Agilitykuulumisia ja kai jotain muutakin

Ei ole sitten tullut päiviteltyä kuulemma agilityn saralta mitään vähään aikaan. Pitäisi sitten muistella mitä on tullut tehtyä koko syksyn aikana. Selman osalta ei ole paljoa kerrottavaa, ollaan käyty muutamia kertoja Ojangossa tutustumassa kenttään ja esteisiin. Selmahan käy siellä myös tokoryhmässä. Selma on kyllä ihan huippuvauhdikas ja innokas kun pääsee kentälle. Ollaan kierretty siivekkeitä rimat maassa, harjoiteltu ohjauksia. Lisäksi on menty avustajan (Sannan) kera keinua. Putki menee Selmalta kuin vettä vaan, kun on kotonakin sellainen. Keppejä otetaan aina pari kertaa ihan vaan että tulee tutuksi, Selmalla kun on niin kova vauhti ettei ohjaajan käsi tahdo keretä ohjaamaan edellä. Keväällä olisi kiva saada Selma johonkin ryhmään harjoittelemaan. Siinäpä Selman agilitykuulumiset.



Saran kanssa on sitten actionia ollut enemmänkin. Vaihdoin treeniryhmää elokuun lopulla, kun itselläni alkoi iltakoulu (hitto kun tollaiset haitta harrastamista) ja sitä on aina maanantai ja keskiviikko iltana. Harmitti kyllä kovasti kun jouduin Sanna Toivolan ryhmästä siirtymään pois, oli siinä toinenkin syy, eli se ryhmä aikoo treenata läpi talven ulkona, ja minä en oikein viitsi lähteä koiraa kiusaamaan jäiselle radalle, sattuu vielä jotain. Varman päälle. Pääsin sitten lauantairyhmään joka treenaa joka toinen viikko Agility akademian hallissa Kivistössä. Sellainen vanhaan kasvihuoneeseen tehty agilitykenttä. Aika pehmeä hiekka-alusta siellä on. Tila on jaettu puoliksi ja puolikkaasta puolet on aina meidän ryhmällä ja toisella neljänneksellä on toinen Hskh:n treeniryhmä samaan aikaan.

Syyskuussa sitten startattiin Saran kanssa kisarintamalla, tosin epävirallisissa kisoissa. Kahdet Ojanko cupin kisat ehdittiin käymään (kolmas jäi väliin, ylläri, koulun takia) ja molemmissa kisoissa otettiin kaksi starttia. Eka kisat meni aika hyvin. Eka startissa vielä vähän haettiin kisafiilistä ja jolkuteltiin jotenkuten. Toka starttiin sitten haettiin Saran kanssa hyvä vire, ja vetäistiin nollarata ja sijoitus kolmas! ja startteja oli kumminkin yli 30. eli todella hyvin meni se.

Toinen kisa oli sitten parin viikon päästä. Saralla alkoi ilmeisesti juoksut lähenemään, kun alkoi kovasti hajut kiinnostaa. Eka lähdössä otettiin väärä rata, kun en varmistanut persjätössä aalta Saran suuntaa ja se karkas viereisen hypyn, tyhmä minä. Toka startti menikin sitten ensimmäiset kaksi kolmannesta tosi hyvin, kunnes yhtäkkiä Sara teki u käännöksen ja lähti jonkun hajun perään. kauhea nuuskutus ympäri kenttää, tuomari tokaisi vain, että jaahas nää vaihtuikin jälkitreeneiksi. hah. No sain kasattua homman ja jatkettiin, kunnes kolmen esteen jälkeen sama homma. eipä mitään kolme estettä maaliin ja sijoitus jossain puolen välin alapuolella, kohtalaisella ekan startin ajalla. Kahden kisan suorituksilla koko Ojanko cupin (3 kisaa) sijoitus kuudes. medeissä siis.

Lokakuun alkupuolella päästiin Hskh:n järkkäämään Jaakko Knuutin koulutukseen agility akademialle. Olipahan taas mahtavaa päästä huippuoppiin. Kyllä nuo täsmäkoulutuspäivät on kivoja. Siellä oli Saran nuuskutus kyllä pahimmillaan, ja osin kyllä syyttävä sormi menee juoksuihin jotka olivat aivan hilkulla. Sarasta kun ei oikein ota selkoa milloin ne alkaa ja milloin loppuu. Nuuskuttelu ja merkkailu alkaa jo reilua kuukautta ennen ja jatkuu pitkään. Ota noista naisista nyt selkoa. Keväällä olisi kyllä mahtava päästä taas Janita Leinosen oppiin, jos vain saadaan schapendoes porukalle järkättyä sellainen. Olen kyllä ekana jonossa kirkumassa.

Olen käynyt Saran kanssa aina kun vaan mahdollista, Ojangossa yksin harjoittelemassa, ja se on kyllä tuonut tulosta. Keinu ei ole enää yhtään paha paikka, Sara yrittää sitä aina itsekin tarjota, kun sieltä saa sitä ihanaa nakkia. Muutenkin Sarasta on tullut tosi innokas kentällä, ja välillä tahtoo mennä vähän omia teitään, jos ei ole ohjaaja hereillä. Nyt viimeksi treeneissä tajusin, että kun Saralle ei anna mahdollisuutta edellisen ja seuraavan esteen välillä, vaan käsky on jo seuraavassa esteessä, niin nuuskuttelukin jää vähemmäksi, ja jopa pois kokonaan. Eli pitää olla koko aika jotain ohjelmaa mitä pitää seuraavaksi tehdä. hyvä vaan, saapahan vauhtia lisää samalla. Vielä kun ohjaajan jalat menis kovempaa ja muistas ne radat paremmin.

Tammikuussa olisi sitten tarkoitus aloittaa Saran kanssa oikea kisaaminen ja tempaista muutama viikonloppu kisoja kierrellen. ei ole alkuvuodesta kovin montaa näyttelyäkään sotkemassa kuvioita. Toivottavasti ainakaan.

Eilen tuli sitten kokeiltua taas jotain uutta aluevaltausta, ja ajelimme Sannan kanssa Lahteen ja schapeporukan agilitytreenivuorolle. Kouluttajana toimi allekirjoittanut. Eli kun Tuula ei itse päässyt oman tokokoulutuksen vuoksi vetämään treenejä, lupauduin minä hullu sitten, että kyllä mä treenit osaan vetää. Ei mitään hajua mitä aioin opettaa, mutta muutama vinkki Riinalta ja homma oli kivast paketissa jo Lahteen lähdettäessä. Siellä treenaa siis 11 schapea. 6 pentua ja 5 vanhempaa, muistaakseni. Tällä kertaa paikalle oli uskaltautunut 3 pentua (Cassu, Gebo ja ei niin pentu enää Luigi) 3 isompaa (Basso, Sera ja Wunjo), taisi näin kovan luokan kouluttaja pelottaa muut jäämään kotiin. hehhehe. Pennuille vedin sellaisen hypyistä tehdyn neliön. kahdella vastakkaisella sivuilla kaksi hyppyä ja toisilla yksi. Eli tuli harjoiteltu takaakiertoa, välistä vetoa ym erilaisia ohjausliikkeitä samalla kertaa. Pennut meni siis rimat maassa, eli lähinnä siivekkeiden kiertoa, ja niitäkin aina muutama kerrallaan. Innokkaita pentuja oli paikalla. Luigi haki motivaatiota lelupallon kanssa pentujen ryhmässä. Toivottavasti osasin antaa hyviä vinkkejä treenaukseen, enkä ollut liian vaativa tai jotain. Kivaa oli kumminkin. Isommissa oli sitten omista treeneistä tuttu radan pätkä, jossa oli hyppyä, putkea, a:ta, kepit. Sellainen kiva pyörityksen ja vauhdituksen perushelppo pätkä. Oli kyllä hauska neuvoa, kun ei ollut ihan tuiki tuntemattomia tyyppejä, niin uskalsi vähän ronskimmin neuvoa, eikä tarvinnut sanomisiaan. Huumorilla mennään. Muutamia kotiläksyjä annoin "oppilaille". Voisi mennä toistekin. Näytin Sarallakin pienen pätkän, ja neiti ei ollut kyllä parhaimmillaan, tai lähinnä ohjaaja. Mulla kun on tapana ottaa hirveästi häiriötä "yleisöstä". Tulee suorituspaineita. Mutta Saralle teki hyvää päästä outoon paikkaan ja käytiin vetäisemässä vain pikku rata ja se oli siinä. eli vähän kuin olisi kisoissa käynyt. Samalla päästiin testaamaan Saran uusi upea Hurtta lämpömanttelin, jonka perjantaina ostin Murren murkinasta ruuan haku reissulta. Selma neiti jätettiin kotiin, kun huomattiin aamulla, että sillä oli alkanut juoksut. Medi koira siis luvassa. jeejeee.

Selma käväis muuten tuossa viikko sitten Lahden pentunäyttelyssä, tuomari oli vaihtunut Päivi Eerolaksi, joka on kuulemma tiukka täti. Niin taisi ollakin, kun huomautti selman kainalosta löytyneestä pikku takusta. Teslaakin päästiin siellä näkemään. Selma oli Schapendoesien VSP ja lisäksi tuli vielä KP. Vielä kaksi pentunäyttelyä Helsingissä ja sitten kuun lopussa eka junnuluokka Turussa, ennen messaria. Selma on kyllä ihan huippu myös näyttelykehässä. On tosi helppo olla handlerina kuin neiti vetää kuin olisi ikänsä kehässä ollut. Ihan on kotonaan sielläkin. Aina jaksaa vaan ihmetyttää miten paljon voi saman rodun koirissa olla eroa. Kaksi eri persoonaa nuo meidän neitoset.

Ai niin kävinhän mä tuossa eräänä sunnuntaina Lahdessa (pitää varmaan kohta muuttaa sinne kun kokoajan ramppaan) Schapendoes yhdistyksen syyskokouksessa. Takaisin tuomisina oli sitten paikka hallituksessa 2010 alusta. Kiitoksia vaan kaikille minua äänestäneille luottamuksesta. Toivottavasti minusta on paljon hyötyä silläkin saralla. Intoa ainakin riittää koiraharrastuksiin yms. Kunhan ei vaan tuo koulu ja vuorotyö aina sotkisi sitä. Lottovoittoa (ja sitä mukaa omaa agilityhallia) odotellessa.

kuulumisia

Noniin, taas on näyttelyissä rampattu. Mahtaa olla tyhjä olo kun ei olekaan ens kuussa joka viikonloppu näyttelyä :D

Selma oli tänään Karkkilassa ROP-pentu kunniapalkinnolla ja esiintyi just niin hienosti kuin osaakin! Mä ahkeroin tosiaan koirien näyttelyarvostelut tonne sivupalkkiin äsken, voivat olla täynnä kirjotusvirheitä. Oli aika hauska kirjottaa nuo Saran tän vuoden arviot putkeen kun niistä näki ehkä sen toivotun edistyksen. Ja edistykseen kuuluvan hetkellisen taantuman jonka jälkeen voitas taas edistyä (?) :D. Se taantuma olin minä. Nopeasti kerrattuna ettei mene koko blogi jaaritteluksi niin tarkoitushan oli että mä ku Saran kaa oon juoksemista seisomista yms. harjotellukin niin esittäsinki sen joskus, ku uskaltasin jännittämättä. No Kotka meni kauheel jännäyksel, Porvoo jostain syystä hyvin. Sitten tuli Kouvola ja huhhu olin tosi kauhuissani jo ennen kehää mutta päätin silti yrittää. Kehässä tuli aika pitkälti paniikki, koirakin oli sitten peloissaan. No sain sen ehkä jossain vikalla kierroksella vielä juoksemaan ja ei yrittänyt tuomaria karkuun. Seuraavana päivänä Heinolassa kyselin että jos Marko sittenki veis mutta piti sitten mennä vielä yrittämään. Sara olikin sitten edellinen päivä mielessään vielä enemmän paniikissa kuin minä. Ja mä sitten hätäännyin kun koira tahto pois kehästä. Huhhuh. Tuomari Annukka Paloheimo vielä sanoi jotain sen suuntasta että kun sulla on erittäin kaunis koira että toivotaan kauheesti että se rohkastus. Joo se rohkastuu sillä että mä en enää yritä esittää sitä. Se loppu ny.

Sitten tuon kauhean viikonlopun jälkeen onkin korjailtu taas niitä mokia. Vantaalla Marko vei Saran kehään ja se oli vielä silminnähden peloissaan. Marko sitten muisti itte olla rento ja hymyillä ja ihan lopuksi Sara jo meni haistamaan tuomaria kun tuli vielä luokan jälkeen kommentoimaan ja oli naureskellut että ei sitä nyt pelota. Porvoossa meni sitten jo paremmin. Arviossa luki että nice behavior. Hyvinkäällä viikko sitten Sara oli ihan upee. Kyllähän se tuomairn kopeloidessa on sen näkönen että tää on epämukavaa mutta muuten meni tosi hienosti. Häntäkin löyty välillä. Tänään Karkkilassa hitusen huonommin kun esittäjä unohti höpötellä sille koiralle. Yhteenvetona vois sanoo että jatkosuunnitelmat on että kun Marko vie Saran kehään niin sillä ei ole siellä mitenkään pelottavaa ja se saa lisää kivoja hyviä kokemuksia näyttelyistä. Etenkin jos Marko muistaa iloisesti höpötellä koiralle, Sara selkeesti vaatii sen rohkasun ollakseen ilonen ja reipas. Siinä missä pikku-Selma menee kehässä kuin ois syntynyt siellä..hmph. Tosin Selma on niin pieni vielä, kerkeäähän se keksimään vaikka mitä.

Nyt on vähän taukoo näyttelyistä. Sara menee seuraavan Turku kooveeseen. Selmalla on pari pentunäyttelyä siinä välissä. Aina välillä on taas palattu pohtimaan sitä että mistä voisi johtua se että Sara rupes pelkäämään tuomaria. Marraskuussa vai oliko se lokakuussa 08 se vielä juoks Vantaalla häntä liehuen ja Tammikuussa Lahden parkkihallissa pelkäs varmaan eniten ikinä. Jos se on se parkkimiljöö ja se tapahtuma ja vaikkei oiskaan niin Sara pääsee mukaan (jos saa viedä turistikoiria) Selman pentunäyttelyyn samaiseen parkkihalliin ja voidaan käydä vähän juoksemassa rinkiä ja syömässä nakkia tyhjässä kehässä.

Marko ja Sara on startannu agilityssä jo mölli-kisauran seuran Tehis cupissa. Osallistuivat kahteen kisaan kolmesta ja tulivat loppukilpailussa medimölleissä seitsemänsiksi. Paras sijoitus oli yhden kisan kolmas sija. Vauhtia on kuulemma tullut kauheesti lisää. Marko varmaan joskus kirjottelee itte lisää.

Sara on syönyt kuutisen viikkoa nyt raakaruokaa. Se saa broilerinsiipiä ja Murren Murkinan valmiita lihakasvismixejä. Ja silloin tällön kaikkee muuta. Tarkotus ois jossain vaiheessa tehdä kasvissoseet itse, kuhan saadaan ostettua isompi erillinen pakastin. Ja ku se ostetaan niin Selmakin siirtyy raakaruokaan. Sara tykkää ruuastaan kuin "hullu puurosta". Massu on voinut hyvin ja voidaan myös kuvitella tai voi johtua jostain muusta seikasta tai kaikista yhteensä mutta Sara on myös tuntunut olevan vielä tavallista energisempi, vilkkaampi ja leikkisämpi. Ne leikkivät Selman kanssa monta tuntia päivässä, tämä voi toki johtua siitäkin että Selma on isompi ja Saran mielestä kivempi leikkikaveriksi. Viime aikoina Sara on myös ruvennut hauskuuttamaan ovelilla tempauksilla kun leipien päältä katoaa juustot salamannopeasti jos päänsä muualle kääntää. Ja välillä on koko koira ruokapöydällä. Kun se on tuollainen hassu niin ei voi kyllä muuta kuin nauraa kun tapa jolla se tekee sen, kiipeää viereiselle tuolille istumaan mun viereen, laittaa tassun pöydälle ja kattoo ja hops sitten se on pöydällä heiluttamassa häntää... Hassu koira...

