viikko vielä

Vielä pitäisi malttaa odottaa viikko, ennenkuin Selma on täällä. Odottavan aika on pitkä sanotaan, ja siltä se tuntuukin. No onneksi Saran kanssa riittää puuhaa ihan omiks tarpeiksi. Kattelin tossa paria agility-videota, ja tulipa mieleen, että onpahan aika monimutkaisia juttuja edessä. Mä kun luulin, että käydään esteet läpi ja vähän katsellaan mihin suuntaan se käsi osoittaa, no sillä pärjää ehkä ykkösluokassa, mutta jos meinaat yhtään kilpailuissa pärjätä, niin pitää treenata kyllä kuin huippu-urheilijat konsanaan. Olisi pitänyt aloittaa Saran koulutus tuossakin asiassa jo heti kotiintultua. Kyllä meistä vielä hauska näky kisakentille saadaan, mutta on siellä varmaan monta muutakin "sunnuntai"kisailijaa. Pääasia kumminkin, että Saralla on kivaa. Ja sillähän on. Nauttii aina vaan enemmän kun jaksaa yhtään tehdä temppuja sen kanssa.

Tänä aamuna taas perinteisesti vapaapäivän kunniaksi, heti aamukahvin päälle, lähdettiin metsälenkille. Oli kyllä kiva huomata, miten Sara nauttii siellä menosta. Kokeilin siinä huvikseni muutamia kiertoharjoituksia, sopivien puiden aina kohdalle sattuessa, ja Sarahan meni hienosti. Pujoteltiin puita, kierreltiin ohjaaja toiselta puolen ja koira toiselta jne. Ihan tuollaista perus irtautumista yms. Kyllä täytyy myöntää, että olen kyllä ihan vasta alkaja näissä hommissa, mutta onneksi Sara neuvoo minua mihin mennä.

Nyt Sara lekottelee tuolla kuistilla auringossa. ulkona kun on tällä hetkellä +8 lämmintä, ja tuossa lasitetulla terassilla vielä enemmän.

Niin viikon päästä siis Selma tulee taloon, kyllä sitä uskaltanee jo hehkuttaa. On tullut jo vähän mielessä pohdiskeltua mihin näyttelyihin sitä syksyllä suuntaa. Sitten kun on kaksi ohjattavaa koiraa, niin voipi olla kiirusta. Tuulalta ollaan kuulumisia väliin kyselty ja käyty muutamaan ottaan katsomassakin. Ja kun vielä Riina päivittää meidät aina messissä päivittäin, niin kyllä on mahdollisimman kattavasti päässyt kasvua ja kehitystä seuraamaan. Toivottavasti osataan jatkaa siitä minkä Tuula on hyvin aloittanut, ettei nyt vallan lellitä pilalle. Sarasta kun on tullut oikea lulluttelija. Tosi hellyyden kipeä, tosin tällä hetkellä juoksutkin siihen varmaan vaikuttaa. Aina kun tulee kotiin tai istuu sohvalle tms niin kyllä on kohta sylikoira luputtamassa korvaa. Ei siinä mitään, onhan se hienoa että koira on kiintynyt omistajaansa noin kovasti. ja omistaja koiraansa. no niin nyt voisikin sitten jatkaa siivoilua, kun joku tänne sisälle kuskaa hiekkaa ja karvoja. kuka lie? Oisko Sanna.