Hyvä meidän seura!

HSKH sai kaksoisvoiton HSKP:n Piirinmestaruuksissa :) Hupsin kanssa meillä oli kunnia olla mukana voittaneessa joukkueessa, vaikkakin oma keskinkertainen ykköstulos riivittiin kasaan aika karmivalla suoritukselle. Ei olla vielä(kään) mitenkään valmiita nurtsille tai isojen tapahtumien kokeisiin.

Kuva: Juuso Kuparinen

Ylläoleva kuva kertoo aika hyvin, "kyllähän mä teen mutta kerkeen samalla kattella kaikkee muutakin kun ei tää oo niin kauheen tärkeetä". No, asennetreenit jatkuu ja onhan se ollut tiedossa että Hupu mielellään kattelee muualle. Nii, ja ohjaaja oli kans aika huono. Päätin ihan lennosta kun kuulin tuomarin kommentin jonkun pompottavasta seuruusta niin kävellä seuruut hitaammin kuin yleensä, no Hupu ei sitten ehkä tajunnut että tehdään seuruuta... Ei myöskään oo ehkä koskaan tehty pätkää jossa eka perusasento vasta loppupuolella, mun piikkiin sekin. Kokeilin myös ihan lennosta että entäs jos leikitän sitä ennen kehää ja jätän lelun sitten ulkopuolelle. No ei ainakaan kerrasta toiminut, Hupu ekoista kehuista hyppäs mun hihaan kiinni. En sitten uskaltanut kehua kunnolla kun ajattelin että jos tuomari heittää meidät pihalle jos koira roikkuu mun hihassa/ pitää ääntä muristessaan. Ois taas ehkä pitänyt aatella ennemmin koiraa ja mikä mielikuva sille jää kun tommosta. Oppia ikä kaikki jne.

Kuitenkin, oon ihan tyytyväinen meidän alokasluokkiin. Kolme koetta on nyt käyty ja kokemuksena ne saa nyt riittää. Hups selkeesti kaipaa haasteita ja mielekkäämpää puuhaa, joten pääsee seuraavaks sitten avoimeen noutelemaan yms. hubaa kun ollaan valmiimpia. Ollaan käyty nyt nää syksyiset  alokkaat suht "tiukoiksi tunnetuilla" tuomareilla ja nytkin huonoin numero oli 8, ainoastaan kerran ollaan nollattu joku liike, ja kerran saatu 7 (oman seuran kokeen hyppy kun tsekkas maata seistessä (taas se odottamisen asenne!)). (jälkihuomio, saatiinhaan me 1.9. hihnaseuruusta joku seiska, mutta ei voi muistaa jonkun turhan hihnaseuruun pisteitä ;) ) Ennenkaikkea, oon tyytyväinen paikallaoloihin. Vaikka Hupu nyt vielä pää ylhäällä maatessaan katselee paljon ympärilleen, se on silti varsin varman oloinen. Ja jokaisessa syksyn kokeessa on saanut siitä kympin.

Saran kanssa oon taas yrittänyt kasata päätäni, edelleen tullaan samaan lopputulemaan, sen onnistuminen lähtee siitä mitä mä ajattelen.

Toki, omissa treeneissä oon huomannut että jossain kohti olen päätynyt vahvistelemaan ja hiomaan palasia, siinä määrin että me ei tehdä enää ollenkaan kokonaisuuksia, palkattomuuskin tehdään liikkeiden osista. Ja Sara on hyvä ja itsevarma siinä mitä se osaa ja on harjoitellut.. Ja kyllähän Hupsistakin näkyy koetilanteessa että kokonaisuudet ei oo ehkä ihan tuttu juttu. Jatkossa aion tsempata tässä ja treenata etenkin Saran kanssa enemmän myös kokonaisia liikkeitä, niitä palasia unohtamatta. Koska jossain määrin se että se on aina kuulolla ja ei koskaan tiedä mitä seuraavaksi tehdään on toiminut, mutta se että sillä ois selkeempi mielikuva kokonaisuudesta vois auttaa tilanteissa joissa ohjaajasta ei oo niin paljon apua.. Jos se ajattelis että "kyllä mä osaan" sillon ku mä oon ihan puissa niin se selviäis myös ohjaajan ollessa vähän huonompi?

En tainnut kirjoittaa rapsaa mihinkään, kun en oo vielä ees pystynyt kattomaan videota, mutta oman seuran koe meni multa ja Saralta niin penkin alle kun voi mennä (tässä kohti ne jotka on päätynyt blogiin hakusanalla "huono tokokoe", olette oikeassa paikassa! ;) ). Paikallaoloista saatiin vissiin ekan kerran molemmista pisteitä. Sara oli ollut oma itsensä, haistanut ja paristi piipannut, mutta tää on se osuus josta me todetaan että se tekee niinku tekee, 7-8 linja jos molemmista tulee pisteitä riittää kyllä meille. Ennen omaa vuoroa olin kävelyttänyt Saran kehän ympäri ja en ollut tajunnut että katoksessa ollut kakkapussi olikin joltain unohtunut nakkipussi, kun koirakaan ei sitä ollut yrittänyt imaista ohi kävellessä. Tyhmänä sitten yritin paikallaoloista poistua taas sivulle, eli sen katoksen suuntaan, ajatuksena että markon suuntaan ei ryysätä. No Sara tietenkin palkkasi itse itsensä sillä nakkipussilla, ja sen jälkeen tultiin siihen meidän worst case tilanteeseen jossa koira tajuaa että mulla ei oo tippaakaan langat käsissä ja mä en pysty ryhdistäytymään, saati luottamaan koiraan, ja koiraa ehkä myös ahdistaa kun mun tekis mieli lähinnä itkeä. Rämmittiin kuitenkin kaikki liikkeet läpi.. Mietin ajatuksen voimaa, ruudun merkki oli katoksen suuntaan, mietin vaan mielessäni että se nyt kuitenki karkaa sinne mistä löysi namit, ei mennyt oikein mihinkään, nuuski vaan. Ohjatun toiseen suuntaan sitten pystyi tekemään kun ajattelin että huoh tää on tonne toiseen suuntaan. Olin kyllä niin huonoin ohjaaja ikinä että vieläkin tekee mieli itkeä ja toisaalta sättiä itseä että miten voi olla noin huono. Mut ei muuta kun kohti seuraavia koitoksia, olen taas sadannen kerran päättänyt nauttia siitä  ihanasta koirastani joka on hurjan taitava ja makee sillon ku mä en sössi sen osaamista.

Hupsin kokeet on videolla
16.9. HSKH 159p (maahanmeno 0)
22.9. Piirimestis 176p

Seuraavan kerran Huputti osallistuu nurtsikokeisiin sitten joskus isona ja fiksuna :)

Hups treenaa
-kivoja liikkeitä
-kokonaisuuksia palojen lisäksi
-avointa koevalmiiksi
-kehäänmenot
-paikallaolon pää maassa
-kisapalkan niin että ohjaajaa ei purra
-häiriöiden sietoa
-kontaktin tarjoomisen lisäksi sen kontaktin pitämistä! vilkuiluille ja ympäriinsä katteluille piste?

Sara treenaa
-kokonaisuuksia
-koemaisuuksia
-liikkurointia
-ei langat käsissä olevaa ohjaajaa
-vahvistelee liikkeiden osaamista

Loppuun vielä muutama kuva

Kuva: Juuso Kuparinen

Kultajoukkueen koiria, as in Zackin haaremi :) Kuva: Juuso Kuparinen

Suurin osa HSKH:n joukkuelaisista. Kuva: Juuso Kuparinen

Ainiin, eilen käytiin aika mukavalla visiitillä Mevetissä Axelssonin Pellellä. Odotellaan nyt vielä kennelliiton arvoita mutta voinee sanoa että aika iloisin saatiin lähteä kotiin terveeksi todetun pupsin kanssa :)

Haastetta

(..oli taas Sarkilla hermoromahduksen partaalle jännittävän ohjaajansa kanssa kokeessa mutta siitä myöhemmin..)

Carita heitti virtuaalisen haasteen.

1. Rotu, jonka ulkonäköä tai työkykyä ihailet?

Mä ihailen meillä olevien koirien ulkonäköä. Hups ja Sara on kauneimmat koirat jotka tiedän (ja Selma söpöin), kauneushan on katsojan silmässä. Paimentavien bortsujen työkyky viehättää, onhan se nyt jotenki ihan uskomattoman näköstä.. mä muutenki yleensä tykkään siitä miltä asiat/tekeminen näyttää.

2. Saitko valita koirasi pentueesta? Jos kyllä, niin mitkä seikat vaikuttivat valintaan?

Saran saimme valita, kiitos ikuisesti Paula siitä. Ensimmäisessä kuvassa pieni mustin narttu vaan näytti "meidän koiralta" ja siitä tuli molemmille vahva tunne että "juuri tuo se on" ja olen joka päivä siitä kiitollinen että näinkin hurjin perustein saimme juuri tuon oikealta tuntuneen yksilön. Selma oli toiveissamme, värinsä ja avoimuutensa perusteella, Riina kuitenkin päätti ensin kuka ko. pentueesta menee hänelle. Hupsin valkkasi meille kasvattaja. Tosin kun ekaa kertaa kävimme pentuja katsomassa, pongasin pentulaatikosta pienen pilkullisen kuonon ja tuli taas se tunne "tuo on meidän koira". Mielikuvat vaan vahvistui kun Hups erottui joukosta, se tuli itse ihmisen viereen istumaan ja tuijotteli silmiin, kasvattaja sanoi leikkisästi että tuosta tulee hyvä tokokoira kun sillä on niin hyvä kontakti jo nyt :) Ja muuten se oli aikamoinen riiviö, ja tämähän viehätti mua.. Se tykkäsi istua muita korkeammalla ja katsella sieltä kenen kimppuun hyökkää seuraavaksi.. Ja olennaisuuksia, pilkkunenän työnimi oli kymppi (pentue on lauantai-illan 7 oikein) ja mä niin halusin/haluan päästä joskus sanomaan että nimi oli enne :) Narttuja oli yhteensä neljä joista jossain vaiheessa tuli ennen meitä jonossa olleelle Jaanalle valittavaksi kaksi, se pilkkunenä ja toinen, ja toinen olisi sitten meille. Kasvattaja sanoi että pakko ei oo sitten ottaa jos se joka tulee ei tunnu oikealta. Voi että mä toivoin että Jaana valitsee oikein, ja valitsihan se. Mä olin sanonut Markolle etukäteen että jos ei saada kymppityttöä niin ei oteta pentua, mutta tuskin se niin ois kuitenkaan mennyt :D

3. Minkäniminen koirasi olisi, jollei se olisi mikä on?

Äh, mä en muista mitään vanhoja nimiehdotuksia jotka ei oo jemmassa odottamassa mahdollisia tulevia koiria.. Selman nimi taidettiin löytää listasta johon olin kirjotellut Saran nimiehdotuksia. Hupsin nimi oli päätetty jo hyvissä ajoin etukäteen ennen kuin pentukaan oli tiedossa. Nimi tulee siitä kun hupsista otettiinkin bc eikä schapea, ja en myöskään etsimälläkään löytänyt yhtään samannimistä koiraa.

3. Tähtihetki koiraharrastuksessa?

Onnistuminen Saran kanssa kokeissa, kun olen pystynyt olemaan koirani arvoinen ohjaaja. TK2 vuoden vikasta kokeesta kun olin päättänyt että saadaan se nyt ja tiesin että koira osaa jos mä vaan hoidan oman hommani kunnialla ja sitten vaan tehtiin ja osattiin, ilman sen kummempia ongelmien suurenteluja.

4. Milloin viimeksi olet huomannut satsaavasi koiraasi enemmän kuin itseesi?

Kun tilipäivänä päädyin farkkukauppaan vasta sen jälkeen kun olin todennut että Hupsin fuksiaa häkkiä ei saa oikean kokoisena.

5. Mistä koirasi taidosta tai ominaisuudesta olet erityisen ylpeä?

Saran oppimiskyvystä, halusta tehdä ja draivista. Siitä kuinka se rakastaa tekemistä ja on aina niin iloinen ja fiiliksissään. En nyt ole erityisesti ylpeä, mutta Hupsissa musta on erityisen hienoa sen vakavuus ja tosikkomaisuus ja se halu tehdä oikein. Siitä kuinka Saran (jolle ei koskaan opetettu käytöstapoja vaan se oli semmoinen pilalle lellitty ensimmäinen) jälkeen Selma osasi ihan kaiken missä Saralla oli opettamisen suhteen heikkouksia. Olen erittäin tyytyväinen että Hups osaa odottaa tolpassa hiljaa ja nätisti, koska Saran jälkeen se oli seuraavan koiran "nämä se osaa"-vaatimuslistalla ykkösenä.

6. Jos saisit muuttaa jotakin asiaa koirasi koulutushistoriassa, mikä se olisi?

Opettaisin Saran odottamaan hiljaa enkä palkkaisi sitä haukkumisesta sillä että se saisi jotakin mielestään kivaa tekemistä. Olisin muutenkin Saran kanssa johdonmukainen. Selmalle ois voinut jo silloin ku mä sen kanssa vähän treenasin niin opettaa että toko on kivaa. Hupsin ois voinut pentuna opettaa kävelemään hihnassa vetämättä. Sen luonteenpiirteitä ois voinut enemmän huomioida koulutuksessa. Olisin rakentanut ekana paremmin motivaatiota ja asennetta ennen kuin hinkannut alokasluokkaa ahdistuneena keväällä.

7. Mitkä ovat teidän tavoitteenne / suunnitelmanne ensi vuodelle?

Saran kanssa aiotaan löytää onnistumisen resepti jolla se pääsee näyttämään ihan kaikille kuinka makee tokokoira se on! Ja mä en aio olla mitään muuta kuin helvetin ylpee siitä :) Hupsin kanssa oikeus evl:n jne. Rakentaa palapalalta siitä sitä koiraa jonka jo mielessäni nään. Ja musta sen arvoista ohjaajaa.

8. Mikä on teidän ykköslajinne, ja miten päädyit sen pariin?

Toko. Sara valkkas tokon lajikseen tykkäämällä siitä kuin hullu puurosta. Itseasiassa marko kävi joskus aikanaan sen kanssa schapetokoissa kun mä tein opinnäytetyötä kun villipentu oli poissa kotoa edes pari tuntia... Mä löysin tokon pariin Lentsun opista schapeleiriltä. Eli Sarkki (ja marko!) oli eka ja mä vasta sitte! Toko siis mun ykköslaji, vastailin ittenäni näihin, markon ykköslaji on agility. Meillä kun on vielä koirat jaettu lajeittain (mikä on muuten ihan tosi typerää!) ehkä joskus tulevaisuudessa ne on jaettu omistajittain ja voidaan kaikki harrastaa kaikkee!

9. Mikä on ärsyttävin asia ykköslajissanne?

Paikallaolot! Kuinka mahdotonta on oikeasti olla neljä minuuttia piilossa niin että ei nää mitä koira tekee! Mä ja mun heikot hermot.

10. Mitä muita lajeja haluaisit harrastaa?

Haluisin tutustua joihinkin metsälajeihin, koska epäilen että hupu ei valkannut meitä sen omistajiksi, se olisi halunnut tehdä jotain itsenäistä metsäjuttua, koska se olisi siinä(kin) ihan tolkuttoman hyvä. Ois ihan mahtava harrastaa paimennusta, mutta vaivaa ehkä aika-ja rahapula jotta sitä vois harrastaa aktiivisesti, ja ku mä en haluis vaan harrastella vaan harrastaa ihan tosissaan. Tiedä sitten jos joskus innostuttas, pitäs varmaan eka olla siihen touhuun syttynyt koirakin tosin. En nää mieltä harrastaa jotain jos koira ei taho. Tosin Hups lienee sytyteltävissä vaikka pentuna lampaita pelkäsikin..

 

11. Onko olemassa koiraa tai koiraharrastajaa, jota ihailet jostain syystä? (ja miksi?)
On vaikka kuinka monta, ainakin harrastajaa, toisten koiria ihailen harvemmin kun omat on vaan niin parhaita ;) Ihailen kaikkia ohjaajia jotka näyttää kehässä rennolta ja on osanneet kouluttaa koiransa niin että niitten koirat silminnähden luottaa siihen ohjaajaan jne. Jos nyt joku nimeltä mainittava niin Suoknuutin Jaakon agility on semmosta henkeäsalpaavaa. Ja tottakai Lentsu on meiän idoli, ihan jo siks että sillä on niin hyvä värimaku :) Eikun on yksi koiraki, tai se on ehkä se koko pari, viime kesän SM:ssä Tending Luminary oli aika vaikuttavaa katsottavaa.

Caritakaan ei haastanut yhtätoista joten munkaan ei tarvitse :) Haaste kiertoon seuraaville: Riina, Tuija, Maria, Pia ja Jonna. Jätin myös osan samoista kysymyksistä kun oli kivoja kysymyksiä :)

“Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen."

1. Rotu, jota ihailet ainoastaan ulkonäön vuoksi, mutta et ehkä haluaisi itsellesi sellaista koiraa?

2. Saitko valita koirasi pentueesta? Jos kyllä, niin mitkä seikat vaikuttivat valintaan?
3. Mitä ominaisuuksia toivot koiraltasi? Siis esim. pentua valittaessa.
3. Tähtihetkesi koiraharrastuksessa?
4. Entäpä se tähtihetken vastakohta?
5. Mistä koirasi taidosta tai ominaisuudesta olet erityisen ylpeä?
6. Jos saisit muuttaa jotakin asiaa koirasi koulutushistoriassa, mikä se olisi?
7. Missä koirankoulutukseen liittyvässä olet erityisen hyvä (tai ihan vaan hyvä)?
8. Missä haluaisit olla parempi?
9. Kuinka usein treenaat?
10. Mitä houkuttelevaa näet jossain lajissa jota ette harrasta?
11. Onko olemassa koiraa tai koiraharrastajaa, jota ihailet jostain syystä? (ja miksi?)



Siinä Hupulle heilutellaan sitä sen pentulaatikkonimeä. Kuva: Tuija Laurila

tehis-treenit käyntiin

Kauden 2013 B-tehiksellä oli ensimmäinen treenitapaaminen lauantaina. Caritan mies otti treeneissä hienoja kuvia niin laitampa tänne blogiinkin. Kaikki kuvat siis Juuso Kuparinen

 

Tehiksen B-ryhmää (1 koirakko puuttuu). Vasemmalta Tarja & Riivis, Maria & Ronja, Raila & Whimsy, Carita & Hurja ja mä ja Hupu

ilman ohjaajia

Huputti menossa ruutuun

Hupsin kanssa päästiin myös Lentsun MM-tiimiin (matkalla maineeseen) joten laadukasta oppia ei ainakaan tule ensi kaudelta puuttumaan! Toki ei Hupun kanssa ylletä ihan muiden koirakoitten tasolle osaamisessa tai kokemuksessa, mutta pieni järjestelyvastaavan rooli korvaa :)

kokeilua

Viikonloppuna käytiin taas tokokokeissa

Hupsin kanssa työvoitolta tuntunut ykköstulos, työvoitto siks että nyt se ihan yllättäen päättikin vähän niiku vastata mun kehuihin, ja kun hihnaseuruusta selvittiin ja pystyin ite vähä rentoutuun niin se tuntu ajoittain jopa suht helpolta. Perusasennot tahmaa, sanomattakin selvää että ne ois nyt tehotreenin alla.

Hupun video

Hyvä fiilis kantoi, Saran kanssa normia inasen rennompana, ja kappas, ei ollut koiralla mitään vaikeuksia suoritua niin kuin treeneissä. Tuttuakin tutumpia virheitä ja jokunen uusi (jäävien mukaanlähdöt!) riitti, mutta fiilis oli ihan täys kymppi, kyllä tuli hyvä mieli!

Saran video

Hups sai eilen 1-vuotis rokotuksensa, iso tyttö jo. Kuvassa Hupu meidän hoodeilla.

 

 

Yritän taas rinkien yms. myötä aktivoitua jälleen treeniblogin kirjoittamisessa säännöllisemmin, kutsun saa sähköpostiosoitteensa ilmoittamalla.