Selma oli tänään Karkkilassa ROP-pentu kunniapalkinnolla ja esiintyi just niin hienosti kuin osaakin! Mä ahkeroin tosiaan koirien näyttelyarvostelut tonne sivupalkkiin äsken, voivat olla täynnä kirjotusvirheitä. Oli aika hauska kirjottaa nuo Saran tän vuoden arviot putkeen kun niistä näki ehkä sen toivotun edistyksen. Ja edistykseen kuuluvan hetkellisen taantuman jonka jälkeen voitas taas edistyä (?) :D. Se taantuma olin minä. Nopeasti kerrattuna ettei mene koko blogi jaaritteluksi niin tarkoitushan oli että mä ku Saran kaa oon juoksemista seisomista yms. harjotellukin niin esittäsinki sen joskus, ku uskaltasin jännittämättä. No Kotka meni kauheel jännäyksel, Porvoo jostain syystä hyvin. Sitten tuli Kouvola ja huhhu olin tosi kauhuissani jo ennen kehää mutta päätin silti yrittää. Kehässä tuli aika pitkälti paniikki, koirakin oli sitten peloissaan. No sain sen ehkä jossain vikalla kierroksella vielä juoksemaan ja ei yrittänyt tuomaria karkuun. Seuraavana päivänä Heinolassa kyselin että jos Marko sittenki veis mutta piti sitten mennä vielä yrittämään. Sara olikin sitten edellinen päivä mielessään vielä enemmän paniikissa kuin minä. Ja mä sitten hätäännyin kun koira tahto pois kehästä. Huhhuh. Tuomari Annukka Paloheimo vielä sanoi jotain sen suuntasta että kun sulla on erittäin kaunis koira että toivotaan kauheesti että se rohkastus. Joo se rohkastuu sillä että mä en enää yritä esittää sitä. Se loppu ny.
Sitten tuon kauhean viikonlopun jälkeen onkin korjailtu taas niitä mokia. Vantaalla Marko vei Saran kehään ja se oli vielä silminnähden peloissaan. Marko sitten muisti itte olla rento ja hymyillä ja ihan lopuksi Sara jo meni haistamaan tuomaria kun tuli vielä luokan jälkeen kommentoimaan ja oli naureskellut että ei sitä nyt pelota. Porvoossa meni sitten jo paremmin. Arviossa luki että nice behavior. Hyvinkäällä viikko sitten Sara oli ihan upee. Kyllähän se tuomairn kopeloidessa on sen näkönen että tää on epämukavaa mutta muuten meni tosi hienosti. Häntäkin löyty välillä. Tänään Karkkilassa hitusen huonommin kun esittäjä unohti höpötellä sille koiralle. Yhteenvetona vois sanoo että jatkosuunnitelmat on että kun Marko vie Saran kehään niin sillä ei ole siellä mitenkään pelottavaa ja se saa lisää kivoja hyviä kokemuksia näyttelyistä. Etenkin jos Marko muistaa iloisesti höpötellä koiralle, Sara selkeesti vaatii sen rohkasun ollakseen ilonen ja reipas. Siinä missä pikku-Selma menee kehässä kuin ois syntynyt siellä..hmph. Tosin Selma on niin pieni vielä, kerkeäähän se keksimään vaikka mitä.
Nyt on vähän taukoo näyttelyistä. Sara menee seuraavan Turku kooveeseen. Selmalla on pari pentunäyttelyä siinä välissä. Aina välillä on taas palattu pohtimaan sitä että mistä voisi johtua se että Sara rupes pelkäämään tuomaria. Marraskuussa vai oliko se lokakuussa 08 se vielä juoks Vantaalla häntä liehuen ja Tammikuussa Lahden parkkihallissa pelkäs varmaan eniten ikinä. Jos se on se parkkimiljöö ja se tapahtuma ja vaikkei oiskaan niin Sara pääsee mukaan (jos saa viedä turistikoiria) Selman pentunäyttelyyn samaiseen parkkihalliin ja voidaan käydä vähän juoksemassa rinkiä ja syömässä nakkia tyhjässä kehässä.
Marko ja Sara on startannu agilityssä jo mölli-kisauran seuran Tehis cupissa. Osallistuivat kahteen kisaan kolmesta ja tulivat loppukilpailussa medimölleissä seitsemänsiksi. Paras sijoitus oli yhden kisan kolmas sija. Vauhtia on kuulemma tullut kauheesti lisää. Marko varmaan joskus kirjottelee itte lisää.
Sara on syönyt kuutisen viikkoa nyt raakaruokaa. Se saa broilerinsiipiä ja Murren Murkinan valmiita lihakasvismixejä. Ja silloin tällön kaikkee muuta. Tarkotus ois jossain vaiheessa tehdä kasvissoseet itse, kuhan saadaan ostettua isompi erillinen pakastin. Ja ku se ostetaan niin Selmakin siirtyy raakaruokaan. Sara tykkää ruuastaan kuin "hullu puurosta". Massu on voinut hyvin ja voidaan myös kuvitella tai voi johtua jostain muusta seikasta tai kaikista yhteensä mutta Sara on myös tuntunut olevan vielä tavallista energisempi, vilkkaampi ja leikkisämpi. Ne leikkivät Selman kanssa monta tuntia päivässä, tämä voi toki johtua siitäkin että Selma on isompi ja Saran mielestä kivempi leikkikaveriksi. Viime aikoina Sara on myös ruvennut hauskuuttamaan ovelilla tempauksilla kun leipien päältä katoaa juustot salamannopeasti jos päänsä muualle kääntää. Ja välillä on koko koira ruokapöydällä. Kun se on tuollainen hassu niin ei voi kyllä muuta kuin nauraa kun tapa jolla se tekee sen, kiipeää viereiselle tuolille istumaan mun viereen, laittaa tassun pöydälle ja kattoo ja hops sitten se on pöydällä heiluttamassa häntää... Hassu koira...
Selmakin on puuhastellut. Sen erikoisalaa oli pienempänä seinien syönti joka onneksi on jo jäänyt. Se on kova tyttö roudamaan leluja makkarista (jossa ne on järkevästi aina siivotessa sullottu koirien mökkiin (=kevythäkki) olkkarin puolella ja on se muutaman kerran avustanut postien aukaisussa ja koittanut neuloa, niin ja söi Markon kalliit kuulokkeet, tosin Sara söi pentuna kahdet vähän halvemmat (ei se marko taida oppia jättämään niitä koirien ulottumattomiin).
Selman kanssa on kävelty ihmisten ilmoilla aina kun me molemmat ei olla kotona niin yksikseen ja se vastaantulijoille räkyttäminen on jäänyt kokonaan pois. Harjoitellaan nyt samaan syssyyn ohitukset varmoiks ennen ku yritetään kahden koiran kanssa yksin lenkille. Sarakin tykkää kun pääse itsekseen ulos.
Niin ja tokoiltu on, mä käyn Selman ja Saran kanssa hskh:n tokossa ja sitten on mukavasti taas schapetokoilut aktivoitunut. Selma on harjoitellut aika paljon perusasentoa ja se meneekin jo ihan mukavasti käsiavustuksella ja oikea paikkakin löytyy tosi varmasti. Se on ihan selkeesti oivaltanut sen kohdan jalan vierestä missä pitää istua. Mitään kiirettä ei oo Selman harjottelun kaa pidetty, toinenhan on niin pentu vielä ja saa ollakin.
Saran kanssa on enempiki harjoteltu ja näkisin että meiän ja möllikisojen välissä on vielä seuraamisen kännökset ja pitemmät seuraamispätkät niin ettei se koira irtoo. Mun oman toimimisen tsemppaaminen jollain ihmeen tavalla niin että osaan toimia vaikka jännittää, sekä harjotella pitempiä pätkiä palkkaamatta. On noudatettu leiriltä tulleita Lentsun oppeja ja muistettu harjotella muutakin kun niitä alokasluokan liikkeitä.Tällä hetkellä Sara tekee tosi kivan ruutuunmenon silleen että ottaa kerran kupin tai alustan kanssa ja toisen kerran perään ilman. Ja luoksetulon pysäytys (jonka viittii ottaa kerran kahessa viikossa) on Saralla käsimerkillä tosi hyvä, pysähtyy kun seinään ja nykyisin jää useimmiten ihan suoraankin. Hyppyä on harjoiteltu hurjat kaksi kertaa, tänään ja kerran aiemmin tuolla meidän hskh:n ryhmässä. Se nyt menee aika pitkälti omalla painoillaan kun Sara osaa hypätä edessä näkyvän esteen hyppy-käskyllä ja pysähtyy itsestään hypyn jälkeen seisomaan. Paikallamakuussa, joka oli ennen Saralla tosi varma, on nyt tullut pari epäonnistunutta suoritusta kun se on noussut ylös mutta epäilen että kyllä sen idean ymmärtää edelleen ja ne on ollu ennemminki satunnaisia kertoja. Se on vaan vilkastunut ja ruvennut kattelemaan ympärilleen ja saattaa vaihtaa kankkua maatessa mutta se ei kai alokasluokassa vielä ole kauhean paha virhe. Ojangossa reenaamisessa on aina se kiva extrahäiriötekijä kun Sara käy siellä myös agilityssä. Ekalla kerralla oli vielä kisat menossa ja Sara selkeästi vähän epävarma siitä että mitäs täällä tehdäänkään, nopeastihan se oppi. Tänään oltiin poikkeuksellisesti ihan agilitykentän viereisellä kentällä ja alussa Sara meinas että jos tästä lähtis esteille, tai ei meinannut vaan oli sellainen kyselevä että jokos mentäs, että tonnehan me ollaan menossa, ollaanhan. On ainenkin into agilityyn kohdallaan. Tosin hulluna se tykkää tehdä mitä vaan. Ihana koira :) niin on toki sempulakin. Tossa ne leikkivät ja hakevat tennispalloa kun Marko heittelee.
Tässä syksyllä pitäs Saran koivet kuvauttaa tulevaa agilityuraa ajatellan ja samaan syssyyn silmät kans.
Vitsi että pitäs muistaa ottaa joskus kamera mukaan ulos kun rupee olee syksy parhaimmillaan. Jotain kohta kuukauden vanhoja kuvia tähän länttäsin.
