lunta tulvillaan..

Taitaa olla taas kuulumisten päivitysaika. Vaikka eipä täällä ole ihmeitä tapahtunut, muutama viikko sitten Sara köhäisi parina päivänä ja sen koommin on jätetty sitten agilityharjoitukset väliin ja lenkit minimiin. En tiedä oliko kyseessä sitten kennelyskä, harmillista jokatapauksessa. Ei se mitään limaa oksennullut tai saanut kauhean kovia yskänpuuskia mutta tautihan voi käsittääkseni tulla lievempänäkin. Minut tuntevat tosin epäilivät vilustumista tai vastaavaa sillä olenhan Saran pentuna ollessa paniikissa lukenut netistä oireita ja diagnosoinut sillä kaiken parvoviruksesta borrelioosiin. On sillä mielestäni ollut myös jalka poikki (linkkasi ulkoa sisälle kun jäi tassu markon alle) sekä kennelyskä ennenkin (sillä kerralla oli varmaan karva kurkussa). "parvovirus"-tapauksessa käskytin Markon töistä kotiin katsomaan pentuparkaa jonka aamuinen löysyys oli jo mennyt ohi. Tietty varovaisuus on toki hyvästä, mutta olen tässä Saran kanssa oppinut mm. sen että se ei mene rikki eikä kuole ihan niin vähästä kuitenkaan.

No joka tapauksessa nyt on siis otettu varovasti, onneksi kahden viikon varoaika tulee täyteen ennen Tampereen näyttelyä. Tai no ei mua kyl ihan kauheesti ois haitannut jos oisin välttyny siltä koiran esittämiseltä joka niin kovasti jännittää.

Tuossa seläntakana Marko ja Sara leikkivät Ikean kilpparilla. Sara varmaan noutaisi lelua koko päivän jos heittelisi. Sara on myös saanut jostain lisää itsevarmuutta, on nääs tullut röyhkeämmäksi ihan yht'äkkiä. Eilen lähti keksi olkkarin pöydältä kun silmä vältti ja tässä keittiön pöydän reunallakin on vilahtanut tassuja ja kuono entistä tiheämpään tahtiin. Enemmän hauskaahan tuo on, kunhan ei saa suuhunsa mitään kauhean vaarallista. Joku päivä kerkesi nappaamaan ja syömään muitta mutkitta jääkaapin oven luukusta tippuneen muoviosan jolla luukku pysyisi paikoillaa. Jossain välissä kerkesin vielä itse kumartumaan ja poimimaan jos jotain tippui lattialle, nykyisin ei enää kerkeä.



Viime viikonloppuna käytiin Heinolassa katsastamassa Nadan pentuja. Empä ole tainnut nähdä näin pieniä pentuja ikinä ennen. Olisin kuvitellut että Nada ei välttämättä olisi laskenut niin hyvin katsomaan pentujaan mutta saimme mennä aivan rauhassa.



Kaikki olivat uskomattoman suloisia pieniä pulleroita. Ihana kuinka ne massut täynnä kaatuivat nukkumaan ja simahtivat saman tien. Ja kuinka ne söivät. Uros oli uskomattoman hauska tapaus massu täynnä selällään kellitellessään. Pennuista lisää Riinan blogissa.

Viime aikoina on yksi hehkutettu ja toinenkin odotettu keikka peruuntuneet niin on ollut vähän sellainen olo että uskaltaako tässä mitään sanoa ääneen ettei käy hullusti. Virallisempi varaus on nyt kumminkin tehty ja pentua kutsutaan omalla nimellään joten kai sen uskaltaa jo sanoa että jos nyt mitään pahaa ei tapahdu ja kaikki menee hyvin niin Sara saa kaverin pääsiäisenä ja bloginkin nimi vaihtunee Saraksi ja Selmaksi.

Kuvassa Flying Duster's Time To Waste. Nimi on loistavan bändin loistavan biisin mukaan :D



Semmoista tänne tälläkertaa, seuraavaksi luvassa kenties lisää aiheesta "Sanna mokailee näyttelyssä".