maanantai 14. maaliskuuta 2011

hullun (emännän) kanssa toko-opissa

Oltiin sunnuntaina toko-päivässä. Aavistin jo aamusta että nyt on jotain jännää kun emäntä oli niin puuhakkaana. Se jotenkin liikkuukin sisällä eri tavalla. Tiedän aina oonko lähtemässä mukaan vai en. Nyt olin. Olin kotona oikein kiltisti, koska musta on alkanut tuntua että se (emäntä) ei oo tyytyväinen kun haluan kertoa ääneen innostani. Se on paljon paremmalla päällä jos tanssin sen ympärillä mutta oon hiljaa. Viime aikoina en oo ees saanut mitään hyödyllistä aikaseks äänellä, mutta tänään tunnistin heti että nyt ois hyvät tsänssit vähän kouluttaa!

Paikan päällä olin käynyt kerran aiemminkin. Sillon emäntä oli siellä taas sillä kivalla tuulella, helppo koulutettava, heti ku vähän komennan, sen käsi menee taskulle missä on namipussi, kun komennan lisää se pyytää multa jotain helppoa temppua ja saan namia! Näin helppoa se koulutus on! Joskus jopa, silloin ku se on oikein vapiseva, ei tarvi tehdä temppuakaan, se ottaa namin käteen heti kun edellinen loppuu ja syöttää sitä mulle, taitaa vähän tyhmä olla kyllä kun pitää niitä sormiaan edessä niin että mun on vaikeempi syödä namia. Omatpahan on sormensa.Toisin kuin viime kerralla niin nyt se vei mut sentäs ihan kunnon lenkille aamulla. Tunsin jo lenkillä kun se piti jotenki jännästi hihnasti kii. No päästiin sitten vielä autoon hetkeks päikkäreille. Sitten se tuli mut hakemaan kauheella tohinalla autosta, olin ihan että no vauhtia nyt, mennään nopeesti sisälle. Jotain se jumitti siellä ja piti koko aika mennä hakemaan että tule nyt yhtä aikaa mun kaa. Mä kyllä tiesin mihin mennään ja olin jo sekunnissa ovella, yks vaan roikku siellä perässä. Siis kyllä osaa olla hankala. Lopulta päästiin sinne sisään. Emäntä lykkäs mut markolle ja rupes puhumaan vapisevalla äänellä jolleki tyypille, tajusin heti että tää on näitä juttuja. Näissä missä kestää ja kestää. Ja näitä missä saa sanoa emännälle koko aika että nyt vauhtia. Kotioloissahan sille ei saa sanoa, haluu muka päättää itte, näissä tapauksissa mä onneks osaan pitää ohjat käsissäni. Kun avaan suuni niin päästään eteenpäin ja saan emännän huomion itteeni. Väillä piti komentaa vähän pitempäänkin mutta onneks aina päästiin asiaan. Eka koulutuskerta oli tosi onnistunut, sain emännän antamaan mulle tosi paljon herkkuja nopeasti kun käskin! Pääsin myöhemmin vielä kahteen otteeseen sinne halliin, emäntä oli taas vähän hankalampi ja se halus päättää mitä tehään, käy mulle nekin. Ei mun tartte olla koulutusvastuullinen kun vaan sillon ku se ei ite pysty vaan on semmonen ei oikeen tilanteen tasalla oleva.

Tehtiin sitä pömpeleitten väliin juoksutemppua. Tiiän oikein hyvin että ku niitä on yks ni pitää seistä sen takana ja ku monta ni keskellä. Sitä en tajua että miks emäntä on ny ruvennu haluumaan että sinne monen väliin pitää kiertää sieltä sivusta eikä mennä suorinta reittiä. Teen silti mitä pyyetään kerta palkka tulee. Sitä matonpalaa mitä piti joskus lätkiä tassulla mutta viime aikoina on riittänyt että seisoo sen takana piti taas lätkiä tassulla. Puhuivat jotain kriteerien löysäämisestä, no joo, olin ehkä hetken käskyttämättä emäntää. Sitten emäntä näytti sitä kummallista juttua missä se sanoo että pitäs seurata ja sitten yrittää karata niin että mun ois mahollisimman vaikee seurata. Jotain se siinä käveli yksinään ja sen jälkeen tehtiin seuraamisjuttua niin että seurasin ku se asteli sivulle. Olipas vähä tylsää ja ihan helppoo. Myöhemmillä kerroilla juoksin tolppien ympäri (vitsi se on kivaaaa!) ja sitte makoilin maassa. Se on jännä ku välillä emäntä käskee maata maassa hiljaa ja sitten joskus se sanoo sen sillee eri tavalla, tunnistan aina, ja sillo ku se sanoo sen ni mun pitää vähän haukkua ja ruvetaan heti tekee jotai, mut tollee ku se on yksin ni sitte se toteaa että en sais haukkua ja tiiän kyl et sillon saavutan nopeemmin kivoja juttuja jos oon ihan hiljaa. Voivoi, kyllä noi ihmiset on niin hankalia kun ei niistä meinaa ees kouluttamalla saada selville että mitä ne nyt millonkin tahtos. Kävin vähän kans moikkailemassa muita ihmisiä. Aattelin et jos ne ois antaneet mulle namia ku juoksin luokse, mut olivat aika tylsii, kyl emäntä on potentiaalisin namin antaja. Kuulin muuten ku se jotai marmatteli itekseen jotai että seuraavan koulutuspäivän aamuna se aikoo olla johdonmukainen ja koira on kurissa ja nuhteessa. Sen ku näkis.

-Sara

Ei kommentteja: