Alkuvuosi on ollut aika rauhallista, joitakin treenejä ja koulutuksia. Ainoastaan Sara on käynyt kahdet agikisat joista toisissa saikin vihdoin sen vikan luvan ja on nyt kakkosluokkalainen. Musta on niin hassua kun agissa Sara on tosi kiltti ja kuuliainen ja tekee just mitä Marko sanoo, mun kanssa tokoillessa se tekee ehkä mitä itse haluaa.. oisko ohjaajasta kiinni.. :) Tokoilun osalta on ollut suht hiljaista, oon keksinyt itelle liudan kokeeseen ilmottamisen estäviä ongelmia, joista isoimpana paikallaoloissa piippaaminen, joka oli jostain ilmestynyt syksyn mittaan. Olin jostain kopioinut tavan kommentoida esim. nuuskimisesta tai kun on hyvin ja Saralle se ei selkeesti sopinut. Samaan aikaan hoksasin että se päivittäin ruokakupilla paikallaoloissa saa mekastaa. Ruokakupilta äänet jäi pois parissa päivässä kun siihen kiinnitettiin huomiota, treeneissä vielä työn alla. Toisaalta, pitäs vaan rohkaistua ilmoittamaan, ykkönen kun periaatteessa hyvänä päivänä ois ihan realistinen. Ja sais vähintään tietoa että mikä toimii kokeessa ja mikä ei, se kun on treeneissä perinteisesti aika eri koira kun kokeessa.. etenki jos mä jännitän paljon.
Ainiin, Selmahan kävi kokeessa, oikein kahdessakin. Sehän oli tiedossa että avo ei oo vielä valmis, nouto on kesken, ja kaukot ei toimi aina häiriössä. Molemmissa kokeissa tuli myös hypylle molempiin suuntiin tuplakäskyt, mitä ei oo treeneissä esiintynyt. Hyvinkään seuruun ysistä oon oikein ylpeä. Tavoitteena oli saada ylipäätään tulos ja sitämyöten markolle oikeus liikkurikurssille, ja tavoitehan toteutui. Koira kun saa kiitoksen niin eihän sen tartte tietää että joku liike meni nollille tai ei niin kuin pitäis :) Lisäksi Semppa oli kivasti Markon kanssa yhdessä kehässä, mikäs sen parempaa. Etenkin kun miettii että vuosi sitten sama koiraparka meni ihan lukkoon mun kanssa eikä suostunut lähtemään edes mun mukaan seuruussa.. Ja paikkamakuu ongelmasta uskaltanee sanoa että ei oo näkynyt!
Hups on treenaillut, temputellut ja opetellut hihnassakävelyä ;) Mä oon edelleenkin ihan rakastunut hupulan himppasen vakavaan tekemisen asenteeseen, vienee vaan oman aikansa ennen kuin opitaan miten kumpikin toimii. Ihan outoja ongelmia saatu aikaseksi. Niinku että koiran mielestä kaukojen treenaus oli maailman tylsintä, eihän sitä voi tajuu, kun normischape on ihan että ihanaa tää on niiiin kivaa kun saa vaan käden perässä vaihdella asentoa... Agilityyn pätenee sama homma, että oppivat miten kumpikin toimii. Hups on (onneksi!) hiljainen työskentelijä, mutta kommentoi kyllä jos ohjauksesta ei saa selvää, niin, ja lahkeestakin vois vähän puraista.. Marko on päässyt muutaman kerran treenailemaan Hupsin kasvattaja Stellan kanssa, saa vähän tatsia.. Stella on hyvä opettaja, tekee just niin ku ohjataan. Hups on käynyt paristi Janitalla ja Jaakolla ja tokoa ollaan treenailtu ohjatusti Pian penturyhmässä ja Lentsun kurssilla, sekä kaikkea pientä joka päivä kotona ja muualla. HSKH:ta päästään edustamaan kesäkuussa Kuopiossa, treenaillaan siis alokasluokka hurjan hyvään kuntoon tässä kevään aikana. Myös Selma edustaa HSKH:ta, tosin eri joukkueessa Hupsin kanssa. Saran kanssahan olin aikonut että jos ykkösen sais niin ilmoittais yksilöihin, mut se on varmaan sitten ihan itsestä kii että saako?
Loppuun kuvia Tuorlan pelloilta maaliskuun alusta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti