Otsikko vois olla "mitä meille kuului kuukausi takaperin"
Pakko bloggailla kun on tullut muutamassa päivässä otettua miltei tuhat koirakuvaa. Sain postissa lelun, ja nimenomaan siis lelun enkä mitään kunnon digijärkkäriä, mutta tällä on hyvä opetella niin tietää sitten mitä kameralta tahtoo oikeasti. Mihinkään loisto-otoksiin ei ole vielä päästy mutta kyllähän tolla jo ihan sillä oletusasetuksella musta möykkymme tallentuu hitusen paremmin kuin pokkarilla. Vaikka ei nyt mistään tarkoista liikekuvista voidakaan puhua, pitää opetella käyttämään muitakin muokattavia asetuksia kuten sitä valotusaikaa vai mikä nyt olikaan jos pääsis vielä astetta tarkempiin.
Muuten on arki sujunut tasaista tahtiaan, Selma pitää kaikki kiireisinä, etenkin itsensä. Uskomattomalla touhotuksella se juoksentelee etenkin iltaisin ja aamuisin puuhailemassa mitä milloinkin ympäri taloa. Sarankin kanssa on mennyt hyvin mutta selkeästi kyllä huomaa että yhdessä ulkoillessa Saraa vähän ketuttaa kun toinen on koko aika kyljessä nyhväämässä ja hyppimässä nenän edessä ja eteenpäin ei pääse kun toinen pyörii väkkärää ympärillä. Ja kun ei siitä vieläkään ole niihin leikkeihin mitä Sara leikkisi. Toki Sara käy myös omilla lenkeillään ilman pentua rentoutumassa. Tai siis käydään, ei se yksinään kuitenkaan. Niin ja iltaisin Sara menee erityisen mielellään jo ajoissa sänkyyn nukkumaan, sinne kun ei pentu vielä pääse.
Kameran muotokuvaominaisuuten tykästyin kovasti, pokkarista kun sellainen puuttuu vaikka muuten onkin valmiita vaihtoehtoja siinäkin.
Selma on hyvin noppeasti itsenäistynyt tuossa omassa pihassa ja enää ei uskalla sitä pahemmin irti viedä pissille. Pari kertaa nääs lähtenyt viipottamaan itsekseen talon kulman taakse kun sieltä on kuulunut ihmisten ääniä. Tuossa on tuo parkkipaikkakin aika vaarallisesti että saa olla tarkkan pikkukoiran kanssa, vielähän sen saa kävellen kiinni ja syliin napattua jos hätätapaus tulisi. Vähän on laajennettu jo Selmankin hoodeja ja käyty metsässäkin kääntymässä. Odotan kyllä aika kovasti että kasvaisi jo vähän isommaksi :D Ainakin että saadaan rokotukset ja voi hyvillä mielin viedä tutustumaan koiraisiinkin paikkoihin.
Harvinainen kuva kun sattuivat istumaan itsestään vieretysten, tosin molemmat kenottaa ties minne.
Saran kanssa päästiin tosiaan mukaan Saa katsoa ja koskea -kurssille peruutuspaikalta. Viime keskiviikkona oli ensimmäinen kerta. Koirat otettiin sisään yksi kerrallaan ja Sara pääsi ensimmäisenä. Melkein nolotti kun meidän "arka" koira tuli sisään häntä pystyssä, kierteli salin ympäri, bongasi ihmiset nakkeineen ja samassa olikin jo kiipeämässä nakkeja tarjoavan naisen syliin eikä hetken kuluttua kun minun piti ottaa koira luokseni edes kuullut kutsua kun oli niin nakkien lumoissa. No mutta siinä näkyi taas hyvin kuinka tapauskohtaista Saran arkuus on ja kuinka sitä ei esiinny tilanteissa joissa se itse saa lähestyä ihmisiä haluamaansa tahtia ja ihmiset eivät yritä sitä ennen lähestyä tai puhutella Saraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti