koirat hoidossa

Viime viikko lomailtiin englannissa ja koirat oli hoidossa Riinalla. Kuulumiset voi lukea Teslan blogista.

Selman treenipäiväkirja osa 3

No niin ja taas on käyty treenailemassa.

Selman alkeiskurssin kolmannella tunnilla oli vetäjänä Jouni Orenius. Olen ennestään Saran kanssa käynyt syksyllä hänen tunnillaan, joten tuttu mies oli entuudestaan. Aika identtiset linjat veljensä kanssa koulutuksessa.

Tunnin aiheena oli rengas, muuri ja pakkovalssi.

Ensimmäisenä rengas. Selma arpoi pariin kertaan renkaan läpi menoa ja yritti kiertää estettä, mutta kun otin nakit tarpeeksi hollille ja tyrkytin renkaan läpi, itse siis toisella puolella vastassa ja Jouni piti Selmasta kiinni. Hienosti meni. Parin toiston jälkeen, siiryin toiselle puolen lähettämään koiraa lelun kanssa, ja lelu renkaan läpi Selma perässä, hienoa. Pari toistoa tätä ja sitten en enää heittänytkään läpi vaan juoksin renkaan vierestä ja Selma läpi ja taas lenti lelu. hienoa.

Siirryin sitten odottelemaan vuoroani muurille ja odotellessa otin verkkokeppejä muutaman otteeseen eri puolilta ohjaten. Selma alkaa menemään jo ihan kivaa vauhtia, ja osaa melkein jo hakeakin ainakin metrin päästä. Putkea otin myös pari kertaa, myös pimeistä kulmista jne. ja samaan syssyyn kierreltiin siivekkeitä eri puolilta ja harjoiteltiin ohjauksia, nämä Selma kyllä taitaa. Selma muuten tunnin alkuun tajusi a-esteen, joka nyt oli laitettu täyteen korkeuteensa, aiemmin se oli vauva korkeudella. No eikö Selman pitänyt se päästä sitten kiipeämään, ei paljoa korkeus haitannut. Otin siihen sitten pari kontaktit, ja siirryin muurille.

Muuri laitettiin mini korkeuteen, joten Selma pääsi aloittamaan hyppäämisen, en ole siis yhtään hyppyä ottanut aiemmin. hienosti meni muurin yli, ja Selma alkoi jo syttyä narupallo leluunsakin. piti oikein taistella vähän aikaa. muuta toisto muurilla, ja otettiin siihen sitten putki lisäksi, Putki oli siis jiin malliin kaarella ja tarjosi suoraan muurille. Selma putken läpi ja oho Selma ei hypännytkään muuri vaan kierti sen. Pari kertaa uudestaan, ja sama homma. piti sitten ottaa Selma haltuun heti putken suulta ja kädellä ohjata muurin yli, jotta homma alkoi sujumaan. Jotenkin ei vaan tykännyt tai yhdistänyt nytten, että putken jälkeen pitikin hypätä sen muurin yli.

Tämän jälkeen taas keppejä, ohjauksia yms odotellessa. Sitten siirryin pakkovalssiin, eli oli kaksi hyppyä peräkkäin ja jälkimmäinen piti mennä takaa yli ja jatkaa lähtösuunnasta vasempaan. Selma odottamaan eka hypyn taakse (tämä alkaa muuten sujumaan jo 80% varmuudella) ja itse selkä koiraan päin ja oikea käsi ojoon oikean siivekkeen luo, Selma, hyppy, täs, ja sitten itse askel vasemman siivekkeen suuntaan ja vartalon käännöllä koira hypyn yli, vasemmalla kädellä ohjaten. Selma veti parikymmentä senttiä pitkän kaarroksen parilla ekalla kerralla, joten otettiin namikippo siivekkeen viereen, jotta saatiin koira hidastamaan vähän ja tiukentamaan kaarrosta, ja sitten mentiinkin jo siivekekettä hipoen. Loistavaa. Oltiin sen verta nopeita, ja kun yksi koira (se sakemanni) puuttui, niin otettiin vielä takaakiertoa samalle esteelle, ja tämänhän Selma osaakin jo täydellisesti, pitää vaan alkaa etäisyyttä ottamaan. Ja hiottiin vähän vastaanottoa valssilla, niin saatiin Selma tulemaan ihan siivekkeessä kiinni yli. Täydellinen suoritus. Mukava opettaja ja Selmakin tuntui tykkäävän sen verta piti vasten hyppiä ja heilutella häntää.

Tänään sitten ohjelmassa Selmalla koirahieroja (Saralla sunnuntaina kisat niin ei viitsi hierotuttaa nyt, Saralle tulee sama hieroja 29.3) joka tulee oikein kotikäynnille.

Saralla sunnuntaina siis kisat Kirkkonummella, ja jos vaikka nollia alkais ropisemaan, niin olisin tosi iloinen. Lähden sillä asenteella, että nyt juostaan kovaa, kävi miten kävi. Loppuu se löntystely meiltä molemmilta. Sitten kisojen jälkeen lähtee koirat Riinalle Poriin hoitoon viikoksi, kun ilkeät omistajat lähtee lomailemaan Englantiin tiistaista sunnuntaihin. Onneksi Tesla jää meille pariksi päiväksi lievittämään ikävää ja viedään se Tuulalle sitten tiistaina. Riina lupaili jo Saraa viedä möllikisoihin ja muutenkin treenailla. Sitä vauhtia kiitos sitten lisää.

Agirotua olen tässä muutaman päivän ajan järkkäillyt, tai siis schapendoes joukkueita sinne. Todella mukavaa puuhaa ollut, ja näillä näkymin saan kasattua neljä joukkuetta kisoihin, eli joka lähtöön oma joukkue. Selma on medi aloittelevissa Teslan kanssa, ja Sara kisaavissa Maxeissa. Vielä pitäisi pari koiraa saada, mutta onhan tässä toukokuun loppuun asti aikaa ja olen vasta viikon verran joukkueita kasaillut. Mökkimajoitus järjestyi myös ihan kisapaikan läheltä.

Selman treenipäiväkirja osa 2

Toinen treenikerta:

Piti olla vetäjänä Niina-Liina Linna, mutta olikin viime kerran työharjoittelija.
(edit. tajusin juuri että Niina-Liina on Cruftsissa parasta aikaa kisaamassa, että ihan pätevä syy olla poissa.)

aiheena oli tällä kertaa A, kontaktit, valssi +edelliskerran juttui odotellessa.

Selma oli tokana jonossa, niin kävin vähän hyppyjä ja ohjauksia ottamassa alkulämmöksi, ja kun kerran leluja muistin ottaa mukaan kaksinkin kappalein niin niiden kanssa leikkimistä siinä sivussa.
Selma on kyllä ihan huippu seuraamaan ohjausta, on varmaan hyötyä kun pennusta asti koti pihassa ja ojangossa kierrelty siivekkeitä jne. nyt alkaa vauhtia tulemaan lisää.

Sitten päästiin harjoittelemaan kontaktia ja A:ta. ensin vaan koira kontaktille, ja namikippoa, ota, nami, ota , nami jne. sitten kireellä hihnalla vauva a yli ja ota, nami, jne. muutama toisto ja sama toiselta puolen. Selma oli ihan hulluna menossa siihen kontaktille koko aika sitten koko lopputreeninkin ajan. kiva.

tämän jälkeen menin harjoittelemaan verkkokeppejä, jonkun 15-20 kertaa ehkä otin yhteensä koko treenikerran aikana, välillä aina muuta tehden ja eri puolelta ohjaten.

Harjoiteltiin myös esteen takana odottamista.

Sitten oli sen valssin vuoro, hohhoijaa, siinä ei Selmalla ollut mitään haastetta, joten otettiin siihen sitten se lelu (ikean pehmorotta, hah) ja alettiin irtoomista lähinnä opettelemaan, ja se alkaakin jo olla lupaavalla alulla, jos saisi Selman irtoomaan jo alusta asti, eikä niinkuin olen Saran opettanut olemana liiaksi kiinni minussa, eli yritän joka kerta välttää niitä virheitä mitä olen Saran kanssa opetellessa tehnyt. Ehkä se kolmas agilitykoira sitten tulevaisuudessa on jo suomen mestaritasoa, just joo.

Otettiin siihen pari hyppyä putkeen ja lelun perään jne.

Sitten oppitunti jo loppuikin, noin puoli tuntia etuajassa. vähän jäi harmittamaan kun olisi puoli tuntia ollut aikaa vielä opetella, mutta oli harjoittelijalla vissiin kiire kotiin tms ja alkoi kasata jo seuraavaa rataa ja sanoi heipat meille.

ensi kertaa odotellessa.

sain ostettua taas ikean putken kotiin, kun edellinen meni siskolle savoon, yllättäin agilityharjoitteluun Aatu-russelille. Heitettiin se tohon olkkarin lattialle, ja siinä ne tytöt sitä välillä aina menee läpi ja tulee namia kerjäämään, pitänee viedä parvekkeelle kesää odottelemaan, ja vielä kun entinen työkaveri tekee mulle parit hypyt, niin mullahan on jo pieni rata pihalle, kepit kun myös löytyy jo. Tulis jo kesä!!!

Selman treenipäiväkirja osa 1

Selma aloitti siis Agilityn alkeiskurssin Agility akatemiassa. Eli kun kerran Hskh ei järkkää ennen kesää alkeiskurssia ja Selma tuli jo vuoden ikään, halusin saada sille ohjatun alkeiskurssin ennen kesän treenikautta. treeniryhmään Selma pääsee sitten kun seuran kesäkausi alkaa huhtikuun lopulla (jos lumet on sulaneet). Kurssi kesto on 10 kertaa eli sopivasti menee sinne huhtikuun puoleen väliin. Kurssilla vetäjinä on vaihdellen, Oreniukset Juha tai Jouni ja Niina-Liina Linna. Eli todella huipputason kurssista kyse.

no niin sitten asiaan:

1. treenikerta:

Juha Orenius +työharjoittelija Liinu (en oo varma nimestä, kun en kuullut kunnolla)
Paikalla viisi koiraa. Selman lisäksi kaksi pientä villakoiraa, sakemanni, ja kelpie.

Otettiin kaksi eri pistettä, niin saatiin tehostettua treeniä eli toisessa oli Juha neuvomassa ja toisessa tämä "harjoittelija".

Selma aloitti putkella. Otettiin suoraan mutkalla, kun Selma on kotona tehnyt jo suoraa putkea ties miten paljon viime kesänä ja syksynä. Keskityttiin lähinnä siihen lähettämiseen ja irtoomiseen sinne putkeen, kun koira muuten sen osaa. Sitten alettiin jo vähän kulmaa isontaa eli pimeeseen mentiin. Oiskohan jo 90 asteen kulmasta tultu. Hienosti meni ja Selma tulee tosi kovaa sieltä putkesta pihalle.

Tämän jälkeen siirryin Juhan "pisteelle" jossa oli kolme hyppyä, rimat maassa, peräkkäin. Tarkoituksena oli lelun kanssa harjoitella irtoomista hypyille. Eli heti alkeista lähdetään koiraa irrottamaan ohjaajasta, jotta suorittaisi mahdollisimman itsenäisesti esteitä. No minäpä unohdin kotoa lähtiessä lelun olkkarin lattialle. Joten me otettiin namin kanssa odottamalla esteen takana, joka meinasi tuottaa vaikeuksia, kun eihän Selmaa ole juurikana opetettu kodin ulkopuolella odottelemaan, ja kun se on vielä niin energinen. No tuosta ei kande murehtia, sen ehtii oppimaan. Ensin yksi hyppy palkka, sitten takaisin ja odota, kaksi hyppyä palkka. Selma menee hienosti ja oli vähän että hei eikö vois pidempää pätkää mennä. Ollaan Selman kanssa kyllä noita kuvioita pyöritelty syksyllä ojangossa enempikin joten kahden kolmen esteen suora oli vähän helppoa, mutta tarkoitushan olisi ollut sitä irtoamista harjoitella, ensi kerralla sitten otan odotellessa lelun kanssa.

tämän jälkeen siirryin pussille, jota Selma ei tainnut kuin kerran Heinolassa kokeilla. No hienosti sekin meni, kun pidin pressua ensin ylhäällä ja muutaman toiston jälkeen sen sai laskea jo kokonaan alas.

Tämän jälkeen otettiin vielä kepit. Täysi mitta 12 keppiä ja verkoilla. Selma taisi niitäkin Heinolassa kesällä kokeilla, joten ei aristellut yhtään verkkoja keppien ympärillä. Selma suoritta tosi hienosti ja itsenäisesti kepit, ei tarvitse paljoa ohjailla. ja parin kolmen kerran jälkeen homma alkoi näyttää jo tosi hyvältä, paremmin meni kuin Sara moneen kuukauteen. Sarallehan opetin käsiavulla peruuttamalla, joka ei kyllä ollut kovin hyvä tapa mun mielestä, varsinkin kun muutenkin on niin kiinni ohjaajassa.

Harjoittelin odotellessa vuoroani Selman kanssa sitä odottamista esteen takana, ja sekin alkoi sujua muutaman kerran jälkeen tosi hienosti. sain kiertää esteen kaksi kertaa ja Selma istua nakotti odottamassa, hieno koira.

Huomenna sitten toinen kerta jo vuorossa ja siitä sitten lisää heti kun ehdin kirjoittaa.

Käytiin eilen jo Ojangossa lenkillä ja katselemassa lumitilannetta, ja täytyy kyllä toivoa lämpimiä kelejä jos meinaa huhtikuussa sinne päästä.

kevättä odotellessa

Meinasin tässä ihan tsempata ja muistaa kirjotella tähän blogiin minäkin, on ollut aika markovoittoista viime aikoina. Kun istuu sen vähintään kahdeksan tuntia päivässä töissä koneen äärellä ei kirjoittamaan istahtaminen kotonakin aina houkuttele, mutta meidän pienimuotoisten reenikuvioitten kannalta ainakin omien ajatustensa jäsentely kirjoittaen on ollut varsin hyödyllistä.

Markohan on nuo näyttelykuulumiset sun muut suuremmat kirjoitellut ylös joten ei mitään uutisarvoa luvassa tällä tämänkertaisella bloggauksella. Tokoiluista se ei oo tainnut mainita mutta pakkastalven ajalta niissä ei ihan kauheasti ole mainittavaakaan. Hyvän alun jälkeen meiltä jäi useat reenit väliin, töissä oli kiireinen vuodenvaihde ja tein töitä viikonloppuisinkin, sitten yhtensä vapaana taisin yksinkertaisesti nukkua pommiin ja seuraavana olikin jotain muuta menoa. Muista esteistä huolimatta ois meidän ohjatut tokoilut voineet jäädä väliin enivei, hallihan ei ole lämmin ja Sara on ollut tänä talvena tosi pakkasarka. Tammikuussa pahimpien pakkasten aikaan se ei kestänyt lenkeillä pienintäkään pysähdystä ilman että rupesi konkkaamaan yrittäen pitää kaikki tassut yhtä aikaa pois maasta. Eikä se kovimmilla pakkasilla ollut mitenkään innoissaan edes ulos lähtemässä, aamupissillä meinasi aina ovella kääntyä takaisin sisään. Eli ohjelmassa on ollut lähinnä satunnaista temppuilua sisällä. Selman kanssahan on helppo puuhastella sisälläkin kun Sara osaa odottaa istuen sen aikaa. Mutta nyt ollaan Helmikuun puolella jo tehty kotosallakin kaikkea pientä harva se päivä ja päästy ohjatuissa reeneissäkin käymään, kiitos vaan kevät (ja taas tuolla ulkona sataa lunta).

Nyt kun on reeni-into syttynyt jälleen niin ihan oikeasti meinaan potkia itseni Saran kanssa kisoihin, meidänhän piti mennä varmaan jo vuosi sitte. On se kumma miten jännittäjä aina keksii tekosyitä. Toisaalta taas ei se ole välttämättä huono asia koska sillä että tiedän että "tää on helppo juttu, tän Sara osaa vaikka mä vähän mokaisinkin" pystyy todennäköisesti korjaamaan aika paljon sitä jännittämistä. Sara-parka kun joku haluaa vaan hinkata ja hioa samoja asioita uudelleen ja uudelleen, toisaalta se on tyytyväinen niin kauan kuin namia on luvassa. Ainoa ongelma, ja aika suuri ongelma, on nyt että seuraaminen on ton tauon aikana mennyt ihan kököks. Siis oikeesti ihan mielettömän huonoks. Käännöksissä ja temponvaihdoksi koira lähtee ihan mihin sattuu ja viime reeneissä se jäi jopa pysähtyessä seisomaan (no onko me hinkattu sitä liikkeestä seisomista, on, ku se tarjos aina maahanmenoa). Noita käännöksissä katoamisia on sattunut ennenkin ja eihän me niitä käännöksiä olla tarpeeksi harjoiteltukaan, uusi ongelma on myös se että oon taas aivan liian tiiviisti tuijotellut koiraa silmiin ja siitä pitäis päästä taas eroon. Huoh. Niin ja sitten joka toinen perusasento on vino ja saa antaa erillisen käskyn korjatakseen. Tässä kohti haluaisin osoittaa syyttävän sormen kohti Markoa joka ihan huomaamattaan aina ottaa Saran "sivulle" ja kiittää kaikesta. Vinosta, väljästä ja edessä olevasta ja poikittaisesta ja mistä vaan kun toinen kattelee nätisti silmiin. Ja mä oon ihan varma että ennen pakkasia oltiin päästy sellaiseen että Sara korjas itte ja ne vinot rupes oikeesti vähenemään. Siis parin kuukauden reenitauollahan ei varmaan oo mitään tekemistä asian kanssa.

No mut jokatapauksessa aattelin että kun on seuran möllikisat toukokuussa niin siitä sitten mennää oikeesti kisoihin. Jos tilipäivänä muistais ilmotella jos niihin vielä mahtuu. Onhan tässä tosi hyvää aikaa hioa tuota seuraamista. Niin ja ei oo taidettu vielä koskaan tehdä kokonaista suoritusta ilman palkkaa välissä että siihen suuntaan menemistä pitäisi suunnitella ja harjoitella ja ja. Mun ongelmana on ollut kans aina että se nami pitää olla mahdollisimman lähellä jne. Oon mä jo saanut namit oikeaan käteen ja sieltä taskuun ja useasti kotona myös rasiaan parkkipaikan reunaan mutta ei me olla tehty vissiin kahta suoritusta enempää ilman palkkaa välillä. Toisaalta se oon varmaan minä jolle se pitempi palkkausväli on ongelma eikä koira. Sara kuitenkin palkkautuu myös ihan vaan kehumisestakin.

Seuran kevään kursseille ilmoittautuminen oli maanantaina ja olivat kaikki seitsemän kurssia täyttyneet samana päivänä, vielä ei ole tietoa mahduttiinko mukaan. Ilmoitin Saran, tai siis itseni Saran kanssa vielä kerran kurssille joka on suunnattu kisaamaan aikoville, kurssin vetäjä on mulle ennestään tuntematon mutta kurssin kuvauksessa oli just kaikki asiat joita haluisin vielä käydä läpi epävarmuuden vähentämiseks ennen kisoja.

Sit onkin uudet haasteet eessä jos Sara ei ota musta ihan kauheesti häiriötä ja saa jossain välissä ne kolme ykköstulosta ja meidän pitää oikeesti ruveta reenaamaan sitä kapulaa. Mähän olin sitä nyt taas kerran ruvennut syksyllä opettamaan uudestaan ja oon saanut Saran rakastamaan kapulaa niin että se vinkuu innosta kun otan sen esiin mutta ei se sitä suussaan halua pitää, mutta osaa esim. noukkia kapulan lattialta, pyörähtää ympäri ja pyörähdyksen lopussa sylkäistä kapulan suustaan. Koin tossa jonku sitten ahaa-elämyksen että jos tavoitteena on naksutella sille kapulasuussa istuminen niin lähtökohtana voisi olla että koira istuu eikä pyöri hypi juoksentele ja loiki. Ollaan nyt muutaman kerran Selmalta piilossa kylppärissä reenailtu ja viimeeks oli varmaan viiden sekunnin rauhallinen istuminen kapula nätisti suussa. Olin siihen niin tyytyväinen et nyt ei oo uskallettu (eikä ees muistettu) tehä vähään aikaan. Selma on varmaan samassa vaiheessa kapulan kanssa kuin Sara, tosin se ei osoita vastenmielisyyttä sen suussa pitämistä kohtaan. Sehän tossa on kans varmaan että Sara on mieltänyt naksuttelun tosi tiiviisti vauhdikkaisiin temppuihin, johonkin suuntaan liikkumiseen yms. mitä sen kanssa lähinnä onkin naksuteltu niin se mielummin tarjoais johonkin suuntaan liikkumista.

Sarahan tykkää ihan mielettömästi kaiken maailman tempuista, se on niin tyytyväisen näköinen kun tietää että täällä tehdään näin ja tää on tää juttu. Talvella se on lenkeillä kiipeillyt kaikille lumikasoille, oppi vissiin kerrasta "kiipee" käskyn. Sitten aina ku kävellään ison kasan ohi se pysähtyy ja kattoo että "pitäiskös tonne kiivetä?". Joskus kun pakkanen laski ja käytiin vähän reenamassa tossa viereisen taloyhtiön parkkipaikalla niin otin eka kerta syksyn jälkeen sille kosketusalustan mukaan se oli parantunu ihan itsestään, enää se ei läpsi tassuilla tms. juoksee vaan suoraan alustalle seisomaan. Suosikki Saran tempuista on mulle "näytä kilppari". Sarahan pelkää patsaita. On aina kammonnut, pentuna Malmilla yritettiin houkutella sitä betonisen porsaan luo ja lähin mitä se oikeesti saatiin tulemaan oli varmaan metri. No tonne koulun pihaan oli syksyllä ilmestynyt betonisia kilpikonnia. Sara kun näki sellaisen eka kerta ei ois suostunu tulee lähellekään, kiers niin kaukaa ku pysty ja ois varmaan juossut karkuunkin. Onneks mulla oli nameja mukana ja sain niillä houkuteltua sen ottamaan namin mun käden eestä kilpparin nenän edestä. Seuraavan kerran muistin ottaa naksun mukaan ja palkkasin kun lähestyy kilpparia. Ei tarttenu montaa naksua kun Sara tarjos etutassut kilpparin päällä seisomista. Ja sen jälkeen se on jo kaukaa ollut innoissaan että tuolla on toi kiva kilppari. Ja osaa hienosti jo kaukaa hakea sen "näytä kilppari"-käskyllä. Nyt talvella kun on paljon lunta niin se on muuttunut kilpparin päällä seisomiseksi. Niin ja sit se osaa hakea pimeestä kulmasta yhen tien ali menevän varmaan kuuden metrin pituisen ojaputken...kivaa mutakevättä vaan kun oja sulaa..Sitä ei ollut ikinä tarkoitus opettaa mutta kun oli niin hauskaa, eteski Saran mielestä.

Mut joo pitiköhän mun meiän tokoilusta vielä sanoa jotain. Hyppyä on reenattu aika vähän. Sara tuppaa jäämään helposti lähelle estettä, viime reeneis tehtiin namialustalla ja vauhti oli niin kova että ei se siinä vauhdissa ois ees kerennyt jäädä ihan esteeseen kii. Liikkeestä maahanmeno on Saralla tosi hyvä, seisomisen kaa meil on ollu pitkin syksyy ongelmaa että Sara niin mielellään tarjoo sen maahanmenon. Oon yrittänyt pitää käskyt tosi erityylisinä ja ihan eri äänenpainosina mutta kun se tuntuu singahtavan maahan jo kun avaan suuni. On sitten aina hitaamman kävelyn kautta haettu se pysähdys. Viime reeneissä meinasin että jos katottas että mitä voisin tehä sen kaa niin sitten se tekikin ihan täydellisen pysähdyksen. ööööh. Kisoissa se sitten varmaan jää maahanmenossa seisomaan kun ei oo koskaan ennen niin tehnyt... Paikallaoloon on taas saatu varmuutta, viime lauantain reenien kahessa minuutissa tais kaks kertaa vilkasta heiluvaan pressuun päin. Kotona on harjoteltu piilossa käymistä, aikaa en oo vielä siihen paljoo lisännyt.

Niin ja on muistettu että meillä on toi toinenkin kakara jonka kanssa voi kanssa koittaa yrittää tehdä jotain ennen kuin se on kaksivuotias :D Voisin tehdä listan "asioita joita Saralle ois pitänyt pentuna opettaa paremmin" ja toisen listan "asioita jotka Saralle on opetettu jo pentuna ilmeisen onnistuneeesti" ja ensimmäisen listan asiat ois sellasia jotka Selmalla on aika hyvin hanskassa ja toisen listan asiat sellasia joita jostain syystä ei oo Selman kanssa muistettu reenata ollenkaan. Niiku toi odottaminen....Sara osas jo tosi pienenä olla paikalla pitkiä aikoja ja kaukana, en ees muista miten se opetettiin mutta se oli sillon tosi hyvä. Selman kanssa on unohdettu (?) harjoitella odottamista. Nyt on sitten tehoreenattu. Aika nopeesti siirryin kädellä varmistelusta siihen että käännän selän poispäin kävellessä ja varmaan oikeessa vaiheessa kun kesti sen. Aika lyhyttä aikaa me on vielä tehty etäisyyttä vaihdeltu vähän enemmänkin. Sisällä uskallan jonku 15 sekuntii laske parin metrin päässä niin että se ei näytä siltä että pomppaa hetikohta seisomaan. Ulos on kans viety helpotettuna versiona. Ja kotona otettu niin että välissä on tuolia sun muuta. nää siis istuen. Maassaolo on vähän enempi alkuvaiheessa, tehtiin me tossa joku päivä ryhmäpaikallamakuu Saran kaa=) Selmakin on tokoilemaan ilmoitettu kevääksi, toivon mukaan aukee kurssipaikat molemmilla koirilla. Ilmoitin Selman tän mun suosikkivetäjän "jatkokurssiksi" luokitellulle kurssille. Se ois varmaan oikeesti ollut Saran paikka enemmänkin mutta kun me nyt halutaan vielä käydä noita kisaamaan valmistavia asioita läpi. Kurssin kuvauksen mukaan opetellaan ALO-EVL liikkeitä ja eihän sen koiran tartte osata alon liikkeitä kokonaan valmiiksi voidakseen opetella jotain muuta =) Selman perusasento on edelleen tosi jees ja kivempi kuin Saran ja melkein järjestään myös oikeassa kohtaa, en tiedä mitä ihmettä mä tekisin etten pilaa sitäkin:D. Tavoitteena meillä ois edetä ton mahdollisen kisauran suhteen hieman nopeammin kuin Saran kanssa ja jos tuolla seuran mölleissä on joku supermöllitheitävitsiksi-luokka niin mennään kyllä jo sinne vaikka vaan kokemusta hakemaan. Taas sarjassamme asioita joita olen Saran kanssa oppinut että olisi voinut tehdä toisin.

Oiskohan tässä taas sekavaa kirjoittelua ja romaanin poikasta vähäks aikaa, piti tehdä töitäkin vielä tänään mutta jos menis sen sijaan temputtamaan koiria pihalle ja alkas taas lukemaan tie tottelevaisuus valioksi kirjaa alusta=)

Tässä se Saran "näytä kilppari"



Eiku oho, menikin pitkäks!


No nyt!



Joku vois luulla että Selmaki osaa temppuja kuten tolpan kiertäminen mutta oikeesti se vaan matkii Saraa =)


MOi!