Onks koira kotona? -Ei kun kaks.

No niin, nyt on sitten meidän pikkukoira kotona. Eilen näihin aikoihin oli haikeat hetket kun lähdettiin Pullisilta ajelemaan. Haikeat tosiaan, en tiedä johtuiko siitä että pentujen elämää on tullut seurattua hyvinkin ajantasalla Riinan kertoessa kuulumiset lähes päivittäin, ja käytiinhän me useammin näitä katsomassakin. Jokatapauksessa olin lähes "tippa linsissä" ajatellessani että nyt ne pienet pentuset muuttavat pois syntymäkodistaan.

Selma on ollut ihan uskomattoman reipas ja rohkea. Matka meni nukkuessa ja pissallakin pysähdyttiin jollain parkkipaikalla. Kova tuuli ja tien äänet saivat tytön hieman hämilleen mutta muutaman sekunnin päästä häntä vispasi taas tuttuun malliin ja pissikin tuli. Sara oli mukana jo Pullisilla ja siellä taas katsoi pentuja että yyäh niitä on niin monta ja juosta jolkotteli karkuun ulkosalla. Automatkalla hyvä jos koko pentua huomasi.



Selma on vielä varsin kiltisti ollut Saran suhteen ja uskonut pienellä ärähdyksellä että äläs pentu tule ihan iholle. Ja eilen Sara lähinnä väisteli pentua. Näin lähelle sai kuitenkin tulla jo nukkumaan tänään aamusella:



Eipä niitä ärsähdyksiäkään ole montaa tullut ainoa kun Sara sanoo tosissaan on kun pentu lähestyy kun Saralla on ruokaa kupissa, toinen kun on vähän tyhmänrohkea ja kävelisi vaan suoraan kupille, ruoka nääs maistuu. Tajuttiin kyllä Markon kanssa että herranen aika meidän pikkusarkkihan on tässä pikkuhiljaa kasvanut aika isoksi tytöksi, itse on kokoajan ajatellut että sehän on se meidän penturiiviö.



Selma viihtyy ulkona tosi hyvin. Olisi menossa sinne koko aika. Ja pissitkin on tullu suurin osa hienosti ulos ja ne mitä sisälle niin kaikki paperille ulko-oven viereen. Ensimmäinen yökin meni aika rauhallisesti, alkuyöstä Selma puuhasteli jotakin ja tutki tavaroita sängyn alta, kolmen maissa tuli pissi paperille ja sitten nukuttiinkin seitsemään.



Oma piha parkkipaikan vieressä käy nopeasti pieneksi rohkean tutkimusmatkailijan kanssa ja tänään käytiinkin jo hieman kävelemässä etupihan puolella. Panta (Saran perintöpanta btw.) ei oo Selman mielestä mikään maailman kivin juttu vielä ja sitä pitäs saaha rapsuttaa niin että jos se vaikka lähtis pois.



Käytiin läheisellä metsätiellä joka onneksi on jo kerennyt kuivua. Sielläkään ei mikään pelottanut mutta lintujen raakunta ja lentokoneet piti kuunnella kauhean tarkasti.

Sarakin on tottunut pentuun ihan hyvää tahtia, tänään aamulla olisi jo pihalla haastanut leikkimään ja menee ihan itse nätisti pennun luo haistelemaan ja tutustumaan. Selmakin siitä on rohkaistunut lisää Saran suhteen ja tänään on nähty jo ensimmäinen hyppy kiinni perskarvoihin sekä tassun läppäisyt kuonolle.



Äskettäin Selma painoi menemään pihalla ja sen jälkeen sisällä jo melkoista rallia. Juoksu oli ihania tasajalkaloikkia kohti Saraa ja sisälle tultua piti ihan itse roudata pissapaperit oven suusta terassin puolelle. Sen jälkeen järjesteltiin muutakin ja siirrettiin makuuhuoneen matto ovensuuhun peremmältä, tutustuttiin hieman aamutossuihin ja löydettiin lelukätkö (aina kun siivotaan niin kannetaan lattialla pyörivät pehmot Saran kevythäkkiin joka on makkarissa avoinna) Lelukätköstä roudattiin sitten kaikki mahdollinen yksi kerrallaan näytille.

Nyt nukkuvat moleammat makeasti touhuamisen jälkeen.

viikko vielä

Vielä pitäisi malttaa odottaa viikko, ennenkuin Selma on täällä. Odottavan aika on pitkä sanotaan, ja siltä se tuntuukin. No onneksi Saran kanssa riittää puuhaa ihan omiks tarpeiksi. Kattelin tossa paria agility-videota, ja tulipa mieleen, että onpahan aika monimutkaisia juttuja edessä. Mä kun luulin, että käydään esteet läpi ja vähän katsellaan mihin suuntaan se käsi osoittaa, no sillä pärjää ehkä ykkösluokassa, mutta jos meinaat yhtään kilpailuissa pärjätä, niin pitää treenata kyllä kuin huippu-urheilijat konsanaan. Olisi pitänyt aloittaa Saran koulutus tuossakin asiassa jo heti kotiintultua. Kyllä meistä vielä hauska näky kisakentille saadaan, mutta on siellä varmaan monta muutakin "sunnuntai"kisailijaa. Pääasia kumminkin, että Saralla on kivaa. Ja sillähän on. Nauttii aina vaan enemmän kun jaksaa yhtään tehdä temppuja sen kanssa.

Tänä aamuna taas perinteisesti vapaapäivän kunniaksi, heti aamukahvin päälle, lähdettiin metsälenkille. Oli kyllä kiva huomata, miten Sara nauttii siellä menosta. Kokeilin siinä huvikseni muutamia kiertoharjoituksia, sopivien puiden aina kohdalle sattuessa, ja Sarahan meni hienosti. Pujoteltiin puita, kierreltiin ohjaaja toiselta puolen ja koira toiselta jne. Ihan tuollaista perus irtautumista yms. Kyllä täytyy myöntää, että olen kyllä ihan vasta alkaja näissä hommissa, mutta onneksi Sara neuvoo minua mihin mennä.

Nyt Sara lekottelee tuolla kuistilla auringossa. ulkona kun on tällä hetkellä +8 lämmintä, ja tuossa lasitetulla terassilla vielä enemmän.

Niin viikon päästä siis Selma tulee taloon, kyllä sitä uskaltanee jo hehkuttaa. On tullut jo vähän mielessä pohdiskeltua mihin näyttelyihin sitä syksyllä suuntaa. Sitten kun on kaksi ohjattavaa koiraa, niin voipi olla kiirusta. Tuulalta ollaan kuulumisia väliin kyselty ja käyty muutamaan ottaan katsomassakin. Ja kun vielä Riina päivittää meidät aina messissä päivittäin, niin kyllä on mahdollisimman kattavasti päässyt kasvua ja kehitystä seuraamaan. Toivottavasti osataan jatkaa siitä minkä Tuula on hyvin aloittanut, ettei nyt vallan lellitä pilalle. Sarasta kun on tullut oikea lulluttelija. Tosi hellyyden kipeä, tosin tällä hetkellä juoksutkin siihen varmaan vaikuttaa. Aina kun tulee kotiin tai istuu sohvalle tms niin kyllä on kohta sylikoira luputtamassa korvaa. Ei siinä mitään, onhan se hienoa että koira on kiintynyt omistajaansa noin kovasti. ja omistaja koiraansa. no niin nyt voisikin sitten jatkaa siivoilua, kun joku tänne sisälle kuskaa hiekkaa ja karvoja. kuka lie? Oisko Sanna.