Selmakin on puuhastellut. Sen erikoisalaa oli pienempänä seinien syönti joka onneksi on jo jäänyt. Se on kova tyttö roudamaan leluja makkarista (jossa ne on järkevästi aina siivotessa sullottu koirien mökkiin (=kevythäkki) olkkarin puolella ja on se muutaman kerran avustanut postien aukaisussa ja koittanut neuloa, niin ja söi Markon kalliit kuulokkeet, tosin Sara söi pentuna kahdet vähän halvemmat (ei se marko taida oppia jättämään niitä koirien ulottumattomiin).

Selman kanssa on kävelty ihmisten ilmoilla aina kun me molemmat ei olla kotona niin yksikseen ja se vastaantulijoille räkyttäminen on jäänyt kokonaan pois. Harjoitellaan nyt samaan syssyyn ohitukset varmoiks ennen ku yritetään kahden koiran kanssa yksin lenkille. Sarakin tykkää kun pääse itsekseen ulos.

Niin ja tokoiltu on, mä käyn Selman ja Saran kanssa hskh:n tokossa ja sitten on mukavasti taas schapetokoilut aktivoitunut. Selma on harjoitellut aika paljon perusasentoa ja se meneekin jo ihan mukavasti käsiavustuksella ja oikea paikkakin löytyy tosi varmasti. Se on ihan selkeesti oivaltanut sen kohdan jalan vierestä missä pitää istua. Mitään kiirettä ei oo Selman harjottelun kaa pidetty, toinenhan on niin pentu vielä ja saa ollakin.

Saran kanssa on enempiki harjoteltu ja näkisin että meiän ja möllikisojen välissä on vielä seuraamisen kännökset ja pitemmät seuraamispätkät niin ettei se koira irtoo. Mun oman toimimisen tsemppaaminen jollain ihmeen tavalla niin että osaan toimia vaikka jännittää, sekä harjotella pitempiä pätkiä palkkaamatta. On noudatettu leiriltä tulleita Lentsun oppeja ja muistettu harjotella muutakin kun niitä alokasluokan liikkeitä.Tällä hetkellä Sara tekee tosi kivan ruutuunmenon silleen että ottaa kerran kupin tai alustan kanssa ja toisen kerran perään ilman. Ja luoksetulon pysäytys (jonka viittii ottaa kerran kahessa viikossa) on Saralla käsimerkillä tosi hyvä, pysähtyy kun seinään ja nykyisin jää useimmiten ihan suoraankin. Hyppyä on harjoiteltu hurjat kaksi kertaa, tänään ja kerran aiemmin tuolla meidän hskh:n ryhmässä. Se nyt menee aika pitkälti omalla painoillaan kun Sara osaa hypätä edessä näkyvän esteen hyppy-käskyllä ja pysähtyy itsestään hypyn jälkeen seisomaan. Paikallamakuussa, joka oli ennen Saralla tosi varma, on nyt tullut pari epäonnistunutta suoritusta kun se on noussut ylös mutta epäilen että kyllä sen idean ymmärtää edelleen ja ne on ollu ennemminki satunnaisia kertoja. Se on vaan vilkastunut ja ruvennut kattelemaan ympärilleen ja saattaa vaihtaa kankkua maatessa mutta se ei kai alokasluokassa vielä ole kauhean paha virhe. Ojangossa reenaamisessa on aina se kiva extrahäiriötekijä kun Sara käy siellä myös agilityssä. Ekalla kerralla oli vielä kisat menossa ja Sara selkeästi vähän epävarma siitä että mitäs täällä tehdäänkään, nopeastihan se oppi. Tänään oltiin poikkeuksellisesti ihan agilitykentän viereisellä kentällä ja alussa Sara meinas että jos tästä lähtis esteille, tai ei meinannut vaan oli sellainen kyselevä että jokos mentäs, että tonnehan me ollaan menossa, ollaanhan. On ainenkin into agilityyn kohdallaan. Tosin hulluna se tykkää tehdä mitä vaan. Ihana koira :) niin on toki sempulakin. Tossa ne leikkivät ja hakevat tennispalloa kun Marko heittelee.

Tässä syksyllä pitäs Saran koivet kuvauttaa tulevaa agilityuraa ajatellan ja samaan syssyyn silmät kans.

Vitsi että pitäs muistaa ottaa joskus kamera mukaan ulos kun rupee olee syksy parhaimmillaan. Jotain kohta kuukauden vanhoja kuvia tähän länttäsin.