agilitypulinaa

Kävi kansalta käsky, että pitäs kuulemma agilitystä jotain pulista. Päästiin siis Hskh:n jäseneksi ja Sanna Toivolan jatkoryhmään harjoittelemaan. Pari eka kertaa siinä sitten ihmeteltiin saran kanssa meininkiä, ja vetäjän kanssa todettiin, että vauhti on nyt koiralta poissa kokonaan. Sara meni about viitisen estettä ja sen jälkeen täys stoppi. No minussahan se varmaan se lopullinen vika oli kun olin mennyt itsekseni houkuttelemaan namilla saraa jatkamaan ja palkkaillut vähän miten sattuu. Tosin olihan siinä aika paljon muuttujia. Saralla oli pari eri kurssia samaan aikaan, toinen jopa samana päivänä, sitten selman tulo taloon, joka on vei saralta energiaa ja intoa, juoksut, jnejne. Ja kun ei ole vielä ihan kauhiasti tuosta agilityn harjoittelustakaan kokemusta.

Treeniryhmässä on 8 koirakkoa, joista tosin paikalla ei ole ollut kuin korkeintaan puolet kerrallaan, eli 1,5 tunnin vuorolla ehtii kyllä kummasti jumittamaan. Todettiin sitten, että ehkä fiksumpaa treenailla saran kanssa vähän aikaa keskenään ja tutustua rauhassa uuteen treenaus ympäristöön ja yleensäkin saada iloa ja vauhtia. Sarahan oli aina ihan intona lähdössä treenaamaan, mutta vuoron odottelu, uudet koirat ympärillä, uusi ympäristö, huono ohjaaja (minä siis) onnistuivat saamaan koiran ihan lukkoon.

No ei hätä ole tämännäköinen. Aloin sitten käymään Saran kanssa kahdestaan samaisella kentällä eri kellon aikoihin treenaamassa, ensin menin aamuseitsämältä, sitten puoliltä päivin ja eilen sitten ihan iltasella, kun joka kentällä oli treenailijoita ja siksi myös enempi häiriötä. Ja nyt pari kolme viikkoa ja 5-6 treeni kertaa myöhemmin ei enää meinaa samaksi koiraksi tunnistaa. Eilen kun olin viimeksi treenailemassa (lue huvittelemassa) kentällä, en enää itse pysynyt saran vauhdissa mukana, mutta onneksi on harjoiteltu kauko-ohjausta jo vähän. Sara menee jo pitkiäkin pätkiä ja vauhti eikun lisääntyy, ja kun itse yritin väliin hengähtää ja vetää happea, tuli sara viereen haukkumaan, että alahan jo tulla sieltä. On todella kiva seurata kun sara on aivan intona päästessään kentälle ja vinkuminen alkaa jo hiekkatielle käännyttäessä, ja parkkipaikalla kyllä kuulee koko kenttä, että sara on tullut.

Kaikki esteet sujuu jo aika mukavasti. keppeihin on tullut paljon vauhtia lisää, tosin olen onnistunut saamaan saran hyppäämään kepit (ilmeisesti ohjaamalla liian korkealla kädellä) , eli se pitää hioa vielä sitten kuntoon. A-estettä ollaan nyt vedetty alkeisradan matalammalla versiolla ja se menee kuin vettä vaan, tosin sara kyllä itse haluaisi sitä oikeaakin mennä, vaikka vähän jännittääkin sitä. Keinukin menee. Eilen kokeiltiin huvikseen pöytääkin (jota ei kyllä kauheasti kisoissa näy, vaikka oli MM-kisoissakin)

Eilen siis treenattiin sellaista vauhdikasta pikkupätkää jossa oli hyppy, putki, kaksi hyppyä vierekkäin ja takana u mallinen putki. sitä sitten pyöriteltiin eri suuntiin ja kokeilin ohjausta eri puolilta ja kulmista.



Ensi viikolla menemme sitten kokeilemaan taas miten treenaaminen maistuisi ryhmän mukana. Ja jos/kun homma sujuu voisi alkaa sitten hiomaan ohjaamista. Ennakkojakin pystyy saran kanssa ottamaan tosi paljon kun pysyy niin hyvin eka hypyn takana. Pitäisi noita jaakotuksia ja persjättöjä vähän harjotella. Kiitoksia pitää kyllä antaa hskh mahtaville treenipuitteille, ja muutamalle ihmiselle, ketkä ovat tulleet antamaan kentän laidalta hyviä vinkkejä (esim tuo loivempi a) tällaiselle noviisille.

Niin ja elokuussa sitten schapeleirillä luvassa ilmeisesti aika tasokasta koulutusta agilitynkin saralla.

Sanna saapi kirjoitella omista kursseistaan ja selmankin kuulumisista. Paitsi sen verta, että olen alkanut jo Selman kanssa kotipihassa harjoittelemaan ohjaamista, menee tosi hienosti putkeen ja keppejäkin. Meillä on siis kepit ja putki omassa pikkupihassamme, ja olen luvannut koirille, että rakennan yhden hypyn siivekkeillä, että selma pääsee niitä kiertelemään myös (ilman hyppäämistä siis)

Ensi sunnuntaina sitten vaihteeksi koiranäytelmä Kotkassa, jossa taisi olla kymmenen schapea. saa nähdä miten sara menee kehässä. lykkyä.

Saikohan tästä mitään tolkkua. no tuli luvattua pulinaa agilitystä niin siinä sitä sitten.

kuvia ja kursseja

Voi äly! Oon alottanut kirjottamaan blogipäivitystä semmosen kuukausi takaperin ja ajatellut että "jatketaan loppuun huomenna", on mennyt vähän useampi päivä tässä. Julkaisen tän nyt tällaisenaan ja jos perään sais ajantasaisempi kuulumisia.

Otsikko vois olla "mitä meille kuului kuukausi takaperin"

Pakko bloggailla kun on tullut muutamassa päivässä otettua miltei tuhat koirakuvaa. Sain postissa lelun, ja nimenomaan siis lelun enkä mitään kunnon digijärkkäriä, mutta tällä on hyvä opetella niin tietää sitten mitä kameralta tahtoo oikeasti. Mihinkään loisto-otoksiin ei ole vielä päästy mutta kyllähän tolla jo ihan sillä oletusasetuksella musta möykkymme tallentuu hitusen paremmin kuin pokkarilla. Vaikka ei nyt mistään tarkoista liikekuvista voidakaan puhua, pitää opetella käyttämään muitakin muokattavia asetuksia kuten sitä valotusaikaa vai mikä nyt olikaan jos pääsis vielä astetta tarkempiin.



Muuten on arki sujunut tasaista tahtiaan, Selma pitää kaikki kiireisinä, etenkin itsensä. Uskomattomalla touhotuksella se juoksentelee etenkin iltaisin ja aamuisin puuhailemassa mitä milloinkin ympäri taloa. Sarankin kanssa on mennyt hyvin mutta selkeästi kyllä huomaa että yhdessä ulkoillessa Saraa vähän ketuttaa kun toinen on koko aika kyljessä nyhväämässä ja hyppimässä nenän edessä ja eteenpäin ei pääse kun toinen pyörii väkkärää ympärillä. Ja kun ei siitä vieläkään ole niihin leikkeihin mitä Sara leikkisi. Toki Sara käy myös omilla lenkeillään ilman pentua rentoutumassa. Tai siis käydään, ei se yksinään kuitenkaan. Niin ja iltaisin Sara menee erityisen mielellään jo ajoissa sänkyyn nukkumaan, sinne kun ei pentu vielä pääse.

Kameran muotokuvaominaisuuten tykästyin kovasti, pokkarista kun sellainen puuttuu vaikka muuten onkin valmiita vaihtoehtoja siinäkin.

Selma on hyvin noppeasti itsenäistynyt tuossa omassa pihassa ja enää ei uskalla sitä pahemmin irti viedä pissille. Pari kertaa nääs lähtenyt viipottamaan itsekseen talon kulman taakse kun sieltä on kuulunut ihmisten ääniä. Tuossa on tuo parkkipaikkakin aika vaarallisesti että saa olla tarkkan pikkukoiran kanssa, vielähän sen saa kävellen kiinni ja syliin napattua jos hätätapaus tulisi. Vähän on laajennettu jo Selmankin hoodeja ja käyty metsässäkin kääntymässä. Odotan kyllä aika kovasti että kasvaisi jo vähän isommaksi :D Ainakin että saadaan rokotukset ja voi hyvillä mielin viedä tutustumaan koiraisiinkin paikkoihin.

Harvinainen kuva kun sattuivat istumaan itsestään vieretysten, tosin molemmat kenottaa ties minne.


Saran kanssa päästiin tosiaan mukaan Saa katsoa ja koskea -kurssille peruutuspaikalta. Viime keskiviikkona oli ensimmäinen kerta. Koirat otettiin sisään yksi kerrallaan ja Sara pääsi ensimmäisenä. Melkein nolotti kun meidän "arka" koira tuli sisään häntä pystyssä, kierteli salin ympäri, bongasi ihmiset nakkeineen ja samassa olikin jo kiipeämässä nakkeja tarjoavan naisen syliin eikä hetken kuluttua kun minun piti ottaa koira luokseni edes kuullut kutsua kun oli niin nakkien lumoissa. No mutta siinä näkyi taas hyvin kuinka tapauskohtaista Saran arkuus on ja kuinka sitä ei esiinny tilanteissa joissa se itse saa lähestyä ihmisiä haluamaansa tahtia ja ihmiset eivät yritä sitä ennen lähestyä tai puhutella Saraa.