sunnuntain höpinät

Ihanaa kun kevät tulee ja illat valostuvat niin että arkisinkin töiden jälkeen ehtii hyvin koiran kanssa ulos vielä valosalla. Jos yhdestä asiasta olen kade vuorotyöläisille (vaikka olenkin yhden kesän jälkeen vannonut että minä en tule tekemään kuin arkipäivä töitä) niin siitä että pääsee aurinkoiseen aamuun ulos koiran kanssa.

Sara ottaa jokaisesta ulkoilusta kaiken ilon irti. Olen miettinyt että mitäs sit kun lumet sulaa, mutta oma iloinen itsensähän se viime kesänäkin taisi olla. Sitten on taas vedet, ojat ja mudat. Mutta siihen saakka nautitaan lumista niin kaun kuin niitä riittää.



Eilen käytiin Timin kanssa juoksemassa Viikin pelloilla. Välillä Timi vaan oli vähän kiinnostuneempi jolkottelemaan hajujen perässä tai leikkimään punaisella muovin palalla mutta kyllä se juoksi Sarankin kanssa. Kauheen rauhallista leikkiä verrattuna vaikka Almaan. Toiset vaan juosta jolkottelee ja välillä Sara tekee vähän harhautusloikkia. Timin kanssa Sarakin on aika hiljaa, ei räkytä.



Niin agilityssa Sara on nyt käynyt kolme kertaa (sori ei oikein oo kuvii mut jotai piti tunkee). Mesta on ainakin tosi kiva näin niikun katselijan silmistä, mukava kahvio penkkeineen siinä laidalla :D. Täytyy kyllä sanoa että niin kivan näköstä puuhaa ollut että voisin itsekin innostua jos en tietäs että tällä jalkojen ja käsien yhteiskoordinaatiolla siitä ei tulis mitään.



Ekalla kerralla harjoittelivat putkea ja tokalla kepit ja hyppyesteen. Eilen oli sitten puomi (onko se se nimi?). Tai siis opettelivat. Ihan ensikertalainen Sara ei kuiteskaan ole, se on käynyt viime kesänä kokeilemassa meidän enkkulassa ollessa vähän agilityä Riinan kanssa.

Putki on Saran mielestä kauhean kiva juttu ja se on ihan onnessaan kun saa mennä. Hyppyesteet hyppi kuin ois aina hyppinyt. Keppejä arasteltiin eka kerralla kovastikin ja ne kierretään varsin kaukaa.

Hauska kyllä huomata kuinka nopeasti koira oppii. Eilen sitä puomia mennessä Sara meni ensimmäisen kerran arastellen, hyvä jos uskalsi puomille kiivetä nameja ottamaan. Koko koira oli ihan litassa ja häntä koipien välissä. Seuraava kerta menikin jo paremmin ja neljännellä kerralla Sara ravasi puomin nätisti häntä pystyssä.


Minä ja Sara ollaan harjoteltu lähinnä kotitokoa ja viime aikoina hieman näyttelytreeniä. Saas nähä kolmen viikon päästä, juoksen varmaan väärään suuntaan ja käsken koiran maahan seisomisen sijasta (plus se itsestäänselvyys että Sara pelännee tuomaria).

Viime aikoina on myös harjoiteltu kaupan pihassa paikalla oloa, ihan häiriön alla olemisen vuoksi, sekä myös siksi että sellainenkin sattuu bh-kokeessa (johon joskus tarkoitus osallistua) olemaan.(jos nyt oikein olen lukenut ja muistan jne jne.) Ikinä en kyllä jättäisi koiraani yksin kaupan pihaan oikeassa tilanteessa, sen verran ajattelemattomia ja typeriä osa ihmisistä tuntuu olevan.

Viime aikoina on myös haaveiltu Saran kaverista.

Niin ja aloitin tässä proggiksen saaha kaikki valokuvat koneelta "turvaan" mahdollisen kovalevyn hajoamisen tai minkä vaan varalta jonnekin. Nyt on vuoden 2007 Sara-aiheiset kuvat siirtynyt. Jos jotakuta kiinnostaa semmoset 1237 kuvaa meidän Sarkista niin täältä löytyy. Lisää on toki tulossa. (Nii ja on sinne eksynyt jokunen "väärän" aihepiirin kuvakin joukkoon, äsken näkyi olevan nääs jouluruokia etusivulla.)

