Tänään oli meidän ensimmäinen avoimen luokan koe. Oon ollut viikon lomalla ja pohtinut valehtelematta joka päivä että mitä kun se haukkuu paikallaolossa ja vahvistaa sillä sitä paikallaolossa haukkumista ja sitten on kauhea kierre päällä jne jne. Aiemmin stressasin vähän vähemmän sitä vinkumista, mutta viikko sitten perjantaina pm-joukkueen reeneissä ilmeisesti jätin Saran jotenkin levottomasti ja se haukkua louskutti vaikka kuinka kauan, meni varmaan 40s ennen kuin se hiljeni ja uskaltauduin palkkaamaan. Sen jälkeen se on kahdesti noussut ylös paikkamakuusta. Aistii varmaan että mä jännitän sitä...
Mitä enemmän tokoilen, reenaan, katson muita koirakoita, Saraa esim. agikisoissa, ymmärrän että suurin osa suorituksesta ainakin tuon koiran kanssa on siellä ohjaajan korvien välissä. Ja se on se vaikein osa, koota itsensä ja luoda sille koiralle siten kivat ja hyvät onnistumisen olosuhteet. Oppimisen tie on pitkä.
Mielestäni tänään (ainakin välillä, hetkittäin, parikin kertaa) onnistuin jopa kokoamaan itseni, muistin kehua koiraa jokaisen liikkeen jälkeen, välillä ajattelin hengitystäni, tässä nyt hengitän syvään (kerran). Jokaisen ylimääräisen käskyn jonka jouduin antamaan, harkitsin, ja osasin ainakin vähän ajatella. Muistan kokeesta jotakin, esim. Heinolan jälkeen mulla oli ihan tyhjää että mitä edes tapahtui.
Tein myös paljon kaikkea mitä olisin voinut tehdä paremminkin. Oisko joku kurssi, mielenhallintaa tokoilijoille?
Marko oli tosi "tsemppaava": "Sara ei kyllä mennyt yhtään niin hienosti kuin reeneissä".
Tuomarina oli Riitta Räsänen, tosi kiva, mukava, pisteet meni oikein oikeutetusti, kiva koirille, kiva ohjaajille. Ja mikä parasta oli laittanut kaikissa alemmissa luokissa (siis kaikissa paits eeveeällässä) paikkamakuun viimeiseksi "koska se on koirille helpompi niin, niin jätetään se sinne loppuun niin minimoidaan epäonnistumiset". Voi kumpa näin ois aina.
Sitten liikkeet suoritusjärjestyksessä:
Seuraaminen taluttimetta 8 - tuomarin kommentti taisi olla "se seuraa tosi kivasti silloin kun seuraa, mutta vähän on tuollaista vilkkautta". Joo lähtiessä Sara lähti johonki ihan muualle, toisen täyskäännöksen teki tosi hyvin, toisessa katos haahuilee. Ohjaaja jännäs, muisti hymyillä koiralle kun se oli hieno ja muisti kiittää. Kelpasi suurimmalta osin itselleni, jatkossa koiran voisi valmistella tulevaan suoritukseen paremmin, se oli tekemässä paikkamakuuta (mites ne virittelysanat...)
Maahameno seuraamisen yhteydessä 10 - no sitä normaalia, ei mitään vikaa, olin tosi skarppina ja huomasin et just ennen Saral oli katse johonki muualle ja sanoin käskyn hitusen normaalia kovempaa ja menikin heti nätisti maahan.
Luoksetulo 6 - katteli muualle ja luulin että ei lähe eka käskyllä, no lähti, ja kovaa. Tiesin ettei pysähy, varmaan varmistaakseni asian huitasin käsimerkin niin että ei ois sitä huomannut varmaan missään olosuhteissa... uus käsimerkki ja pysähty ja valu. Stoppi sitten jossain merkin ja mun keskikohdan paremmalla puolella. Lopun tuli tosi kivasti ja kovaa.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 - tässä näytti olevan monella muullakin koiralla sama vaikeus, lähdettiin ihan tuomarinpöydän vierestä ja maassa oli kaikkia kivoja pahvilaatikoita yms. ja ne ois kiinnostanut kovasti. Sara lähti kävelemään hissukseen laatikoille päin kun piti seurata, korjas sitten ennen pysähystä ja itse pysähys oli oikein kiva ja nätti ja ei pyörinyt ees lopussa, ja oli vissiin suorakin. Oho! Pitäs ehkä reenata sitä että maassa on tavaraa ja me vaan mennään seuraten ohi....
Noutaminen- oujee 5,5 - Sanompahan että hahha. Sara oli taas tekemässä paikkamakuuta. (Kaikki tähän suuntaan tehtävät liikkeet, iso kehä nenän edessä oli sen mielestä paikkamakuu kun sitä ei oltu vielä tehty. Sitten ohjaaja ei halunnut edes yrittää hyviä pisteitä kun heitti ekan heiton jotain yli puolet lyhyen. Oon aina reenannut (no mitä sitä noutoa on reenattu varmaan alle 20 kokonaista kertaa) niin että kuhan vaan heitetään, nyt oli merkki ja oli tuomari, että tuomarin kohan yli pitäs lentää. Yritin kovasti heittää tosi kauas ihan hirveen hyvin siinä onnistumatta. Eka heitto jäi johonki tavoitteen puoliväliin :D Mietin siinä liikkurin kiikuttaessa kapulaa että miten ihmeessä saan heitettyä noin kauas mutta kyllä se sitten tokalla sinne lensi kun kaikkeni yritin.. Sara lähti kivasti kapulalle, otti kivasti kapulan, sitten pysähtyi kuin seinään tuijottamaan kehästä ulos ihan toiseen suuntaan kun siellä käveli joku ihminen, vähän kun ois nähnyt jonkun tutun. Taas mulla oli jopa ajatukset paikanpäällä ja odotin hetken että lähtiskö se luokse ja tietoisesti päätin antaa ennemmin pian toisen käskyn ennen kuin kapula tippuu suusta tai Sara lähtee moikkaamaan ihmistä. Toisella käskyllä toi sitten heti ja lopun perusasento hieman vino. Onko harjoteltu kauheen vinosta tuloja kapulan kaa? - Ei. Mutta jos jotain hyvää, niin ei pureskellut kapulaa tippaakaan, ihmistä tuijottaessa pito oli tosi siisti ja hyvä :D
Kauko-ohjaus 8 - taas Sara kyttäs jotain, en oikein tiedä mitä, Marko sanoi siltä että se näytti että olis tekemässä ruutua tms. Saattoi toki vain katsella kaukana kentän päässä olevia ihmisiä/koiria. Ei sitten mennyt jätettäessä ekalla käskyllä maahan. Tuomari laittoi sen merkkikepin, eipä oo ikinä ennen reenattu millään kepeillä, Sara onneks vaan nuuhkas keppiä ja ei sitten välittänyt. Muuten oikein hienot.
Estehyppy 10 - hieno kiva ja kaikinpuolin kelpo. Pyysin takaisin "tule"-käskyllä kun yksi päivä kokeillessa huomasin että oli unohtanut meidän "takas"-käskyn. Tässäkin kohti olin aika hereillä ja kykeneväinen ajattelemaan kun tajusin että se on niin keskellä estettä että ei mene ohitse sillä luoksetulo käskyllä, mitä on kokeillessa kyllä tehnyt, reunasta oisin pyytänyt hyppy-käskyllä ja toivonut että tulee sivullekin vahingossa.
Paikalla makaaminen 0 - ajattelin että nyt mennään sitten tosi rauhallisina ja laiskoina kehään, jätin liivin pois päältä (se kun on Saralle sellainen merkki että no nyt tehdään). En ottanut minkäänlaista virittelyä ennen omaa vuoroa en näyttänyt namia en mitään, puskia käytiin haistelemassa. Kehässä Saraa sitten kellitti. Mä en saanut sitä kuulolle kesken kellimisen, Markohan aina agissa antaa sen kelliä niin kauan kuin kellittää, se on oikein joku niiden lähtörutiini (murh) hermoilin sitten kun kaikki oli valmiina rivissä ja Sara ei edes kuule mua. Lopulta sain sen istumaan ihan pöllämystyneen näköisenä. Jälkeenpäin ajatellen oisin fiksumpana ollut ikävä ja pitänyt muita hetken odottamassa ja ottanut jonkun parin askeleen kävelyn taaksepäin että saan sen skarppaamaan mutta empä tajunnut kun oli niin hätä olla jo valmis. Oma moka! Viereinen ohjaaja "kiljaisi" maahanmenokäskyn aika kovaa, Sara kääntyi vain tuijottamaan että mitä se kiljuu, toistin silloin, kun Sara katseli muualle tosi nopeasti käskyn, eipä tietenkään kuullut, sitten odotin hyvän aikaa kun muut olivat jo maassa että jos se huomais että oho piti mennä maahan mutta ei huomannut-> kolmas käsky-> nolla... MUTTA MUUTEN se meni tosi hyvin, Sara oli kuikuillut ja tarkkaillut ympäristöä aika paljon, maannut kuitenkin liikuttamatta tassuja, käymättä lonkka-asentoon, VINKUMATTA, HAUKKUMATTA, RAPSUTTELEMATTA. Mielummin nolla tuosta kuin 8 haukkumisesta. Tää antaa toivoa että ne ongelmat paikkamakuussa oli ehkä vaan väliaikasia ja kun muistan sitäkin reenata ja muistan ite olla rauhallisena jne ja vaihdella aikaa ja vaikeustasoa muutenkin niin se palais ehkä yhtä hyväks mitä se joskus oli. Kyllä me silti opetellaan se pää maassa makuu ennen kuin ikinä voittajaan tullaan menemään...(siis ku ny avosta päästään eka)
Kokonaisvaikutus 8 - tekee kivasti silloin kun tekee. Tuomarikin harmitteli kun paikkamakuu meni nollille, oishan se joo ollut ykköstulos ilman niitä kahta lisäkäskyä...Niimpä niin, jouduin aika paljon taas liikkeiden alussa huutelemaan Saraa että täällä täällä ja asettelemaan sivulle. Se ihan selkeesti ottaa häiriötä siitä ja musta varmaan huomaa koiraparka heti sen että hermostun kun se ei ole salamana sivulla tuijottamassa silmiin. Ja sitten se lisää sitä että se katselisi muualle jne. No mutta jos jotain tosi hyvää niin ei se niin pahana ollut kuin Heinolassa jossa se oli koko aika lähdössä Markon luokse turvaan. Ei edes katsellut Markoon päin. Haukkui muistaakseni yhdessä liikkeen välissä pari haukahdusta, ja sitten kun paikkamakuun pisteitä annettiin, toi paikkamakuun jälkeen taitaa olla sille aika yleinen haukun paikka. Hetken malttoi olla hiljaa kun pyysin sivulle mutta kun sittenkään ei tapahtunut mitään niin ei enää malttanut, ennätin sentäs vapauttaa sivulta niin ei käskyn alla haukkunut.
Pitää ihan oikeesti harjotella semmosia "kuulolle" juttuja yms. mutta niitä on niin kauheen vaikee harjotella jos se on reenatessa jo koko aika kuulolla...
Mulla on ihan mieletön lista pieniä asioita liittyen lähinnä valmisteluihin, liikkeiden väleihin, virittelyihin yms. mitä aletaan työstää kun avosta päästään. Jos vaan sais ne kolme ykköstä nyt syksyn aikana kasaan niin voidaan sitten rauhassa reenata ainakin jonnekin ens kesään asti :)
Niin ja pisteitä siis hurjat 135 ja 3. tulos :D
Huonosta tuloksesta huolimatta olo on tosi luottavainen ja usko siihen että ykköset tulee aika helpolla suht kova kun toi suurin jännityksen aiheeni paikkamakuu oli sittenkin noin hyvä, ja kun tietää että kaikki on vaan siitä kiinni kuinka hyvin kokoan itseni, koira kyllä osaa. Ainoo vaan että tarvittas ihan kauheesti koemaista harjottelua tai ees osia koemaisesta, niiku pälättävää tuomaria (selmakin osaa istua kauemman sivulla hiljaa paikallaan kuin sara)yllättäviä laatikoita kehän vieressä, muita koiria, ohjaajia joilla onkin kova ääni ja kovaääniset käskyt, kentän reunalla käveleviä ihmisiä, sivulletuloa ennen jokaisen liikkeen alkua vaikka edellisestä ei tullutkaan palkkaa, ois ihan parasta kun pääsis joskus palkkaamaan Saran suoraan jostain silloin kun mä oon jännittänyt ja se on silti tehnyt hyvin.
edit. sen verran että videolta suorituksen katsottuani niin se näytti kyllä paljon paremmalta kuin miltä tuntui, ne mun mukamas pitkät hetket kun piti "pyydellä saraa sivulle" oli oikeasti vain muutamia sekunteja... ja videolta ei ainakaan nähnyt että se olisi yrittänyt haahuilla yms vaan oli häntä heiluen tekemässä mitä pyydän. ja sitten se noudossa pysähtyminen niin näyttäisi siltä että sara pysähtyi kuuntelemaan kun selma haukkui autossa, eikä suinkaan tuijottamaan ihmistä)
Näyttelyissä meni muuten kerrankin ihan kivasti, Sara nappas erkkarista itselleen toisen sertin ja olipahan jopa näyttelyn kaunein schapendoes! Voi meidän tyttöä<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti