Carita heitti virtuaalisen haasteen.
1. Rotu, jonka ulkonäköä tai työkykyä
ihailet?
Mä ihailen meillä olevien koirien ulkonäköä. Hups ja Sara on kauneimmat koirat jotka tiedän (ja Selma söpöin), kauneushan on katsojan silmässä. Paimentavien bortsujen työkyky viehättää, onhan se nyt jotenki ihan uskomattoman näköstä.. mä muutenki yleensä tykkään siitä miltä asiat/tekeminen näyttää.
2. Saitko valita koirasi pentueesta? Jos
kyllä, niin mitkä seikat vaikuttivat valintaan?
Saran saimme valita, kiitos ikuisesti Paula siitä. Ensimmäisessä kuvassa pieni mustin narttu vaan näytti "meidän koiralta" ja siitä tuli molemmille vahva tunne että "juuri tuo se on" ja olen joka päivä siitä kiitollinen että näinkin hurjin perustein saimme juuri tuon oikealta tuntuneen yksilön. Selma oli toiveissamme, värinsä ja avoimuutensa perusteella, Riina kuitenkin päätti ensin kuka ko. pentueesta menee hänelle. Hupsin valkkasi meille kasvattaja. Tosin kun ekaa kertaa kävimme pentuja katsomassa, pongasin pentulaatikosta pienen pilkullisen kuonon ja tuli taas se tunne "tuo on meidän koira". Mielikuvat vaan vahvistui kun Hups erottui joukosta, se tuli itse ihmisen viereen istumaan ja tuijotteli silmiin, kasvattaja sanoi leikkisästi että tuosta tulee hyvä tokokoira kun sillä on niin hyvä kontakti jo nyt :) Ja muuten se oli aikamoinen riiviö, ja tämähän viehätti mua.. Se tykkäsi istua muita korkeammalla ja katsella sieltä kenen kimppuun hyökkää seuraavaksi.. Ja olennaisuuksia, pilkkunenän työnimi oli kymppi (pentue on lauantai-illan 7 oikein) ja mä niin halusin/haluan päästä joskus sanomaan että nimi oli enne :) Narttuja oli yhteensä neljä joista jossain vaiheessa tuli ennen meitä jonossa olleelle Jaanalle valittavaksi kaksi, se pilkkunenä ja toinen, ja toinen olisi sitten meille. Kasvattaja sanoi että pakko ei oo sitten ottaa jos se joka tulee ei tunnu oikealta. Voi että mä toivoin että Jaana valitsee oikein, ja valitsihan se. Mä olin sanonut Markolle etukäteen että jos ei saada kymppityttöä niin ei oteta pentua, mutta tuskin se niin ois kuitenkaan mennyt :D
3. Minkäniminen koirasi olisi, jollei se olisi mikä on?
Äh, mä en muista mitään vanhoja nimiehdotuksia jotka ei oo jemmassa odottamassa mahdollisia tulevia koiria.. Selman nimi taidettiin löytää listasta johon olin kirjotellut Saran nimiehdotuksia. Hupsin nimi oli päätetty jo hyvissä ajoin etukäteen ennen kuin pentukaan oli tiedossa. Nimi tulee siitä kun hupsista otettiinkin bc eikä schapea, ja en myöskään etsimälläkään löytänyt yhtään samannimistä koiraa.
3. Tähtihetki koiraharrastuksessa?
Onnistuminen Saran kanssa kokeissa, kun olen pystynyt olemaan koirani arvoinen ohjaaja. TK2 vuoden vikasta kokeesta kun olin päättänyt että saadaan se nyt ja tiesin että koira osaa jos mä vaan hoidan oman hommani kunnialla ja sitten vaan tehtiin ja osattiin, ilman sen kummempia ongelmien suurenteluja.
4. Milloin viimeksi olet huomannut satsaavasi
koiraasi enemmän kuin itseesi?
Kun tilipäivänä päädyin farkkukauppaan vasta sen jälkeen kun olin todennut että Hupsin fuksiaa häkkiä ei saa oikean kokoisena.
5. Mistä koirasi taidosta tai ominaisuudesta
olet erityisen ylpeä?
Saran oppimiskyvystä, halusta tehdä ja draivista. Siitä kuinka se rakastaa tekemistä ja on aina niin iloinen ja fiiliksissään. En nyt ole erityisesti ylpeä, mutta Hupsissa musta on erityisen hienoa sen vakavuus ja tosikkomaisuus ja se halu tehdä oikein. Siitä kuinka Saran (jolle ei koskaan opetettu käytöstapoja vaan se oli semmoinen pilalle lellitty ensimmäinen) jälkeen Selma osasi ihan kaiken missä Saralla oli opettamisen suhteen heikkouksia. Olen erittäin tyytyväinen että Hups osaa odottaa tolpassa hiljaa ja nätisti, koska Saran jälkeen se oli seuraavan koiran "nämä se osaa"-vaatimuslistalla ykkösenä.