Ei kait tässä kummempia, iloista laskiassunnuntaita vaan! Sara nukkuu onnellisena jäniksenpapanoiden etsimisretken jälkeen...

koira vai kissa?

Huomenta päivää.

Käytiin Saran kanssa aamulenkillä vapaapäivän kunniaksi. Kierrettiin normi metsälenkki eli tuo viikin ja myllypuron välinen metsätie. Sellainen tunti siinä menee reippaasti kävellen. Sara on kyllä sellainen kaupunki koira että. Sinne kun pitää kävellä tuon meidän rakennustyömaan ohi, ja siellä kaikenmaailman koneet jyrisee ja nauloja hakataan. Saraa ei voisi vähempää kiinnostaa pelätä noita ääniä. hieno homma. Onhan se jo pienestä pitäen tottunut bussien ääniin yms. Bussit on Saralle kivoja juttuja ja niihin pitäisi aina päästä kyytiin, se kun ennen tiesi aina pääsyä viikin tokotreeneihin ja nameja. heh.

no itse asiaan. Metsässä tuli käytyä ja koiria taas väisteltyä. Suurta ihmetystä herätti eräs vastaantullut keski-ikäinen nainen joka käytti koiransa huomion saamiseksi pilliä. siis ei mitään koirapilliä vaan enempi sellaista erotuomarin pilliä. Sara oli ainakin ihan ihmeissään.

Nyt sitten makoillaan kotona ja odotellaan huoltomiestä tekemään takuukorjauksia, meidän tapauksessa saunan oven listaan paria naulaa lyömään.

Tuossa Sara makaa ja on maannut jo kohta tunnin, sohvan käsinojalla. kuin kissat konsanaan. se odottelee Sannaa töistä. Tuosta ikkunasta kun näkyy kun Sanna kaartaa punaisen paholaisensa parkkiruutuun. ja Sara on aina sitten (jos satun olemaan jo kotona) päässyt takaovesta vastaan.

On tämä maantasolla asuminen koiraihmisille yhtä herkkua. takaovesta voi hoidella aamu- ja iltapissitykset vaikka pyjamassa. Meidän tontti kun rajautuu metsään. Eipä voisi parempaa Kehä I sisältä toivoa. On kyllä sijainniltaan tämänhetkiseen elämäntilanteeseen paras mahdollinen. että sellaista tänne.

Huomenna sitten alkaa agilitykurssi. voi vitsi että sitä onkin odotettu. kumpikohan on enempi innoissaan minä vai sara. taitaa olla tasapeli.

arkea ja agilityä

Päätin nyt kumminkin kirjoittaa tänne pitkästä aikaa jotain. Hengissä ollaan, arki vaan tuntuu vievän niin paljon energiaa ja aikaa ettei olevinaan jaksaisi kirjoitella mitään. Toisaalta kyllä kynnys kirjoittaa tähän blogiin on korkeampi kuin jonnekin omaan olisi.

Saran elämään kuuluu lumihangessa hyppimistä, pientä kotitokoilua ja ensi viikonloppuna alkava agilitykurssi. Niin aivan oikein. Kyllästyttiin odottelemaan, että josko tuurilla pääsisi jonkin seuran järjestämällä agilityn alkeiskurssille ja ilmoitettiin Sara Lilysiin, Konalaan, yksityiselle kurssille. Tai siis yksityinen siinä mielessä että ei kuulu mihinkään koiraseuraan. Saapahan Sara ohjelmaa kymmeneksi seuraavaksi lauantai illaksi. Itse kun ei lauantaisin jaksaisi kumminkaan mitään kummempaa tehdä, kun ei nuo baarissa juoksemiset ym enää jaksa innostaa. Odotan kyllä innolla tätä, ja toivon, että se avaa ovia sitten jatkossa mennä jonnekin seuraan kilpailemaan. Luulen ja tiedän, että Sara tulee nauttimaan kun saa namipaloja ja hyppiä ja kiipeillä yms.

Käytiinhän me tuossa joku viikonloppu taaksepäin Heinolassakin pyörähtämässä, kun huomattiin torstai iltana että kalenterissa ei lue yhtään mitään seuraavalle viikonlopulle ja Sannan äiti oli ypöyksin kotonaan koko viikon, että sinne sitten vaan niin saa Sara juosta pitkin peltoja taas intoa puhkuen. Ja siihen lisäksi sitten tajuttiin vielä että silloin oli Lahden schapeporukka järkännyt jonninmoista hakukoulutusta sinne suunnalle. Täydellistä. Pari puhelua ja Tuula oli koirineen lähdössä mukaan matkaoppaaksi, eihän me sitä paikkaa olisi varmaan muuten löydetty. Oli oikein kiva päivä ja paljon schapeja paikalla. Taisi olla 12 schapee ja 1 Salli briardi.

Sara pääsi kokeilemaan haun alkeita ja sitten katsottiin lopuksi kun konkarit näytti etsimisen mallia, tosin itse kykin ensimmäisenä maalimiehenä kuusen juuressa puolisen tuntia. Pikkaisen meinasi jo vilu tulla mutta onneksi haukku minut löysi.

Ilmoitettiin tuossa Sarakin jo seuraavaan näyttelyyn eli Tampere KV kutsuu maaliskuun puolivälissä, sekin sopii täydellisesti kalenteriin kun oltaisiin jokatapauksessa Tampereelle menossa viikonlopuksi. Nyt saa Sarakin ohjelmaa.

Katsellaan sitten taas sen jälkeen minne suunnataan näyttelyyn. Huhti-toukokuussa tuskin mihinkään, kun on varmaan muita kiireitä. Ehkä sitten kesäkuussa johonkin ja heinäkuussa erkkariin Hyvinkäälle. Meidän Sara kun tykkää enempi noista isommista näyttelyistä. Ainakin tähän mennessä se on näyttänyt parhaat puolensa mitä isompi näyttely on ollut kyseessä. Ja yleensä vielä ulkomaalaisten tuomarien käsittelyssä. Pitänee sitten alkaa harkitsemaan jotain euroopan rundia Saran kera. Olisi muuten oikeasti tosi kiva päästä joskus autolla ajamaan euroopan halki ja mennä Euroschapendoesiin tai Hollantiin erikoisnäyttelyyn ja nähdä paljon schapeja ympäri euroopan.

Oli taas mukava aamupäivällä ennen iltavuoroon lähtöä, käydä Saran kanssa peltolenkillä ja huomata miten se nauttii elämästään. Se on kyllä niin lumihullu kuin olla voi, ja toisaalta taas kesällä vesihullu. Oli taas koko pää valkeana kotiin tullessa, kun piti kokoajan kulkea nenä maassa haistellen ja välillä kellien.

Sarastakin on kehkeytynyt aikamoinen vahtikoira. Heti kun tänäänkin oli joku vieras nainen lapsensa kanssa meidän kotioven kohdilla leikkimässä, niin piti kauheat haukut päästää, että mitäs hittoa te tässä meidän ovella olette. Ja sitten kun taas on se sama naapurin rouva niin ei jaksa huomatakkaan, saatikka huoltomiestä laittelemassa nimiä käytävän kylttiin. Ja annas olla jos joku kävelee joskus parkkipaikalla niin että Sara sattuu ikkunasta huomaamaan tai parvekkeelta. vuvuvuvu kuuluu vaan. Ei tuosta jaksa vihainen olla, kun kuuluu koiran perimmäisiin tehtäviin vahtia, kunhan nyt pysyy aisoissa vaan. Kun ihan selkeästi se tietää jo milloin sannan auto kaartaa pihaan ja ovi kolahtaa. Heti ollaan sohvan käsinojalla seisomassa häntäheiluen ja odottamassa että lasken takaovesta vastaan. Meille kun pääsee siis parkkikselta suoraan sisään terassin kautta, jos vain joku avaa oven sisäpuolelta ensin.

No jospa tässä taas tätä arkipäivän puurtamista. jos vaikka jatkaisi töitä ja kirjottelisi ekan agilitykurssipäivän jälkeen jotain lisää.