meidän tokoiluun. Eikä ees eksytty. Sara ei tietenkään ollut saanut aamulla ruokaa ennen agilityä, joku fiksumpi ois ehkä ruokkinut sen ennen tokoa, kyllä sille ois nakki kelvannut ruuan jälkeenkin ja ei ois ollut reppana niin nälissään.

Tokoiluun. Sää oli ihanan vaihteleva, parin tunnin aikana kerkes olla vaan pilvistä, ukostaa, sataa kaatamalla, paistaa aurinko, ja sama kierros alusta. Ensimmäinen mitä tehtiin oli nouto. Ei mennyt ihan putkeen. Saran kassa ei oo sitä harjoteltu. Noutokapulaa oon vissii kahesti koittanut sille naksutella mutta ei olla kyllä saatu sitä vielä suuhun asti. Muussa kuin koulutustilanteessa Sara kotioloissa mielellään leikki leluilla tai hakee leluja yms. mutta jos tarjolla on syötävää niin mitään vaa ei voi ottaa suuhun. Onhan se ihan loogistakin, suu on nakinsyöntiä varten... Kaikki muut temput mitä on keksitty naksutella on Sara oivaltanut salamana, mutta toi kapula suuhun ei vaan onnistunu, en tiiä oonko itte hidas, väärässä kohdassa tms. mutta se ny vaan ei oo toiminut. Nii takaisin koulutukseen, yritettiin tunnarikapulalla silleen että koiraa innostettas siihen ja sit heitettäs. No ei kyl irronnu, Saraa ei ois vähempi voinu kiinnostaa puupala, nurtsihan oli täynnä nameja (joita oli varmaan ihan hyvä määrä viikonlopun koulutuksien jäljiltä) kokeiltiin lainaleluillakiin mutta mikään ei herättänyt minkäännäköistä kiinnostusta. Ainoa asia mikä nälkäistä ressua kiinnosti oli ne nurtsiin kylvetyt namit, ja siinähän koira palkkaantui namin etsinnästä itsestään kun näkyi löytävänkin niitä. Saatiin sitten kuitenkin Lentsulta hyvät ohjeet miten harjoitella kotona sisällä kapulaa ja sitten ulos (kotiin päästyä tapahtuikin sitten varsin kummallinen edistysaskel josta lisää kun siihen pääsen tässä jaarittelussa). Muilla koirilla noutoharjoittelut meni paremmin. Seuraava oli sitten ruutu. Mä olin ihanasti pihalla kun en oikein tiennyt että miten se nyt tehdään ja mitä kun Sara etsii ja nuuskuttaa niitä nameja maasta ja ei kuule mua jne. Ihan uudenlainen tilanne, loppujen lopuksi ihan hyvä että tuli koettua kerta tuli huomatuksi että meen ihan puihin kun ei kuuntelekaan mua niinkuin aina muulloin kaikkialla. No joo Sara teki ruudun juuri niinkuin pitikin, mä en oikein ollut kärryillä että mitä tehdä kun se varastaa sinne kun oli ihan uusi kokemus että Sara lähti mihinkään luvatta, taisin jopa (yrittää) kieltää sitä menemästä ruudulle joka varmaan tavoitetta nähden on niin väärin kuin voi olla, no ei oo tähänkään mennessä onnistuttu sähläämällä Saraa pilaamaan niin ehkä se ei vieläkään mennyt pilalle. Toivon mukaan. Mutta saatiin siis tehtyä ihan hyviäkin suorituksia, ja mä opin että vaikka kotona se koira lähtis mun mukana pois kupilta johon jätettiin namia niin se ei välttämättä toimi kaikkialla niin! Ja Lentsu sanoi että kyllä sille hyvä, nopea ruutuun meno tulee. Kun vaan ohjaaja pysys kartalla....

