Agilitynharrastajat

Saran agilityurasta siis pitäisi jotain kirjotella. Oli eilen pitkästä aikaa agilitytreenit meillä ja siellä ohjelmassa sitten vedettiin pieni rata läpi, ja tottakai Sara joutui ensimmäisen kehään. Meiltähän jäi tuossa kolmet edelliset treenit väliin sairastelun ja Tampere KV (se surullisen kuuluisa) reissun vuoksi. No eipä Sara ollut moksiskaan vaikka oli uusia esteitäkin tullut saliin ja esteet erijärjestyksessä kuin yleensä. Alettiin treenit sillä, että rauhassa kierreltiin salia ja tutustuttiin taas paikkaan ja haettiin hyvää kontaktia (ohjaajaan, joka yritti katsella mitä muut olivat oppineet) ja sitten ihmeteltiin kun joku oli ripustanut mopon renkaan johonkin ihme ketju ja lauta viritykseen. Kouluttaja kertoi tämän olevan este nimeltä rengas. terve rengas sanoi Sara ja eikun kokeilemeen. Pienellä houkutuksella Sara tuli samantien läpi renkaasta, ja kymmenkunta toistoa ja homma alkoi näyttää selvältä. Sitten olikin jo taas kiire uuden lemppariesteen kimppuun, eli puomin. Viimeksi kun kuukausi takaperin siellä oli pitkä rivi nakin paloja, niin pitihän se sitten tutkia joka välissä, jos vaikka olisi lisää ilmestynyt. Putki, pussi hypyt olikin ihan tuttua hommaa.

Kepit meille tuotti viimeksikin vähän ongelmia, kun ei meinaa mennä kummallekaan meille jakeluun miksi niitä pitäisi kiertää eri puolelta kun pääsisi suoraan sivusta ohikin. No parikymmentä toistoa ja sekään ei nyt niin toivottomalta näyttänytkään. ehkä se joskus vuoden päästä meneekin jo sujuvasti.

Radalta puuttui vielä A, Keinu ja pöytä. ai niin ja pituus. En sitten tiedä onko niitä jo noilla poissaolotunneilla treenattu. Jostain valssauksestakin puhuttiin, mutta ei me Saran kaa tanssita kuin rockia.

Rata siis piti suorittaa, ja ennen sitä sai ohjaajat juoksennella sitä läpi ja miettiä miten ohjaa koiraansa tai koira ohjaajaa. Täytyy muuten kehaista, kun läksin käymään rataa läpi sanoin Saralle vaan maahan ja odota, parin koiran ollessa siinä metrin päässä, Sara todellakin odotti vaikka kiertelin salia ympäri varmaan viisi minuuttia. tulipahan hyvä harjoitus tuostakin. olin oikein ylpeä, moni muu kun laittoi koiransa hihnalla kiinni patteriin yms. Sara odotteli aivan kuin tämä olisi jokapäiväinen juttu ja muutenkin Sara on tuolla salissa ihan kuin kotonaan, ja oli muuten ilman hihnaa lähes koko agitreenin ajan, kun huomasin, että osa porukasta tekee niin myös. Meillä oli siis sijaisvetäjä siellä, joka ei tiennyt tarkkaan missä kukin on menossa ja mitä osaa. Takaisin siihen rataan taas, tämä vetäjä sitten sanoi, että isommat koirat ensin ni voidaan sitten laskea hypyt alemmas, ja käski Saran aloittamaan. Sara ihmetteli, että mihis kaikki hävis ja käveli itsekin portista kahvion puolelle seiskoskelemaan, minun ihmetellessä mihin se koira lähti. No eikun nakki kouraan ja Sara takas "lähtöviivalle". Kuulemma monikin nuori koira ihmeissään, kun ensin tottunut harjoittelemaan kauheassa hälinässä ja koiria kokoajan pyörimässä ympärillä, joita Sara ei huomannutkaan, vaikka vapaana olikin, näki vain minut tai siis nakit, ja sitten pitääkin tyhjälle salille alkaa esiintyä. Sara varmaan ajatteli, että nyt tää tais loppuu ku kaikki lähtee pois, mäkin sit.

Kylläpä oli jänskää, ihan kun ois kisoissa ollut, tältäkö se nyt sit tuntuu. Sitten lähti, hyppy, kepitkepitkepitkepit, no vähän hakusessa joo, sitten hyppy, putki, hmm missä se koira viipyy, oho se onkin mun takana naureskelemassa mulle, ja eikun takaspäin, putki, hienoa, hyppy, hyppy, sitten rengas, eikun rengas. hmm mikä ihmeen rengas. ai tuo vai, no enpä taija viittiä ajatteli Sara. En antanut periksi. Sara renkaan eteen ja itse toiselle puolen nakkikäsi renkaan läpi ja sieltä sitten tultiin, hienoa. Ja jatkuu, hyppy, jaahas en ehtiny "valssaamaan", juostaan sit iso kaarros, hyppy, puomi, yritän pysyä perässä, odota, täydellinen kontakti, tuon Sara kyllä osaa, niinkuin vetäjä sanoi, annan kuulemma koiralle hyvän palkkion, kun se saa odottamalla minut taas juoksemaan, eli odota käskyn jälkeen kun on varmistettu kontakti lähdetään taas iloisena juoksemaan. Ja vielä olisi pari estettä, putki, hyppy, jossa oli pieni ansa, johon Sara ei langennut, ei myöskään suoraan edessä näkyvään pussiin, johon kaksi viidestä lankesi, sitten vielä ne kepit, no joo ei niin hyvin ku alussa, ja vielä kun vikan hypyn jaksaa niin ollaan "maalissa". Aika helppo rata miinoineen.

Tulipas pitkät sepustukset. toivottavasti saa jotain tolkkua. Innostus agilityn harrastuksesta eikun kasvaa vaan, ja itku tulee jos en tänä vuonna johonkin seuraan pääse jäseneksi. hinku kisoihin ja treenaukseen olisi kova.

aurinko, kevät ja pentuja

Viikonloppuna pääsin taas katsomaan Nadan pentuja, ne olivat kasvaneet valtavasti viime kerrasta. Pennut olivat ihanan eloisia ja tuttavallisia. Käytiin Terhin kanssa katsomassa perjantai-iltana ja uudestaan lauantaina. Kuvat on taas ihan luokattoman huonoja mutta laitetaan nyt muutama.









Saran kanssa on ulkoiltu oikein urakalla ihanassa kevätsäässä. Hevonenkin tuli vastaan ja Sara ei mitään välittänyt. Ilmottauduin Saran kanssa näyttelykurssille toukokuuksi. Opettamaan Sannaa ja jos olisi hieman apua myös Saran tuomarin arastelulle.



Eipä tässä muuta, Sara lepuuttaa kuonoa tässä näppiksen reunalla ja välillä törkkii tassulla. taitas olla ruoka-aika. Marko lupaili työpäivän lomassa päivitellä agilitykuulumisia, joten tekstirikkampi päivityskin varmaan luvassa tänään!

tampere kv

Tulipahan taas käytyä, oli kiva nähdä muita schapeja. Itseä jännitti niin hitosti että meni kyllä ohi aika paljon. Hoohan sieltä tuli mutta samapa tuo. Sara onkin keskenkasvuinen ja esittäjä ensikertalainen. Mikäs siinä, uskotaan. En ehkä silti itse ainakaan arvostanut tuomarin kaikkia näkemyksiä, en ole aimmin ollut itse paikalla todistamassa näitä "kotiinpäinvetoja" nyt olin, ja se oli aika silmiinpistävää. Enhän minä nyt mikään olekaan koirista mitään sanomaan mutta kyllä mun mielestä Uuno ois voiton ennemin ansainnut kuin lyhythäntäinen feminiininen nätti uros. Makunsa toki kullakin. Silmät myös meinas päästä tippua kun nätti Boogie sai hoon. Jos verrataan sen menestystä niin sittenhän Sara pärjäsikin tosi hyvin :)

Uusi häkkikin tuli ostettua, entinen kun unohtui lahjaakkasti kotia, no olihan eilen se perjantai 13 päivä. Arvostelu oli luonnollisesti ruotsiksi, Marko sen kasvattaja-Paulalla tulkkautti mutta suurin osa unohtui sen sileän tien. Laitetaan joku päivä tuonne arvostelut osioon, mitähän siinä oli, liian suuret tassut, hyvä turkinväri, ja ei esiinny edukseen. Eli ei mitään mitä ei olisi jo tiedetty, tosin nuo suuret tassut kyllä hieman hymyilytti, onkos meidän Sarkki isojalka? No joo, tuomarin mielipide, ens kerralla taas erilaista, mä en pyörtynyt kehään ja vaikka se Sara sitä tuomaria arasteleekin niin kyllä nyt aineskin vähän rauhallisemmin oli kuin joskus. Niin ja alkuun malttoi jopa olla kehässä ilman että alkoi se veto Markon & kumppaneitten luo. Saas nähdä Lahdessa jos ja kun sinne mennään niin toinen meistä (eli Marko) saa mennä sinne itsekseen niin kenes luo se Sara sitten vetää. Mut joo jännityksestä ja hoosta huolimatta ei se ny niin kauhea kokemus ollut, saatan ehkä joskus toistekin mennä kokeilemaan.

Alla oleva kuva on otettu vuosi sitten Tampereelta, löytyi tästä Terhin koneelta :) Sara on kyllä kasvanut ihan kauhesti, tosi nätti tyttö siitä on tullu sanoit tuomarit mitä sanoi!

lunta tulvillaan..

Taitaa olla taas kuulumisten päivitysaika. Vaikka eipä täällä ole ihmeitä tapahtunut, muutama viikko sitten Sara köhäisi parina päivänä ja sen koommin on jätetty sitten agilityharjoitukset väliin ja lenkit minimiin. En tiedä oliko kyseessä sitten kennelyskä, harmillista jokatapauksessa. Ei se mitään limaa oksennullut tai saanut kauhean kovia yskänpuuskia mutta tautihan voi käsittääkseni tulla lievempänäkin. Minut tuntevat tosin epäilivät vilustumista tai vastaavaa sillä olenhan Saran pentuna ollessa paniikissa lukenut netistä oireita ja diagnosoinut sillä kaiken parvoviruksesta borrelioosiin. On sillä mielestäni ollut myös jalka poikki (linkkasi ulkoa sisälle kun jäi tassu markon alle) sekä kennelyskä ennenkin (sillä kerralla oli varmaan karva kurkussa). "parvovirus"-tapauksessa käskytin Markon töistä kotiin katsomaan pentuparkaa jonka aamuinen löysyys oli jo mennyt ohi. Tietty varovaisuus on toki hyvästä, mutta olen tässä Saran kanssa oppinut mm. sen että se ei mene rikki eikä kuole ihan niin vähästä kuitenkaan.

No joka tapauksessa nyt on siis otettu varovasti, onneksi kahden viikon varoaika tulee täyteen ennen Tampereen näyttelyä. Tai no ei mua kyl ihan kauheesti ois haitannut jos oisin välttyny siltä koiran esittämiseltä joka niin kovasti jännittää.

Tuossa seläntakana Marko ja Sara leikkivät Ikean kilpparilla. Sara varmaan noutaisi lelua koko päivän jos heittelisi. Sara on myös saanut jostain lisää itsevarmuutta, on nääs tullut röyhkeämmäksi ihan yht'äkkiä. Eilen lähti keksi olkkarin pöydältä kun silmä vältti ja tässä keittiön pöydän reunallakin on vilahtanut tassuja ja kuono entistä tiheämpään tahtiin. Enemmän hauskaahan tuo on, kunhan ei saa suuhunsa mitään kauhean vaarallista. Joku päivä kerkesi nappaamaan ja syömään muitta mutkitta jääkaapin oven luukusta tippuneen muoviosan jolla luukku pysyisi paikoillaa. Jossain välissä kerkesin vielä itse kumartumaan ja poimimaan jos jotain tippui lattialle, nykyisin ei enää kerkeä.



Viime viikonloppuna käytiin Heinolassa katsastamassa Nadan pentuja. Empä ole tainnut nähdä näin pieniä pentuja ikinä ennen. Olisin kuvitellut että Nada ei välttämättä olisi laskenut niin hyvin katsomaan pentujaan mutta saimme mennä aivan rauhassa.



Kaikki olivat uskomattoman suloisia pieniä pulleroita. Ihana kuinka ne massut täynnä kaatuivat nukkumaan ja simahtivat saman tien. Ja kuinka ne söivät. Uros oli uskomattoman hauska tapaus massu täynnä selällään kellitellessään. Pennuista lisää Riinan blogissa.

Viime aikoina on yksi hehkutettu ja toinenkin odotettu keikka peruuntuneet niin on ollut vähän sellainen olo että uskaltaako tässä mitään sanoa ääneen ettei käy hullusti. Virallisempi varaus on nyt kumminkin tehty ja pentua kutsutaan omalla nimellään joten kai sen uskaltaa jo sanoa että jos nyt mitään pahaa ei tapahdu ja kaikki menee hyvin niin Sara saa kaverin pääsiäisenä ja bloginkin nimi vaihtunee Saraksi ja Selmaksi.

Kuvassa Flying Duster's Time To Waste. Nimi on loistavan bändin loistavan biisin mukaan :D



Semmoista tänne tälläkertaa, seuraavaksi luvassa kenties lisää aiheesta "Sanna mokailee näyttelyssä".