Hyvä meidän seura!

HSKH sai kaksoisvoiton HSKP:n Piirinmestaruuksissa :) Hupsin kanssa meillä oli kunnia olla mukana voittaneessa joukkueessa, vaikkakin oma keskinkertainen ykköstulos riivittiin kasaan aika karmivalla suoritukselle. Ei olla vielä(kään) mitenkään valmiita nurtsille tai isojen tapahtumien kokeisiin.

Kuva: Juuso Kuparinen

Ylläoleva kuva kertoo aika hyvin, "kyllähän mä teen mutta kerkeen samalla kattella kaikkee muutakin kun ei tää oo niin kauheen tärkeetä". No, asennetreenit jatkuu ja onhan se ollut tiedossa että Hupu mielellään kattelee muualle. Nii, ja ohjaaja oli kans aika huono. Päätin ihan lennosta kun kuulin tuomarin kommentin jonkun pompottavasta seuruusta niin kävellä seuruut hitaammin kuin yleensä, no Hupu ei sitten ehkä tajunnut että tehdään seuruuta... Ei myöskään oo ehkä koskaan tehty pätkää jossa eka perusasento vasta loppupuolella, mun piikkiin sekin. Kokeilin myös ihan lennosta että entäs jos leikitän sitä ennen kehää ja jätän lelun sitten ulkopuolelle. No ei ainakaan kerrasta toiminut, Hupu ekoista kehuista hyppäs mun hihaan kiinni. En sitten uskaltanut kehua kunnolla kun ajattelin että jos tuomari heittää meidät pihalle jos koira roikkuu mun hihassa/ pitää ääntä muristessaan. Ois taas ehkä pitänyt aatella ennemmin koiraa ja mikä mielikuva sille jää kun tommosta. Oppia ikä kaikki jne.

Kuitenkin, oon ihan tyytyväinen meidän alokasluokkiin. Kolme koetta on nyt käyty ja kokemuksena ne saa nyt riittää. Hups selkeesti kaipaa haasteita ja mielekkäämpää puuhaa, joten pääsee seuraavaks sitten avoimeen noutelemaan yms. hubaa kun ollaan valmiimpia. Ollaan käyty nyt nää syksyiset  alokkaat suht "tiukoiksi tunnetuilla" tuomareilla ja nytkin huonoin numero oli 8, ainoastaan kerran ollaan nollattu joku liike, ja kerran saatu 7 (oman seuran kokeen hyppy kun tsekkas maata seistessä (taas se odottamisen asenne!)). (jälkihuomio, saatiinhaan me 1.9. hihnaseuruusta joku seiska, mutta ei voi muistaa jonkun turhan hihnaseuruun pisteitä ;) ) Ennenkaikkea, oon tyytyväinen paikallaoloihin. Vaikka Hupu nyt vielä pää ylhäällä maatessaan katselee paljon ympärilleen, se on silti varsin varman oloinen. Ja jokaisessa syksyn kokeessa on saanut siitä kympin.

Saran kanssa oon taas yrittänyt kasata päätäni, edelleen tullaan samaan lopputulemaan, sen onnistuminen lähtee siitä mitä mä ajattelen.

Toki, omissa treeneissä oon huomannut että jossain kohti olen päätynyt vahvistelemaan ja hiomaan palasia, siinä määrin että me ei tehdä enää ollenkaan kokonaisuuksia, palkattomuuskin tehdään liikkeiden osista. Ja Sara on hyvä ja itsevarma siinä mitä se osaa ja on harjoitellut.. Ja kyllähän Hupsistakin näkyy koetilanteessa että kokonaisuudet ei oo ehkä ihan tuttu juttu. Jatkossa aion tsempata tässä ja treenata etenkin Saran kanssa enemmän myös kokonaisia liikkeitä, niitä palasia unohtamatta. Koska jossain määrin se että se on aina kuulolla ja ei koskaan tiedä mitä seuraavaksi tehdään on toiminut, mutta se että sillä ois selkeempi mielikuva kokonaisuudesta vois auttaa tilanteissa joissa ohjaajasta ei oo niin paljon apua.. Jos se ajattelis että "kyllä mä osaan" sillon ku mä oon ihan puissa niin se selviäis myös ohjaajan ollessa vähän huonompi?

En tainnut kirjoittaa rapsaa mihinkään, kun en oo vielä ees pystynyt kattomaan videota, mutta oman seuran koe meni multa ja Saralta niin penkin alle kun voi mennä (tässä kohti ne jotka on päätynyt blogiin hakusanalla "huono tokokoe", olette oikeassa paikassa! ;) ). Paikallaoloista saatiin vissiin ekan kerran molemmista pisteitä. Sara oli ollut oma itsensä, haistanut ja paristi piipannut, mutta tää on se osuus josta me todetaan että se tekee niinku tekee, 7-8 linja jos molemmista tulee pisteitä riittää kyllä meille. Ennen omaa vuoroa olin kävelyttänyt Saran kehän ympäri ja en ollut tajunnut että katoksessa ollut kakkapussi olikin joltain unohtunut nakkipussi, kun koirakaan ei sitä ollut yrittänyt imaista ohi kävellessä. Tyhmänä sitten yritin paikallaoloista poistua taas sivulle, eli sen katoksen suuntaan, ajatuksena että markon suuntaan ei ryysätä. No Sara tietenkin palkkasi itse itsensä sillä nakkipussilla, ja sen jälkeen tultiin siihen meidän worst case tilanteeseen jossa koira tajuaa että mulla ei oo tippaakaan langat käsissä ja mä en pysty ryhdistäytymään, saati luottamaan koiraan, ja koiraa ehkä myös ahdistaa kun mun tekis mieli lähinnä itkeä. Rämmittiin kuitenkin kaikki liikkeet läpi.. Mietin ajatuksen voimaa, ruudun merkki oli katoksen suuntaan, mietin vaan mielessäni että se nyt kuitenki karkaa sinne mistä löysi namit, ei mennyt oikein mihinkään, nuuski vaan. Ohjatun toiseen suuntaan sitten pystyi tekemään kun ajattelin että huoh tää on tonne toiseen suuntaan. Olin kyllä niin huonoin ohjaaja ikinä että vieläkin tekee mieli itkeä ja toisaalta sättiä itseä että miten voi olla noin huono. Mut ei muuta kun kohti seuraavia koitoksia, olen taas sadannen kerran päättänyt nauttia siitä  ihanasta koirastani joka on hurjan taitava ja makee sillon ku mä en sössi sen osaamista.

Hupsin kokeet on videolla
16.9. HSKH 159p (maahanmeno 0)
22.9. Piirimestis 176p

Seuraavan kerran Huputti osallistuu nurtsikokeisiin sitten joskus isona ja fiksuna :)

Hups treenaa
-kivoja liikkeitä
-kokonaisuuksia palojen lisäksi
-avointa koevalmiiksi
-kehäänmenot
-paikallaolon pää maassa
-kisapalkan niin että ohjaajaa ei purra
-häiriöiden sietoa
-kontaktin tarjoomisen lisäksi sen kontaktin pitämistä! vilkuiluille ja ympäriinsä katteluille piste?

Sara treenaa
-kokonaisuuksia
-koemaisuuksia
-liikkurointia
-ei langat käsissä olevaa ohjaajaa
-vahvistelee liikkeiden osaamista

Loppuun vielä muutama kuva

Kuva: Juuso Kuparinen

Kultajoukkueen koiria, as in Zackin haaremi :) Kuva: Juuso Kuparinen

Suurin osa HSKH:n joukkuelaisista. Kuva: Juuso Kuparinen

Ainiin, eilen käytiin aika mukavalla visiitillä Mevetissä Axelssonin Pellellä. Odotellaan nyt vielä kennelliiton arvoita mutta voinee sanoa että aika iloisin saatiin lähteä kotiin terveeksi todetun pupsin kanssa :)