Mut tosiaan, tää oli se mun valaistuminen että voisin oikeasti harjoitella Saran kanssa muutakin kuin alokasluokan juttuja! Joskus on kyl ollu tarkotuksenakin, nyt viimeaikoina on mennyt siihen hiotaan vaan seuraamista linjaan.

Siinä kun vuorojen välillä istuttiin ja odoteltiin niin Sara katseli tarkkaavaisena muita koirakoita (kun oli tullut siihen tulokseen että kenenkään taskusta ei nyt vaan tuu namia) ja jossain välissä sillä varmaan välähti että mitä täällä namintuoksuisella nurtsilla nyt ollaankaan tekemässä. Loppuajan se kuuntelikin mua ja toimi silleen miten kotonakin toimitaan, mitä ny välillä oli nuuskuttamassa mutta kuuli silti mutkin. Tehtiin paikallamakuut niin että kaikki osallistuivat reilu minuutti ja sitten osa koirista teki pidemmän suorituksen niin että Tuula ja Alma olivat koirien takana häiriönä mekastamassa. Sai olla tosi ylpeä Sarasta, se oli kuuliaisesti maassa koko reilun kolme minuuttia vaikka taas kerran itse en ollut niin luottavaisena. Olin aivan varma että kohta se lähtee kun tuttu Tuula kehui Almaa kovaan ääneen ja kutsui luokseen. Mitä Janitakin agissa sanoi Markolle niin ois mulle kans ihan hyvä ohjenuora, luota siihen koiraan! Kyllä se osaa! Tehtiin vielä ryhmäliikkeinä liikkeestä maahanmenoa seisomista ja istumista niin että koirat tekivät keskenään eri asiaa, taas meni hyvin. Olin myös tosi tyytyväinen siihen kun Saran seuraaminen oli yllättävän hyvää, seilaaminen ees taas suunnassa on jäänyt paljon vähemmäksi. Meillä oli samanlainen leikkimielinen kilpailu kuin Selmankin ryhmässä, tultiin kolmansiksi kun muuten nopeassa maahanmenossa jäi pylly pystyyn :D

Kaikenkaikkiaan tokokoulutukset oli tosi antoisia, mä opin ihan älyttömästi, tällaiseen kun pääsis ees kerran parissa kuukaudessa kun saa kuitenkin niin hyvät "näin voitte sitten harjoitella kotona"-ohjeet.

Tokoilun jälkeen oltiinkin sitten viimeiset paikan päällä, muilla oli kamat valmiina pakattuina, meidän piti vielä lastata auto yms. Olipahan haikeaa kun paikka oli ihan hiljentynyt. Kotona illalla Sara sitten yllätti, meidän se pari kertaa testattu noutokapula on eteisen hyllykössä, siellä on kakkapussia yms. ja ei noi koirat sitä yleensä tongi. No oltiin katsomassa telkkaria ja Sara jotain eteisessä puuhasteli, tiputti noutokapulan lattialle, otti sen suuhunsa ja toi sen!! Oltiin kyllä ihan ällikällä lyötyjä ja Sara sai semmoiset kehut ettei ole koskaan saanut. Nyt ollaan varovaisesti (ettei vaan pilata innostusta) tarjottu kapulaa silloin tällöin ja sen pidosta on saanut oikein jättipalkan ja kehut. Mutta voi että kun joskus hämmästyttää tuo koira, kuinka älykäs se oikeasti on! Nyt Sara on selkeän kiinnostunut kapulasta, jee!

Kaikenkaikkiaan leirillä oli kyllä aivan mahtavaa! Koulutusten tiukat aikataulut olivat tavallaan kivoja mutta joku yhteinen luppoaikakin olisi ollut ihan kiva. Oli hauskaa kun moni tuntui tietävän Saran näyttelyistä ja olivat niin kannustavina rohkaisemassa meidän kaunokaista. Fiksuna tyttönä Sara oppi sitten tosi nopeasti kerjäämään namia ihan jokaiselta.

Ei muuta kun että ensi vuoden leiriä odotellessa!