6. Jos saisit muuttaa jotakin asiaa koirasi koulutushistoriassa, mikä se olisi?
Opettaisin Saran odottamaan hiljaa enkä palkkaisi sitä haukkumisesta sillä että se saisi jotakin mielestään kivaa tekemistä. Olisin muutenkin Saran kanssa johdonmukainen. Selmalle ois voinut jo silloin ku mä sen kanssa vähän treenasin niin opettaa että toko on kivaa. Hupsin ois voinut pentuna opettaa kävelemään hihnassa vetämättä. Sen luonteenpiirteitä ois voinut enemmän huomioida koulutuksessa. Olisin rakentanut ekana paremmin motivaatiota ja asennetta ennen kuin hinkannut alokasluokkaa ahdistuneena keväällä.
7. Mitkä ovat teidän tavoitteenne /
suunnitelmanne ensi vuodelle?
Saran kanssa aiotaan löytää onnistumisen resepti jolla se pääsee näyttämään ihan kaikille kuinka makee tokokoira se on! Ja mä en aio olla mitään muuta kuin helvetin ylpee siitä :) Hupsin kanssa oikeus evl:n jne. Rakentaa palapalalta siitä sitä koiraa jonka jo mielessäni nään. Ja musta sen arvoista ohjaajaa.
8. Mikä on teidän ykköslajinne, ja miten
päädyit sen pariin?
Toko. Sara valkkas tokon lajikseen tykkäämällä siitä kuin hullu puurosta. Itseasiassa marko kävi joskus aikanaan sen kanssa schapetokoissa kun mä tein opinnäytetyötä kun villipentu oli poissa kotoa edes pari tuntia... Mä löysin tokon pariin Lentsun opista schapeleiriltä. Eli Sarkki (ja marko!) oli eka ja mä vasta sitte! Toko siis mun ykköslaji, vastailin ittenäni näihin, markon ykköslaji on agility. Meillä kun on vielä koirat jaettu lajeittain (mikä on muuten ihan tosi typerää!) ehkä joskus tulevaisuudessa ne on jaettu omistajittain ja voidaan kaikki harrastaa kaikkee!
9. Mikä on ärsyttävin asia
ykköslajissanne?
Paikallaolot! Kuinka mahdotonta on oikeasti olla neljä minuuttia piilossa niin että ei nää mitä koira tekee! Mä ja mun heikot hermot.
10. Mitä muita lajeja haluaisit
harrastaa?
Haluisin tutustua joihinkin metsälajeihin, koska epäilen että hupu ei valkannut meitä sen omistajiksi, se olisi halunnut tehdä jotain itsenäistä metsäjuttua, koska se olisi siinä(kin) ihan tolkuttoman hyvä. Ois ihan mahtava harrastaa paimennusta, mutta vaivaa ehkä aika-ja rahapula jotta sitä vois harrastaa aktiivisesti, ja ku mä en haluis vaan harrastella vaan harrastaa ihan tosissaan. Tiedä sitten jos joskus innostuttas, pitäs varmaan eka olla siihen touhuun syttynyt koirakin tosin. En nää mieltä harrastaa jotain jos koira ei taho. Tosin Hups lienee sytyteltävissä vaikka pentuna lampaita pelkäsikin..
On vaikka kuinka monta, ainakin harrastajaa, toisten koiria ihailen harvemmin kun omat on vaan niin parhaita ;) Ihailen kaikkia ohjaajia jotka näyttää kehässä rennolta ja on osanneet kouluttaa koiransa niin että niitten koirat silminnähden luottaa siihen ohjaajaan jne. Jos nyt joku nimeltä mainittava niin Suoknuutin Jaakon agility on semmosta henkeäsalpaavaa. Ja tottakai Lentsu on meiän idoli, ihan jo siks että sillä on niin hyvä värimaku :) Eikun on yksi koiraki, tai se on ehkä se koko pari, viime kesän SM:ssä Tending Luminary oli aika vaikuttavaa katsottavaa.
Caritakaan ei haastanut yhtätoista joten munkaan ei tarvitse :) Haaste kiertoon seuraaville: Riina, Tuija, Maria, Pia ja Jonna. Jätin myös osan samoista kysymyksistä kun oli kivoja kysymyksiä :)
“Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen."
1. Rotu, jota ihailet ainoastaan ulkonäön vuoksi, mutta et ehkä haluaisi itsellesi sellaista koiraa?
2. Saitko valita koirasi pentueesta? Jos
kyllä, niin mitkä seikat vaikuttivat valintaan?3. Mitä ominaisuuksia toivot koiraltasi? Siis esim. pentua valittaessa.
3. Tähtihetkesi koiraharrastuksessa?
4. Entäpä se tähtihetken vastakohta?
5. Mistä koirasi taidosta tai ominaisuudesta olet erityisen ylpeä?
6. Jos saisit muuttaa jotakin asiaa koirasi koulutushistoriassa, mikä se olisi?
7. Missä koirankoulutukseen liittyvässä olet erityisen hyvä (tai ihan vaan hyvä)?
8. Missä haluaisit olla parempi?
9. Kuinka usein treenaat?
10. Mitä houkuttelevaa näet jossain lajissa jota ette harrasta?
11. Onko olemassa koiraa tai koiraharrastajaa, jota ihailet jostain syystä? (ja miksi?)
 |
| Siinä Hupulle heilutellaan sitä sen pentulaatikkonimeä. Kuva: Tuija Laurila |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti