Agilitynharrastajat

Saran agilityurasta siis pitäisi jotain kirjotella. Oli eilen pitkästä aikaa agilitytreenit meillä ja siellä ohjelmassa sitten vedettiin pieni rata läpi, ja tottakai Sara joutui ensimmäisen kehään. Meiltähän jäi tuossa kolmet edelliset treenit väliin sairastelun ja Tampere KV (se surullisen kuuluisa) reissun vuoksi. No eipä Sara ollut moksiskaan vaikka oli uusia esteitäkin tullut saliin ja esteet erijärjestyksessä kuin yleensä. Alettiin treenit sillä, että rauhassa kierreltiin salia ja tutustuttiin taas paikkaan ja haettiin hyvää kontaktia (ohjaajaan, joka yritti katsella mitä muut olivat oppineet) ja sitten ihmeteltiin kun joku oli ripustanut mopon renkaan johonkin ihme ketju ja lauta viritykseen. Kouluttaja kertoi tämän olevan este nimeltä rengas. terve rengas sanoi Sara ja eikun kokeilemeen. Pienellä houkutuksella Sara tuli samantien läpi renkaasta, ja kymmenkunta toistoa ja homma alkoi näyttää selvältä. Sitten olikin jo taas kiire uuden lemppariesteen kimppuun, eli puomin. Viimeksi kun kuukausi takaperin siellä oli pitkä rivi nakin paloja, niin pitihän se sitten tutkia joka välissä, jos vaikka olisi lisää ilmestynyt. Putki, pussi hypyt olikin ihan tuttua hommaa.

Kepit meille tuotti viimeksikin vähän ongelmia, kun ei meinaa mennä kummallekaan meille jakeluun miksi niitä pitäisi kiertää eri puolelta kun pääsisi suoraan sivusta ohikin. No parikymmentä toistoa ja sekään ei nyt niin toivottomalta näyttänytkään. ehkä se joskus vuoden päästä meneekin jo sujuvasti.

Radalta puuttui vielä A, Keinu ja pöytä. ai niin ja pituus. En sitten tiedä onko niitä jo noilla poissaolotunneilla treenattu. Jostain valssauksestakin puhuttiin, mutta ei me Saran kaa tanssita kuin rockia.

Rata siis piti suorittaa, ja ennen sitä sai ohjaajat juoksennella sitä läpi ja miettiä miten ohjaa koiraansa tai koira ohjaajaa. Täytyy muuten kehaista, kun läksin käymään rataa läpi sanoin Saralle vaan maahan ja odota, parin koiran ollessa siinä metrin päässä, Sara todellakin odotti vaikka kiertelin salia ympäri varmaan viisi minuuttia. tulipahan hyvä harjoitus tuostakin. olin oikein ylpeä, moni muu kun laittoi koiransa hihnalla kiinni patteriin yms. Sara odotteli aivan kuin tämä olisi jokapäiväinen juttu ja muutenkin Sara on tuolla salissa ihan kuin kotonaan, ja oli muuten ilman hihnaa lähes koko agitreenin ajan, kun huomasin, että osa porukasta tekee niin myös. Meillä oli siis sijaisvetäjä siellä, joka ei tiennyt tarkkaan missä kukin on menossa ja mitä osaa. Takaisin siihen rataan taas, tämä vetäjä sitten sanoi, että isommat koirat ensin ni voidaan sitten laskea hypyt alemmas, ja käski Saran aloittamaan. Sara ihmetteli, että mihis kaikki hävis ja käveli itsekin portista kahvion puolelle seiskoskelemaan, minun ihmetellessä mihin se koira lähti. No eikun nakki kouraan ja Sara takas "lähtöviivalle". Kuulemma monikin nuori koira ihmeissään, kun ensin tottunut harjoittelemaan kauheassa hälinässä ja koiria kokoajan pyörimässä ympärillä, joita Sara ei huomannutkaan, vaikka vapaana olikin, näki vain minut tai siis nakit, ja sitten pitääkin tyhjälle salille alkaa esiintyä. Sara varmaan ajatteli, että nyt tää tais loppuu ku kaikki lähtee pois, mäkin sit.

Kylläpä oli jänskää, ihan kun ois kisoissa ollut, tältäkö se nyt sit tuntuu. Sitten lähti, hyppy, kepitkepitkepitkepit, no vähän hakusessa joo, sitten hyppy, putki, hmm missä se koira viipyy, oho se onkin mun takana naureskelemassa mulle, ja eikun takaspäin, putki, hienoa, hyppy, hyppy, sitten rengas, eikun rengas. hmm mikä ihmeen rengas. ai tuo vai, no enpä taija viittiä ajatteli Sara. En antanut periksi. Sara renkaan eteen ja itse toiselle puolen nakkikäsi renkaan läpi ja sieltä sitten tultiin, hienoa. Ja jatkuu, hyppy, jaahas en ehtiny "valssaamaan", juostaan sit iso kaarros, hyppy, puomi, yritän pysyä perässä, odota, täydellinen kontakti, tuon Sara kyllä osaa, niinkuin vetäjä sanoi, annan kuulemma koiralle hyvän palkkion, kun se saa odottamalla minut taas juoksemaan, eli odota käskyn jälkeen kun on varmistettu kontakti lähdetään taas iloisena juoksemaan. Ja vielä olisi pari estettä, putki, hyppy, jossa oli pieni ansa, johon Sara ei langennut, ei myöskään suoraan edessä näkyvään pussiin, johon kaksi viidestä lankesi, sitten vielä ne kepit, no joo ei niin hyvin ku alussa, ja vielä kun vikan hypyn jaksaa niin ollaan "maalissa". Aika helppo rata miinoineen.

Tulipas pitkät sepustukset. toivottavasti saa jotain tolkkua. Innostus agilityn harrastuksesta eikun kasvaa vaan, ja itku tulee jos en tänä vuonna johonkin seuraan pääse jäseneksi. hinku kisoihin ja treenaukseen olisi kova.