tiistai 27. heinäkuuta 2010

sempun tokottelut



Ollaan käyty Sempulan kanssa koirakoulu Kompassin toko c -kurssilla nyt yhteensä kolme kertaa. Vetäjänä kurssilla Selman pentukurssilta ja HSKH:sta tuttu Sanna. Hellettä on riittänyt ja sisälläkin on ollut aika kuuma, mutta Selma ei tunnu menevän helteestä samaantapaan veteläksi kuin Sara, mitä nyt juo enemmän ja käy kyllä heti lepäämään kun mitään ei tapahdu, mutta ei tunnu siltä että se läkähtyy siihen läähätykseensä, toisaalta Selma ei kyllä vöyhää ihan yhtä paljon kuin Sara.

Kurssille mennessä on tullut huomattua sellainen hauska asia että Selma ei osaa mennä rappusia, ei se osannut kyllä joulukuussa messarissakaan mutta aattelin että se johtui niistä tietyistä rappusista. Tokihan sitä on varjeltu kuin Saraakin että mehän ei rappusia kävellä (Saran ollessa pentu asuttiin kakkoskerroksessa yli vuosi Saran elämästä ja se ei mennyt rappuja kertaakaan, aina sylissä tai hissillä...) Sara kyllä raput osaa mennä vaikkei olekaan harjoitellut... Alaspäin Selma suostuu menemään, tarkkaavaisena ja hitaan harkitusti, ylös ei niin millään. No mitäs pienistä, kai tuonkin tempun voisi joskus harjoitella...

Mut jos niihin reeneihin..

Tähän mennessä ollaan harjoiteltu

luoksepäästävyys - en kyllä muista onko tää nyt otettu kerran vai kahdesti, ihan kivasti kuitenkin mennyt, namin avulla sempu pysyy istumassa, muutenhan se menisi moikkaamaan ihmistä, ei varmaan kauheen montaa harjottelukertaa vaadi että oppii siihen sen rutiinin ja saa namin pois vasemmasta kädestä. Tähän rutiinia vois harjotella himassa markonkin avustuksella, se kun kiinnostaa sempua varmaan yhtä paljon tai enemmän ku vieraat ihmiset.

paikkamakuu - ollaan reenattu maahanmenoja ja sivulle nousemisia omana osanaan. maahanmenoissa jatketaan sempan kanssa vielä käsiavusteisesti, koska ilman käsiapua on maahanmeno hitaahko ja ei mitenkään varma, plus se kiertyy hieman jalan ympäri, ja suoraanhan me pyritään. Ollaan otettu myös lyhyitä käskytettyjä paikkamakuita. Selma pysyy ihan nätisti, mua vaivaa se pään pyöriminen, ympäriämpäri sinne ja tänne mutta Sannan mielestä se ei kuitenkaan ole lähdössä siitä mihinkään ja kun saa vielä paremmin juonesta kiinni että tää on tää juttu missä vaan maataan niin pyöriminenkin vähenis ihan ittestään. Varmuutta tarttee toki toistojen ja reenin kautta, ihan vielä en ainakaan luottas että kokeessa pysyis vaadittavan kaks minuuttia muutenkin ollaan tehty vielä/edelleen varsin lyhyitä harjoituksia.

seuraaminen - ekalla kerralla käytiin läpi peruasentoa, se on sellainen juttu mikä selmalla on kyllä aika hyvin hanskassa. toki sitä asentoon tuloa vois aika paljonki hioa ja pitääkin kun se ei oo aina kauheen sulava kun pomppii mutta ei mua ny haittaa jos se alokasluokassa tulee liikkeen alotusasentoon pompun kautta. itte seuraamisessa pomppiminen on huomattavasti vähentynyt. kättä se yritti purra yks päivä kotona reenatessa mutta ei tullu namia niin ei yrittänyt enää lisää. kurssilla ollaan ny reenattu täyskäännöstä ja voi että kun mä en vaan osaa! on ihan mielettömän hankalaa kävellä samaa tahtia niin ettei hidasta vaikka ajattelee sitä käännöstä niin kovasti ja pitää askelpituus samana! mä tarttisin varmaan kokonaisen kurssin pelkkää kävelyharjottelua. (niin mitäs kävi saran kanssa kahdessa kokeessa täyskäännöksissä? -koira katos! mut ehkä se olikin niin päin että se olin minä joka katosin kun lähdin yhtäkkiä harppomaan käännöstä...) Vaikka mä osaisin askeleet niin ei se täyskäännös silti kauhean hyvin luonnistuisi koska Selma ei tota takapään käyttöä velä kyllä handlaa olleskaan. Sitä ollaan myös harjoiteltu, aluksi ihan vain sivuaskelien ottamista takajaloilla. Sanna sanoi hyvin että voi hyvinkin olla, että kun se on niin nuorikin ja tuollainen nopea niin se ei ole vielä edes huomannut omistavansa myös takajalat. Siltä se kyllä tuntuukin.

Muuten oon edelleen teettänyt seuraamisessa niitä tosi lyhyitä pätkiä ja namiakaan hyvä jos muistan siirtää oikeaan käteen, pitäs vähän tsempata itsensä tän seuraamisen reenaamisen kanssa. Tykkään mussuttaa että no mutta kun selma ei osaa seurata mutta eihän se nyt selman vika ole, minähän sitä en ole opettanut! koira kun osaa just sen mitä sille on opetettu. ei voi kauhalla vaatia jos lusikalla annettu vai miten se sanonta meni :D no sen oon yrittäny ja jotenkin mielestäni onnistunutkin itselleni opettamaan että en yritä vaatia liikoja, ja jos joku juttu ei onnistu niin pyrkiä aina siihen onnistumiseen helpottamalla niin paljon että onnistuminen on mahdollista. osaan kyllä ihan pätevästi helpottaa harjotusta mutta kun nyt pitäs vissiin välillä ees vähän vaikeuttaa mutta silti niin että se onnistuminen säilys.

nouto - noutoa ollaan tehty useampana kertana. Selma ei olekaan aiemmin harkannut tätä kuin kerran tai kaksi kokeiluluontoisesti eli en ollu vielä ehtinyt opettamaan mitään väärää (vrt. saran "kiepahdus ympäri kapula suussa ja sitten nopea sylkäisy!" -temppu). Eka kerralla käytiin läpi teoriaa ja tokalla aloitettiin harjottelu. Tarjottiin useempaa tapaa opettaa, me kokeillaan nyt naksulla, Saran kanssa se ei ihan lopullisesti onnistunut, mutta ainakin oppi tykkäämään kapulasta ja saatiin siitä jotain kehityskelposta kumminkin niin tuskin se nyt enemmän metsään voi mennä! Ja ihme kyllä, joko mun naksautusnopeus on kehittynyt ja täsmällistänyt tai sitten Selman kanssa on vaan niin paljon helpompaa kun se ei ole niin nopea kuin Sara ja tekee asioita silleen hitaan harkitsevasti mutta jokatapauksessa ainakin alku lähti sujumaan kuin Mortenin kirjasssa (no en kyllä nyt ulkoa muista ees enää miten se meni siinä mutta vähintään sinne päin!. Selma ihan itte muutamalla toistolla kapulasta kiinnostumisesta lähtien rupesi ottamaan sitä suuhunsa, ja pelkät suuhun otot muuttuivat aika nopeasti nostoiksi. Sitten lisättiin siihen sitä että mä olin seisaallaan enkä kyykkimässä maassa kurkkimassa että koska se kapula osuu suuhun. Ja kesto alettiin alkuun tekemään niin että mä liikun vähän ja se liikkuu mukana kapulan kanssa. Mun mielestä toi edistyminen tähän asti näyttää mielettömän hyvältä verrattuna siihen hauskaan sekamelskaan mitä tehtiin Saran kanssa. Semppa on kyllä hassu, välillä kun se on tehnyt jo usean hyvän toiston, se yhtäkkiä unohtaa koko kapulan, pysähtyy miettimään (mä ainakin nään rattaat sen pään päällä), pohtii hyvän aikaa, ja sitten tekee maahanmenon, ja sen ilme on ihan sen näköinen että "noniin, nyt mä keksin, tämä se oli se temppu, tästä on ennenkin tullut nami" Toki toi muiden asioiden tarjoaminen että oisko tää se oikea kuuluu tuohon mutta lähinnä huvittaa Selman tapa, se hidas ja harkitseva.

Nouto on siis aika hyvällä alulla, tuon ikäisenä Sara ei ollut tainnut edes koskaan pitää kapulaa suussa...

liikkeestä seis- tätä reenattiin viime kerralla, tai reenattiin liikkeen loppuosuu etupalkalla. Selmallehan ei etupalkkaa ollu aiemmin käytetty, nyt harjoteltiin ja hyvin toimi, tosin mua vaivaa kun se ei syöksy sinne namille niinku Sara, pitäs vaan opetella ymmärtämään että kaikki ei oo kaikessa niiku Sara, ne on vaan erilaisia. Kerran Selma varasti namille mutta muuten tehtiin monta monta onnistunutta toistoa, se seisoo tassut samoilla sijoillaan tosi hienosti. Pääsen kävelemään kummalle sivulle vain ja jonkun matkaa taaksekin, tosin en liian vaikeaa yrittänyt vieraammassa ympäristössä kun ei oo kotonakaan tehty taaksekävelyjä kuin ihan muutama kerta. Pitäs joku päivä ottaa sitä ihan pysähtymistä naksulla kun se ny ei oo mitenkää hyvä vielä, tehdään yleensä käsi & vartaloavulla ja ilman niitä tarttee kaks käskyä.

Saran reenailusta sitten toisella kertaa, me on reenattu vaan kahelleen ja kaikki tuntuu just nyt helpolta ja hyvin sujuvalta! kaikki paits kynnen alle uponnut kulmahammas -auts!






keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

möllitokot

Viime lauantaina oli Schapendoes Ry:n järkkäämä möllitoko ojangossa, eli meidän "kotikentällä". Oltiin paikalla aamulta kahdeksalta kasaamassa kamoja ja koirat odotti autossa ovet levällään viilennysloimet päällä koko päivän, jaloiteltiin toki välillä ja juotiin vettä. Yllättävän hyvin ne tuntui pärjäävän ja autokaan ei loppujen lopuksi ollut mikään pätsi, onneksi ojangossa tuulee aina.

Selman kanssa osallistuin nakkiluokkaan, vaikka ihan oikeasti ei oltas valmiita edes sinne, mutta osallistumisen perimmäisenä tarkoituksenahan on edetä sempulan kanssa toisin kuin Saran. Ei tehdä siitä kisoihin osallistumisesta sellaista isoa jännityksen paikkaa ja oon järkeillyt ettei oo syytä jännittää jos ei oikeestikaan osata.. Oltas toki voitu reenata enemmänkin... (onneks ollaan kurssilla syyskuun alkuun asti, tulee väkisinkin reenattua). Olin kyllä ihan oikeessa ton jännityksen suhteen, en saanut edes yrittämällä luotua sellaista fiilistä mikä tulee aina Saran kanssa. Lähinnä huvitti.

Nakkiluokan tuomari Hyvättisen Eija oli ihana tsemppaava ja positiivinen.

Luoksepäästävyys 10 - oikein nätisti, ei Selmaa haittaa jos joku tulee koskemaan, ennemmin pomppaa ihmistä vastaan kuin väistää.

Paikkamakuu 7 1/2 - annoin käsiavun maahanmenossa koska ilman apua kestää, ja kiertyy hieman jalan ympäri. Alussa pysyi ihan mukavasti, mitä nyt se pää pyörii ihan koko aika, kävin palkkaamassa kun katsoi mua, toiveena että se pään pyöriminen jossain välissä vähenis, toisen palkkaamisen jälkeen nousi ylös, oisin voinut antaa jonkun käsiavun lähtiessä että olisi jäänyt maahan, tuomarin mielestä koira hieman häiriintyi palkkaamisesta, mikä on kyllä ihan totta, mutta kun haluisin palkata siitä että se pää on edes hetken pyörimättä...

Seuraaminen kytkettynä 7 - ihan kamalaa jopa meidän osaamattomuuden tasoon nähden, Selma oli lähinnä kiinnostunut nuuskimaan kentän pintaa eikä yhtään hokannut että mitä oltiin tekemässä, mä lähinnä huutelin että selma selma täällä täällä. Fiksu kun olisin ollut niin oisin alottanut nami kädessä että ois ollut suuremmat onnistumisen mahdollisuudet. Kyllä siltä ajoittain tuli se ihan kiva kontakti ja pari seuraamisaskelta ja sitten taas katos kuono heinikkoon.

Seuraaminen taluttimetta 8 - snadisti parempi, ajoittain haistelua, taisin ottaa namin käteen.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 - (sai valita toisen jäävän) tässä seuras jo aika nätisti kun muisti että mitä me tehdään. Seisoahan se ei vielä varsinaisesti osaa ja nyt oli ohjaakin hereillä eikä yrittänyt ilman apuja jotain mitä ei osata vaan otti heti käsiavun mukaan, jäi silti jostain syystä vasta tokalla käskyllä, ehkä ei kuullut ekaa tms. Seisoi sitten omaan tasoon nähden erittäin nätisti paikallaan ilman mitään tassujen töpöttelyä niin että pääsin ihan viereesn asti. Jotain ollaan opittu!

Luoksetulo 10 - tää oli perussemppua eli oikein hieno, vauhtia varmaan enempi ku saralla. Jotain me osataan!

Estehyppy 10 - tässä ollaan kans edistytty mukavasti, taisin antaa pienen käsiavun paikalla pysymiseen hypyn jälkeen mutta nakkiluokassa tuomari jätti sen rokottamatta.

Kokonaisvaikutus 9 1/2 - vaikkei kuulemma kaikkea osata niin kiva ja iloinen suoritus ja koiralla on potentiaalia ja on koko aika iloisesti tekemässä vaikka vähän nuuskuttelikin alkuun.

yhteispisteet 156/180 ja sijoitus jaettu yhdeksä kolmestatoista koirakosta.

Eiköhän siitä joskus vielä jotain tuu:) Nyt voitas muistaa lisätä harjotusohjelmaan vähän sitä että nami tulee kauempaa välillä asioissa joita jo osataan ja reenata reilusti sitä seuraamista ja paikallaoloaa valmiiksi suorituksiksi.


Saran vuoro oli sitten vasta kahdelta iltapäivällä. Avoimesta luokasta puuttui muutama koira ja paikkamakuu tehtiin kuuden koiran ryhmässä. Oltiin ensimmäisenä koirakkona, inhoon olla eka, joten sitä parempi harjottelun kannalta. Tähän mennessä oon tehnyt paikkamakuuta ainoastaan yksin kentällä, ja useimmiten jonkun pk-esteen takana niin että Sara näkee koko aika mun jalat, ja koska oon malttamaton niin oon kurkannut useampaan otteeseen suorituksen aikana. Viime viikolla tehtiin kerran neljä minuuttia, useimmiten ollut mun kärsimättömän arvion varassa, eli varmaan joku 40 sekuntia :D. Niin ja ei olla harjoiteltu piilossa oloa niin että mukana on toisia koiria, uskalsin silti kokeilla koska kyseessä oli tuttu ja turvallinen kenttä ja marko oli oikean kilpailunomaisesti kentän laidalla istumassa.

Paikallamakuu 7 - oli kääntynyt jo suht alussa lonkka-asentoon, ollut aika pitkän aikaa hienosti sitten ruvennut piippaamaan ja lietsoi siinä viereistäkin koiraa samaan puuhaan, piippaamiseen päälle sanoi pari kertaa hau. Sitten oli rapsuttanut ponnaria niinkuin Heinolan kokeessa. Mutta pysyi siis maassa loppuun asti... Levoton olo oli aika ymmärettävä kun ressu oli oottanut autossa koko päivän ja en hirveästi mitään teettänyt ennen omaa vuoroa, ettei käy niinkuin Heinolan kokeessa että kehään mennessä on jo tehty liikaa. Niin ja jo ennen paikallamakuuta Sara oli vähän pösilönä, kieri ja kelli maassa ja vouhotti. (ja ponnarikin oli vähän turhan kiree).

Seuraaminen 10 - wow. Luin vasta kotona arvostelulomakkeesta että saatiin kymppi. Mutta yllättävän hyvältä se kyllä tuntui, eteski ku vertaa miten kokeissa meni. Sara kerranki seuras niinku reeneissä (onks tää nyt sitä hyötyä kun se ilman hihnaa lenkkeily jäi pois ja päästiin heti ekana tekee tää kivempi?!). Tunsin ku jossain käännöksessä käytti kivasti takapäätä ja kuinka juoksuun lähtiessä se uus seuraa-käsky kokos koiran ja se korjas vielä snadisti parempaan kohtaan. Ehdin jopa ajatella että taas se mun vasemman käden halvaus vaivaa, tuomarikin siitä muisti mainita, muttei rokottanut.

Maahanmeno seuraamisen yhteyssä 10 - onnistui vaihteeksi oman tason mukaan.

Luoksetulo 7 - no tää sit ei. Oma moka kyllä ku ollaan jouduttu alkaa korjaamaan koko liikettä. Eka Sara rupes reenatessa tarjoomaan myös käsimerkille maahanmenoja (kuka käski reenata niitä nyt jo, ois ollut varmaan nopeet opetella sittenkin kun niitten aika on) ja sitten kun korjattiin että seisoa pitäs niin se seisominen ei enää ollutkaan niin hyvä. Nyt se oli erityisen heikko, valu valu ja valu. Varmaan 1/3 matkan. En antanut uutta käskyä, pysähty itte kuiteski. Ja tuli sitte hyvin luo, tosin joku jännittäjä pyysi sen luokse "sivu"-käskyllä vaikkei sitä kyllä käytetä...mikä lie ajatuskatko. Tuomarin mielestä vois onnistua paremmin jos vauhti ei ois ihan niin kova :)

Seisominen seuraamisen yhteydessä 7 - teki saman ku heinolan kokeessa! eli pyöri kun olin kohdalla! Mut olin fiksuna ja hereillä, korjasin! Annoin uuden käskyn kun alko pyörimään ja jäi siihen!

Noutaminen 8 - meidän kolmas kokonainen ikinä tehty nouto. Lähti kivasti hakemaan, vähän kyllä syöksyi kapulalle, eikä mennyt takaa niinkuin on muka harjoiteltu. Lähti kivasti tuomaan luokse, helteestä huolimatta (hankalahan se on läähättää ja pitää jotain palikkaa yhtä aikaa suussa), mutta jostain ihmeen syystä ajautui mun oikealla puolelle (?!) ohjasin sitten kädellä sivulle. Tais se vähän korjailla kapulan asentoa tuodessa mutta kokonaisuuteen olin silti enemmän kuin tyytyväinen meidän osaamistasoon nähden. Eteskin siihen intoon tuoda se kapula, sehän hei inhos sitä, eikä pitäny suussaan ollenkaan!

Kauko-ohjaus 10 - noudon jälkeen olin mielessäni että "jesh, enää hyppy ja me selvittiin siitä!" kun en muistanut koko kaukoja. Sara ilmeisesti luki sen ai dääm vielä nääkin musta, kun oli hankala saada se siihen liikkeen alkuun, taas pitä kelliä ja pyöriä ja ilman korvia. (se ponnari kyllä ihan oikeesti vissiin kiristi silmiä kun laitoin sen kauheella kiirellä kun koira yritti samaan aikaan juosta täysiä kentälle autosta). En muistanut ees mun jättökäskyä mutta selviydittin silti ihan kivasti, istumiset oli kyllä snadisti vajaita mutta tuomari ei rokottanut.

Estehyppy 8 - pitkästä aikaa meni sitten esteen takana maahan istu-käskyllä, jos oikein muistan niin se vissiin virallisissa nollais liikkeen mutta nyt oltiin epiksissä ja tuomari oli suopeana kun nousi sitten heti istumaan. Muuten oikein kiva, erityisen tyytyväinen oon miten nätisti tuli suoraan sivulle uudella "takas"-käskyllä.

Kokonaisvaikutus 8 - paikallamakuun haukkumiset ennen ja jälkeen ja nuo pyörimiset sun muuta väleissä, liikkeet tekee kivasti sitten kun alkaa tekemään. Suorituksen jälkeen tuomarimme sanoi että Saralle voisi sopia sekin että tekee koko suorituksesta yhden ison liikkeen, saatan kokeilla, aloitan yhdistämällä eka kaks liikettä ja sitten kolme jne. Niin että se on ne välitkin käskyn alla, ei tuu sille epätietoisuutta että mitäs sitten.

Pisteet 166/200 joka olisi ollut siis 1. tulos ja sijoitus mölleissä 1. toiseksi tulleella oli samaat pisteet, mutta sääntökirjan painotuksien mukaan laskettuna Sara oli ykkönen. Hieno likka ja hieno työ etenkin helteeseen nähden, Saran suosikki-ilma kun on viileä vesisade.

Ja tuomarimme oli siis Sanna Malkamäki.

Loppuun pari kuvaa.


"tän mä osaan, tässä mä oon hyvä!"


"moi marko!"


"tänki osasin, anna nami!"


ikinä en oo jännittänyt


seurataan


*syöks!*


sara taitaa viedä kapulaa kohti kameraa ja siksi ajautuu hassusti :)


"lääh puuh"


"oho, päästiin palkinnoille"

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Tulppaanin tallojat agirodussa

Vihdoin viimein pitkään odotettu agirotu viikonloppu oli ja nyt se jo sitten meni. Koko kevät sitä odoteltiin ja kasailtiin joukkueita, varattiin mökkejä yms. Oli tosi kiva kun saatiin neljä innokasta joukkuetta mukaan. Meillä oli siis joukkueet medi ja maksi aloittelevissa ja samat kisaavissa.

Lähdimme kohti helteistä Ylöjärveä perjantaina kahden maissa iltapäivällä ja perillä majapaikassamme Koivupuistossa olimme puoli viiden maissa, matkallahan oli aivan pakko pitää pakollinen pysähtymistauko Abc:llä kasvisaterian merkeissä (joka oli muuttunut Falafel-hampurilaisateriaksi). Koivupuistossa meitä jo odotteli Jatta siskonsa ja Seran kera. Aivan upea paikka tuo Koivupuisto oli heti ensisilmäyksellä, todella mukava ja avulias omistaja pariskunta antoi meille vielä kaupan päälle yhden ylimääräisen mökkihuoneen, jotta minun ei ainoana miespuolisena tarvitsisi nukkua naisväen keskellä. Kiitosta vaan, kyllä kelpasi leveästi makoilla Sannan kanssa omassa huoneessa. Avaimet kouraan ja kassit kiireellä huoneeseen ja kohti Teivon ravirataa. Nokian navigaattorihan taas perinteiseen tyyliin opasti meidät milloin mihinkin suuntaan, mutta loppujen lopuksi löysimme raviradalle (voisihan sen osoitteen tietysti kirjoittaa oikein niin olisi helpompi navigaattorillekin), ja harmiksemme Marika oli jo ehtinyt Adan kanssa ekan radan vetäisemään, ja saapumishäslingeissä meni suurimmaksi osaksi myös Ikin eka rata, sekä myös Päivin ja Artun agilitydebyytti. Arttu oltiin vielä yllätyksellisesti mitattu mediksi. Tästä olen tosi kateellinen kyllä ja iloinen Artun puolesta, ettei tarvitse Saran tapaan hyppiä kauheita maksi esteitä. No ei hätää, kasasimme päiväteltan ja häkit valmiiksi ja iloksemme viereisestä teltasta kuului "oletkos sinä Marko?" "Minä olen Väinö, ollaan samassa joukkueessa" heh. aika hauskasti sattui kun schapeporukoihin törmää joka paikassa. en siis ollut aiemmin henkkoht tavannut Väinöä, puhelimessa oltiin vaan puhuttu agirodusta ja sähköposteja vaihdeltu. No nyt on tavattu.

Perjantaina oli luvassa Saralle yksi startti ja se meni oikein kivasti, ja hylly taas otettiin, mutta Saralla tuntui olevan kivaa. Olin kiireessä unohtanut vielä kisavaatteeni vaatekassiin mökille joten matkavaatteissa radalle, onneksi sentään kengät oli kisarepussa kisakirjan ja rekkarin kera. Radalla rengas mentiin sivusta läpi ja Aalta Sara päätti yhtäkkiä harjan päällä alkaa haistelemaan jotain ja hetken mietittyään hyppäsi alas ja meni radan reunalle haistelemaan, mitä lie etsi. No siitä huolimatta jatkettiin rata loppuun ja olin tosi tyytyväinen Saran parantuneesta innosta, vaikka vain muutama päivä pidettiin huilia kaikesta agiin liittyvästä ja oltiin matkustettu kolmisen tuntia helteisessä autossa. Illalla oli myös Adalla vielä startti, ja myös Molla ja Marke sekä Väinö ja Leevi kävivät hauskuuttamassa yleisöä Schapemaiseen tapaan. Ehdittiin hyvin myös katsella miten ne ammattilaiset liitää.



Illalla sitten ehdittiin kaupan kautta vielä mennä mökille, jossa meitä oli majoittumassa Jatta, Lotta, Päivi, Marika, minä ja Sanna, sekä myös Sanna ja Antti olivat tulleet Koivupuistoon meidän seuraksemme. Tuntui olevan koko paikka täynnä agirotu porukkaa, osa myyntipaikkojen väkeä, osa kisaajia. Kurssikeskuksen omistaja mies kävi vielä illalla meistä valokuvan nappaamassa nettisivuja tai mainoksia varten, kun oli kuulemma niin kivannäköistä kun oli iso kasa Schapendoeseja iltasella istuskelemassa pihalla ja porukkaa siinä jutustelemassa. Ihan oli leirimeininki meillä, ja oli kyllä tosi kiva että meitä oli tosi monta samassa paikkaa.

Aamulla sitten aikainen herätys joskus 7 paikkeilla ja aamiainen lämpimine sämpylöineen puuroineen oli meitä jo keittiössä odottamassa. Täydet pisteet siitä Koivupuiston emännälle. Aamulla oli sitten heti 9 jälkeen Ikillä ja Artulla startti ja ja 10 maissa Saralla ja Ransulla. Tämä oli siis Finnish open karsinta ja Arttu tempaisi itsensä viidennelle sijalle ja näin ollen illan finaaliin. Ja kuin kruununa sille, otti Arttu vielä kolmannen sijan iltapäivän radallaan. Loistava kisauran starttaus, vaikka nollat jäi vielä odottamaan itseään. ja illalla sitten taas Molla ja Leevi ja illan kohokohtana Artun finaalirata, tosi hienosti meni, vaikka alkoikin vähän jo väsymys painaa. Mikäs siinä mennessä Suomen huippujen kanssa samassa kisassa ja vielä Hollantilaisen tuomarin tekemällä radalla. Saran rata meni tosi kivasti taas, mutta mikä siinä renkaassa oli vikana, taas mentiin ohi, ja sitten takaisin päin läpi eli hyllyä taasen luvassa, mutta Sara oli taas mukavan innokas tekemään, josta olin tosi tyytyväinen, lämpötilakin kun lähenteli kolmeakymmentä.



Iltasella odoteltiin siis vielä Leevin esitystä joka oli kolmosten iltaradan viimeisenä lähtijänä, ja startteja oli muistaakseni 146! Että kello sitten näytti pois lähtiessä jotain yli kymmenen illalla. Valtavien aploodien (olimme lähes viimeiset ihmiset ketä radan vieressa enää oli katsomassa) saattamana Väinö ja Leevi kävivät radan vetämässä ja Hesen kautta nukkumaan.

Aamulla herätys sitten jo kuuden aikoihin. Sunnuntai päivä ja viikonlopun kohokohdat eli joukkueradat. Ne aloitti klo 7.30 kilpailevat medit joihin kuului Ruusu, Nappi, Iki ja Tiltu. Kaikki muut paitsi Iki tulivat vartavasten aamulla vasta Ylöjärvelle, joten hatunnosto heille aikaisesta herätyksestä. Todella upeasti vetivät nämä kilpailevat, joista Tiltu ja Nappi siis kolmosluokkalaisina, sekä Iki ja Ruusu vasta nyt hiljattain alottaneina. Tiltu ja Riina eivät ole ihan äsken yhdessä starttia ottaneet saatikka treenanneet, mutta hyvältä se silti näytti. Aika varovasti taisi Riina mennä. Puoliltapäivin olisi sitten ollut Saralla Open classa kisa, jonka peruin koska samaan aikaan minulla oli Selman medi möllien kisa ja Saran rataantutustuminen. Kiitoksia vaan aikataulun tekijälle. Cassu kävi radan medeissä upeasti vetämässä hyllyn arvoisesti. Ja loppujen lopuksi olisin kyllä ehtinyt, mutta eipä olisi Sarasta kovin kivaa ollut vetää kahta rataa putkeen. Puolilta päivin siis medimöllien rata ja joukkueessa Tesla, Sera, Selma ja Una. Tesla päätti startissa käydä vähän Saramaiseen tyyliin haistelemassa, josko joltain heltiäisi nakkia, mutta hienosti veti radan ja korjasi aan kontaktin vaikka siinä ei korjattavaa ollutkaan, hauskaa. Sera meni tosi kivasti ja innokkaasti, loppuradasta taisi jo ote vähän herpaantua, mutten ehtinyt katsoa, kun olin Selman kanssa menossa seuraavana. Lähdettiin jo kertaalleen ja ehdittiin jo kolmantena olleen puomin kontaktille asti kunnes kuuli että takaisin, no eikun ympäri ja uusi lähtö, oli Seralta jäänyt toka vika hyppy vissiin suorittamatta tai jotain. Selma meni TODELLA hienosti, mitä nyt pussi jäi suorittamatta, kun sitä ei ole edes otettu muuta kuin maaliskuun alkeiskurssilla kerran, pitänee muistaa treenata ennen elokuuta pari kertaa. Selmakin päätti matkia siskoaan ja otti aan uudestaan. Muuten Selma meni tosi mallikkaasti ja sain kaikki hienot ohjauskuviotkin toimimaan, on se vaan niin helppo koira. Vauhtia nyt vaan vielä lisää ja keinu ja kepit haltuun, niin Selma on kisavalmis.
Una vetäisi vielä ihan huippuradan ja taisi olla koko ryhmän nopein, Selman tullessa siinä kannoilla. Yhdestoista sija taisi tulla vielä tälle huippu-lupaavalle joukkueelle. Aamupäivän meitä oli kannustamassa myös tuo edellisillan Hollantilain tuomari, joka oli innoissaan kun näki schapeja osallistumassa, ja oli iloinen neljästä joukkueestamme.



Iltapäivällä helteen eikun vaan yltyessä päätimme vetäistä vielä ennen kilpailevien maksien rataa koko karnevaaliasun päälle, eli tulppaanit päähän ja menoksi, huh hellettä, oli muuten lämpöinen hattu. Vetäistiin siis kilpailevien maksien rata karnevaaliasussa, ja hauskaa oli. Mukana menossa Ransu, Leevi, Sara ja Rocky. Sara oli kyllä jo tässä vaiheessa aika veto pois pitkästä kuumasta viikonlopusta, mutta silti saimme radan vedettyä ihan kivalla fiiliksellä, aika paljon sain kannustaa Saraa, mutta sieltähän se tulikin ja huomasin taas että kun muistan antaa sitä käskyä ajoissa niin Sarahan menee, eli tarkkuutta lisää käskyihin taas ja ohjauksiin. Tuli sitten heti lähdössä ohjattua Sara kolmosputken väärään päähän. Tämä oli Saralle sitten heinäkuun viimeinen agistartti ja saapi jäädä kesälomalla agilitystä. Elokuussa sitten puolivälissä startti joko Nastolassa tai Hyvinkäällä, sekä elokuun vika viikonloppuna Ojangossa omissa kisoissa, joissa Selma ottaa ensimmäiset viralliset startit, jänskää. Tuota Selman starttia olen odottanut jo kuin kuuta nousevaa, ja toivottavasti saan kepit ja keinun siihen mennessä treenattua. Kepit ovat jo tosi hyvällä mallilla ja keinussa ollaan jo puolivälissä.



Ai niin ja olihan sitten vielä luvassa se kohokohta, pukukarnevaali, Tulppaanin tallojat oli joukkion ensimmäisenä, ja hauskasti sattui että Koikkerien koohon oranje joukkue meidän perässä Hollannin lippuineen, ja marssimusiikkineen. Voitto meni Rhodesialaisille lentoemännille, ehkä ensi vuonna on tulppaanien vuoro.

ja kuin pisteenä iin päälle iltapäivän kruunasi alo maksien joukkue Arttu, Pyry, Cassu ja Wunjo.
oli tosi mukava katsella miten upeasti nämäkin vetivät innolla radan läpi. Arttu meni jo konkarin tavoin varmasti ja Pyry oli tosi hauskaa ja veti tosi hyvällä draivilla, Cassu oli piristynyt päiväunilla kummasti ja Wunjo tsemppasi tosi hienosti, vaikkei kaikki esteet oikein olisi niin kivoja olleetkaan.

Kaiken kaikkiaan kaikki joukkueet esiintyivät edukseen ja antoivat schapeista juuri sen kuvan mitä olimme tulleet antamaan, iloisia suorituksia häntä heiluen schapemaiseen tyyliin, välillä vähän omia kuvioita tehden.

Tässä hurmiossa tuli sitten luvattu myös ensi vuodeksi kasaamaan joukkueita ja sainkin jo samantien pari joukkueellista ilmottautuneita mukaan. Lappeenrantaan vaan sitten tulppaaneja tallomaan!

Sanna räpsi pitkälti toistatuhatta valokuvaa ja parhaimmat otokset löytyvät Sannan kuva sivuilta: http://sannarautio.kuvat.fi/kuvat/2010/

Kotiin tultuamme sunnuntaina kahdeksan maissa illalla olimme kyllä todella palaneita ja koirat väsyneitä ja maanantaina Sanna vielä huomasi että Sara on taas päättänyt alkaa imettää, eli valeraskaan rassu vielä kisaamassa oli.