uuen opettelua

Ei saa hinkata vain alokasluokkaa! Haasteet ja uudet tehtävät pitävät yllä intoani! t. Sara

Yritän pikkuhiljaa opettaa itseäni. Saran kanssa meiltä onnistuu suht helposti uuden tempun opettelu mutta reenien rakentamisessa, palkkauksessa yms. on mulla niin hurjasti opittavaa. Jostain blogista luin reenien osuuksista, suurin osa reenistä pitäisi olla jo opitun kertausta, onnistumisia, ja kaksi pienempää osaa tekniikkaa ja uuden opettelua, siinä mistä luin oli prosentitkin mutta en tietty enää muista. Ja ettei mee lähteet sekaisin niin se oli jonkun lentsun koulutuksessa käyneen blogi.

Eilen kotipihan reeneissä (mietin muuten että koska joku ärsyyntynyt naapuri kirjoittaa ilmoitustaululle lapun että voisiko se joku hullu lopettaa ne jeehyväupeetyttö-huutelut talojen välissä iltaisin) uuden opettelun kohteena oli mulla ja Saralla tunnari. Me mennään taas jollain omilla sovelluksilla kun en oo edes muistanut kerrata Mujusen kirjasta asiaa. Talvella käytiin hallireenissä läpi että lähinnä sen pohjalta mitä sieltä muistan, ihan omasta päästä en oo toivon mukaan tekemässä. Tää menee komediaks mutta näin me on "edistytty":

1. harjoituskerta joskus talvella
Pidin kädessäni tunnarikapulaa ja puhuin sille, (taisin tehdä tän siinä mielessä että jos pitoharjotukset onnistus pienemmällä kun noutokapula), sitten annoin sen Saralle. Sara otti tunnarikapulan ja lähti karkuun se suussaan, juoksi ympäri kämppää ja pureskeli, ois varmaan syönytkin jos en ois saanut otettua pois. Luuli saaneensa jonkun herkun ja kiireessä ei ilmeisesti ehtinyt tajuta että se on vaan puuta.

2. harjoituskerta parin päivän päästä edellisestä
Sara osaa sisällä etsiä esim. lelun niin että jätän Saran odottamaan vien lelun piiloon ja se käy etsimässä ja tuo lelun mulle. Aattelin että tähän viittaaminen vois toimia kun nenänkäyttöhän se tunnarikin on ja Sara tykkää etsimisestä. Ei siis harjoteltu mitään pitoja vaan mentiin suoraan siihen että vein tunnarin "piiloon" osittain sohvatyynyn taakse niin että Sara näki kun vein sen. No kun lähetin Saran etsi käskyllä painoi se täysiä makkariin nuuskimaan että missäs piilossa se onkaan ja sillä aikaa apukoira Selma hyppäs sohvalle otti tunnarin suuhunsa ja toi sen mulle. Olin vähän haavi auki koska Selma ei palauta edes leluja, lähtee itsekseen leikkimään lelulla jonnekin kauemmas. Tehtiin toinen yritys niin ettei Selma ollut häiriönä ja Sara toikin sen tunnarin hetimiten. Lopetettiin siihen.

3. harjoituskerta keväämmällä
Kotipihareenien päätteeksi kun Sara oli jo aika rauhallinen vein tunnarikapulan meidän laatotuksen päässä olevalle hietikolle Saran nähden ja lähetin sen etsimään. Sara meni oikeeseen suuntaan, paikans kapulan nuuskimalla otti sen samantien ja toi mulle. Sain muistaakseni vielä käden alle ettei ees tippunut maahan. Lopetettiin siihen.

4. harjoituskerta metsälenkillä
Sanoin markolle että otahan tuosta käteesi käpy laitetaan Sara istumaan ja viet kävyn tohon vähän matkan päähän kun on muita käpyjä niin niiden eteen ja pyydät Saran etsimään. No marko vei kävyn muiden käpyjen taakse. Sara kuitenkin hienosti ohitti muut kävyt ja nenää käyttämällä löysi oikean kävyn ja palautti sen ööh mulle. Sanoin että vie markolle ja vei markolle.

5. harjoituskerta eilen
Kotipihareeneissä oltiin tehty kivana juttuna ruutuun syöksymistä, tekniikkaharjoittelu/hiomisosuutena alo-hypyn loppua. Vein tunnarin Saran odottaessa samalle suunnalle hiekalle kuin edellisen kerran kotipihassa. Painoin sitä vähän syvemmälle hiekkaan niin että oli kuitenkin helposti otettavissa. Sara juoksi suoraan tunnarille, kääntyi, kattoi mua, juoksi hypylle, hyppäs, hyppäs takas päin, pysähty, suoraan sen eessä näky ruutu, juoksi ruutuun (tosi hyvin menikin), pysähty, katto mua, juoks tunnarille, noukki kahesti, otti ja toi sen mulle. Olikohan vähän liikaa häiriötä liian lähellä osaamisen tasoon nähden..

ja harjoitukset jatkuu..

Kokeilin joku päivä huvikseen että osaako Sara hakea kapulan hypyn yli, osas se. Pakko ottaa se kapulan pito nyt oikeesti työn alle useemmin ku kerran viikossa niin päästäs vähän edistymaan kaiken maailman noudoissa. Ja oli se kapula tossa niin erottava tekijä että alohyppy onnistui edelleen vaikka tekikin välissä eritavalla.

Ollaan myös harjoteltu lenkeillä yms huvikseen luoksetulon yhteydessä maahanmenoa kun maahanmenot on Sarasta niin hauskoja. Ja siis harjoiteltu maahanmenoja muuten vaan, pari kertaa liikkeenomaisesti. Huvikseen kokeiltiin voittajan luoksetulo ja vauhti nyt ei ollut ehkä niin kova kun valmiissa liikkeessä toivon mukaan joskus on mutta muuten meni aika hienosti. Ei se koira toivonmukaan rikki mene vaikka kokeillaankin kokonaisia kun osat ei oo valmiit. Saran mielestä oli kauheen hauskaa. Ainoo mitä rupesin miettii että mulla on nyt seisomaan pyshtymiseen käsimerkki ja maahanmenoon suullinen käsky, pitiks niiden olla molempien samaa sarjaa, no pitää opettaa maahanmenoon joku merkki.

Selma pääs keskiviikkona Saran reeneihin tuuramaan kun Sara-paralla alkoi juoksut. Juoksut alkoi varsin ikävästi kun viime sunnuntaina kun olin menossa möllikisoihin ja huomasin juoksujen alkaneen saman päivän aamuna. Ääh. Mutta minkäs teet, ja kun on nyt, niin ei ole sitten meidän virallisten kisojen aikaan ainakaan :)

Semppu oli ekana agireeneissään mutta ei ne kauheen rankoila näyttänyt joten ei se kauheen poikki ainakaan ollut. Ehkä sopivasti enin energia oli tuhlattu kun se oli ihan uskomaton. mä olin varautunut että se nuuskii sinkoilee ja on kauheen levoton. No ei se ollut. Se oli ihan superi. Mietin että näinkö helppoa se on jos koira ei oo reeneissä niin adhd kuin Sara! Tyyppi istuskelee perusasennossa sivulla vaikka kuinka kauan luottavaisena siihen että kyllä se palkka sieltä joskus tulee. Sara jaksaa parhaimmillaan ehkä puol minuuttia.. Noh palkkailin sitten pitkistä perusasennoista ihan onnessani. Toisaalta mietin jo myöhemmin että Selmaan pitää kyllä saada lisää intoa ettei se ois noin levollinen :D Se oli tosi hyvin tekemässä asioita mun kanssa, vaikka pitkästä aikaa oli muitakin koiria häiriönä. Tehtiin aluks seuraamista. Voisin kuulemma sen namin jättää sieltä vasemmasta kädestä pois kun ei kuulemma tartte sitä siellä apuna. Mistä lie sinne menikin taas, ei se kotona oo :D Ja pysähdyksi & Selman istumista pitää harkata että tulee sujuvampi.

Yksilöseuraamisten jälkeen tehtiin paikallamakuut että hieman myöhästynyt Selmakin pääsi mukaan. Se oli yllätykseni tosi hyvin muiden koirien kanssa rivissä. Ja kun siitä totesin että muuten onnistuu mutta ku meen vierelle niin kerkee nousta ylös, ja taas kävi ilmi että oon yrittänyt liian vaikeaa kun voin palkata edestäkin siitä maassapysymisestä.

Jossain vaiheessa toinen koira haukkua louskutti just silleen miten Sarakin tekee ja Selman mielestä tää oli semmonen asia että hänen piti kanssa haukkuarähjätä koiran suuntaan. Muuten se ei yllätyksekseni ollut kauheen kiinnostunut muista koirista.

Sitten tehtiin ruutua. Tavallaan ihan hyvä säkä että just nyt oli ruutu kun se on meillä kohtuullisen hyvässä vaiheessa Saran kanssa niin ei jääty mistään erityisestä paitsi. Vetäjän mielestä namialusta ei oo paras tapa opettaa ruutu jos tähtää kisaamaankin, kuulemma helposti vaarana että kun ei ole palkkaa olekaan alkaa koira sitä helpommin etsimään maasta. (Sarallahan on jotenkin kummallisesti tehty ekaks ruokakupilla ja sitten melko pian vaihdettu kosketusalustaan, se ei mennyt siitäkään mitenkään sekaisin) Tehtiin sitten meiän rasian kannesta kosketusalusta ja sillä Selma ruutuun parin metrin matkalta. Tehtiin tavallaan alustan, koska se ei oo Selmalla mitenkään vahva, osaa hakeutua sille mutta ei mee täysiä, ja näyttöruudun välimuotoa. Vetäjä kävi innostaen näyttäessä alustaa ja sitten Selma sinne, hyvin meni, paitsi että ei mennyt täysiä. Sitten juoksin mahdollisimman pian perään palkkaamaan (voisin olla nopeampi reagoimaan...) Saran kanssa onnistuu namin heitto niin että se ottaa kopin, Selma ei vielä osaa ja mulla oli mukanakin vaan jotai pientä silppua jota tuskin oisin saanut heitetyks. Tehtiin useampi toisto ja vikalla kerralla vetäjä vaan käveli alustan ohi ja näytti ihan vähän sitä.

Ruutuharjoituksia jatkettiin Selman kanssa myös jo eilen kotona samalla tavalla, aika kivasti se tuntus oppivan. Vetäjä sanoi että näyttöruutua vois muutenkin ottaa joskus väliin ja kokeilin sitä kotona Saran kanssa. En tiiä teinkö jotain väärin mutta tavallisesti kun Sara osaa hyvin hakea ruutuun ja pysähtyy sinne niin nyt se painatti ruudun läpi ja rupes hirveellä tohinalla etsimään ruudun takaa maasta jotain. Luulikohan se että heittelin nameja maahan...

Niin joo puolihuumorilla vois sanoa että jos virallisissa kisoissa näyttää siltä että Saralla ei ois esim. motivaatiota tehä ilman välitöntä palkkaa niin on mulla siihen loistava suunnitelma b... Ottaa Selman mukaan ja lähdetään marko minä ja selma tekemään jotain pitemmäksi aikaa ja sara jää yksin odottamaan. Sen jälkeen se on niin otettu siitä kun pääsee tekemään että seisois varmaan päällään jos pyytäis pelkästä hyvä-kehusta. Se oli nimittäin ihan mieletön kun tehtiin reeni keskiviikkona kun oltiin palattu Selman kanssa ja juoksuinen rassu oli odotellut yksin kotona. Sellainen uusi ongelma on kans ilmaantunut että kun Sara on tollain tosi innoissaan ( oli hullun innoissaan ja ei silti haukkunut eikä pahemmin sählännyt, nyt on nähty sekin) niin se meinaa seuraamisessa ruveta edistämään.

Pitäs muutenkin hioa tota seuraamista...

Iloista vappua vaan! Me varmaan reenataan. Oon aina inhonnut perinteisiä suomalaisia ryyppyjuhlia kun amatööritkin lähtee pilettämään ja kaikki paikat on aivan liian täynnä ;)


Sempun virallinen vuoden pentu-pose. laitetaan tää kansion väliin. tai sitten ei.

ja taas on tokoiltu

..ja useesti onkin, on ollut kotipihareenejä, pienimuotoiset schapetokoilutkin ja ohjattuja reenejä ja vapaaharjotteluryhmää. On käyty myös maaseutumatkailemassa Sysmässä. Mennään väliotsikoin niin Riinakin pystyy lukemaan ;)

Aikamatkalla 80-luvulla

eli Sysmässä, hauskaa että päällimmäisenä näyttelystä mulle jäi mieleen kaupunki/kylä/mikäsenytonkaan. "Tältä varmaan näytti sillon kun mä synnyin". Näyttelypaikkaan ajaessa saatiin myös parit hyvät naurut kun markon puhelimen navigaattori ei tunnistanut uutta tietä ja yritti käskyttää kääntymään kun risteyksiä ei ollut lähimaillakaan ja kerran se käännytti meidät tielle joka oli purettu pois. ja reittiäkin piti rassun laskea koko aika uusiksi kun meni pasmat ihan sekas kun ei tunnistanut tietä jota ajettiin. Ja siis Sysmähän on alle puolen tunnin matkan päässä mun kotikaupungista että ois sinne voinut osata ilman navigaattoreitakin. Tosin loppumatka hiekkateitä pitkin oli hieman arveluttava, onneksi ratsastuskeskus näkyi peltojen yli jo kaukaa.

Tuomarikin näyttelyssä oli vaihtunut sitten ilmoittautumisten, alkuperäinen tuomari Sempusta tykkäs pentunäyttelyssä mutta väliäkös noilla, sen mielipide ois voinut olla jo ihan eri. Tuomarina oli siis Lena Danker. Vähän ikävä puoli oli että vaikka puhui suomea kehässä niin arvostelut oli sitten ruotsiksi. Mähän osaan ruotsia sen verta että voin sanoa että Jag heter Sanna jag bor i Heinola niin äärimmäisen epäselvällä käsialalla oleva ruotsinkielinen arvio oli hiukkasen vaikea kirjottaa tuonne blogin sivupalkkiin mihin on kaikki arviot lisätty. Kirjoitin sitten sen mukaan miltä ne sanat näyttää, tuskin ovat oikeita ruotsinkielisiä sanoja. Pikkuvikoja..

Meidän koirat oli molemmat tuomarin mielestä punaisen nauhan arvoisia. Molemmat esiintyi aika hienosti. Selma tarjos vaan kerran maahanmenoa, ei haukkunut kertaakaan ja juos varsin nätisti. Saraa ei pelottanut ollenkaan, häntä heilu ja tuomaripöydän eteenkin meni seisomaan reippaana. Heti Selman nähtyään tuomari oikein huudahti että "mitä tän turkille on tapahtunut?!" -no se vaihtaa sitä sen pitkää vaaleaa pentukarvaa tummempaan ja lyhyeen...muuten arvio tais olla ihan hyvä, mitä nyt tuomarin mielestä antaa hieman pitkän ja matalan vaikutelman, mikä nyt johtuu täysin tuosta turkista, kyllä sillä aina märkänä on jalatkin :) Ja ei sentäs hoota alkanut. Sara antoi tuomarin mielestä hieman takakorkean vaikutelman, kaikki muut asiat tais arviossa olla positiivistä jos nyt oikein muistan tulkkausta. Kivaa oli ja tuli taas maisemia nähtyä ja kaikkein tärkeintähän se on että Sara oli niin reippaana. Lisää näyttelyitä luvassa jo heti huomenissa Lahti kv:n merkeissä, ei oo ihmeelliset odotukset, siellä oli varsin paljon koiria. Kivaa että riittää katseltavaa.


Yli-innokkuutta ja kierroksia

Parissa aiemmassa bloggauksessa oon kirjottanut kun Sara on ollut nyt pitkästä aikaa ojangossa tokoillessa "ihan pöpi". Ja sellainen se on on ollut myös ku schapetokoilemassa oltiin tuossa jonkun aikaa sitten pitkästä aikaa. Sitten on tullut niitä epäonnistuneita suorituksia niinkun paikallamakuussa haukkumista ja/tai ylösnousemista. Valaistuin tossa ennen keskiviikon reenejä asiaan jonka oon kyllä tiedostanut mutta aina ei voi vaan käytännön tilanteessa tyhmä sanna tajuta.. Että koska Sara ei ole hyvän tokokoiran on/off ominaisuuden omaava (Piritta Pärssisen kirjan mukaan) niin en voi vaan olettaa että nyt se ois hyvässä vireessä mihin tahansa. Vaan se pitää jotenkin saada päälle se oikea työskentelyfiilis. En oo mitenkään innostunut tai valaistunut tarkemmin koiranviretilojen suhteen mutta oon ottanut sellaisen pienen edistysaskeleen tän asian suhteen että kannattaa käyttää se koira esim. ojankoon mennessä edes lenkillä siellä niin saa purkaa suurimmat höyryt ja silti riittää vielä virtaa itte tekemiseen. Oli nimittäin keskiviikkona ihan eri koira reeneissä ku jouduttiin pakosti menemään tuntia ajoissa kun alkoi Selman agireenit ja käytiin sitten Saran kanssa joku parinkymmenen minsan metsälenkki odotellessa. Tässäkin asiassa muuten Selma on taas ihan eri maata Saran kanssa ja se osaa rauhoittua heti odottelemaan kun mitään ei tapahdu. Yhteistä on ehkä se että molemmat kyllä innostuu nopeasti :) Ja on se jännä juttu kun itte tykkään voivotella kun puuttuu sitä kuuluisaa maalaisjärkeä millon mistäkin ja tän asian suhteen mulla ei oo sitä niin yhtään. Oon aina ollut vaan kursseilla yms. missä opetetaan miten opetetaan koiralle joku temppu, kaikki sen ympärille jäävät tärkeämmät asiat kuten motivaatiot ja mielentilat ja kestävän suorituksen rakentamiset rupee vasta pikkuhiljaa aukeemaan mulle. Voi Sara-parka.

Mutta siis joo typerä ihminen koittaa jatkossa tajuta että meidän ei oo pakko mennä suoraan autosta kentälle ja toimia heti samantien vaan voidaan tehdä se asia helpomminkin. Se on ollut kanssa aika toimivaa että ennen paikkamakuuta on tehty jo jotain, on tehty joku vauhikas luoksetulo tms. muuta Saran mielestä kivaa jossa ei tartte kökkiä pitkään paikallaan. Miks mennä vaikeemman kautta kun on helpompikin tie jolla saadaan aikaan niitä onnistuneita suorituksia ja kiva ylikierroksiseton mielentila molemmille.


Onnistuneita reenejä

Keskiviikkona oli taas ohjatut reenit. Tosiaan Selman agility alkaa tuntia ennen Saran reenejä niin hyvissä ajoin saan olla paikalla. Sara ootti aluks autossa ja kattelin vähän aikaa Selman menoa ja sitten mentiin metsäkävelylle. Ojangossahan oli samaan aikaan epikset kuulutuksineen ja hälinöineen. Sara oli ihan tohkeissaan ja yritti vetää jokaiselle portille joista joskus on menty kentälle sisään. Metsässä oli vähän epäuskoisena että ai me mennään oikeesti tänne vaikka kaikki äksöni on tuolla. Kivasti se metsässä kävely rauhotti sen mieltä. Toki takaisin palatessa pysähtyi kentän verkon viereen nenä kiinni verkossa että tonne pitäs päästä.

Reeneissä oli taas huomattavaa edistystä fiiliksissä verrattuna viime kertoihin. Saraa ei kiinnostanut yhtään että Marko ja Semppu oli kadonnut, se ei oikeastaan kuunnellut kauheasti edes epiksien ääniä, se ei nuuskutellut kertaakaan se vaan oli ja odotti ja että kerron mitä kivaa tehään seuraavaksi (?!!) no vähän louskutettiin odotellessa mutta huomattavasti vähemmän kuin aiempina kertoina. Tehtiin aluksi juoksutarkastus virallisten kisojen tyyliin, Sara oli vähän hämillään mutta eihän se mihinkään karkuun yritä lähteä tms. Paikkamakuu tehtiin yksi koira kerrallaan maahan ja ylös tyylillä, Sara ei ehkä häiriintynyt käskytyksestä niin paljon kuin yleensä, tosin eka kerran se oli maassa jo ennen ensimmäistäkään käskytystä... Tehtiin taas tosi lyhyt paikkamakuu ja se oli tarkkaavaisena ja rauhassa. Jei!

Tehtiin alkuun luoksetulot, Sara sai taas ilmeestä kehuja se odottaa tosi makeen näkösesti. Itse luoksetulossa se rupes kaartamaan jotenkin jännästi, vähän katto viereiselle kentälle ja mä annoin sitten ihan tarpeettoman suuren käsiavun että osais tulla oikeeseen paikkaan. Muuten jees. Tällä kertaa tehtiin hyppyä. Muutenhan meiän hyppy on tosi jees paits se loppu, sitä ruvettiin tekee niin että harkattiin pelkkää esteen takana seisomista niin että palkka on maassa Saran nenän eessä ja mä käyn esteen toisella puolella ja tuun takas niin se saa varmuutta siihen että sen kuuluu vaan seistä paikalla. Toimi. Tein seuraavan päivän vapaaharjottelureeneissä samaa ja sitten lopuks kokonaisen hypyn ja se pysy ku pysykin tasan niillä jaloillaan millä olikin. Vielä ku sais sen pysähtymään keskelle estettä kun välillä tuppaa menemään vähän vinoon.

Välissä puuhasteltiin taas kaikkea kauheen kivaa, meidän pitäs opetella lisää takapään käyttöä, sillä sais varmaan seuraamisen käännöksiin sitä puuttuvaa jotakin. Sara oli koko reenien ajan ihan unelma, kuuliaisena ja innokkaana tekemässä.

Torstaina oli vapaaharjottelureenit ja ne meni kans aika nappiin. Toki kun ittekseen tekee niin mä oon taipuvainen teettämään vähän sitä ja vähän tota ja sitten vielä tätä. Mutta en mä nyt koe että se ois kauheen väärin tai vakavaa koska se on Saran mielestä kivaa, se onnistuu kaikessa mitä se tekee, ei pidetä hirveesti taukoja se saa reenata stressaamatta, pysähdyn välillä ajattelemaan että mitäs sit, se on just sen pitunen tauko että Saralle tekee hyvää odottaa rauhassa mutta se ei kerkeä kyllästyä. Eli istua odottaa kuuliaisena että mitäs sitte. Tehtiin vauhikkaita maahanmenoja silleen että se oli vaan jossai lähistöllä ja heitin namin palkaks ja tehtiin seuraamista ja pyöriteltiin pikkuympyröitä. Sitten yritettiin liikkeestä seisomista niin ettei jäis yhtään vinoon. Joku luoksetulon pysäytys tehtiin kans ja sitte vaihdikkaita luoksetuloja. Niin ja siis alussa oli yhteinen paikallamakuu. Palkkasin kerran välissä. Sara oli aika levollinen.


Semppukin reenaa...joskus

Vapaaharjotteluhan on periaatteessa kisaaville koirille mutta viereinen kenttä oli tyhjänä niin käytiin siinä Sempun kanssa tekemässä vähän pientä. Silleen että sillä riitti mielenkiinto tekemiseen. Tehtiin ihan vaan pari perusasentoa seuraamispätkä vähän istuen odottamista ja luoksetulo. Ihan kivasti se toimi vaikka en oo sen kanssa sitten syksyn käynyt kotipihaa kauempana reenailemassa.

Sain tollaisen vanerisen hyppyesteen niin voi kotosallakin harkkailla ja tänään tehtiin Selman kanssa hyppyä. Aluks ihan silleen että kävellään yhdessä yli ja mä meen esteen vierestä. Kyllä se lähtee jo etenee hyppykäskyllä, agilityllä voinee olla vaikutusta. Mä oon tosi huono leikkimään koiran kanssa (jännä juttu sinäänsä että kun meidän koirat ei oikein osaa leikkiä kun mäkään en...) mutta nyt tehtiin hyppyä jollain nahkasuikalerepisimispalkalla. Selma siitä tykkää, repii ja murisee. Sunnuntaina on möllikisojen nakkiluokka, en oo mitenkään varma että kaikki liikkeet saatas onnistuneesti suoritettua läpi vaikka apuja saakin käyttää mutta se nyt on vaan harjotteluks. Voin sitten tsempata niihin seuraaviin mennessä.


Se kauhea hirveä kapula

Otettiin joku päivä tossa omassa pihassa naksulla kapulaa Selman kanssa. Se meni ihan ku ohjekirjassa. lopetettiin lyhyeen kun vielä onnistu. Erona siihen kun Saralla jokus yritin sitä opettaa niin Selma jotenkin tajusi kohdentaa kaikki yrityksensä kapulaan, Sarahan lähinnä haukkaili pari kertaa kapulaa ja sen jälkeen rupes pyörimään hyörimään ja juoksentelemaan ja haukkumaan, kun ei enää tiennyt että mitä toivottiin. Selman kanssa jotkut asiat on jotenkin niin helppoja, kun vaikka se ois kuinka maltiton ja aina lähdössä johonkin suuntaan kun mitään ei tapahdu niin silti se on ton tyyppisissä tehtävissä jotenkin niin levollinen ja kiinnostunut siitä yhdestä asiasta kerrallaan, Sara kun yleensä tekee ainakin kolmea asiaa yhtä aikaa. Epäilen että ongelmat alunperin tossa tuli Saran kanssa kun se on ollut niin pirun nopee niin on saanu naksautettuu jostain pyörähdyksestä enkä oo tajunnut että se toistuu koko aika ja se on luullut että se pyörähdys kuuluu siihen asiaan enemmän ku se koko kapula. Kun taas muistan niin jatketaan Selman kanssa näillä linjoilla tavoitteena rakentaa se koko nouto lopusta alkuun. Saran kanssa oon siirtyny siihen että tehään sitä mikä onnistuu ja toivotaan parasta. En kuitenkaan usko että on olemassa yksi ainoa tapa jolla pääsee onnistuneeseen ja varmaan lopputulokseen. Ja ollaan jo oltu aika hukassa niin mitäs sitte jos rikotaan kaikkia naksuttelun/kapulan opettamisen/logiikan sääntöjä ja älä-ainakaan-tee-näin-ohjeistuksia.

Mitä me tehdään tällä erää kapulaa reenatessa. No ekaks ostettiin muovinen kapula koska luin jostain että jos koira on huono kantamaan kapulaa ja helposti pureskelee ja muiluttelee sitä niin muovinen kapula on parempi kuin puinen. (mä oon kyllä malliesimerkki tästä luin->ostin). Siitä on jo ollut hyötyä, Sara ei pureskele muovista, ja se pysyy vähän nätimmin suussakin kuin puinen. Epäilen ja toivon että se siistimpi pito tulee ajan ja tottumisen myötä. Sitten koska meillä vaan ei onnistu kapula suussa istuminen niin ei nyt vaan tehdä sitä tässä vaiheessa. Kapulan nosto maasta sujuu joten tehdään sitä, ja pyritään pikkupikkuhiljaa pidentämään aikaa jonka se on suussa. Ja palkka tulee kun mä ennätän ottaa sen kapulan suusta ennen kuin se tippuu maahan. Toivon että joskus siitä syntyy oivallus että jos en ojenna kättäni kapulaa ottaakseni, ei sitä voi laskea vielä irti. Sitten koska pelkkä toi on aika tylsää niin on erikseen tehty kapulan kantamista koska se suju kans aika hyvin. Sara ottaa kapulan tai mä annan sen sille ja kävellään yhessä eteenpäin ja kapula pysyy suussa. Ajatuksena on että jos se osaa liikkua kapula suussa niin ehkä siitä saa jossain vaiheessa sen että se tulee sivulle kapula suussa. Sitten ollaan me tehty myös niin että heitän kapulan ja Sara hakee sen, koska se on sen mielestä kivaa. Tietty se tiputtaa sen ennen ku se kerkeää mun luo asti mutta jos pystys pikkuhiljaa sitä etäisyyttä lyhentämään. Tehdään noita kaikkia siis erikseen, ei kerralla kaikkea, on ne silti vastoin lukemiani ohjeita mutta ihan sama. Ollaan kuitenkin edistytty.

Tänään kokeilin huvikseni uudella esteellä että hakeeko Sara kapulan esteen yli ja kyllä se hakee, vaikka heitin ihan vinoonkin. Hyppäs mennessä ja hyppäs tullessa kapula suussa, jotku asiat se hokaa niin helposti. Tokihan se kapula tippuu ennen ku mun käteen kerkeää mutta oli toi ihan kiva silti. Jollain taholla meni joskus joku noudon tehokurssi, ei mee enää, jos menis ni oltas nyt siellä Saran kanssa reenaamassa noudon loppua.

Sunnuntaina on möllikisat Sarankin kanssa, mua vähän nolottaa ku oon ilmottanu sen mölleihin enkä alokkaisiin mutta kun haluan ajatella sitä meidän varman kisasuorituksen rakentamista ja haluan siis palkata kesken suorituksen, mutta vähemmän kuin edellisissä mölleissä. Ollaan ilmottauduttu myös oman seuran mölleihin, siellä ei mölliluokkaa olekaan, eli alokkaaseen.

Ainiin, Selma sai schapendoes-yhdistyksen Vuoden Schapendoes pentu kiertopalkinnon!

siellä se vuoden pentu opettelee ojauimarimestari-Saran tavoille

Ulkokausi julistettu avatuksi.

Vihdoin ja viimein pääsimme Ojankoon aloittelemaan ulkokautta ohjattujen treenien muodossa. Itseasiassa tuli otettua jo viime viikolla varaslähtö ja kävin itsenäni treenailemassa Selman kanssa samalla kun Sara oli tokoilemassa.

Maanantaina alkoi sitten Saran treenit uudessa ryhmässä jota vetää Susanna Turtiainen, ja täytyy kyllä sanoa heti kärkeen, että oikea lottovoitto päästä tohon ryhmään, ihan huippuohjaaja jo eka treenien perusteella, ja Sarakin tykkäs näköjään ku piti juosta suoraan syliin häntä heiluen. On se kumma kun Sara vaan tykkää joistain ihmisistä ja jotkut pitää haukkua maan rakoon. Muut ryhmässä olevat koirakot ovat lähinnä kakkos-kolmosluokkalaisia, meitä ykkösiä on kai kaksi vain.

Eka treenit meni osin talkoohommia paiskoessa, joten en hirveästi nähnyt muiden menoa, mutta siitäkin vähästä mitä näin, niin tavoitteena olisi Saran kanssa päästä samalle tasolle noiden muiden kanssa kesän aikana.

Otettiin aika kevyet treenit eka kerralla ja sellaisia kivoja vauhditus pätkiä, jossa aloitettiin hypyllä josta mentiin vinoittain takaakiertoon ja siitä suora linja takaakiertoon, josta jatkettiin niistämällä ja siitä siivekkeen ympäri kepeille, keppien lopusti 90 asteen kulmassa takaakiertoon josta vinottain suora linja kivaan pyöritykseen jossa keskellä oli hyppy ja molempien siivekkeiden puolella u putki ja siitä sitten hyppy valssilla vasemmalle putkeen, putkesta vartaloohjaus hypylle, hyppy, putkeen, hyppy, putkeen, hyppy, valssi ja takaisin kepeille.
Meni alkupätkän takaakierroissa pieni hetki hioessa ja sitten kepeille, josta tuli kommentti, että kylläpä näytti kepit kauhealle pomppimiselle, ja kotiläksyksi kujakeppejä Saran kanssa. No siitä sitten tuohon karuselliin. Ja siitä kommentti, laita rautakanki p........n eli selkä suoraksi, ja kappas Sarahan toimi heti paremmin kun en ollut itse maanrajassa Saran "nenän tasolla". Uskomaton vauhti oli sitten Saralla tuossa kieputuksessa.

Sitten oli vuoro mennä ruuvailemaan väliaitoja, eli talkoohommiin, ja vielä lopputreeneistä sitten otettiin kiva takaaleikkauspätkä, 6 hyppyä sillai kivasti siksakkia, namikippo viimeisen taakse ja itse juoksulinja siitä välistä suoraan. Olin jo ihan satavarma että tästä ei tule Saran kanssa mitään, mutta mitä vielä, Sarahan meni tosi hienosti ja oli tosi vauhdikas, pari kertaa jätti viimeisen hypyn väliin kun siivekkeen takaa näki suorassa linjassa namikipon. Vitsi miten hyvin Sara lukee vartalon liikkeet.

Ensi maanantain treenit on sitten epikset, ja saatiin käsky mennä medi luokka, jotta Sara pääsee revittämään kunnolla ja säästellään samalla vähän voimia.

Keskiviikkona sitten Selman treenit, pari uutta koirakkoa ryhmässä, joista toinen tosin ei löytänyt paikan päälle, liekö eksynyt kun oli epikset samaan aikaan ja porukkaa aika pirusti ojangossa. Viereisellä kentällä näkyi olevan Via -schape tokoilemassa, ja Arttu jonotteli mölliluokkaan epiksissä eli Schapet valtaa Ojankoa pikkuhiljaa. Treeneissä otettiin suht simppeliä hyppyä ilman kummoisia ohjausvaikeuksia, ja Selmakin yllätti lukevansa minua kuin avointa kirjaa ja tuli pelkällä hyvin ajoitetulla vartalon käännöllä siivekettä hipoen käännöt. Kauko-ohjaus putkeen 5 metrin päästä oli myös aika yllättävää, tai se miten vauhdilla Selma sinne ampaisi. Muutenkin Selma oli aika vauhti päällä, ja tuli tosi hyvät fiilikset kesän odotusten suhteen. Otettiin Selman kanssa eka kertaa kunnolla keinua, ja se oli vähän hankala, kun Selma haluaisi painattaa vaan täysiä loppuun, ja sitten pitää ollakin avustajan tarkkana ettei pääse keinu vauhdilla rämähtämään maahan. Tämä vaatii jonkin verran hommia, mutta saadaan Selmalle kyllä vauhdikas keinu, kunhan kärsivällisyys kasvaa. Otin sitten vielä kujakeppejä Selman kanssa, ja Selmahan painatti täysiä menemään ja katsoi että oliko jotain vähän vaikeempaa tarjolla, joten kavensin vähän keppejä, ja Selmahan alkoi pujotella tosi nätisti ja vauhdilla, aiemminhan otimme vaan verkkokeppejä, ja kun Ojangossa niitä ei ole, niin nuo kujakepit tuntuivat järkevältä vaihtoehdolta.

Otin vielä Saran kanssa samaisia kujakeppejä ja Sara meni kuin olisi aina mennyt niitä, ja kavensin kujan lähes suoraksi, ja Sara veti vauhdilla, kuin bortsut konsanaan.

Jäi tosi hyvä fiilis kesää ajatellen, ja koirat toimii tosi hyvin tuolla Ojangossa, Sarallehan se on tuttu jo viime kesästä, ja olihan Selmakin silloin tällöin mukana viime kesänä tutustumassa kenttään.

Selman treenipäiväkirja osa 6

Torstaina oli sitten Selman alkeiskurssin viimeinen kerta.
kouluttajana oli vuorossa Niina-Liina Linna.

Harjoittelimme jälleen lisää ohjauksia ja niiden yhdistelmiä.
Ensin oli vuorossa niisto-sokkari. eli tultiin ensin hypyn oli jonka edessä hyppu 90asteen kulmassa, siihen niisto ja käännös kohti putkea, joka siis oli koiran takana sen hypätessä hypyn yli. Selman tuli todella hienosti ja putkeen menokin näyttää jo tosi hyvältä, uskaltaa jo kauempaakin lähettää putkelle. Putken jälkeen otettiin muutaman toiston jälkeen vähän puolen vaihtoja samaiselle hypylle, sekä persjättöjä. hypystä jatkui vielä suoraan eteen toinen hyppy, johon lähetettiin vielä koira eteen. Hitto, kun Selma osaa. Samaiseen settiin vielä yhdistettiin hyppy-hyppy valssilla takaisin hypylle ja lähetys putkeen. Kiva kun tuollaisella kolmen hypyn ja yhden putken yhdistelmällä pystyy tekeemään niin paljon erilaisia ohjauksia. Ninnu kehui kovasti Selman menoa. Sanoi, että voidaan ottaa ihan millaisia ohjauksia vaan, kun koira tulee noin nätisti mukana ohjauksissa.

Otin taas lisäksi verkkokeppejä eri kulmista, hienosti menee. Toivottavasti Ojangossa olisi verkot, niin voisi jatkaa samalla linjalla. Lisäksi otin Aa:ta ja kontaktia (kun Selma kerran tuota aata haluaa kokoajan vetää eestaas....) ja mieli olisi tehnyt keinulle, mutta pitää ottaa se ajan kanssa sitten ojangossa.

Lopuksi otettiin vielä samaisella este yhdistelmällä, paitsi että putki oli vedetty nyt suoraksi, aiemmin se oli siis u, niin että putki, hyppy, hyppy, valssi, hyppy, putki, nakki, eli siis samaa kuin aiemmin mutta eri suunnasta lähettämällä.

Oli kyllä kiva kurssi ja nyt on kiva jatkaa ensi viikolla ulkona Ojangossa uudessa treeniryhmässä, tai kävihän Selma jo viime lauantaia Saran vuorolla siellä katselemassa meininkiä.

Nyt vain odottelemaan Agirotua Selman kanssa, tässä välissä tietty miljoonat treenit ja parit epikset.

eilisen tokoilut

Valoisat kevätillat ja kuivuva maa on tehnyt ihan mielettömän hyvää mun reeni-innolle. Ollaan reenailtu ohjattujen reenien lisäksi kotosalla miltei joka päivä. Siis mä ja Sara. Selma vähän vähemmän. Pitäs ryhdistäytyä senkin kanssa, varmaan pakko ilmottaa se johonki riistohintaseen koirakouluun tokoilemaan niin päästäs jonkun valvovan silmän alle.

Lauantain möllikisojen nakkiluokkaa katselleena innostuin ja kun imoitin Saran vielä kahteen pk-seudulta löytyneeseen kisaan niin ilmoitimpa Selman samoihin kisoihin nakkiluokkaan. Jos oltas reenattu ekana niin ois voinu jäähä ilmottamatta :D Eilen ennen Saran reenejä kokeiltiin ulkona (sisällähän se toki osaa) että mitäs me osattiinkaan. No ei kyllä paljon mitään. Yksi asia missä on tapahtunut valtava edistyminen on odottaminen. Pystytään tekemään luoksetulo kokonaisena liikkeenä, tietenkin niin että kovasti vahvistellaan sitä odottamista ja käydään palkkaamassa ennen luoksekutsumista ja tehdään odottamisia niin että ei kutsuta luokse vaan ainoastaan odotetaan istuen ja palkka tulee siitä.

Yritettiin tehä paikallamakuuta jossa malttia on selkeesti vähemmän kun istuallaan odottamisesssa. Viimeistään luoksekävellessä pompataan ylös. Otettiin sitten vaan aina uudestaan ja käsiavulla näyttämällä saatiin pari lyhyttä onnistunutta niin että se ei pompannut ylös vaan pääsin sivulle astikin palkkaamaan. On nyt tehty noita vaan odota käskyllä, lisätään se paikka siihen vasta kun rupee olemaan varmemman näköstä. Enkä oo vielä päättänyt että onko se nyt sitten vaan se maahan vai olisko se down (pää maahan). Vapaa käsky meinaa kans olla vähän hakusessa, Selman mielestä "hyvä" vapauttaa (mur vaan marko). Otettiin me kans seuraamista ja siinä saadaan aika paljon tehä työtä että loppuu se kahella jalalla pomppinen.. Otettiin tosi lyhyitä pätkiä ja yritin ehtiä palkkaamaan ennen ekaa pomppua. Ilmeisesti vähän imuuteltu namin perässä... Jätin kyllä heti namin pois koiranpuolesta kädestä mutta pomputti silti. Jääviä pitäs kans reenailla, laiskimus, siis minä, ei oo tehny koko talvena mitään (olin talviunilla). Oon miettinyt että miten sen liikkeestä seisomisen nyt sit opettas kun lopusta lähteminen vois olla fiksuin tapa mutta toisaalta joku päivä kokeilin lenkillä sitä nami suuhun seis tyyliä joka muutettas käsiavuks ja siitä häivytettäs käsiapu jolla Saralle on opetettu ja Selma tajus sen tosi hyvin. Pentukurssillahan jossain teetettiin sitä että käännytään kokonaan siihen eteen ja nami oikeesta kädestä. hmmm.

Sarakin teki ulkona ennen omia reenejään rauhallisen lyhyen ja keskittyneen paikkamakuun. Oon down-käskyä Saralle koittanut kans alkaa mutta vaikka muuten oppii asioita hiton nopeesti niin hänen mielestään pää maassa ei sovi hänen tyyliinsä. Katellaan pikkuhiljaa tulisko siitä jotain vai mennäänkö tolla tavallisella. Kieltämättä schape pää maassa ei näytä ihan samalta kun bortsut, Sarasta tulee lähinnä mieleen meiän makkarin matto.

Mut jos niihin reeneihin. Marko halus sitten Selman kanssa lähteä ottamaan agia samaan aikaan, muuten oisin varmaan kieltänyt tollaset hullun vaikeet häiriöt mutta kun ens viikosta eteenpäin niillä tulee olemaan ohjatut reenit samaan aikaan kun meiän toko niin mitäs sitä väistämätöntä välttelemään. Sarahan toimii mun kanssa vaikka Marko ois läsnä ei siinä mitään, mutta sillä pitää olla varmuus että missä se Marko on, jos Marko vaihtelee paikkaa ja/tai "karkaa" niin Saran pitäs päästä tsekkaamaan että se on tallessa. Sit se on myös vähän mustis jos Selman kanssa tehdään jotain, koska luonnollisesti kaikki nakit kuuluis Saralle. (tätä voi kierosti toki käyttää hyväksikin ja on tehty ihan loistavia reenejä esim. himassa ku oon tullut Selman kanssa reeneistä ja ottanut sen jälkeen jotain Saran kanssa). Mut joo niihin reeneihin.

Alkuun tehtiin luoksepäästävyys tuttuun tyyliin, ei Sara enää kun vetäjä on jo niin tuttu niin mitään apuja tarvi siihen että istuu paikallaan. Paikkamakuut tehtiin kevättärinnassakoirille sopivasti eli kolme lyhyttä. Silleen että käskyjä tuli kolme tai kaks ja vikalla vasta koirat. Sara on näissä aina vähän sitä mieltä että tyhmä hei etkö sä nyt kuullut kun sanottiin että käsky, onneks mä osaan itte... Mut itse paikallamakuut oli aika hyviä ja siistejä ja mikä parasta hiljaisia, kerran jätin vinoon vahingossa. Pitäs ottaa taas ja tehä noita usein himassakin kun on viimeaikana tullut useammin haukkua ja ylösnousuja.

Tehtiin seuraamisia. Kerettiin harjotella ihan kauheesti ja tuntu että Sara rupee jo hyytymään ja kun on niitä hetkiä että mä en oo varma mitäs nyt tekis niin se järjestää itselleen ruuan etsimistä. Maassa on tuolla ollut tosi paljon nameja kun ennen meitä on pentukurssi. Jotain viien sentin kokosia koirankeksejä. Saran mielestä on ruuan haaskaamista jättää sellaisia lojumaan. Sillon ku tehään ja se tekee tosissaan niin ei se seuraamisesta syöksy niitä syömään, mut sit jos se on pongannut jonku hajun ja alan sitten muka tekemään jotai kun se on vaan puolikuulolla niin sitte hajoo koko tekeminen kun se ois lähössä keksin perään. Voi huoh. Niin ja nenänkäyttöä harjoiltetiin myös kun Sara huomas tutun hajun (nakki ;) ) tulevan vinosti meiän takana olevalta kentältä jonka toisena reunana oli aita ja toisena monen metrin lumijäävuori. Jos aattelee tehtävää ongelmanratkaisuna niin näppärästi sen suoritti ja paineli menemään katsomaan että Marko on tallessa. Oli käynyt nuuskaisemassa Markoa ja Marko ei ollut huomaavinaan koko koiraa ja samantien se takaisin sieltä juoks eikä enää myöhemmin ollut lähdössä ko. kentälle. Mut hyvin hanskassa mulla toi koira :D Kyllä se kans kuunteli ku ihan viereisellä kentällä reenas joku mies koiransa kaa agilityä niin aina kun putki kohahti. Noh tottuu ainakin. Ehkä. Joskus. Jossain vaiheessa.

Niin ne seuraamiset. Sara meinas jossain vaiheessa jo väsähtää kun tehtiin niin paljon ja täytyy vaan todeta että vaikka ois vähän vaikeemmin rauhoteltavissa niin innostaa se on helppo. Joku yks tolpan kierto tai jalanalimeno ja heti jaksaa. Jostain kumman syystä heti kun vetäjä kattoi meiän seuraamisia niin ne meni hyvin. Paremmin ku yleensä. Saatiin silti hyvä vinkki siihen kun Sara täyskäännöksissä ja oikealle käännöksissä vetäsee helposti vähän pitemmän kurvin niin vetäjä arveli että se vois johtua siitäkin kun itte helposti ennen käännöstä tarkistaa vilkasemalle koiraa niin se koira lukee sen katseena vasempaa ja ajattelee että oltas kääntymässä vasemmalle. Pitää taas tarkkailla noita omia liikkeitä senkin suhteen.

Seuraamissa meni kauan aikaa ja tehtiin siinä jotain omia välissä. Rauhallinen maassa olo ja jotain en ees muista. Etsittiin varmaan ruokaa kentältä :D

Lopuks tehtiin vielä liikkeestä maahanmenot liikkeen omaisesti ja Sara ei kyllä ollut enään yhtään kärryillä. Se taas haistoi jotain (joka myöhemmin paljastui puolikkaaksi froliciksi) ja lähti täpöllä pyörimään nenä maassa että missä se herkku on. Sanna koitti mennä sen luo että hushhushh mutta Sara heitti vaan pyllypystyssä asentoon että leikitäänkö vai. Kyllähän se sieltä kuuliaisena palas kun frolic löytyi... Liike kokonaisuutena oli sitten jotenkin jännä, koira oli varmaan pihalla että mitäs tehtiinkään. Tai siis itse maahanmeno oli hyvä mutta se seuraaminen yms. siinä oli vähän häsellystä. Toihan varmaan tulee siitä että multahan iteltäni menee pasmat sekasin kun toinen painelee naminetsintään niin en oo ittekään niin skarppina sitten. Oli puhetta virittelysanoista ja että ne vois hyvinkin auttaa siinä kun Sara mielellään liikkeestä seisomisesssakin voi heittää maahan. Onhan mun pitänyt niitä ottaa käyttöön ja joskus kirjotin ittelleni jonkun listankin että mikä mihinkin mutta oon taas vaan unohtanut.

Kaikenkaikkiaaan meni ihan kivasti. Vaikka ny vähän paineltiinkin siellä sun täällä niin kokonaisuudesta jäi itelle vähän hallitumpi olo ei ollut ihan niin kaaosta kun viime keskiviikkona. Ehkä siiheks ku reenit loppuu niin ollaan taas totuttu siihen että agikenttämestassa reenataan tokoa ja ollaan vähän enemmän kuuliaisella linjalla :D Talvireeneissähän meidän ainoa ongelma oli satunnainen louskutus. Ei mitään tällaista pöpeilyä ja nuuskutusta esiintynyt. Mutta onhan se kiva että koiralla on huumorintajua, ei tuu aineskaan tylsää reeneissä.

Ens viikolla alkaa Ojangossa myös vapaaharjottellu reenit, aateltiin Saran kanssa, tai minä aattelin, yrittää käydä niissä myös. Reenit on kyllä kisaaville mutta saadaan kuulemma mennä. Että kisaava meinaa lähinnä sitä että tietää mitä on tekemässä ja koira on hanskassa. Hah hah!

möllikisoissa

Käytiin tänään Saran kanssa Koirakeitaalla möllitokoilemassa. Luokkana oli alokas. Alokasluokan liikkeet mukautettuina, liikkeiden välissä sai palkata namillakin ja paikkamakuun matka ainakin oli lyhyempi kuin virallisessa (kun ei rajatussa kehässä ois täysmittasta mahtunutkaan neljä koiraa rinnakkain).

Tässä arvostelu tuomarin kommentein:

Luoksepäästävyys 10 kiltti :)

Paikalla makuu 2 min 10 loistava paikallaolo

Seuraaminen kytkettynä 10 seuraa hyvin ja pitää paikkansa

Seuraaminen vapaana 10 vasenkin käsi voisi liikkua hieman :)

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 täydellinen suoritus!

Luoksetulo 10 erinomainen lennokas luoksetulo

Seisominen seuraamisen yhteydessä 5 väärä asento

Estehyppy 9,5 kääntyi lopussa. muuten täydellinen liike

Kokonaivaikutus 10 nätti iloinen pari. jatka samaan malliin.

pisteet 189p.


En voi muuta sanoa kun että oon ihan mielettömän tyytyväinen, mun jännityksestä ja jopa sähläämisestä huolimatta Sara toimi, se toimi ku unelma. Etukäteenkin oisin osannut sanoa että se voi liikkeestä seisomisessa heittää maahan vaikkei sitä reenatessa olekaan tehnyt sitten syksyn ja olisin myös tiennyt että se kääntyy hieman mua kohti ku meen hypyn jälkeen sen luo, koska niin se on tehny nyt kun on kahdesti otettu hyppy kokonaisena suorituksena. Pisteytyshän oli tietenkin aika lepsu ja sellainen tsemppaava, itte oisin antanut hihnassa seuraamisesta seiskan ja ilman hihnaa seuraamisesta ehkä kasin. Ja virallisessahan liikkeestä seisominen ois tietenkin ollut nolla, nyt sai puolet pisteistä kun muut liikkeen osat oli oikein vaikka koira menikin maahan.

Ja muahan siis tapani mukaan jännitti ihan hulluna. Tosi hyvä juttu oli että Marko kerkes Selman agireeneistä takas ennen meiän suoritusta niin se piti Saraa siinä ettei se ota mun mielialaa. Puhuttiin siinä että on se hauska kun aina ku mä meen reenaamaan tai tekemään jotain Saran kaa niin mietin että hitto kun ei osata rauhottua ja että Saralla ois tänään hyvä agilitypäivä. Sitten Marko menee Saran kanssa agikisoihin ja se nukkuu tyytyväisenä ja on vähän unessa radallakin kun Marko on niin rauhallinen sen kanssa. Mutta kyllähän mä huomaan sen itteki ittestäni ku en malttas ees penkillä istua ennen omaa vuoroa niin miten se koira siinä osais rauhottua..

Alokkaissa oli neljän koiran ryhmiä kuusi kappaletta, oltiin viidennen kolmas koirakko. Muiden suorituksia kattoessa oppii yllättävän paljon, tai mä ainakin opin. En esim. tiennyt että sitä pidetään apuna jos toinen käsi kävellessä liikkuu ja toinen ei, enhän mä oo ikinä ees ajatellut mun käsiä! Tuomari oli muutenkin tosi kiva, antoi neuvoja miten kannattaisi tehdä, ja jaksoi tsempata etenkin sellaisia joilla ei mennyt ehkä niin kauhean hyvin. Oli siellä muutama tapaus että mä mietin että Saran yli-innokkuus, haukkulousku ja mahdollinen nuuskutus on aika pientä. Mun hermorakenteelle ei aineskaan sopis sellainen äärettömän hitaasti toimiva koira.

Luoksepäästävyys tehtiin niin että koirakot käveli kehään yksi kerrallaan ja ohjaaja kätteli tuomaria ja kumartui moikkaamaan koiran. Sarallahan on piiitkä historia näyttelyissä tuomarin ojennetun käden väistelyä ja tokossa sama ongelma ei oo vielä koskaan tullut esiin. Oon silti ottanut aina reeneissäkin tosi varman päälle ja luoksepäästävyydessä kun ollaan rivissä on mulla koiranpuoleisessa kädessä nami. Kertaakaan Sara ei oo ojennettua kättä väistänyt. Mietin tossa että hitto vie pitääkö mun viedä se nami kädessä kehään mutta se oli niin intona odotellessa niin jotenkin mä rohkaistuin ja olin varmistelematta ja ei se sitä väistänyt mihinkään suuntaan. Ei toki kiivennyt tuomarin syliinkään :)

Paikallamakuusta olin etukäteen hieman hermona tuon keskiviikon reenien haukkumisen jälkeen ja mietin kaikenmaailman varasuunnitelmat joissa kävelen palkkaamaan just ennen kun se alkaa haukkua ja mitä ihmettä tekisin jos se ennättää haukkua. No ei se haukkunut :) Vähän käänsi jotai takajalan asentoa, siis tosi snadisti. Ja muutaman kerran vilkaisi että istuuhan se Marko vielä tuolla sivussa missä se oli äsken. Marko oli kuulemma haukoitellut vaan kun Sara katsoo, että oijjoi tylsää on. Osasin takaisinpalatessa myös asettua hyvin siihen koiran viereen niin että Sara pääsi nousemaan oikeaan asentoon sivulle (joo-o, aina en osaa).

Sitten päästiin vähäksi aikaa kehän ulkopuolelle odottelemaan kun kaksi koiraa teki suorituksen ennen meitä. En kyllä muista niistä yhtään mitään taisin siinä hieman jännittää, toinen oli Saraakin kovempi haukkumaan kehässä ja takana oli sen takia pilalle menneitä koesuorituksia. Auts, onneks me ei haukuta aina.

Sara oli tosi hyvin kärryillä kun mentiin kehään että mitä ollaankaan tekemässä. Ja iloisena, no niinhän se aina on kun tehdään kivoja juttuja. Mutta iloisena vaikka mä kehään kävellessä jännitin varmaan eniten. Hihnassa seuraaminen ei oo muutenkaan meidän bravuuri ja mun mielestä siinä oli pientä häilyvyyttä. Tuomari sanoi että siinä on jotain että se hieman näyttää kuin puuhailis omiaan, mutta kuitenkin se koko aika seuraa ja pitää paikkansa. No mä tiiän mitä siinä on. Mun mielestä aina ku tehään hihnassa seuraamista (jota on harjoteltu aivan liian vähän) niin Sara on vähän sen olonen kun oltas lenkillä. Ja onhan meillä muutenkin aika paljon työtä seuraamisen kanssa, harvemmin noin pitkää kuvioo palkatta mennään. Molemmissa seuraamisissa Sara kyllä ennemminkin parans loppua kohti vaikkei palkkaa kuulunutkaan.

Ilman hihnaa seuraaminen on meillä vahvempi, ja mulle luontevampi ku ei oo ylimääräistä tavaraa käsissä. Mun mielestä eka täyskäännös meni vähän pitkäks mutta tuomari ei siitä rokottanut. Sanoi myös siitä kädestä, jonka olin kuullut koko jutun eka kertaa muita katsoessa, silloin mietin että mitäköhän mun kädet mahtaa tehtä ja ilmeisesti siis oikea heiluu ihan vähän ja vasen on kokonaan paikallaan. Tuomari sanoi että varmaan jäänne jostain nami kädessä seurauttamisesta mutta ihan hyvin voit vaikka heiluttaakin sitä että ei se koira sitä kättä kyllä katso ollenkaan. Mä en muista saatiinko seuraamisista jotain muuta kommenttia. Siihen asti jännitin sitten tiesin että loppu on meille helpompia juttuja.

Maahanmenohan on Saran bravuuri se tekee tosi nätin nopean ja tarkan maahanmenon, jää ihan suoraankin ja sen kyllä tiesinkin ja oisin ollut aika ihmeissäni jos se ei ois ollut kymppi. Meidän varmin alokasliike. Ainoa miten voisin sen mokata ois varmaan asettua lopussa itse väärään kohtaan niin että Sara ei pääsis nousemaan suoraan sivulle. Tuomarikin sanoi että vaikka yrittäisi olla kuinka nipo-linjalla niin ei keksisi siitä mitään sanottavaa, täydellinen suoritus.

Luoksetulossa matka oli myös hieman lyhyempi ja sanoin etukäteen Markolle että Sarahan varmaan tolla matkalla ravaa mutta ei ravannut vaan tuli aika kovaakin olouhteet huomioon ottaen. Ihan vähän se kaarsi toiseen suuntaan, mitä ei yleensä reenatessa tee, mutta siitä ei rokotettu. Tuli tosi hyvin sivulle, vaikka ei me ny kauhean montaa kertaa sitä olla keretty vielä keskiviikon reenien jälkeen harjotella. edit. videolta katsoessa huomasin että jättäessä koiraa käytän aika vahvan vartaloavunkin. Tuomari ei varmaan huomannut koska kaksoiskäskyistä rokotti kyllä pisteitä. Pitää vähän tarkkailla tota omaaa liikettä ja yrittää jättää pois tollaiset tyhmyydet, Sara kyllä osaa varmasti jäädä istumaan ilman jotain koiraa kohti kumartumista:D

Seisominen menikin sitten tyhmän ohjaajan sähläykseksi. Liikettä aloittaessa kun piti lähteä seurauttamaan niin jätin Saran odota käskyllä niinkuin edellisessä luoksetulossa. Olin mielessäni varmaan tekemässä sitä luoksetuloa uudestaan. (hyvä sanna!) Ennätin astua muutaman askeleen ja rupesin nauramaan että voi äly. Tuomari antoi luvan tehdä liikkeen uudestaan koska koira oli tehnyt ainoastaan mitä sitä käskettiinkiin tekemään, ja kisassa arvostelun kohteena olivat vain koirat. En tiedä vaikuttiki sähläys että Sara ei ollut niin tarkkaavaisena mutta se oli heittänyt seiso käskyllä suoraan maahan. Tietäessäni että se on sen jäävistä liikkeistä vähemmän varma niin olisin toki voinut kurkata olkapään yli ja käyttää yhden lisäkäskyn ja sanoa seiso uudelleen. En sitten tehnyt niin. Näissä möllikisoissa sai kuitenkin puolet pisteistä jos suoritus oli muuten täysin oikein mutta koira teki väärän liikkeen. Tehtiin sitten hetimiten kun kehästä poistuttiin niin pihalla Saran kanssa yksi liikkeestä pysähtyminen ja se meni kerralla oikein ja palkaksi tuli kourallinen nakkeja. Jälikäteen ajatellen olin mös vähän tyhmä tehdessäni Saran kanssa lämmitellessä muutaman maahanmenon, niitä kun tulee niin helposti tehtyä kun se on Saran mielestä niin hauskaa...

Hyppyähän me on reenattu tosi vähän. Talvella yksissä reeneissä yki hyppy ja toisissa kaksi. Molemmissa on ollut namialusta, nyt olen tehnyt ojangossa käydessä itsekseni pari hyppyä ja ilman namialustaa on mennyt just niin kuin tuolla möllikisoissakin. Sara istuu nätisti sivulla, lähtee oikein kivasti käskyllä, hyppää, ehdin sanoa seis käskyn ennen kuin se on pysähtynyt, se odottaa esteen takana, about kun olen esteen kohdalla, ottaa se askeleen kääntyäkseen hieman kohti mua..hmmh. Pitää pohtia miten tota reenais niin että se seisoo ihan paikallaan, namialustan luonahan se seisoi, ei liikkunut mihinkään suuntaan. Tuomari saattoi jonkun vinkinkin tuohon sanoa mutta en kyllä muista enää kun olin niin helpottunut että jesh me tehtiin se ja Sara teki mielellään mun kanssa, ei haukkunut, ei vinkunut, ei juossut itsekseen ympäri kehää, ei nuuskuttanut kertaakaan, eikä edes juossut turvaan markon syliin:D

Kokonaisvaikutelmasta saatiin kehuja hyvästä yhteistyöstä ja iloisesta suorituksesta. Mietin että Sara kesti kyllä tosi hyvin. Jos mietitään että oikeissa kisoissa kun pitäs olla se koko suoritus palkkaamatta väleissä niin näkisin että kaikki seuraamisen jälkeen ois mennyt suullisilla kehuilla, kun etenkin kun seuraavana oleva liike on sitten sellainen mistä Sara kovasti tykkää ja palkka jo itsessään. Seuraamisten jälkeen se namipalkka oli paikallaan. Mutta ehkä se varmuus siihenkin tulee kun reenataan muutenkin se seuraaminen vielä varmemmaksi ja siistimmäksi. Namin tarpeessa kun on varmaan enemmän varmisteleva ohjaaja kuin koira :)

Kaikenkaikkiaan oli tosi kivaa, jäi hyvä fiilis ja tsemppas kovasti mölleilemään pian lisää että päästään ihan niihin oikeisiinki kisoihin!

Ja koska en oo aatellut Selman kanssa näin kauan värkätä ja varmistella niin nakkiluokkaa katselleena voisin senkin ilmoittaa sellaiseen harjoittelemaan.

Lopuksi pari kuvaa aamun lenkiltä, Sara julisti kevään uimakauden avatuksi.

vaihteeks tokoiluakin

Talven hallitokoreenit loppui ja hskh:lla alkoi kevään kurssit. Niissähän kävi niin ikävästi (no mitä se on kenenkin näkökulmasta, mun mielestä kuiteski ikävää) että hakijoita oli ennätysmäärä ja läheskään kaikki halukkaat ei kursseille mahtunut ja tehtiin sitten linjauksia kuten että yksi seuran jäsen pääsee vain yhdelle kurssille. Jouduin sitten jättämään Selman pois kursseilta :( (seuraavissa oon fiksumpi ja ilmoitan sen Markon kanssa kurssille ja meen sitten itte tuuraamaan tai jotain tai jos sitä pidetään liian kierona niin menkööt Marko sen kanssa ja meen aina kattomaan ja huutelemaan viereen niinku jotain tietäsin että "ei noin", "kyllä se ton osaa", "palkkaa"jne. No katsellaan toivon mukaan ei tartte.

Saran kurssi siis alkoi jo viikko sitten keskiviikkona, iloisesti kävi niin että talven eka kunnon flunssa iski muhun englannistapaluu matkalla lentokoneessa ja keskiviikkona ei meinannut enää lähteä edes ääntä. Skipattiin siis se kerta. Nyt keskiviikkona sitten vihdoin päästiiin. Ryhmä on "jatkoryhmä" nimellä ja varmaan aika oikea paikka meille, plus valkkasin just ton kurssin parista muusta mahdollisesta suosikkivetäjäni perusteella. Siel tais olla yks avoimen luokan koira ja loput näitä "lähes kisavalmiita"

Sara rupes autossa matkalla piippaamaan jo heti Ojangon hiekkatien alussa. Oisin voinut tajuta että se on superinnoissaan ja toimia sen mukaan mutta aina ei voi tajuta. Se on lähiaikoina ollut Saraksi hieman sellainen laiskanpulskea (tekee varmaan juoksuja valeraskautta tai jotain sillä välillä) eikä ole kotona reenatessa louskuttanut ja on ollut tosi rauhassa. Käytiin sitten kävelemässä ja seistä odoteltiin kentän ulkopuolella kun edellinen ryhmä oli vielä menossa. Sarahan kuumu siitä odottamisesta ihan kauheesti ja näytti kaikenmaailman temput ja vesilätäkkö maahanmenot. Vähän tuli jo mennään nyt tehdään jotain haukkuakin. (välikommenttina vaan että koiran vois olla opettanut odottamaan rauhassa tai vois viimeistään nyt yrittää alottaa. ja vois opettaa myös ittensä odottamaan rauhassa kun en vaan osaa ja teetän huomaamattani koko aika sillä koiralla jotain ihan vähän vaan temppuja kun se on levoton...)

Tehtiin ekaks luoksepäästävyys samaan tyyliin kuin talven halliharkoissakin. Tässä kohti muistaakseni Sara malttoi vielä mielensä ja istuskeli suht keskittyneesti sivulla odottelemassa ja muistin palkata sitä rauhallisuudesta ja siitä että ollaan vaan. Sanna (siis vetäjänkin nimi on Sanna) kysyi että otetaanko alkuun kans paikallamakuut niiku talven reeneissä vai onko koirilla liikaa virtaa ja kun on paikkakin vaihtunut jne. (kiva että ryhmässä on muitakin touhukkaita...) olin sitä mieltä että toki otetaan että kyllä Saralta ainakin onnistuu. Mehän ollaan siis siitä alkusyksynä alkaneesta haukkumakuusta tultu talven mittaan aika hyvin keskittyneeseen ja hiljaiseen paikallamakuuseen. Kotona parkkiksella on ollut kerrassaan loistavia suorituksia ja reeneissäkin kääntyny pää ihan vaan pari kertaa. Oon taas ollut sitä mieltä että se on kyllä Saralla suhteellisen varma liike. No ennen käskytystä Sara oli tarjonnut omatoimisesti maahanmenoa jo varmaan viis kertaa ja rupes olemaan sitä mieltä että eikö tässä nyt tapahdu mitään. Jätin sen sitten maahan jotenkin tosi hätäisesti ja mietin siinä seistessä että perkele ku meni vinoonkin. Mulla ei sitten järki taaskaan leikannut että kun koira oli niin tohkeissaan ulkokentällä ekaa kertaa ollessa että oisin vaikka voinut jotenkin helpottaa sitä suoritusta. Oisin voinut tehä tosi lyhyen, jäädä lähelle tai jotain, palkata vaikka välissä. No vieressä kun palkattiin niin Sara sitten hyvin pitkän tauon jälkeen kävi haukkumaan. Eikä lopettanut. Koitin kääntää selkää ja haukku jatkui. Sanna meinas että kokeillaan että se käy vähän lähempänä sanomassa Saralla että no olehan hiljaa. Ei toiminut sekään. Sara hiljeni hetkeksi ja sitten katsoi että mitäs siinä mulle puhut ja jatkoi haukkua ja hetken kuluttua pomppasi sitten seisomaan. Funny. Aiemmissa talven reeneissähän meni niin päin että Sara makoili vähän laiskannäköisenä ja kun ympärillä alkoi tapahtua, palkattiin, koirat nousi ylös, ihmiset käveli ohi, niin sitten se ikäänkuin skarppas ja oli siinä paljon paremmin ja keskittyneemmin. Tehtiin sitten perään tosi helppo lyhyt ja onnistunut paikallamakuu.

Muuten reenikerran teemana oli luoksetulot ja tehtiin yksitellen kentän toisessa reunassa väliajalla tehtiin itsekseen ja Sanna tais sanoa että kannattaa toki harjoitella myös odottamista rauhassa kun on hyvää häiriöitä, en varmaan muistanut. Me kun ollaan menossa hurjiin möllikisoihin huomenna niin otettiin ihan perusalokasluokan luoksetulona. Sara sai kehuja ilmeestä ja keskittyneestä istumisesta, lopun perusasennon voisi viedä paremmin loppuun asti. Saatiin läksyksi harjoitellu sivulletuloja kotona lyhyemmällä matkalla ja vaikka vähän auttaen niin että tulee onnistuneita ja tarkkoja. Muutenkin vetäjä oli sitä mieltä että vilkkaan koiran kanssa jos nyt ei ihan lähipäivänä ole tulossa noita kisoja niin pitää siinä mukana niitä stoppeja niin pysyy mielenkiinto yllä.

Siinä muiden suorittaessa tehtiin itsekseen vähän seuraamista ja tolpankiertoa ja kosketusalustalle sinkoamista. Viikonlopun agilitykoulutuksessa kuunnelleena tuli mieleeni että Saralle voisi opettaa jonkun yy-kaa-koo jutun jolla se lähtisi silleen tosi vauhdilla. Tein myös pari yksittäistä maasta seisomaan nousua joista ihmeen kaupalla ekassa Sara nousi ihan ylös asti, tokassa toinen tassu jäi niin että piti vielä korjata. Täähän tuli ilmi joissain noissa talvireeneissä että Sara jättää melkein kaikki istumiset hiukkasen vajaiksi enkä oo ees huomannut sitä oon aatellut että se on sen normaali istumisasento, no ei oo. Hyppyestekin siinä oli niin tehtiin kaksi hyppyäkin. Hyppyähän ei oo paljon tehty ja ilman namikuppia esteen toisella puolella Sara jää aika vinoon esteeseen nähden ja tosi lähelle estettä. Nyt kun kevät on tullut ja pääsee taas Ojankoon reenailemaan itsekseenkin niin saadaan onneksi harjoiteltua lisää. Niin joo ja pysähtyy se esteen taakse itsestäänkin jos vaikka käsky unohtus...

Lopuksi tehtiin vielä porukalla seuraamista niin että käskyt oli samat kaikille. Yksi seuraaminen päätty mua nilkkaan asti olevaan vesilammikkoon (onneks ostin tossa uuet kumpparit, vanhoissa kun oli reikiä niin niissä kastu jalat pahemmin kuin muissa kengissä) ja Sara ei välittänyt pätkääkään vaan tyytyväisenä istui sinne lammikkoon. (Selma hienohelma kun ei voi istua edes märällä asfaltilla..).

Yhteenvetona kevään ekoista ulkoreeneistä vois sanoa että oli vähän kevättä rinnassa. Sara suorittaa kaikki tehtävät mun mielestä suht hienosti alokasluokkaan menossa olevaks koiraks, (paits se paikallamakuu) mitä ny seuraamiseen sais saada reippaastiki lisää tarkkuutta, mut meidän ois oikeesti reenattava noita välejä ja sitä kun ei tehä mitään. Tossa ennen joukkoseuraamista ooteltiin ja yhtäkkii koiraa oli kadonnut mun sivulta ja huomasin että se oli monen metrin päässä kaivamassa maasta pentukurssilaislta tippuneita nameja..."no kun ei tehty mitään niin aattelin ruokkia itseni sillä välin".

No mut nyt suunnataan taas Ojankoon, Saran kanssa jotain pientä ja kivaa ennen huomista möllikisaa, joka voi mennä hyvin tai olla katastrofi, en usko että mitään siltä väliltä. Tosin harjoitteluahan se vaan on, jos sais omaa jännitystä vähän kuriin. Selman kanssa ois tarkotus ottaa joku superkiva lelu mukaan jos kokeiltas hyppynoutoa agipäivästä Anskulta saaduin opein uudella yrityksellä.

Ainiin, tänään on muuten tasan vuosi siitä kun haettiin Selma kotiin, voi että kun Saraa ällötti kun piti kotiin tuoda se kauhea pentu joka ei tee muuta kuin kävelee perässä, ja jo samana iltana ne makas selät vastakkain pöydän alla

lähdössä kasvattajan luota


sisko läks samana päivänä


kotona harjoittelemassa saran taluttamista

Selman treenipäiväkirja osa 5

Oli sitten vuorossa toiseksi viimeinen alkeiskurssikerta, vetäjänä itse järjestävä taho eli Juha Orenius.

Oltiinkin toisessa päässä hallia kuin yleensä, kun jatkoryhmä tarvitsi puomin käyttöönsä radalle.
Tänään oli ohjelmassa ohjausharjoituksia, niistoa, niisto-persjättöä, ei siis vieläkään keinua, toivottavasti vikakerralla tulee sitten se. Niistojahan pääsin itse harjoittelemaan maanantaina Saran kanssa Jänesniemen opissa, ja nyt sitten pääsi Selmakin.

Aloitettiin sillä että jätettiin koira hypystä sivulle vähän matkan päähän. sitten itse siivekkeen viereen, niin että vartalon keskilinja about siivekkeen riman puoleisessa reunassa. Jalat menosuuntaan kohti, siivekkeen puoleinen jalka rimaa lähemmäs. sitten saman puolen käsi riman yli (tosin meillä rimat maassa) ja nakki kädessä tietty. sitten käsky hyppy, ja kun koira on lähempänä pysäytettiin, täs, jotta koira oppii kokoamaan ittensä ennen jyrkkää käännöstä hypyn yli, ja sitten niistettiin kädellä siivekettä hipoen ja palkka. muutama toisto molemmilta puolin, ja sitten jätettiin tuo hidastaminen pois. kokeiltiin sitä sitten hyppy, u putkeen ja persjätöllä takaakiertoon ja siitä niisto. Selma oli ihan huippu, ja lukitsee tosi aikaseen itsensä jo ja pystyn ottamaan vähän ennakkoakin, ei tarvitse siis loppuun asti odottaa niistossa käden kanssa.

Sitten sama homma niin että otettiin niisto-persjättö. eli niiston jälkeen vaihdetaan käsi (ja puoli siis kanssa). Eipä tässä ollut Selmalle mitään ongelmaa. Selma osaa lukea kyllä minua todella hyvin, ehkä kesän ja syksyn ohjausharjoitteista oli hyötyä.

Otin sitten verkkokeppejä namikipon kanssa, ja lähettelin Selmaa eri puolilta eri suunnista kepeille, ja näyttää tosi hyvälle, Kerran oli vähän iso kulma ja kova vauhti niin Selma ei kääntynykkään tarpeeks sisäänmenossa ja törmäsi verkkoon. Tuo namikippo lisää hyvin kyllä Selman vauhtia ja se ei huomakaan minua siinä vierellä, eli suorittaa tosi itsenäisesti.

Sitten Selma halusi ottaa A:ta muutaman kerran (meni siis itse taas kerran sinne), otin siihen parit kontaktit sitten, ei menny ihan niin hyvin kun viimeksi, kun jäi vinoon joka kerta.

Katselin siinä sitten nelikuisen belgin treenausta vähäsen, kun tuli meidän kentälle (oli siis Oreniusten oma koira Annan kanssa), ja huomasin että Saran tuleva koulutusohjaaja tuli katselemaan treenejä odotellessaan kentän vapautumista, Kävin sitten moikkaamassa hänetkin, ompahan valmiiksi tuttu naama, kun menen treeneihin eka kerralla.

Ajattelin Selman kanssa mennä Saran sijaan viimeiselle hallivuorolle lauantaina, kun Saralla on möllitokokisat siinä samaan aikaan koirakeitaalla. Saa Selmakin sitten jo tuntumaa tulevaan treeniryhmäänsä, kun siis sai Saran paikan vanhasta treeniryhmästä, joka jatkossa on keskiviikkoisin samaan aikaan kun Saran tokotreenit, ja ovat muuten Ojangossa vierekkäisillä kentillä, jännityksellä odotellaan kerjätäänkö verta nenästä kun koirat treenaa vierekkäin. Ja sitten ensi torstaina viimeinen kurssikerta Selmalla ja kuin tilauksesta ulkokausi alkaa seuraavalla viikolla. Ajattelin tähdätä Selman kanssa toukokuun lopussa jo epiksiin Ojankoon kun on tullut tuo 15kk täyteen. Saa nyt nähdä vielä miten menee.

Agipäivä Nokialla

Schapendoesyhdistys (tai siis Kati lähinnä) järkkäsi koulutuspäivän Nokialle Meirän halliin 5.4. ja itse päätin lähteä mukaan molempien koirien kanssa. Kouluttajana oli Elina Jänesniemi. Ennakkoon en hänen koulutuksiaan ole nähnyt, mutta samaa porukkaa on Janita Leinosen kanssa, niin tyyli oli entuudestaan tuttua.

Radan rakentaminen oli tarkoitus alkaa 10.30 ja siihen tähtäsimme kun kotona lähdimme 8.30 ajelemaan, mukana viemisinä Sannan leipomat mokkapalat ja marjapiirakka. Yksi pikku pysähdys matkalla ja olimme jo vartin myöhässä siitäkin, mutta onneksi paikalla oli lähes kaikki muut ensimmäisiin kahteen ryhmään tulevat, joten esteet oli jo 10.45 paikallaan, ja eikun lappu käteen ja tutustumaan. No pian mulle selvisi että mölleille ( jossa Selma siis oli) on eri rata, ja eikun uusiksi sitten opettelemaan. Mölleissä meitä oli siinä ryhmässä Selma, Tesla ja Rosi. Ja olihan tuo varsinainen rata mulla edessä sitten iltapäivällä Saran kanssa.

Ensin oli vuorossa yksi kisaavien ryhmä, ja sain esimakua siihen mitä iltapäivällä oli luvassa. oli tosi kiva päästä katsomaan muiden menoa, ja siitä oppi tosi paljon taas uutta. Sitten kun oli meidän ryhmän vuoro, meni Rosi ensin ja sitten oli vuorossa Selma. Esteen takana odottelu meinasi tuottaa alkuun vähän taas ongelmia, mutta sitten pari vahvistusta nakilla ja sekin alkoi sujumaan, niin päästiin sitten asiaan. Kiva pikku pätkä oli aloittelevillekin keksitty. hypystä putkeen ja siitä sitten taas hypylle ja kepeille. Kokeiltiin eri käännöksillä toka hypylle menoa ja hypyltä putkellekin molemmilta puolin, jotta oppisi hakemaan eri vaihtoehtoja paremmin. kepeille laitettiin verkot, ja namit molempiin päihin, joka osoittautui tosi kivaksi Selmalle kun haki kepeille sitten myöhemmin jo kauempaakin etsimään niitä nameja. Kepeiltä mentiin sitten takaakierrolle hypylle siitä valssilla seuraavaan hyppyyn ja ohjaus putkeen. Tuli taas joka suunnalta noottia, kun ohjaan vähän sinnepäin enkä loppuun asti ja siltä tuo noissa videoissakin vähän näytti. Lopetan ikäänkuin puoliväliin ja suuntaan jo itse seuraavalle esteelle. hyi minua. OHJAA ÄLÄ OLETA - sanoo Janitan dvdn otsikkokin. no eteenpäin. Putken jälkeen hyppy valsilla siitä taas hypylle ja siitä sitten takaa seuraavalle vieressä olleelle, ja yli ja valssi ja takaakierrolla hyppy ja ohjaus putkelle ja taas ohjaaja menee jo toiseen päähän putkea odottelemaan. tietää mitä pitää tehdä kunhan tuo ulkokausi pääsee alkaamaan. perusohjausharjoituksia. no siinä sitten kokeiltiin vielä paria eri ohjausta hypyillä. Tuli välistävetoa, persjättöä yms. ja alkoi olemaan jo virta pois molemmilta. Ja eikun huilaamaan. Jäi sitten Selman jäähdyttelyn aikana Teslan suoritus näkemättä. Selma muuten otti aika paljon häiriötä kun Tesla oli odottamassa pressun takana viereisellä kentällä, näkyi hyvin tuossa videolla kun Selma yhtäkkiä kääntyy putkelle mentäessä nokka pystyssä haistelemaan ilmaa ja kohti pressua jonka takana Riina odotteli. No häiriötä pitää harjoitella.

Iltapäivää ja Saran vuoroa odotellessa pääsin viereisellä kentällä kokeilemaan Lottaa vielä ja olipa kiva kun pääsikin, mukava oli viilettää, kun koira on kokenut ja vauhdikas, ei ole huonolla ohjaajalla väliä, kunhan vähän näyttää suuntaa mihin haluaa. Kiitosta vaan Anskulle. kyllä mekin Saran tai Selman kanssa ollaan yhdessä joskus noin vauhdikkaita. hah.

Saran vuoro sitten seuraavaksi. Pitänee ottaa kuva tuosta radasta ja laittaa tänne kunhan ehdin ja jaksan. Rataantutustuminen 3 ja 4 ryhmillä samalla kertaa ja mietittiin ensin itse mitä tekisi ja sitten Elina kertoi miten voisi myös tehdä. Saran vuoro taisi olla kolmantena, ja ajoitin lämmittelyn aika täydellisesti niin että olin minuuttia ennen omaa vuoroa ovella odottamassa. Rata alkoi aalla josta mentiin takaakierrolla hyppy ja siitä putkeen. Ja heti tökkäsi, Sara meni tosi laajalla kaarroksella takaakierron ja syyllinen löytyi taas kerran peilistä. eli ohjaus oli jotai luokkaa kierrä ja hyppy, ja ei minkäänlaista vartalo-ohjausta. pitää tuota vartalon kääntelyä treenata kyllä miljoona kertaa lisää, oli kompastuskivenä joka kerta tässä koulutuksessa, ja niitä kun tuli joka toiseen hyppyyn niin voi vaan kuvitella miltä se on näyttänyt. putken jälkeen siis heti seuraava takaakierto ja saksalainen. no saksalainen menee ihan ok, kahden kerran harjoitteluun nähden ja tykkään kyllä siitä, mutta taas tuo takaakierron ohjaus, ihan kauheaa. on kyllä hyvä katsoa itseä videolta ja todeta miten huono on. mutta toisaalta siitä on hyvä ottaa opiksi, ja taas kerran totean, kunhan pääsisi ulkokaudelle ja treenaamaan. saksalaiselta mentiin sivuttain hypyn yli ja taas vartalon kääntyminen jotain kanki kaikkosen luokkaa. siitä takaakierrolla ja niistolla tiukka käännös ja putkelle, ja ohjaus jotain vähän sinnepäin. miksi mulla on kokoajan niin kauhea kiire itsellä mennä jo seuraavaan esteeseen kun koira ei ole vielä lukinnut itseään edelliseen. Luulen varmaan, että kunhan päästään taas vauhtiin ja joka viikko treenaamaan, talven kerran kuussa tahdin jälkeen, niin yhteinen rytmi löytyy taas nopeasti ja homma alkaa edistymään, kun ei tässä talven aikana ole edistystä päässyt juuri itsellä tapahtumaan ohjauksissa. tekniikat osaan teoriassa kaikki varmaan jo ulkoa, mutta kun ei ole päässyt koskaan käytännössä kokeilemaan niin onhan se vähän vaikeaa. Mitähän sitten, alkaa jo ajatuskin pätkimään. joo, 8-11 meni suht hyvin, olikohan siinä nytten 8 jälkeen takaakierto 9 ja sitten niisto persjättö 10llä (elinan lemppari muuten tuo niisto esteen yli, tosi kätevää ja nopeuttaa kaarroksia). 11 jälkeen sitten piti tehdä poispäinkäännös, joka ei meillä suju oikein mitenkään, kun mun mielestä Sara tulee niin liki ohjaajaa että on sitten vähän hankalaa ohjata ja lisäksi alkoi olemaan jo aika väsynyt olo molemmilla. kotiläksynä lähetyksiä putkelle, peruskauraa siis, ja noi käännökset kuntoon.

Mukavaa oli kyllä koulutuksessa se, että vaikka menimme ihan kauhean järkyttävän huonosti, niin ei jäänyt tippaakaan epätoivoinen olo, vaan tiedän tasan tarkkaan mitä treenata kunhan kentälle pääsen. ja pari uutta tekniikkaa rikkaampana taas. Yhtä paljon tuli opittua myös muiden katselusta, kuin omasta sähläyksestäkin. Ja lisäksi vielä kun katsoin noi videot nopeaan läpi mitä Sanna kuvasi, niin niistä voi opiskella kauheasti taas lisää, pitääkin ottaa tuo videointi useammin käyttöön, josko Sanna vaikka suostuisi jotkut kisat tulla kuvaamaan tässä keväällä.

Sanna pääsi vielä Selman kanssa ottamaan pienet tokotreenit, kun oli hallissa tokopuoli tyhjillään. Vähän tuolin kiertämistä yms oli ohjelmassa, mitä lie opetelleet, mulla oli pää täynnä vaan agilityä. Kotiin kun päästiin vähän yli 21 illalla, niin koirat olisivat olleet aivan intoa täynnä jo uusiin treeneihin, huh ja puh, itse ihan poikki.

Nyt olisi jo himo seuraavaan samanlaiseen koulutuspäivään, ja muutamat jo kyselivätkin milloin sellaista herkkua olisi taas luvassa. Eli eikun tilaukseen syksylle samanlaista (edit. syksyllähän siis on jo luvassa 18.-19.9 Elinan koulutus hittiareenalla, dementikko vain unohti sen). Agileiriäkin toivottiin kovasti, schapeleirillä kun on tänä vuonna vain tokokouluttaja, mutta onhan sielläkin tulossa leikkimielinen agikisa, jota olen vähän lupaillut organisoida. Tälläisiä terveisiä vaan Katille, ja kiitokset vielä kerran loistavasta päivän järkkäyksestä. Herkkujakin oli tarjolla monenlaista ja kahvia riitti koko päiväksi, toivottavasti monimuotoisuuskartoitus sai paljon euroja taas lisää.

Seuraavaksi sitten pari näyttelyä huhtikuussa ja toukokuun alussa Saralla möllitokokisat ja seuraavat agistartit todennäköisesti 9.5., 10.5, 13.5 jne eli toukokuun kalenteri on jokaista vapaata myöten täynnä agikisoja ja treenausta. kesäkuussa pikkutauko sm-kisojen ajan ja juhannuksen jälkeen sitten agirotuun molempien kanssa, Selmakin pääsee sitä ennen hau openiin möllikisoihin.

Selman treenipäiväkirja osa 4

Viime treenikerta jäi välistä reissun vuoksi, joten siksi parin viikon tauko.

Tällä kertaa kouluttajana oli sitten Niina-Liina Linna.

Viime kerralla olivat jatkaneet vain perusohjauskuvioiden läpikäyntiä, takaakiertoja yms, joten en jäänyt mistään todella tärkeästä paitsi.

Tällä kertaa oli luvassa puomin kontaktien harjoittelua ja hyppy-putki, putki hyppy irtoamista.
Hyökkäsin tällä kertaa heti ensimmäisenä vuoroon ja Selmalle tuo kontaktihommeli on aika mieleistä puuhaa on niin kiva löytää namikippo nenän edestä ja aina sinne ilmestyy nameja lisää. Otettiin muutamia toistoja eri puolilta, niin että irtosin vähän sivusuunnassa edemmäksi ja kontaktillakin otin muutamia askelia, jotta Selma oppisi että vaikka ohjaaja liikkuu niin koira pysyy siinä ja alastulossa katse kiinnittyisi juuri sinne alaspäin menoon eikä ohjaajan seuraamiseen. hienosti meni.

Seuraavaksi vuorossa vähän odottelua ja odotellessa otin hyppyjä, muuria, putkea eri ohjauksilla ja kierroilla yms. Selma tykkää kun saa viilettää. Muuri oli edelleen vähän outo Selmalle ja piti muutamaan otteeseen rohkaista siihen, kai se on kun ei näe läpi mitä toisella puolen on, niin ei meinaa tahtoa rohkaistua hyppäämään yli. Tämän jälkeen otettiin toinen kierros kontaktia, hienosti meni edelleen.

Putki jii koukulla ja hyppy oli sitten luvassa eli koira paikalleen, itse vähän ennakkoa käsky putkeen ja itse sitten suoraa linjaa hypyn ohi suunnalla ja tarkoitus oli että koira jatkaa suoraan putkesta hyppyyn. Selmalle tosi helppo juttu. Ja sitten sama toisin päin, ensin hyppy ja siitä putkeen ja eikun eteenpäin. Tässä vaiheessa huomasin että namipussi oli jo tyhjä, joten kokeilin lelulla palkkaamista putken jälkeen, mutta ei Selma nähnyt koko lelua ja jäi pyörimään ihmeissään missä nami viipyy, no heitin sitten tyhjän namipussin ja se kelpasikin sitten pureskeltavaksi. hah.

Eli aika simppelit treenit tällä kertaa. Ihan hyvä vaan, kun itsekin puolikuntoisena flunssankourissa olin.

vielä pari kertaa jäljellä ja sitten alkaakin ojangossa ulkokausi ja Selmahan sai Saran paikan Isabellan ryhmässä ja treenit on osittain samaan aikaan Saran tokotreenien kanssa, eli ollaan sitten koko porukka keskiviikkoisin ojangossa.

Niin ja maanantaina olisi sitten luvassa Elina Jänesniemen koulutus Ylöjärvellä molemmille, kivaa.